Pelkkä

sä oot surkee sullon ruma sielu, en koskis pitkällä tikullakaan

Kahdesta rikkinäisestä voi koota yhden kokonaisen =).

Hahhah! Oliskohan johtunut siitä että sulla ei ole mitään annettavaa ja toinen meni surkeaks sun takias. Kun ei ole kun lusikalla otettu, ei voi kauhalla ottaa...tuskin sä tiedät sen toisen potentiaaleista mitään kun oot itse noin surkee.

Oon miettinyt viime aikoina juuri tuota, mistä kirjoitit. Oon tosi herkkä ihminen. Siis ihan siihen asti, että samassa huoneessa olevien ihmisten tunnetilat vaikuttaa tosi paljon. Koen kamalaa tuskaa uutisia lukiessa, koska pystyn eläytymään niihin liikaa yms. Eli ehkä joku sunlailla ajatteleva sanoisi, että olen heikko. En kuitenkaan ole. Herkkyys ei ole heikkoutta, vaikka se ehkä hieman altiistaakin sille, että romahtaisi. Herkkyys on hyvä asia. Kuulemma herkät oli ennen keisareiden ynnä muiden neuvonantajia.

Itseni kohdalla sattuu vielä olemaan niin, että olen ihan hemmetin sitkeä ja vahva, kaikesta herkkyydestä huolimatta. Se on tullut jo ennen kuin olin olemassa, koska vanhemmat oli yrittäneet saada lasta vuosia, kävivät tutkimuksissa joissa oli todettu, että äidin elimistö tappoi isän siittiöitä ja lapsen saaminen olisi lähes mahdotonta. Tulin kuitenkin luonnollisella menetelmällä ennen kuin äiti ehti jättää isän asian vuoksi. Eli olin todennäköisyyksiäkin vahvempi ja sitkeämpi siittiö :D Vauvana en sitten kuulemma itkenyt koskaan kertaakaan ja olivat sitä usein ihmetelleet, kun en edes nälkää itkenyt.

Joten voi olla herkkä sekä vahva. Tietysti moni asia sattuu ja oon joskus ollut niin hajalla, että ajattelin hypätä katolta, mutta ainut syy miksi en tehnyt sitä oli se, että pelkäsin muuttavani mieltä kesken pudotuksen ja että olisin kuitenkin onnistunut ryömimään kaikki luut ja elimet murskautuneena sairaalaan. Herkkyys ja vahvuus yhdistettyinä tarkoittaa sitä, että saattaa kokea kyllä asiat vahvasti, mutta ei ikinä kovetu, vaan omat arvot pysyy. Uskoo silti edelleen ihmisiin, koska ei se ole siitä kiinni satuttaako joku, vaan onko tarpeeksi vahva pitämään mielipiteistään kiinni, vaikka ne ei antaisi takaisin. Silloinhan se on väärä motivaattori jos uskoo ihmisiin vain saadakseen siitä jotain kiitosta.
Kyllä ärsytän joskus itseäni sillä, että pitää aina juosta tiiliseinää päin niin kauan, että se murtuu, mutta ei koskaan tunnu pahalta avata itseä ja kokea kipeä puukonisku, koska elän juuri siten mitkä omat arvot on ja olen vahvempi kuin moni muu, koska pystyn siihen kovettumatta eikä tule pelkoa siihen.
Helppohan silloin on olla vahva, jos ei tunne mitään :) Minusta kaikki ihmiset on kuitenkin omalla tavallaan vahvoja. Jokainen on myös arvokas oli millainen vain ja teki elämällään mitä tahansa. Kukaan ei ole arvoton.