Otsikko tahallisen ihan liian provosoiva. (Vaihtoehtoiseksi otsikoksi ajattelin "ryhdyn lesboksi", mutta pelkäsin jonkun ottavan sen todesta...)
Miehet ja pojat ahdistavat. Minulla on kaksi pikkuveljeä, isä ja kaksi huippurakasta kaveripoikaa, mutta muuten vastakkainen sukupuoli aiheuttaa negatiivisia tunteita. Tiedän, etteivät kaikki pojat ole samanlaisia, tänään on vaan ihan kamala sunnuntaifiilis, ja toivoisin että te täällä hengailevat poitsut voisitte auttaa mua taas uskomaan, että idiotismilla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Tuntemuksiini vaikuttaa kaksi erillistä asiaa, omat kokemukset ja raportit väkivaltaisista miehistä.
Omakohtaiset ja kavereiden tilitykset nyt perustuu lähinnä pettämiseen ja ikäviin eroihin, mutta kaikkein ahdistavimpia ovat kuvaukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tunnen henk. koht viisi eri tyttöä jotka ovat heränneet poikaystävän/säädön/kaveripojan hipelöintiin, tai siihen, että poika on käyttänyt heidän kättään runkkaamiseen. Joskus tyttö on herännyt jopa penetraatioon. Ahdistaa niin paljon, että...
Jutut niinkuin nämä eivät auta asiaa ollenkaan:
http://www.bbc.co.uk/news/world-asia-india-20907755
http://localleaks.blogs.ru/
Pojat tuntuvat usein myös tyttöjä suvaitsemattomammilta ja mustavalkoisemmin ajattelevilta. Ja väkivaltaisemmilta ja arvaamattomammilta ja ja ja...
En oikeasti vihaa miehiä. Voisin varmasti kirjoittaa ihan (tai melkein) yhtä inhottavan valitustekstin myös tytöistä. Halusin vain purkaa tätä sietämätöntä ahdistusta johonkin, ja ehkä saada lohdutusta joiltain mukavilta poitsuilta. Olkaa kilttejä ja kertokaa, että kaikki miespuoliset ystävänne ovat huippuihania ja että angstaan ihan turhasta!
Väsyttää vähän, pyydän anteeksi ajatus- ja kirjoitusvirheitä. Pyytäkää tarkennusta jos joku kohta oli liian epäselvä.
Miehet ja pojat ahdistavat. Minulla on kaksi pikkuveljeä, isä ja kaksi huippurakasta kaveripoikaa, mutta muuten vastakkainen sukupuoli aiheuttaa negatiivisia tunteita. Tiedän, etteivät kaikki pojat ole samanlaisia, tänään on vaan ihan kamala sunnuntaifiilis, ja toivoisin että te täällä hengailevat poitsut voisitte auttaa mua taas uskomaan, että idiotismilla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.
Tuntemuksiini vaikuttaa kaksi erillistä asiaa, omat kokemukset ja raportit väkivaltaisista miehistä.
Omakohtaiset ja kavereiden tilitykset nyt perustuu lähinnä pettämiseen ja ikäviin eroihin, mutta kaikkein ahdistavimpia ovat kuvaukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tunnen henk. koht viisi eri tyttöä jotka ovat heränneet poikaystävän/säädön/kaveripojan hipelöintiin, tai siihen, että poika on käyttänyt heidän kättään runkkaamiseen. Joskus tyttö on herännyt jopa penetraatioon. Ahdistaa niin paljon, että...
Jutut niinkuin nämä eivät auta asiaa ollenkaan:
http://www.bbc.co.uk/news/world-asia-india-20907755
http://localleaks.blogs.ru/
Pojat tuntuvat usein myös tyttöjä suvaitsemattomammilta ja mustavalkoisemmin ajattelevilta. Ja väkivaltaisemmilta ja arvaamattomammilta ja ja ja...
En oikeasti vihaa miehiä. Voisin varmasti kirjoittaa ihan (tai melkein) yhtä inhottavan valitustekstin myös tytöistä. Halusin vain purkaa tätä sietämätöntä ahdistusta johonkin, ja ehkä saada lohdutusta joiltain mukavilta poitsuilta. Olkaa kilttejä ja kertokaa, että kaikki miespuoliset ystävänne ovat huippuihania ja että angstaan ihan turhasta!
Väsyttää vähän, pyydän anteeksi ajatus- ja kirjoitusvirheitä. Pyytäkää tarkennusta jos joku kohta oli liian epäselvä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on paljon ihania kaveripoikia! En osaa auttaa purkamaan tota sun ahdistusta, mutta voin vähän lohduttaa ja kertoa, että täällä on myös ihania miehiä maailmassa kanssamme elämässä. :D
Omat kaveripoikani ovat kultaisia, he kuuntelevat murheitani ja vastaavat mun typeriin kysymyksiin ivaamatta, pitävät hyvää huolta tyttöystävistään/kaveritytöistään ja pistävät läheisensä etusijalle. Neljä läheistä kaveripoikaani seurustelevat ja kukaan heistä ei voisi pettää tyttöystäväänsä ikinä. He juovat usein ilman tyttöjään, mutta olen itse nähnyt kuinka he tyrmäävät känniset sinkkutytöt jotka yrittävät päästä pöksyihin ja ovat siivosti.
Toki omallekin kohdalle on tullut noita ei-niin-herrasmiehiä, mutta kaikki meistä tekevät virheitä (en sano että hyväksyisin minkäännäköistä hyväksikäyttöä tms.) ja niistä on vain opittava. En ole itsekään ylpeä siitä, miten olen kohdellut joitain ihmisiä elämässäni.
Tärkeintä on erottaa keskenkasvuiset runkut niistä järkevistä pojista, joita omassa lähipiirissäni on monia.