mää kyselisin naureskelusta, eli mistä johtuu sellainen jatkuva naureskelu, mulla kesti semmosen 3 kuukautta putkeen kunnes alkoi häviämään psykoosin helpottaessa vähitellen ja loppujen lopuksi iski masennus johon nykyään vielä syön lääkettä
mää osastolla ollessakin naureskelin koko ajan, oli mikä asia tahansa, jopa hartaushetkelle osallistuessani oli pakko lähteä pois kun nauratti niin paljon, sit siinä hoidon loppuvaiheilla hoitaja sanoi että se on mun tapa purkaa ahdistusta,,,
niin sit oon miettinyt sitäkin että nyt kun oon suht terve eli ilman psykooseja niin normi elämässänikin saatan joskus naurahtaa, esim. lääkärikäynnillä lääkäri kysyi että onks mulla facebook ja mää siihen vastasin että on, sit lääkäri sanoi että hänellä ei oo, että hän ei osaa sellaisia juttuja ollenkaan ja mää siihen naurahdan hilpeästi,
mitä tämä kertoo minusta ihmisenä? olinko vain ahdistunut siinä tilanteessa ja nauru sen takia herkässä vai miks mää nauroin, en tiiä, lääkäri jäi vähän pitkään kattomaan sitä mun hilpeää olemusta, ois ollu kiva tietää mitä hää siitä ajatteli, mut kun ne ei kerro semmosia asioita, ei varmaan hyvällä kattonut, ei sitä kyl hymyilyttänyt se
mulla on näitä tilanteeseen nähden vastakohtaisia tunnereaktioita kyllä jatkuvasti, ja tämä edellä kuvattu tilanne vissiin luetaan noihin vastakohtaisiin, mää saatan hymyissä suin olla kun pomo kertoo heillä kotonaan sattuneesta laajasta vesivahingosta vaikkei siinä mitään hauskaa ole ja näin... hirmu usein sattuu näitä tämmösiä, ärsyttää
sairastan siis skitsofreniaa, melko hyvässä tasapainossa nyt ollut tää mun sairaus, eli voiton puolella niin sanotusti, 10 v sitä on sairastettukin enemmän ja vähemmän
mää osastolla ollessakin naureskelin koko ajan, oli mikä asia tahansa, jopa hartaushetkelle osallistuessani oli pakko lähteä pois kun nauratti niin paljon, sit siinä hoidon loppuvaiheilla hoitaja sanoi että se on mun tapa purkaa ahdistusta,,,
niin sit oon miettinyt sitäkin että nyt kun oon suht terve eli ilman psykooseja niin normi elämässänikin saatan joskus naurahtaa, esim. lääkärikäynnillä lääkäri kysyi että onks mulla facebook ja mää siihen vastasin että on, sit lääkäri sanoi että hänellä ei oo, että hän ei osaa sellaisia juttuja ollenkaan ja mää siihen naurahdan hilpeästi,
mitä tämä kertoo minusta ihmisenä? olinko vain ahdistunut siinä tilanteessa ja nauru sen takia herkässä vai miks mää nauroin, en tiiä, lääkäri jäi vähän pitkään kattomaan sitä mun hilpeää olemusta, ois ollu kiva tietää mitä hää siitä ajatteli, mut kun ne ei kerro semmosia asioita, ei varmaan hyvällä kattonut, ei sitä kyl hymyilyttänyt se
mulla on näitä tilanteeseen nähden vastakohtaisia tunnereaktioita kyllä jatkuvasti, ja tämä edellä kuvattu tilanne vissiin luetaan noihin vastakohtaisiin, mää saatan hymyissä suin olla kun pomo kertoo heillä kotonaan sattuneesta laajasta vesivahingosta vaikkei siinä mitään hauskaa ole ja näin... hirmu usein sattuu näitä tämmösiä, ärsyttää
sairastan siis skitsofreniaa, melko hyvässä tasapainossa nyt ollut tää mun sairaus, eli voiton puolella niin sanotusti, 10 v sitä on sairastettukin enemmän ja vähemmän
Vastaukset 5
Vanhimmat
mun mielestä nauraminen on hauskaa, joten mikset vaan hyväksy sen hauskuutta? Onko sulla joku ihmeellinen agenda jota haluat hyväksikäyttää?
eihän siinä mitään vikaa olekaan siinä nauramisessa, mutta loppumaan se piti saada, yksistään voi jo syömistä haitata enemmän ja vähemmän jos nauramisesta ei tule loppua, kokemuksesta tiedän, koska siis se nauraminen oli jatkuvaa, en mää pienestä asiasta edes melua pitäiskään
no siis lääkityksellähän se mulla saatiinkin sitten kuriin ja alkoi sit normi elämä ilman naurua ja siitä sitten kohti masennusta josta kohti taas normaalia tasapainoa lääkkeiden avustamana
minkäslainen agenda mulla vois olla, mitä luulisit? en okein ymmärrä mitä tarkoitat
Luulen et sun agenda on hakea sääliä, erottaa vastuu itsestäsi ja huomiohakuisuus.
Mulla on tollasta et alan nauraa välil kaikelle mille ei pitäis nauraa ja muutoin kummallisille asioille. Traumatausta varmaan vaikuttaa mun tapauksessa ja ahdistus välillä purkautuu noin... Kadulla oon nauranu jollekki ku kävelly kumarassa, joku puhunu puhelimes, joku vetäny matkalaukkuu... Usein rupeen nauraa vaik joku loukkaantuis esim tippuu tuolilta jotenki pahasti... En pysty hillittee lainkaa eikä noi loukkaantumiset oo hauskoja mitenkää mut nauran
Itsekin kikattelen ja mitä vaikeampi asia on, puran sen nolouden tunteeksi -> kikatelu ja naurahtelu. Kuulemma on mun selviytymiskeino, mutta sitten kumminkin kysellään, että miksi mä nauran vaikka itsehän sen mulle juuri kertoi :D
Kyllä niitä hekotuksia tulee muutenkin.