HP -FiCCeJä!

Jos haluat lukea ficcejä kaikista genreistä, suosittelen vuotista ( www.vuotis.net ), finfanfunia (http://pub33.ezboard.com/bfinfanfun ) ja sulkakynää ( www.velhot.com/sulkis ). Omat ficcini löytyvät sieltä, en tähän niitä jaksa laittaa.

Sinä iltana oli taivas kovin tumma ja tuuli tuiversi pitkin synkkiä katuja. Ränsistyneeseen asuntoon kadun pimeimmässä nurkassa kukkaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota. Ihmiset vain kävelivät asunnon ohi ja luultavasti eivät tienneet asunnon olemassaolosta mitään. Mutta jos omasi tietyn etuoikeuden näki, että asunnon eräässä huoneessa paloi takassa räiskyvä tuli. Tulen ympärille oli kokoontunut kolme ihmistä; mies nainen ja lapsi. Miehen tummat hiukset olivat aivan sekaisin, naisen silmät olivat hätkähdyttävän vihreät ja lapsi, pieni poika, omasi nämä molemmat ominaisuudet.

Naurahdin ääneen katsellessani ikkunasta hämärässä. Ohi kävelevä nainen katsahti minuun ja kavahti. Niinpä niin. Jopa jästit tunsivat minusta virtaavan pahuuden. Virnistin

***

”Kuule James. Minulla on hieman levoton tunne tästä”, nainen sanoi.

”Niin mistä?” mies, jota oli kutsuttu Jamesiksi, kysyi hajamielisesti.

”No tästä kaikesta. Peter Piskulanin tekemisestä salaisuudenhaltijaksi, ja…” nainen vuodatti.

”Kuule Lily! Peter on täysin luotettava. Siriuksenkin mielestä oli hyvä veto vaihtaa hänet salaisuudenhaltijaksi. Voldemorthan luulee tietenkin, että Sirius tai Dumbledore on salaisuudenhaltijamme. Hän ei ikinä epäilisi hiljaista ja huomaamatonta matohäntää”, James selitti hiljaa.

”Niin, mutta silti. Lupinkin olisi ollut parempi. Tiedäthän, että joku lähipiiristämme on Voldemortin palveluksessa, ja…” Lily sanoi hiljaa, mutta hänet keskeytettiin.

”ÄLÄ IKINÄ VIHJAA, ETTÄ YKSI MINUN YSTÄVISTÄNI OLISI VOLDEMORTIN KÄSKYLÄINEN!” James huusi.

Samassa alkoi kuulua itkua huopaan kääritystä nyytistä. Lily loi Jamesiin moittivan katseen, ja riensi rauhoittamaan lohduttomasti itkevää lasta.

”Kaikki hyvin Harry. Kaikki hyvin”, Lily puhui rauhoittavalla äänellä, ja pian pieni Harry olikin jo unten mailla.

”Anteeksi, että kiihdyin”, James mumisi, kun Lily istui takaisin hänen viereensä.

”Ei se mitään. Se on tämä ilmapiiri. Se tekee minutkin aivan vainoharhaiseksi. Kunpa pääsisimme täältä pian pois”, Lily kuiskasi voipuneena.

James kaappasi Lilyn kainaloonsa, ja he istuivat hiljaa sylikkäin, Jamesin silitellessä Lilyn hiuksia.

***

Isäni äkisti alkanut huuto herätti minut unestani, ja aloin itkeä. Äitini riensi luokseni, ja puhui korvaani rauhoittavalla äänellä tuudittaen minua samalla sylissään. Rauhoituin, ja vaivuin horrokseen. Äitini laski minut vuoteeseen ja moiskautti suukon otsalleni. Samassa hän käveli pois. Alahuuleni alkoi tärisemään, mutta en alkanut uudestaan itkemään. Koko tämä paikka, jossa jouduimme oleskelemaan oli mielestäni kauhea. Usein näin painajaisia, ja herätessäni olin aivan hysteerinen. Tajusin, että olimme tällä jostain tietystä syystä, mutta en vaan tiennyt miksi. Vanhempanikin olivat muuttuneet etäisimmiksi, kun muutimme tähän paikkaan. Silmäni kävivät raskaiksi, ja vaivuin uneen vaivaamatta päätäni enempää ajatuksillani.

***

Koko kuulemani keskustelu huvitti minua suuresti. Voi, kuinka oikeassa Lily olikaan. Nyt oli vain liian myöhäistä. Matohäntä tuo pieni epäluotettava limanuljaska oli hoitanut tehtävänsä. Kaikki oli viimeistelyä valmis. Hymyilin julmasti, kun ajattelin Jamesin ilmettä minun astuessani sisään. Sisään astumisesta puheen ollen, Nyt oli jo tarpeeksi pimeää aloittaa, totesin vilkuillen ympärilleni. Otin kasvoilleni julman, hieman huvittuneen ilmeen, ja astelin ovelle.

***

Hiljaisen ja rauhallisen huoneen tunnelma muuttui hetkessä, kun ovi tempaistiin auki. Lily ja James hyppäsivät seisaalleen sauvat ojossa. Ovensuussa seisoi punasilmäinen mies, joka hymyili julmaa hymyä.

”Ei, ei!” Lily henkäisi

”En kai häiritse”, mies sanoi ivallisesti ja astui avoimesta ovesta sisään. ”Kidutu”, mies huusi, ja ositti sauvallaan Jamesia.

James hyppäsi juuri viimehetkellä sivuun väistäen loitsun täpärästi.

”Lily, ota Harry ja pakene! Se on hän! Pakene! Juokse! Minä pidättelen häntä. Mene!” James huusi.

Lily kaappasi Harryn, mutta Voldemort sulki häneltä ulospääsytien. Harry nukkui edelleen sikeästi äitinsä sylissä. Lily oli pudottanut sauvansa, mutta James piteli sauvaa valppaana.

”Vai sinä pidättelet minua. Sehän nähdään. Hyvästi James Potter. Avada kevadra!” mies sanoi kylmällä äänellä.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei kukaan ehtinyt tekemään mitään. James kaatui velttona maahan.

”Eiii….”, Lily kirkui hysteerisesti nyyhkien.

”Ja nyt… Anna poika minulle, niin säästän henkesi”, mies sanoi kylmäverisesti.

”Ei poikaa, ei poikaa, minä pyydän, ei poikaa!” Lily aneli kyynelten valuen hänen poskillaan.

Punasilmäinen mies näytti raivostuneelta. ”Väisty sivuun tyhmä naikkonen… Väisty sivuun, nyt!”

”Ei poikaa, minä pyydän, ota minut, tapa minut…”

Mies näytti nyt huvittuneelta ”No sovitaan, että ensin tapan sinut ja sitten pojan!”

”Ei poikaa! Pyydän… anna armoa… armoa…” nainen aneli kasvot kyynelten tahrimina. Samalla hän polvistui suojaamaan lastaan vartalollaan.

”No itsepähän kerjäsit”, mies lausui ivallisesti. ”Hyvästit myös sinulle Lily Evans. Vie miehellesi terveisiä. Avada kevadra!”

***

Heräsin unestani, kun sokaisevan vihreä valo häikäisi silmäni. Äitini kaatui lattialle. Arvelin, että häntäkin väsytti. Isääni en nähnyt missään. Huoneessa seisoi vain tumma mies, jonka punaiset silmät katsoivat minuun. Pysyin vaiti, ja täysin paikallani. En liikuttanut sormeanikaan.

”Vai olet sinä Harry Potter. Sinun vuoksesi olen nähnyt hyvin paljon vaivaa”, mies sanoi kylmällä äänellä.

Otin äitini sormesta kiinni ja puristin sitä tiukasti. Miehen ääni pelotti minua.

”Nyt nähdään, kuinka pieni rääpäle pärjää suurelle ja mahtavalle lordi Voldemortille. Nyt lähdet sinäkin viimeinen Potter vanhempiesi luo. Avada Kevadra…”


tunsin vihlovan kivun otsassani aloin pelätä miestä entistä enemmän sillä ei kai ollut luonnollista että otsaan sattuu niin paljon että tuntuu kuin pää halkeaisi yhtäkkiä huone oli yhtä kirkas kuin siellä olisi sytytetty tuhat valois loitsua kun valo oli sammunut oli mieskin poissa puristin äitini sormea entistä lujemmin kunnes kuulin ääniä joku kolisteli eteisessä palasiko se mies!?! ei, ei se ollut se mies
se oli iso mies voisi sanoa jättiläinen

eli siin oli kaiken alku sitten toinen

"No! Stop!" Harry yelled to Lupin, but he didn't hear. He just wanted to kill the one who had murdered his two best friends; Sirius and James. He ran into obvious death, he didn't care, he just wanted to see Voldemort suffering. He didn't see Wormtail behind him, pointing his wand on him and yelling: "AVADA KEDAVRA!"
"No! NO!" screamed Hermione and Harry, but they just had to watch when Lupin fell, he looked normal when he hit the floor, but Harry knew the truth. Lupin was dead, just like Ron, Dumbledore and Snape. Peter looked confused about what he had done, but then he turned to smile. His selfconfidence was high. He looked Voldemort coldly and said: "I don't have to do what you ask me to anymore."
Voldemort stared at him. "Wha...""AVADA KEDAVRA!" yelled Peter Pettygrew again. But Voldemort still stared at him, he wasn't dead. How was that possible? "What were you thinking? Didn't you know that Potter boy is the only one who has enough power to kill me?" Voldemort asked.
Then Harry realized. This was his only change to kill Voldemort.
"AVADA KEDAVRA!" he said. Voldemort looked confused, then he fell just like Lupin had done few minutes ago. At the second he hit the floor everyone knew it. Voldemort was beaten. But Harry couldn't be happy like everyone else did at the moment. He's best friend, godfather, principal and teacher were gone. It was not a happy though. Hermione turned on him. "What, Harry? Voldemort is dead, you should be happy!" Harry tried to smile. "I just can't be happy when Lupin and Ron and..."
" I know, Harry. But guess what! You're dead too!"
"What?"
"AVADA KEDAVRA!"
"NOOOOOOOO!"

"Harry, it's time to wake up!"
"What...?"
"Wake up, honey, it's time to go!"
"What? Time to go where?!?"
"To the Zoo, honey, of course! It's your birthday!"
"Wha..." Harry opened his eyes and saw aunt Petunias horselike face in front of him.
"Aunt Petunia?"
"Aunt? I'm your mother, silly!" Petunia said. She was smiling.
"WHAT?!?" Harry understood that he was not at Hogwarts. He was not fighting with Voldemort, neither. He was at Privet Drive.
"By the way, there's a visitor for you at downstairs, Harpkin! I let... Ermh... Him tell you one really, really odd thing... But before you do what he wants, we're going to the Zoo. He is going with us."
Harry got up and ran the stairs down. There he saw someone. Someone, who shouldn't be there. No way.
"Sirius?"
"Yeah, that's my name..." Sirius grinned.
"Well?" Harry waited Sirius to explain.
"Erh... Harry... I don't understand, why no one have told you before, but... I'm your real father. Not Vernon. And Petunia isn't your mother either. Lily Evans is."
Harry stared at him for a while. What was going on? Was the whole Hogwarts a dream? And Voldemort? Why Sirius was his father? Where was James? "I thought my father was James. James Potter." Sirius looked confused. Then he smiled.
"Your name is Harry Black. Didn't Petunia tell you that either? James was my friend at school and Lilys first boyfriend. But then he got into dark side... Now he's dead. That's a shame," Sirius rolled his eyes. "He was a nice boy."
Harry didn't even try to understand. "Ok. And I'll move with you in your house, is that what you mean?"
Sirius nodded. "But first we're going to the Zoo! Go to upstairs and dress up."
Harry was going to get upstairs, but then he saw a mirror. He looked himself and smiled. He didn't look like James anymore. No, he was very handsome, and his hair wasn't messed up att all. He didn't have glasses anymore. He looked very much like Sirius.
But then he saw a strange thing at his forehead. Something was still there. But it wasn't possible, was it? No way. But it was there.
Somehow he still had his scar.

Ja sama suomeksi



"Ei! Pysähdy!" Harry huusi Lupinille, mutta hän ei kuullut. Hän tahtoi ainoastaan tappaa sen, joka oli murhannut hänen kaksi parasta ystäväänsä; Siriuksen ja Jamesin. Hän juoksi varmaan kuolemaan, ei välittänyt, hän vain halusi nähdä Voldemortin kärsivän. Hän ei nähnyt takanaan olevaa Matohäntää, joka osoitti häntä taikasauvallaan ja huusi: "AVADA KEDAVRA!"
"Ei! EI!" Hermione ja Harry kirkuivat, mutta heidän vain täytyi katsoa kun Lupin kaatui, näyttäen normaalilta osuessaan lattiaan, mutta Harry tiesi totuuden. Lupin oli kuollut, aivan kuten Ron, Dumbledore ja Kalkaros. Peter näytti hämmentyneen siitä mitä oli tehnyt, mutta pian hän alkoi hymyillä. Hänen itseluottamuksensa oli korkealla. Hän katsoi Voldemortia kylmästi ja sanoi: "Minun ei enää tarvitse tehdä niin kuin sinä määräät."
Voldemort tuijotti häntä. "Mit..." "AVADA KEDAVRA!" huusi Peter Piskuilan uudestaan. Mutta Voldemort tuijotti häntä yhä, hän ei ollut kuollut. Miten se oli mahdollista? "Mitä sinä oikein ajattelit? Etkö tiennyt että tuo Potterin poika on ainoa jolla on tarpeeksi voimaa minun tappamiseeni?" Voldemort kysyi.
Sitten Harry tajusi. Tämä oli hänen ainoa mahdollisuutensa tappaa Voldemort. "AVADA KEDAVRA!" hän sanoi. Voldemort näytti hämmentyneeltä, sitten hän kaatui samalla lailla kuin Lupin oli tehnyt pari minuuttia sitten. Samalla sekunnilla kun hän osui lattiaan kaikki tiesivät sen. Voldemort oli kukistettu. Mutta Harry ei voinut olla iloinen kuten kaikki muut sillä hetkellä. Hänen paras ystävänsä, kummisetänsä, rehtorinsa ja opettajansa olivat poissa. Se ei ollut onnellinen ajatus. Hermione kääntyi häneen päin. "Mitä, Harry? Voldemort on kuollut, sinun pitäisi olla onnellinen!" Harry yritti hymyillä. "En vain voi olla onnellinen kun Lupin ja Ron ja..."
"Tiedän, Harry. Mutta arvaa mitä! Sinäkin olet kuollut!"
"Mitä?"
"AVADA KEDAVRA!"
"EIIIIIII!"

"Harry, on aika herätä!"
"Mitä...?"
"Herää, kulta, on aika lähteä!"
"Mitä? Aika mennä mihin?!?"
"Eläintarhaan, kulti, tietenkin! On sinun syntymäpäiväsi!"
"Mit..." Harry avasi silmänsä ja näki Petunia-tädin hevosennaaman edessään.
"Petunia-täti?"
"Täti? Minähän olen äitisi, hupsu!" Petunia sanoi. Hän hymyili.
"MITÄ?!?" Harry tajusi, ettei hän ollut Tylypahkassa. Hän ei myöskään taistellut Voldemortin kanssa. Hän oli Likusteritiellä.
"Muuten, alakerrassa on sinulle vieras, Harppuseni! Annan... Öh... Hänen kertoa sinulle erään todella, todella oudon asian... Mutta ennen kuin teet kuten hän tahtoo, me menemme sinne eläintarhaan. Hän tulee mukaamme."
Harry nousi ylös ja juoksi portaat alas. Siellä hän näki jonkun. Jonkun, jonka ei olisi pitänyt olla siellä. Ei todellakaan.
"Sirius?"
"Jep, se on nimeni..." Sirius virnisti.
"No?" Harry odotti Siriuksen selittävän.
"Öh... Harry... En ymmärrä, miksi kukaan ei ole kertonut sinulle aiemmin, mutta... Minä olen oikea isäsi. Ei Vernon. Eikä Petunia ole sinun äitisi. Lily Evans on."
Harry tuijotti häntä hetkisen. Mitä oli meneillään? oliko koko Tylypahka vain unta? Ja Voldemort? Miksi Sirius oli hänen isänsä? Missä James oli? "luulin että isäni on James. James Potter." Sirius näytti hämmästyneeltä. Sitten hän hymyili.
"Sinun nimesi on Harry Musta. Eikö Petunia kertonut sinulle sitäkään? James oli minun ystäväni koulussa ja Lilyn ensimmäinen poikaystävä. Mutta sitten James kääntyi pimeälle puolelle... Nyt hän on kuollut. Harmi," Sirius pyöräytti silmiään. "Hän oli mukava poika."
Harry ei edes yrittänyt ymmärtää. "Okei. Ja minä muutan sinun luoksesi, sitäkö tarkoitat?" Sirius nyökkäsi. "Mutta ensin me menemme sinne eläintarhaan! Mene pukeutumaan yläkertaan."
Harry oli jo menossa yläkertaan johtaviin portaisiin kun hän näki peilin. Hän katsoi itseään ja virnisti. Hän ei näyttänyt Jamesilta enää. Ei, hän oli hyvin komea, eivätkä hänen hiuksensa olleet lainkaan sotkussa. Hänellä ei enää ollut silmälaseja. Hän näytti hyvin paljon Siriukselta.
Mutta sitten hän näki oudon asian otsassaan. Siihen oli jäänyt jotain. Eihän se ollut mahdollista, eihän? Ei missään nimessä. Mutta siinä se oli.
Jostain syystä arpi oli vielä siinä.



lisäksi melkein unohdin kertoa:
kutoskirjan nimi on Harry Potter ja Liekehtivä vanki ja seitsemännen Harry Potter ja Azkabanin Kilta.

ja siinä kaiken loppu toivottavasti et nukahtanut lukiessasi noita

siin äsköses olikin 2 ficcii:)

mitä tarkottaa sana ficci?