En koskaan ole avautunut täysin missäkään tai koskaan paitsi päänsisälläni tai edes harkinnut saavani apua. Mutta tuntemukseni jo pitkään sanoinkuvaamattoman jännittynyt, masentunut, ahdistunut, väsynyt ja en vain jaksaisi tätä enään ja näiden takana sellaisia syitä joita en millään voisi käsitellä kenenkään psykiatrin kanssa, sillä siitä ei seuraisi kuin ongelmia. Unettomuus on yksi pahimmista oireista ja zopinox 7.5mg ei ole myöskään auttanut nukahtamiseen. Oloni on kokoajan niin turhautunut ja tuntuu että pysyn tässä maailmassa yhä vähemmän. Tututkin huomanneet kun huomauttelee masentuneisuudestani ja poissaolevuudestani sekä neuroottisista pakkomielteistä ja itsetuhoisuudestani. Sanovat että tarvitsen ammattiapua. Monesti on terveyshenkilökunnalta ja yksityiseltä neurologilta laitettu lähetteet psykiatrille sekä psykologille, mutta äiti nuo lähetteet perunut sillä vakuutin ettei niistä ole apua. Olen vain sellainen tunteidenpatoaja että avautuminen kaikesta olisi niin hankalaa. Mutta en vain jaksaisi ikuisesti olla mielimaassa sillä haittaa älyttömästi ihmissuhteita koska kuka jaksaisi ikuisesti angstista ihmistä joka ei edes kykene pysymään nykyhetkessä, ja en jaksaisi potea huonoa itsetuntoani/kamalaa itseinhoani ja muita haittaavia oireita itsekään ikuisesti.. En tiedä millä tavalla voisin enään päästä nuorisopsykiatrin puheille nyt kun on jokaikinen lähete peruttu. Olisin kiitollinen jos jollain olisi ehdotusta mitä minun pitäisi tehdä sillä kaikki tämä ja monet muutkin masennukseen viittaavat oireet vain pahenevat entisestään..
Eksyksissä
Anonyymi4321
5119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Äitisi vaikuttaa olevan yhtä ymmällä sun tilanteestasi kuin sinä itse, koska hän uskoo sinun sanaasi ja siksi peruu jo sovitut tapaamiset ammattilaisten kanssa. No, ei se mitään, joka päivä on uusi mahdollisuus varata se aika uudelleen.
Sulla taas vaikuttaa olevan käsitys, että psykologin tai psykiatrin istunnolla käsitellään heti koko henkilöhistoria. Se ei pidä paikkaansa. Jokainen asiakas otetaan yksilönä ja hänen tilanteeseensa tutustutaan pikkuhiljaa, siinä tahdissa jonka asiakas itse sallii.
Tässä maassa maksetaan veroja juuri siksi, että tarvittaessa voi sitten saada apua mihin vaan tarpeeseen ilman, että se maksaa maltaita.
Tällä kertaa se avun vaatija voisit olla sinä itse.
Voisit nykäistä mutsia hihasta ja sanoa, että haluaisit nyt jutella ammattiauttajan kanssa. Mutsi sitten hoitaa asiaa eteenpäin, jos olet itse alaikäinen etkä osaa tehdä sitä itse.
Joka tapauksessa tuohon olotilaan jossa sä nyt olet, ei saa jäädä vain odottamaan jotain ihmeparanemista.
Tuumasta toimeen nyt ja oma elämä kohti positiivisempia fiiliksiä!
Ensinnäkin ihmetyttää äitis asenne, vaikka hän sinun pyynnöstä peruu ajat. Eikö hän ymmärrä, että tarvitset apua.Kyllä psykiatrit kunnioittavat asiakkaan toivomusta ja eivät saata sinua ongelmiin. Tämä on turha pelko. Sinun pitää nyt heti päättää ottaa vastaan apua. Ammattilaiset ovat tottuneet kaikenlaisiin ongelmiin ja eivät pahemmmin hätkähtele.
Tosiaan nyt lähiakoina olen itelleni luvannut hankkia apua vaikka hallusinaatioista sun muista tuntuu vain niin vaikea kertoa.. mutta pelottaa että tieto siitä mitä psykiatrille sanoisin päätyisi jotenkin äidin tai sossujen tietoon sillä siellä on jo valmiiksi ongelmia. Ihan mielenkiinnosta vielä onko sillä käytännössä myt niin väliä varataanko aika yksityiselle vai julkiselle? Ja tuosta äiti asiasta ihan että kotona ei kaikki niin kohdallaan että olisimme äidin kanssa läheisiä niin kyllä se mun sanaa uskoo kun sanon että kaikki on ok enkä tarvitse apua. Ja kiitos vastauksistanne.
Psykiatri ei ilman potilaan lupaa eikä varsinkaan tälle asiasta kertomatta saa antaa mitään tietoja eteenpäin. Diagnoosisi on näkyvissä julkisella puolella muille lääkäreille, ellet itse sitä kiellä, mutta MITÄÄN sanomisiasi ei saa kertoa eteenpäin. Alaikäisen asioista vanhemmille saa kertoa vain jos nuori on selvästi vaaraksi itselleen tai muille ja silloinkni asiasta siis pitää ilmoittaa potilaalle. Mitään ei siis lähde hoitotiimistäsi ulospäin sinun tietämättäsi ja sinulla on oikeus kieltää tietojen luovuttaminen (ja vaikka niiden hakeminen muualta). Sama pätee psykologiin.
Oma psykologini jopa kysyy minulta, millä tasolla hän saa asioista keskustella lääkärin kanssa. Jos olisin itsetuhoinen niin tilanne olisi varmaan toinen, mutta viime syksyyn asti olen ollut täydellisen yhteistyöhaluinen ja tottelevainen potilas. Syksyllä lopetin lääkityksen omin luvin ja paniikissa vielä valehtelin asiasta psykologille asiasta. Tuli vaan se kysymys niin äkkiä että automaattinen kiltteysrefleksi ehti sanomaan sen turmiollisen "joo".
Yksityisen terapiakustannuksia ei mikään vakuutus korvaa, eli julkiselle kannattaa hakea. Sinun tapauksessasi varmasti pääsetkin, tosin jonoja voi olla. Toisaalta jos sinulla todella on hallusinaatioita ja itsetuhoisuutta niin olet varmaan sen verran kriisitapaus, että sieltä kalenterista raivataan sulle tilaa.
Jos jotain on kuitenkin päätynyt ulkopuolisen tietoon niin eikun kantelemaan viranomaisille, sillä kyseessä on tuolloin rikos, salassapitovelvollisuuden rikkominen.
Paljon kiitoksia vastauksestasi! Käyn kyllä säännöllisesti tapaamassa yhtä nuorisotyöntekijää joka on siis sairaanhoitajana, tuokin sossujen toimesta mutta ei ole velvollinen mitenkään infoomaan sinne mun asioista. Hain siis tässä sitä kun mulla noita peruttuja lähetteitä vuoden sisältä tullut muutama on niin mietin saattaisinko saada ajan tuonne psykiatrille tuon henkilön toimesta nopeammin? Sillä en hänelle viitsis noista pahimmista jutuista avautua koska tiedän että siitä tulis varmasti soitto kotiin jossei jopa sosiaalityöntekijälleni.