Eli aina sanotaan että yksinäisyys voi loppua juuri sillä oikealla ulos lähdöllä.
Joko lenkillä, kaupassa kuntosalilla, kirjastossa tai missä vaan.
Joten nyt fantasioidaa.
Miten tämä kauppareissu tapahtuu....
Nyt ei tarvitse olla todellisuutta vaan ihan unelmien tarina siitä millainen on yksinäisen elämän viimeinen päivä...
Minun versioni...
Koska oli lauantai, päätin hemmotella itseäni tekemällä pullaa. Huomasin kuitenkin että tarvitsisin maitoa ja munaa ja hiiva kaupasta joten lähdin ulos kauppaan joka sijaitsi kahden kilometrin päässä. Vihannes osastolla oli yksi kivan näköinen mies, joka punnitsi yhtä banaania. Nappasin ensimmäisen käteen osuvan hedelmän sen tarkemmin sitä tutkimatta ja hivutin itseni hänen taakseen odottamaan punnitus vuoroani. Kun mies kääntyi, hän hymyili minulle ja katsoi hedelmääni. Sitten huomasin itsekin että omena parka oli ihan ruskea toiselta puolelta. Voi mikä häpeä. En kuitenkaan kehdannut vaihtaa enää omenaa enhän edes tarvinnut omenaa vaan punnitsin surkean omenan muina naisina. Siirryin kaupan päätyseinällä olevalle kylmähyllyille. Löysin maidon nopeasti ja aloin etsimään hiivaa, mutta se ei vaan millään osunut silmääni.
Samalla kun kävin kylmähyllyä järjestelmällisesti katseellani läpi, oli tuo banaani-mies saapunut maitohyllylle. Mies oli valinnut itselleen myös kaksi perunaa, jotka roikkuivat pussissa hänen ranteessaan. Vasemmassa kädessä oli se banaani. Miehellä ei ollut ostos koria eikä ollut minullakaan. Seurasin varovasti katseellani tuota miestä. Hänellä oli kauniit pitkät sormet. Hän kuljetti sormeaan hintalistan päällä ja sitten hän tarttui rahkapurkkiin. Sitten huomasin että kaipaamani hiiva oli siinä rahkapurkin vieressä. Mies ei kuitenkaan jatkanut matkaa rahkoineen vaan jäi pyörittelemään purkkia paikalleen. Astuin lähemmäksi miestä saadakseni himoitsemani hiivan. Haistoin jo miehen voimakkaan suihkusaippuan tuoksun. Aivan kuin mies olisi ollut omissa ajatuksissaan. Lopulta en enää malttanut odottaa van sanoin ”anteeksi tahtoisin ton hiivan tosta.” Mies hätkähti ja katsoi minua. Hän tarttui hiivaan ja ojensi sen minulle sormemme hipaisivat toisiaan. ”anteeksi olin ihan ajatuksissani” mies mutisi.
”Selvästikin olit” ajattelin, mutta en tietenkään sanonut sitä ääneen. Normaalisti ihminen olisi vaan siirtynyt syrjään eikä ojentanut tuotetta. Kiitin hiivasta ja jatkoin matkaani munahyllylle. Löysin 6kappaleen pakkauksen luomumunia ja suuntasin kassoja kohti. Koska minulla ei ollut koria, jouduin pitämään sormeni levällään jotta sain pidettyä omenan, maidon, hiivan ja munat käsissäni. Siinä vuoroani odotellessani huomasin sen saman miehen saapuneen taakseni jonoon. Jono liikkui, ja sain laskettua ostokseni liukuhihnalle. Laitoin ostoksienerottelu-kalikan minun ja miehen ostosten väliin ja samalla sain tilaisuuden katsoa mitä mies oli löytänyt itselleen. Hänellä oli banaani, perunat, yksi rahka ja paketti nakkeja. Sulavasti mies siirsi ostoksensa liukuhihnalle.
jatkuu-->
Joko lenkillä, kaupassa kuntosalilla, kirjastossa tai missä vaan.
Joten nyt fantasioidaa.
Miten tämä kauppareissu tapahtuu....
Nyt ei tarvitse olla todellisuutta vaan ihan unelmien tarina siitä millainen on yksinäisen elämän viimeinen päivä...
Minun versioni...
Koska oli lauantai, päätin hemmotella itseäni tekemällä pullaa. Huomasin kuitenkin että tarvitsisin maitoa ja munaa ja hiiva kaupasta joten lähdin ulos kauppaan joka sijaitsi kahden kilometrin päässä. Vihannes osastolla oli yksi kivan näköinen mies, joka punnitsi yhtä banaania. Nappasin ensimmäisen käteen osuvan hedelmän sen tarkemmin sitä tutkimatta ja hivutin itseni hänen taakseen odottamaan punnitus vuoroani. Kun mies kääntyi, hän hymyili minulle ja katsoi hedelmääni. Sitten huomasin itsekin että omena parka oli ihan ruskea toiselta puolelta. Voi mikä häpeä. En kuitenkaan kehdannut vaihtaa enää omenaa enhän edes tarvinnut omenaa vaan punnitsin surkean omenan muina naisina. Siirryin kaupan päätyseinällä olevalle kylmähyllyille. Löysin maidon nopeasti ja aloin etsimään hiivaa, mutta se ei vaan millään osunut silmääni.
Samalla kun kävin kylmähyllyä järjestelmällisesti katseellani läpi, oli tuo banaani-mies saapunut maitohyllylle. Mies oli valinnut itselleen myös kaksi perunaa, jotka roikkuivat pussissa hänen ranteessaan. Vasemmassa kädessä oli se banaani. Miehellä ei ollut ostos koria eikä ollut minullakaan. Seurasin varovasti katseellani tuota miestä. Hänellä oli kauniit pitkät sormet. Hän kuljetti sormeaan hintalistan päällä ja sitten hän tarttui rahkapurkkiin. Sitten huomasin että kaipaamani hiiva oli siinä rahkapurkin vieressä. Mies ei kuitenkaan jatkanut matkaa rahkoineen vaan jäi pyörittelemään purkkia paikalleen. Astuin lähemmäksi miestä saadakseni himoitsemani hiivan. Haistoin jo miehen voimakkaan suihkusaippuan tuoksun. Aivan kuin mies olisi ollut omissa ajatuksissaan. Lopulta en enää malttanut odottaa van sanoin ”anteeksi tahtoisin ton hiivan tosta.” Mies hätkähti ja katsoi minua. Hän tarttui hiivaan ja ojensi sen minulle sormemme hipaisivat toisiaan. ”anteeksi olin ihan ajatuksissani” mies mutisi.
”Selvästikin olit” ajattelin, mutta en tietenkään sanonut sitä ääneen. Normaalisti ihminen olisi vaan siirtynyt syrjään eikä ojentanut tuotetta. Kiitin hiivasta ja jatkoin matkaani munahyllylle. Löysin 6kappaleen pakkauksen luomumunia ja suuntasin kassoja kohti. Koska minulla ei ollut koria, jouduin pitämään sormeni levällään jotta sain pidettyä omenan, maidon, hiivan ja munat käsissäni. Siinä vuoroani odotellessani huomasin sen saman miehen saapuneen taakseni jonoon. Jono liikkui, ja sain laskettua ostokseni liukuhihnalle. Laitoin ostoksienerottelu-kalikan minun ja miehen ostosten väliin ja samalla sain tilaisuuden katsoa mitä mies oli löytänyt itselleen. Hänellä oli banaani, perunat, yksi rahka ja paketti nakkeja. Sulavasti mies siirsi ostoksensa liukuhihnalle.
jatkuu-->
Vastaukset 7
Vanhimmat
(Tämä on kamalaa miksi en osaa)
”Voi räkä ajattelin En ollut muistanut ottaa kotoa kangaskassia mukaan enkä viitsinyt myöskään ostaa isoa muovikassia. Minun olisi siis yritettävä mahduttaa ostokset semmoiseen pieneen hedelmäpussiin. Samalla kun maksoin ostokseni , pyysin saada pussin myyjältä. Sitten siirryin pakkamaan. Tungin tavarani pieneen pussiin. Samalla kun banaani liukui viereiselle tavaranpakkauspisteelle. poistuin kaupasta ennen kuin mies ehti keräämään omia ostokissan maksamisen jälkeen. Kävellessäni parkkipaikan poikki vilkaisin taakseni katsomaan oliko mies jo selviytynyt kaupasta ulos. En huomannut jäätä jalkojeni alla ja horjahdin sivullepäin. Vaistomaisesti otin käsilläni iskua vastan. Lopulta löysin itseni polvillaan parkkipaikalla ja käsissäni tuntui tykyttävä kipu. Manasin itsekseni kun en ollut laittanut vielä hanskoja käteen. Vilkaisen käsiäni ja huomasin niiden vuotavan verta. ”Kävikö sulle pahasti” Kysyi matala miesääni yläpuoleltani. Nostin katseeni ja näin saman miehen katsovan minua huolestuneesti. ”en tiedä vielä vastasin” Mies ojensi kättensä jossa oli musta nahkahanska ja minä taruin siihen nousten samalla ylös. ”Apua munat menikö kaikki rikki ajattelin. Samalla kun avasin munarasian. Onneksi vaan yksi muna oli mennyt rikki. Mies katsoi minua edelleen huolestuneena. ”Asutko sinä kaukana” Mies kysyi minulta. Hän kaivoi puhtaan nenäliinan taskustaan ja ojensi sen minulle. Pyyhin liinalla käsiäni. Ja vastasin asuvani kahdenkilometrin päässä. Kävellen se ei ole matka eikä mikään. Mies katsoi minua silmiin ja sanoi olevansa autolla ja että hän voisi heittää minut kotiin. Koska käsiin koski aika paljon, suostuin ehdokseen. Kun pääsimme miehen autolle, hän esitteli itsensä ja ajaessaan parkkiruudusta hän kysyi osoitettani. Kerroin hänelle missä asun. Kerroin myös että olin ajatellut tehdä pullaa, mutta nyt taitaa pullien teko jäädä ensiviikolle kun käsissä on näin paljon haavoja että ei kannata alkaa vaivaamaan taikinaa. ”Voi harmi” mies sanoi ”Minä rakastan tuoretta pullaa, olisi sääli siirtää pullien tekeminen ensiviikkoon. Minä en osaa pulla leipoa, mutta uskoisin että tästä kourasta olisi alustamaan taikina jos vain suinkin sopii.” Mies nosti kätensä ratista ja heilautti sitä edessäni miehen ihanat pitkät sormet vilahtivat silmieni ohi enkä voinut kieltäytyä. ”Tervetuloa vaan sitten” sanoin ja hymyilin miehelle. Neuvoin miehen talonyhtiön vieraspaikalle ja kävelimme yhdessä sisälle. Kun olin puhdistanut haavani ja aloimme tekemään pullaa suunnittelimme että minun kurjasta omenasta jossa oli uusi lommo liukastumiseni takia ja rahkasta saisi herkullista rahkaomenapullaa…
Kerran pakkomielteisen ihastunut erääseen nuoreen, kauniiseen kassa ja pankkineitiin.
Mitään hyvää tuosta ei seurannut :(
En halunnut enää käydä paikassa jossa näkisin hänet sillä tiesin etten saisi häntä koskaan.
Miksi pitää ihastua sellaiseen mitä ei voi saada?
Lähialkossakin on tullut käytyä tavallsta useammin nätin myyjän takia...
Kierikää vaan lisää toivottomissa unelmissanne. Hautaatte itsenne vain syvemmälle epätoivon ja katkeruuden laaksoon.