Satu Silvo hylkäsi lapsensa

Jos oisit lukenut koko jutun, tietäisit....välit lapsiin ovat taas kunnossa ja hyvin menee.

Sellaista elämä on...välillä on tehtävä vaikeitakin ratkaisuja.

Jarkky huora, makaa kuka antaa, siis ei hyva nayttelija, saanut kaikki roolinsa perseen kautta, turhis akka, hevosen kokoinen huh.......

Sadulla alkoi vauhti vuodet ja uuden elämän suunnan etsiminen. Jonka sitten löysi.
Lapset olivat Heikillä eivätkä missään heitteillä. Heillä oli vakaammat ja turvallisemmat olot. Vakituinen koti.
Niinä vuosina Satu kulki asunnosta asuntoon, siis vuokralla, ennenkun vakiintui sen "tuomarin" kanssa.
Murrosikä on kaikille vanhemmille koettelemusten aikaa.

Mielestäni Satu ja Kristiina Halkola kuuluvat siihen kastiin jotka oli nuorena - hepsankeikkoja- kunnes järkiintyivät. Kasvoivat henkisesti aikuiseksi ja hoitavat leiviskänsä niin kotona kuin teatterissa kunnolla.
Sen / tämän verran tunnen kumpaakin.
maagikko

Ei äidin hylkäämistä unohda koskaan. Se koskee aina, vaikka muuta vannoisi.

Se oli varmaan tärkeämpää juosta ukkojen perässä avioeron jälkeen kutsuen sitä itsensä etsimiseksi ja sitten harmitti, kun joogatuntikin piti lopettaa aamuisn ,kun koululintsarityttöä piti viedä kouluun.
Tuo silvo on aina ollu tommosen sutturan oloinen, joka yrittää aina olla femme fatalen näkönen -tosiaan, hevosen kokonen nauta.

Äiti teki sen minkä halusi.
Tytär teki sen minkä halusi.

Eli kumpainen sai mitä ITSE halusi. Jokainen meistä hakee itse tiensä ja lopulta muokkaa itse oman kohtalonsa. Omien vanhempien ohjaus loppuu ennen pitkää ja kohtalo on omissa käsissä. Ja joskus lapset eivät vain enää tottele.

N IINKKÖ