Aorttaläpän vaihtoleikkaus, part 2

Täällä Tampere

Täällä voisi jatkaa seuraavat 500 kommenttia

337

4679

Vastaukset

  • Kyllä .. koska maximi viestien määrä on 500 joten tänne vain kirjoootuksia

    • Täällä istun 10 kerroksessa ja leikkaus ohi. Leikkaa meni aivan suunnitellusti. Nyt tikittää bioläppä hienosti. Kokemukset leikkauksen jälkeen suht huonot. Teho-osasto oli kuin joku lounaspaikka jossa porukka tuli meni ja ovet paukku ja joku siellä kertoi ne parhaat kovaan ääneen tietysti. Jotkut olivat jo tulleet ihmettelemään että ekse kuollutkaan ja siitä sitten omat diagnoosit...voi herranen aika...osastolle kun päästiin niin siellähän on kaikki kaupungin viehättävimät Ladyt. Osaavimmista en ole niin varma?? Tarkempia kuvauksia en viitsi antaa. No kohta kotiin toipumaan. Tsemppiä kaikille jotka tuonne pääsevät!


  • ruvetaampas sitten kirjottelemaan kun vihdoinkin netti toimii kunnolla. saunalahti vaihtu soneraan :) Tämäkin ketju on ollut jo kohta 3 vuotta jatkuvassa käytössä :) kiitos siitä!!! näihin aikoihin odotin ja jännitin tähystystä ja tulevaa leikkausta. On tosi mukava kuulla kuinka muilla on mennyt ja on saanut itsekkin vertais tukea.

  • Täällä sitä porskutellaan eteenpäin ja hyvässä muistissa on parin vuoden takainen leikkauksen odottelu.Nyt odotellaan kevättä ja mielessä on muutkin asiat kun sydänvaivat.Vaikka rytmihäiriöitä on edelleen vaihtelevasti mieli on positiivisella kannalla.Jatketaan tätä loistavaa ketjua, pisin varmaan kaikista.Iloista kevättä kaikille.

  • Itselläni odotus käynnssä, eli marraskuisen katetrisaation jälkeen nyt erinäisiä verikokeita otettu, ja hammaslääkärikäyntiä varaan sekä infotilaisuuteen menoa suunnittelen puolisoni kanssa. Aorttaläpän leikkaus on joskus tulevana keväänä. toisaalta pelottaa mutta toisaalta ei ikään kuin tunnu miltään. Tästä (siis edellisestä) ketjusta olen saanut paljon tukea tilanteeseeni. Kiitos kaikille kirjoittajile.

  • Kesällä todettiin synnynnäinen aorttaläppävika.Pari kertaa ultrattiin syksyn aikana ja
    todettiin leikkaustarve.Kun tein päätöksen lokakuussa,olo helpottui.Tuli vain varmempi olo,että ei muuta kuin leikkaukseen ja täysillä.Operaatio tehtiin 4.1 ja se
    onnistui täydellisesti.Hiilikuituläppä tikuttaa nyt rinnassa.Kivut leikkauksen jälkeen
    olivat yllättävän pienet ja olo ihan siedettävä.Teholla kokeilin jaloittelua n. 30 tuntia
    leikkauksen loppumisen jälkeen.Vessaan ja suihkuun pääsin muutamaa päivää
    myöhemmin yksin ja ilman apulaitteita.Kotona olin jo viikko leikkauksesta.Nyt on mennyt pari päivää ilman kipulääkkeitä.Haavan seudussa pinta vähän aristaa, kun paita hiertää.Varsinkin kävelylenkin jälkeen.Muutaman kilometrin lenkkejä olen
    jo tehnyt rauhalliseen tahtiin.Kyllä sen nyt huomaa,että mäet on tasoittuneet
    syksystä,jolloin joutui levähtämään pienimmässäkin vastasessa.

  • No niin tervehdys odotuksen loppu vaiheesta, eli odotettu ja pelätty kutsu aorttaläppäleikkaukseen saapui, ja aika on kuukauden kuluttua. Alkaa jännittää. Kuinkahan paljon leikkaus vaikuttaa elämääni ja meneekö tuleva kesä täysin toipumisen kanssa yms. asioita mietin mielessäni. En oikein tiedä, kuinka paljon ja miten pitäsi valmistautua tulevaan. Onneksi sentään putkiremonttimme valmistui muutama viikko sitten, ja nyt on "vain" tavaroiden järjestelyä lähinnä.

    Ajattelin lukea ketjun ja tietty ensimmäisen ketjun kirjoitukset vielä läpi. Näistä kirjoituksista olen saanut paljon tietoa tässä omassa tilanteessani. Minulla meni siis 3,5 vuotta vaikean vuodon toteamisesta leikkaukseen. Päätös toimenpiteestä tehtiin viime kesänä. Lievänä vuoto todettiin 1990-luvun lopulla.

    • Kyllä se aina jännittää, koska melko syvälliset ajatukset, ainakin itsellä tuli mieleen, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Mutta näinjälkeenpäin, kun asiaa pystyy ajattelemaan enemmän järjellä, kyllä Suomessa on erikoissairaanhoito todella ammattimaista. ei näy sellaiset asiat, missä normaali terveydenhuollossa valitetaan. ole luottavaisin mielin, olet tosi ammattilaisten käsissä. Tällaiset tuntemukset ainakin minulle tuli täällä Tampereella.Totta kai toipumisessa menee aikaa, mutta siihen pitää asennoitua siten, että saa kuitenkin elämälle jatkoajan, muuten kiireet loppuisivat kokonaan. Kannattaa noudattaa annettuja ohjeita, eikä yrittää mitään sankaritekoja leikkauksen jälkeen. Esim. ne nostorajoitukset annetaan ihan tosissaan. Minut leikattiin v. 2011 huhtikuun lopussa ja ja elokuussa menin töihin, sairauslomaa on 3 kk, mikäli toipuminen menee ilman komplikaatioita. Tärkeätä on huolehtia myös henkisestä hyvinvoinnista myös jälkikäteen ja myös läheisten osalta. Minulla ainakin potki takaisinpäin vasta pitkän ajan kuluttua leikkauksesta. Toipuminen täytyy vain huomioida kesän suunnitelmissa, että ei valitse sellaisia asioita, jotka rasittavat liikaa, esim. rintarangan pitää antaa luutua kunnolla, että ei kannata suunnitelma esim. metsänraivaushommia ennen kuin syksyllä myöhemmin.


  • Täällä toipuminen on mennyt ihan loistavasti.Leikkaus oli 4.1.2012.Ensimäisenä
    kuukautena aivastelu tuntui pahalta leikkaushaavassa.Toinen kuukausi oli
    sellainen että paita hankasi kävellessä inhottavasti.Pehmeä bambukerrasto
    helpotti tilannetta tosi paljon.Mutta mitään suuria tuskia ei ole ollut koko aikana.
    Ensimäisinä viikkoina kotona otin jonkun kiputabletin.Nyt rintaranka alkaa olla
    varmaankin luutunut ,koska yskiminen ja nostelu ei tunnu enää missään.
    Välillä oikein säpsähdän ajattelemaan,että tässäkö tämä operaatio oli kun kaikki
    on mennyt niin hyvin ja helposti.Muutaman viikon päästä lähden töihin.
    Kunto on niin hyvä,että muutaman kilometrin lenkit ei tunnu missään ja mäet
    tuntuvat pienemmiltä.Marevanin kanssa vain hienosäätöä jatketaan.
    Ei muuta kuin tsemppiä muillekkin leikkaukseen.Joka päivä sen jälkeen mennään
    parempaan.

    • rintaranka ja rintalasta olisi hyvä erottaa näin maallikkojekin keskusteluissa ;)


  • Hei jälleen. Tässä kysyisin nyt ehkä hassuntuntuista ja vähemmän tärkeää asiaa, mutta suhteellisen nuorena ja ulkonäköni miettivänä naisena minua mietittyttää tulevan arven näkyminen.
    Miten paljon rinlalastan arpi näkyy ja haittaa? Peittelettekö sitä, ja tuleeko ihmiset huomauttelemaan tai ksymään, mitä sinulle on tehty jne.

  • Kokovartalo uimapukua käytettäessä arpea ei taida näkyä ja ketä se haittaa jos näkyy sinua vai katsojaa ?? Onhan niitä kyselijöitä joskus uimahallissa tullut mutta eipä tuohon muuta voi vastata kuin että sydänleikkaus oli sen kummemmin erittelemättä,.Yleensä kyllä luulevat että ohitusleikkaus ollut.. Mitäpä tuota murehtimaan tehty mikä tehty ja kaikki ok..

  • Minulla on noin 20 cm siisti arpi,joka on vielä vähän punakka.Mitään ompeleita
    tai tikkejä ei ole pinnalla näkyvissä.Kyllä siiitä tulee siisti kunhan se ajan kanssa
    saa luonnollisen värin.Ainakin vanhemmat arvet.joita olen toisilla nähnyt ovat
    saaneet alkuperäisen ihon värin.Pari kuukautta vanha haava ei enää arista.

  • Vajaa pari vuotta vanha arpi punertaa kevyesti ja näkyy kyllä. Saahan sen meikkaamalla piiloon jos haluaa.

    • Apteekista on saatavilla tököttiä, jota voi laittaa arpeen ja sen pitäis kai nopeuttaa/häivyttää arpea. Kannattaa alkaa käyttää heti kun arpi sen sallii ja käyttää pitää useampi kk, päivittäin.


  • Hei vaan, läppäkerholaiset!
    Minulla on nyt 2 v 3 kk leikkauksesta ja hyvin on mennyt, en juuri enään muista koko asiaa,pumpun puolesta ei mitään huomautettavaa.
    Nivuksiin tehtiin kanylointeja leikkauksen yhteydessä ja niiden arvet ovat kiristelleet ja panneet aika ajoin kävelemään kumarassa niinkuin marjanpoimija, mutta nekin ovat voimistelun avulla " venyneet" ja nyt on niidenkin puolesta suht. hyvä olo.
    Niin että eikun hyvää kevään jatkoa kaikille, pärjäillään!

  • Heissan kaikille pitkästä aikaa....

    No niin... nyt olis posket operoitu ja sai olla useamman kuukauden ilman tulehduksia :) Hiippaläppä on alkanut hieman oireilemaan... vuotaa ja aiheuttaa rytmäreitä. saa nähdä tuleeko uusi leikkaus eteen... mites muilla on mennyt?

  • Kiitos kysymästä. Minun aorttaläppä leikattin viime viikon alussa. Kotiuduin nopeasti 7.päivänä leikkkauksesta.
    Minun oma läppäni oli niin huonossa kunnossa, että sitä ei voinut korjata, joten minulle laitettin biologinen läppä. Olen aika kivulias vielä, enkä esim pysty makaamaan kyljilläni. Mielestäni olen turhan kevyellä lääkityksellä, jota en ymmärtänyt kotiutustilanteessa, sillä osastolla olin saanut aina tarpeeseen (aamuöisin) vahvemman kipulääkkeen, jonka avulla selvisin kevyemmällä lääkityksellä loppu vuorokauden.
    Odotan, että kipu hellittäsi ja samalla pystyisin hengittämään normaalisti (nyt sellaista pintahengitystä).
    Ruokahaluakaan ei oikein ole. Elovena, leipä, mustikkakeitto yms maistuu, mutta ei ns. oikea ruoka kuten eilen puolisoni paistama kana - en pystyny syömään. Teen jumppaharjoituksia ja puhaltelen pulloharjoituksia useita kertoja vuorokaudessa, ja olen käynyt myös kävelyllä sisätiloissa kuten kaupoissa. Istuminen tuntuu paljon helpommalta kuin makaaminen.
    On kuitenkin ihanaa olla rauhassa kotona ja elää oman vuorokausirytmin mukaan, ja kunhan vain kivut asettuvat, niin pääsen paremmin nauttimaan tilanteestani.

    • Olen ollut töissä jo 7 viikoa.Viime viikon perjantaina oli lopputarkastus,jossa
      kaiken todettiin olevan kunnossa.Tammikuun alussa tehty aorttaläpän leikkaus
      tuntuu jo kaukaiselta ja työkunto on parempi kuin vuosiin.


    • ei ne mullekkaan antaneet muuta kuin panadolia kipulääkkeeks... sillä piti pärjätä...


  • Heii. .Olen ollut jo 3 vuotta työssä aorttaläppäleikkauksen jälkeen, alkuun oli satunnaisesti ongelmaa eteisvärinän kanssa mutta nyt sitäkään ei ole ollut. Ikää tulee lisää mutta kunto sen kun kohenee..

  • Heippa sydämelliset!

    Kokonaisuutena toipumiseni on sujunut oikein hyvin tämän viiden viikon ajan, mutta ei voi sanoa, että jokainen päivä on parempi kuin edellinen, kun ei niin ole, eli kivut /jaksaminen vaihtelevat eri päivinä paljonkin.

    Onko muilla ollut olkpäät miten kipeät? Minulla oli aluksi olkapäät kipeät, mutta paranivat hiljalleen, kunnes eilen pienen touhuamisen jälkeen alkoi erittäin kova vihlova särky toisessa olkapäässä (kaulaan ja käsivarteenkin säteilee). Viiltävä kipu tuntui sisäänhengityksessäkin. Panadol ei auttanut, joten turvauduin Lyricaan (yksi tabl), joita minulle oli tässä nyt jäänyt liuskan verran, kun lopetin sen käytön jo pari viikkoa sitten. Tämä olkapään kipu on todella kuluttavaa kipua, onko vinkkejä.

    Toinen juttu, että minulla on alapaine ja syke olleet kokoa ajan koholla (noin 100), mutta yläpainen hyvin vain noin 110, kun ennen minulla oli verenpaineet luokkaa 155/55 ja syke 60, ja käytinkin tuolloin verenpainelääkettä alentamaan systolista painetta. Olin sydänfilmissä jo, ja olen menossa ns. ylinmääräiseen ultraan lähipäivinä.
    Periaatteessa kuntouduin leikkauksesta aluksi paremmin kuin odotin, mutta nyt tätä samaa vaihetta on kestänyt useamman viikon, eli tavallaan se hyppäysmäinen toipuminen pysähtyi ja jäin junnaamaan ns. paikalleen.

    Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

    Kaikkea hyvää ketjulaisten kesään!

  • Yes .. Noin 3 v aorttaläpän korjauksesta
    Minulla myös alapaine on noin 90 ja yläpaine 110-120 eikä pelkästään alapaineen laskemiseen kait lääkettä löydy? no tarvitseeko edes ??? syke on levossa 40
    joskus hartiat kipeänä kun joutuu tekemääm rankkaa fyysistä työtä mutta joskus hierontaa ja venyttelyä niin kaikki ok

    • Hei ylämummo!Onko sykkeeseen koskaan puututtu?Itselläni leikkauksen jälkeen ollut leposyke myös 40 luokkaa, en syö beetasalpaajaakaan enää.Vähän huolestuttaa, ennen leikkausta leposyke siellä 65-75.Öisin mahtaa laskea vielä tuosta 40, joskus Holterissa näkynyt olleen 32.


  • Juu.. holterissa oli 38 ja ei ole mitään lääkkeitä käytössä. Minulla leposyke en nenleikkausta noin 40 eli samoissa lukemissa. Paineet vaihteli 65 / 165 ja leikkuurin jälkeen 85-90 /110-120 sanottiin että sydämen väliseinä paksuuntunut kun läppä vika niin kauan aikaa ja sydän oli laajentunut siksi väliseinä ei ole niin joustava ja siitä johtuu alapaineen korkeahko lukema. Sydän tosin palautunut jo normi mittoihin. Joskus harvoin eteisvärinää lyhyen hetken mutta menee pois itsestään.
    Ei alahainen syke vaarallista ole. Mutta kuinka alapainetta voidaan laskea ettei se vaikuta yläpaineeseen kun nyt yläpainekin on luokkaa 110 ??? Olen kyllä mittauksissa huomannut että alapaine lukemat on tullee n5 pykälää alaspäin parin vuoden aikana

  • Puhalletaanpa henkeä tähän viestiketjuun!

    Itellä on nyt kaks vuotta ja kuukausi leikkauksesta. Olen näillä näppäimillä pääsemässä eroon pilleri-komplikaatiokierteestä mitä leikkaus aiheutti. Jäljellä jää enää vain Marevan.
    Olen kyllä pystynyt elämään lähes täysipainoista elämää jo puolitoista vuotta mutta kyllä lääkkeet sivu-vieroitusoireineen on pitänyt tehokkaasti kuristuksessa.

    Yritän selvittää vielä miksi oikeanpuoleinen hartia-yläselkä menee niin herkästi jumiin. Voi olla, että leikkauksessa osittain surkastunut oikea rintalihas heikompana tekee tätä. Olen käynyt lukuisia kertoja mm. jäsenkorjaajalla, hierojalla, omt-fysioterapeutilla, osteopaatilla ja kiropraktikolla. Kaikista on ollut hetkellistä helpotusta mutta en ole saanut lopullista ratkaisua ongelmaa. Uskon että ratkaisu on kuitenkin olemassa. Täytyy seuraavaksi kääntyä alan lääkäreiden puoleen, että tiedetään mikä siellä on ja sitten saadaan oikea hoito.

  • Miksi ja milainen on pilleri/komplikaatikierteesi? Itselläni on vain Asa-lääkitys ja sekin tällä tietämällä vain elokuun ekalle viikolle, jolloin leikkauksen jälkeinen 3kk-kontrolli.

    Minulla on pienestä rasituksesta helposti olkapäissä särkyä, jolloin otan kivun asteen mukaan panadolia tai lyricaa, muuten ihan hyvä olo. Olen käsittänyt olkapäiden säteilevän hermokivun johtuvan siitä, että leikkauksessa kudoksiin ja hermoihin tuli vaurioita, jotka eivät ole vielä korjaantuneet, ja voivat kestää kuulema pitkäänkin, ilmentyen aina rasituksissa.

  • Pillerikomplikaatiokierre:
    Leikkaus->nestettä sydänpussissa->kortisonikuuri 3kk ja usean kk vieroitusoireet->Leikkaus/kortisoni puhkaisi jonkinlaisen paniikkihäiriön->SSRI 13kk->nyt vieroitusoireet päällä SSRI:stä.
    Aikaa on nyt menny leikkauksesta noin 25kk.

    • eli sulle tuli postperikardiosyndrooma eli sama mikä mulla. ei kiva. mulla joutuvat leikkaamaan että saivat nesteen pois.


  • 3 vuotta läppäleikkauksesta ja alun rytmäreiden häivyttyä ei voe valittaa... kaikki ok ja jaksaa kuin nuoruuden innolla, nyt olen 60 v .

  • No kun ei yleiskunto ole koskaan mikään kaksinen ollut, niin ei se ole sitä nytkään. Sanotaan näin että toimeen tullaan ja työ on fyysisesti vähän rasittavaa. Enemmänkin voisi liikkua, mutta kun se ei vaan nappaa. Pillereitä on vaikka kuinka, beetasalpaajaa, nesteenpoistoa, marevania, primaspania, digoksinia, verenpaineeseen, tyroksiinia, spiresistä.....mutta olo siis suht hyvä, ei tässä kummempia.

  • Tuosta marevanin käytöstä ja ravinnosta : greippihän yleisesti mielletään siten että mm. greippimehuja ei pitäisi juoda. Mutta : monissa juomissa mainitaan greippi vaikka sitä ei siinä ole juuri ollenkaan tai hyvin vähän. Joku lonkero jossa sitä on vain aromina, tai limppari jossa sitä greippitäysmehua on vaikkapa 4 %. Onko tuollaisilla käytännön merkitystä hoitotasoon ? Ainakin tuota lonkeroa olen silloin tällöin tuon puolen litran törpön lipaissut naamaan eikä se ole arvoissa näkynyt.

  • jaanamark, sama syndrooma oli. Onneks nesteet lähti eikä tullu takas niinku ois voinu käydä. Pahimmillaan ois jouduttu poistaa koko sydänpussi! Eivät lähteny ees punkteeraa vaa suoraan kortisonia. Sitäki sai syödä 2kk ennenku alko vaikuttaa.

    • mulla ei kortisoni vaikuttanu ollenkaan joten leikkaus oli pakollinen. ottivat nestettä 400ml pusista pois


  • Kirjoittakaa minkälaista huimausta teillä on esiintynyt ( onko esim. ollut kaksoiskuvia , sahalaitaisuutta näkökentässä .

  • No ei minkäänlaista huimausta ole ollut, ehkä se on yksilöllistä tämä huimaus ja muut komplikaatiot. Ajoittainen eteisvärinä sydänleikatuilla on kait se yleisin vaiva joka poistuu ajan myötä ???

  • Tervehdys ja hyvää sykyn aloittelua.
    Nyt on kolmen kuukauden kontrolli takana ja olotilassani kaikki hyvin. Ei tosin erilaiselta kuin ennen leikkausta, koska oireita ei ollut ennenkään, eli leikkaukseni tehtiin kun olin vielä hyvässä kunnossa.

    Pientä vuotoa on edelleen kuulema. Lääkäri ei tiennyt onko ompeleista vai uudesta biologisesta läpästä johtuvaa. Lopetin Asa-kuurin, mutta aloitin jälleen verenpainelääkityksen etenkin korkeahkon alapineen vuoksi (noin 100).

    Hieman epätietoisena olen leikkaukseni kulusta, eikä erikoistuva pkl:n lääkärikään oikein mitään osannut tapahtumasta selittää. Eli mitä esimerkiksi tarkoittaa perioperatiivinen infarkti, joka näkyi filmissä, ja ulttassa: alaseinässä hypokinesia perioperatiivisen infarktin jäljiltä. Leikkaus ollut myös pitkä, koska ensin on yritetty korjata omia läppiä.

    Operatiivisesta kertomuksesta luin, että ennestään laajentunut vasen kammioni oli pyrkinyt useaan kertaan laajenemaan lisää leikkauksessa, ja sydän oli ollut näissä tilanteissa kammiovärinässä, mutta asettunut kardioversiolla.

    En oikein tiedä, mitä nämä asiat tarkoittavat, ja onko niillä tulevaisuuden kannalta merkitystä, ja onko leikkaukseni kulku ollut epätavallinen ja jopa vaarallinen. Mietin, onkohan minulla nyt esimerkiksi suurentunut riski saada jotain tuntemuksia / infarkti?

    Osaisikohan joku kertoa näistä asioita lisää, ja onko teillä muilla ollut tällaisista asioista kokemusta? Seuraava kontrollini on kuuden kuukauden kuluttua.

  • Minkä ikäinen olet ? Ihmettelin vaan tuota biologista läppää kun yleensä se kai laitetaan suht vanhoille.......

  • Olen 48v. Biologinen läppä laitettiin sen vuoksi, että minulla on myös verenvuototauti, jolloin Marevan ei sovi eikä näin ollen se metalliläppäkään. Niin, noin 10-15 vuoden kuluttua läppäleikkaus uusitaan. Tuossa vaiheessa on kyllä jo kuulema mahdollista, että se tehdään nivusen kautta tähystyksenä, eikä enää tarvi avata rintakehää.

  • Ei lasilla - parilla yleensä ole mitään vaikutusta tai on todella vähän vaikutusta INR-arvoihin mutta tämäkin on yksilöllistä. Kokeilemalla selviää aika paljon...

  • Moi!

    Mulla aorttaläpän leikkaus 23.10. Meilahdessa. Kauhulla luen näitä kirjoitteluja, mutta toisaalta suhtaudun asiaan luottavaisesti. Hyvää esitietoa olen saanut, mutta kaikista asioista kaikista kauhistuttavimmalta tuntuu ajatus leikkausta heräämisestä ja ensimmäiset pvät - sen täytyy olla jotain kestämättömän kauheata. Sitä on ihminen aivan avuton ja toisten ihmisten varassa paikassa, jossa ovet on auki ja kaiken maailman tyypit voi trampata sisään ja tehdä mitä tahansa.

  • Minun aorttaläppä operoitiin myös Meilahdessa 2,5 vuotta sitten. Tietenkään mitää arvokasta ei kannata säilyttää, koska käyhän siellä muidenkin potilaiden vieraita, joista ei tietenkään voi tietää. Ei mulla koskaan ollut turvatonta oloa.

    Mitä leikkauksesta heräämiseen tulee, niin ei siitä kannata olla peloissaan. Itse olin niin väsynyt, että ei jaksanu alkaa pohtimaan hirveästi että mitä jos ja mitä kun. Unta vain palloon ja liikkua sekä jumpata kannattaa mahdollisuuksien ja voimien mukaan mahdollisimman paljon, koska lihakset menee juntturaan siitä makaamisesta. Liike on lääke.

    • Jep, sehän tässä juuri kauheinta onkin kun ei leikkauksen jälkeen pysty määrittämään tilaansa ja silloin on aivan täysin puolustuskyvytön - kaikkien asioiden suhteen.

      Tungetaan suoneen tai suuhun mitä tahansa mömmöjä ja minkäs teet - et yhtään mitään, kun mistään et mitään ymmärrä, on vaan niin sangen väsynyt.

      Ei toki ole tarkoitus mullakaan tietenkään rahdata sairaalaan mitään omaisuutta tai pankkikortteja, tms.


  • Vaikka sinne arvokastakin veisit, ne otetaan pussiin ja talteen ja viedään säilöön jos näin haluat. Eli ei pelkoa.

  • Täällä uusi LäppäTyttö ilmoittelee itsestään.

    Elokuussa todettiin merkittävä aorttaläppävuoto, syynä kaksipurjeinen läppä. Leikkausta odotellaan Tayssiin viikolle 50.

    Tähän saakka olen elänyt huiman aktiivista elämää, juossut kesällä 10 km lenkkejä, ohjannut jumppia...yhtäkkiä olenkin sydänvikainen. Nyt juoksen verikokeissa, ja keskustelen vaivoistani mummojen kanssa.

    Tunteet erittäin ristiriitaiset ja sekavat. Pelonsekaista odotusta. Tästä ketjusta olen kyllä saanut huimasti irti, kiitos siitä. Pitää lukea vielä kerran jos toisenkin läpi, ajatuksella.

  • hei mitäs varten jatkuvasti remppaat verikokeissa ??Leikkaus on Rutiini homma sydänkirurgille mutta sinulle ainutlaatuinen kokemus. Noin viikko sairaalassa ja sitten kotiin. Jos oikeastikin olet noin liikunnallinen tyttö niin toipumis ennuste on hyvä. Jatka sitä kuntoilua leikkauspäivään saakka niin minäkin tein. Aamulla kun sairaalaan menin niin jalkaisin kävelin sen 4km matkan ja leikkurin jälkeen takas saman reitin mutta hitaammin. Nyt siitä jos 3,5 vuotta eikä valittamista

    • Enpäs itseasiassa edes tiedä mitä kaikkea kokeita ottavat. Ainakin sydämen vajaatoiminta-arvoa tarkkailevat, sekä nyt lääkkeiden aloituksen jälkeen jotain arvoja. Kiltisti vain menen labraan mitään kyseenalaistamatta :) Ja se nyt oli ironinen vertaus, mihin juoksemiseni on vaihtunut. Kivahan mummojen kanssa on jutella.

      Kuntoilua en harmikseni saa jatkaa samalla tavalla kun ennen (kovalla sykkeellä), se kiellettiin välittömästi kun sairaus selvisi. Kävelyä vaan... Mutta näillä mennään, saahan sitä kuntoa kävelemälläkin ylläpidettyä.

      Tiedän, että rautaisissa ammattilaisten käsissä olen, mutta onhan tuo iso juttu. Tällä hetkellä enemmän henkisesti kuin fyysisesti.


    • Aa Vee kirjoitti:

      Enpäs itseasiassa edes tiedä mitä kaikkea kokeita ottavat. Ainakin sydämen vajaatoiminta-arvoa tarkkailevat, sekä nyt lääkkeiden aloituksen jälkeen jotain arvoja. Kiltisti vain menen labraan mitään kyseenalaistamatta :) Ja se nyt oli ironinen vertaus, mihin juoksemiseni on vaihtunut. Kivahan mummojen kanssa on jutella.

      Kuntoilua en harmikseni saa jatkaa samalla tavalla kun ennen (kovalla sykkeellä), se kiellettiin välittömästi kun sairaus selvisi. Kävelyä vaan... Mutta näillä mennään, saahan sitä kuntoa kävelemälläkin ylläpidettyä.

      Tiedän, että rautaisissa ammattilaisten käsissä olen, mutta onhan tuo iso juttu. Tällä hetkellä enemmän henkisesti kuin fyysisesti.

      Ei ne juoksut siihen leikkaukseen lopu. Itselle laitettiin (2-purjeisen)aorttaläppän vuodon takia keinoläppä lähes päivälleen 5 vuotta sitten. Ennen leikkausta harrastin aktiivisesti kuntosuunnistusta, sählyä ym. korkeilla sykkeillä. Viimeisen kesän ennen leikkausta hiukan sykkeet alempana. Leikkauksen jälkeen beetasalpaaja piti sykkeen kurissa runsaan puoli vuotta, ja sen jälkeen pidin sykkeen sykemittarilla alle 150 vielä loppu vuoden.
      Tämän ensimmäisen vuoden jälkeen olen juossut niin kuin ennenkin. Suunnistanut 70-120! kertaa vuodessa ja ainoana rajoitteena lääkärin ohje, "ei saa juosta verenmaku suussa" . Henkilökohtaisesti "pää" tuntuu jarruttavan ennen, kuin sellaiseen olotilaan pääsee. Ehkä siksi ei mennyt taaskaan 3000 Cooperissa rikki. Mutta on se mielestäni ihan hyvä yli viisikymppiselle, sillä vuonna 1982 armeijassa meni vain 200 metriä enemmän :-)


  • Eikannata pelätä leikkausta, ja etenkkään siitä heräämistä. Minulla tuli 6 kk leikkausksesta, ja mitään ikäviä muistoja ei tilanteesta jäänyt. Itse pelkäsin kipuja ja hengityskoneesta irrottamista, mutta kumpikaan ei ollut mitenkään liian paha juttu. Suuhun ei tungeta väkisin mitään, eli kipulääkkeetkin tulevat aluksi pistoksina ja auttavat hyvin nopeasti. Tosin sietämättömiä kipuja en edes ehtinyt kokea, kun lääkettä jo lisättiin.
    Ainoa ikävämpi juttu minusta oli heti heräämisen jälekinen jano. Minulla se saattoi olla kovempi sen vuoksi, että verenvuototautini vuoksi sain hyytymislääkettä, jonka aikana nestemäärä on erittäin rajallista.
    Kotiin pääsin 7 vrkn:n jälkeen, ja nyt tuntuu jopa hassulta, että olen käynyt läpi sellaisen leikkauksen. Hyvin olen toipunut kokonaisuudessaan. Olkapäät aiheuttivat leikkauksen jälkeisinä aikoina eniten kipua, kun niistä olis varmaan hermosysteemejä vähän "rasittunut".
    Tänä päivänä ainoa oire liittyy haavan kutiamiseen joskus, eli esimerkiksi uimahallin jälkeen ja joidenkin tekstiilien käytön yhteydessä. Sinänsä haavakin on yllättävän siisti ja pieni, olinhan valmistautunut ihan kaulaan asti ulottuvaan "vetoketjuun".
    Ei kannata pelätä, leikkaus tehdään todellisten ammattilaisten toimesta, ja heille se on positiivisessa mielessä rutiinijuttu.

  • Kiva löytää tällainen ketju. Mut leikattiin kolme viikkoa sitten. Vaivana oli vuotava mitraaliläppä, joka korjattiin. Leikkaus sujui hyvin ja nyt toipuminen hiljalleen menee eteenpäin. Kipuja ei kauheasti enää ole. Toki rintarankaa kiristää ja puristaa sekä niskat ja selkä jumissa.
    Kävellyt olen noin 1, 5 km lenkkejä pari kertaa päivässä. Tänään meni 2 km.
    Verenpaine on lääkkeen takia aika alhainen, noin 107/65 mutta pulssi on taas hyvinkin nopea 90-100, siis lepopulssi. Pientä lämpöilyä leikkauksesta asti ollut mutta se on kuulemma normaalia. Eniten vaivaa päivittäiset auralliset migreenikohtaukset. Välillä kohtaus voi tulla parikin kertaa päivässä. Välillä migreenin päänsärky on kovempaa ja välillä särky on vähäistä. Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Jos on niin kauanko kesti ja selvisikö mistä se johtui? Samoin yöhikoilu on aivan valtavaa. Koskaan ennen tällaista vaivaa ei ole ollut. Nyt herään öisin kun lakana on märkänä ja joudun vaihtamaan yöpaidan keskellä yötä. No onneksi sydän pelittää hyvin.

  • Aivan sama juttu täällä tuon yöhikoilun kanssa, aivan järjetöntä. Luulin sen aluksi johtuvan kipulääkkeistä, mutta nyt olen jo päässyt niistä eroon. Minulle tehtiin aorttaläpän vaihtoleikkaus Meilahdessa 23.10. Mitään komplikaatioita ei onneksi kotona ollessa tapahtunut. Sairaalasta pääsin kuudentena pvänä leikkauksesta. Hartiat ja rintalasta ovat kipuilleet, mutta nyt viime päivinä ei enää mitenkään mahdottomasti. Ruokahalukin tuntuu palailevan ja maut alkavat tuntua oikeilta. Mutta edelleen ihmettelen tuota yöhikoilua, erinomaisen epämiellyttävää, muuten kaikki ok.

  • Öhmmm.. paljokohan mahtaa olla pituus ja paino näillä yöhikoilijoilla ?

  • Pituus ja paino hyvässä suhteessa, eli olen hoikka ja melko lyhyt, vain 158 cm. En ole koskaan kärsinyt ylipainosta. Arveletko, että pienestä ylipainosta voisi olla apua asiaan?

  • no jooo..n ei kun jos lihavuutta niin helpommin hikoiluttaa muutenkin saati sitten sydänleikkauksen j'älkeen
    Kyllä hikoilu loppuu ajan myötä kun käyt lenkillä harrastamassa hikiliikuntaa. päivisin.
    Sama mullakin oli mutta ei kauaakun aloitin hikiliikunnan ja vesijuoksun.

  • Sama täällä, ennemminkin ali-kuin ylipainoinen :) ja ikääkään ei ole kuin päälle 30. Kuntokin ennen leikkausta ollut hyvä.

  • Leikkaus sen kuin lähenee, parin viikon päästä tähän aikaan pitäisi olla jo mekaaninen aorttaläppä tikittää rinnassa. Hassua, että sitä odottaa jännittyneenä, mutta kuitenkin innokkaana.

    Monet ovat minulta kysyneet, milloin olen takaisin normaalikunnossani. Niin, milloin? Miten olette siis kuntoutuneet? Milloin olette pystyneet harrastamaan liikuntaa aktiivisesti (esim. juoksulenkki)

    Minkälaisia on ensimmäiset viikot kotona, kun sairaalasta on päässyt pois? Pystynkö touhuilemaan joulua, vai meneekö aika sängynpohjalla...

    Tämmöiset tänään mietinnässä!

    • Mistäs tiedät että mekaaninen läppä tulee, voihan se olla että korjaavat nykyisen !


    • nykyaikaa kirjoitti:

      Mistäs tiedät että mekaaninen läppä tulee, voihan se olla että korjaavat nykyisen !

      Yleensä se on selvitetty etukäteen potilaalle mitä leikkauksessa tehdään, korjataanko vaiko laitetaan uusi. Tosin sittenhän ne sen tilanteen näkee kun on rintakehä revitty auki.....

      Se, miten toipuu, on täysin yksilöllistä. Mitä parempikuntoinen olet lähtökohtaisesti, sitä paremminhan sitä toipuukin. Jos on sohvaperuna kuten itse, niin sitten se on vähän hitaampaa.....


    • nykyaikaa kirjoitti:

      Mistäs tiedät että mekaaninen läppä tulee, voihan se olla että korjaavat nykyisen !

      Siitä tiedän, kun minulle on sanottu, ettei kohdallani ole muuta vaihtoehtoa :)


  • Itselläni 7 kk leikkauksesta. On biologinen läppä perustautieni vuoksi. Minä pääsin kotiin viikon päästä sairaalasta, ja ekat pari viikkoa meni kipulääkkeitä säännöllisesti ottaen, ja ne unettivat, joten päiväunia tuli otettua.

    Pientä touhuilua harrastin alusta asti, esimerkkinä muutaman päivän päästä vieraille kalakeiton laitto, eli kattilan nostoa ja käsien normaalia käyttöä ja jalkeilla oloa. Lisäksi kotiutuksen jälkeisinä päivinä kävelin jo ulkona ja kauppakeskuksessa asioilla. Yllättävän hyvässä kunnossa olin leikkauksen jälkeen, vaikka omalla kohdallani tapahtui toimenpiteessä asioita (kammiovärinä ja kardioversiolla rytmitys kolme kertaa, perioperatiivinen infarkti), joiden olisi voinut luulla vaikuttavan negatiivisesti kuntoutumiseeni.

    Toki liiasta rasituksesta tuli hartioihin kipuja, ja joskus pienestäkin asiasta oli kovat hermokivut hartioissa. Oikeastaan vain hartiat vaivasivat pidempään ja kivuliaastikin ajoittain, ja vasta nyt muutaman viikon ajan olen voinut esimerkiksi uida "sammakkoa" kilometrin matkan pari kertaa viikossa.

    Lisäksi toki rintalastan seutu aristi ja oli sillä tavalla kipeä, että kyljellä nukkuminen onnistui vasta kunnolla 7 viikon jälkeen.
    Pientä liikettä pienellä liikeradalla ja kevyesti voi mielestäni tehdä, ja jopa suosittelisin, ettei vaan jää ns. sänkyyn makaamaan, mutta ei tietty mitään raskasta siivousta tai nostelua tai käsien kurkottelua rintalastan luutumisrauhan ja hartiavaurioiden takia.

    Zemppiä, Hyvin kaikki varmaan menee. Niin itsellänikin, vaikka olin ns. riskitatapaus alle viidenkympin iästäni huolimatta.

  • En osaa kuntoutumisen osalta kertoa kuin alkuviikoista. Leikkauksesta aikaa kuukausi. Ensimmäiset pari viikkoa meni itselläni rauhallisesti lepäillessä vaikka teinkin lenkkejä koiran kanssa alusta lähtien. Keskittymiskyky oli huono, samoin nukkuminen.Unettomuus vaivaa kyllä edelleen. Väsy saattoi tulla yhtäkkiä ja lepäilemään piti päästä. Jos päivän aikana yrittää touhuta liikaa itselläni ainakin se kostautuu seuraavan päivän huonona ja oksettavana olona. Välillä tosiaan tuntuu, että voinnista voi tulla päivän tai pari takapakkia mutta sitten taas yhtäkkiä huomaa jaksavansa aikaisempaa enemmän. Tsemppiä sulle leikkaukseen.

  • Minulla korjattiin nousevan aortan laajentuma samoin vaihdettiin mekaaninen aortan läppä.
    Kyseisestä toimenpiteestä kotiutettiin viikon päästä.
    Jo sairaalassa ollessa seuraavana päivänä leikkauksesta pystyin jo liikkumaan. Minkäälaisia kipuja ei tuntunut sairaalassa eikä kotona. Ainoastaan kotiuttamispäivänä oli heikottava oltila ( ei maistunut ruoka )syynä tähän oli varmaankin kipulääkkeiden pois jääminen.
    Kuntoutumisen aloitin ihan pienillä kävelylenkeillä , 150 m päivässä ensimmäisellä viikolla seuraavina viikkoina matka tuplattiin niin että 6 viikon päästä kävelin jo 3 km päivässä ( jumppaa ei kannata unohtaa )
    Eli kyseisestä leikkauksesta toipuu aika nopeasti kunhan ei jää ns.sohvaperunaksi

  • Ja jälleen kerran lisään sen, että toipuminen on yksilöllistä, mm. kipujen osalta ei voinut omalla kohdallani todellakaan sanoa etteikö niitä ollut. Kyllä oli, ja ihan jonkin aikaa. Panadolia ja panacodia sai vetää varmaan kuukauden päivät.

    • Kiitokset omakohtaisista kertomuksista toipumisesta. On helpottavaa tietää, että mahdollisuuksia pieneen touhuiluun jo jouluksi on. Toki tiedän, että toipuminen on yksilöllistä, ja varmasti tulee olemaan hyviä ja huonoja päiviä.
      Hyvällä fiiliksellä aion puskea läpi tämänkin harmaan kiven, ja kohta olen entistä ehompi !


    • Aa Vee kirjoitti:

      Kiitokset omakohtaisista kertomuksista toipumisesta. On helpottavaa tietää, että mahdollisuuksia pieneen touhuiluun jo jouluksi on. Toki tiedän, että toipuminen on yksilöllistä, ja varmasti tulee olemaan hyviä ja huonoja päiviä.
      Hyvällä fiiliksellä aion puskea läpi tämänkin harmaan kiven, ja kohta olen entistä ehompi !

      Oikea asenne ! Onnea leikkaukseen.


  • Muuten .... Onnella ei ole mitään tekemistä tämän leikkauksen kanssa ... kaikki kohdat tehdään tarkasti ja huolellisesti mitään ei jätetä onnen varaan

    • Kaikki voidaan aina tehdä vaikka kuinka hyvin, mutta silti onnea on aina hyvä olla matkassa. Ihmisiä ne on lääkäritkin. Ja vaikka se heille on rutiinia, niin kokemus potilaalle aina yksilöllinen.


  • Aa Veelle vielä vielä tuosta läppävaihtoehdosta. Itselleni puhuttiin 2 vuotta etukäteen vain ja ainoastaan mekaanisesta läpästä kunnes leikkausta edeltävänä pvänä kirurgi ilmoitti ykskaks, jotta biologinen läppä olisi kuitenkin hänen mielestään kohdallani varteenotettava vaihtoehto. Suostuin ehdotukseen mielihyvin.

    Perustelin ja perustelen edelleenkin hlökohaisesti tätä vaihtoehtoa sekoilla, jotta voin välttyä siltä "nakutukselta" jatkuvalta Marevan-kontrollilta. Ymmärrän hyvin, että tämä on tavallaan tilapäinen ratkaisu, koska bioläppä kestää vain sen 10 - 15 vuotta, mutta toivon ja luotan siihen, että tuon ajan kuluttua tekniikat sallivat läpän vaihdon ilman rintakehän avausta.

    Olen ollut nyt kotona 4 vkoa leikkauksen jälkeen ja pvä pvältä tuntuu paremmalta. Lievästä lämpöilystä (joka aiheutti sen yöhikoilun) on onneksi päässyt. Koska olen jo jonkin aikaa pärjännyt ilman särkylääkkeitä, myös päivänokosten tarve on hävinnyt. Pystyn tekemään melko reippaita ulkoilulenkkejä, tänäänkin 3 kpl. Ensin aamulla pieni ja hitaampi lenkki koiran kanssa (meillä pieni hidas koira, joka rakastaa nuuskimista). Sen jälkeen reipas pitempi lenkki ilman koiraa. Ja illalla vielä yksi suht reipas kävely.

    Olen onneksi selvinnyt ilman komplikaatioita, vaikka pelkäsin tosi paljon rytmihäiriöitä.

    Jollei nyt komplikaatioksi lueta sitä, että mut jouduttiin leikkauksen jälkeen aika pian avaamaan uudelleen, koska verenpaineet ja hemglobiini alkoivat pudota. Syynä oli ollut se rautalanka, jolla rintalasta sidotaan yhteen. Tämä lanka oli rikkonut jonkun verisuonen ja verta alkoi valumaan sydänpussiin. Tästä kaikestahan mä oon kuullu vasta jälkeenpäin. Itse en ole tietoinen näistä tapahtumista eivätkä nämä tapahtumat viivyttäneet kotiinpääsyäni eikä näköjään toipumistani muutenkaan.

    Nämä leikkaukset ovat kuitenkin muuta toista kun umpisuolenleikkaukset, joten etukäteen kannattaa tehdä aika tehdä asiat itselleen selväksi.

    Itselläni oli sikäli hyvä kokemustausta, että äidilleni ja anopilleni oli tehty vastaava leikkaus aikaisemmin, joten ei ollut mitään haavekuvia parin pvän toipumisajasta, mutta näin kk:n kuluttua leikkauksesta alkaa tuntua siltä, että elämä kuitenkin voittaa!

  • Uutena täällä ja tekisi mieli vastata kaikille jotain, kun niin monen kirjoitukseen olisi omia kokemuksia ja vastauksia. yritän kuitenkin pitää tämän hanskassa ja kommentoin vain muutamia kirjoituksia.

    olen itse hieman reilu 40v mies, jolla n. vuosi sitten sattumoisin löytyi sivuääni ja siitä se sitten lähti.... tutkittiin ja tökittiin, kuten asiaan kuuluu ja diagnoosi oli mitraaliläpän huomattava vuoto. lisäksi löysivät sydänlihassairauden (jota aletaan tutkia vasta nyt pikkuhiljaa), eräänlaisen kardiomyopatian siis, joka on perinnöllistä.

    no tuo mitraaliläpän plastia oli syyskuun loppupuolella, leikkaus suoritettiin Meilahdessa robottiavusteisesti (eli kyllä, rintakehää ei tarvitse avata näiden läppäremppojen vuoksi, jos potilas soveltuu kyseiseen leikkaukseen) oikean kyljen kautta ja se onnistui käsittääkseni täydellisesti. läppä siis korjattiin, koska kirurgin mukaan se mulle onnistuisi ja siinähän on tiettyä etua tekoläppään verrattuna (esim. verenohennuksen tarve). sairaalassa olin myös sen viikon verran, sitten ehdin olla hieman vajaan viikon kotona ja juduin takaisin sisäisen verenvuodon vuoksi (keuhko) ja keuhkoni operoitiin kahdesti. taas viikon päivät sairaalassa ja sitten kotiin. sydänlääkitystä en saanut, ennen leikkausta söin cardacea. vain kipulääkettä ja n. 3kk marevan.
    minä olen kuitenkin myös kärsinyt lähes päivittäisistä migreeneistä. migreeniä on aiemmin esiintynyt ehkä n. 10 krt vuodessa, joten lisäys on todella merkittävä. ja aina aurallista mallia. nyt kuitenkin on sellainen erikoisuus, että näköhäiriöiden jälkeen ei tulekaan päänsärkyä, kun aiemmin se oli de facto, että auraa seurasi julmettu päänsärky. luin jostain, että marevan saattaa helpottaa tuota migreenihommaa, mutta toisaalta epäilen, että verenohennus on ylipäänsäkin syynä tähän jatkuvaan migreeniin.

    pari kuukautta olin sairauslomalla, nyt palaillut töihin, mutta uudet ajat Meilahdessa on jo varattuna tutkimuksiin tämän kardiomyopatian vuoksi.

    Minäkin siis olen niitä, jotka muuttuivat yhdessä yössä perusterveestä ihmisestä sydänsairaaksi kehäraakiksi :-) pirun pelottavaa, mutta ei näitä auta jäädä miettimään...kun ei ole oikeastaan vaihtoehtoja. ja lapsillani on jo tehty samoja löydöksiä sydämistään ja vaikika se pelottaa ja ahdistaakin, niin en silti osaa ihan hirveästi panikoida, kun olen itse jo omakohtaisesti lääkärien ammattitaidon todennut. lisäksi luotan ja uskon, että lääketiede kehittyy jatkuvasti sitä vauhtia, että eiköhän tässä vielä ole ihan ok tulevaisuus meidänkin perheellä.

  • Ei näköjään -mir- sinua helpolla ole päästetty tämän sydänvaivan suhteen. Pelkkä leikkaus ainakin itselläni oli jo iso ja pelottava asia. Vielä sydänlihassairaus kaiken päälle, huh huh... Pahinta varmasti on kun se löydetään vielä omilta lapsilta. Lapsien sairaudet ovat vanhemmille yleensä kaikista suurinta tuskaa aiheuttavia. Ymmärrän todella, että ahdistaa ja pelottaa. Voimia teille.

    Minulla migreenit hieman rauhoittuneet. Enää ei tule auraa ihan päivittäin. (Koputan puuta..) Minulla särky on huomattavasti "normaali" migreeniä vähäisempää. Myöskään aina ei särkyä tule ollenkaan. Jos aura kestää pidemmän aikaa niin tällöin tulee pieni särky. Jos aura on lyhyt ja loppuu ns. kesken, särkyä ei yleensä tule ollenkaan. Tämä migreeni on mielestäni kaikista kiusallisin vaiva, jonka leikkaus aiheuttanut. Nyt jo stressaa miten töissä kun sinne palaan, jos nämä ovat silloin vielä kiusana.

    Muuten fyysinen kunto on kohentunut hyvin. Leikkauksesta nyt aikaa kohta 6 vkoa. Yöhikoilut loppuneet. Kävelen päivässä kaksi noin 3 km pituista lenkkiä, eikä tämä tee tiukkaakaan. Rappusten nousu saa kyllä vielä helposti aikaan hengästymisen, joka haittaa puhumista. Toki tästä rasituksesta palaudun helposti.

    • no eipä ole tosiaan, kun asiaa oikein ajattelee. siis helpolla päästetty.
      ei sitä kuitenkaan hirveästi tule mietittyä tai surkuteltua. kyseessähän on jotain mille en itse mitään voi, tai mitä en ole itse aiheuttanut, joten turha murehtimalla murehtia. huonoa tuuria kai... uskon ja luotan suomalaiseen lääketieteeseen sen verran, että ei tässä ihan vielä kirvestä kaivoon heitetä. kuten mainitsinkin aiemmin.

      tuli jo käytyä ensimmäisissä kokeissa Meikussa, rasitus-ekg ja holter, joista rasitus meni suorastan ällistyttävän hyvin....kun pelkäsin etukäteen että pumppu räjähtää ja vähintäänkin saan sydärin. ei mitään ongelmia, sitähän olisi jaksanut polkea vaikka miten! ainoa 'harrastukseni' on ulkoilu, mutta kylläkin hyvin vaihtelevassa maastossa (metsät, pellot, polut jne.) ja siitä on selvästi ollut hyötyä. joka päivä pyrin ulkoilemaan. holterin tulokset saan varmaan leikkauksen lopputarkastuksessa, kyllähän niitä muljautuksia (rytmihäiriöitä kai...?) joitakin oli ja nappia tuli paineltua.

      migreenistäkin sain sen verran lisätietoa, että mitä todennäköisemmin yksi isoin aiheuttaja on tuo parasetamoli. se sopisi kuvaan kyllä, koska sitähän tässä kuurinomaisesti syötiin pari kuukautta (3g panadolia per päivä). lopetin sen joitakin viikkoja sitten ja aurat ovat kyllä selvästi vähentyneet. nyt ihan juuri n. 10min ennen tämän kirjoittamista tuli aika voimakas aura, joka oli ensimmäinen n. viikkoon. no ehkei se ihan seinään lopukaan ja pärjäähän tämän kanssa, vaikka mieluummin olisin kyllä ilman.

      leikkauksen lopputarkastus on vasta edessä ja hieman mietityttää kun pumpustani kuuluuvoimakas sivuääni. usein kuulema läppäleikkauksista sivuääni jää kuulumaan ja sellainen on kuulunut myös muutama viikko leikkauksen jälkeen, mutta jännittäähän se lopputarkastuksen ultra...

      tuosta rasituksesta muuten vielä, niin mulla on samanlaista se, eli teen lähes mitä tahansa fyysistä, niin aluksi hengästyn nopeasti ja helposti, ja hyvin pienestäkin rasituksesta, mutta sitten sitä rasitusta kyllä jaksaa 'loputtomiin'. vähän on sellainen diesel vissiin tämä mun kone. sydänkin tuntuu pelaavan jotenkin varmemmin, tai selkeämmin (vaikea selittää, mitä tarkoitan), kun tekee jotain eikä vain istu ja odota, että kohta taas jotain tuntuu.

      ja kyllä ainakin minun kohdallani tämä sydänsirkus ja sen oireet ovat aika paljon tuolla korvien välissä, eikä auta vaikka itse sen tiedän :)


  • Hei taas, läppäkerholaiset!
    Tänään tasan 3 v. Leikkauksesta. Yleensä ottaen hyvin on mennyt enkä enään juuri normaalielämässä muista koko juttua. Kontrollit sairaalassa on lopetettu eikä mitään rajoituksia ole määrätty. Primaspania ja simvastatiinia syön, ei muita lääkketä, mitä nyt vaimon kanssa joitakin luontaistuotteta nautitaan. Toivon tästä joulusta muistavani enemmän kuin juuri leikkauksen jälkeisestä josta en muista juuri mitään saitaalabakteerin ja sen vaariman hoidon vuoksi.
    Oikein hyvää vuodenvaihdetta teille kaikille ja kestämistä niissä vaivoissa mitä itsekelläkin sattuisi olemaan, kyllä se siitä!
    Kiitoksia Jaanamarkille tämän palstan aloituksesta, tästä löytyi paljon lohtua silloin aikanaan.

  • Kiitollisin mielin minäkin olen tätä ketjua, ja sitä edeltävää etenkin, lukenut. Paljon olen saanut tietoa ja tukea. Minäkin voin hyvin, vain haava rintalastassa muistuttaa asiasta ja ohjaa hieman pukeutumistani. Lisäksi minua pyydettiin tähän hetkeen, kun 8kk leikkauksesta , sopivan virkistävään fyysisesti kevyeen osa-aikaistyöhönkin ainakin muutamaksi kuukaudeksi, ja sitä nyt suht nuorena "eläkettärenä" (alle 50-v) muun onnellisen elämän ohessa touhuan.

    Toivon, että mitään yllätyksiä ei tule eikä sydänvaivat leimaisi myöhempääkään elämääni. Mitään subjektiivisia kokemuksia esimerkiksi leikkauksen yhteydessä tulleesstä infarktista tai kammiovärinöistä ei ole ollut, mitä olen läheisteni kanssa jaksanut hyvällä ihmetellä.

    Kaikkea hyvää jokaisen sydämelle ja energistä joulun aikaa!

  • Olen alle 30-vuotias, nousevan aortan leikkaus olisi edessä.
    Sairastan myös ITP:tä eli trombosyyttien määrä alhainen, ollut noin 80 minulla.
    Kysymykseni olisi, jos tuossa leikkauksessa joudutaan vaihtamaan aorttaläppä teko läpäksi nin silloin pitää aloittaa Marevan lääkitys

    Miten Marevan lääkitys vaikuttaa tuon ITP:n kanssa, voiko sitä edes syödä jos on tuo ITP, osaako kukaan kertoa ?

  • Millaisia liikuntaohjeita olette saaneet leikkauksen jälkeen? Mitä on sanottu sykkeestä, kielletyistä lajeista ja kuormituksesta?

    Itseltäni kiellettiin kontaktilajit ja kovat ponnistukset, kuten painonnosto raskailla painoilla.

  • Kohta kaksivuotta leikkauksesta ( aortanläppä , aortan laajentumaj muutama ohitus korjattu)
    Ihan normaali elämää, hyötyliikunta ( nurmikon leikkaus, lumityöt ihan normaalisesti kuntoilu omaa kehoa kuunnellen . Edellä mainitsemasi kontaktilajit sekä voimakkaar ponnistelu kielettyä. Liikun ( kävelen,pyöräilen )60-65 % sykkeellä maksimisykkeestä. Kyseinen leikkaus ei ole mitenkään rajoittanut normaalielämää, päinvastoin liikunta ym.aktiivisuus lisääntynyt

  • Miksi teiltä on kielletty raskaiden painojen nosto? Mihin rajoitus liittyy? Itseltäni siis korjattiin mitraaliläppä. Kysyin lääkäriltä liikunnasta. Vastaus oli, että rintarangan luutumisen jälkeen kaikki on sallittua

  • Minultakaan ei ole kielletty raskaitten nostelu , aorttaläppä korjattiin n. 3v sitten ja käyn aktiivisesti punttisalilla ja satunnaisesti metsurin töitä' tekemässä. Rintarangan luuduttua aloitin kuntosali harjoitukset.
    Nostan myös max. painoja niin penkiltä kuin maastavedossakin, lisäksi käyn lenkillä ,,juoksu , pyäräily hiihto 4-5 krt vk:ssa ja joskus nostan sykkeen maximiin saakka. Kohta on 60v mittarissa.
    Mitään lääkkeitä ei ole ja ainakin sydämmen ja suonien puolesta kaikki ok , viimeinen lopputarkastus oli 2kk sitten.

  • Minulla olisi nouseva aortta laajentunut ja leikkaus olisi edessä, Tarkoitus tehdä Turussa leikkaus.

    Kysymys: Missä teidät on leikattu ja onko tietoa missä on paras osaaminen tälläisiin leikkauksiin ?

    • bentall operaatiot kuuluvat yliopistosairaaloiden tehtäviin, kaikissa näissä on osaamista


  • Kaikissa sairaaloissa joissa tehdään näitä leikkauksia on hyvä osaaminen,ei ole parempia tai huonompia. Jokaiseen leikkaukseen suhtaudutaan huolella ja sehän tiimityötä alusta loppuun.
    Ole huoleti

  • Huh huh. Leikkaus takanapäin. Melkoinen kokemushan tuo on, ei siitä mihinkään pääse. Leikkaus ei kohdallani mennyt ongelmitta, kesti 7 tuntia kun aorttaan jouduttiin laittamaan pätkä proteesia. Teholla pari päivää seurannassa, mutta sitten toipuminen lähti vauhdilla eteenpäin. Puolisolle kirurgi sanoi leikkauksen jälkeen, että seuraavat tunnit ratkaisevat. Repeämisvaara oli, ja jos näin olisi käynyt niin ennusteet huonot. Itse en vielä tarkemmin asiasta tiedä, mitä tapahtui ja miksi. Tämä asia on alkanut mieltä askarruttamaan päivä päivältä enemmän.

    Hyvin jakselen jo kävellä, ja mieli ollut pääosin hyvä. Huomaa kyllä, kun on ollut erityistä ohjelmaa tai ylimääräistä menoa, kostautuu se seuraavina päivinä. Rauhassa pitäisi vielä ottaa, mutta ei aina malta!

    Lääkkeitä menee melkoisesti, mutta toivottavasti ei jäisi kuin Marevan jäljelle. Kipulääkkeen olen pystynyt vähentämään niin, että otan vain yöksi. Minulle suositus oli, että jätä vain pois, jotta tunnet olevasi toipilas ;)

    Myös minun kohdallani on tulevaisuudessa ehdoton nostorajoitus painaville painoille sekä kontaktilajeille. Nämä siis kielletyllä listalla. Ja käsittääkseni tuo isojen painojen noston rajoitus liittyi juuri tuohon aortan proteesiin ja kontaktilajit Marevaniin. Lisäksi joudun käymään tuon aortan vuoksi kontrolleissa. Muuten saa liikkua ja hengästyä normaaliin tapaan.

    Vielä pari kuukautta pitäisi malttaa hissutella, sitten odottelen hiihto- ja hölkkälupaa :) Kevättä odotellessa !

  • Aa Vee, kysy sairaalasta että mitä tapahtui ja sano, että et saa muuten mielenrauhaa. Kyllä ne kertoo.

    Tehtiinkö sulle rintalihaksen läpi reikä sydän-keuhkokoneen putkea varten, kun aorttaa jouduttiin operoimaan? Nouseva aortta ilmeisesti?

  • Nimimerkki Jick
    Kerrotko lisää tuosta leikkauksen jälkeisestä huimauksesta. Minulla ollut liki kaksivuotta huimausta leikkauksen jälkeen . Voimakkaammin huimausta esiintyy esim ruoholeikkuria työntäissä samoin kauppakärryjä työntäissä.

  • Kyllä mulle ainakin kerrottiin ihan tarkkaan mitä tapahtui, ja pakkohan niiden on kertoakin jos tarvis on. Tietääkö muuten kukaan että taltioidaanko näitä leikkauksia mitenkään, videolle tms. ?

  • Mulla tehtiin reikä oikean rintalihaksen läpi ja kesti pitkään että hermotus palutui lihakseen. Vasta pari vuotta leikkauksen jälkeen tajusin mennä fysioterapiaan, jossa vaadin lihaksen kuntoutusta. Rintalihasten välillä oli selvä koko ja voima ero. Ennen sitä kävin monenlaisessa hoidossa, kuten omt-fysiolla niskojen niksautuksessa, naprapaatilla, osteopaatilla, hierojalla.. näistä ei ollut kuin väliaikaista helpotusta.
    Vieläkään en ole saanut lihasta samalle tasolle kuin mitä toinen on vaikka tässä on tehty töitä jo 4kk sen eteen. Uinti on hyvä laji ja kuntosali, kun pyytää oikeat ohjeet sinne.

    Suurin syyllinen huimaukseen mulla on niskoissa ja hartioissa. Eräs lihas, nimeltään Sternocleidomastoid provosoi huimausta kaulalla.
    Tässä juttua siitä
    http://massagetherapy.careerpathblog.com/tag/dizziness/
    ja venytysohje:
    http://www.youtube.com/watch?v=lkJTmk0Euuk

    Muita syitä tietysti voi olla matalat/korkeat verenpaineet, verensokerin heilahtelut, lääkkeet...

    • Kiitos youtube-vinkiistä.Niska paranee!


  • Hei,

    onko täällä ketään läppäleikattuja, jotka ovat saaneet lapsia leikkauksen jälkeen? Olen 30v. nainen ja kaksiliuskainen läppä todettua pari vuotta sitten ja nyt seurataan sen läpän ahtauman ja vuodon sekä aortan laajentuman etenemistä. Leikkausajankohta ei siis vielä tiedossa. Kardiologi sanoi, että raskautuminen/lapsien saaminen olisi suositeltavaa ennen leikkausta. Netistä luin, että Marevania ei ainakaan tulisi käyttää raskausaikana sikiönepämuodostumisriskien vuoksi.

    • Lapset PITÄÄ tehdä ennen leikkausta. Marevania ei voi käyttää raskauden aikana ja klexane ei pidä inr arvoa tarpeeksi korkealla. Mulla sama diagnoosi eli kaksi purjeinen aorttaläppä. Lapset sain diagnoosin jälkeen. ja leikkaus tehtiin kun nuorin oli 9kk. kardiologi sano suoraan että jos haluat elää niin ei lapsia leikkauksen jälkeen, eli sain ehdottoman kiellon.


    • jaanamark18 kirjoitti:

      Lapset PITÄÄ tehdä ennen leikkausta. Marevania ei voi käyttää raskauden aikana ja klexane ei pidä inr arvoa tarpeeksi korkealla. Mulla sama diagnoosi eli kaksi purjeinen aorttaläppä. Lapset sain diagnoosin jälkeen. ja leikkaus tehtiin kun nuorin oli 9kk. kardiologi sano suoraan että jos haluat elää niin ei lapsia leikkauksen jälkeen, eli sain ehdottoman kiellon.

      Heipparalla taas kaikille läpän heittäjille :) Se olis ens viikolla 4 vuotis kontrolli aika, tekevät ultran ruokatorven kautta. saa nähä joutuvatko vielä operoimaan hiippäläpän, kun se on alkanut vuotaa ja rytmäreitäkin välillä reilummin :( Kirjoitelkaa kuulumisia :)

      T: Ketjun ap aloittaja


    • jaanamark kirjoitti:

      Heipparalla taas kaikille läpän heittäjille :) Se olis ens viikolla 4 vuotis kontrolli aika, tekevät ultran ruokatorven kautta. saa nähä joutuvatko vielä operoimaan hiippäläpän, kun se on alkanut vuotaa ja rytmäreitäkin välillä reilummin :( Kirjoitelkaa kuulumisia :)

      T: Ketjun ap aloittaja

      Sitähän tässä itsekin pelkää että koska hiippaläpykkä menee sitten.....koska ilmeisesti menee joka tapauksessa joskus.


  • Heippa,

    Olen 35-vuotias nainen ja lääkäri totesi, että se olisi 5-10-vuoden sisään aorttaläpän vaihtoleikkaus. MInulla todettiin 2005 dilatoiva kardiomyopatia ja nyt kardiologin vaihtuessa, hän totesi, että minulla on luultavasti ollut syntymästä saakka vuoto aorttaläpässä, joka nyt on lisääntynyt.

    Ei olisi vielä pitänyt eksyä ketjua lukemaan :) koska jännitys.sektori nousi heti! Toivon että leikkaustekniikka tämän osalta kehittyisi, eikä "avoleikkausta" tarvittaisiin. Ilmeisesti ei tarvitse vähään aikaan leikkauksen jälkeen haaveilla rintaliivien käytöstäkään ;)

    Kuhan tulin kurkistamaan ja toivottelen teille kaikille tsemppiä :)

    • liivejä voi ja kannattaa pitää leikkauksen jälkeen. jos isommat rinnat niin niiden paino sattuu leikkaushaavaan ilman liivejä. mulle toivat osastolla heti liivit kun menin leikkauksen jälkeen. ennen leikkausta tekevät varjoainekuvaksen ja ruokatorven kautta ultran jossa selviää todellinen tilanne.


  • Rintaliivien käyttö on suositeltavaa avosydänleikkauksen jälkeen. Varsinkin kookkaat rinnat on hyvä tukea rintaliiveillä/ topilla tai tukiliivillä jo sairaalassa ollessa. Tuetta olevat kookkaat rinnat venyttävät rintalastan haavaa, ihoa ja leikattua rintalastaa ja näin voivat hidastaa paranemista/ rintalastan luutumista. Altistavat siten myös haavatulehdukselle. Heti leikkauksen jälkeen hyvin joustava toppi voi olla se mukavin vaihtoehto. Sairaalassanne on myös varmaan saatavilla kertakäyttöisiä toppeja osastolla oloajan käytettäväksi.

  • Heippa ! Kiitos jaanamark , kun aloitit uuden ketjun !
    Minulla nyt ensi kuussa kaksi vuotta sekä aorttaläpän että hiippalapän leikkauksesta. Mahtava kokemus ! Olen todella kiitollinen.
    Puoli vuotta leikkauksen jälkeen sain kammiotakykardiakohtauksen, joka meinasi olla aika kova - vIikon makasin sairaalassa levossa. Lääkitystä uusittiin ja nyt pysynyt koht hyvin aisoissa. Eteisvärinä oli jo kymmenen vuotta ennen leikkausta, mutta nyt tasaisempaa ja hiljaisempaa, joten en aina tarvitse edes illan unilääkettä.
    Pumppausvoima hiukan laski leikkauksen jälkeen, 50 prosentin alueilla nyt. Liikuntaa en ole kovin harrastanut, koska noita rytmäreitä on pitänyt tarkkailla. Ja muutoinkin, kaksiläppäisen aorttaläpän elinikäni sairastaneena en koskaan tottunut liikuntaan. Nyt yrittelen aloittaa liikkumista, koska olen huomannut, kuinka hyvä olo siitä voi tulla.
    Leikkauksen jälkeen rytmäreitä oli hurjasti ja olen kai hiukan hidas kuntoutumaan, vaikka ero ennen ja jälkeen operoinnin oli dramaattinen. Nyt koen olevani tosi hyvässä kunnossa. Terveisiä kaikille teille, leikkaus kannattaa - kyllä ne osaavat hyvin sydänjuttuja hoitaa! Ei tarvitse pelätä.

  • Ensimmäinen kontrolli oman kaupungin sairaalassa leikkauksen jälkeen takanapäin. Liikuntaa saa lisätä vähitellen, lenkkiä pidentää 5 kilometriin. Olo on suhteellisen hyvä, mutta parit taudit tässä jo tämän vuoden puolella on ehditty sairastelemaan. Taitaa vastutuskyky olla huono :/

    Nyt huolestuttaa, kun edelleen kuuluu systolinen sivuääni, gradus III (muistaakseni oli sama kuin ennen leikkausta). Saranavuotoa siellä on, mutta epikriisissä luki sen olevan pientä. EKG:ssä kotiutumisen jälkeen uusia muutoksia, ST laskua ja T invertaatiota joissakin kytkennöissä.

    Minä tietysti kovasti koitin lääkäriltä kysellä, mutta sanoi ettei vakavaa. Kuukauden päästä pitäisi päästä Tayssin kontrolliin, josko sieltä saisi vastauksia. Onko teillä ollut vastaavaa?

    Huolissani siis olen, mutta toisaalta ei kai lääkäri olisi antanut lupaa lisätä liikuntaa ja vähentänyt lääkkeitä jos aihetta hätääntymiseen olisi...? Ja ei kai se sairas sydän voi priima ollakaan?

    • Minulta leikattu n.kaksi vuotta sittten ( aortan läppä, aortan laajentuma ja pari ohitusta.
      Samoin minulla kuultiin kontrollissa systolinen sivuääni gradus ii samoin vaihdetussa aortanläpässä vähäinen saranavuoto kuten myöskin hiippaläpässä. EKG:ssä vastaavat muutokset
      Huolestuttaahan nuo sydämmeen liittyvät asiat minuakin ( tunne että jotakin on pielessä )


    • syksy 2013 kirjoitti:

      Minulta leikattu n.kaksi vuotta sittten ( aortan läppä, aortan laajentuma ja pari ohitusta.
      Samoin minulla kuultiin kontrollissa systolinen sivuääni gradus ii samoin vaihdetussa aortanläpässä vähäinen saranavuoto kuten myöskin hiippaläpässä. EKG:ssä vastaavat muutokset
      Huolestuttaahan nuo sydämmeen liittyvät asiat minuakin ( tunne että jotakin on pielessä )

      Miten sinun osaltasi lääkärit ovat kommentoineet asiaa? Kuinka usein käyt seurannassa?


  • Käyn kerran vuodessa kontrollissa toistaisksi. Muutokset vähäisiä ei aiheuta toimenpiteitä. Voi viettää ihan normaali elämää!!!

  • Onkohan voinut olla vaikka kuinka kauan tuo aorttaläpän vuoto, terveyskeskuksessa keuhkoja kuunnella lääkäri oli kuulevinaan sydän ääniessä jotain outoa ja otatti sydänfilmin ei mitään outoa. Päätti kuitenkin laittaa ultraääni tutkimukseen ja siinä selvisi aorttaläpän vuoto. Odotan nyt pääsyä keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin. Ikäni 64v. En ole huomannut itse mitään outoa. Mitähän odotettavissa?

  • Ei mitään odotuksia jos vuoto ei ole tasoa III-IV muuten vain hengailet kuin ei mitään.
    Ultrassa olisi jo näkynyt vuodon suuruus ja muut tekijät ,miksi vielä sairaalaan vai tutkiiko siellä joku spesialisti saman minkä tutkivat terkkarissakin ?.. ei ihme jos kukut kasvaa terveydenhuollossa kun samoja tutkimuksia kahteen krt....

    • Moro!
      On kuulemma tarkemmat laitteet että sen takia keskussairaalaan. Terveyskeskuksessa tehtdessä tarkastuksessa ei ainakaan havaittu sydämen vajaatoimintaa, sen olin saavinani selvää tutkivalta lääkäriltä. Nyt ei ole mitään syytä syyttää lääkäriä mistään, vaan kun tämä tuli itselle täytenä yllätyksenä niin en osannut kysellä mitään, jatkoista ja mitä odotettavissa.Sen älysin kysyä että mitä odotettavissa jos pahenee, vastaus oli jotain että tulee ahdistusta.
      No nyt sitä on tullut, valvottuja öitä ja aina samaa ajattelua että mitä tämä nyt on.
      Tuntuu että hermot menee ennenkuin jotain muuta tapahtuu.Niin oli aikaisemmin kahta verenpainelääkettä määräsi vielä yhden lisää.


  • Hohhoijaa.. jos et olis saanut tietää vaivasta ollenkaan niin ei mitään ahdistusta tuskin olisit havainnutkaan....
    Terkkarissa määräävät vähän mitä mieleen sattuu valitettavasti asia on näin, myös sinun verenpaine lääkkeesi kohdalla on ilmeisesti käynyt näin.
    Toivottavasti pääset piankin sinne "oikean" lääkärin kardiologin vastaanotolle että määrää sulle oikeat verenpaine lääkkeet ja pääset ahdistuksesta eroon.
    Tuskimpa on niin paljon vuotoo että leikkurille aikaa varaavat vaan seurantaa vuositasolla riittänee...

  • Tervehdys kaikki läpänheittäjät ja kiitokset jaanamarkille palstan aloittamisesta!

    Aorttaproteesi- ja läppäleikkeuksestani on kulunut reilu vuosi ja on ollut tavallaan helpottavaa lukea vertaistarinoita komplikaatioista, näyttävät olevan aika yleisiä, joskin kokeneille ei todellakaan sieltä miellyttävimmästä päästä! Mulla oli näiden tarvanomaisten perikardiumnesteilyn, rymäreiden ja äänihuulipareesin (halvaus) lisäksi vielä laskevan aortan dissekaatio eli repeymä pari kuukautta aorttaläppäleikkauksen jälkeen. Kaikesta on kuitenkin selvitty voittajana ja nyt elämä hymyilee, pieniä rytmihäiriöitä, stressinsietokyvyn heikkenemistä ja muuta yleistä ketutusta lukuunottamatta.

    • Moi!

      Miten teillä leikatuilla alunperin vuoto huomattiin, ja minkä asteisena? Kuinka kauan seurattiin ennen operointia?
      Itselläni alkoi kovat rytmihäiriötuntemukset 3kk sitten, samalla hengenahdistus paheni (astma ollut hyvällä tolalla) ja siksi tutkimuksiin. Sisätautilääkäri kävi tk:ssa tekemässä uä:n ja totesi reilun aorttaläpän vuodon joka ulottuu mitraaliläpälle saakka. Ei tekstissä kuvaillut vuodon astetta tarkemmin. Vasemman kammion mitat yläkanttiset. Ikää alle 30.. Nyt odotan sydänlääkärin vastaanottoa sairaalassa, joka on 3kk kuluttua.
      Mitähän on odotettavissa, onko vaarana joutua jo tänä vuonna leikkaukseen? Oliko teillä leikatuilla hengenahdistusta vaikka ei ollut vajaatoimintaa? Tämä on tosi tukalaa.

      Joku moitti tutkimusten tekemistä kahteen kertaan - tottakai niin tehdään. Sisätautilääkäri käy kustannustehokkaasti tk:ssa tekemässä näitä tk:n määräämiä ultria ja poikkeavat lähetetään kardiologille tarkempiin (ja kalliimpiin) tutkimuksiin. Sehän se vasta hullua ja mahdotontakin olisi, kun kaikki tykyttelevät ja pienen sivuäänen omaavat lähetettäisiin suorilta erikoissairaanhoitoon. Eli paasaaja voisi ottaa käytänteistä ja kustannustehokkuudesta selvää, ennenkuin tulee tänne pätemään. Ymmikin sanoo, ettei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri ;)


    • Äiti kahdelle kirjoitti:

      Moi!

      Miten teillä leikatuilla alunperin vuoto huomattiin, ja minkä asteisena? Kuinka kauan seurattiin ennen operointia?
      Itselläni alkoi kovat rytmihäiriötuntemukset 3kk sitten, samalla hengenahdistus paheni (astma ollut hyvällä tolalla) ja siksi tutkimuksiin. Sisätautilääkäri kävi tk:ssa tekemässä uä:n ja totesi reilun aorttaläpän vuodon joka ulottuu mitraaliläpälle saakka. Ei tekstissä kuvaillut vuodon astetta tarkemmin. Vasemman kammion mitat yläkanttiset. Ikää alle 30.. Nyt odotan sydänlääkärin vastaanottoa sairaalassa, joka on 3kk kuluttua.
      Mitähän on odotettavissa, onko vaarana joutua jo tänä vuonna leikkaukseen? Oliko teillä leikatuilla hengenahdistusta vaikka ei ollut vajaatoimintaa? Tämä on tosi tukalaa.

      Joku moitti tutkimusten tekemistä kahteen kertaan - tottakai niin tehdään. Sisätautilääkäri käy kustannustehokkaasti tk:ssa tekemässä näitä tk:n määräämiä ultria ja poikkeavat lähetetään kardiologille tarkempiin (ja kalliimpiin) tutkimuksiin. Sehän se vasta hullua ja mahdotontakin olisi, kun kaikki tykyttelevät ja pienen sivuäänen omaavat lähetettäisiin suorilta erikoissairaanhoitoon. Eli paasaaja voisi ottaa käytänteistä ja kustannustehokkuudesta selvää, ennenkuin tulee tänne pätemään. Ymmikin sanoo, ettei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri ;)

      Mulla todettiin aorttaläppävuoto ja nousevan aortan dilataatio lokakuussa vuonna 2003, tämä työterveyshuollossa satunnaisella lääkärissä käynnillä. Aorttaläppäleikkaukseen jouduin vasta vuonna 2012 marraskuussa eli 9 vuotta elelin ihan normi elämää, kävin kerran vuodessa sydänpolilla kontrollissa; EKG ja kardiologin tekemä ultra. Leikkauksen tarve ja kiireellisyys on toki tapauskohtainen. Mulla tuli juurikin tuota normaalia kovempaa hengästymistä lenkkeillessä ja ilmoitin tästä sydänpolille, jolloin kontrollia aikaistettiin puolella vuodella. Omaa verenpainetta kannattaa tarkkailla, samoin muuta vointia, ja ottaa itse yhteyttä omaan sydänpoliin hyvin pienellä kynnyksellä. Polille voi aina soittaa ja kysyä hoitajilta jotka puolestaan tarvittaessa konsultoivat kardiologia. Sitten kun ja jos leikkauksen aika tulee, sitä ei tarvitse pelätä ja jännittää, hoidon taso on huippua tässäkin maassa. Kunnosta kannattaa pitää huolta oman vointinsa mukaan, tämä auttaa leikkauksesta toipumisessa.


  • Yesp.. minulta meni 13 vuotta leikkaukseen siitä kun todettiin aorttaläpän vuoto, vuosittainen kontrollli niin näkee itsekin miten vuoto kokoajan suurenee ja voi valmistautua leikkaukseen henkisesti.
    Lieneekö koskaan itsestään parantunut kyseinen vaiva??

    • Millainen vuoto teillä oli siinä vaiheessa kun se eka kerran todettiin? Huojentavaa jos tosiaan voi vielä noinkin kauan mennä ennenkuin joutuu leikkaukseen - meillä kun olisi vielä 1-2 lasta haaveissa. Minulla todettiin tosiaan reilu vuoto ja vas. kammion mitat yläkanttisiksi. Ekg:ssa 1. asteen johtumishäiriö ja välillä on runsaasti kammiolisälyöntisyyttä, niiden estoon aloitettiin beetasalpaaja. Ihanaa kun löytyi tällainen ryhmä, luin tuon teidän aikaisemmankin ketjun jo läpi. :)


    • Äiti kahdelle kirjoitti:

      Millainen vuoto teillä oli siinä vaiheessa kun se eka kerran todettiin? Huojentavaa jos tosiaan voi vielä noinkin kauan mennä ennenkuin joutuu leikkaukseen - meillä kun olisi vielä 1-2 lasta haaveissa. Minulla todettiin tosiaan reilu vuoto ja vas. kammion mitat yläkanttisiksi. Ekg:ssa 1. asteen johtumishäiriö ja välillä on runsaasti kammiolisälyöntisyyttä, niiden estoon aloitettiin beetasalpaaja. Ihanaa kun löytyi tällainen ryhmä, luin tuon teidän aikaisemmankin ketjun jo läpi. :)

      Minulla kuultiin ensimmäisen kerran sivuääni viime vuoden elokuun lopussa. Syyskuun loppupuolella ultrattiin ruokatorven kautta yliopistollisessa sairaalassa. Marraskuun lopulla leikattiin. Eli kaksi kuukautta vuodon toteamisesta. Syynä synnynnäinen kaksipurjeinen aorttaläppä.

      Vuoto oli reilu, sydän teki moninkertaisen työn normaaliin verrattuna, kun pumppasi takaisinvirtaavaa verta pois. Vasen puoli sydämestä oli kasvanut, minuun kokooni nähden runsaastikin. Vajaatoimintaan sain heti lääkkeet kun todettiin, mutta enpä niitä sitten pitkään ehtinyt syömään...

      Muutama hengenahdistus ehti syksyn aikana olla, kunto laski vähän. Kesällä vielä juoksin pitkiäkin lenkkejä ja vedin hikijumppia parikin putkeen...Eli loistokunnosta kertaheitolla sydänsairaaksi. Ikää 34. Onneksi kaksi lasta ehdittiin saamaan ennen tätä koettelemusta.

      Nyt odottelen töihin paluuta muutaman viikon kuluttua, kaikki mennyt tähän saakka hyvin . Kävelen 5 kilometrin lenkin jo alle 50 minuutin, ja odottelen pian tulevaa kolmen kuukauden kontrollia :)

      Yksilöllisiähän nämä on, muistan kyllä kuinka itseä mietitti ja pelotti että mitä tapahtuu ja milloin. Pahinta oli alun epätietoisuus.


    • Äiti kahdelle kirjoitti:

      Millainen vuoto teillä oli siinä vaiheessa kun se eka kerran todettiin? Huojentavaa jos tosiaan voi vielä noinkin kauan mennä ennenkuin joutuu leikkaukseen - meillä kun olisi vielä 1-2 lasta haaveissa. Minulla todettiin tosiaan reilu vuoto ja vas. kammion mitat yläkanttisiksi. Ekg:ssa 1. asteen johtumishäiriö ja välillä on runsaasti kammiolisälyöntisyyttä, niiden estoon aloitettiin beetasalpaaja. Ihanaa kun löytyi tällainen ryhmä, luin tuon teidän aikaisemmankin ketjun jo läpi. :)

      Taisi olla taso I- II , mutta ei mitään muuta vikaa. Ei ollut oireita eikä lääkiyustä. Sitten kun vuotoolitarpeeksi suuri ja sydän alkoi laajentumaan niin eimuuta kuin korjausleikkaukseen ja loppu onkin historiaa... neljä vuotta jo leikkauksesta


  • 1,4 vuotta leikkauksesta jolloin vaihdettiin aorttaläppä mekaniseen . Nyt kävin vuosi ultrassa ja lääkäri totesi uuden vuodon läpässä. Määräsi ruokatorven kautta tehtävään kuvaukseen. Olen tosi harmissani ja peloissani. Luulin että kaikki on hyvin ja nyt elämä edessä kun muuten on mennyt leikkaus ja aika siitä asti hyvin ja kunto on vaan kohonnut. Tuli taas kerralla sydänpotilas :(
    Oli vielä epäystävällinen lääkäri joka ei osannut /halunnut kertoa mitä seuraa ja minkälainen se uusi leikaus on, jos sellainen tulee ja kaunako siihen menee että leikataan. Mutta nyt kai pitää vaan odottaa kuvauksen tuloksia. Kertokaa onko joltakin jouduttu leikkaamaan uudestaa ja mitn on toipunut

    • Riitta2, oliko sinulla vuotoa leikkauksen jälkeen? Minulla on nyt 3 kuukauden ultra ja lopputarkastus ennen töihin paluuta edessä. Sen tiedän jo, että mekaaninen aorttaläppäni vuotaa jonkin verran. Pelottaa kuitenkin, että vuotaako merkittävästi vai onko sellaista vuotoa että saa ollakin.


    • Aa Vee kirjoitti:

      Riitta2, oliko sinulla vuotoa leikkauksen jälkeen? Minulla on nyt 3 kuukauden ultra ja lopputarkastus ennen töihin paluuta edessä. Sen tiedän jo, että mekaaninen aorttaläppäni vuotaa jonkin verran. Pelottaa kuitenkin, että vuotaako merkittävästi vai onko sellaista vuotoa että saa ollakin.

      en tiedä jäikö vuotamaa, mutta nyt luku on 45 ml jostakin. silloin kun leikattiin se luku oli 125.


  • Oho! 3 kuukauden ultra ja tarkastus käyty läpi, ja kaikki hyvin.

    Näin ollen paikallisen sairaalan lääkärin kuulemaa vuotoääntä ei ollutkaan, ja EKG:ssä nähdyt löydökset normaaleja leikkauksen jälkeen. Eli ei muutakun kun elämä jatkuu normaalin tapaan ilman rajoituksia. Fiilis on sanoin kuvaamattoman loistava :D

  • Sama täällä paikallisen arvauskeskuksen läkäri oli kuulevinaan sivuääniä(liekö kuullut omasta päästään) ja onneksi oli 3 vuotis tarkastus leikkauksen jälkeen melko pian terkkari käynnin jälkeen
    Eipä ollut vuotoja eikä sivu ääntäkään kuulunut kardiologin tutkiessa...no parempi kuitenkin tarkistuttaa jos tulee epäily sivuäänistä tai vuodoista

  • Tekoläppä vuotaa AINA saranoistaan vähän.

    • Ootteko kukaan kysyneet että lyhentääkö aorttaläpän vaihto minkä verran elinajan odotetta? Vai onko sen kanssa odotettavissa ihan yhtä pitkä elämä kuin normiläpän omaavilla? Sydänhän ei ole enää terve, kun sitä on rassattu. Ahdistaa odotella sydänlääkärin vastaanottoa. :(


    • Äiti kahdelle kirjoitti:

      Ootteko kukaan kysyneet että lyhentääkö aorttaläpän vaihto minkä verran elinajan odotetta? Vai onko sen kanssa odotettavissa ihan yhtä pitkä elämä kuin normiläpän omaavilla? Sydänhän ei ole enää terve, kun sitä on rassattu. Ahdistaa odotella sydänlääkärin vastaanottoa. :(

      Kun vika on korjattu, ja kaikki kunnossa, on sydän kyllä ihan terve. Muita sairauksia tulee, jos on tullakseen. Mekaaninen läppä sinällään kestää satoja vuosia, joten minulle se ainakin piisaa ;)

      Juuri maanantaina kardiologi minulle sanoi, että minulla on nyt täysin terve sydän. Sen mukaan eteenpäin mennään. Ennen tätä tosin ajattelin itsekin, että sydämeni on sairas koko loppuelämäni...

      Tsemppiä odotukseen, se on todella kurjaa. Mutta kun asiat lähtevät rullaamaan, niin johan helpottaa!


  • Kuulemma elää 99 vuotiaaksi tai vanhemmaksi kun on ollut korjausleikkauksessa sillä nyt sydän kestää, sydänhän on muuten terve ainoastaan se vaurioitunut läppä on korjattu.. vähän sama juttu kuin lonkka leikkauksessakin uusi osa on uusi osa

  • Hei kaikille pitkästä aikaa.
    Itselläni aorttaläpän vaidosta tulee huhtikuun puolivälissä vuosi täyteen. Yllättävän hyvin on kaikki mennyt, huolimatta perussairauksistani (mm. sidekudosheikkous ja vuototauti) johtuneista riskeistä. Olin kuukausi sitten tarkastuksessa, ja todettiin kaiken olevan oikein hyvin, kuin ns. normaalilla ihmisellä, ja ekaa kertaa vuosiin seuraava käynti on vasta vuoden kuluttua, kun monta vuotta oli sellaista 3-4 kk:den välein kontrollia ja leikkausajankohdan pohtimista.

    Tulevaisuutta ei kannata liikaa murehtia. Asiat menevät omalla painollaan, ja paljon kaikenlaista mahtuu elämään ja vuosiin, sellaista mitä ei kuitenkaan osaa eikä voi etukäteen ajatella. Sydämen osalta on oletettavaa, että koska omien läppien korjaaminen ei onnistunut ja päädyttiin biologiseen läppään (vuototautini vuoksi mekaan.läppään liittyvä Marevan-lääkitys ei ole mahdollinen), niin sen kestoikähän on tällä tietämällä max 15 vuotta, mutta esimerkiksi omassa tilanteessani noin 10 vuotta on todennäköisempää.

    Toki joskus käy mielessä, että uusi sydänleikkaus on edessä (mikäli elinvuosia riittää) ja huolettaa, että en ole välttämättä yhtä hyvässä peruskunnossa tai muutenkaan niin onnekas kuin nyt, mutta toisaalta ei sitä tällaistakaan voi aina ajatella. Sitä paitsi on luultavaa, että tuolloin leikkaus tapahtuisi tähystyksenä nivusen kautta, eli näin suurta (vuotavaa) avoleikkausta ei enää tarvittaisikaan. Eli lääketieteen kehittyessä nopeaa vauhtia myös omat mahdollisuudet ovat aina paremmat, ja siihen ajatukseen tukeutuen elelen onnellisena siitä, että olen näinkin hyvässä kunnossa. Mielessä siintävät jo ensi vuoden viiskymppiset juhlaideoineen.

    Zemppiä kaikille ketjulaisille. Ymmärrään huolet ja pelot, niitä riitti itsellänikin asteikolla turhista ulkonäköarvista lähtien hengityskoneen putkeen ja muihin isompiin tietty.

  • Nyt voisi välissä jo itsekkin hehkuttaa :) Poskiontelotulehduskierre on saatu poikki ja kardiologin 4 vuotis kontrolli käynnillä kaikki hyvin!! Seuraava kontrolli VASTA viiden vuoden päästä. Nyt voi jo hieman huokaista. Meijän pitäs järjestää joku yhteinen tapaaminen :)

    • Hyvä idea jaanamark! Olisi tosi kiva tavata ihan livenä muita tämän saman myllyn läpikäyneitä :)


  • Ei pidä tuudittautua ikuiseen onneen uuden läpän kanssa. En halua maalata piruja seinälle mutta on mahdollista, että uusi läppä kerää verihyytymän ja se lähtee liikkeelle. On myös mahdollista, että marevanin takia tulee verenvuotoja esimerkiksi aivoihin. Endokardiitti voi myös aiheuttaa läppään toimintaongelmia. Pahimmillaan läpän irtoamisen. Lisäksi pannus uuden läpän ympärille on mahdollinen ajankuluessa. Pannus on siis arpikudosta joka voi estää läppien toiminnan (avautumisen/sulkeutumisen kunnolla). Tätä ei voi mitenkään ehkäistä ja ainoa parannuskeino on uusintaleikkaus ja uusi läppä. Parhainkaan läppä ei ole niin hyvä kuin oma, oikein toimiva läppä mutta varmasti parempi kuin vaihdettu viallinen. Eihän sitä muuten olisi tehty. Tässä tavallaan ongelma/riski vaihtuu toiseksi.

  • paljonko muilla on inr raja-arvot? 2-3 vai 2,5-3,5? siis keinoläpän omaavat..

    • Mulla INR rajat 2-3.


  • "Ei pidä tuudittautua ikuiseen onneen uuden läpän kanssa..." Minä taas näen tulevaisuuden valoisana. Onnellisena, että olen selvinnyt ja saanut mahdollisuuden jatkaa elämääni. Asenteeni elämää kohtaan yleensä on muuttunut hurjasti. Miksi murehtia tulevaa? Miksi pitäisi maalata niitä piruja seinille? Se otetaan vastaan, mikä eteen tulee. Niin se kai oli ennen sydänleikkaustakin?

    INR arvot mulla 2-3 .

    • Se on Aa Vee juuri näin! Eletään tässä hetkessä, eikä turhaan murehdita tulevaa. Tottakai jokainen sitä ui välillä melko syvissäkin vesissä.... mutta sieltä on hyvä tulla välillä pintaan vetämään henkeä :)


  • Ei pidäkään maalata piruja seinälle mutta realistina halusin kertoa myös siitä mitä voi olla edessä. En tietenkään sitä toivo kellekkään vaan valoisaa aikaa parempien läppien kanssa!

    Inr pelkälle aorttaläpälle käsittääkseni 2-3, mitraalille/muille 2,5 - 3,5 johtuen erilaisesta sijainnista ja siten tukoksenkeräysherkkyydestä.

  • Miten on sitten jos on korjattu entinen läppä onko se parempi ja kestääkö ikuisesti kun ei tarvii lääkitystä ja on oireeton

  • mulla muuttivat nyt vasta tuon inr arvon 2-3 välille. neljä vuotta oli 2,5-3,5... olivat unohtaneet kertoa että alkuun ohuempaa ja sit voi siirtyä matalempaan

  • Kiitos teille kaikille tsempeistä! Toukokuulle on odoteltava, sitten saa tietää varmaan vähän pidemmälle tähtäimelle että mitä on luvassa. Toivottavasti odottelua vielä vuosien verran. Miten kun te ennen leikkausta kävitte näissä ihan normaaleissa kontrolleissa, otettiinko teiltä aina ennen sydänlääkärin vastaanottoa proBNB:tä? kun minulle oli määrätty se otettavaksi taas ennen sitä toukokuun vastaanottoa, viimeksi otettiin helmikuussa ja se oli matala. Tätäkin olen nyt miettinyt että onko tuon vajaatoimintakokeen perusteella syytä olettaa, että he epäilevät sydämeni olevan jo menossa leikkauskuntoon? :( Huoh.. Pää vielä halkeaa miettiessä.

    Ihanaa kun te jo leikatut olette saaneet noin hyviä uutisia, mahtavaa! :) älkää unohtako kuitenkaan minua untuvikkoa tänne oman onneni nojaan, te olette minulle paras tuki ja tietopankki tässä odotellessa. uskon että jos siellä sydänlääkärillä saan kuulla huojentavia uutisia että seurantalinjalla jatketaan ja kaikki on hyvin, niin sitten saan tämän pois mielen päältä. siihen saakka ei auta kuin jännittää.

    • Mulla ei otettu tuota mainitsemaasi proBNB:tä, vain EKG ja kardiologilla ultra kerran vuodessa, mutta nämähän on kaikki yksilöllisiä. Kannattaa yrittää olla miettimättä liikaa tulevia, ja jos/kun leikkaus tulee pitää uskoa siihen, että kaikki menee hyvin ja olla positiivisin mielin. Sydänkirurgian taso tässä maassa huippua!


    • Harva tänne epäonnistuneesta leikkauksesta kai kirjoittelee? Neuvoisin selvittelemään lääkärien kokemusta ennen leikkaukseen menoa ja ottamaan selvää kaikesta mahdollisesta mm. Ennusteesta ym. Ja tekemään testamentin, vaikka se pahalta tuntuisikin. Isälleni laitettiin syksyllä nousevan aortan ja läpän proteesi ja kohtalontovereita ei täältä onneksi löydy. Leikkauksen jälkeen sydän ei lähtenytkään käynnistymään kunnolla. Hänen elintoimintojaan tuettiin nestein ja lääkkein. Sydämeen yritettiin asentaa tahdistin ym. Lääkärin totesi äidilleni, että leikkauksessa tapahtui pieni kämmi; Lääkärit olivat ommelleen sepelvaltimon umpeen. Tästä aiheutui laaja sydänlihasvaurio ja munuaisten tuhoutuminen. Koko syksy meni sairaalassa ja tästä viisi viikkoa teholla... Nyt mennään päivä kerrallaan, mutta huonohan tämä tilanne on...Sydän toimii vain 20 %:n teholla. Olemme tehneet potilasvahinkoilmoituksen, mutta eihen se terveyttä tuo takaisi.


    • Tytär kirjoitti:

      Harva tänne epäonnistuneesta leikkauksesta kai kirjoittelee? Neuvoisin selvittelemään lääkärien kokemusta ennen leikkaukseen menoa ja ottamaan selvää kaikesta mahdollisesta mm. Ennusteesta ym. Ja tekemään testamentin, vaikka se pahalta tuntuisikin. Isälleni laitettiin syksyllä nousevan aortan ja läpän proteesi ja kohtalontovereita ei täältä onneksi löydy. Leikkauksen jälkeen sydän ei lähtenytkään käynnistymään kunnolla. Hänen elintoimintojaan tuettiin nestein ja lääkkein. Sydämeen yritettiin asentaa tahdistin ym. Lääkärin totesi äidilleni, että leikkauksessa tapahtui pieni kämmi; Lääkärit olivat ommelleen sepelvaltimon umpeen. Tästä aiheutui laaja sydänlihasvaurio ja munuaisten tuhoutuminen. Koko syksy meni sairaalassa ja tästä viisi viikkoa teholla... Nyt mennään päivä kerrallaan, mutta huonohan tämä tilanne on...Sydän toimii vain 20 %:n teholla. Olemme tehneet potilasvahinkoilmoituksen, mutta eihen se terveyttä tuo takaisi.

      Hiljaiseksi vetää tarinasi. Melkein tekisi mieli kysyä missä tällaista on tapahtunut.


    • Bentall kirjoitti:

      Hiljaiseksi vetää tarinasi. Melkein tekisi mieli kysyä missä tällaista on tapahtunut.

      Tässä ei vielä kaikki mikä meni pieleen.... Ihmettelen todellakin miten kaikki mitä meille on tapahtunut ylipäätään on mahdollista. Koko systeemi on rakennettu niin, että aina vastassa on uusi lääkäri, joka ei ota vastuuta edellisten tekemisistä. Hoito on ollut huonoa kaiken tapahtuneen jälkeen, mutta isä on sinnitellyt. Ihan kuin kukaan ei enää haluaisi hoitaa?


  • Itellä ei ainakaan otettu proBNB:tä. 2v välein seurailtiin pelkästään EKG:n ja ultraäänen avulla. Sitten kun näytti leikkauskriteerit täyttyneen nousevan aortan osalta, ni laitettiin tietokonetomografiaan, hammaslääkäriin ja keuhkomittauksiin.

    Jos haluaa lisätietoa ja enkku taipuu, ni voin suositella forumia:
    http://www.valvereplacement.org/forums/forum.php

  • jooo-- seurantaa ennen leikkuria vuoden välein pelkästään ultralla ja joskus ekgja kun ultrassa vuoto näytti että leikkuriin niin sitten hampaat tarkastukseen/kuntoon ja varjoainekuvaukseen että onko suonet kunnossa, siksi että kerralla laitetaan kuntoon jos on tukoksia,no ei ollut tukoksia.
    Sitten vaan odottamaan milloin kutsutaan leikkaukseen ja eikun menoksi ...
    Kaikki onnistui hyvin ja elän normaalisti niinkuin yleensä voi.
    Aorttaläpän korjaus oli kyseessä ja tehtiin Kuopiossa

  • Ei minullakaan tuota Bnb-arvoa ihmeemmin seurattu, eikä se kovin paljon kuulemma välttämättä kerro tilanteesta. Se voi olla lisätietona, mutta ei yksinään eikä itsessään mikään varma asia. Itselläni arvo oli suurimmillaan noin 700, mutta parin vuoden kuluttua ja siis ennen leikkausta se oli alle 100, joten omalla kohdallani arvolle ei voinut paljon perustaa.

    Ps. äläkä Äiti kahdelle anna pääsi haljeta:), sinua tarvitaan vielä ja usko pois, kaikki menee hyvin.

    Tämä ketju, ja jo siis edellinen 500 viestin ketju on itsellenikin ollut paras tietolähde. Toki jotkut asiat ovat menneet hieman toisin kuin joillakin muilla, ja joitakin asioita olen muiden kokemusten perusteella pelännytkin, mutta kokonaisuutena tällaisilla ketjuilla on todella iso merkitys, kuten nimimerkkinikin ilmaisee. Jokainen soveltaa ja suodattaa itselleen sopivia asioita ja sopivalla tavalla. Harkintaa lukemiseen mukaan.

    Jo pelkästään kipukynnys ja asennoituminen johonkin hetkeen voi saada jonkun kirjoituksen vaikuttamaan tavallaan liian suurelta tai tosi rajulta. Itse pelkäsin hurjasti lukemani pohjalta nivusesta tehtävää tähystystutkimusta (katetrisaatiota) sekä hengityskoneessa oloa, jotka molemmat olivat omalla kohdallani ainakin ihan pikku juttuja, aivan turhaan jännitin.

    Toisaalta olkapäihin säteillyttä hermosärkyä en ollut osannut odottaa, eli vaikka muuten olin jo hyvin nopeasti toimintakykyinen, niin pienikin rasitus / touhuaminen sai aikamoiset olkapääsäryt aikaan. Nämä hermokivut olivat pisimpään vaikuttavat asiat ja ehdottomasti ns. eniten melkein itkun paikka.
    Sinänsä oli luonnollista, että rintalastan avaamisen jälkeen "paikkoja" oli vioittunut ja niiden korjaantumiseen meni aikaa, etenkin tällaisella, jolla on sidekudoshaurautta ja osteoporoosia. Onneksi nekin kivut oli hallittavissa, kun tajusi, että pitää antaa aikaa palautua, vaikka ei aina ihan tuntunut enää toipilaalta olo.
    Heippa taas.

  • Varoituksen sana, jos toimitte yksityissektorilla. Sain heti kenkää sairauslomalta palattuani. Leikkaus meni ok ja samoin toipuminen, mutta tuuraja vei hommat ja minä sain kenkää. Liiton mukaan ok, kenkää voi saada jo sairauslomalla, että näin. En olisi mennyt leikkaukseen, jos olisin tiennyt etukäteen.

    • No oisko sitten ollut parempi henki menettää ja työapaikka yhtäaikaa, nyt meni vain työpaikka


    • Jos on ollut vakituinen työpaikka ja sopimus kunnossa niin irtisanominen on laiton...


    • Näin se on. Itse olen jo yli 50-vuotias.
      N . 8kk. sitten huomattiin ultrassa lievä (45mm.) nousevan aortan laajentuma ja lievä läppävuoto. Olen ollut koko ajan töissä, sairalomalla kuluneena aikana vain 2pv. muusta syystä, mutta heti aloitti lähiesimies sekä vastuuesimies hiillostuksen eikö minun pitäisi jäädä osa-aikaiseksi!
      Työtäni seurataan koko ajan kuin suurennuslasilla , ja jos hiemankaan tunnen epävarmuutta joudun pomojen puhutteluun, kaikki normaalitkin kysymykseni työstä tulkitaan johtuvaksi sairaudestani!


    • oletko ollut liian avoin ja kertonut liikaa omista asioistasi? on tietysti pakko kertoa jotain, mutta parhaiten pärjää kun ei kerro liikaa


  • Jouduin olemaan pari päivää sairaalassa kun oli niin mahdottomasti kammiolisälyöntejä. Ne ehkä aiheutuvat siitä vuodosta. Ultrakin tehtiin, vuoto on keskivaikea. Aloitettiin ramipril-lääkitys jotta sydämen pumppaustoiminta paranisi ja läppä falskaisi vähemmän. Vuoden päästä seuraava ultra jos menee muuten hyvin.

    • Tsemppiä!


  • Viikon päästä laitetaan aorttaproteesi & läppä yhdistelmä, koska vaikea-asteinen vuoto. Kyllä tällä vanhallakin olis kyllä jonkuaikaa menny. Toissapäivänä juoksin 16km, eilen vetäsin 30km sauvarullaluistelua ja tänään rullaluistelua 20km. No joo 10km juosten maantiellä menee 45min..muutamia vuosia sitte 29.55 Jospa toi leikkaus vähä rauhottais mun menohaluja?

  • Joo rauhottaa se hetkeks mutta jatkuu jonku ajan päästä kahta kauheampana! :D

  • Hei SD2, ja muutkin, kerro millaista treeniä olet pystynyt vetämään ja kuinka kauan leikkauksestasi on kulunut? Onko liikunnan jälkeen mitään erikoista, tuntemuksia tai kipuja? Mulla meinaa lähteä nyt kevään innoittamana mopo käsistä ja kohtalaisen reippaan liikunnan jälkeen on rintatuntemuksia, mut ei nyt mitään varsinaista kipua.

    • Mulla on leikkauksesta nyt vajaa puoli vuotta. Kunto on palautunut suht hyvin. Reilu kuukausi sitten palasin jumpanohjaus-hommiin, juoksulenkillä käynyt ja sählyä pelaillut.
      Tunnin setti menee hyvin, sitä pitempi aika alkaa vielä ottamaan koville. Ei siis vaan jaksa...eli kestävyys ei vielä ole samalla tasolla kun ennen leikkausta.
      Satunnaisesti tulee hypähdys sydämeen, on kuulemma vaaraton lisälyönti. Toki se pistää aina vähän himmaamaan. Välillä on myös rintatuntemuksia, ja samoin niitä ei voi kivuksi kutsua. Koitan mennä sillä periaatteella, että mikä hyvältä tuntuu, niin sitä teen. Kovasti koitan kehoani kuunnella, ja olla itselleni armollinen.


  • Haloo... olen ollut sydän leikkauksessa muutama vuosi sitten ja kuntoilen melko paljon hiihtäen talvella ja pyörällä kesäisin, noin kerran vkssa nostan sykkeen maximiin vähän niin kuin kilpailussakin jos aikoinaan.
    Alkuun tahtoi tulla lyhytaikaisita eteisvärinää 10-40 minuutiksi mutta itsekseen kyllä poistui. "lääkkeeksi" tähän vaivaan sain että pitäs malttaa alkuun max sykettä noin puolen vuoden ajan. Mutta max. miinus 10-15 ei pitäs haitata jos ei tuu eteisvärinää.
    Näin tehtyäni ei ole enää esiintynyt eteisvärinää max sykkeen jälkeenkään. Voihan se olla että tämä on ihan yksilöllistä.
    Kuntosalilla penkkipunnerrus vähän kipeytti rintaa mutta ei enää , samoin leuanveto ja pitempään roikkuminen rekkitangossa ( noin 2 minsaa) teki olkapäät ja rinnan kipeäksi.
    Maastavedot ei haitanneet eikä metsurin työt vapaa-aikana, hyvin jaksoi

  • Hei, mulla on kämmenet ja jalkaterät aina violetinsiniset. Ne ovat myös kylmät, joskus vain toinen käsi on sininen..toinen ei. Alapää on "jäkälöityneen" näköinen. Minua paleltaa myös kokoajan. Näkökentässä "särähtää" sykkeen tahdissa..välillä menee sokeaksi jokin osa näkökentässä. Yöllä kun pötköttää, niin herään monesti kovaan hengenahdistukseen. Päivällä jaksaa kyllä touhuilla ja noin..
    Veren paine mulla on 192-34 mm/hg.

  • Kuinka moni on saanut avoleikkauksen jälkeen selkäkivun kaveriksi? Minulla on selkä temppuillut sydänleikkauksen jälkeen tosi paljo. selkärangan ympärystä on kosketus arka. Olen käynyt monta vuotta fysioterapiassa mutta ei apua...

    • Mulla selkä oli tosi kipeä avoleikkauksen jälkeen monta viikkoa, välillä helpottikin, mutta sitten kipu tuli takaisin todella pahana ja äkillisesti, mikä johtui laskevan aortan sisäkalvon repeämästä. Ja sitten olikin kiire uudestaan leikkauspöydälle, jossa laitettiin stentti tähystäen reisivaltimoa pitkin tuohon repeämäkohtaan. Nyt on kaikki hyvin ja stenttiverkon ympärille on kasvanut uusi kalvo. Painotan, että tämä mun selkäkipu tuli äkillisesti ja paheni yhdessä vuorokaudessa niin, ettei tullut mieleenkään jäädä enää kotiin...En siis halua pelotella ja luoda paniikkia, mutta kannattaisiko käväistä kardiologin juttusilla, ihan vain varmuuden vuoksi. Toivottavasti saat avun ja kipu helpottaa.


  • Mulla on yläselkä lapojen välistä toisinaan jumissa ja kipeä. Käyn säännöllisesti hierojalla ja jäsenkorjaajalla. Jäsenkorjaaja sanoi et ranka on hieman vasemmalle päin mutkalla juuri lapojen kohdalta ja että hän on nähnyt monta vastaavaa tapausta niillä joilla rintalasta on avattu. Korjauksesta saan apua mut se ei pysy ikuisesti suorassa vaan vaatii säännöllistä ylläpitoa eli suoristamista.

  • Minulla on avoleikkauksen jälkeen (vuosi sitten) ollut olkapäät aremmat ja kipeemmät kuin ennen. Etenkin vasen olkapää temppuille, eikä sen päällä (siis vasemmalla kyljellä) voi nukkua enää entiseen malliin. Öisin herään joskus, ja päivisin myös harvemmin, kun vasen olka/hartia on jotenkin puuduksissa tai krampissa. Venyttelen ja ravistelen, ja jonkin ajan kuluttua on taas ennallaan. Mutta selkeästi huomaan leikkauksen vaikuttaneen hartioihini. Sinänsä selkään ei vaikutusta.

  • Menen nyt ensi viikolla lääkäriin tuon selän kanssa. Kävin tänään fysioterapiassa mutta ei apua :( Joskus sanoivat että rintalastan avaaminen saattaa aiheuttaa selkään kiinnikkeitä... mutta nyt saavat kahtoo mikä vialla. Suvussa paljon reumaa sekä rappeumaa selän puolella.

  • Joo.. minula meni vähän maha kipeäksi ihan kuin joku "kasvain" olisi ja epäilevät myös kiinnikkeistä johtuvan kun rintalasta avataan . Menen myös ens viikolla tutkittavaksi

  • Röntgenistä ei löytynyt mitään... jännityksellä odotan verikokeiden tuloksia. Toivon todella että reumafaktorit olisivat alhaiset. Sen taudin hoito on tosi hankalaa marevanin takia.

  • Ei löynyt kiinnikkeitä käsin tunnustelemalla ja painelemalla mutta ultrataan vielä varmuuden vuoksi heinäkuussa.... navan seutuvilla oikealla puolella on kohta joka kipeytyy ja joskus aristaa kun painelee. Istuessa tuntuu kuin ois jotain ylimääräistä.

  • Aortan läppä ja rengas vaihdettu tammikuussa -14 synnynnäisen sydänvian vuoksi...vuoti. Lapaluiden välissä kipukohta ja oikea olkapää kipeä ja vasen käsi ei nouse tai ojennu kun puolet mitä normaalisti. On vaikeus tehdä töitä ja nukkua kun pakottaa.
    Rintalastakin nyt uudelleen kipeän oloinen.
    Jalat on edelleenkin kun ilmalla täytetyt sen tuntuiset. Painaessa ei jää mitään monttua vaan ne on illalla sen näköiset että huh..pökkelöt ja iho niin tiukalla että iho ihan kiiltää.
    Että tällein miulla.

  • Toukokuussa alkoi rytmihäiriöt ja tehtiin ultra ja todettiin keskivaikea aortanläpän ahtauma, johtuen synnynnäisesti väärin muodostuneesta läpästä. Nuoruudessa sydän tutkittu ja todettu läpän muoto ja sivuääni ja sanottu ei vakavaa, kunhan mainitset, aina kun sydänääniä kuunnellaan, että siellä sivuääni. Aluksi minuahan ei otettu tosissaan ei noin nuorella (36v) voi olla sydänvaivoja ja lukuisten soittelujen, seurannassa olojen ym, jälkeen nyt on sitten käyty toiset ultrat ja magneetit ja eilen oman paikkakunnan sydänpolilla jutskaamassa lääkärin, hoitajan ja fysioterapeutin kanssa ja kuukauden sisällä leikkuriin lähimpään yliopistolliseen. Sulattelua on ollut, kun kaikki mennyt niin vauhdilla, mutta ehdottomasti haluan leikkaukseen niin pian kuin mahdollista, vaikka se pelottaakin, mutta haluan taas alkaa liikkumaan kunnolla enkä vain köpötellä.

  • Onko kukaan joutunut kahteen (tai useampaan) kertaan avosydänleikkaukseen?

  • Minulle asennettiin 2007 aorttaproteesi & läppä yhdistelmä ja HUS:n jälkihoito petti kyllä perusteellisesti. Leikkaus meni ok ja minut piti lähettää Porvoon sairaalaan jälkiseurantaa varten, mutta kun siellä ei ollut tilaa minut laitettiin kotiin kuudentena päivänä leikkauksesta. Pulssi vaihteli välillä 40 – 160, josta soitin leikanneeseen yksikköön kuten minua oli ohjeistettu. Sieltä todettiin että leikattu sydän on tuollainen, kaikki normaalia. Jos kävelin 50 metriä oksensin eikä mitään edistystä kunnossa tapahtunut. Tätä jatkui 3 kk eikä minua kutsuttu minkäänlaiseen jälkitarkastukseen. 3 kk kuluttua minun piti uusia reseptejä ja koska yksi oli Tramal resepti, kutsui uusiva lääkäri minut juttusille, halusi varmaan nähdä olenko koukussa. Hänelle sitten ihmettelin pulssia ja tutkimusten jälkeen todettiin, että minulla on ollut flimmeri koko ajan. Samassa yhteydessä selvisi, ettei Porvoon sairaalassa ollut edes minun papereita, siinä syy ettei jälkitarkastukseen tullut kutsua. Lääkäri kertoi, että rytminsiirtoon tulee kutsu. Lääkkeiden muutos kuitenkin oikaisi rytmin parin viikon kuluttua ja soitin Porvoon sairaalaan peruakseni rytminsiirron. Kävi ilmi, ettei edelleenkään siellä ollut minun papereitani eikä myöskään aikaa rytminsiirrolle ollut edes varattu. Toipuminen viivästyi edellisten vuoksi ainakin 2 kk ja usko järjestelmään meni.

  • Toukokuussa alkoi rytmihäiriöt ja tehtiin ultra ja todettiin keskivaikea aortanläpän ahtauma, johtuen synnynnäisesti väärin muodostuneesta läpästä. Nuoruudessa sydän tutkittu ja todettu läpän muoto ja sivuääni ja sanottu ei vakavaa, kunhan mainitset, aina kun sydänääniä kuunnellaan, että siellä sivuääni. Aluksi minuahan ei otettu tosissaan ei noin nuorella (36v) voi olla sydänvaivoja -> -> ->

    Tassuli: samaa sanottiin mulle 52 v ajan. Kunnes sitten jouduinkin/pääsin vauhdilla aorttaläpän vaihtoleikkaukseen. Mulla synnynäisesti 2 aortan läppää liimautunut yhteen lisäksi iän myötä kalkkeutuneet. Aina vaan sanottiin: niin normaalia naisilla, aina kuuluu jotain sivuääniä... ok, uskoin sen jo itsekin.

    Kiitos asiansa tuntevalle Mehiläisen työterveyslääkärlle! Työpaikka meni tässä rytäkässä, mutta minkäs sille voi, yhteiskunta varmaan elättää.

    • JOO tosiaankin, ei kun hakemaan läppäleikattujen kurssille. Oma kurssini alkoi nyt syksyllä Joensuussa. Tietoa ja semppiä tuli säkkikaupalla. Kyllä kannattaa hakeutua ja kela maksaa päivärahat ja matkat.


  • Täällä ollut hiljaista viime aikoina... tässä "läppäkolleegani" kanssa pohdittiin lentomatkustukseen liittyvää turvatarkastusta, onko kellään kokemuksia turvatarkastuksista kentillä? Onko turvallista läppäproteesille ja piippaako rintarangan metallihakaset? Pls heittäkäähän kommenttia :)

    • Kyllä mulle ainakin nyt -14 tammikuussa oli vedetty hakasilla rintalasta yhteen. Ja se kortti joka kertoo minkälainen läppä on tulis näyttää lentokentällä ennen tuohon läpivalaisu koneeseen menoa jotta voivat ohjata toista kautta turvatarkastukseen. Minulle on vaihdettu aortanläppä ja nämä ohjeet sain silloin Kuopiosta.


    • Mammake kirjoitti:

      Kyllä mulle ainakin nyt -14 tammikuussa oli vedetty hakasilla rintalasta yhteen. Ja se kortti joka kertoo minkälainen läppä on tulis näyttää lentokentällä ennen tuohon läpivalaisu koneeseen menoa jotta voivat ohjata toista kautta turvatarkastukseen. Minulle on vaihdettu aortanläppä ja nämä ohjeet sain silloin Kuopiosta.

      OK, sellainen kortti on mullakin, ja ne hakaset ;) Reissuun siis!


  • Ei piippaa metallihakaset eika rautalanka..ei kai nykyaan mitaan hakasia laitetakkaan.

  • Ompas käytäntö muuttunut jos ihan kortinkin antavat turvatarkastusta varten. Kuopiossa minutkin leikattiin ja rintaranka laitettiin metallilangalla kiinni joka näkyy röntgenissä semmoisena häkkyränä rintarangan ympäri.. kertaakan ei ole piipannut turvatarkastuksessa ympäri ja maailmaa olen reissannut.

    • Nyt korjaan kirjoituksiani!!!!! Oikein meni että hakasilla rintaranka vedetty yhteen ja titaaniläppä on ja tietolappu että mikä läppä on .....MUTTA KORTTI joka tulee näyttää ennen lentokentän turvatarkastusta on tuota tahdistajaa varten. Sen kanssa ei saa mennä niistä läpivalaisu porteista läpi, vaan ns takakautta. Ja tuo kortti on pidettävä AINA rahapussissa mukana.

      Piti ihan kaivella laput ja liput esiin että mitä höpöttelen. Että näin mäni.


  • Hei taas.
    4 vuotta leikkauksesta, arkielämässä ei enään muista koko juttua mutta joskus yöllä, rasitusten jälkeen, olen herännyt ikäänkuin juntan jytinään. Se on tullut sydämestä.
    Joko lie uusia juttuja tulossa vai johtuneeko vanhasta vaivasta. Kipuja ei ole ollut ollenkaan. Jytinä on sitten pikkuhiljaa loppunut eikä sen kummempia seurauksia ole ollut. Onko kenelläkään vastaavaa?
    Hyvää joulua ja alkavaa uutta vuotta kaikille palstalaisille, pysytään terveinä!

  • Moi .. 4,5 vuotta leikkauksesta ja nyt on ollut just samanlaista jytinää kovan rasituksen jälkeen yöllä siihen herätessä.
    Olen menossa kardiologin luon ultraan varmistaakseni ettei vaan olilsi muutoksia tullut.
    Eteisvärinää silloin tälöin muita vaivoja eikä kipuja ole ilmaantunut.

    • Hei!
      Olen itsekin ajatellut mennä tutkimuksiin mutta en vain ole saanut vielä aikaseksi, pitäisi kai joulun jälkeen yrittää.
      Jos käyt aikaisemmin,niin viitsisitkö pistää tähän tietoja tuloksista?
      Hyvää joulua. Syödään varovaisesti.


    • BMa kirjoitti:

      Hei!
      Olen itsekin ajatellut mennä tutkimuksiin mutta en vain ole saanut vielä aikaseksi, pitäisi kai joulun jälkeen yrittää.
      Jos käyt aikaisemmin,niin viitsisitkö pistää tähän tietoja tuloksista?
      Hyvää joulua. Syödään varovaisesti.

      Yes Tutkimuksissa käyty ja kaikki kunnossa mikä ie ylimääräinen tressihäiriö ollut pari viikkoa Nyt olo ihan normaali eikä aiheuta toimenpiteitä.
      Alahainen lepopulsii voi joskus aiheuttaa kyseisen tilanteen hetkellisesti.


    • Jytky jytinä kirjoitti:

      Yes Tutkimuksissa käyty ja kaikki kunnossa mikä ie ylimääräinen tressihäiriö ollut pari viikkoa Nyt olo ihan normaali eikä aiheuta toimenpiteitä.
      Alahainen lepopulsii voi joskus aiheuttaa kyseisen tilanteen hetkellisesti.

      Kiitos. Jatketaan samalla tavalla!


  • ensi keväänä leikkauksesta tulee viisi vuotta. ainut lääkitys on marevan. beetasalpaajat piti lopettaa kun ne laukaisivat rytmihäiriöitä. välillä unohtaa tämän vaivan jo :)

  • Leikkauksesta kohta 5 v ja ei mitään lääkityksiä mihinkään vaivaan .. Kohta ei muistakkaan tätä leikkaus tapahtumaa, joskus lyhytaikaista eteivärinää utta itsestää menee pois. Läppäplastia leikkaus oli eli ei tekoläppää laitettu

  • Minkälaiset verenpaineet teillä on ollut leikkauksen jälkeen? Syöttekö paineisiin lääkkeitä? Onko tehty verenpaineen vuorokausiseurantaa?

    • Paineet vaihtelee 100-120/60-70, leposyke huitelee siinä 50-60 lukemissa, joskus jopa alle 50. Verenpainelääkkeet on; 16 mg candesartaania ja 2,5 mg bisoprololia päivässä, tämä aortan säästämiseksi liialta rasitukselta. Marevania menee mekaanisen tekoläpän vuoksi lopun elämää. Juuri tein puolen hehtaarin lumityöt pihalla ja nyt on aivan mahtava olo :D Liike on lääke :D Kaikkea hyvää uuteen vuoteen läpänheittäjile!


  • Heips .. leikkausen jälkeen ei ollut kuin puoli vuotta marevania js sitten pois. Paineet on ollu 85 / 120 . Ei mitään lääkkeitä vaikka ikää 60v

  • Bentall, tarkoitatko noilla kertomillasi paineilla nimenomaan ns. oikeaoppisesti mitattua lepopainetta vai onko tuo jokin keskiarvo koko vuorokauden paineista?

    • Oikeaoppisesti mitattuja lepopaineita. Mittailen useamman kerran viikossa kotona Omronin mittarilla lepopaineet, aamulla (ennen lääkkeiden ottoa) sekä illalla, aina suunnilleen samaan aikaan. Mittarin mukana tuli softa, jonka latasin läppäriin, vien kuukausittain mittarin lukemat tuohon ohjelmaan, josta saa sitten kaikenlaisia käppyröitä tarpeen mukaan. Matkalla ollessa yhtenä iltana oli paineet tosi koholla, sys 180 ja dia yli 90, mutta tasaantuivat seuraavana päivänä, tämä pomppaus johtui ilmeisesti stressistä ja vähistä yöunista? Riittävä yöuni ja säännöllinen vuorikausirytmi ovat ilmeisen tärkeitä vaikuttajia paineisiin, ainakin mulla.


  • Itselleni on tehty verenpaineen vuorikausiseuranta, jossa valveillaoloajan keskiarvopaineet olivat 134/74. Tuohon siis sisältyy kaikki liikunta ja liike mitä normaalisti teen vuorokauden aikana. Levossa mitattuna paineet ovat luokkaa 120/75 ja aamulla vieläki matalammat. Silti lääkäri on tyrkyttämässä verenpainelääkettä. Ymmärän toisaalta, kun takana on aorttaläpän ja nousevan aortan operaatio mutta mietin että lähteeköhän taju kun alan vetämään näihin paineisiin lääkettä. Yöllä alimmillaan käytiin 104/41.

    • Samaa mietin aikoinaan itsekin. Mulla leikkauksen jälkeen lepopaineet olivat noin 130/60 ja lääkkeet tuli silti. Selailin noita omia lukemiani ja näyttää käyneen muutaman kerran tuo systolinen alle sadankin, mutta en ole huomannut mitään pahempaa huimausta tms. Näissä mun lääkkeissä ongelma on ennemminkin tuo toinen eli bisoprololi (Emconcor), koska mulla on taipumusta bradykardiaan. Holterissa yöllä syke jopa alle 40, mikä puolestaan aiheuttaa rytmihäiriöitä, siksi olenkin nyt lopettamassa tuon lääkkeen kokonaan.


    • Bentall kirjoitti:

      Samaa mietin aikoinaan itsekin. Mulla leikkauksen jälkeen lepopaineet olivat noin 130/60 ja lääkkeet tuli silti. Selailin noita omia lukemiani ja näyttää käyneen muutaman kerran tuo systolinen alle sadankin, mutta en ole huomannut mitään pahempaa huimausta tms. Näissä mun lääkkeissä ongelma on ennemminkin tuo toinen eli bisoprololi (Emconcor), koska mulla on taipumusta bradykardiaan. Holterissa yöllä syke jopa alle 40, mikä puolestaan aiheuttaa rytmihäiriöitä, siksi olenkin nyt lopettamassa tuon lääkkeen kokonaan.

      Leikkauksesta tulee 3 vuotta (aortan proteesi, aortan läppä, kaksi ohitusta).verenpaineet vasemmasta kädestä mitattuna 110/66 pulssi 49-56 oikeasta kädestä 125/66 pulssi 49-56. Syytä verenpaineen eroihin ei ole saatu selville, tehty ct kuvaus jonka perusteella suonissa ei poikkeavaa. Kyssin seurantaa sydämmen osalta ei tarvita, vuotuinen käynti perusterveydenhuollossa riittää. Viimeisessä ultraäänikuvauksessa kaikki aortan läppä ym. Ok.sydämmen vasen eteinen laajentunut joka mahdollisesti aiheuttaa myöhäisemmässä vaiheessa rytmihäiriöitä. Joskus joku henkilö on ehdottanut yhteistä sydänleikattujen tapaamista ei hullumpi idea


  • Täällä olis tulossa porukkaan yksi läppäleikkausta odottava 50v. nainen. Kiitos tästä ketjusta, tämä on auttanut asian käsittelyssä paljon! Minulla löydettiin sattumalta 15v. sitten lievä aorttavuoto ja kaksipurjeinen aorttaläppä. Tähän asti menty oireettomana, "terveenä". Nyt yllättäen vajaassa kahdessa vuodessa aorttastenoosi muuttunut o-> 42mmHg. Vuoto edelleen vain "kauneusvirhe". Kaksi viikkoa sitten kävin normi vuosikontrollissa, jossa jopa lääkäri säikähti ahtauman radikaalia pahenemista. Torstaina kävin polkemassa rasitus-ekg:n; puristusta kaulalle tuli 50W/3min, lääkäri lopetti tutkimuksen 150W/2min. Silloin saavutettiin maksimisyke, verenpaine 209/90 ja ekg:ssa ST-tason laskua. Sitten tehtiin uudelleen echo toisen lääkärin tekemänä, tulokset yhteneväiset. Nyt tulossa angio, hammaslääkäri ja OYS:n kirurgin konsultaatio. On vähän ahdistunut olo....Kauankohan tässä odotellaan? Miten teitä ohjeistettiin liikunnasta ennen leikkausta? Minua lääkäri kehoitti välttämään rasittavaa liikuntaa, nopeuttaa kuulemma ahtautumista. Miten tässä sitten liikkuu, hitaasti kävellen? Olen liikunnallinen, mutta jos rasituksessa tulee muutokset noin herkästi, eihän siinä paljoa pysty tekemään....Onko täällä muita pohjosen "läppiä"?

  • Aorttan läpänvaihto tehty 2 viikkoa sitten TAYSissa. Kotona perjantaista lähtien. Ylä ja -alamäkeä mennään fyysisesti kuin henkisestikin. Onko muilla ollut henkisesti vaikeita hetkiä? Tänään ollut aivan mieletön huimaus päivä ja tietenki arveluttaa, että mihinkä tämäkin johtaa. Välillä ollut myös kramppeja ympäri yläkroppaa.

    • Fyysiset kivut, huimaus ja nurkan takana vaaniva masis kuuluvat kuvioon, menevät ja tulevat. Kannattaa yrittää vain ajatella positiivisesti ja tsempata itseään parhaan mukaan, perhe, suku ja kaikki kaverit jakamaan asiaa. Joku joskus aikoinaan sanoi mulle, et pari vuotta vierähtää ja sit ollaan taas normikunnossa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kohdallani piti paikkansa. Tsemppiä ja lepoa, kyllä se siitä :)


    • Kiitos :)


  • Täälä toinen "pohjoisen läppä".Eli vuosi sitten pyörtyilin ja menin hakemaan työterveydestä sairauslomalappua päivälle,niin hän laittoi minut päivystykseen kun kuuli sivuääneni.Sanoin kyllä hänelle niinkuin muillekkin että ovat sanoneet että ovat ihan viattomia,ja että luulen että pyörtyminen johtui epilepsiastani.No sairaalassa jättivät yöksi tarkkailuun ja aamulla ultrasivat ja lääkäri totesi että aortanläppä on ahtautunut ja vuotaa,2 pv saikkua kirjoitti,mutta sanoi että pitää välttää ruumiillista rasitusta.Menin hakemaan työterkasta lisää saikkua ,koska työni on raskasta.Hän sitten tahtoi tarkempia tietoja ja laittoi terveystalon kardiologille tutkimukseen ja polkemaan pyörää.Tulos oli että olin niin huonossa kunnossa että jäädä sairaslomalle leikkaukseen asti.Ja hän tajusi että kyse oli 2purjeisesta läpästä.Leikkaus oli 9pv joulukuuta.Eikä mennyt ihan niinkuin piti.Rauhoittavaa annettiin liian vähän,joten muistan kaikki esivalmistelut ennen leikkausta,käsien teippaukset kiinni,kaulaan ommeltavan letkun yms.Painekone ei toiminut,joten heitin muka vitsinä ettei varmaan sitten tuo sydänkeuhkokonekkaan toimi,vakuuttivat että ne on hyvin tarkistettu.Olin nukutettuna yli vuorokauden teholla,kuulin vahingossa hoitajien keskustelussa että minua oli pitänyt elvyttää salissa,koska se kone ei ollut toiminut,eikä siis sydämeni käynnistynyt niinkuin piti.Monta päivää meni niinkuin unessa,kuumetta oli koko ajan.Olin kuulemma ollut lähes "jäässä" ,joten oli pitänyt keinotekoisesti lämmittää leikkauksen jälkeen.Selkä oli kamalan kipeaä,varmaan siitä pitkästä makaamisesta samassa asennossa.Vettä oli paljon keuhkoissa,paino nousi 7kg muutamaksi päiväksi.Olin oysissa 6 päivää ja oman paikkakunnan sairaalassa vielä 4 päivää.Kuumetta oli vielä kotiin päästettäessäkin.Nukuin lähes viikon,heräsin vain syömään ja vessaan.Jouluakaan en kunnolla muista,olin niin lääkehouruissa ja väsynyt. Tarkastuksessa kuukausi leikkauksesta sattui joku eläkkeellä oleva,silloin tällöin vielä töitä tekevä kelan entinen lääkäri.Hän minulta kyseli miten pitäis kontrolloida,ja miksei läppä näy röntgen kuvassa,että mistä ne nykyään tehdään jne.. Ultrassa näkyi saumoissa vuotoa ja hiippaläppä vuotaa,mutta hän sanoi ettei se haittaa,, kyllä jäi epävarma olo asiasta. Ens viikolla pitäis työt aloittaa,vuosi tulee sairauslomaa täyteen,eikä eläkeellekkään voi jäädä.En kyllä tunne itseäni työkykyiseksi.Mutta jatketaan ,jos mamille tulee kysymyksiä vaikka mieleen :)

    • No huh huh. Pitäiskö minun vaihtaa sairaalaa. Monella ollut jotenkin huonoja kokemuksia niin LKS:sta että OYS:sta... Minulle tuli nyt aika suupolille kahden viikon kuluttua. Angio ilmeisesti toukokuussa. Pahasti pelkään, että leikkaus on kesällä


    • Minulla myös epilepsia. Ollut oireeton kohta 10 v, mutta lääkitystä ei voi purkaa. Miten sulla menee sen kanssa?


    • Minun epilepsiaa ei ole kontrolloitu 5 vuoteen,keppra 500mg 2kertaa päivässä.Joitakin tajuttomuus/pyörtymistuntemuksia on ollut,mutta nyt en oikein tiedö onko ne olleet jopa sydänperäisiä,koska tuo läppävikakin on ollut syntymästä asti.Eipä siihen ainakaan sydänlääkäritkään osanneet varmaksi sanoa.Nyt olen miettinyt että pitäiskö ottaa yhteyttä neurologian polille ja varmistaa,ja Lisäksi taitaa keppra aiheuttaa minulle lihas ja nivelkipua.Luulin että mulla olis pahakin nivelrikko polvissa ja nilkoissa kun niin paljon ne on kipeät,mutta röntgen kuvien mukaan vielä lievää.. Välillä menee tosiaan usko lääkäreihinkin. Oulusta en saanut leikkausepigriisiä,näin sen tosin sen eläkkeellä olevan lääkärin tietokoneelta ja siellä näkyi se että kone ei ollut toiminut.Minun työterveys on terveystalolla ja heidän lääkäri yritti saada sitä oysista,mutteivat laittaneet hällekkään.Kaippa pelkäävät että tekisin valituksen.En kyllä ole koskaan tehnyt vaikka muulloinkaan ei ole kaikki mennyt muissa leikkauksissa niinkuin pitäis.Esim.olen allerginen eräällä kipuainepiikille,en nyt yhtä-äkkiä muista nimeä,mutta siitä huolimatta vaikka se lukee papereissa ja aina erikseen sanon siitä,niin on mulle 2 kertaa annettu sitä.MInä menen tajuttomaksi siitä ja kaikki paineet menee erittäin alas,joten ei mikään pikkujuttu.Sepelvaltimokuvauksissa en saanut mitään kivunlievitystä,koska heillä ei ollut mitään muuta varattuna kuin sitä mille olen allerginen.Lääkäri sanoi monta kertaa hoitajalle ,että antakaa potilaalle lisää kipulääkettä,jotain laittoi muka ruiskuun kun ei kehannut lääkärille sanoa ettei ole,sanoi sitten mulle operaation jälkeen ettei hän voinut antaa mulle kuin jotain vähän rauhoittavaa,koska ei voinut antaa sitä mille olin allerginen,että tämmöstä..


    • ploppana kirjoitti:

      Minun epilepsiaa ei ole kontrolloitu 5 vuoteen,keppra 500mg 2kertaa päivässä.Joitakin tajuttomuus/pyörtymistuntemuksia on ollut,mutta nyt en oikein tiedö onko ne olleet jopa sydänperäisiä,koska tuo läppävikakin on ollut syntymästä asti.Eipä siihen ainakaan sydänlääkäritkään osanneet varmaksi sanoa.Nyt olen miettinyt että pitäiskö ottaa yhteyttä neurologian polille ja varmistaa,ja Lisäksi taitaa keppra aiheuttaa minulle lihas ja nivelkipua.Luulin että mulla olis pahakin nivelrikko polvissa ja nilkoissa kun niin paljon ne on kipeät,mutta röntgen kuvien mukaan vielä lievää.. Välillä menee tosiaan usko lääkäreihinkin. Oulusta en saanut leikkausepigriisiä,näin sen tosin sen eläkkeellä olevan lääkärin tietokoneelta ja siellä näkyi se että kone ei ollut toiminut.Minun työterveys on terveystalolla ja heidän lääkäri yritti saada sitä oysista,mutteivat laittaneet hällekkään.Kaippa pelkäävät että tekisin valituksen.En kyllä ole koskaan tehnyt vaikka muulloinkaan ei ole kaikki mennyt muissa leikkauksissa niinkuin pitäis.Esim.olen allerginen eräällä kipuainepiikille,en nyt yhtä-äkkiä muista nimeä,mutta siitä huolimatta vaikka se lukee papereissa ja aina erikseen sanon siitä,niin on mulle 2 kertaa annettu sitä.MInä menen tajuttomaksi siitä ja kaikki paineet menee erittäin alas,joten ei mikään pikkujuttu.Sepelvaltimokuvauksissa en saanut mitään kivunlievitystä,koska heillä ei ollut mitään muuta varattuna kuin sitä mille olen allerginen.Lääkäri sanoi monta kertaa hoitajalle ,että antakaa potilaalle lisää kipulääkettä,jotain laittoi muka ruiskuun kun ei kehannut lääkärille sanoa ettei ole,sanoi sitten mulle operaation jälkeen ettei hän voinut antaa mulle kuin jotain vähän rauhoittavaa,koska ei voinut antaa sitä mille olin allerginen,että tämmöstä..

      Käsittääkseni potilaalla on oikeus saada itseä koskevat tutkimustulokset itselleen niin halutessaan. Käy vaatimassa omasi.


  • Heippa kaikille.Onko miten monille laiteltu tahdistimia läppäleikkausten jälkeen -siis vuosien päästä.Itsellä vaivaa nuo rytmihäiriöt edelleen ja kovin matala syke.Leikkauksesta tulee nyt keväällä neljä vuotta.Hiippaläppä korjattu plastialla.

  • Minulle tuli leikkauksessa totaaliblokki ja viikon seurannan jälkeen laitettiin tahdistin.Sairaalassa kerrottiin, että niin käy 6% aorttaläppä leikatuista.Leikkauksesta on nyt parisen vuotta ja olen reilu viisikymppinen tahdistettu.Olisi kiva kuulla muistakin, joille on käynyt näin.

    • Minulla oli samankaltainen tilanne. Olis kiva kuulla, miten sinulla menee. Voit laittaa vaikka sähköpostia maire.m@suomi24.fi.


    • Siinä siis kuvattu aortanlppäleikkaus


    • en saattanut katsoa kokonaan :/


    • olipa kiva lukea,lukiessa muistin muutaman yksityiskohdan omasta sairaalareissustani,jotka oli jäänyt unohduksiin,esim ne hallusinaatiot .



    • Kiitos :) Minulla tulee ensi viikolla 4 kk leikkauksesta.En vieläkään pysty nukkumaan kauaan aikaa makuu asennossa,koska alkaa ahdistamaan ja arpea painaa. Yleiskunto lie vieläkin jonkin verran huono,alkaa ottamaan henkeen raskaita nostellessa,mutta jospas se pikkuhiljaa paranis.Mulla oli ainakin 2 kk että sai nostella vain 2kg,sitten sai seurv.kuukautena nostaa 5kg ja nyt pitäis jaksaa elää normaalisti.En tiedä sitten onko ohjeet erilaiset miehillä ja naisilla,itse olen siis nainen :)


    • Tällä hetkellä toipuminen etenee hyvin, tänäänkin tuli soitettua kitaraa koko ilta. Nukkua voin melki kuinka päin vain mutta välillä kaulaan sattuu vielä ja päätä on raskas kannatella, esim. kumarassa. Haravoinkin tänään koira-aitauksen.


  • Kyllä se rintalasta siitä kuukausien kuluessa paranee lähes tai kokonaan entiselleen. Itse joskus huomaan kiristelyä. jomotusta tms. pientä rintalastan alueella mutta ei tosiaankaan edes viikottain. Ainut mikä jäi pysyvästi vaivaamaan on lapojen välien jumitukset rangan kohdalta. Siellä nikamat pyrkii menemään kieroon ja täytyy käydä väliin naksauttajilla oikomassan niitä. 4 vuotta siis omasta leikkauksesta.

    Hallusinaatioita en nähnyt kuin kerran sairaalassa. Tämäki johtu siitä, että erehdyin ottamaan unilääkettä. Oli yhtäaikaa hereillä ja unessa. Pelottavaa!

  • Hei kaikille :) Olen seurannut jo jonkin aikaa näitä läppäleikkauskeskusteluja, sillä itselläni on ko. leikkaus edessä.. "joskus" (kaksipurjeinen aorttaläppä). Huomenna on holter asennus, joten ajatukset ovat jo eilisestä lähtien olleet sydämessä ja siitä syystä eksyin jälleen tänne palstalle. Vajaa vuosi sitten kontrollikäynnillä lääkäri sanoi, että tilanne on mennyt harppauksella huonommaksi ja on varmaa, että leikkaus on edessä. Sanoi tosin, ettei leikkausajankohtaa voi vielä ennustaa. Kontrolliväliä lyhennettiin alle vuoteen. Kuulisin mielelläni, onko teille muille käynyt samalla tavalla ja kauanko tuosta leikkaustarpeen toteamisesta meni leikkaukseen jne.? Onko teillä muilla ollut huomattavaa väsymystä ja lisääntynyttä unentarvetta oireena? Välillä tuntuu, että voimat menevät ihan normaaleista kotitöistä jne.

    • Mulla ihan ensimmäisestä kerrasta kun tuo havaittiin, meni yli kymmennen vuotta leikkaukseen. Silloin sanottiin että 15 vuoden sissän leikkaus. Flunssan yhteydessä 2010 sitä alettiin seuraamaan puolen vuoden välein. Itse kerran lykkäsin leikkausta työtilanteen vuoksi.


    • Itselläni on tehty robottiavusteinen läppäoperaatio parisen kuukautta sitten. Kramppeja ihmettelen, mistä johtuvat ja kauanko kramppeja on leikkauksen jälkeen?
      Krampit ovat välillä tosi tuskallisia, enimmäkseen kramppaa lapaluiden kohdilla.


    • Minulla meni puoli vuotta siitä kun päättivät leikata siihen että leikattiin.Ensin olin 3kk saikulla ja sitten taas puoli vuotta.Kyllä leikkauksen odottaminen on pitkästyttävää ja varsinkin jos ei uskalla paljon mitään tehdä jos ahtaus jo sitä luokkaaJa leikkauksen jälkeen 3kk saikulla Ja nyt olen ollut työkokeilussa huhtikuun alusta.Tällä viikolla olen ollut 2 päivää pois töistä kuumeen vuoksi.Ja välillä tulee ajatus mieleen että olisko pitänyt jättää menemättä koko leikkaukseen,koska en tunne kuntoni mitenkään paranneen siitä mitä se oli ennen leikkausta.Ja tuo loppuelämän kestävä marevan lääkitys.. tekis joskus mieli ottaa pikkukännit,muttei saa. Ja muutenkin saa olla tarkkana siitä mitä syö.Harmittaa että on paljon esim.mustaherukkaa kun sekin on rajattu aine. Samoin mulla on tyrnipensaita,muttei sitten niitäkään. jne.


  • Ei ole mitään kiellettyjä aineita marevanin kanssa. Alkoholia voi ottaa, kunhan sen kanssa ei läträä, ja nuo mainitsemasi mustaherukka ja tyrnikin, ei ole kielletty. Tarkoittaa vaan sitä ettei niitäkään litrakaupalla vedetä kerralla.

    • kaikkea kohtuudella, eli persekännejä ei saa vetää, tai saa, mut siitä on kai haittaa. jos ei kerran persekännejä, niin juodaan sit limsaa. sillä periaatteella menty aina :) mitään ei ole kielletty, karpalomehu olis hyvä jos sitä ei jois, sanottiin mulle. en oo muuttanu tapojani mitenkään. paitsi kännien suhteen, mut ei se isoa muutosta tuo entiseen 3 krt vuodessa systeemiin. Krampit loppuu ky aikanaan ja aika nopeasti. pitää muistaa vaan vähä liikkua. mä oon vetäny 9km kävelylenkkejä, leikkauksesta aikaa 6 viikkoa.


  • Ei ole ketään vissiin hetkee leikattu? Kuulumisia?

    • No, itsellä leikkauksesta tasan 8 viikkoa tänään. Viime viikolla kävin ablaatiossakin leikkauksen jälkeen alkaneissa flutterikohtauksien takia. Flutterit hävisivät mutta lisälyönnit jäivät. Muuten kunto suht hyvä ja toivottavasti 4 viikon päästä jaksaa palailla töihin. Itsellä haava parantui oikein hyvin, eikä arpi ole kipuillut melkein yhtään. hieman puristavaa kipua tuntuu siellä täällä yläkropassa ja pyörryttää hieman päivittäin, mutta nämäkin oireet toivottavasti loppuvat kun emcocor lopetetaan.


  • Hei taas.Minulla läppäleikkauksesta nyt vähän yli 4kk.Onkohan ihan normaalia että aina kun aloitan aamulla työt(keittiötyötä) niin minulla pistää molempiin rintoihin.Työn tohinassa kipu sitten "unohtuu" tai siihen tottuu. Teen vielä vajaata päivää 4tuntia päivässä.Nyt olen myös huomannut kotona kun olen yrittänyt haravoida pihaa että rintaan pistää ja henkeen ottaa ja vähän väliä täytyy pysähdellä. Eli mitä luuletta:onko vielä toipumista vain vai onkohan jotain vielä muuta vialla?

    • Itse kyllä ottaisin yhteyttä lääkäriin tuossa tapauksessa. Mulla on vielä huimauksia jonku verran ja masennus meinaa iskeä, vaikka ennen leikkausta masennus oli mun mielestä vain lorvikatarri. En uskonut koko masennukseen, nyt se on totta. haava on arka ja rintakarvat pidettävä poissa. Kunto on kyllä hyvä, jaksaa kävellä ja vähän jo punttiakin treenata.


  • Huimaus on alannut olemaan jatkuva vieras, onkohan se normaalia näin kahdeksan viikon jälkeen...

    • Itselläkin melkein 9 viikkoa leikkauksesta ja päivittäin huimaa. Varsinkin kun nousee istumasta niin tuntuu että silmissä sumenee välillä. Olisi kivq kuulla sellaisten kokemuksia joilla leikkauksesta kulunut jo vähän pidempi aika.


    • Kyllä muakin huimas ainakin 3kk päivittäin,silmiä veti kieroon ja tärisytti,tosi huono olo silloin.nyt harvemmin,mutta edelleen pistää rintaan jos teen jotain raskasta,kuten äsken kun kannoin uunipuita. Menen lääkäriin ensi viikolla vasta,koska silloin tulee täyteen kuukausi töissä oloa.Minä kun olin täyden vuoden saikulla,niin ei saa sairauspäivärahaa samasta sairaudesta ennenkuin on ollut kuukauden töissä.Ja saattaa olla että määrää saikulle.. Yritän päästä oikean sydänlääkärin vastaanotolle ultraan,mulle kun sattui lopputarkastukseen sellanen eläkkellä oleva lääkäri,joka ei tuntunut oikein ymmärtävän koko jutusta mitään. Jotenkin tuntuu etten haluais uuteen leikkaukseen vaikka tilanne niin vaatis,voiko siitä kieltäytyä?


    • Kauan sinulla ploppana on leikkauksesta jos vuoden olet sairaslomalla ollut? Kyllä siitä voi, mutta kuinka turvallista se on, on asia eriksern.


    • Toukokuun 9pv tulee 5kk leikkauksesta.Olin viime vuoden huhtikuun alusta asti saikulla ensin leikkaukseen asti ja sitten huhtikuun alkuun ,siis huonon kunnon vuoksi,joka todettiin rasituskokeella viime vuoden keväällä.Aortan läppä oli pahasti ahtautunut ja vuoti. Ihan yllätyksenä tuli mulle koko sydän vika silloin. Syy siihen miksi niin hirvittäis uusi leikkaus on se että edellinen leikkaus ei oikein onnistunut(olen kirj.siitä aiemmin täälä ketjussa ) ja että nyt tunnen oloni huonommaksi mitä se oli ennen leikkausta.


    • Täällä moni on kertonyt ikänsä, eli olen 42v mikä ilmenee varmasti tuolta mun blogista, jossa kerroin leikkauksesta. Harmittaa niin hitosti, kun muuten olis hyvä olo, mutta kevyt huimaus koko ajan päällä. Se ei varsinaisesti haittaa mutta häiritsee ja masentaa. Ikinä ennen en ollut masennukseen taipuvainen. Mun toipuminen on mennyt paremmin kuin monella muulla, mutta silti välillä mietityttää, että olisko antanut vanhan läpän leikata kiinni ja that`s it.


    • Joo, välillä huimaa niin, ettei meinaa pystyssä pysyä, mulla huimaus ei ole jatkuvaa, vaan tulee ajoittain. QTS, sanoit, että mietityttää, "että oisko antanut vanhan läpän leikata kiinni ja that`s it". Olen miettinyt samaa, mutta silti yritän ajatella, että turhaa pohdin, tehty mikä tehty ja tästä vain ylöspäin, kohti kesää. Kesä ja aurinko helpottavat varmasti meitä jokaista, vaikka välillä onkin mustia pilviä ympärillä.


    • ploppana kirjoitti:

      Kyllä muakin huimas ainakin 3kk päivittäin,silmiä veti kieroon ja tärisytti,tosi huono olo silloin.nyt harvemmin,mutta edelleen pistää rintaan jos teen jotain raskasta,kuten äsken kun kannoin uunipuita. Menen lääkäriin ensi viikolla vasta,koska silloin tulee täyteen kuukausi töissä oloa.Minä kun olin täyden vuoden saikulla,niin ei saa sairauspäivärahaa samasta sairaudesta ennenkuin on ollut kuukauden töissä.Ja saattaa olla että määrää saikulle.. Yritän päästä oikean sydänlääkärin vastaanotolle ultraan,mulle kun sattui lopputarkastukseen sellanen eläkkellä oleva lääkäri,joka ei tuntunut oikein ymmärtävän koko jutusta mitään. Jotenkin tuntuu etten haluais uuteen leikkaukseen vaikka tilanne niin vaatis,voiko siitä kieltäytyä?

      Kyllä se taitaa olla niin että jos olet vuoden saikulla niin saman sairauden takia pitää olla työkykyinen vuoden ennenkuin saa uudelleen sairauspäivärahaa samasta vaivasta.....näin ainakin kelan sivuilla.


    • Läpänheittoa kirjoitti:

      Kyllä se taitaa olla niin että jos olet vuoden saikulla niin saman sairauden takia pitää olla työkykyinen vuoden ennenkuin saa uudelleen sairauspäivärahaa samasta vaivasta.....näin ainakin kelan sivuilla.

      "Jos palaat työhön, kun olet saanut enimmäisajalta sairauspäivärahaa ja sairastut uudelleen työskenneltyäsi yhtäjaksoisesti yli 30 päivää, voit saada 50 arkipäivää jatkoaikaa sairauspäivärahaan. " Tuo oli suora lainaus Kelan sivulta


    • Mulla oli tässä parit antibioottikuurit vielä päällä. kun jalkaan meni rautapiikki, eikä meinattu saada nätisti pois ja sitten poistettiin tulehtunut hammas. No, toisilla menee kauemmin toipumiseen ja toisilla vähemmän. Yläättävän vähän näkee tarinoita leikkauksista potilaiden kirjoittaman, kun vertaa siihen paljonko lewikkauksia tehdään. Ite kirjoitin blogiin juuri siitä syystä että ihmiset näkee kokemuksia.


    • ploppana kirjoitti:

      "Jos palaat työhön, kun olet saanut enimmäisajalta sairauspäivärahaa ja sairastut uudelleen työskenneltyäsi yhtäjaksoisesti yli 30 päivää, voit saada 50 arkipäivää jatkoaikaa sairauspäivärahaan. " Tuo oli suora lainaus Kelan sivulta

      Kyllä, mutta :

      "os kuitenkin olet palannut töihin vähintään 30 päiväksi, mutta tarvitset saman sairauden takia lisää sairauslomaa esim. leikkauksen takia, sinulla voi tietyin ehdoin olla mahdollisuus saada sairauspäivärahaa vielä 50 päivän jatkoajalla."

      eli tuo 50 päivää ei taida sitten tulla kuin manulle illallinen.....


  • Mitä huimaukseen tulee, niin itsellänikin sitä esiintyi pitkään leikkauksen jälkeen. Taistelin kuitenkin itseni sellaiseen kuntoon, että nyt huimaa huomattavasti harvemmin kuin pahimpaan aikaan. Leikkauksesta 4v.
    Taistelu pitää sisällään aktiivista kuntouttamista lihas- ja liikkuvuuspuolella ammattilaisten ohjatessa ja paljon omaa aktiivisuutta. Edelleen selkäranka pyrkii kaareutumaan hieman oikealle lapojen välissä vaikka olen saanut lihasepätasapainoa korjattua ja hermotuksen paremmaksi. Miettikää nyt! Kun rintalasta avataan ja vedetään ihan luonnottomaan asentoon (lavat takaa yhteen) ilman, että on minkäänlaista kontrollia torjua tätä (nukutettuna), niin voiko se olla aiheuttamatta mitään vahinkoa tuki- ja liikuntaelimistölle, varsinkin selkärangan ja lapojen alueelle?...

    • Mulla on kaulan alueella ongelmia vielä, tuntuu lihasheikkoudelta. Muuten ei mitään lihasongelmia ole. Olin suht hyväs kunnos ennen leikkausta, ehkä se on auttanut asiaa sen suhteen.


  • Onko teillä niin, että joku päivä jaksaa vaikka kaksi tunnin lenkkiä tehdä. Mutta sitten tulee päivä ettei jaksa laittaa lenkkareita jalkaan ja päivä menee nukkuessa?
    Pitäisikö noina hyvinä päivinä kuitenkin liikkua vähemmän?

    Minulle tehtiin läpän vaihto tammikuun puolivälissä ja meinaa masennus iskeä huonoina päivinä.

    • Mä oon ottanut hyvinä päivinä kaiken irti ja huonoina yritän levätä, mut ei sekään aina onnistu. Huimaus on siirtynyt enemmän nyt aamu painoitteiseksi. Mietin että aiheuttaakohan Orloc-sydänlääke sitä... Masennus on nurkan takana koko ajan, niinkuin jossain mainittiin. Kuulemma aina kun sydäntä ronkitaan. Onneks itellä on tuo soittaminen, silloin pääsee aina irti hetkeks tästä maailmasta kokonaan.


    • Omalla kohdallani en ole havainnut masennuksen merkkejä (Orlocia napsin minäkin), mutta äidilleni, saman leikkauksen läpikäyneenä, leikkauksen jälkeinen aika oli tosi raskas. Äitini oli aivan lamaantunut ensimmäisen vuoden, istui keinutuolissa ja itki. Me läheisetkin olimme jo aivan neuvottomia. Kaikenhan piti olla kunnossa.

      Apu löytyi yllättäen ulkomaanmatkasta, jonka siskoni ymmärsi läheisten kesken sopivasti järjestää vuoden kuluttua leikkauksesta.

      Matkalta palasi se sama äkäinen "pohojalaasakka", joka oli "meirän tuttu vanha äitee".

      Äidilläni alkoi taas vimmainen polkupyörällä ajaminen ja käsityötkin alkoivat taas kiinnostaa.

      Se voi joskus aika pienestä kiinni, hiukan välimatkaa arkeen ja omien tuntemusten tarkkailuun - ainakin tässä äitini tapauksessa se auttoi.


  • Hei kaikki kohtalotoverit! Omasta aorttaläpän vaihtoleikkauksestani on nyt kulunut 1 ½ vuotta. Leikkaus pelotti tavattomasti, mutta oikeastaan turhaan. Mut leikattiin Meikussa. Tosin olot osastolla, väliaikaisessa väistösairaalassa (parakki) olivat karmeat. Mutta nythän Tornisairaala on avattu remontin jälkeen uudelleen.

    Toipumiseni sujui mallikkasti, en olisi etukäteen osannut uskoa. 6. pvänä leikkauksesta pääsin kotiin, ei mitään komplikaatioita. Jälkitarkastuksessa sanottiin seuraavan kontrollikäynnin olevan 7 v kuluttua leikkauksesta, omatoimisesti.

    Oikeastaan mitään kiputiloja ei ollut, ainoastaan vasemmalla kyljellä oli hankala nukkua aluksi, muutama kuukausi.

    Jokapäiväisessä elämässä en nyt edes muista olleeni leikkauksessa. Joskus oikein hätkähdän peilistä katsoessani kaameeta arpeani, joka toivottavasti joskus himmenee, tai ei sen niin väliä.

    Mulle laitettiin bioläppä, joten uusi leikkaus on jossain vaiheessa edessä. Äidilleni 17 v sitten asennettu bioläppä on toiminut mallikkasti ja toimii edelleen. Sitten kun uuden leikkauksen aika koittaa, toivon pääseväni TAVI-leikkaukseen.

    Alkuaikojen jatkuva itseni tarkkailu on hävinnyt ja elän aivan normaalia elämää. Lääkityksenä puolikas Orloc 5mg; puolikas Olmetec 20mg; 1 kpl Atorvastatin 20mg ja 1 kpl Primaspan 100 mg.

    Hyvää kevättä ja rohkeata mieltä leikkausta odottaville, minä pelkäsin 2 v - turhaan.

    • Sulla on mennyt tosi hyvin sitten. Onnea siitä todellakin :) Kiitos että jaoit kokemukses, näitä toivoisin paljon lisää. Oli huonoja tai hyviä. :)


  • Hei vielä, äskeisestä jäi sanomatta, että mulla vaihdettiin aorttaläppä, joka oli alkujaankin 2-purjeinen, 2 purjetta oli liimautunut yhteen. Sydänvikani todettiin koulua alottaesani, mutta jotenkin vaan pärjäsin 53-vuotiaaksi. Silloin 50-60 -luvuilla ei niin kauheasti tutkittu, jos sattui jäämään henkiin, niin hyvä.

    • Ehkä oli hyvä ettei 50-luvulla lähdetty ronkkimaan :)


    • Totta, ei silloin olis ollu minkäänlaista osaamista tämmöisiin leikkauksiin. Ja omalla kohdallani ei ollut tarvettakaan. 2-purjeinen läppähän toimii, jollei ala kalkkeutua iän myötä, niinkuin mulle kävi.


    • Mulla kans kalkkeutui läppä iän mukana ja huikeat 42 oli ikää...


  • Minulla leikkauksesta 3 vuotta ( nouseva aortta ja aortta läppä korvattu composite grafft proteesilla ja tehty 2 ohitusta. Muuten leikkauksesta toivuin hyvin ainoastaan silloin tällöin esiintyy huimausta. Muutaman kerran ollut voimakkaampaai huimausta samalla esiintyi kaksoisñäky Tämä kaksoisknäön esiintyminen viittasi neurologinen mielestä epilepsia kohtaukseksi. Tällä hetkellä kyseistä kohtausta hoidetaan epilepsia kohtauksena Määrätään toistaiseksi ajokieltoon. Mielestäni kyseinen huimaus johtuu niska hartia seudun jumiutumisesta. Olisi mukavaa kuulla onko muilla esiintynyt kyseisen tapaista huimausta.

  • Onko kellään tietoa miten tehty avoleikkaus (läppä ja nouseva-aortta teolliset) vaikuttaa mahdolliseen kertausharjoitukseen jos valtio on vielä kiinnostunut rauhanajan palveluksista? Intti on käyty ennen leikkausta A-papereilla. Äkkiseltään kuulostaa hazardilta lähteä tetsaamaan metsään jos kerran taistelulajeja on muutenkin vältettävä.

    • Ihan villi veikkaus että ei tarvi mennä, koska lievempiäkin syitä on, että he eivät huoli mukaan. Ilmoita kuitenkin leikkauskesta että tietävät.


  • Minulta löytynyt yksipurjeinen aorttaläppä vaihdettiin 17.4 eli parisen viikoa sitten. Leikkauksesta seurasi täysi blokki, eli tahdistimenkin sain samalla syssyllä 5 vrk kuluttua ensimäisestä. Läppäleikkauksesta toivuin nopeasti, mutta tahdistin aiheuttaa jatkuvaa kipua edelleen...onko kuinka normaalia sellainen? Kiristää, pinkeetä, hermosärkyä...välillä ahdistaa kovastikkin. Lisäksi ennen leikkausta pulssi normaalisti levossa 68-70, nyt 85-90, verenpaine oli tasoa 70/100, nyt 80/135...onkohan nämä normaaleja seurauksia leikkauksesta, vai pitäisikö huolestua. Pienemmässäkin rasituksessa pulssi nousee 130-140, ja sitten huimaa kun aivoissa on liikaa happea. Mutta muutenhan olo on erinomainen, kuten sanoi lääkäri, terveempi nyt kun koskaan ennen.

    • niin, ikää 37 v ja nainen olen, eli kaikintavoin harvinainen leikkaustapaus tuolle yksipurjeisen yhdistelmälle.


    • Vielä on niin vähän aikaa sulla leikkauksesta, että ole ihan rauhassa vain vielä. Sitkeyttä tämä vaatii, toipuminen. Itse juttelin eilen aivolääkärin kanssa, eri asialla olin, mutta tästä aiheesta kun ahdistaa. löyty kyllä monenlaista ajatusta ja kaikki pitää käydä itekseen päässään läpi, ajan kanssa. jotenki helpotti pienikin juttelu lääkärin kanssa aiheesta. vaihteeks nyt saa todellisuudesta kiinni. mahtaa näyttää sekavalta tämä :D


  • Herätellääs hieman. Mitä läppäleikatuille kuuluu? Onko parantumisessa tapahtunut edistystä? Itse olen hieman alkanut harrastaa yläkropan treeniä ja sen huomaa seurava päivänä kun rintalasta kipuilee. Huimaukset vähän helpottaneet mutta hermosärkyjä ym yhä löytyy. Leikkauksesta 3kk1vk

    • Niin, huimausta esiintyy edelleen mullakin ajoittain. Onneksi krampit ovat vähentyneet, krampit ovat aina niin kovin kivuliaita, eivät kestä montakaan minuuttia, mutta se tuska on kova. Jos touhuilee liikaa ja rasittaa etenkin yläkroppaa niin tulee takapakkia varmasti, eli edelleenkin rauhallisesti, kun muistaisi aina tämän. Operaatiosta on kuitenkin vasta kulunut reilusti alle puoli vuotta.


    • Huimaus on menneen talven lumia, pulssi pysyy melkolailla hallinnassa ja lenkkeily alkanut maistua. Verenpaineet palanneet normaalille tasolle. Tahdistimen osalta kiristyksen tunne jatkuu, olkoonkin että ibuprofeiinilla hoidin parisen viikoa siitä seurannutta hermosärkyä, joka lopulta lakkasi. Rintalasta edelleen arka, mutta paranemassa sekin, päivä kerrallaan mennään. Leikkauksista nyt 7 viikkoa. INR arvot pysyvät kohdallaan, kiitos coagucheck mittarin.


    • mulla on huimaus lähtenyt pois, kun on tullut tehtyä raskaita hommia, aidan tekoa, antiikin kantamista yms. 3kk leikkauksesta nyt. muistakaa liikkuakin muualle ku jääkaapille.


    • Leikkauksesta jo yli 4v. Kyllä fyysisessä parantumisprosessissa meni monta kuukautta. Hankalin on ehkä ollut rintalihaksen kuntoutus, joka telottiin nousevan aortan operaatiossa. Olen saanut sen nyt aika hyvään kuntoon aktiivisella kuntosaliharjouttelulla ja voimaakin on lähes yhtä paljon kuin toisella puolella.

      Keväällä tehtiin tietokonetomografia ihan vain varmistukseksi, että aortta on normaali. Ultrassa kun ei nää kaarta kunnolla (kaari kääntyy taakse, selkään päin ja sitten alas). Kaikki oli ok.
      Onko muille tehty vuosien jälkeen tietokonetomografiaa?


    • Läppä- ja nousevan aortan leikkauksesta kohta kolme vuotta. Just kävin vuosittaisessa kontrollissa ja aina on tehty tt-tutkimus. Kaikki ok ja seuraava kontrolli sit parin vuoden päästä eli hyvältä näyttää :D Liikkua kannattaa ja pitää säännöllisesti, vaikuttaa tosi paljon omaan hyvinvointiin.


  • Kuinka täällä on sujunut?

  • tämä ketju hiljeni, liekö noutaja käynyt...

    • Ei ainakaan täällä, elämä hymyilee!


    • Ei ole noutaja käynyt. Olen fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa :)


  • Tulee 3,5 vuotta leikkauksesta (aortan läppä vaihdettu mekaaninen läppä sekä korjattu aortta proteesilla ja tehty kaksi ohitusta ) Vointi ollut hyvää. Ajoittain tulee ns.sellainen ahdistava ( hönttö) olotila jolloin yläpaine nousee tasolle 160-170. Oireet kestää muutaman tunnin. Aikaisemmin esiintyi huimausta joka on hiljalleen vähentynyt. Laittakaa kommentteja miten teillä menee onko ollut ongelmia leikkauksen jälkeen ym...

  • Hei! Olen 42 -vuotias nainen ja epämääräisten rintatuntemusten takia pääsin sydämen ultraan. Löytyi aorttaläpän ahtauma ja vain kaksi"purjetta" . Kardiologi oli kovin lyhytsanainen lähinnä pelästytti minut pahanpäiväisesti. Mitäs nyt ?? Oireita on, ja hurja pelko aiheuttaa ahdistusta ja paniikkikohtauksia. :( jotain jatkotutkimuksia hän määräsi, puhui jostain kerroskuvauksesta? Ja puolen vuoden päästä uudelleen ultraan. Miten tästä nyt eteenpäin? Teen raskasta kolmivuorotyötä, ja pelkään että jotain kamalaa tapahtuu . Osaako joku auttaa?

    • Minulla huomattiin sydämmen nousevan aortan laajentuma vuonna 2002, seuranta oli vuosittain ja leikkaus vuonna 2013 (aortanläppä vaihdettiin, proteesi aortaan ja samalla kaksi ohitusta. Lääkäri sanoi jo vuonna 2002, että jossain vaiheessa leikkaus edessä. 11 vuotta meni leikkausta odotellessa, alussa pelkotiloja esiintyi aina ajoittain ( näistä pääsi eroon keskustelemalla muitten sairastuneiden kanssa. Sydänliitto ( Kuopio )järjestää vuosittain läppä leikatuille ja leikkausta odottaville luentotilaisuuden ( katso sydänliiton sivuilta milloin seuraava luento).Tilaisuudessa saa paljon selkeyttä asioihin ja voi keskustella muitten leikattujen tai leikkausta odottavien kanssa.Unohda pelkotilat olet hyvissä käsissä ja jos joudutaan leikkaamaan (leikkausta on turha pelätä.).Liikunnasta oli minulle ainakin paljon apua panikointiin.Kysele seuraavalla kerralla lääkäriltä tarkemmin asioista niin sekin helpottaa kun tietää missä mennään.Älä jää yksin murehtimaan asiaa.


    • Kiitos vastauksesta :) kävin tänään omalääkärillä, ihme kyllä sain ajan nopeasti. Hiukan hän osasi selventää tilannetta, seuraava tutkimusaika (se kerroskuvaus) tuleekin jo kuukauden sisällä ja 22.10 uudestaan ultra. Melatoniinia suositteli alkuun uniongelmiin, kokeilen sitä... pelottaa vain kyllä kovasti ja mietityttää tulevaisuus.... "entinen elämä" on mennyttä, olenko loppuikäni sairas? Ja onko sitä elämää paljon edes jäljellä?? Miehelleni en osaa, enkä halua tuntojani juuri purkaa, toki jotain puhutaan, mutta en halua näyttää kuinka peloissani oikeasti olen. äheisiä ystäviä ei ole, eikä sisaruksia. Olen siis tavallaan aika yksin tämän kanssa.


    • Kaipaisin kovasti vertaistukea :( kovin hiljainen taitaa tämä palsta olla


    • Olet vielä nuori, joten älä anna sairauden johtaa elämääsi. Ymmärrän kyllä pelkosi .Yritä päästä sairauden yli sillä olet hyvissä käsissä ja siirrä ajatuksesi muihin iloisempi asioihin sillä sinulla on vielä ja tulee olemaan pitkä elämä edessä katso sydänliiton sivuilta onko mitään kursseja tai luentoja


    • Pelokasrouva kirjoitti:

      Kaipaisin kovasti vertaistukea :( kovin hiljainen taitaa tämä palsta olla

      "Aorttaläppä vaihtoon" -ketjussa pari nuorempaa, jotka ovat valmiita antamaan vertaistukea, samoin minä.


    • Pelokasrouva kirjoitti:

      Kaipaisin kovasti vertaistukea :( kovin hiljainen taitaa tämä palsta olla

      Palsta saattaa olla hiljainen sen vuoksi, että suurin osa leikkauksen läpikäyneistä ovat saaneet avun ja elämä on normalisoitunut, joten asia ikäänkuin unohtuu - kuten minullakin.

      Näin jälkeenpäin ajatellen hieno kokemus, vaikkakin tosi rankka jälkiseuraamusten takia. Meni työ, meni ammatti - mutta pääsin harjoittelun kautta uuteen ammattiin. Tähän en varmasti olisi ryhtynyt ilman tätä aorttaläpän leikkausta.


  • Te joilla on mekaaninen läppä, kuinka paljon sen tikitys häiritsee teitä ja kuinka hyvin ulkopuoliset sen kuulee? Onko ääni vaimentunyt yhtään ajan saatossa?

    • No kyllähän sen kuulee lähes koko ajan. Tottumiskysymys. Mies aluksi ihmetteli ja huomauttelikin pariin otteeseen, varsinkin yöaikaan. Ensimmäinen oma järkytys tuli itselle, kun yhtenä aamuna tikitystä ei kuulunutkaan! Pikaisten pulssintunnusteluiden jälkeen (siinä vaiheessa pulssi taisi olla sadan pinnasa, sen verran järkyttynyt olin) tajusin että välillä sitä ei todellakaan kuule, vaikka harvinaisempaa se on. Kaikki etukumarat asennot on enemmän voimakasäänisiä, kun taasen selällään ollessa se voi "kadota" kokonaan hetkeksi. Kyseinen läppä on Medtronicin uusia hiljaisia kaksi porttisia läppiä joita kuulemma suurin osa vanhemmista ihmisistä ei enää kuule lainkaan, kun taas kuuleman mukaan vanhat palloversiot pitävät melkoisen kovaa kilkatusta.


  • Välillä menee pitkiäkin aikoja ettei sitä tikitystä noteeraa mitenkään, mutta sitten paikallaan ollessa sen toki kuulee. Kannattaa vaan yrittää aktiivisesti unohtaa. En ole kuullut kenenkään ulkopuolisen ihmettelevän, paitsi tietysti lääkärin stetoskooppeineen.....

  • Onko saunomista rajoitettu mitenkään läppäleikkauksen jälkeen? Entä infrapunasaunomista?

  • Ei minulla ainakaan ole sanomista haitannut. Tosin mitään himolöylyjä en ole koskaan ottanutkaan.

  • Aika hiljaiseloa tällä palstalla..Antakaapa vanhat ja uudet kommentteja missä mennään

  • Kävin eilen vuositarkastuksessa(leikkauksesta siis vuosi ja 2kk) ja kaikki tuntui olevan kunnossa ultrassa ja sydänfilmissä siis. Vasen haarakatkos näkyy filmissä,mikä jäi leikkauksesta ja saumat ja hiippaläppä vähän vuotaa,muttei niin paljoa että menoa haittais :)

  • Tulee 4 vuotta aortaläpän vaihdosta mekaanisen läppään samoin laajentuneen aortan leikkauksesta. Nyt ilmennyt rasituksen aikana ( hiihto sykkeellä 110) tuntuu ettei saa kunnolla henkitettyä ja sykemittarin syke lukema häviää (rytmihäiriö ).Ajoittain esiintyy normaali olosuhteissa myöskin hengenahdistusta ja samalla yläpaine nousee lukemaan 200 alapaine ja syke normaalit ( 200/80 pulssi 58 ) kohtaus kestää 1-2 tuntia jonka jälkeen paineet normaalisoituu. Edellä mainittujen kohtausten aikana ei esiinny rintakipu. Onko muilla esiintynyt vastaavia häiriöitä

  • Näin se aika menee :) leikkauksesta tulee kohta 6 vuotta. Mites muilla menee? opiskelen tällä hetkellä sairaanhoitajaksi.

  • Heipsis Jaanamark. Hienoa, että suuntaat alalle, jolta olet saanut uuden mahdollisuuden...

    Itsellä leikkaukseta runsas seitsemän vuotta. Ihan mukavasti menee. Kunto on hyvä. Voisi olla parempikin, jos eivät polvet vaivaisi...

    • Harjoittelun suoritan sydänkeskuksessa. Suuntautuminen on todennäköisesti rinraelinkirurgian puoli tai sydänvalvonta


  • Jeeee..jo yli 6 v leikkurista ja hyvin jaksaa vaikka metsurin töitä tehdä... Kontrollikäynti näytti että kaikki kunnossa ja läpät pitää.....

    • Mekaanisen läpän saranat vuotaa yleensä vähän, niin kuin. Minulla


  • Hei Jaanamark ja kaikki läppäleikatut! Mulla leikkauksesta 3,5 vuotta ja elämä hymyilee :D Täällä myös uuden ammatin opinnot harkinnassa :D

  • Yli neljä vuotta leikkauksesta, kaikki hyvin. Siis aorttaläppä pitää ja mitraalissa ihan pieni vuoto, kunnossa. Flimmeri ollut jo melkein viisitoista vuotta, rauhallinen. Nyt seurattu viime vuonna huomatun oikean kammion lievää laajentumista ja trikuspidaaliläpän pientä vuotoa. Hiukan alkoi mietityttää, mutta kontrolli vasta vuoden kuluttua. Onko muilla tällaisesta kokemusta ? Trikuspidaalista näkee vähemmän juttua..
    Muutoin kaikki ollut leikkausta edeltävää aikaa paljon paremmin. Tsemmpiä teille kaikille !!

  • Hei kaikille! Aorttaläppäni (mies 44-v) vaihdettiin mekaaniseen Taysissä 14.4.16 ja kotiuduin eilen :) Kaikki on mennyt tähän mennessä upeasti. Suorastaan ihmetyttää miten kivuttomasti ja ilman ensimmäistäkään rytmihäiriötä yms olen selvinnyt. Läpän kova ääni on ollut todellinen pettymys. Miten muut on tottuneet tähän läpsytykseen?

  • Hei vaan,

    minulle tehtiin sama homma viime kesänä. Olen nyt 34-vuotias mies. Mukava kuulla että kaikki on mennyt hyvin. Minäkin varauduin silloin leikkauksen aikana pahimpaan ja varauduin olemaan pitkään vuodepotilaana, mutta tosi nopeasti se toipuminen eteni. Parin viikon kuluttua leikkauksesta kunto yllättäen heikkeni ja sain flimmerin, jolloin hakeuduin välittömästi sairaalaan. Syy selvisi nopeasti: sydänpussiin ja keuhkoon oli kertynyt nestettä, jotka hoidettiin lääkityksellä kuntoon. Tämä toinen sairaalareissu kesti noin viikon ja siitä kun selvisin, niin kaikki on mennyt hienosti. Tseppiä ja aurinkoista kevättä!

  • Hei!
    Kertoisitko lisää flimmeristä ja voiko sen ehkäisemiseksi tehdä itse mitään?

    • Flimmeri on suomennettuna eteisvärinä (ei hengenvaarallinen kammiovärinä). Flimmeriä ei oikeastaan voi omin keinoin ennaltaehkäistä. Flimmeri voi nk. taloudellinen flimmeri, jota potilas ei edes itse huomaa. Tuolloin pulssitaso pysyy kohtuullisena ja verenpaineet ei laske. Pulssin kohotessa voi joskus flimmeriin liittyä myös lisälyöntejä, jotka tuntuvat siltä kuin sydän tekisi kuperkeikkaa. Epätaloudellinen flimmeri romahduttaa verenpaineita ja olo on silloin tosi kurja.
      Eteisvärinässä sydämen eteinen värisee jolloin jolloin sydän ei pumppaa täydellisesti verta eteisestä kammioon. Tuolloin verivolyymistä osa painuu sydämen eteiskorvakkeeseen. Virtaamaton veri hyytyy sinnekorvakkeeseen ja sydän seuraavan kerran pumppaa kunnolla eteisen tyhjäksi on riskinä että tämä hyytynyt veri sujahtaakin sieltä eteiskorvakkeesta verenkierron mukaan. Ihmisen anatomian mukaisesti tämä hyytymä huonolla tuurilla päätyy aivoihin, jolloin riskinä on aivoinfarkti eli veritulppa.
      Flimmeriä hoidetaan yleensä beetasalpaajalla eli monelle varmaankin tutulla bisoprolol / emconcor lääkkeellä, joka rauhoittaa pulssitasoa.
      Sen aivoinfarktin torjuntaan käytetään sitten sitä marevania, jolla pyritään pitämään veri riittävän juoksevana ettei sitä hyytymä sinne eteiskorvakkeeseen pääsisi kertymään.
      Alkuvaiheessa flimmeri voidaan yrittää kääntää carioversiolla eli antamalla sydämelle sähköisku.
      Sairaalaoloissa potilaalle annetaan usein cordarone eli amiodaroni infuusio, mikäli potilaan pulssitaso ei laske liian alhaiseksi ja verenpaine ei laske liian alhaiseksi.
      Hankalissa tapauksissa potilas voi syödä kotona cordarone tabletteja määräyksen mukaisesti.
      Ikävän tuntuisia lisälyöntejä voi ennaltaehkäistä pitämällä huolta siitä että elimistö saa riittävästi magnesiumia.


  • Hei!

    Minulla on 2 kk "syntymäpäivä". Juuri tänään. :o) Ensimmäisen kerran tuli synnyttyä (todistuksen mukaan) lähes 54 vuotta sitten Jyväskylässä. Tämä toinen päivä sattui sitten savolaiskulttuurin kehtoon eli Kuopioon.

    Tähän aikaan taisin olla melko hyvässä hiprakassa ilman rintakarvoja. Kaikkia kolmea. Ei ole enää sängyllä kaarisairaalan puolelle saapumisen jälkeen muistikuvia. Seuraavat ovatkin sitten teholta siinä kuuden tietämillä.

    Tuntui hassulta herätä ja todeta, että täällä ollaan. Lääkäri oli soittanut puolisolle kun varmistui että hyvin potkii ja hengittää. Siitä eteenpäin on kaikki muistikuvat hereilläoloajasta ihan tallella. Yö meni huulia kostutellessa vesitipoilla ruiskusta. Aamulla heräilin hoitajan tuloon ja kovasti ihmeteltiin letkuja joita muutama oli laiteltu. Lääkäri kävi katsomassa ja kertoi, että oli oppikirjaesimerkki onnistuneesta operaatiosta. Tosin kun savossa oltiin niin pienellä varauksella asiaan suhtauduin.

    Letkujen poisto oli sitten numero sinällään. Ei muuten, mutta olivat sen verran paksun oloisia että puudutteen tarpeesta kyselin. Reippaampi mieshoitaja jo varmaan väittelyyn kyllästyneenä totesi, että kokeillaan yksi ja jos sattuu niin sitten vaikka unille asti. Eipä sattunut. Hommansa osasi ja hyvin.

    Osastolla asiat menivät kipupumpun akun loppumista lukuun ottamatta hienosti. Se kun sattui vielä yhtä aikaa jonkun isomman hässäkän kanssa johon taisi osallistua kaikki hoitajat joita paikalla oli.

    Maanantaina 7.3 sitten vaan lanssilla keski-suomeen. Parasta asiassa oli kuski. Kun keskustelun lomassa totesi, että on ihan oma kokemus läpän vaihdosta aika monen vuoden takaa niin kummasti helpotti.

    Kahden yön jälkeen löysin itseni ihan tutusta sängystä. Ei tarvinnut sen kauempaa kotiin pääsyä odotella. Hyvää hoitoa sielläkin.

    Nyt kuuntelen uuden läpän läpsytystä ja odottelen kesää. Kävelen ihan lenkkejä, ajan kuntopyörällä, kuntosalilla varovasti jalkoja laitteilla liikutan ja pikkuhiljaa kuntoudun. Välillä sattuu rintalastaan. Välillä selkä kiukkuilee. INR:n takia piikkikammoista pistelevät vielä kahden - kolmen viikon välein.

    Kävin täällä(kin) lukemassa kokemuksia ennen leikkuria. Kiitos että olette niitä kirjoitelleet. Pelotti ja jännitti kuten varmaan kaikkia ainakin jollakin tavalla, mutta tuo kokemuksien lukeminen helpotti.

    Asioita sattuu ja tapahtuu. Meillä ei ole loppujen lopuksi siihen kovin paljoa sanomista. Minulle - kuten muillekin täällä - tapahtui näin. Siitä huolimatta täällä olen. Elämä edessä.

    • Hyvä, että meni hyvin! Itselläkin meni leikkaus sinällään todella hyvin. Pakko kuitenkin korostaa täällä vielä sitä lihasten voiman ja liikkuvuuden treenaamisen tärkeyttä heti, kun kivut antavat myöten. Tein itse sen virheen, että jäin sairaalasta annettujen fysioterapiaohjeiden varaan, jotka oli aivan liian riittämättömät. Yläselkä oli kipeä ja oli erilaisia lihasepätasapainoja, jotka aiheutti kipujen lisäksi ainakin huimausta.
      Jälkiviisaana on nyt helppo todeta, että jos olisin tiennyt niin olisin mennyt jollekin fyssarille tai leikkauksenjälkeisestä kuntoutuksesta tietävälle personal trainerille, joka ohjeistaa vähintään kerran viikossa liikkeitä ja seuraa kehitystä. Tein itse valtavasti työtä, jotta opin tietämään mitä pitää tehdä, jotta kuntoudun paremmin. Aloitin sen vain niin myöhään, että kesti kauan toipua.
      Nyt kuitenkin on kunto ollut jo pari vuotta vähintään yhtä hyvä kuin ennen leikkausta (2011) .
      Liike on lääke!


  • Hei.
    Minulla todettiin tänä keväänä nousevan aortan laajentuma, sekä lievä läppävuoto.
    Kardiologi ei antanut mitään ohjeita jatkoista , esim työn suhteen, sanoi vain että tähän on hoito ja hän soittaa myöhemmin hoitolinjoista.
    Johtuen kesälomista ei tuota soittoa ole vielä kuulunut
    Laajentuma on 45mm. Seuraava uä-kuvaus vuoden kuluttua.

    Miten teillä muilla, joilla nousevan aortan laajentumaa on seurattu, oletteko pystyneet olemaan normaalisti työelämässä, vai onko tullut mitään rajoituksia, esim. nostojen suhteen?
    Itse olen hoitoalan työssä, ja painavat potilasnostot ja siirot arveluttavat. Samoin liikunta, tuliko minkälaisia rajoitteita esim. hiidon, uinnin ja kuntosalin suhteen.

    Tästä sairaudesta näyttää olevan äärimmäisen vaikeaa saada tietoa mistään.

    • Minulta leikattiin nousevan aortan laajentuma, kun se oli 53mm. Käsittääkseni leikkausrajana pidetään 50mm tai 45mm jos sairastaa esim. Marfanin oireyhtymää.
      eilaiisa, Aorttaläppä ilmeisesti vuotaa?
      2v välein käyn ultraäänessä nyt leikkauksen jälkeen. Otettiin kerran myös TT-kuvaus varmuuden vuoksi koska uä ei nää aortan kaarta kunnolla. Se oli ok ja seuraavan kerran ehkä 15v kuluttua.

      Liikunnasta olen lukenut englanninkielisiltä nettisivuilta ja kysynyt kirurgeilta. Ennemmin kehotetaan liikkumaan monipuolisesti kuin jäämään lepoasentoon. Nostoja ja työntöjä, joissa pitää käyttää maksimivoimaa ja isoja lihaksia (selkä, jalat) kannattaa ehkä välttää jottei tulisi suurta verenpainepiikkiä aorttaan.


    • Kyllä olisi työterveyslääkärillä aika ottaa asioista selvää jos nostoja edellyttävässä työssä ja pullistuman mitat tuota luokkaa - et varmaan ole marfaanikko,
      varovaisuutta ja työjärjestelyjä olisi minun kohtalotoverin, bentalloperoidun neuvo


    • jöldgajgöjl kirjoitti:

      Kyllä olisi työterveyslääkärillä aika ottaa asioista selvää jos nostoja edellyttävässä työssä ja pullistuman mitat tuota luokkaa - et varmaan ole marfaanikko,
      varovaisuutta ja työjärjestelyjä olisi minun kohtalotoverin, bentalloperoidun neuvo

      Työterveyslääkäri toimii kardiologin ohjeiden mukaisesti. Näin minulle sanottiin
      Edelleen olen aivan samassa työssä , minkäänlaisia kevennyksiä ei vuosi sitten pidetyssä kolmikanta neuvottelussa tullut, mukana työnjohtoa sekä työteveyslääkäri-ja hoitaja.

      Kardiologon mukaan tuo 45mm laajentuma on hyvin lievä , eikä kuulemma laajentumaan vaikuta työn rasittavuus milläänlailla, toki äärimmilleen meneviä ponnistuksia tulee välttää. Sekä verenpaine ja kolesteroliarvot pidettävä mahd. alhaisina, näihin minulla onkin lääkitys.

      Nyt keväällä uusi aortan magneettikuvaus tulossa.


    • eilaliisa kirjoitti:

      Työterveyslääkäri toimii kardiologin ohjeiden mukaisesti. Näin minulle sanottiin
      Edelleen olen aivan samassa työssä , minkäänlaisia kevennyksiä ei vuosi sitten pidetyssä kolmikanta neuvottelussa tullut, mukana työnjohtoa sekä työteveyslääkäri-ja hoitaja.

      Kardiologon mukaan tuo 45mm laajentuma on hyvin lievä , eikä kuulemma laajentumaan vaikuta työn rasittavuus milläänlailla, toki äärimmilleen meneviä ponnistuksia tulee välttää. Sekä verenpaine ja kolesteroliarvot pidettävä mahd. alhaisina, näihin minulla onkin lääkitys.

      Nyt keväällä uusi aortan magneettikuvaus tulossa.

      Magneettikuvauksissa todettiin laajentuman pienentyneen millillä, ollen nyt 44mm. Edelleen jatkan entisessä työssäni , verenpaine pidettävä alhaisena , tämä ainoa ohje mitä annettiin. Magneettikuvauksia ei enää jatkossa .
      Onkohan muita joilla olisi tuo laajentuma pienetynyt, itse ajattelen mittausvirhettä...?


  • Moi,
    Nyt 4 viikkoa leikkauksesta (mekaaninen aorttaläppä) ja kivut on veemäiset. Rytmihäiriöitä on ollut, sormien ja huulien puutumista, mutta eniten ärsyttää jatkuva puristava kipu rinnassa. Ei hellitä hetkeksikään, että voisi edes yhden henkäyksen vetää ilman irvistystä. Haava on parantunut ihan hienosti (en edes ole sitä kunnolla huomannut muun tuskan ohella).

    Rytmihäiriöt vielä kiusaavat lisää vasemman puolen ilkeää muljumista. Ja se läpän raksutuskin ottaa aivoon. Harmittaa koko leikkaus. En usko, että tulen ikinä kuntoon. Argh, tämä oli nyt huono päivä, enkä saa unta. En tänäkään yönä. Kipua ja kiukkua.

  • Se puristus mullakin oli ihan jonkin aikaa. Siitä se sitten väheni pikkuhiljaa kun pystyi venyttelemään ja liikkumaan enemmän. Joskus menee pitkiäkin aikoja ettei arjessa sitä läpän naksutusta edes muista, mutta välillähän se aina muistuu.....varsinkin toki kun noin vähän on leikkauksesta aikaa. Ei siihen nyt muu auta kuin aika.

  • Muistan hyvin ekat yöt leikkauksen jälkeen. Läpän nakutus kuului silloin niin lujaa että kuuntelin sairaalassa korvanapeilla yöt sinffonioita. Silloin tuntui että ei mitenkään pärjää tällaisen läpsytyksen kanssa. Noin 3 kuukauden kohdalla läpytykseen kiinnittää enemmän huomioita lähinnä vain nukkumaan mennessä. Tsemppiä!

  • No nyt helpotti ikävät oireet! Soitin omalle lääkärille ja hän kirjoitti tanakammat kipulääkkeet (Targiniq aamuin illoin). Meinasi, että pelkkä Panadol on puhdasta kiusantekoa raskaan sarjan leikkauksen jälkeen... Kova kipu lisää adrenaliinin eritystä ja aiheuttaa ärtymystä, levottomuutta ja unettomuutta. Ja siitä seuraa, ettei toipuminen edisty kuten pitäisi.

    Viikon kipulääkityksen aikana kuntoni koheni huimasti. Kivuttomana pystyin hengittämään normaalisti, liikkumaan ja nukkumaan riittävästi. Nyt olo on aivan hyvä. En tarvitse edes sitä kirottua Panadolia, en mitään kipulääkettä. Ei ärsytä enää edes läpän raksutus. Näin pienestä se sitten oli kiinni.

  • Täällä onkin ollut hiljaista :o)

    Mutta hyvä jos kivut alkaa olla takana. Ja tuosta panadolista nyt ei paljoa iloa ole muutenkaan. Taitaa enemmän vaan buustata buranaa.

    Ei muuta kuin liikettä koneeseen ja hyvää joulun odotusta. Ensi kesänä rouhean arven kanssa rannalle. Tatuoinnin nyt saa kuka vaan, mutta näitä hyviä arpia on aika harvassa.

  • Tietääkö kukaan voiko tekoläppäpotilas mennä magneettikuvaukseen?

    • Jos on nk. vanha läppä, joka ferromagneettinen esim Bjökshiley, ei saa mennä -
      uudemmissa voi asia olla toisin, tämä pitää selvittää lääkärin kanssa ehdottomasti


  • Hei,kuinka kauan aorttaläpän ahtaumaa täytyy sairastaa,että se leikataan vai leikataanko? Tehdäänkö se avosydänleikkauksella jos leikataan?

  • Koiruuspeto: Molemmat asiat riippuu potilaan kunnosta ja lääkäreitten arvioista, mutta tietääkseni (en ole hoitoalalla,vaan saanut tekoläpän itse) pääsääntöisesti (noin) alle 60-vuotiaille laitetan mekaaninen läppä avosydänleikkauksella. Jos tarvitaan ohituksia, niin ne tehdään tietysti samalla. Lapsille ja yli 60-v laitetaan biologisia läppiä ja näitä voidaan asennella suonen kautta. Hyväkuntoisilla potilailla suositaan avosydänleikkausta, koska silloin operaatio on ymmärrettävistä syistä helpompi tehdä.

  • Facebookissa on meillä läppävikaisille perustettu oma ryhmä nimellä sydänläppäystävät. Liittykää ihmeessä :) jick????

    • Liittykää rohkeesti vaan.Tää on hyvä homma.Toivotaan myös eri vaiheissa läpän kanssa olevia mukaan.Vertaistukea me kaikki tarvitaan jollain tasolla jossain kohtaa.Ei tarvii itekseen pähkäillä😀


  • En löytänyt ryhmää nimellä sydänläppäystävät? Onko se suljettu ryhmä?

    • Etsi ryhmistä. Mulla meni Koivunen ennen kuin löytyi. On suljettu ryhmä


  • Mulla on kohta 4 vkoa aorttaläpän vaihdosta keinoläppään ja samalla nousevan aortan proteesin asennuksesta. Toipuminen on mennyt melko hyvin, Tramalia ja Paratabsia otan enää vain yöksi.
    Tramal aiheutti alussa harhanäkyjä kun laittoi illalla silmät kiinni. Sitten kun avasi niin katosivat. Erikoista :-)

    Tuli 2. leikkaus 1 vko ekan jälkeen hematooman poistamiseksi. Nukutuksesta herätessä oli tarvetta lisäkipulääkkeelle. Muutoin ei ole kivuista tarvinnut kärsiä (eikä saakaan, hidastavat toipumista!)

    Nyt on muutamana päivänä ollut eteisvärinää. INR ei oo ihan vielä ollut 3 vkoa hoitotasolla niin eivät tänään halunneet vielä kääntää rytmiä.

    Eteisvärinä haittaa aktiviteetteja kun hengästyttää, korvissa suhisee, on kevytpäisyyttä ja saa olla varovainen ylös noustessaan ettei lähde taju. Vaikuttaa muillakin olevan samoja oireita.

    Marevania oon popsinut leikkauksesta asti, mut viime päivinä on hiukan keulinut, viimeisin arvo 3.4 !

    Jo sairaalassa tuli näkökenttään välillä väräjäviä sahalaitaisia kuvioita. Vielä nykyäänkin niitä välillä näkyy.

    Suurin positiivinen yllätys on ollut tuo rintalasta, joka ei ole kyl vaivannut läheskään niin kuin kuvittelin ennen leikkausta!

    Meilahden suuntaan isot rispektit, siellä oli asiantuntevaa, mukavaa ja huumorintajuista väkeä joka käänteessä. Todellakin tietävät mitä tekevät !

    Niin, ja olen 55v mies.

  • typo: INR on keulinut, ei Marevan tai sen annostus :-) ...

    • No onhan täälläkin joku :o) 4 viikkoa takana ja ilmeisesti hyvin menee? Tuo INRI tuntuu välillä keulivan aika pienestä - välillä ihmetyttää kun ei edes värähdä vaikka tekisi mitä. Itsellä laski kuin lehmän häntä kun innostuin liikkumaan reilummin. Kaksi viikkoa liikuntaa kolme - neljä tuntis joka päivä joka , niin putosi hoitotason alarajalle. Siitä sitten viikon loma etelässä, niin johan oli letkeää verta...

      Että älä huoli. Kyllä siihen taso löytyy. Nuo sahalaidat voi johtua lääkitysestä tai siten leikkauksesta. Itsellä niitä vielä joskus näkyy, Koeta vaan voinnin mukaan liikuskella ja jumppailla. Salikortti voisi olla hyvä varmaan jossakin vaiheessa harkita.

      Mutta onnea uuden varaosan johdosta, Nyt kone käy taas hyvin ja rinnassa rouhea arpi. ;o)

      Jos haluat jutella, niin täällä käyn aina välillä ja läpänvaihdosta on reilu vuosi. samaa vuosimallia taidetaan olla kaiken lusäksi...

      Hyvää kesää ja hyvää uutta elämää.


    • Kesäkuun alkupuolella jouduin sairaalaan vähän yli vkoksi, kun tuli kuumetta yli 38 astetta. Sitä ennen oli puristavaa tunnetta rintakehässä. Hiukan nestettä oli keuhkossa ja tulehdusta rintalastassa. Kahta eri antibioottia tiputtivat, kotona olen popsinut sitten kotiutumisen jälkeen paria muuta antilooppia kk verran.

      Harmitti, mut minkäs teet. Takapakkia tuli jonnii verran kuntoutumisen ja liikkumisen suhteen.
      Sairaalassakin hiukan toppuuttelivat liikaa liikkumasta ab-kuurin aikana. Kävelyä oon lähinnä harrastanut voinnin mukaan.

      Eiköhän tää tästä taas. Pumppu muljahtelee aina silloin tällöin, mut eteisvärinä ei oo palannut rytminsiirron jälkeen.

      Rintalasta alkaa varmaan olla jo pikkuhiljaa luutunut, fillarointiakin on uskaltanut jo aloitella :)

      Tuntuuko että sulla olo "normaali" vuoden kuluttua leikkauksesta ?
      Vai onko rajoitteita liikkumisen / jaksamisen suhteen ?

      Kiitoksia toivotuksista, mukava että joku näitäkin jorinoita jaksaa lukea :-)


    • Tämä on keljumainen sairaus. Itsellä löytyi n. vuosi sitten. Onneksi vielä pysynyt laajentuma ennallaan samoissa lukemissa.


    • No taisin olla seurannassa 4-5 vuotta ennen kuin oli aortan tyvi laajentunut leikkausrajalle (olikohan 55 mm). Oli siis paljon aikaa sopeutua ajatukseen, että leikkaukseen mennään, kun sen aika tulee.

      Etukäteen harmittelin leikkaukseen joutumista, mut aikansa kun asiaa pähkin, niin hokasin että vaihtoehto eli leikkaamatta jättäminen olis kyllä huomattavasti huonompi :-)

      Täytyy sun vaan asennoitua sillai, että tää hoidetaan nyt kuntoon ja toipuminen ottaa aikansa.
      Kiire pois, ja liikunta sitä mukaa kun pystyy. Liika reuhtominen on pahasta, kuten liikkumatta jättäminenkin. Kyllä se oikea taso löytyy !

      Täytyy olla kyl kiitollinen että meillä Suomessa on niin hyvä ja edullinen terveydenhoito - nyt sitä osaa todella arvostaa !


    • venttiiliremppa kirjoitti:

      Kesäkuun alkupuolella jouduin sairaalaan vähän yli vkoksi, kun tuli kuumetta yli 38 astetta. Sitä ennen oli puristavaa tunnetta rintakehässä. Hiukan nestettä oli keuhkossa ja tulehdusta rintalastassa. Kahta eri antibioottia tiputtivat, kotona olen popsinut sitten kotiutumisen jälkeen paria muuta antilooppia kk verran.

      Harmitti, mut minkäs teet. Takapakkia tuli jonnii verran kuntoutumisen ja liikkumisen suhteen.
      Sairaalassakin hiukan toppuuttelivat liikaa liikkumasta ab-kuurin aikana. Kävelyä oon lähinnä harrastanut voinnin mukaan.

      Eiköhän tää tästä taas. Pumppu muljahtelee aina silloin tällöin, mut eteisvärinä ei oo palannut rytminsiirron jälkeen.

      Rintalasta alkaa varmaan olla jo pikkuhiljaa luutunut, fillarointiakin on uskaltanut jo aloitella :)

      Tuntuuko että sulla olo "normaali" vuoden kuluttua leikkauksesta ?
      Vai onko rajoitteita liikkumisen / jaksamisen suhteen ?

      Kiitoksia toivotuksista, mukava että joku näitäkin jorinoita jaksaa lukea :-)

      Eipä noita rajoitteita tullut pidettyä :o) Kun pitää olla välillä niin äijää. Salille menin neljän viikon päästä. Tosin ihan puolison seuraksi. Paitsi kun silmä vältti, niin piti kokeilla jos jotakin jaksaisi. Kun keskiviikkona pääsin pois, niin seuraavana tiistaina kävelin reilun kilometrin verran. Hieno ilma ja kaikki näytti ihan uudelta niin piti sitten yrittää. Aikaa mokomaan meni tunti ja vartti ja paita oli sitten ihan märkä. Siitä se sitten lähti menemään. Kävelyä, salia, uintia ja pyöräilyä ihan sen mukaan miltä tuntui.

      Vielä ei kaikki salilla liiku niin kuin ennen. Tosin olen alkanut uskoa että ei ole pakkokaan. Mutta muuten menee pumpun puolesta ihan hyvin. Pyörä liikkuu ja kävelylenkit on olleet pisimmillään reilun kympin tallusteluja.

      Vuoden sisällä inri on pysynyt kahta kertaa lukuun ottamatta hoitotasolla. Putosi alarajalle kun innostuin tuossa keväällä kuntoilemaan vähän reilummin. Tuli siinä sitten juotua vettä aika paljon ja syötyä vähemmän. Seuraava oli sitten yli ylärajan kun oltiin auringon alla lomalla. En liikkunut ja join ihan liian vähän. Mutta nyt taas on kohdillaan.

      Muuten elämä on aika normaalia. Puolison mukaan olen paremmassa kunnossa kuin ennen leikkuria. Joskus kyllä huomaa kun alkaa tekeminen mennä vähän yli. Ehkä siihen jaksamiseen vaan kiinnittää enemmän huomiota kuin ennen.

      Ja muljahtelee se minullakin. Jotenkin tuntuu, että enemmän silloin kun ei ole muistanut juoda tai on nukkunut huonosti. Tai juonut kahvia liikaa ;o)

      Vaikka on aika tyhmä fraasi, niin ei auta kuin sanoa, että kyllä se siitä lähtee. Oman jaksamisen ja olon mukaan. Toki nuo tulehdukset otti varmaan päähän. Kun ne vie taaksepäin ja ne on kuitenkin aika pelottavia.

      Ja kyllä noita "jorinoita" lukee. Ne on kuitenkin aika hyviä tarinoita :o)


  • Täällä myös yksi 37v mies liittymässä kerhoon.

    Aorttaläppävuoto ja laajentunut nouseva aortta havaittu 6 vuotta sitten. Tähän asti ollut oireeton ja kontrolloitu kerran vuodessa. Leikkausrajat lähenee, ja nyt alkoivat oireilut. Ensin korkea syke useamman päivän ajan kolme viikkoa sitten johon sain beetasalpaajaa, seuraavaksi lisälyönnit/muljahtelut lisääntyivät selkeästi viikko sitten. 4 päivää meni juuri paikallisessa aluesairaalassa seurannassa kun vaihdettiin beetasalpaajaa ja säädettiin uuden annostusta ja seurattiin lisälyöntien määrää ja sykettä. Sairaalassa ultrattiin eikä leikkausrajat kuulemma vielä ylity kummankaan ongelman kanssa (vuoto ja nousevan aortan laajentuminen), mutta kokonaisuutta miettivät vielä. Maanantaina mennään magneettikuvaan Meilahteen toistamiseen, ensimmäisen kerran kävin huhtikuussa kun seuranta siirtyi yksityiseltä puolelta julkiselle. Holter-tutkimus on kuulemma myös luvassa lähiaikoina.

    Tällä hetkellä siis kotona eikä ongelmia jos makailee sohvalla. Kuitenkin sykkeen nouseminen aiheuttaa ylärinnassa ”painon tunteen” ja lisälyönnit alkavat. Rauhoittuminen auttaa.

    Oireettomana sairaus ei ole aiemmin oikein vielä huolestuttanut, kovin paljoa ainakaan. Nyt oireiden myötä koko asia tuli jotenkin ”lähemmäksi” ja tunteiden vuoristorata ja pelot tulevaisuudesta alkoivat. Samoin alkoi asioiden googlaaminen netistä :) Näiden ketjujen lukeminen auttoi kummasti, ainakin nyt hetkeksi. Leikkauksesta voi näköjään selvitä ja mahdollisten ongelmien kanssakin näyttää ainakin suurin osa pärjäävän, ainakin kun aikaa kuluu. Kiitos ketjujen aloittaja Jaanamark ja kaikki muutkin kokemuksianne jakaneet!

    • Hei Opa. Missä lukemissa laajentumasi on nyt ja onko sinulle annettu jotkin tietyt rajat joihin mittoihin saa laajentua ennenkuin leikataan? Itselläni nyt 45mm ja kaksi vuotta seurattu, vielä ei ole ollut puhetta leikkauksesta.


    • Hei!

      Vuoristorataa se on. Vaikka alalla on ja on joutunut tuota sivusta joutunut seuraamaan, niin kyllä se itku isommankin miehen joku hiljainen ilta vaan saattaa yllättää. Vaikka kuinka olisi tiennyt - kuten leikkuriin lähettänyt lääkäri varsin yksiselitteisesti totesi - leikkauksen olevan tulossa.

      Mutta siitä ei tarvitse toisaalta olla huolissaan. Se kuuluu asiaan. Epäuskosta raivon tunteeseen, Itkusta sinne "vielä minä tästä nousen"-fiilikseen. Sitä itkuakaan ei kannata pidätellä.

      Itsellä vuoti tuo läppä. Kammio oli laajentunut 75 mm kokoon ja sen kohdalla alkaa olla leikkurin paikka. Puolison mukaan puhalsin mäkien kohdalla silloin huomattavasti nykyistä enemmän.

      Nyt sitten on paljon paremmin: ei puhalluta ja kammio on 50 mm koossa aika nätisti. Lääkkeitä nyt menee, mutta niin menee elämääkin. Läppä pitää läiskettä ja kuulemma kestää kyllä sen mitä mieskin. Rinnassa rouhea arpi mitä kehtaa rannalla näytellä. :o)

      En tiedä käykö täällä kukaan nykyisin, mutta minä ainakin. Jos - ja kun - jännittää, niin kirjoita.


  • 50 mm tässä vaiheessa ja 55 mm olisi vissiin leikkausraja.

  • Hei vaan läppäveikot ja -veikottaret!

    Täällä yksi joukkoon liittyjä. Olen 39v mies. Viime talvena löytyi sydämestä sivuääni joka paljastui vaikeaksi aorttaläppävuodoksi. 2-purjeinen läppä on vissiin vuotanut jo vuosikymmeniä. Melko oireeton on ollut tähän asti. Hieman huimausta ja rytmihäiriöitä ja iltaisin sydän jyskyttää joskus sen verran kovasti että se häiritsee unen saantia. Samoin keuhkoihin kerääntyy herkästi limaa. Kahdet verenpainelääkkeet sain. Nyt verenpaineet 155/45, leposyke 60. Vasen kammio laajentunut reiluun 70 milliin. Aortta on vielä normaalin rajoissa. Kardiologi laittoi mut syksyllä leikkausjonoon ja kutsua leikkaukseen odottelen. Varjoainekuvauksissa on käyty jo pari kuukautta sitten.

    Rasittuminen on jotenkin omituista. Oon ollut aika aktiivinen liikkuja, mutta portaiden nousukin saattaa ottaa toisinaan koville. Toisaalta pystyin kevyellä vauhdilla ja sykkeellä hölkkäämään 30 kilsan lenkin ilman oireita. Kovasykkeinen liikunta kerää limaa keuhkoon jota saa köhiä pois vielä seuraavanakin päivänä.

    Vähän jäi ihmetyttämään paikallisen sairaalan kardiologin kommentti kun kysyin voisiko läppää korjata. Hän vastasi ettei 2-purjeisia läppiä korjata vaan laitetaan aina tekoläppä. Oon käsittänyt että niitäkin nykyisin korjataan. No kirurgi kai sen viime kädessä päättää alkaako/pystyykö korjaamaan läppää vai vaihtaako tekoläpän.

    Kiitoksia kaikille ketjuun kirjottaneille ja aloittajalle munkin puolesta. Melkoisen hermostuttavaa tämä leikkauskutsun odottelu.

    • Vanha vitsi, mutta hyvä kun läppä lentää... :o)

      Minä kun olen tällainen "ihan itte teen eikä tartte auttaa"-tyyppi, niin tuli oman läpän kohdalla lueskeltua kaikki mitä aiheesta löytyi. Siellä lukiessa törmäsin tuohon kaksipurjeiseen läppään.

      Kaksipurjeisia seurataan, vaikka olisivat ehjiä. Siis jos suvussa on jollakin ollut, niin tarkistellaan josko muillakin olisi. Ehjänä kestää eliniän, mutta vähän herkempi menemään epäkuntoon. Eikä tosiaan pahemmin korjata entistä, vaan laitetaan uusi.

      Mutta siitä tulee ihan hyvä ja toimiva. Ja jos nyt hölkkäilet noin hyvin, niin omasta kokemuksesta - tosin kuntopyörällä ajelusta katsottuna - toimii vähintään yhtä hyvin kuin ehjä entinen. Ja huomattavasti paremmin kuin vuotava nykyinen. Tosin on vaikea aluksi uskoa kun vessareissuunkin täytyy aluksi ottaa reilu ennakko, että ehtii. Siinä etanakin ohittaa...

      Mutta sitten joku päivä tulee se kulminaatiopiste kun huomaa että se toimii ja vieläpä hyvin. Ei puhalluta tai yskitä liikkuessa. Ensimmäisen kerran kun leikkurin jälkeen kiipesin kolmanteen kerrokseen, siihen meni kyllä aikaa ja puhinaa piisasi. Puoliso olisi ehtinyt useamman kerran tehdä saman reissun siinä ajassa. Nykyään menee rouva reppuselässä juosten sinne kolmoseen...


  • Hienoa, vähän eloa tähän hienoon ja pitkään keskusteluun😀itse läppäleikattu 2011, viisi vuotta meni hyvin, nyt taas rampattava Tayssissa.Läppä vuotaa taas ja uusintaleikkaus jossain kohtaa tulossa..Tämänhetken ongelma on nopea flimmeri, jota ei saada lääkkeillä kuriin.Nyt odottelenkin tietoa, miten edetään.Tahdistimesta ja AV-solmun katkaisusta on jo puhuttu.Tsemppiä leikkausta odottaville..

    • Hei!

      Ihan nyt heti alkuun tuota läpän vuotoa kyselen. Sillä kyselen kun kovasti ovat kehuneet, että kyllä kestää sen 300 - 400 vuotta. Oliko maanantai-versio vai minkä takia on alkanut vuotaa?

      Ei se kyllä mikään kiva juttu ole odotella uutta leikkuria. Enkä kyllä tiedä, onko se yhtään sen helpompaa toisella kerralla. Eikä siihen voi oikein mitään raflaavaa heittää kun tietää kuinka jännittää...

      Kyllä siitä hyvä tulee :o)


    • ThePain kirjoitti:

      Hei!

      Ihan nyt heti alkuun tuota läpän vuotoa kyselen. Sillä kyselen kun kovasti ovat kehuneet, että kyllä kestää sen 300 - 400 vuotta. Oliko maanantai-versio vai minkä takia on alkanut vuotaa?

      Ei se kyllä mikään kiva juttu ole odotella uutta leikkuria. Enkä kyllä tiedä, onko se yhtään sen helpompaa toisella kerralla. Eikä siihen voi oikein mitään raflaavaa heittää kun tietää kuinka jännittää...

      Kyllä siitä hyvä tulee :o)

      Oma läppä korjattiin, seuraava lienee sit mekaaninen


  • No sitten... Se mekaaninen on kuulemma hyvä. Itsellä on sellainen . Ihan toimii - siis ainakin toistaiseksi ja odotettua paremmin. nämä uudet versiot on jotain hiililäppiä dacron kaulurissa. Ääntä pitää, mutta siihen tottuu.

  • Enpä ole vuosiin tälle palstalle kirjoittanut, mutta nyt eksyin tänne! Minulle vaihdettiin aortanläppä keväällä 2011. Olin onnekas, koska minulle ei jäänyt mitään oireita. Ei ole rytmihäiriöitä eikä flimmereitä. Koska mekaaninen läppä, ne pakolliset marevanit menee, mutta arvot pysyvät hyvin kohdallaan, joten käyn verikokeessa 6-8 viikon välein. Lisäksi syön kolestrolilääkkeen ja verenpainelääkkeen. Kolestrolilääke taitaa olla enenmmänkin varoiksi. Olen käynyt vuosittain yleislääkärin vuositarkastuksessa. Oletteko käyneet ultrassa leikkauksen jälkeen säännöllisesti? Minä olen käynyt kerran ja varmaankin ensi keväänä menen taas. Taysin puolesta ei kutsuta, koska sanottiin, että ei ole mitään tarvetta. Leikkaukseen meneville sanoisin, että luottavaisin mielin. Siellä on niin kovat ammattilaiset hoitamassa sinua, että homma onnistuu.

  • Hyvä että aikasemmin leikatuistakin on vielä elonmerkkejä. :)

    Minä aloin jo ihmetellä kun ei alkanut kuulua kutsua leikkaukseen vaikka olin odotellut jo pari-kolme kuukautta ja soittelin sairaalaan. Kävi ilmi että kardiologi oli unohtanut katsoa magneettikuvat ja laittaa lähetteen leikkaukseen. Pahoittelivat kovasti ja laittoivat heti seuraavaksi päiväksi lähetteen hammasröntgeniin. Jospa se leikkauskutsukin pian tulisi. Onneksi ei ole suurempia oireita. Yhtenä päivänä tosin jouduin seisomaan paljon ja huomasin illalla nilkkojen turvonneen. Ne olivat myös täynnä pieniä punaisia pilkkuja. Eräänä yönä taas heräsin armottomaan tinnitukseen. Ja maailma pyöri silmissä kun silmät avasin. Säikähdin aika kovasti, mutta se meni parissa minuutissa ohitse. En tiedä liittyikö se läppävikaan mitenkään, mutta en ole mitään vastaavaa aiemmin kokenut.

  • Moi taas

    Meikäläinenkin on nyt leikkurissa käynyt. Helmikuun 8. päivä leikattiin. Soittivat sairaalasta edellisviikolla että oot tulossa ensi viikolla leikkaukseen ja ihmettelivät enkö oo saanut kirjettä. No kirje tuli seuraavana päivänä. Mutta hyvä niin ettei tarvinnut kauempaa jännittää leikkaukseen menoa kun oli ajankohta tiedossa.

    Mulla oli kaksipurjeinen vuotava aorttaläppä ja oli ollut puhe että laitetaan tekoläppä tilalle. Kirurgi antoi kuitenkin vaihtoehdoksi läpän korjauksen ja siihen ratkaisuun päädyttiinkin. Kaksipurjeisissa läpissä vaan on suurempi riski aortan laajentumiselle jatkossa joka johtaa uudelleen läppävuotoon. Läpän korjaus onnistui, mutta leikkauksen jälkeen meni sepelvaltimo tukkoon ja joutuivat avaamaan rintakehän uudestaan ja tekemään sepelvaltimon ohitusleikkauksen. Sain vielä kammiovärinän ennen heräämistä ja olinkin kolme päivää teholla ennen kuin siirsivät sydänosastolle.

    Olo oli herätessä ja yleensäkin koko ajan leikkauksen jälkeen yllättävän hyvä. Ensimmäisinä öinä tosin ei nukkumisesta tullut oikein mitään. Oisinkohan neljäntenä yönä nukkunut jo kyljelläni ja se onnistuikin paremmin kuin selällään. Fysioterapeutti kannustikin kyljellään nukkumiseen tyynyillä tuettuna. Kipein paikka tällä hetkellä on vasen rintalihas josta nappasivat valtimon ohitusleikkaukseen. Kunto romahti tosiaan surkeaksi. Nyt oon pidentänyt kävely- ja kuntopyörälenkkejä 20 minuuttiin mutta ylämäet ja rappuset pistävät vielä puhaltamaan. Leikkaushaava on parantunut. Dreenireikien kohdalla on vielä turvotusta. Leposyke pomppii välillä oudosti sängyssä maatessa. Toisinaan saattaa oikealla kyljellä maatessa syke olla 80 ja vasemmalla kyljellä 65. Toisinaan taas asennolla ei ole vaikutusta.

    • Hieno juttu, että kuitenkin onnistui. Ja kun fraaseilla mennään, niin ei kun kohti kevättä ja kesää ;o) Kohta alkaa puhallukset helpottamaan ja elämä tuntuu ihan uudelta. Kipeä se varmaan on, mutta ainakin tietää olevansa elossa. Sitten se tuntuu hienolta, kun ensimmäisen kerran huomaa unohtaneensa edes hetkeksi koko asian.

      Itsellä uudesta läpästä 2 vuotta ja pari viikkoa päälle. Alkaa olla sisäänajo ajettu ja matka jatkuu.

      Hyviä vointeja.


    • ThePain kirjoitti:

      Hieno juttu, että kuitenkin onnistui. Ja kun fraaseilla mennään, niin ei kun kohti kevättä ja kesää ;o) Kohta alkaa puhallukset helpottamaan ja elämä tuntuu ihan uudelta. Kipeä se varmaan on, mutta ainakin tietää olevansa elossa. Sitten se tuntuu hienolta, kun ensimmäisen kerran huomaa unohtaneensa edes hetkeksi koko asian.

      Itsellä uudesta läpästä 2 vuotta ja pari viikkoa päälle. Alkaa olla sisäänajo ajettu ja matka jatkuu.

      Hyviä vointeja.

      Oletteko kuntoutuneet takaisin työelämään noiden suurten ja vaativien läppä-ja aortan laajentumaleikkausten jälkeen, ja kuinka pitkiä sairauslomat ovat noissa leikkauksissa, noin normaalisti. ?
      Itsellä aortan laajentuma seurannassa ja vähäistä läppävuotoakin on.


    • Läpän puolesta asiat ihan ok näin kahden vuoden jälkeen. Rintalasta vielä(kin) vähän kiukkuilee jos siihen kohdistuu rasitusta. Eli jos vaikka punnertelee...

      Ja kai nuo sairauslomat menee sen mukaan kuinka kukin paranee ja mitä työtä tekee. Se nyt kuitenkin on tärkein, että saa elämän syrjästä kiinni.


  • Onko kokemuksia voimakkaasta hengenahdistuksesta leikkauksen jälkeen? Itsellä vaihdettu syyskuussa ja viime viikolla alkanut hengenahdistusta, myös levossa.. Terveyskeskuslääkäristä ei ollut mitään hyötyä ja nyt odotellaan että saisin yhteyden kardiologiin jotenkin.

    • Tuo on harmi. Vaikka vaiva ei olisi vakava itsessään, niin epätietoisuus kyllä potkii takaa pimestä. Jyväskylässä ainakin kehottivat soittamaan sydänosastolle jos vaan jotakin tulee. on sitten kysymyksiä, oireita tai epätietoisuutta.

      Muutaman kerran olen soittanut ja ihan neuvoja saanut sen mitä tarvitsen. Kiitos siitä sinnepäin!


  • Jo 8,5 vuotta aorttaläppäleikkauksesta , oma läppä parsittu ja korjattu. Metsurin töitä vapaa ajalla ja muulloinkin kohtalaisen kovaa kuntoilua tai kuntosalilla ahertamista. Ikää 61
    2-3 krt kk: ssa käyn ottamassa max sykkeen porrasjuoksussa tai kuntoyörällä polkien ihan viimeiseen ” hengenvetoon” saakka.
    Eipä ole oireita ollut ja vuosi sitten kontrollissa todettiin että läpät ei vuoda. Halusivat kattoo vielä kerran kolmen vuoden kuluttua miltä näyttää, johonkin tutkimukseen tarvitsevat tietoa.

    • Hieno juttu. Onneksi olkoon. Nyt löytyi tavoite johon pyrkiä :o). Laittele kuulumisia tänne päin niin kuullaan kuinka treeni kulkee. Jatkoja.


  • Nyt on leikkauksen jälkitarkastus takana. Ihan hyvältä näytti. Läppä ei vuoda ja vasen kammio on pienentynyt jo melkein normimittoihin. Hieman arpea sydänlihaksessa ja sen takia se ei supistu vielä ihan tasaisesti joka puolelta. Tuli lupa taas juosta ja urheillakin. :)

    Oli noin 1-2 kk leikkauksen jälkeen paljon rytmihäiriöitä. Tulivat useimmiten levossa. Paljastuivat holterissa vaarattomiksi bigeminiajaksoiksi. Melko ahdistavia kuitenkin olivat kun saattoivat jatkua tuntikausia ja välillä olla bigeminiarytmi päällä 15 minuuttiakin yhteen menoon sykemittarin näyttäessä 30-35. Onneksi loppuivat melkein kokonaan vapun jälkeen ja puolitettiin betasalpaajakin. Nytkin voi vielä tulla raskaamman liikunnan jälkeen illalla vielä lyhyitä bigeminiapätkiä tai lisälyöntisyyttä.

    Kestävyyskunto on kyllä kovin heikko verrattuna leikkausta edeltäneeseen, mutta eiköhän se tästä kesän aikana korjaannu. Olo, energisyys ja yleinen jaksaminen sen sijaan ovat selvästi leikkausta edeltänyttä aikaa parempia. :)

  • Onko ketään kenelle olisi tehty samanaikaisesti kahden sydänläpän vaihtoa/korjausta? Itselläni on vaikea aorttastenoosi ja myös vaikea mitraaliläppästenoosi. Olen nyt leikkausjonossa ja tarkoitus on vaihtaa/korjata molemmat kerralla. Onko laitettu kentis molempiin mekaaninen läppä vai vain toiseen? Hieman jänskättää tuleva leikkaus, mutta tietenkin luotan lääkäreihin :)

  • Taitaa olla ihan kuollut tämä keskusteluketju :(

    • Hei,
      Isän puolelta suvussa on ollut sydänsairauksia, oma isäni kuoli aortan repeämään ja myös hänen isällään on ollut sydänkohtaus aikoinaan.

      Yhtenä iltana aloin tutkimaan näitä asioita ja halusin varata ajan lääkärille, että saisin varmuuden tähän asiaan, että voiko minulla olla jotain tämän kaltaista.

      No lääkäri kuuli sivuäänen ja teki lähetteen eteenpäin. Verikokeet ym. testit oli kunnossa. Tunnen hengästyväni helposti ja välillä hengittäminen tuntuu raskaalta. Myös huimausta tulee välillä kun nousee nopeasti ylös. Ei tarvitse paljoa tehdä, niin syke nousee helposti. Välillä tunnen pistävää tunnetta rinnassa, mutta se helpottaa hetken päästä. Kovat päänsäryt vaivaavat, mutta en tiedä liittyykö se tähän asiaan. Välillä on todella väsynyt ja vetämätön olo.

      Kuinka kauan yleensä kestää kun saatte lähetteen? Voiko sitä joutua odottamaan pitkäänkin? Ja miten pitkään siitä menee, että pääsee tutkittavaksi?

      Mua stressaa ihan älyttömästi tämä odottaminen, varsinkaan kun ei ole nähty missä kunnossa sydän on. Mutta ei vissiin auta kun odottaa :/


    • Anonyymi kirjoitti:

      Hei,
      Isän puolelta suvussa on ollut sydänsairauksia, oma isäni kuoli aortan repeämään ja myös hänen isällään on ollut sydänkohtaus aikoinaan.

      Yhtenä iltana aloin tutkimaan näitä asioita ja halusin varata ajan lääkärille, että saisin varmuuden tähän asiaan, että voiko minulla olla jotain tämän kaltaista.

      No lääkäri kuuli sivuäänen ja teki lähetteen eteenpäin. Verikokeet ym. testit oli kunnossa. Tunnen hengästyväni helposti ja välillä hengittäminen tuntuu raskaalta. Myös huimausta tulee välillä kun nousee nopeasti ylös. Ei tarvitse paljoa tehdä, niin syke nousee helposti. Välillä tunnen pistävää tunnetta rinnassa, mutta se helpottaa hetken päästä. Kovat päänsäryt vaivaavat, mutta en tiedä liittyykö se tähän asiaan. Välillä on todella väsynyt ja vetämätön olo.

      Kuinka kauan yleensä kestää kun saatte lähetteen? Voiko sitä joutua odottamaan pitkäänkin? Ja miten pitkään siitä menee, että pääsee tutkittavaksi?

      Mua stressaa ihan älyttömästi tämä odottaminen, varsinkaan kun ei ole nähty missä kunnossa sydän on. Mutta ei vissiin auta kun odottaa :/

      Täällä Tampere nimimerkillä joskus kirjoittelin. Aortaläppä vaihdettiin mekaaniseen keväällä 2011. Minulls on mennyt hienosti sen jälkeen. Ei ole tullut mitään uusia oireita. Kerran vuodessa käyn kokeissa ja lääkärin kanssa puhelinajalla puhutaan asiat läpi. Toivotan hyvää jatkoa kaikille kanssakulkijoille.


Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.