Olen nuori tyttö jolla siis ongelmia jos näin voi sanoa, en osaa koskaan niitä myöntää edes itselleni ja kitken niitä jatkuvasti pois. Taustaa sen verran että nyt vuoden sisällä neljästi alkoholin alaisena joutunut sairaalaan sellaisessa kunnossa että olen ollut koneissa kiinni sillä henki meinannut lähteä, ja samalla käyttäytymiseni on ollut itsetuhoista ja aggressiivista itseäni että kaikkia muita kohtaan, ja selvinpäin vaikka aggressiivisia ajatuksia ilmenee niin ne ilmaantuvat vain humalassa ja silloin jopa kavereita kohtaan ja täysin hallitsemattomasti. Itsetuhoisuudesta sen verran että voisin sanoa että olen itsetuhoinen, mutta en osaa vain myöntää sitä edes itselleni jälkikäteen jos itseäni olen satuttanut. Yhtenä noista sairaalakerroista menin tiputtautumaan parvekkeelta, ja papereissa lukee että hypännyt, sillä sanoin näin itse humalapäissäni, mutta myöhemmin kun ajattelen olen sanonut jokaikiselle että tipuin vahingossa ja uskon tuon nyt itsekin sillä en haluaisi uskoa että oikeasti hyppäsin sieltä. Lähetteitä psykiatriselle on tullut nyt puolenvuoden sisässä neljä joista yksi neurologilta ja loput sairaaloista. mutten uskalla mennä sillä pelkään että siitä ei seuraisi hyvää jos avautuisin kaikesta siellä.
Kaverit huomauttelee poissaolevuudestani ja masentuneisuudestani, ja etten iloitse asioista miten kuuluisi, ja haluaisivat hankkia minulle apua. Itse osaisin sanoa että todellisuudentaju katoaa kokoajan ja silloin tuntuu että voin tehdä ihan mitä tahansa sillä se on merkityksetöntä, sillä mikään ei ole totta. Olen ihan muissa maailmoissa suuren osan aikaa. Tunnen itseni kokoajan kovin voimattomaksi ja purskahdan itkuun monesti päivässä. En muista milloin olisin viimeksi nauranut ihan oikeasti enkä vain esittänyt nauravani. Viihdyn nykyään parhaiten kotona omassa rauhassa, sillä ulkomaailmassa saan oloni menemään niin ahdistuneeksi etten osaa edes sanoin kuvailla. Kitken älyttömän paljon pahoja muistoja pois ja nyt jos alkaisin miettimään en varmaan uskoisi suurinta osaa edes todeksi. Kuulen myös ääniä päässäni ja nään harhoja jatkuvasti joten en saa kunnolla rauhaa pääni sisälläkään vaikka olisin yksin kotona, joka tekee etenkin nukkumisen haastavaksi, ja usein unen saamiseen meneekin monia tunteja, sillä olen vain niin ahdistunut ja jännittynyt.
Tässä siis jotain oireilustani, ja olisi todella ihanaa jos joku osaisi sanoa mitä tämä siis on, sillä en ole kertaakaan suostunut mihinkään kunnolla diagnoistavaksi, sillä en tiedä mitä voisin kertoa ja mitä en, ja tästäkin jäi varmasti jotain kertomatta, mutta jos tuo teksti mitään sanoisi jollekin. En vain jaksaisi tätä, ja pelottaa että tuo todellisuudentaju katoaa pysyvästi tms, sillä kaikki nämä oireet vaan näyttävät pahentuvan, vaikka hyvälle ystävälle jossain määrin mielialastani avautunut.
Kaverit huomauttelee poissaolevuudestani ja masentuneisuudestani, ja etten iloitse asioista miten kuuluisi, ja haluaisivat hankkia minulle apua. Itse osaisin sanoa että todellisuudentaju katoaa kokoajan ja silloin tuntuu että voin tehdä ihan mitä tahansa sillä se on merkityksetöntä, sillä mikään ei ole totta. Olen ihan muissa maailmoissa suuren osan aikaa. Tunnen itseni kokoajan kovin voimattomaksi ja purskahdan itkuun monesti päivässä. En muista milloin olisin viimeksi nauranut ihan oikeasti enkä vain esittänyt nauravani. Viihdyn nykyään parhaiten kotona omassa rauhassa, sillä ulkomaailmassa saan oloni menemään niin ahdistuneeksi etten osaa edes sanoin kuvailla. Kitken älyttömän paljon pahoja muistoja pois ja nyt jos alkaisin miettimään en varmaan uskoisi suurinta osaa edes todeksi. Kuulen myös ääniä päässäni ja nään harhoja jatkuvasti joten en saa kunnolla rauhaa pääni sisälläkään vaikka olisin yksin kotona, joka tekee etenkin nukkumisen haastavaksi, ja usein unen saamiseen meneekin monia tunteja, sillä olen vain niin ahdistunut ja jännittynyt.
Tässä siis jotain oireilustani, ja olisi todella ihanaa jos joku osaisi sanoa mitä tämä siis on, sillä en ole kertaakaan suostunut mihinkään kunnolla diagnoistavaksi, sillä en tiedä mitä voisin kertoa ja mitä en, ja tästäkin jäi varmasti jotain kertomatta, mutta jos tuo teksti mitään sanoisi jollekin. En vain jaksaisi tätä, ja pelottaa että tuo todellisuudentaju katoaa pysyvästi tms, sillä kaikki nämä oireet vaan näyttävät pahentuvan, vaikka hyvälle ystävälle jossain määrin mielialastani avautunut.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene kouluterveydenhoitajalle. Heti maanantaina. Rohkeasti.
Kokeiltu on vuositakaperin, mutta tälle henkilölle erittäin hankalaa avautua ja kun hän ei osaa auttaa tuollaisissa asioissa ja pahinta kun ei osaa pitää omana tietonaan muiden asioita vaan monesti pahentanut ihmisten perhesuhteita. Olen miettinyt psykiatriselle menemistä sillä niiden omasta tahdosta silti laitettujen lähetteiden kautta sinne pääsisin, mutta tahtoisin tietää miten suhtauduttaisiin jos avautuisin jopa enemmän mitä tuohon äsken kirjoitin?
Siis korjaus edelliseen viestiin, tarkoitin että mun omasta tahdosta huolimatta pistettyjen lähetteiden kautta sinne pääsisinkin.
pakkohoitolähete on edessä jos ei usko lähetteitä, hoitoa ei pääse karkuun.
Taisin ilmaista noissa väärin tuon "psykiatriselle", sillä tarkoitin sinne tutkittavaksi on lähetteitä ei siis mihinkään pakkohoitoon.