Aina uudestaan kaikki pois

ei kukaan

Pieni tarina ei kenenkään elämästä:

Ainoat varhaislapsuuden kaverini olivat pikkuveljeni, kun ei siellä syrjässä maalla ollut lähettyvillä ketään samanikäisiä. Ala-asteella pienessä koulussa sain sitten muutaman todella hyvän kaverin. Vaikka ne olivatkin vain koulukavereita, olivat ne silti kuin parhaimpia ystäviä.

Yläasteen kävin toisella paikkakunnalla yli sadan kilometrin päässä kotiseudulta. Eri käytännön syyt päättivät kaikki aiemmat kaveri/ystävyyssuhteet ja oli aloitettava taas alusta. En tuntenut koulusta enkä paikkakunnalta ketään, mutta sain koulusta muutaman hyvän kaverin tai jopa ystävän. Yläasteen päätyttyä kaikki kaverit lähtivät opiskelemaan eri puolille Suomea ja itse palasin vanhoille kotikulmille lukioon. Pitkät välimatkat ja yläastekaverien omat uudet opiskelukuviot tukahduttivat yhteydenpidon ja jälleen olin yksin - enhän tuntenut lukiosta kuin kaksi henkilöä.

Lukiossa oli eri henkilöiden kesken omat piirinsä enkä koskaan päässyt niihin sisälle, joten lukioaikana ei ollut kavereita eikä ystäviä. Oli vain luokkakavereita, jotka eivät oikeasti tunteneet mua eivätkä halunneet olla missään tekemisissä. Sama juttu armeijassa, mutta eipä siitä sen enempää.

Armeijan jälkeen jälleen opiskelemaan toiselle paikkakunnalle uuteen kouluun. Kouluun ei tullut ketään vanhoja tuttuja, enkä tuntenut paikkakunnalta oikeastaan ketään. Opiskeluaikana sain lukioajan aiheuttamasta epäluuloisuudesta huolimatta muutaman todella hyvän kaverin ja pari ystävää. Opiskelut päättyivät ja kaikki luokkakaverit ovat levinneet pitkin poikin Suomea. Pitkistä välimatkoista huolimatta olen pitänyt yhteyttä pariin kaveriin ja pitänyt yllä paikkakuntaisiakin kaverisuhteita.

Ettäkö mitä nyt? Lähiaikoina on edessä muutto uudelle paikkakunnalle parin sadan kilsan päähän uuteen työpaikkaan. Se on taas aloitettava lähes puhtaalta pöydältä rakentamaan ihmissuhteita. Vanhojen kaverien tapaamiset saattaa jäädä aika harvaan, koska välimatkaa on jonkun verran...

Eihän tää ole vasta kuin neljäs kerta, kun "pöytää siivotaan". Paljon olen ollut yksin, mutta välillä olen vain hokenut itselleni, että muuttuviin tilanteisiin on vain sopeuduttava ja katsottava asioita eteenpäin. Välillä se yksinäisyys on raastanut todella syvältä ja lähellä on ollut maallisen taivalluksen loppuminenkin...Välillä tuntuu turhalta etsiä ystäviä, kun ei mikään kestä muutamaa vuotta pidempään.

Olemalla yksin välttää mahdollisen menettämisen tuskan, mutta pitkällä aikavälillä se yksinäisyys kalvaa kaiken pois jättäen vain kylmän onton kuoren. Sitä muuttuu välinpitämättömäksi kaikkea kohtaan ja kadottaa elämänilon. Aamuisin herätessään sitä joutuu miettimään, että minkä helvetin takia tänäänkin heräisi. Joskus tuntuu, kuin pää räjähtäisi, kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa ajatuksia ei ketään kelle soittaa ketään kenen luona kyläillä ketään pyytää kaljalle ketään rakastaa ketään vihata...

En kuitenkaan kaipaa sääliä enkä tyhjiä sanoja. Tosiasioille ei aina voi mitään, vaikka niitä kuinka yrittää valinnoillaan muuttaa. Olen tuntematon autiolla valtatiellä. Kuljen eteenpäin tietämättä päämäärää. Moni menee ohi, moni tulee vastaan, joku kysyy neuvoa, mutta kukaan ei halua kulkea samaa matkaa.

8

1348

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • tyttö

      Sun kirjoitus oli hyvä, kosketti. Monia sellaisia ajatuksia mitä itsellänikin on ollut.

      Elämänilosta kannattaa pitää kiinni, älä muutu välinpitämättömäksi! Moni ehkä ajattelee että helppo sanoa, vaikea toteuttaa... Ehkä. Vaikutat hieman kyyniseltä ja pessimistiseltä, mutta silti rivien välistä pilkahtaa positiivisuus jota sussa on. Sä olet erilainen ihminen, vahva oma persoonasi, johon olisi varmasti hienoa tutustua!

      Ystävyyden solmiminen - ja ylläpitäminen - ei ole helppoa. Ei ole helppoa löytää samalla aaltopituudella olevaa ihmistä. Usko kuitenkin että sellaisia ihmisiä on! Yritä ajatella positiivisesti, jaksa tutustua uusiin ihmisiin uudellakin paikkakunnalla. Usko pois, se on edessä monella muullakin. Joka päivä ympärillä on useita ihmisiä jotka haluaisi tutustua myös sinuun, mutta meidän kulttuurissa se tutustuminen voi olla vaikeaa. Monet ihmiset kuitenkin kaipaa ystäviä, ja mikä minä oikeastaan olen sinulle puhumaan, koska todellakin monessa asiassa tunnen juuri kuten sinä... Toivottavasti nämä ei kuitenkaan olleet täysin tyhjiä sanoja.

    • pipari

      Älä soimaa ainakaan itseäsi, sillä ovathan ystävyyssuhteesi jääneet lyhyiksi paljolti olosuhteiden pakosta. Tietysti paljon vaikuttaa se, miten osaa näyttää ystäville, että pitää heitä tärkeinä. Siihen olen itse alkanut kiinnittää enemmän huomiota.

      "Moni menee ohi, moni tulee vastaan, joku kysyy neuvoa, mutta kukaan ei halua kulkea samaa matkaa."

      Näytätkö itse toiselle sen, että haluat kulkea samaa matkaa, jatkaa yhteydenpitoa, vaikka välimatkaa tulee?

      Olet vielä nuori, älä luovuta! En minäkään...

    • ei kukaan

      Useimmat ihmiset viljelevät kliseitä ja jankuttavat aina samaa diipadaapaata, vaikka pelkästään tosiasioiden sanominen ääneen on kuulemma viisautta siispä kiitos tytölle ja piparille painavista sanoista!

      Mulla tahtoo olla sellainen ajatus- ja toimintamalli, että en halua olla kenenkään riesana tai tuhlata turhaan kenenkään aikaa. Olen kyllä mieluusti kaveri tai ystävä sellaiselle henkilölle joka kiinnostaa ja jos se toinen osapuoli on myös aidosti kiinnostunut ja halukas "yhteistoimintaan". Mun mielestä toispuolinen esim. sääliystävyys ei koskaan kestä.

      Kevättalvella tuli sattuneesta syystä pidettyä puolitahattomasti yhteyshiljaisuutta oikeastaan kaikkiin tuttuihin, mikä kylläkin sitten osoitti sen, että on todellakin henkilöitä, joita oikeasti kiinnostaa. Varsinkin erään kaverin puhelusta ja erään toisen sähköpostiviestistä jäi pitkäksi aikaa kummittelmaan maininta, että kun ei susta ole pitkään aikaan kuulunut mitään... Keväällä sitten sattui ns. pilkka omaan nilkkaan, kun eräs tyttöystäväntapainen päätti alkaa yhteyshiljaisuuden, kun kuvio lakkasi kiinnostamasta. Tuntui nimittäin aika raastavalta olla epätietoisuudessa, kunnes toinen suostui vastaamaan puhelimeen ja selvitimme tilanteen päättyneeksi. Hän toivoi edelleen yhteydenpitoa ja ystävyyttä, mutta niin tyhmä en ole, että ottaisin enää koskaan yhteyttä "ystävyyden" vuoksi.

      Kevään jälkeen olenkin sitten pitänyt huolen riittävästä yhteydenpidosta niihin pariin todelliseen ystävään sekä pariin kaveriin ja aion pitää vastedeskin. Paras opiskeluaikainen kaveri ja ystävä asuu tälläkin hetkellä n. 200 km päässä ja eräs toinen ystävä asuu n. 600 km päässä, mutta onhan puhelimet ja sähköposti. Pari kaveria asuu tossa ihan muutaman kilsan päässä samoin kuin eräs ystävätyttö, joka muuten on ystävällisin ja iloisin henkilö, kenet olen ikinään tavannut. Sattumoisin hän sattuu olemaan vielä erittäin puhelias, välitön ja ajatteleva henkilö, joten häntä jään kaipaamaan eniten.

      Sikäli hassua, että samalla joudun jättämään paikkakunnan, johon olen jo kotiintunut ja jossa viihdyn ja samalla päättyy määräaikainen työ, joka on periaatteessa unelmahommaa monipuolisuuden ja vaihtelevuuden vuoksi - ja todella hyvät työkaverit. Tulevassa hommassa palkka on parempi, mutta työ on paljon yksitoikkoisempaa. Vielä on tietysti mahdollisuus kieltäytyä tulevasta työstä ja odottaa pari kuukautta työttömänä ja jatkaa mahdollisesti sitten tätä unelmahommaa vielä ainakin vajaa vuosi, mutta kun tässä vaihtoehtokuviossa on vielä toistaiseksi epävarmuustekijöitä...

      En tiedä olenko iloinen vai surullinen, mutta pyrin kyllä aina keksimään asioista valoisia puolia. Teen usein asioita pilke silmäkulmassa ja nauraa hörötän tyhmille asioille tai sitten kerron jotain hauskaa muille. Valitettavasti nauran silloinkin, vaikka tuntuu todella pahalle ja hyvin harvoin rasitan muita murheillani tai pyydän muilta apua tai neuvoja. Liian monta vuotta pidin kaiken sisälläni, enkä siis osaa vielä kertoa kaikesta avoimesti.

      Jollain tavalla olen huomannut, että yksinäisen mieli on varsin häilyvä. Välillä sitä tuntee itsensä vapaaksi ja riippumattomaksi kaikesta ja sitä miettii tulevaisuuden suunnitelmia ja haaveita. Toisinaan ahdistus ajaa tekoihin ja sanoihin, jotka saattavat olla perumattomissa. Valitettavan usein seurauksena on juurikin välinpitämättömyyttä, jonka sanat polttavat siltoja ja jonka teot vaarantavat muiden ja oman terveyden - tai jopa hengen.

      Itse ainakin mietin todella usein, että mikähän on se asia josta iloita, jonka vuoksi elää huomenna ja jonka vuoksi yrittää. Viime aikoina olen tehnyt monia asioita toisin (harrastukset, viihde, työt, ihmissuhteet) löytääkseni edes jonkin syyn, mutta vielä sitä pitää näköjään etsiä.

      Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin pahoittelen, että vein aikaasi tyhjyydellä. Elämä on täynnä valintoja joita ei voi välttää. Elämämme on vain lyhyt hetki, mutta silti kaikki valitsevat erilaisen tavan käyttää tuon hetken hyväkseen.

      • näkymätön varjo

        Pezkeles huomasin juuri, että olin vahingossa käyttänyt samaa nimimerkkiä, kuin joku muu tuossa aiemmin, mutta mähän voin olla sitten vaikka näkymätön varjo eli en edelleenkään kukaan!


      • tyttö

        Mä olen monesti ajatellut että tietyllä tapaa ’yksinäiset ihmiset’ ajattelee asioista syvemmin, tulee ajatelleeksi monia sellaisia asioita mitä suurin osa ihmisistä ei koskaan tunnu ajattelevan. Se taas tekee näistä ihmisistä mielenkiintoisia, ainakin mun silmissä, ja juuri sellaisiin ihmisiin haluaisin tutustua. Mulla on kyllä muutama hyvä ystävä/kaveri, mutta ei yhtään sellaista ’sukulaissielua’, jonka kanssa voisi oikeasti keskustella asioista, joka todella tuntisi minut.

        Aika usein sitä tosiaan miettii tätä elämää, yrittää löytää niitä hyviä syitä jatkaa eteenpäin. Usein niitä löytyy helpostikin, ihan vaan pienistä asioista ympärillä, kauneudesta, luonnosta. Huonona päivänä mikään ei auta. Mutta uskoisin että kaikki ihmiset elää siinä rajalla. Eri asia on vaan se miten käsittelee sitä tyhjyyden tunnetta. Kieltääkö sen ja sulkee sisäänsä (muuttuu vaikkapa kulutushysteerikoksi tai tarttuu pulloon, se täyttää sitä tyhjyyttä aina hetkeksi eteenpäin), vai tarttuuko siihen tunteeseen, miettii elämää syvemmältä, omia valintojaan, omaa elämäänsä ja yrittää rakentaa sitä sitten eteenpäin. Se että suhtautuu avoimesti elämään, kuten sinä teet, on minusta tärkeintä. Ne ihmiset jotka yrittää kieltää elämän tyhjyyden, kuolee sisältäpäin. Olen nähnyt tätä lähipiirissä ja se on surullisinta, kuin eläis laput silmillä.

        Sinä, ei kukaan, kirjoitat monesta asiasta juuri niin kuin itse voisin kirjoittaa, jos osaisin ilmaista ajatukseni paperilla. Varsinkin kuudes ja seitsemäs kappale tässä sun toisessa kirjoituksessa vois olla mun kirjoittamaa. Erotuksena kuitenkin etten ole välinpitämätön asioiden suhteen, en varmaan uskalla olla niin tunteiden vietävänä. Jos ahdistaa, pyrin jotenkin järkeistämään sen, huolehdin kaikesta jotenkin rutiininomaisesti ja ajattelen että ahdistus menee taas ohi, koita tyttö kestää sen aikaa. En ole koskaan harkinnut itsemurhaa, mutta olen kokenut sen miltä tuntuu kun haluaisi kuolla, kun tumma vesi pyörteilee houkuttelevana, viettelevänä ja helppona tienä edessä.

        Oon syntyny alkusyksystä, päivänä joka kuulemma oli ”aurinkoinen mutta kylmä”, ja se kuvaa jollain tasolla täysin mun luonnetta. Mä oon iloinen ihminen, nauran paljon, mutta en näytä helposti sisempiä tunteitani, en valita, murehdin ja itken mieluummin yksin. Pidän aina tietyn etäisyyden muihin. Se miksi mulla ei tosiaan ole kuin muutama ystävä/kaveri johtuu siitä, että en kerta kaikkiaan jaksa pitää yhteyksiä sellasiin ihmisiin, joista en todella välitä. En myöskään oikein hallitse smalltalkia. Välillä toivoisin että osaisin enemmän vaan jutustella ja viettää aikaa ihmisten kanssa, mutta ennemmin kuin pintaliito kiinnostaa vaikka hyvä kirja…

        Suurimman osan ajasta olen itse asiassa hyvin tyytyväinen itseeni ja elämääni, ainakin nykyään. Oon suunnilleen sellainen ihminen kuin haluankin. Ikuinen haave on vaan löytää jostain samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, joiden kanssa voisi puhua syvemmistä asioista elämässä… Kiva tietää että heitä on olemassa.

        Tää teksti taas, en tiedä miksi tän kirjoitin, mutta törmäsin tähän palstaan vasta muutama päivä sitten ja tämä ketju on tuonut minulle hyvän mielen ja ajattelemista.


      • ei edelleenkään kukaan
        tyttö kirjoitti:

        Mä olen monesti ajatellut että tietyllä tapaa ’yksinäiset ihmiset’ ajattelee asioista syvemmin, tulee ajatelleeksi monia sellaisia asioita mitä suurin osa ihmisistä ei koskaan tunnu ajattelevan. Se taas tekee näistä ihmisistä mielenkiintoisia, ainakin mun silmissä, ja juuri sellaisiin ihmisiin haluaisin tutustua. Mulla on kyllä muutama hyvä ystävä/kaveri, mutta ei yhtään sellaista ’sukulaissielua’, jonka kanssa voisi oikeasti keskustella asioista, joka todella tuntisi minut.

        Aika usein sitä tosiaan miettii tätä elämää, yrittää löytää niitä hyviä syitä jatkaa eteenpäin. Usein niitä löytyy helpostikin, ihan vaan pienistä asioista ympärillä, kauneudesta, luonnosta. Huonona päivänä mikään ei auta. Mutta uskoisin että kaikki ihmiset elää siinä rajalla. Eri asia on vaan se miten käsittelee sitä tyhjyyden tunnetta. Kieltääkö sen ja sulkee sisäänsä (muuttuu vaikkapa kulutushysteerikoksi tai tarttuu pulloon, se täyttää sitä tyhjyyttä aina hetkeksi eteenpäin), vai tarttuuko siihen tunteeseen, miettii elämää syvemmältä, omia valintojaan, omaa elämäänsä ja yrittää rakentaa sitä sitten eteenpäin. Se että suhtautuu avoimesti elämään, kuten sinä teet, on minusta tärkeintä. Ne ihmiset jotka yrittää kieltää elämän tyhjyyden, kuolee sisältäpäin. Olen nähnyt tätä lähipiirissä ja se on surullisinta, kuin eläis laput silmillä.

        Sinä, ei kukaan, kirjoitat monesta asiasta juuri niin kuin itse voisin kirjoittaa, jos osaisin ilmaista ajatukseni paperilla. Varsinkin kuudes ja seitsemäs kappale tässä sun toisessa kirjoituksessa vois olla mun kirjoittamaa. Erotuksena kuitenkin etten ole välinpitämätön asioiden suhteen, en varmaan uskalla olla niin tunteiden vietävänä. Jos ahdistaa, pyrin jotenkin järkeistämään sen, huolehdin kaikesta jotenkin rutiininomaisesti ja ajattelen että ahdistus menee taas ohi, koita tyttö kestää sen aikaa. En ole koskaan harkinnut itsemurhaa, mutta olen kokenut sen miltä tuntuu kun haluaisi kuolla, kun tumma vesi pyörteilee houkuttelevana, viettelevänä ja helppona tienä edessä.

        Oon syntyny alkusyksystä, päivänä joka kuulemma oli ”aurinkoinen mutta kylmä”, ja se kuvaa jollain tasolla täysin mun luonnetta. Mä oon iloinen ihminen, nauran paljon, mutta en näytä helposti sisempiä tunteitani, en valita, murehdin ja itken mieluummin yksin. Pidän aina tietyn etäisyyden muihin. Se miksi mulla ei tosiaan ole kuin muutama ystävä/kaveri johtuu siitä, että en kerta kaikkiaan jaksa pitää yhteyksiä sellasiin ihmisiin, joista en todella välitä. En myöskään oikein hallitse smalltalkia. Välillä toivoisin että osaisin enemmän vaan jutustella ja viettää aikaa ihmisten kanssa, mutta ennemmin kuin pintaliito kiinnostaa vaikka hyvä kirja…

        Suurimman osan ajasta olen itse asiassa hyvin tyytyväinen itseeni ja elämääni, ainakin nykyään. Oon suunnilleen sellainen ihminen kuin haluankin. Ikuinen haave on vaan löytää jostain samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, joiden kanssa voisi puhua syvemmistä asioista elämässä… Kiva tietää että heitä on olemassa.

        Tää teksti taas, en tiedä miksi tän kirjoitin, mutta törmäsin tähän palstaan vasta muutama päivä sitten ja tämä ketju on tuonut minulle hyvän mielen ja ajattelemista.

        Kirjoituksesi oli kiehtovan mykistävä, sillä se olisi yhtä hyvin voinut olla itseni kirjoittama - monenkin yhteneväisen seikan ansiosta:

        Itse tulee todellakin usein ajateltua asioita paljon - voisi sanoa että ehkä jopa liiankin paljon. Kuitenkin ajattelemalla erilaisia näkökulmia, uusia asioita ja pohtimalla tavallisten elämänasioiden kulkua välttyy mielen tyhjyydeltä. Mitä enemmän ajatuksia, sitä rikkaammaksi mieli muuttuu - ainakin mun mielestä. Käsitykset ja näkemykset muuttuvat monipuoliseksi avaten elämyksellisiä ajatusleikkejä käsityksineen ja mielipiteineen.

        Mun mielestä ihmismieli on kuin vapaa maa, jossa kaikki on mahdollista. Ajattelemalla vapaasti ja avoimesti saavuttaa jonkinlaisen sisäisen täyttymyksen. Sitten kun vielä oppisi ilmaisemaan ne ajatukset avoimesti ja toteuttaan kaikki teot ja haaveet vapaasti, niin olisikohan sitä sitten levollisen onnellinen tässä elämän kiertokulussa?

        Tässä taannoin kerroin eräälle henkilölle, että mietin usein monia asioita paljon, mutta yritän silti olla murehtimatta liikaa. Tää henkilö totesi itse olevansa sellainen, ettei ajattele asioita juuri lainkaan, vaan tavallaan antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ja sen kyllä huomasi, kun ei tällä henkilöllä ollut oikeastaan ollenkaan mielipiteitä, haaveita eikä tunteita. Se kapeakatseisuus, yksitotisuus ja myötäileminen hieman kyllä ihmetytti, mutta kukin tyylillään.

        Hiukan miettimällä nää jutut tuntuu jotenkin hömpältä, mutta onko sen niin väliä. Itse olen usein hiljaa mielessäni miettinyt, että olisipa joku jonka kanssa jakaa tämmöisiä hömppäasioita. Joku joka ei heti nauraisi ääneen sanotuille ajatuksille, joku jonka seurassa ei tarvitsisi liikaa valikoida sanojaan, vaan molemmat voisivat avoimesti jakaa ajatuksensa tai vaikka sitten vain istua hiljaa tietäen, että toinen ajattelee ehkä juuri sitä samaa kuin itsekin.

        Hassu juttu, mutta itsekin olen saanut seurata todella läheltä, kuinka joku voi täysin kadottaa elämänsisällön ja peittää ja kieltää sen vallitsevan tyhjyyden. Itse toivon ettei mulle koskaan kävisi samanlailla. Aiemmin asiat ovat välillä menneet siihen tyhjyyden suuntaan, mutta olen yleensä aina jotenkin riuhtonut itseni pois "toiselle tielle".

        Olen muuten itsekin syntynyt syksyllä. Sää oli kuulemma aurinkoinen lämmöstä sen paremmin tietämättä. Itse asiassa syntymäpäivä on ihan tässä lähiaikoina, mutta ei se ole sen kummempi kuin mikään muukaan päivä. Tuskimpa sitä tulee sen ihmeemmin juhlittua. Monen mielestä synymäpäivänä pitäisi lähteä kipottamaan kaamea känni suuurella porukalla, mutta kun ei mulla ole oikein niitä juhlimiskavereita ja toisaalta en yleensä harrasta änkyräkännejä - harvemmin tulee otettua sitä vähääkään - niin taitaapi jäädä kakkukahveisiin, jotka äiti melko varmaan keittää, jos kotipuolessa silloin poikkeaa.

        Itsekin olen huono keskustelemaan "niitä näitä", vaikka monessa tilanteessa kyseisestä taidosta olisi enemmän kuin hyötyä. Mieluusti kyllä keskustelen jostain oikeasta asiasta - oli se sitten melkein mikä tahansa. Mutta en kuitenkaan halua olla päivittäin "jauhamassa paskaa". Tykkään touhuta vapaa-ajalla kaikenlaisia kädentaitoja vaativia puuhia tai esim. nauttia hyvästä leffasta. En tiedä sitten, että kumpi olisi loppujenlopuksi antoisampaa, harrastaa väkinäisesti enemmän sosiaalista kanssakäymistä vai toteuttaa itseään juuri siten, kuin hyvältä tuntuu.

        On ilo havaita, että jossain on joku tyttö, joka ajattelee asioita syvällisesti. Haluaisitko kenties vaihtaa ajatuksia vaikkapa sähköpostitse vai jätämmekö ajatuksemme vain tämän palstan katoavaksi illuusioksi?


      • tyttö
        ei edelleenkään kukaan kirjoitti:

        Kirjoituksesi oli kiehtovan mykistävä, sillä se olisi yhtä hyvin voinut olla itseni kirjoittama - monenkin yhteneväisen seikan ansiosta:

        Itse tulee todellakin usein ajateltua asioita paljon - voisi sanoa että ehkä jopa liiankin paljon. Kuitenkin ajattelemalla erilaisia näkökulmia, uusia asioita ja pohtimalla tavallisten elämänasioiden kulkua välttyy mielen tyhjyydeltä. Mitä enemmän ajatuksia, sitä rikkaammaksi mieli muuttuu - ainakin mun mielestä. Käsitykset ja näkemykset muuttuvat monipuoliseksi avaten elämyksellisiä ajatusleikkejä käsityksineen ja mielipiteineen.

        Mun mielestä ihmismieli on kuin vapaa maa, jossa kaikki on mahdollista. Ajattelemalla vapaasti ja avoimesti saavuttaa jonkinlaisen sisäisen täyttymyksen. Sitten kun vielä oppisi ilmaisemaan ne ajatukset avoimesti ja toteuttaan kaikki teot ja haaveet vapaasti, niin olisikohan sitä sitten levollisen onnellinen tässä elämän kiertokulussa?

        Tässä taannoin kerroin eräälle henkilölle, että mietin usein monia asioita paljon, mutta yritän silti olla murehtimatta liikaa. Tää henkilö totesi itse olevansa sellainen, ettei ajattele asioita juuri lainkaan, vaan tavallaan antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ja sen kyllä huomasi, kun ei tällä henkilöllä ollut oikeastaan ollenkaan mielipiteitä, haaveita eikä tunteita. Se kapeakatseisuus, yksitotisuus ja myötäileminen hieman kyllä ihmetytti, mutta kukin tyylillään.

        Hiukan miettimällä nää jutut tuntuu jotenkin hömpältä, mutta onko sen niin väliä. Itse olen usein hiljaa mielessäni miettinyt, että olisipa joku jonka kanssa jakaa tämmöisiä hömppäasioita. Joku joka ei heti nauraisi ääneen sanotuille ajatuksille, joku jonka seurassa ei tarvitsisi liikaa valikoida sanojaan, vaan molemmat voisivat avoimesti jakaa ajatuksensa tai vaikka sitten vain istua hiljaa tietäen, että toinen ajattelee ehkä juuri sitä samaa kuin itsekin.

        Hassu juttu, mutta itsekin olen saanut seurata todella läheltä, kuinka joku voi täysin kadottaa elämänsisällön ja peittää ja kieltää sen vallitsevan tyhjyyden. Itse toivon ettei mulle koskaan kävisi samanlailla. Aiemmin asiat ovat välillä menneet siihen tyhjyyden suuntaan, mutta olen yleensä aina jotenkin riuhtonut itseni pois "toiselle tielle".

        Olen muuten itsekin syntynyt syksyllä. Sää oli kuulemma aurinkoinen lämmöstä sen paremmin tietämättä. Itse asiassa syntymäpäivä on ihan tässä lähiaikoina, mutta ei se ole sen kummempi kuin mikään muukaan päivä. Tuskimpa sitä tulee sen ihmeemmin juhlittua. Monen mielestä synymäpäivänä pitäisi lähteä kipottamaan kaamea känni suuurella porukalla, mutta kun ei mulla ole oikein niitä juhlimiskavereita ja toisaalta en yleensä harrasta änkyräkännejä - harvemmin tulee otettua sitä vähääkään - niin taitaapi jäädä kakkukahveisiin, jotka äiti melko varmaan keittää, jos kotipuolessa silloin poikkeaa.

        Itsekin olen huono keskustelemaan "niitä näitä", vaikka monessa tilanteessa kyseisestä taidosta olisi enemmän kuin hyötyä. Mieluusti kyllä keskustelen jostain oikeasta asiasta - oli se sitten melkein mikä tahansa. Mutta en kuitenkaan halua olla päivittäin "jauhamassa paskaa". Tykkään touhuta vapaa-ajalla kaikenlaisia kädentaitoja vaativia puuhia tai esim. nauttia hyvästä leffasta. En tiedä sitten, että kumpi olisi loppujenlopuksi antoisampaa, harrastaa väkinäisesti enemmän sosiaalista kanssakäymistä vai toteuttaa itseään juuri siten, kuin hyvältä tuntuu.

        On ilo havaita, että jossain on joku tyttö, joka ajattelee asioita syvällisesti. Haluaisitko kenties vaihtaa ajatuksia vaikkapa sähköpostitse vai jätämmekö ajatuksemme vain tämän palstan katoavaksi illuusioksi?

        Eli mielellään jatkaisin ajatusten vaihtoa sun kanssa, en vaan tiedä viitsinkö laittaa spostiosoitettani tänne. Voisitko sinä?


      • ei kukaan
        tyttö kirjoitti:

        Eli mielellään jatkaisin ajatusten vaihtoa sun kanssa, en vaan tiedä viitsinkö laittaa spostiosoitettani tänne. Voisitko sinä?

        laittaakin: outo.muukalainen[ät]jippii.fi (osannet muuttaa spämmiestokoodauksen toimivaan muotoon) ;) - kirjoitellaan


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9230
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8074
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5850
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2409
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2127
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1769
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1710
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1486
    9. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1458
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1393
    Aihe