Itsari?

Kukaan ihminen ei voi toista pelastaa eikä myöskään tuhota. Jokaisella on vastuu itsestään - jos on huoli että toinen ei pärjää, voi paikalle soittaa lähtönsä jälkeen vaikka SOS-auton tai ambulanssin.

Itse yritin pitää itsetuhoista isääni pystyssä viisi vuotta ennenkuin tämän tajusin. Se tappaa itsensä jos tappaa, minä en voi sitä pelastaa enkä tuhota, korkeintaan pilata oman elämäni ikuisella jaksamisella ja paapomisella. Laitoin välit poikki pariksi vuodeksi ja elossa tuo on edelleen.

Voipi tuo tehdäkin, mutta vastuu aikuisesta ihmisestä ei ole sinulla. Jos haluat parhaasi tehdä niin pyri saamaan puolisko tiiviin hoidon piiriin ennen eropäätöstä ja ehkä joku pariterapiatyyppinenkin voisi olla, ei siksi että suhde jatkuisi vaan sillä ajatuksella että ero sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla molempien kannalta.

Ei puolisosi olisi myöskään ollenkaan ensimmäinen bipo joka on joskus erosta selvinnyt;-)

Kukaan ei ole velvollinen aikuista ihmistä hoivaamaan eikä jäämään suhteeseen ilman rakkautta. Tällä tekee pitkän päälle haittaa myös sille toiselle osapuolelle, jolle saattaa olla ero lopulta jopa helpotus, koska saattaa nyt jatkuvasti stressata koska näkee sen tulevan.

Onko itsariyritykset muuten olleet vakavia? Vai enemmän hätähuutoja sun suuntaasi? Ja onko puolisolla jotain persoonallisuushäiriötä bipolaarin lisäksi?