En yleistä, mutta eikö se niin ole, että mies on se joka yleensä kosii....mutta miksei jotkut sitten vaan vuosien jälkeenkään kosi?
puhumattakaan kosinnasta, hyvä jos naisen kosintaankin suostuu!
Usein kuulee pariskuntien asuneen yhdessä vuosia ja nainen senkun 'pakottaa' kihloihin...niin miksei mies sitten suostu?!? minkä takia asua naisen kanssa josta ei siis varma...? millä mielin sitten mies oikein asuu tämän naisen kanssa josta ei kuitenkaan 100& varma? mitä vaaditaan, että olisitte varmoja?
..jos mies suostuukin naisen kosintaan, kantaako hän sitä sormusta nyt ihan oikeilla periaatteilla vai vain naisen takia?
suostuvathan ne avoliittoonkin!
ei oo tarkoitus loukata yms. kunhan pohdiskelen :)
kiitos vastanneille etukäteen!
puhumattakaan kosinnasta, hyvä jos naisen kosintaankin suostuu!
Usein kuulee pariskuntien asuneen yhdessä vuosia ja nainen senkun 'pakottaa' kihloihin...niin miksei mies sitten suostu?!? minkä takia asua naisen kanssa josta ei siis varma...? millä mielin sitten mies oikein asuu tämän naisen kanssa josta ei kuitenkaan 100& varma? mitä vaaditaan, että olisitte varmoja?
..jos mies suostuukin naisen kosintaan, kantaako hän sitä sormusta nyt ihan oikeilla periaatteilla vai vain naisen takia?
suostuvathan ne avoliittoonkin!
ei oo tarkoitus loukata yms. kunhan pohdiskelen :)
kiitos vastanneille etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä se niin vain on, että tänä päivänä nainen on se, joka kosii. Hyvin harva mies tekee aloitetta ja jos tekee niin vihjauksen perusteella, eli ns. puoliväkisin, jos ilkeästi halutaan sanoa. On näistä asioista tyttöporukoissa keskusteltu ja sellaisia romanttisia kosintoja, joita elokuvissa näkee ja joskus ennen vanhaan meidän äitiemme ja isoäitiemme aikaan on ollut, ei enää päde nykyaikaan. Itsekin tuossa nyt syyllistyin käyttämään sanaa "pakkokosinta". Miehet ovat nynnyjä niin monissa muissakin asioissa tänä päivänä, joten jos odotat, että sinua kositaan niin "vanhakispiiaksi" saat jäädä. EI koskaan voi olla 100%:n varma toisesta osapuolesta, joten se on aivan keksitty syy mieheltä olla sitoutumatta naisystäväänsä etenkin jos on jo pitkään tunnettu, jopa asuttu yhdessä ja toinen haluaisi julkisen sitoumuksen. Henk.koht. ei nyt tule mieleen ainoatakaan naispuolista ystävääni, jota olisi kosittu. Kyllä kihlaukset ja avioliitot ovat solmittu naisen aloitteesta ja mikäli/kun mies siihen suostuu niin onhan se suuri myönnytys.
On se kyllä kumma, mitä nyssyköitä miehet nykyään ovat! Kaipa se on niin, että koska yhteiskunta nykyään sallii myös avoliitot, niin miehet haluavat säilyttää "vapautensa" ja olla poikia lopun ikäänsä. Meillä myös piti anella/kiristää/vihjailla/lahjoa. Nyt kun olemme menossa naimisiin, on vähän sellainen olo, että haluaako mies TODELLA sitä vai onko se hänelle pienen pakon sanelemaa. Mutta jos ei halua naimisiin kanssani, niin olisi aikanaan lähtenyt kävelemään.....
Ei sitä painostamalla saa aikaiseksi mitään hyvää ja kestävää. Kyllä kummankin osapuolen pitää HALUTA solmia avioliitto. Minusta ainakin olisi tuntunut kurjalta mennä naimisiin, jos olisin joutunut miettimään, haluaako se toinenkin.
Ja kyllä miehet vielä kosivat. Omani kosi minua viikkojen seurustelun jälkeen enkä osannut todellakaan moista odottaa.
Tosin kihlauduimme ja sovimme hääpäivän vasta noin vuosi tämän kosinnan jälkeen, kun se kummastakin tuntui hyvältä. Menimme siis naimisiin noin 1 v 8 kk seurustelun ja yli vuoden avoliiton jälkeen.
Häiden alusviikoilla mieheni oli lähinnä vain kärsimätön, kun hänen mielestään hääpäivämme ei koittanut tarpeeksi nopeasti.
Ei ole olemassa sitoutumiskammoisia miehiä, kun parin välillä on suurta rakkautta ja sielujen sympatiaa. Ja toinen voi olla se AINOA oikea - ei niin ole vain saduissa.
Minulla on ollut onni kohdata oma ainoani.
Romanttinen kosinta...
Viime kevättalvella ystäväni poikaystävä kosi häntä mitä romanttisimmalla tavalla. Vei hänet mökille, pyysi odottamaan hetken alakerrassa kun hän itse käy yläkerrassa. Kymmenen minuutin päästä tyttö sai luvan tulla yläkertaan.
Yläkerran käytävä oli koristeltu kynttilöillä, kynttiläkuja vei huoneeseen, joka myöskin oli täynnä kynttilöitä (mm. sydämenmuotoinen asetelma lipaston päällä). Mies oli pukeutunut mustaan pukuun ja hänellä oli pitkävartinen punainen ruusu tyttöä varten. Hän polvistui, ja aloitti "Liisu, minä rakastan sinua aivan mielettömän paljon..." Kaunis sormus oli rasiassa odottamassa jne.
MUTTA ja nyt tulee tämä tarinan legendaarinen 'mutta'. Mies älysi tehdä tämän kaiken viikon sen jälkeen kun he olivat eronneet... Että sellaista.
Tyttö sanoi (kunhan liikutukseltaan pystyi puhumaan), että hänen täytyy saada miettiä. Pari kuukautta olivat erillään, nyt seurustelevat taas mutta eivät ole kihloissa.
Ps. Älkää laittako liikaa painoarvoa sanoilla 'tyttö' ja 'mies', en nyt vain oikein osannut määritellä. Nuoria, mutta aikuisia.
...mieheni kosi:) että kyllä niitäkin miehiä löytyy.
Jaa-a senkun tietäis. Kaikilla ei välttämättä ole edes samoja syitä. Ja löytyy myös naisia, jotka ei halua mennä naimisiin. Vaikka mies olisi kosinut monta kertaa. Tiedän ainakin kaksi. Mutta kyllä naiset yleensä on enemmän naimisiin menevää tyyppiä.
Ihmettelen enemmän näitä, jotka ovat valmiita saamaan kumppaninsa kanssa lapsia, mutta eivät ole valmiita mene naimisiin. Kyllä avioliitonkin voi aika helposti purkaa. Mutta lapset on eri asia...
Avoliitto ei kaikille ole suuri sitoumus. Jotkut muuttavat yhteen tyyliin: "No se tulee halvemmaksi, ei tarvi maksaa kahta vuokraa jne". Tosin jos pitkään on yhdessä asunut luulisi sen olevan jo aika vakavaa.
Ja sen verran vielä jatkoa, että JOTKUT naiset kyllä vain "hinkuavat" naimisiin sen takia, kun se kuuluu asiaan. Ja pelkäävät esim., että jäävät vanhaksi piiaksi. Jo tyttönä haaveillaan prinsessa häistä ja "prinssi uljaasta". Mietitään, että 25 vuotiaana mä meen naimisiin, parin vuoden päästä häistä tulee viimeistään ensimmäinen lapsi jne. Suunnitellaan millaiset häät olisivat jne.
Tiedän jopa nuoren naisen, joka jopa säästi häihin vaikkei sulhasta ollut vielä löytynytkään! Hän kyllä oli ihastunut erääseen mieheen. Ja haaveili menevänsä tämän kanssa naimisiin...