Mulle tuli mieleen tällainen asia. Ei varmastikaan tekisi kenellekään pahaa käydä joskus terapiassa, mutta siitä seuraakin yksi uusi pohdinta.
Mitäs jos ihminen on sellainen, että vaikkei häpeäkään lesbouttaan, ei sitä myöskään halua mihinkään virallisiin tietoihinsa raapustettavan, esim. terveysviranomaisten tietoihin.
Vaikka on vaitiolovelvollisuus, niin ainakin mulla on tuttuja sairaanhoitoalalla jotka ainakin pääsisivät tietoihin käsiksi.
Okei, voi tietenkin mennä juttelemaan jollekin eikä kertoa olevansa lesbo, mutta kun se kuitenkin on olennainen osa itseä niin sen pois jättäminen keskusteluista ei varmasti ole hyväksi.
Kenen kanssa sitten tällainen ihminen voisi asioistaan jutella ja niitä käsitellä, siis ammattilaisen kanssa?
Tällaista pohdin tällä kertaa. :D
Mitäs jos ihminen on sellainen, että vaikkei häpeäkään lesbouttaan, ei sitä myöskään halua mihinkään virallisiin tietoihinsa raapustettavan, esim. terveysviranomaisten tietoihin.
Vaikka on vaitiolovelvollisuus, niin ainakin mulla on tuttuja sairaanhoitoalalla jotka ainakin pääsisivät tietoihin käsiksi.
Okei, voi tietenkin mennä juttelemaan jollekin eikä kertoa olevansa lesbo, mutta kun se kuitenkin on olennainen osa itseä niin sen pois jättäminen keskusteluista ei varmasti ole hyväksi.
Kenen kanssa sitten tällainen ihminen voisi asioistaan jutella ja niitä käsitellä, siis ammattilaisen kanssa?
Tällaista pohdin tällä kertaa. :D
Vastaukset 19
Vanhimmat
:Vaikka on vaitiolovelvollisuus, niin ainakin mulla on tuttuja sairaanhoitoalalla jotka ainakin pääsisivät tietoihin käsiksi.
Itse asiassa minulla on yhtä helvettiä ollut sen takia että köyhänä päivänäni anoin avustusta päästäkseni Setan leirille sosiaalitoimistosta ja nyt sossu, KELA ja työvoimatoimisto ovat yhdistyneet yhteispalvelupisteeksi, jossa tieto liikkuu vapaasti ja on saanut sopimattomia uteluja niin paljon että se on jo kauan sitten ylittänyt ahdistelun rajan.
:Kenen kanssa sitten tällainen ihminen voisi asioistaan jutella ja niitä käsitellä, siis ammattilaisen kanssa?
Kylmä totuus on että ei kenenkään kanssa tässä maassa, siis jos haluat absoluuttisesti olla riskitön outtaamisen suhteen.
Stacy
Hoitoon kuulumattomilla ulkopuolisilla ei ole oikeutta lukea kenenkään potilaspapereita, ei sittenkään vaikka niihin olisi mahdollisuus päästä käsiksi. Isommissa paikoissa on arkistonvalvojat. Jos sairauskertomusten tilaaminen tehdään atk:lla, siirroista jää aina ns. sormenjälki, josta näkee, minne paperit on tilattu ja sekin voidaan selvittää, kuka ne on pyytänyt, jos käytössä on henkilökohtaiset käyttäjätunnukset, niin kuin usein on.
Luottamusta ainakaan lisää tuo sun kokemasi.
Voi että.
.. kohtaan henkilötiedoissa tulee maininta ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta?
Eiks siellä kysytä "naimisissa, naimaton, eronnut"- löpinät vain? En ole huomannut kohtaa "hetero/homoseks."
Eri juttu on tietty se, mikä tuossa jälessä tuli esille eli jos hakee jonnekin leirille tmv, se näkyy määrätyissä tiedoissa.
Mutta se mitä puhutaan suullisesti lääkärin/terapeutin/hoitajan kanssa luottamuksellisesti, niin sitä ei kirjata. Ja jos joku hoitoalan työntekijä rikkoo vaitiolovelvollisuudeen, niin hänet saa haastaa siitä oikeuteen.
Nykyään myös käytetään kaavakkeita, joissa asiakas antaa/ei anna suostumuksensa tietojensa luovuttamiseen.
En ajatellutkaan että johonkin tuollaiseen tulisi maininta, ellei sitten ole rekisteröidyssä parisuhteessa.
Käsittääkseni "potilaskertomukseen" tulee kaikenlaista tietoa, sitä sitten luetaan taas kun seuraava lääkäri yms. sua hoitaa.
Tyyliin "105- vuotias nainen, kertoo olevansa väsynyt eikä jaksa enää juosta kuin yhden maratonin kuukaudessa, känsä oikeassa ukkovarpaassa, hoidettu, kertoo olevansa..."
Jne.
Siis tuossa kohtaa ajattelin asian tulevan esille, siis mitä se ammatti-ihminen sitten kirjoittelee niihin tietoihinsa kun asiakas on poistunut paikalta.
tarkoitit silleen.
Se on totta kyllä, että elämän ajan mukana meitä seuraavat potilastiedot joka paikkaan. Toisaalta nähdään asian olevan niin, että mikäli ei ole hoidollisesti tärkeää tuoda esiin asioita, niin niitä ei kirjata potilaskertomukseen. Eli jos meistä joku menee lekuriin ja valittaa ties mitä, niin papereihin ei tule mitään meidän suuntautumisistamme - se on selvä. Tiedän ammattini kautta.
Toisaalta, jos nyt ajattelen sitten terapeutilla käyntiä, joista ei ole henk.koht. mitään tietoa, niin tuleehan siellä varmaan tuokin asia käytyä läpi vastaanotolla suullisesti. Kirjaako terapeutti sitten sen potilastietoihinsa.. en todellakaan tiedä sitä, mutta yleiseen levitykseen ne kuitenkaan ei saisi mennä.
koskee kaikkia terveydenhuoltoalan ammattilaisia. minulle olisi yksi lysti vaikka koko maailma tietäisi että olen lesbo, mutta jos tietäisin että tieto on vuotanut terapeutilta, tms. niin tekisin kyllä rikosilmoituksen.
..olen samaa mieltä, ettei minua haittaa, jos joku tietää lesbouteni. Parempihan se on kuin, että minua luultaisiin heteroksi. Sitä en ainakaan halua!
Ja hoitohenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, mutta mitenkähän on, jos joku foobikko virkailija lukee potilaitten papereita, niin antaako hän lukemansa vaikuttaa päätöksiinsä.?
Kyse ei ollutkaan siitä, vaan tapauksesta jossa ihminen välittää siitä mitä tietoja hänestä on virallisissa tiedostoissa lesbouden osalta.
En kysynyt mielipidettä välitättekö vai ette tietääkö joku teidän lesboudestanne "virallisesti" ;) vaan pohdiskelin kuvaamaani tilannetta.
Ei kai sitten OLE olemassa 100% ratkaisua.
..vastasin vaan tuon Batteryn viestiin..:)
Mutta luin aloituksesi uudestaan. Mitenkähän olisi Setan tai Sexpon piirissä keskustelu. Sieltä tiedot eivät leviä virallisiin yhteyksiin.
Kenelläkään ei ole niin paljoa ystäviä kuin julkishallinnossa työskentelevällä silloin kun kansalainen tekee valituksen.
Helsingissä olen hakenut joskus oikeutta ihan hallinto-oikeuden kautta, mutta kaupunki ei kunnioita oikeuden päätöksiä. Miksi kunnioittaisi?
Niin, ottamatta nyt tuohon tuon enempää kantaa, kun en tiedä enkä tunne asiaa, niin kerronpa vain, että kun soitan puhelimella ja kyselen minne tahansa ihan tuntemattomallekin henkilölle johonkin paikkaan (Kela, sairaala), missä olen asioinut kysyäkseni omia tietojani, niin kaikki kerrotaan hyvin ystävällisesti. Tulee vaan mieleen, että periaatteessa kuka vain voisi saada tietoonsa minusta melkein mitä vaan. Ehkä ei tarvitse tietää kuin sosiaaliturvatunnus - jos sitäkään - pahoin pelkään. Kovin on hyvää asiakaspalvelua. Kiitos siitä!
Voit hakeutua terapiaan myös yksityissektorille.
Yksityissektoriin kuuluu esim. YTHS, jos kuulut sen piiriin.
Yksityisektorin psykoterapeutit löydät kaupungistasi Psykoterapia keskukset -nimikkeen alta.
Yksityissektorilla psykatri terapeutin antamasta terapiasta, sv-korvaus on 40-60 %. Psykologi terapeutilta sv-korvausta ei saa.
Sv-korvauksen lisäksi Kelalla on myös muita terapiatukirahoja, joita saat tietää terapeutiltasi, kun keskustelet hänen kanssaan terapian tarpeestasi, terapian muodosta ja sen mahdollisesta pituudesta sekä rekvensseistä (montako kertaa viikossa tai kuukaudessa vastaanotolla tulet käymään).
Yksityissektorilla annettu terapia on luottamuksellista, eikä potilaasta joudu paperit yhtään minnekään julkiselle sektorille. Ts. kukaan ei saa koskaan tietää siellä käynneistäsi.
Kun Kela myöntää sv-korvaukset erikoislääkärin taksoista, siloin tietenkin jää Kelalle merkinnät, että olet käyttänyt yksityissektorin palveluja. Todellisuudessa kukaan ei ole koskaan, eikä tule olemaan koskaan, sinusta niin kiinnostunut, että yrittäisi hakkeroida Kelalta tietojasi. Et ole niin tärkeä ihminen, että joku sellaista tekisi.
Tunnen ja tiedän paljon ihan näkyvissä yhteiskunnallisissa asemissa olevia ihmisiä, jotka käyvät yksityissektorilla terapiaa. Heitä on enemmän kuin yleensä ajatellaankaan.
Sellainen sääntö näyttää olevan, että mitä korkeammin koulutettu ihminen on, sitä helpommin hän hakeutuu terapiaan. Kynnystä ei ole, eikä turhia pelkoja, että joku saisi tietää. Korkeasti koulutetut vain käyttävät pääsääntöisesti enemmistönä yksityissektorin psykoterapiapalveluja.
Yksityissektorille hakeutuva myös itse valitsee mitä terapiaa haluaa ja saa. Julkisella sektorilla (esim. Mielenterveystoimistot, psykiatrian klinikat jne.) terapiaan hakeutuja ei edes tiedä, mitä terapiasuuntausta hänen terapeuttinsa edustaa, eikä hänelle anneta mahdollisuutta valita erilaisista suuntauksista sitä, mitä hän haluaa (esim. kognitiivisen suuntauksen terapeutin ja psykoanalyyttisen suunatuksen terapeutin välillä).
Yksityissektorille hakeutuessa, ihminen hakeutuu juuri sillä tavoin suuntautuneeseen terapiaan (esim. kognitiiviseen tai psykoanalyyttiseen jne.) kuin haluaakin.
Jos koko ajan ajattelisi mitä palveluita käyttää, mitä puhuu ym.. Tulisi hulluksi..
Mä oon itse sos-hoito alalla töissä, ja joudun myös saman alan palveluita käyttään..
Ja joskus se kyllä tuntuu kiusalliselta että esim. mun työkaverit - opiskelukaverit sais mun tiedot napin painalluksella nenänsä eteen, jos olisivat uteliaita(toki siinä on asianomaisella kiinnijäämisen riski)
Ja toinen asia on ettei viranomaiset saisi edes kerätä turhaa tietoa.. Esim. mitä terveysviranomaiset tekee lesboustiedolla - jos he hoitavat murtunutta jalkaasi?
No niin, odotinkin että joku kommentoi sanoilla paranoiaa, vainoharhaisuutta jne.
Kukin ajattelee mitä haluaa, jokainen meistä on erilainen. Minä en kuitenkaan lymyä puskissa peläten että joku minut lesboksi tunnistaa ;), kunhan vain pohdiskelin tällaista(kin) asiaa. Jokainen ei halua itsestään tiettyjä tietoja yhteenkään viralliseen tiedostoon. Ei tarkoita paranoiaa vaan jokainen arvostaa yksityisyyttään eri tavoin. Joillakin lisäksi huonoja kokemuksia, siksi varovaisuus.
No niin, odotinkin että joku kommentoi sanoilla paranoiaa, vainoharhaisuutta jne.
Kukin ajattelee mitä haluaa, jokainen meistä on erilainen. Minä en kuitenkaan lymyä puskissa peläten että joku minut lesboksi tunnistaa ;), kunhan vain pohdiskelin tällaista(kin) asiaa. Jokainen ei halua itsestään tiettyjä tietoja yhteenkään viralliseen tiedostoon. Ei tarkoita paranoiaa vaan jokainen arvostaa yksityisyyttään eri tavoin. Joillakin lisäksi huonoja kokemuksia, siksi varovaisuus.
No niin, odotinkin että joku kommentoi sanoilla paranoiaa, vainoharhaisuutta jne.
Kukin ajattelee mitä haluaa, jokainen meistä on erilainen. Minä en kuitenkaan lymyä puskissa peläten että joku minut lesboksi tunnistaa ;), kunhan vain pohdiskelin tällaista(kin) asiaa. Jokainen ei halua itsestään tiettyjä tietoja yhteenkään viralliseen tiedostoon. Ei tarkoita paranoiaa vaan jokainen arvostaa yksityisyyttään eri tavoin. Joillakin lisäksi huonoja kokemuksia, siksi varovaisuus.
Pyydän anteeksi triplapostausta.
Johtui koneen/netin/palstan temppuilusta.
..että tulee teksti: Olen lähettänyt jo samanlaisen viestin. Siihen voi 99 %:n varmuudella luottaa.
Tiedoksi vaan..:)