En ole 2vuoden ja 2kuukauden yhdessä olomme aikana saanut avopuolisoani keskustelemaan järkevästi kertaakaan,jos sanon itse että voitaisiinko puhua niin vastaus usein miten että-puhu,kyllä minä kuuntelen...tai -minä puhun sitten kun itestä sille tuntuu ym. Jos syytän häntä jostain esin eräänä päivänä sanoin että kuinka voit olla noin kylmä? hän vastasi että iteppäs olet... eli ei suoraa vastausta ikinä vaan vastapallona ja puolustuksena syytös takaisin tai mykkäkoulua. Myös hetkittäin hän osaa antaa sen mitä tarvitsen,mutta se ei ole jatkuvaa...esim alkoholittomuus...kestää muutamia päiviä tai viikon ja sitten taas repsahtaa,joutuu olemaan varpaillaan koko ajan kun toiseen ei voi luottaa,miettimään jatkuvasti toisen liikkeitä ja epäilyt vilpittömyydestä aiheuttaa sen että itsekkin joutuu vetämään roolia ja esittämään toisen edessä että kaikki on hyvin vaikka tosiasiassa miettii jokatoinen minuutti että pitäisikö lähteä tästä suhteesta.Äärimmäisen kuluttavaa kun pääkoppa käy niin kovilla että savu tulee korvista...jatkuva stressi syönyt myös 10kg elopainoa. olen kyllästynyt tähän että jokaikinen päivä on samankaltainen,hauskuus on narsistin kansa elämästä kaukana,ystävät ja tuttavat kaikonneet,ainakaan kylään meille he eivät usein tule.. tulevaisuus tässä näyttää ankealla ja rahattomalle,vaikealle ja ahdistavalle,pelkkää taistelua ja jotenkuten pärjäämistä...haluan enemmän.
Narsistit ei osaa keskustella..
angela3
7224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
voi hyvää päivää... Kuulehan, kyllä se nyt on niin, että kun kerran olet kumppanisi valinnut, niin siinä sinun on pysyttävä, vaikka tämä paljastuisi minkälaiseksi tahansa!
Vai onko?
Kirjoitit: "..haluan enemmän".
Tee sitten se. Miksi vaatia osaamattomalta, kykenemättömältä tai haluttomalta täyttää s i n u n tarpeitasi?
Prups pröööt plöts
Lyö heti kantapäät vastakkain kun vielä ehdit ennenkuin suurempaa vahinkoa ehtii tapahtua. Joko hän ei rakasta sinua tai hän rakastaa vain pulloa. Jos näin on, välttääksesi helvetin elämässäsi, hankkiudu hänestä eroon. Elämä juopon kanssa on pahinta mitä suhteessa voi olla.
Mitä vikaa sitten itsessäsi on?Ellei jokin näistä jaotelmista ei sovi,voit keksiä jonku muun näiden lisäksi?Ei tämä haudan vakavaa ole.
Annan sinulle neuvon millä saat puolisosi puhumaan ja kiinnostumaan sinusta. Älä odota, että hän käskystä tai pyynnöstäsi alkaisi keskustelemaan sillä tuon tyyppinen ihminen ei siihen kykene, se on hänelle kuin pakkopullaa, koska pelkkä keskustelu keskustelun vuoksi ei jaksa moniakaan kiinnostaa. Sen sijaan tee itse itsestäsi kiinnostava, touhua omiasi hänen nähtensä, pidä omaa kivaa vaikka katselemalla jotain hauskaa ohjelmaa telkusta, jota saat nauraa ääneen hänen kuullen. Tai tee jotain, joka herättää hänen mielenkiintonsa, niin pian näet että puhuttavaa riittää, kun hän utelijaisuuttaan tulee ja kysyy mitä teet, mille naurat, mitä puuhaat. Se mikä herättää meidän ihmisten mielenkiinnon ei ole tylsä oleminen ja tekemättömyys ja toisilta odottaminen vaan kaikki rientävät sen luo, joka on innovatiivinen, osaa keksiä tekemistä, puuhastelua itsekseen ja keskustelun aiheetkin syntyvät ihan itsekseen ei niitä tarvitse erikseen synnytellä tai toista patistaa siihen, ellei siihen ole kiinnostusta.
Herättämällä kumppanisi kiinnostuksen itseäsi kohtaan sinun ei tarvitse odottaa ja kerjätä häneltä huomiota vaan oma kiinnostavuutesi saa hänet haluamaan tulla sinun luoksesi keskustelemaan, halaamaan, nauramaan yhdessä jne...
Ongelmasi todellakin on se, että odotat toisen viihdyttävän sinua, huomioivan ja sanovan sinulle kauniita sanoja, mutta ikävä kyllä siihen tarvitaan jonkinlaista herätettä ja toisen mielenkiinnon avaamista. Kuka jaksaa kiinnostua ainaisesta negatiivisesta nalkutuksesta, syyttämisestä ja arvostelusta, ei se paljoa innosta muuta kuin hakemaan lohtua pullosta.
Yritä toista tapaa, jos haluat elää ja olla narskusi kanssa. Älä odota vaan ole itse toimiva osapuoli, kiinnostuksen herättäjä ja aloitteellinen.
Voi Lottamari... olen kuule yrittänyt suurinpiirtein päällänikin seisoa vaan ei toista kiinnosta mitä teen,kuten esimerkkinä sanoin vaikka itkisin pahaa oloani ei toinen kysy että mikä sulla on,puhu mulle. Vaikka olen ilmaissut kiinnostukseni liikuntaan ja sanonut haluavani enemmän puuhastelua,ei toinen ikinä ehdota että lähdetäänkö esim uimahalliin. Kaikki väliltämme tuntuu kuolleen,hän ei päästä minua lähelleen henkisesti,ei kerro murheistaan,ei puhu. Tuntuu että asiat vain mutkistuu,olen ehdottanut parisuhdeterapiaa mutta sekään ei käy. En itse ymmärrä sitä että kaksi ihmistä välittää toisistaan mutta ei olla valmiita taistelemaan suhteen puolesta? olen itse kuluttanut itseni loppuun yrittäessäni nyt saada toista irti alkoholista ja alakuloisuudesta ym. nyt kun minulla ei ole enää mitään mitä antaa toinen haluaakin erota? sanoo että ei jaksa enää,ei jaksa taistella ja yrittää. Miksi hän sitten sanoo rakastavansa yli kaiken ja tekevänsä mitä vaan että minunkin olisi hyvä olla? jos hän olisi todella yrittänyt ja tahtonut asioita muuttaa ja itse muuttua kai hän olisi sen aiemmin jo aloittanut? Noh,nyt on sormukset pöydällä ja puhutaan eri osotteista... en tiedä kuinka käy,itse haluan olla onnellinen ja tuntuu että en sitä tämän ihmisen kanssa saavuta,ehkä huomasin liian myöhään että olin tekemisissä narsistin kanssa.