Apuja kaivataan!
Minulla on 9-vuotias tipsunarttu, ja perheeseemme tuli muutama viikko sitten 4kk narttupentu (tarhakoira Venäjältä). Tipsu ei ole edelleenkään lämmennyt pennun leikkiinkutsu-yrityksille, vaan ärähtää pennun pois. Pentu on kooltaan isompi ja raju leikeissään, mikä voi olla syynä. Muutoin tulevat ok toimeen, sietävät toisiaan.
Ongelmaksi on muodostunut nyt pennun "isottelu" vanhempaa koiraa kohtaan: kun vanhempi normaalisti kävelee asunnossamme, estää pentu sen liikkumisen menemällä sen eteen. Tipsunarttu on tässä vaiheessa vaihtanut suuntaa seinän vieriä kulkien tai jäänyt niille sijoilleen ja tuijottanut minua anovasti. Usein tätä tapahtuu, kun tipsu on menossa esimerkiksi omalle pedilleen tai tulossa minun luokseni -> pentu juoksee pedille tai minun luokseni ensin eikä vanhemmalla ole mitään asiaa. Vanhemmalla on oikeus olla myös sohvalla ja sängyllä, mutta pentu estää sinnekin menon (mikä on outoa, sillä pentu ei koskaan edes pyri sohvalle tai sängylle) Olen monesti (en aina) ärähtänyt pennulle, jolloin se väistää ja vahempi narttu saa jatkaa matkaansa minne haluaa.
Voiko kyseessä olla resurssiaggressiivisuus? Pennun toiminta ei kuitenkaan aina liity juuri mihinkään resurssiin vaan se estää vanhemman liikkumista mihin tahansa. Olen pitänyt koirille tarjolla koko ajan useita petejä ja luita leluja, jottei niistä luulisi tulevan tuollaista kinaa. Kaksi kertaa koirien välille on syntynyt tappelu johon olen mennyt vihaisesti väliin (Teenkö väärin? En ole varma kumpi tilanteen on aloittanut, mutta hampaat napsuvat ja ärinä on sen verran kovaa että olen kokenut parhaaksi lopettaa tilanteen ja torua molempia).
Mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä? Vanhempi koira on ihan tossun alla ja tympii katsoa, kun toinen on koko ajan hieman varuillaan. Se antaa lähes aina kaikesta periksi, lelutkin viedään käsistä. Olen antanut molemmille huomiota yhtä lailla ja erikseen, kuitenkin vanhemmalle aina ensin ruuan jne. Ei kai pentu koeta viedä johtajuutta?
Tuhannet kiitokset, jos vinkkejä löytyy!27
Minulla on 9-vuotias tipsunarttu, ja perheeseemme tuli muutama viikko sitten 4kk narttupentu (tarhakoira Venäjältä). Tipsu ei ole edelleenkään lämmennyt pennun leikkiinkutsu-yrityksille, vaan ärähtää pennun pois. Pentu on kooltaan isompi ja raju leikeissään, mikä voi olla syynä. Muutoin tulevat ok toimeen, sietävät toisiaan.
Ongelmaksi on muodostunut nyt pennun "isottelu" vanhempaa koiraa kohtaan: kun vanhempi normaalisti kävelee asunnossamme, estää pentu sen liikkumisen menemällä sen eteen. Tipsunarttu on tässä vaiheessa vaihtanut suuntaa seinän vieriä kulkien tai jäänyt niille sijoilleen ja tuijottanut minua anovasti. Usein tätä tapahtuu, kun tipsu on menossa esimerkiksi omalle pedilleen tai tulossa minun luokseni -> pentu juoksee pedille tai minun luokseni ensin eikä vanhemmalla ole mitään asiaa. Vanhemmalla on oikeus olla myös sohvalla ja sängyllä, mutta pentu estää sinnekin menon (mikä on outoa, sillä pentu ei koskaan edes pyri sohvalle tai sängylle) Olen monesti (en aina) ärähtänyt pennulle, jolloin se väistää ja vahempi narttu saa jatkaa matkaansa minne haluaa.
Voiko kyseessä olla resurssiaggressiivisuus? Pennun toiminta ei kuitenkaan aina liity juuri mihinkään resurssiin vaan se estää vanhemman liikkumista mihin tahansa. Olen pitänyt koirille tarjolla koko ajan useita petejä ja luita leluja, jottei niistä luulisi tulevan tuollaista kinaa. Kaksi kertaa koirien välille on syntynyt tappelu johon olen mennyt vihaisesti väliin (Teenkö väärin? En ole varma kumpi tilanteen on aloittanut, mutta hampaat napsuvat ja ärinä on sen verran kovaa että olen kokenut parhaaksi lopettaa tilanteen ja torua molempia).
Mitä tällaisessa tilanteessa tulisi tehdä? Vanhempi koira on ihan tossun alla ja tympii katsoa, kun toinen on koko ajan hieman varuillaan. Se antaa lähes aina kaikesta periksi, lelutkin viedään käsistä. Olen antanut molemmille huomiota yhtä lailla ja erikseen, kuitenkin vanhemmalle aina ensin ruuan jne. Ei kai pentu koeta viedä johtajuutta?
Tuhannet kiitokset, jos vinkkejä löytyy!27
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinuna kieltäisin pennun uhittelun vanhemmalle jos se ei ite asialle tee mitään. Vanhemmiten pentu voi olla estämässä vanhemman koiran jokaista tekemistä, liikettä ja rajottamassa leikkejä jos siihen ei ajoissa puutu ja rajummin kuin mitä nyt.
Yhteenotto harvemmin on paha kun toinen on pentu, joten sinuna antaisin niiden selvittää asiat (lue, vanhemman näyttää pennulle sen paikka). Koska kun pentu on aikuinen ja ne alkavat sitten ottaa yhteen, on jälki jo sen vertaan verisempää ja kun molemmat ovat narttuja voi käydä vielä tosi huonosti. Vielä pennun pitäisi kaiken jären mukaan alistua aikuiselle vaikka rähinä kuulostaakin rajulta. Pennulle ei ole vissiin toinen koira vielä näyttänyt kaapin paikkaa, joten ei osaa toimia sen mukaisesti kun toinen ärähtää, mutta kun joku sen sille näyttää (perheen koira) niin tulevaisuudessa osaa tarvittaessa alistua myös vieraalle koiralle, eikä sille jää päälle sellaista ettei alistu kellekkään vaikka henki menisi.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näin minä näen asian
Teidän tapauksessa voi käydä toisinkin. Kookas ja luonteikas pentu rökittää pienikokoisen vanhuksen kevyesti. Se selvästi haastaa teidän vanhuskoiraa, joka ei pysty pitämään puoliaan. Tai ei vaan halua. Tipsu ei tule koskaan "näyttämään kaapin paikkaa" vaan alistuu.
Teet oikein kun estät rähinät. Puutu pennun uhittelevaan käytökseen, kerrot sille, että sen ei ole lupa kiusata vanhempaa koiraa. Sinä määräät. Käsket esim. pennun pois tilanteesta kun se aloittaa kiusaamisensa. Pidä pentu vähällä huomiolla, tiukalla kurilla ja vaadi kunnioittavaa käytöstä niin ihmisiä kuin vanhempaa koiraa kohtaan.
Viimeistään pennun tullessa murrosikään (n.8kk) se alistaa lopullisesti vanhemman. Se voi kuitenkin tapahtua suht. vähin keinoin, kun pontevasti puutut pennun käytökseen ja annat koirien paljon leikkiä ulkona vapaana keskenään, jolloin leikkien myötä jo arvojärjestys selkiintyy. Ne voivat pysyä kavereina tämänkin jälkeen, koira on sellainen. Ei se kaunaa kanna alistamisesta.
Kiitos vinkeistä. Tämä on tietenkin toinen vaihtoehto. Kirjoitin jo alas, josko uskaltaisin kerran olla puuttumatta noiden kähinään ja katsoa mihin se johtaa. Virhe? Toisaalta toinen riita kun taisi syntyä juuri siksi, ettei pentu uskonut vanhemman ärähtämistä vaan jatkoi härnäämistä -> tappelu.
Tarkoitatko, että pentu kasvettuaan alistaisi vanhemman arvoasteikolla alapuolelleen? Tämähän voi olla mahdollista vanhemman nartun luonteen vuoksi, mutta ainakin tällä hetkellä ajatus pienestä "tyhmästä" pennusta tuon aikuisen yläpuolella tuntuu hullulta. Kannattaisiko minun vaan myös vahvistaa vanhemman asemaa juuri tuolla ruuan ensin antamisella tms?
Sekin tietenkin hankaloittaa arvojärjestyksen selkiytymistä, ettei vanhempi jostain syystä halua leikkiä pennun kanssa edes ulkona vapaana.
Kiitos viestistäsi. :)
Olen miettinyt, uskaltaisinko ensi kerralla (kyllä se jossain vaiheessa taas tapahtuu) olla puuttumatta noiden yhteenottoon. Olen vaan ollut hieman epävarmalla linjalla tämän kanssa, sillä monesti olen kuullut jotta kähinöintiin pitäisi puuttua heti; kuulemma kynnys aloittaa seuraava tappelu madaltuu jos koirien rähinään ei puututa.
Tappelu on alkanut kerran niin, että pentu yrittää saada vanhempaa leikkimään -> vanhempi ärähtää useampaan kertaan mutta pentu ei usko -> syntyy tappelu -> menen väliin. Toisessa tilanteessa pentu taisi ajaa vanhemman koiran nurkkaan, syntyi jännite ja rähinä oli päällä. Vanhempi narttu haluaa kuitenkin olla pennulta pääosin rauhassa, eikä ärähdä kovin helposti. Pentukaan ei hae tätä leikkiin niin usein. Mitähän puuhailevat sitten yksinollessa, uskaltaakohan noita jättää keskenään.
Huoh. Hankala tilanne.
Ikäero on jo aikamoinen, ei yhdeksän vuotias välttämättä enää halua riekkua. Itselläni viisivuotias ja kahdeksankuinen. Vanhempi narttu ja pentu uros. Molemmat on leikattu. Kuinka kauan pentu ollut teillä ja minkä ikäisenä tuli. Itselläni pentu tuli seitsenviikkoisena ja narttu alkoi sietämään sitä muutman viikon päästä, mutta kunnon kavereita niistä tuli pennun voisi sanoa hampaiden vaihdon jälkeen. Mentiin meilläkin seiniä pitkin ja vanhempi hyppi aina jemmaan johonkin korkeammalle. Vanhemman pitää saada oma rauhansa. Meillä pentu on parikiloa isompi, mutta ainakin vielä narttu rökittää tarvittaessa ja näyttää kaapin paikan. Meni aika pitkään, että vanhempi väisteli siis näytti, että ihan pelkäsi pentua lähinnä pennun rajuuden takia. Toinen jatkuvasti hiipi ja hyökkäili. Ei kivaa, koska vanhempi ollut keskipiste ja ainut, jota kokoajan lellitty jne. Kova shokki koiralle täysin muuttuvaan elämäntilanteeseen. Pidä huoli, että vanhempi saa tarvitsemansa rauhan. Ulkoilutus olisi hyvä hoitaa osaksi ainakin erikseen. Koulutus ei mene muuten pennun osalta perille kunnolla. Sen pitää myös tietää että on pahnan pohjimmainen. Samoin katso, että muistat helliä vanhempaa tarpeeksi ja välillä ihan omia ihania kävelyretkiä vain sinun ja vanhemman koiran kesken. Pentuhan vaatiikin enemmän aktiviteettia. Ja ei mene kuin pari kk ja on murkkuiässä jolloin mikään oppi ei riitä. Sana EI on opittava ajoissa tuntemaan ja sitä on noudatettava EHDOTTOMASTI. SINÄ MÄÄRÄÄT TAHDIN!
Pentu tullut siis muutama viikko sitten, arviolta 3kk ikäisenä, kyseessä siis rescuepentu Venäjältä. Resurssiaggressiivisuus olisi tietenkin ymmärrettävää; onhan pennulla nyt lopultakin jotain omaa (peti, leluja yms.). Kuitenkin vanhemman nartun liikkumisen estäminen taitaa liittyä johonkin muuhun.
Tähän mennessä ei ole uutta tappelua päässyt vielä syntymään. Pentua saa tosin vähän väliä olla kieltämästä siitä, että estää vanhemman nartun menoa esimerkiksi omalle pedilleen. Jaan myös huomioni vain yhdelle koiralle kerrallaan; kun hellin vanhempaa, en kiinnitä pentuun mitään huomiota. Toki myös päinvastoin. Ulkoilut tapahtuvat lähes aina erikseen, sillä pennulla paljon opittavaa hihnakäyttäytymisen ja ihmisiin tottumisen suhteen.
Vanhempi narttu on turhan luovuttavainen/alistuvainen pennulle, aamulla pentu änkesi sen pedille kesken unien, ja tipsu vaihtoi nöyränä paikkaa. Komensin pennun pois pediltä ja kutsuin tipsun takaisin. En kuitenkaan jaksa koko ajan puuttua tilanteisiin, pakkohan tipsun on itsekin tehdä päätöksensä. Kunhan ei pennun käytös menisi liioitteluksi.
Älä stressaa. Vanhuksesi on elämäänsä tyytyväinen, eikä siltä puutu mitään, siksi sen ei tarvitse puolustaa mitään. Koirasi käytös kertoo vain siitä miten erinomainen koti sillä on ollut. Rescue koirasi tulee täysin erilaisista lähtökohdista ja on elämänsä alussa joutunut puolustamaan ihan kaikkea omaansa ja taistelemaan ylipäätään saadakseen jotain. Kyllä sekin siitä tasoittuu, kun huomaa ja tottuu, että mitään tarvetta puolustamiselle ei ole, kaikkea riittää yllinkyllin.
Koira, joka on oppinut puolustamaan omaansa harvemmin luopuu tavastaan. Ei koira toimi periaatteella "kyllä kaikille riittää" vaan puolustaa juuri sitä esinettä tai asiaa, mikä on sille sillä hetkellä huomion kohteena.
Jos lähdet säälimään rescue-koiraa ja sallit sille erivapauksia kurjan menneisyyden takia olet kyllä heikoilla vesillä - koira elää tässä päivässä.
Pentu kasvaa ja vanhus vanhenee. Jos vanhus ei pysty pitämään puoliaan, sinun asiasi on osoittaa pennulle sille kuuluva paikka. Sinun asemassasi harjoittelisin ihan sitä että pentu väistyy vanhemman tieltä.
Aikuinen koira suhtautuu pentuun erilailla, kuin toiseen aikuiseen koiraan ja pennuilla on erivapauksia tehdä asioita koiramaailmassa. Aikuisen koiran suhtautuminen pentuun tulee muuttumaan, kun pennusta rupeaa tulemaan aikuinen...silloin loppuu erivapaudet.
Kiitos kaikille vastauksista, jokaisessa kyllä pohtimisen arvoista asiaa.
En tiedä kuvittelenko vain, vai olisikohan tilanne jo hieman rauhoittunut. Toisaalta en ole jaksanut stressata asiaa enää niin paljon vaan katsoa rauhassa josko muutosta tapahtuisi. Olen myös uskaltanut jättää molemmat samaan tilaan (koko asunto käytössä) kun jätän ne yksin, hengissähän nuo näkyyvät olevan kun kotiin palaan.
Uutta tappelua ei ole syntynyt, ei myöskään ärinöitä tai murinoita. Olen seurannut pennun käytöstä ja heti kun huomaan sen tarkkailevan vanhusta korvat ja häntä pystyssä valmiina juoksemaan sen luokse ja estämään vanhuksen aikeita, olen
murahtanut pennulle. Aina on lopettanut välittömästi ja jättänyt vanhemman koiran silloin rauhaan.
Vanhempi narttu ei ole juurikaan rohkeampi, vaan kävelee hiljalleen, väistää pentua ja tekee rauhoittavia eleitä (ei katso pentua silmiin, kääntyy sivuittain, haukottelee, on myös nuollut pennun huulia jokusen kerran). Pentu yrittää edelleeen satunnaisesti pyytää vanhusta leikkiin, kuitenkin paljon rauhallisemmin kuin ennen (ei hypi päälle tms), tipsu selkeästi joskus haluaisi leikkiä mutta arastelee pennun suurempaa kokoa joten luovuttaa, eikä leikkiä pääse syntymään.
Jaa mitenhän tällaista vanhuksen tieltä väistymistä sitten osaisi harjoitella?
Vanhuksen ruokakupille pentu ei pyri enää ja antaa tämän myös nykyään syödä luunsa rauhassa (jos vanhempi kyllästyy luuhunsa niin pentu varmasti vie sen, jos vanhempi ei murahda vastaan niin harvemmin sitten kiellän pentua luun viemisestä). Olemme myös ottaneet tavaksi että ennen ruokaa odotetaan lupa jne. Myös ruuan/luun luovuttamista/irti päästämistä on harjoiteltu, jottei tällaista omaisuuden puolustamismurinaa syntyisi, ja sujuu hyvin (irti-käsky tärkeä sillä pennulla vähän väliä suussa kaikki mahdollinen röökintumpeista koiranpa*kaan). Vanhus saa huomioni ennen pentua kotiin tullessani, vanhus saa kulkea ennen pentua ovista. Silitellessäni toista, toinen jää huomiotta.
Ei kai tähän tilanteeseen kummempaa keksi. :-) Kyllähän tällainen vähän stressaa, mutta ei auta toivoa kuin että jospa se ajan kanssa.