Jouduin vähän yli vuosi sitten pahoinpitelyn kohteeksi. Ollessani matkalla kouluuni viemään opinnäytetyötä, humalainen itseni kokoinen mies jäi epäonnekseni pois samalla pysäkillä. Kävelin siinä vähän matkaa samaa jalkakäytävää ja sytytin savukkeen. Tämä mies tietysti tuli kerjäämään minulta savuketta, mutta kieltäydyin antamasta, koska en pidä itseäni humaltuneiden ihmisten "röökiautomaattina". Yritin ottaa etäisyyttä mieheen, mutta hän ei pitänyt vastauksestani ja iski minua nyrkillä silmänkulmaan, jolloin puolet kasvoistani oli hetken päästä veren peitossa ja pakeni paikalta. Poliisikaan ei koskaan saanut miestä kiinni.
Vaikka aikaa on kulunut jo yli vuoden, en voi mitenkään välttää ajattelemasta miten haluaisin törmätä siihen äijään ja iskeä häneltä hampaat kurkkuun. Joskus olen katkera siitä, kun en iskenyt häntä takaisin kun minulla oli tilaisuus.
En kuitenkaan ole väkivaltainen persoona. En vain halunnut lyödä ko. miestä sinä hetkenä. Olen ammatiltani nyt sairaanhoitaja, joten ei kai minulta kovin väkivaltaista luonnetta voisi odottaakaan. Mutta arpi silmänkulmassani on selvästi näkyvillä ja aina katsoessani peiliin kostonhimo ja katkeruus pulpahtavat pintaa.
Miten voin jättää tämän ikävän taakseni ilman katumuksia? Olinko liian heikko lyödäkseni vai kyllin vahva olemaan lyömättä?
Miten pääsen eroon kostonhimosta?
7
282
Vastaukset
- joku...
noh aika helpottaa. Ainakin normi tappelutilanteissa. Erään sukulaisen kanssa otettu toisinaan nyrkeinkin yhteen ilman poliiseja jne. ja toimeen tulemme aivan mainiosti muuten, eikä ne jää mieltä kaivamaan. Jos yhtään lohduttaa niin selvinpäin olija voittaa yleensä humalaisen...
- "työtilanne"
En tiedä auttaisko jos katsoisit tilannetta hoitajan näkökulmasta. En tiedä minkä suunnan sairaanhoitaja olet, mutta kuvitellaan vaikka että hoidat sairasta potilasta. Potilas voi olla mieleltään sairas tai vaikka dementikko. Tai hän voi olla vahvan lääkityksen alaisena. Tai kaikkea edellä mainittua yhteensä. Ja hän alkaa riehumaan ja lyömään hoitajia. Siinä tapauksessa hoitajat varmasti ymmärtävät ammatillisesti tilanteen, että tämä törkeä ja aggressivinen käytös johtuu potilaan sairaudesta/lääkityksestä eikä kukaan ammattitaitoinen hoitaja ota silloin lyömistä mitenkään henkilökohtaisesti niin että toivoisi kostoa potilaalle. Silloin yritetään nähdä se ihminen siellä käytöksen alla ja annetaan hänelle tasavertaisesti hoitoa kuten kelle tahansa hyväkäytöksisellekin potilaalle, eikö vain? Ajatteleppa asiaa tältä kantilta. Töissäkin voisi sattua tällainen tilanne. Tämä mies saattoi olla sairas tai vain päihtynyt eikä siksi tiennyt mitä teki. Hänen käytös oli oire tietystä sairaasta mielentilasta. Tunteesi ovat tietenkin täysin inhimillisiä ja ymmärrettäviä, mutta hoitajan asemassa ymmärrät varmasti toisenkin osapuolen näkökulman. Jos viiraa päästä ja päihteet sekoittaa arvostelukykyä niin käyttäytyminen on sen mukaista eikä sitä voi ottaa vakavasti ja henkilökohtaisesti.
- fakta-koettua,nähtyä
Suurin osa sairaanhoitohenkilöstöstä kostaa potilailleen jossain vaiheessa työuraansa koska eivät itse ole alunalkaenkaan ole olleet kykeneviä kyseiselle alalle.
- uhri 305
Tasan näin ovat asia maassamme kuten nimim. fakta-koettua,nähtyä itseään ilmaisi, niin monesti olen henkilökohtaisesti tämän joutunut mielenterveyspotilaana (pitkäaikainen masennus, ei psykoottista oirehdintaa, ei väkivaltaisuutta) kokemaan. Koskaan en ole käyttäytynyt aggressiivisesti hoitohenkilökuntaa kohtaan silti he ovat purkaneet omat patoutumansa lukuisia kertoja niskaani ja kaikesta on tehty potilasasiakirjoihin heidän näkemyksensä mukaiset merkinnät. Olen kai liian kiltti jonka vuoksi heillä on ollut siihen ammatillinen oikeus.:((
"Jos toivon, että minua kohtaan voitaisiin olla lempeitä, anteeksiantavia ja ystävällisiä, pyrin käyttäytymään siten myös itse."
- Parempi osa
AP:lle. Ajattele, että sinun elämäsi arpineen kaikkineen on luultavasti kuitenkin paljon paremmalla mallilla, kuin sen humalaisen miehen. Jos on taipuvainen käyttämään väkivaltaa niin ongelmia on odotettavissa elämässä!
- 34895749
Itseäni auttaa ainakin se, että on jonkinlainen elämänfilosofia, joka ohjaa käytöstäni. Mahatma Gandhin sanoin "silmä silmästä tekee koko maailmasta sokean". Väkivalta johtaa koston kierteeseen. Itse yritän olla sellainen, jollainen toivoisin muiden olevan minua kohtaan. Aina se ei onnistu, mutta se on pyrkimykseni. Jos toivon, että minua kohtaan voitaisiin olla lempeitä, anteeksiantavia ja ystävällisiä, pyrin käyttäytymään siten myös itse.
Olen itse joutunut useita kertoja erilaisen väkivallan kohteeksi ja ymmärrän, miten vaikeaa on joskus antaa anteeksi ja luopua vihasta, mutta se olisi suotavaa jo oman itsen takia - viha ja katkeruus syö hirvittävästi henkisiä voimavaroja ja se sitoo ihmisen menneeseen. - Tarkemmin
Kannattaa pyrkiä erittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan itselleen ja vaikka toisellekin ihmiselle, tarvittaessa terapeutille. Mikä siinä tilanteessa oli se juttu, joka jäi traumatisoimaan? Koitko kenties itsesi avuttomaksi, epämiehekkääksi? Oliko kyseessä mielestäsi miesten välinen "kilpailutilanne", jonka sinä hävisit? Olisi varmasti auttanut kostonhimoon, jos poliisi olisi saanut miehen kiinni ja hänet olisi tuomittu sakkoihin ja mahdollisesti lyhyeen vankeusrangaistukseenkin? Hän kuitenkin pakeni paikalta ja jäi varmasti jännittämään moneksi kuukaudeksi sitä, käykö käry. Tuskin hän on ylpeä teostaan, vaan saattaa pitää itseään luuserina, joka ei pysty käyttäytymään fiksujen ihmisten tavoin. Mietitkö paljon sitä, miten onnistuisit välttämään tällaiset tilanteet tulevaisuudessa? Kadutko kenties käytöstäsi, jota pidät jälkeenpäin epäkohteliaana ja moitit itseäsi siitä, että olisit voinut selvitä tilanteesta ilman väkivaltaa?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 173846
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1782346Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731567Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641157Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella231037- 171894
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42872Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä73831Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72800- 100799