Olin jo kuukausia ajatellut, että tekisin tänne viestiketjun ongelmastani - en jostain syystä koskaan ihastunut tai rakastunut keneenkään, vaikka toive parisuhteesta oli valtava.
Olen itse sellainen ''miehekkäämpi'' homoseksuaali, jos näin uskaltaa sanoa. Seksuaalinen suuntautumiseni ei siis yleensäottaen ole nähtävissä käyttäytymisessäni, vaikka olenkin täysin ulkona kaapista.
Nuorempana ihastuin ihmisiin todella herkästi, mutta silloin en uskaltanut puhua suuntautumisestani mihinkään suuntaan. Teki pahaa elää ihmisten ympärillä, kun kaikilla oli jo siinä vaiheessa hyvä ja onnellinen parisuhde ja itsellä ei mitään. Ja nyt - en edes muista koska olisin ihastunut keneenkään. Epäilin omaavani mojovan tunnevamman.
Sitten tutustuin eri ystäväpiirin kautta erääseen tyyppiin. Aluksi en kokenut minkäänlaista kiinnostusta, mutta yhtäkkiä - hetkessä vain, tajusin kuinka upea ihminen hän on. Ihastuin hetkessä. En ollut jutellut paljoakaan kyseisen tyypin kanssa, mitä nyt baarissa humaltuneena niitä perusjuttuja.
Sitten sainkin netissä kaveripyynnön. Tämä tyyppi alkoi kirjoittelemaan minulle päivittäin. Jossain vaiheessa oli kaivanut puhelinnumeronikin itselleen. Kaikki hänessä tuntui loistavalta. Joka sana jonka hän kirjoitti. Sitten tapasimme muutaman kerran illanvietossa, mutta en uskaltanut ottaa lähempää kontaktia, koska en ollut täysin varma hänen tunteistaan. Kaikki näkökulmat huomioon ottaen hän vaikutti täysin heterolta.
Eräänä päivänä hän kutsui minut kämpälleen viettämään iltaa. Puhuttiin koko ilta kaikenlaista ja juotiin kaljaa ja baarissa käväistiin. Siinä humaltuneena alkoholista mieleni teki kokoajan tehdä jotain. Suudella sanaa sanomattakaan tai ilmaista kiinnostukseni jotenkin.
Jossain vaiheessa hän halasi minua ja nosti ilmaan. Olin onneni kukkuloilla. Hetken ajattelin, että suutelen nyt heti.
Sitten hän kertoikin, että on ihastunut erääseen naispuoliseen tuttavaani ja alkoi hehkuttamaan kuinka ihana hän onkaan. Tajusin, että hän oli tutustunut minuun luultavasti paremmin vain siksi, että pääsisi lähemmäksi ystävääni. Pikkuhiljaa tämän tunnustuksen jälkeen ainoa puheenaihe olikin kyseinen ystäväni. Nielin pettymykseni, enkä koskaan sanonut sanaakaan.
Vaikka olen edelleen kiinnostunut hänestä, tiedän että se menee pois ajan kanssa. Varsinkin kun nämä kaksi edellä mainittua alkavat pikkuhiljaa olla jonkinlaisessa parisuhteessa. Pelkään vain, että tämä romuttaa minua entisestään.
Mietin, että miksi aina silloin kun ihastun en voi koskaan saada ketään. Pelkään etten pettymyksien jälkeen koskaan enää ihastu keneenkään.
Onko teillä ollut vastaavanlaisia hankaluuksia elämässänne? Sitä että erittäin harvoin kiinnostuu ihmisestä ja se aina menee puihin?
Olen itse sellainen ''miehekkäämpi'' homoseksuaali, jos näin uskaltaa sanoa. Seksuaalinen suuntautumiseni ei siis yleensäottaen ole nähtävissä käyttäytymisessäni, vaikka olenkin täysin ulkona kaapista.
Nuorempana ihastuin ihmisiin todella herkästi, mutta silloin en uskaltanut puhua suuntautumisestani mihinkään suuntaan. Teki pahaa elää ihmisten ympärillä, kun kaikilla oli jo siinä vaiheessa hyvä ja onnellinen parisuhde ja itsellä ei mitään. Ja nyt - en edes muista koska olisin ihastunut keneenkään. Epäilin omaavani mojovan tunnevamman.
Sitten tutustuin eri ystäväpiirin kautta erääseen tyyppiin. Aluksi en kokenut minkäänlaista kiinnostusta, mutta yhtäkkiä - hetkessä vain, tajusin kuinka upea ihminen hän on. Ihastuin hetkessä. En ollut jutellut paljoakaan kyseisen tyypin kanssa, mitä nyt baarissa humaltuneena niitä perusjuttuja.
Sitten sainkin netissä kaveripyynnön. Tämä tyyppi alkoi kirjoittelemaan minulle päivittäin. Jossain vaiheessa oli kaivanut puhelinnumeronikin itselleen. Kaikki hänessä tuntui loistavalta. Joka sana jonka hän kirjoitti. Sitten tapasimme muutaman kerran illanvietossa, mutta en uskaltanut ottaa lähempää kontaktia, koska en ollut täysin varma hänen tunteistaan. Kaikki näkökulmat huomioon ottaen hän vaikutti täysin heterolta.
Eräänä päivänä hän kutsui minut kämpälleen viettämään iltaa. Puhuttiin koko ilta kaikenlaista ja juotiin kaljaa ja baarissa käväistiin. Siinä humaltuneena alkoholista mieleni teki kokoajan tehdä jotain. Suudella sanaa sanomattakaan tai ilmaista kiinnostukseni jotenkin.
Jossain vaiheessa hän halasi minua ja nosti ilmaan. Olin onneni kukkuloilla. Hetken ajattelin, että suutelen nyt heti.
Sitten hän kertoikin, että on ihastunut erääseen naispuoliseen tuttavaani ja alkoi hehkuttamaan kuinka ihana hän onkaan. Tajusin, että hän oli tutustunut minuun luultavasti paremmin vain siksi, että pääsisi lähemmäksi ystävääni. Pikkuhiljaa tämän tunnustuksen jälkeen ainoa puheenaihe olikin kyseinen ystäväni. Nielin pettymykseni, enkä koskaan sanonut sanaakaan.
Vaikka olen edelleen kiinnostunut hänestä, tiedän että se menee pois ajan kanssa. Varsinkin kun nämä kaksi edellä mainittua alkavat pikkuhiljaa olla jonkinlaisessa parisuhteessa. Pelkään vain, että tämä romuttaa minua entisestään.
Mietin, että miksi aina silloin kun ihastun en voi koskaan saada ketään. Pelkään etten pettymyksien jälkeen koskaan enää ihastu keneenkään.
Onko teillä ollut vastaavanlaisia hankaluuksia elämässänne? Sitä että erittäin harvoin kiinnostuu ihmisestä ja se aina menee puihin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen ollut vähän vastaavassa tilanteessa ja tiedän, miltä pettymys tuntuu. Veemäinen tilanne, ei voi muuta sanoa. Tilanteen ja hänen käyttäytymisen perusteella et olisi etukäteen voinut mitenkään ennakoida pettymystä, joten itseäsi on turha syyllistää. Pettymyksellä viittaan siihen, että jos hän todella otti kontaktia suhun vain siinä tarkoituksessa, että pääsisi lähemmäksi ihailemaansa naista. Tiesikö hän, että olet homo? (Kerroit, että olet ulkona kaapista.)
Miksi joku ihastuu kerta toisensa jälkeen saavuttamattomaan kohteeseen? En tiedä! Onhan niitä selityksiä ja teorioita, mutta kun ei tunteitaan voi lopulta kuitenkaan valita? Voi yrittää lämmetä erilaisille jutuille ja ihmisille... oppia tykkäämään jne. mutta se jää kuitenkin kauas aidosta, luonnollisesta, spontaanista, pakottamattomasta tunteesta.
Sanasi tuntuvat tutuilta. Olin luokan suosituimpia poikia, mutta jossain sydänmenpohjalla raapi pahasti, kun näin ihastukseni onnensa kukkuloilla miettimässä naisihastustaan. Hän, mies, vaikutti järjettömän saavuttamattomalta.
Kuitenkin sekin päivä tuli, jolloin löysin homomiehen, jota komeampaa en osannut edes kuvitella ja me olimme yhdessä. Maailmassa on yllättävän paljon tarjottavaa, varmasti sinullekin.
Mutta paras neuvo, jonka voin antaa: Älä kiirehdi.
Vältät sillä monet sydänsurut.
Ymmärrän pettymyksesi. Heterot eivät tarkoita pahaa olemalla ihastuttavia. He eivät ymmärrä meidän sisällä myllertäviä tunteita, joten en usko, että ystäväsikään halusi vain käyttää sinua hyväkseen. Sinä varmasti olet ainutkertainen ihminen, joka saa hänet tuntemaan olonsa mukavaksi ja rohkeaksi.
Olen varma, että heteron mielestä homo on ihastuttava kaveri, jota voi halia.
Mutta olemme nyt päätyneet tilanteeseen, jossa tunteesi ovat pienessä sykkyrässä. Jospa pikkuisen kurkistaisit sieltä ja katsoisit, mitä kivaa sinullekin on tarjolla.
Kuvaat itseäsi monin paikoin samaistuttavasti. Aikanaan on ollut vaikeaa puhua. Ei siinä, on se nykyäänkin kovin hirvittävä juttu. Miten lie sitten täysheteroilla. Pelottaahan heitäkin varmasti tehdä aloite, mutta se ei voi tuntua samalta. Varmuus ihastuksen kohteen seksuaalisuudesta etukäteen helpottaisi varmasti.
Ne muutamat kohdalle sattuneet ihastumiset, joihin on lopulta ollut rohkeutta ovat tietenkin kaatuneet. Maailmaani ei kai sitten mahdu samansukupuolista vastarakkautta.