myöskään ole kaikki kunnossa....älä huoli, ei minullakaan.
On tää elämäni vaan niin pirun raskasta. En meinaa enää millään jaksaa elää.....
Eipä täst taida enää meikäläinen toipua.
Murtumispisteen olen nyt itsestäni löytänyt....
On tää elämäni vaan niin pirun raskasta. En meinaa enää millään jaksaa elää.....
Eipä täst taida enää meikäläinen toipua.
Murtumispisteen olen nyt itsestäni löytänyt....
Vastaukset 42
Vanhimmat
Koita kiltti jaksaa. Kaikki järjestyy vielä vaikka nyt tuntuu pahalta.
Anna itsellesi aikaa, se parantaa haavat.
Saanko kysyä mitä sinulle on tapahtunut?
Älä pliis kysy. Ei vaan enää jaksa alkaa rakentamaan elämään alusta uudelleen...
väärällä palstalla.
Itse asiassa, ainoa paikka mihin sun pitäis mennä juttelemaan on terveyskeskus tai mielenterveystoimisto. Juttus ei kuulu tälle palstalle, älä kaada ongelmias meidän niskaan, meitä ei edes kiinnosta.
tiedän, olet eronnut. ei sun tarvitde jaksaa. anna itselles lupa surra. elämä voittaa kyllä. halaus. olet tärkeä ihminen.
minä todella toivon että yksi j ei epäröi hetkeäkään ottaa yhteyttä jos on paha paikka. edes semipaha. tai aavistus pahasta.
ei tarvitse sanoa muuta kuin moi. minä kuulen siitäkin. ja pian kaikki on paremmin.
En millään enää jaksa mitään enkä ketään. Parempi eristyä kokonaan kaikista.
Edellisen kirjoittaja tavoin minäkin toivon, että eräs J ottaisi minuun yhteyttä jos tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan. Toivottavasti kynnys yhteydenottoon ei ole kasvanut liian isoksi.
Jos on sellainen olo ettei jaksa enää lähteä rakentamaan elämää alusta uudelleen, pitäisikkö selvittää mikä siinä ns. vanhassa elämässä jäi kaivelemaan jos olo on tuon moinen...Kun selvittää asiansa juurta jaksain elämän jatkuminenkin on helpompaa. et voi tietää jollet yritä, vai onko tilanne jo todella sellainen ettei mitään enää ole tehtävissä, aina on jotain.
Kaikki on päällisin puolin ihan ok, mutta syvemmässä puutetta. Ehkä sulla on samoin.
Oon ok, kun on paljon tekemistä ja kiirettä, mutta jos ehdin istua alas, niin tulee p*ska olo. En mäkään oikein ole ajatellut, että tästä joskus toipuisi, enemmän oon jo tottunut siihen ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin, että pitää yrittää pysyä kiireisenä, jotta ei ehdi ajatella.
Yritä jaksaa, ei kai sitä tarvikaan kuin päivä kerrallaan. Mä oon aina täällä jossain kaukana, mutta kuitenkin lähellä ja kannan samaa murhetta. Sun pitää jaksaa elää, voin kertoa että mun totaalinen murtumispiste olisi siinä jos et jaksaisi ja katkeaisi kerrasta sitten. Joten yritetään jaksaa, vaikkei paremmalta enää tuntuisi.
Mä tiedän ja ymmärrän, että se elämän rakentaminen alusta lähtien olisi raskasta ja vähän kuin heitettäisiin suoraan jääveteen. Kyllä se mustakin tuntuu jo pienempienkin asioiden kohdalla samalta. Luulisin, että ne ihmiset on vähemmistössä, jotka meidän tilanteessa pystyisi siihen. Ei vastaavat asiat varmaan ole kellekään ikinä helppoja. Sä oot kuitenkin pystynyt rakentamaan sen elämän, mikä sulla on ja meidänkin välit on ihan ok, niin olet osannut kyllä ihan hienosti kaikkea. Mun mielestä meidän välejen kunnossa oleminen on ihan hieno todiste vaikeiden tunteiden käsittelystä lämpimästi. Sussa on kaikki voima sisälläsi käsitellä myös sitä tuskaa ja antaa itsellesi anteeksi se, että me ei pystytä siihen. Koska oot jo pystynyt paljoon, vaikka se kuuluminen toistemme elämään jää pois.
Sano vaan, jos on niin paha olo, että tarvitset vaikka sellaisen anonyymin palstalähentely-ihastumis-ahdistelun, niin voin sellaisen sun parasta ajatellen tarinoida, niin pääset ainakin tuskasta ahdistumiseen ja pakoreaktioon :) Mutta vain viimeisenä keinona sitten, jos ei olo parane yhtään muuten.
pahasti paistaa tuosta läpi ettet paljoa toista pidä minään, sanoisitpa vastaukseksi mitä tahansa
Sitten pitää lukea vähän hitaammin ja vähemmän kiihtyneenä, koska hän on yksi niistä henkilöistä, joita syvästi arvostan. Hän on ollut syy, miksi oon joskus päättänyt, että en mene koskaan kertaakaan ulos kassi-alman näköisenä enkä edes osta käytännöllisiä rumia vaatteita, jotta en ikinä käytä sellaisia. Etenkin lenkkeillessä näin talvipakkasilla hän saa mielessä siitä paljon "kiitosta" :) Eli jos joku on saanut muuttamaan itseä parempaan suuntaan, niin ehkä ajatus on aina ollut juuri vastakkainen kuin mitä sanoit.
voi sinua :D
"kiitokset" tuli perille.. ajattelen sinua oikein lämpimästi niin toivottavasti se lämmittää edes pikkusen
Saat "anteeksi" :D koska mulla on nyt enää varpaat jäässä ulkoilusta niin oon erityisen anteeksiantavainen asian suhteen. Saat tosin lisää "kiitosta" heti jos menee alle -10.
Voiko sitä säätää sydämen termostaatista vähän suuremmalle, kun oon aamuisin bussia odotellessa erityisen jäässä. Ajattele mua vähän karheastikin, koska tuolla ulkona on ihan älyttömän liukasta.
:D Pidähän varpaat lämpiminä niin pysyy flunssat loitolla.
Kyllä sitä ajatuksen lämpöisyyttä saa suuremmallekin väännettyä, täytyy vaan varovainen olla termostaatin kanssa. Hm.. karheasti.. sorry, ei taida onnistua. Sen liukkauden kanssa on vain tultava toimeen..
Miten ne flunssapöpöt nyt muhun iskisi, kun ne tykkää n. 37 asteen lämmöstä, kuten mäkin tykkäisin.
Kiva kun tunnustat lievän termostaattiongelman, niin voin tosi rauhallinen olla oman "lisää lämpöä"-vaatimuksen kanssa. En haluu jäätyä enkä palaa, niin näpäytät itseäsi sitten sormille, jos menee liikaa jompaan kumpaan suuntaan, mut vähän lämpimämpi ois kiva. Entä sun olo, pitääkö vääntää omasta sydämestäni viileämmälle, lämpimämmälle vai karheammalle? Jos karhealle, niin asteikko menee hiekkapaperien mukaan, ehkä.
Jatkuva liukkaus ei ole ok, et tiedä mistä puhut jos ajattelet niin. Voisit ajatella mun sijasta hiekkaa, jos se epäsuorasti vaikuttaisi tännekin. Siihen asti, kunnes joku keksii vyölaukun, joka suuren tyylikkyysarvonsa lisäksi hiekottaa kävelyä. Vai päihittääköhän se sun vaikutus vyölaukunkin. Ehkä sinä voitat, mutta vyölaukku saattaa tasoittaa lopussa.
No ei vaan kevät poistaa sen ongelman.
Pidä omatkin varpaat lämpiminä. Mä taidan käyttää omani saunassa, koska ne ei talvisin lämpiä edes tälleen huovan alla. Sun pitää kiittää saunoja, koska ne yrittää korjata sun aiheuttamaa ongelmaa :)
Niinhän ne pöpötkin taitaa samoin siitä lämmöstä tykätä. Mitä minun oloon tulee, niin et liian lämpimälle voi vääntää. Karheaa en tarvitse, ei ole tapana kaatuilla.
Hiekkaa en missään nimessä suostu ajattelemaan sijastasi. Liian yksinkertaista. Monimutkaisuus pitää mielen virkeänä. Paitsi ehkä jonkun kuuman lomakohteen hohkavaa, valkoista rantahiekkaa voin ajatella. Sinut sinne hiekalle sijoitettuna tietenkin.
Minun varpaistani ei tarvitse kantaa huolta, lämpimänä pysyvät, ei tarvitse käyttää sitä tekosyynä saunomiseeni. Omistasi sinun tulee pitää hyvää huolta, tarvitset niitä vielä. Eihän ilmankaan voi juosta :)
Kaikesta huolimatta olen muuten kaatunut tänä talvena vain kerran. Ja se oli tosi hauskaa, koska koirani luuli sitä joksikin maailman hauskimmaksi leikiksi ja innostui sekä käytti tilaisuuden hyväksi, että pääsi nuolemaan naamaani. Eli jos sun aiheuttama vaatevarustus kaataa mut vielä, niin tiedät että joudun kaikenlisäksi todennäköisesti koiran innostushyökkäyksen kohteeksi ja pyörimään siellä maassa. Jos sua välillä suututtaa, niin voit aina miettiä sitä ja ajoittaa sen ajatuksen vaikka loska-aikaan, koska teoriassahan sä olet melkein kampannut mut :) Mutta en anna lupaa ajatella niin, että oot kaatanut mut tänä talvena jo kerran, vaikka sekin käytännössä pitää paikkansa. Mutta ethän sä sellaista ajattelisi :)
En onneksi kaadu helposti, koska oon oppinut tasapainoilemaan kaatumisen rajalla, kiitos vain harjaannuttamisesta.
Mä oon yrittänyt pitää sua omassa sydämessä sellaisella sopivalla keskilämmöllä nyt, mutta luonnostaan ajatukset kääntyisivät lämpimämmiksi. Sun kohdalla on ihan oma asteikkokin. Ainakin ne lämpimät pykälät jatkuvat paljon pidemmälle kuin normaalisti. Luulen, että loppupäässä on polttavia astelukuja. Miten voi olla paloturvallista käyttää sydäntä, jossa on niin viallinen asteikko, että tulipaloajatuksia syttyisi korkeimmissa luvuissa. Ehkä me ei ihan niin lämpöistä haluta, tai halutaan tietysti koska saunankin kuumuus on kivaa, mutta kaikki mitä haluaa ei välttämättä ole järkevintä. Eli nostan lämpöä vaikka yhden pykälän, niin se ei vielä mene mihinkään polttavan kuumiin lukemiin. Mutta sano, jos aiheutan sulle vastaavia vaikeuksia kuin sä mulle, niin voin ehkä yrittää viilata ajatuksia.
Tänään on ollut tosi kummallinen päivä, koska varpaat ei oo jäässä, mutta sääristä vähän polvien yläpuolelle asti on kauhean kylmä. Sun varvaspuheet ehkä lämmitti niitä. Ne varmaan heilui huomaamattani koko päivän kengissä lämpöajatuksista iloisina, niin eivät jäätyneet. Niin ja se säärien jäätyminen on myös sun syytä, koska se johtuu mekosta.
Arvostettavan kohteliasta saada edes jokin hiekka-ajatus aikaan :) Luulen silti, ettei se ainakaan paranna mun ongelmaa. Yritys oli kiltti, tai tahallisen tuhma. Oot siis itsekin ihan tarpeeksi monimutkainen, kun olet senkin ongelman syy, muttet ilmiselvästikään se ratkaisu. Täytyy hyväksyä, että aiheutat vaan liukastumisia, etkä parhaasi yrittämälläkään voi kumota sitä vaikutusta. Mun nimen pitäisi varmaan olla "Yritän jaksaa".
Ajattelen sen kaatavan ajatuksen sitten siihen aikaan, kun on satanut 20 senttiä lunta kerralla. Mukavampi kaatua pehmoiseen lumeen kuin teräsjäähän. Voit vaikka lumienkelin tekaista siinä koiran innostuskohtauksen aikana :)
Vai että keskilämmöllä! Pitäisikö tuosta alkaa loukkaantumaan.. :) Minä saan usein hätistellä sinua sieltä asteikon kuumasta päästä viilemmälle, että ajatukset pysyvät paremmin nipussa. Toisaalta, eipä minulla mitään ole niputtamattomia ajatuksiakaan vastaan. Ei ole mitään ylitsepääsemätöntä tapahtunut toistaiseksi, voit vääntää nuppeja maksimia päin.
Kiva, että ei tule pelkästään syyttelyä sieltä vaan saan kiitostakin lämmittämisestäsi. Otan tietenkin kaiken kunnian vastaan häikäilemättömästi. Yhtä häikäilemätön oli se ajatus hiekkaan liittyen. Tuhma se oli, minulla on oikeus. Olet muuten väärässä tuossa jossain. Minä olen sen ongelman syy, seuraus ja ratkaisu.
Minkälaiseksi minun pitäisi muuttaa nimeni?
Siitä tulisi varmaan lumienkeli marsista, kun koira jättäisi sen keskivartaloon ja päähän omat innokkaat lisänsä. Sanoit tuon vain siksi, että tiedät etten kuitenkaan pääsisi ylös pehmeästä lumihangesta, kun innostunut koira pyörii sylissä, enkä yleensäkään oo kovin hyvä hillitsemään naurukohtausta, kun se yrittää nuolla naamaa tai repiä nutturasta, niin siinä olisin :) Sitten kun joku ohikulkija jäisi ihmettelemään, niin sanoisin, että sä tönäisit.
Mun sydämen keskilämpö sua kohtaan on kuitenkin sydämeni normaaliin toimintaan verrattuna normaalin asteikon yläpäästä. Eli et voi loukkaantua :) En nyt heti viitsisi antaa sen mennä sinne maksimiin, kun oon tehnyt kauhean itsehillintäajatustyön, että oon saanut sen kunnolla pysymään keskilämmössä. Nytkin oon koko päivän vaan purrut hammasta, etten vaan ajattele sua liian kuumasti. Kauheeta tuskaa, etkä sä yhtään auta asiaa :) Mieti millaista mulla on kun tuntuu vähän samalta kuin jos sanoisin sulle, että otetaan kisa kumpi pystyy kauemmin olemaan ajattelematta pingviinejä. Ihan mahdotonta. Jos yrittää liikaa olla ajattelematta, niin se ei toimi. Ja jos ei yritä olla ajattelematta, niin lipsahtaa vahingossa, kun ei keskittynyt.
Sehän tuntuu jatkuvalta taistelulta, että et olisi siellä kuumassa päässä. Koska sun aiheuttamat ongelmat on siellä sitten jatkuvia. Paleleminen ei oo mitään niihin verrattuna :) Paitsi on, koska tykkään lämpöisestä, mutta silti. Huomaisin kuitenkin istuneeni kaksi tuntia tuijottamassa tyhjyyteen sua ajatellen, kun olisi pitänyt kuunnella jotain tärkeää. Sitten menisin varmaan ihan kepeästi omasta pysäkistä ohi bussilla, koska ajatukset susta olisi hieman enemmän päälimmäisinä, vaikka yrittäisin muistaa, että oon bussissa. Jos joutuisin kävelemään kylmässä pari pysäkin väliä, niin sulla olisi aika paljon lämmiteltävää taas. Paitsi jos se on vain kehon tapa viilentää ne ajatukset keskilämmöksi. Mun elämästä ei tulisi mitään, jos haluaisin vaan koko ajan päiväunille sua ajattelemaan, vaikka se niin kivalta tuntuukin. Ja ihanan(?) tuskaiselta.
Sulla pitää olla jokin ratkomisstrategia, jos haluut hankaloittaa mun elämää tuolla tavalla :) Vaikka jotenkin maagisesti pystyisit nuo ratkaisemaan, niin jäljelle jää vielä keholliset tunteet, jotka on mahdottomia. Kaikkeni olen yrittänyt ja todennut, että ne saa ratkaistua vain jos on ajattelematta sua kuumasti. Mun keho oikeasti sekoaa sun ajattelemisesta. Ota se vaikka kohteliaisuutena, mutta sellaisen tunteen kanssa on kamalaa elää :)
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ne syyttelyt on aika hellänsävyisiä, koska sä oot hyvä lämmittämäänkin. Ja niissä varvasjutuissa jopa ihan kiltisti vain lämmitit, etkä edes kuumentanut. Ja sä oot tosi kiva, niin en pysty syyttelemään sua oikeasti, vaikka ansaitsisitkin sen, koska sulla on supervoima saada mun kaikki muut tunteet ja ajatukset vaikuttamaan ihan valjuilta sen rinnalla, miltä sua kohtaan tuntuu.
Sun nimi ei voi olla "fake care", koska lämmität mun varpaat, niin se voisi ehkä olla "makes scared", koska oot mun ongelman syy ja en ihan luota siihen, että ootko ratkaisukin. Tai oot varmasti ihanin ja ainut ratkaisu mitä on olemassa, mutta epäilen, että sitten se ongelma ilmestyy taas uudelleen. Ratkaisisit sen ongelman kuitenkin vaan sellaiseksi ihanaksi hetkeksi ja sitten se on taas takaisin kun sua ei ole missään. Sori siis etten osaa ajatella sua kovin yksiselitteisenä ratkaisuna. Sun ajatuksetkin hieman pahentaa.
Tekisi melkein mieli tehdä sulle sama, mutta sun onneksi oon kiltti :) Ja ehkä sulla on vähän enemmän kasassa sun ajatukset, koska et vaikuta kauhean ongelmalliselta, vaikka jotain tuhmia ajatuksia lipsautteletkin, lipsautat kumminkin vaan mun kiusaksi. Mähän en kiusaa sua ollenkaan, kun pidän kaikki ne sisällä näin hyvin :)
Joo, koiran altahan on aivan mahdotonta päästä ylös. Väkisin pitää sinut selällään siinä hangessa. Saisi minun piikkiin laittaakin sen kaatumisen, koska kuten tuolla aiemmin on todettu, se osittain olisikin minun syytäni :) Saattaisi ohikulkijalla kuitenkin hieman ihmeteltävää olla jos siinä ei ketään muuta näkyisi lähettyvillä.
Pingviinien ajattelu-kisasta en tiedä, mutta kirjoitit itsehillinnästä tuossa. Kummallakahan meistä loppujen lopuksi on parempi itsehillintä. Voin sanoa tehneeni suuren itsehillintätyön minäkin. Ja joudun nytkin tekemään, jos päästän ajatukseni liiaksi harhailemaan. Hampaan puremisella kun selviäisikin. Parempi tietenkin hampaan kuin huulen pureminen :)
Etkä sinä mikään hajamielinen ole. Ja mitä siitä vaikka menisikin parin bussipysäkin ohitse, huonomminkin voisi käydä: lähteä aivan vastakkaiseen suuntaan vahingossa :) Se lämmittäminen olisi etuoikeus. Valmista kokonaisvaltaista strategiaa ei ole olemassa. Täytyisi tuumia tai sitten vain lennossa säveltää.
Voisin valehdella olevani pahoillani sun kehosi ajoittaisesta sekoittamisesta. Mutta tiedät kuitenkin, etten siitä ole pahoillani ;) Pakko minunkin on yrittää täysin sulkea mielestäni jos haluan itse päättää vartalostani. Ei minunkaan kehoni nimittäin ole oikein keksinyt puolustusta sinua kohtaan.
Supervoimistani en tiedä, mutta kuulostaa kivalta silti :) Mietin sitä kuumentamista. Tosi on kuitenkin, että yksittäin kohdentaen sitä ei voisi tehdä. Se olisi ajatuksistani lähtöisin ja itsehän siinä sytähtäisin. Enkä halua palovammoja, koska ei ole aivan välitöntä hoitoa, parannuskeinoa sille.
En halua, että ajatukseni ovat aivan kasassa, eikä ne olekaan. Juuri nyt ne muodostavat sellaisen ajatuslankakerän, joka pyörii pysäyttämättömästi. Tuhmuus - se on katsojan silmissä, ajatuksissa. Se on tuolla kerässä. Se on myös tuossa kielen päällä. Jos lipsahtaa, niin voitkin olla varma, että se on sinun kiusaksesi tarkoitettu. Sinun tekisi melkein mieli tehdä minulle sama? Ehkä olet tehnytkin jo.. Olen kiitollinen kiusaamattomuudellasi armahtamisesta, koska tiedän miten hyvin pystyt halutessasi kiusaamaan...
Ps. Oikeasti tiedän niistä supervoimista ;)
Niin se ohikulkija joutuisi varmaan ihmettelemään, koska en voisi sanoa, että jätit mut siihen oman onneni nojaan ja lähdit nopeesti pois, koska oot ollut noin kiltti kumminkin, vaikka kaadatkin mua. Kun ehkäpä sä oikeastikin jonkin ajan jälkeen auttaisit mut ylös sieltä, vaikka tönäisisitkin lumihankeen. Niin ainakin suurinpiirtein oletan. Ja heti kun auttava kätesi tulisi pelastamaan mua, niin kiskaisisin sutkin sinne :) Oon vähän hankalampi lumihangesta pelastettava. Mut en sitä ohikulkijaa, vain sut.
Koirani on vielä erittäin taitava pysymään mun päällä siten, etten pääse pois :) Se tuli todettu kun kaupungilla oli kesällä jokin ilotulitus, ja se jostain syystä mielestään vähän pelkäsi niitä yöllä, vaikkei se pelkää ilotulitusta normaalisti. Oli ihan älyttömän kuuma ja se hyppäsi sänkyyn ja ajattelin, että olkoot sitten siinä, jos pelkää, niin se nukkui siten, että se makasi kokonaan mun jalkojen päällä ja laittoi tassut reiteni ympäri, etten vaan pääse karkuun :) Eikä siirtynyt siitä mihinkään, kun se pauke oli loppunut, vaikkei sitä selvästikään enää pelottanut ja kun yritin nostaa sitä pois siitä, niin se heittäytyi ihan lötköksi ja leikki nukkuvaa enkä saanut sitä mihinkään siitä :)
Mua pohdituttaa nyt paljon tuo, että kummankohan itsehillintä oikeasti on parempi. Välillä vähän vaikuttaa, että molemmilla on yhtä huono. Mutta vain tässä asiassa, koska mulla on oikeasti kaiken muun suhteen hyvä itsehillintä. Sä vain oot se akilleen kantapää. Pyristellään tietysti silti vähän, vaikka todennäköisesti ihan toivotonta onkin. Oon aina pystynyt esim. karkin syömisen lopettamaan ihan miten huvittaa ja ollut vapaaehtoisesti karkkilakossa monta vuotta putkeen ilman mitään syytä. Oot siis paljon parempaa kuin karkit. Melkein tekisi mieli vaan vertailun vuoksi tietää, että ootko jopa heroiiniä pahempaa. Vähän tuntuu, että saatat olla. En oo vielä ihan varma onko se huono vai todella hyvä juttu.
Tänään on muuten ollut taas hieman vaikeampi hillitä ajatuksia kuin eilen. Sun vaikutus asiaan on aika selvä :) Oon antanut itselleni lupia 5 sekuntia ajatella sua hyvin lämpimästi ja sitten stop sellaiset ajatukset. Niin joo, vähän lipsahtanut ja sekin vielä, että tunnen, että keho on koko päivän ollut vähän sellainen, että ne 5 sekunnin ajatukset on selvästi vaikuttanut. Hengittäminen on erilaista ja tuntuu se hengittämisen liikekin ja niin edelleen. Se on täysin sun vika. Pelottaa ajatella millaiseksi se tästä vielä menee. Vertaistuki tietysti yleensä auttaa, mutta tässä tapauksessa sen ajatteleminen taitaa aika paljon pahentaa :)
Tuo väärään suuntaan menevä bussi oli muuten hauska, koska jos lähden kotoolta väärään suuntaan, joudun sairaalaan ja kun iltapäivisin/illalla pääsen lähtemään kotiin, niin sieltäkin joutuisin väärästä suunnasta eri sairaalaan. Eli ehkä ne osaisi antaa rauhoittavia, jos hoipertelisin bussista ulos. Ei siis mitään hätää. Enkä siis ole sairaalan asukki, jos se kuulosti siltä :) Ne ei noin muuten kuulu mun elämään.
Tykkäisitkö muka siitä, että laittaisin kylmät kädet sun paidan alle lämmitettäviksi, ei siitä voi tykätä :) Mummoni tekee aina mulle niin. Oon kyllä oppinut jo, että laitan aina päälle jotain sellaista, että pitäisi riisuutua ennen kuin pystyy koskemaan vatsaan. Silloin se tosin laittaa ne niskaani. Haluutko sinä mun kädet mielummin vatsaasi vai niskaasi, kun ajatuslämmität ne?
Aivan uskomatonta... Samankaltaista niin montaa asiaa ja yksityiskohtaa myöten, ihan uskomatonta. Muttei kuitenkaan. Hänelläkään ei ole mummoa elossa.
Ei sitten, take care :) Vähän paha tuohon on muutakaan sanoa.
Koiraa ja monia muita juttuja myöten samanlainen tapaus. Sano edes minkärotuinen koirasi on?
Se on husky, mutta ei sellainen tyypillinen pörrökarvainen. Jos sillä on jotain väliä. Taidan mennä nukkumaan. Arkipäivisin on niin paljon opiskelua, että lupasin jo itselleni, että saan nukkua viikonloppuna niin paljon kuin nukuttaa. Ei kai nyt sittenkään tule niitä päiväunien tarpeita, niin hyvät yöunet niiden sijaan.
Ajattelin vielä sanoa sulle jotain, ettet pidä mua kylmänä. Kun niistä syyttelyistä mainitsit, niin en oikeasti ajattele mitenkään pahasti. Oon huomannut nykyään, että kun oon kerran antanut anteeksi siten, että voin todella sisälläni kokea antaneeni anteeksi, niin ei tule enää mitään negatiivisia ajatuksia mistään ja sen takia saatan vähän leikilläni syytellä, kun oon ihan varma, että sydämessäni kaikki tunteet on positiivisia. Näin niitä on vaan turhan vaikea tehostaa lämpimillä hymyillä ja hellyydellä, kuten oikeasti.
Sun kanssa oli tosi kiva kirjoitella ja oikeastaan aika hämmentävää. Olin juuri ajatellut, että saan kaiken sellaisen häneen liittyvän pois ajatuksista, kun olen kasannut itselleni sen verran tekemistä etten ehtisi ajatella. Niin aika tehokkaasti onnistuit tuhoamaan sen yrityksen heti alkuunsa :) Kuulin myös ainakin kerran, että näytin silminnähden iloiselta. Sekin oli sun syy, koska sun jutut hymyilytti mua. Luin ne aina aamulla ja taisi jäädä jokin kestohymy koko päiväksi. Sen halusin sanoa, kun en ehkä ilmaissut sitä niin selkeästi, ja ajattelin kuitenkin että haluan sen sanoa, koska ilostutit mua.
Oon ehkä välillä vaan vähän vaikea, koska oon surkea päästämään ihmisiä lähelle. Hän on ainut ihminen, joka on henkisesti varmaan ensihetkestä alkaen ollut jostain ihmeellisestä syystä mun muurejen sisäpuolella. Sitten kun sun kanssa juttelu tuntui niin kivalta ja aloin hiljalleen ajattelemaan asioita, niin otti vähän sydämestä se, että ajatus sinusta/hänestä tuntui hyvältä laajemminkin kuin vain henkisesti. Koska oon vähän yllytyshullu ja saatan olla välillä aika spontaanikin, niin yritän tosi paljon saada asioita aina hidastumaan, koska se etenemisen tunnekin on hyvä. Muut ihmiset jätän aina muurin taa jossain määrin, niin tuntui kai aika jännittävältä se ajatus, että joku olisi lähempänä kuin kukaan muu. Tosi vaikea selittää, mutta toivottavasti selitti sitä, jos vaikutin kylmältä. Sisäisesti en ollut yhtään kylmä. Ja ne kuumatkin ajatukset taisi lipsahtaa juuri ennen. Mikä muuten todisti taas sen, että sinä/hän sekoitti mun kehoa taas uusilla tavoilla, mutta ei siitä sen enempää. Ja sekin oli aika hauska, että luovuit lämmitysvelvollisuudestasi juuri ennen kuin se ehkä olisi käynyt liian raskaaksi :) koska eilen jouduin käydä ottamassa valokuvia eräistä asioista ulkona ja oli jäädyttävää kävellä ympäriinsä sormet jäässä. Ei tullut ainakaan sulle liian raskaaksi, koska olin sellainen jääkalikka, että palelin vielä kuumassa saunassakin muutaman minuutin :)
Mutta kiitos siis hymyilyttävistä jutuistasi ja toivottavasti kaikki menee hyvin sen ihmisen kanssa, jota ajattelet. Yritän varmaan nyt itse jatkaa sitä itseni kiireisenäpitämisyritystä, jota hieman jo romutit tai oikeastaan romutit sen täysin jutteluillasi :)
Olen pahoillani väärinkäsityksestä, luulin kirjoittelevani jollekin toiselle, jollekin kenet tunnen menneestä. Mistä muuten kävit kuvia napsimassa?
Älä hyvä mies luovuta!!! Mikä sut on tuohon tilaan saanut? Miksei tilannetta voi korjata? Aina on toivoa, muista se (ellet sitten ole parantumattomasti sairas tms).
Eipä ole enää toivoa.
Avaa nyt vähän tilannetta, jooko? Tuon epätoivon ymmärrän jos sulle on annettu tyyliin kaksi kuukautta elinaikaa, muuten en.
Miksei ole toivoa? Avaa nyt vähän tilannetta... Jos sulla on vielä elämä edessä, niin todellakin on toivoa.
(hups, kone taitaa sekoilla pahemmin kuin mä itse, ei näyttänyt tuota edellistä viestiäni enää...)
Joku tuossa ylempänä kirjoitti, että olet tehnyt aloituksesi väärälle palstalle, eikä ketään muka kiinnostais. Ei minua ainakaan haittaa, jos täältä välillä lukee synkempiäkin tekstejä.....
Juu, ei ole kaikki omassakaan elämässä kunnossa, ei todellakaan. Et ilmeisesti halua sen enempää avautua ongelmastasi täällä, mutta toivon, että sulla olisi edes joku läheinen ihminen kenelle voit sydäntäsi purkaa. Älä eristäydy... Tiedän, voi olla todella vaikeaa puhua täysin rehellisesti omasta elämästään ja ajatuksistaan, mutta jos on olemassa edes yksi ihminen kenelle purkaa taakkansa, teethän sen!!!!!! Joka päivä mietin miten jaksan vielä talsia maan pinnalla, mut periksi en voi antaa. En tiedä miksi sinusta tuntuu toivottomalle, joten en oikein osaa sanoo muuta.
Aloituksesi vaikutti todella synkältä.... Jos olisit minun tuttuni, niin todellakin toivoisin, että ottaisit yhteyttä. Ystävät ovat sitä varten ja heidän tarjoamaa apua ei kannata torjua....
Silti enemmänkin itse patistaisin ottamaan yhteyttä sellaiseen ihmiseen kuka voi olla läsnä. Ei me täältä palstalta voida halata tai pidellä kädestä kiinni, oli syy pahaan oloon mikä tahansa. Toki jos hän haluaa asiasta kirjoittaa täällä, ei minua haittaa..... Kirjoittaminen joskus auttaa, mutta ei korvaa toista ihmistä.
Sori kommenttini tässä välis :)
Joo ei toki korvaa oikeata ihmistä nämä palstat :D Hyvin kirjoitit tossa alla. Toivon itsekin että ap:lla on joku, jolle kertoa näistä asioista. Sillä vaan itseki epätoivoisena kyselen jotain vinkkiä, koska itsellä on myös aika epätoivoinen tilanne. Eipä silti, alle promillen tuhannesosan todennäköisyys on, että ap:n tuntisin.
Ymmärrän ajatuksesi.... hyvää tarkoitat.
Miten ihmeessä joku voi ihastua tällaisella palstalla tai yleensä foorumeilla. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. ei HYVÄ ETTÄ TEXTIEN TAAKSE PIILOUDUTAAN ja joku puupää ottaa vielä tosissaan ja luuli löytävänsä elämänsä rakkauden.Täällä on kaikenlaisia kalastajia.
Ne ovat juuri ne laardiperseet ja laardivatsat, jotka tykkäävät ottaa häppää, liimautua ruudun ääreen ja kuvitella olevansa rakastuneita - hajautetusti sataan kirjoittajaan. Jokaiseen, joka sanoo jotain nättiä.
Eikä se heidän kohteensa ole koskaan kirjoittanut heille mitään romanttista kun ei ole syytä, mutta haittaakse... ei, koska jokaisella on oikeus elää omassa mielikuvituksessaan palstoilla!
Anteeks vaan jos loukkaan joitakin, vastaukset huvittaa kun mun mielestäni tämä aloitus on provo. Vakavalla asialla ei pitäisi lähteä provoilemaan. Tässä on vaan sellaisia piirteitä että ei ole totta.
Itsekin tuota mietin, mutta ei oikein viitsi ruveta aloittajaa lyttyyn lyömään ja ristikuulustelemaan sen takia. En ymmärrä provoilijoita, koska kuitenkin sitä ihmiset yleensä haluavat tsempata ja inhottavaa jos aikaansa on tuhlannut sellaiseen mikä ei pidä yhtään paikkaansa ja kuitenkin aihe vakava eikä mitenkään huumorilla otettava josta jo alusta lähtien tietäisi, ettei kirjoittaja ole tosissaan....
No ei tod. ole kunnossa, mutta on 1 ihminen tai oikeestaan 2, joiden takia aion sitkistellä vaikka sitten tunnin kerrallaan. Rakkausasiat saa mun puolesta olla, v.ittuako niillä on nyt väliä, ne hoituu tai ei, sou what. On sitä elämässä tärkeempääkin, jos on vaan jälkikasvua jäljellä ees yksikin. Ja sairaudet joko pahenee tai pysyy ennallaan, niistäkään ei jaksa huolehtia nyt, jos ees kerran viikossa pääsee liikkeelle. V.ituttaahan tää, mutta periks en aio nyt antaa, enkä olla itsekäs. Tsemppiä sullekin.