Miten te muut selviätte kun rakastaa niin että jokainen päivä ilman häntä on kuin elämässä ei olisi tarkoitusta?
Mulla on vaan niin uskomaton ikävä Häntä!
_sanaton_
492692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Tuo kuulostaa enemmänkin läheisriippuvuudelta kuin rakkaudelta.
Sä et kuule näemmä edes tiedä mitä läheisriippuvuus on, joten lakkaapa diagnosoimasta vieraita ihmisiä! Se EI OLE sitä että ihmisellä on kyky kiintyä hyvin syvästi johonkuhun ja kyky surra todella syvästi menettyä rakkautta.
Aloittaja kuulostaa siis rakastuneelta ja ikävöivältä, ihmiseltä jolla on voimakas tunne-elämä. Koita jaksaa, tiedän liiankin hyvin mitä käyt läpi.
Voi kiitos hrguyqruighu.
Uskon tietäväni mitä on läheisriippuvaisuus.
on siinä suhteessa heikko ja riippuvainen. Tarvitsemme rakkautta, Mutta etäisyys ja aika auttavat usein näkemään asioita uudessa valossa. Ei ole mahdollisuutta
kivuttomaan kasvamiseen.
ihmisen kautta eläessään voi kadottaa minuutensa. Oman itsensä löytäminen
uudestaan on pitkä mutta huikea prosessi.
Missä luki että hän on kadottanut minuutensa?! Herranen aika sentään mitä psykopaskaa ja väärinymmärtämistä. Tutustu aiheeseen rakkaus. Jos säkin joskus rakastut ihan kunnolla, niin sitten kun se on ohi (jos tulet jätetyksi vaikka itse et sitä tahtoisi) niin se tuntuu juuri siltä pitkään ettei suuntaa ole, että menee automaattiohjauksella, ettei ole oikein tarkoitusta..
Pidä sä omat kevytsuhteesi mutta anna muiden olla! Rakkaus sattuu jos sen menee pieleen ja silloin se tuntuu muultakin kuin siltä että vähän harmittaa mutta mitä väliä.
Vain toisen , puhut totta. Mutta nyt en tarkoita rakkauttani Häneen, vaan sitä toisen kautta elettyä minuutta, vaikka se ei olisikaan oma minuus joka siinä menee vaan vastuu muista. Ja samalla se oma kadotettu minuus, joka on rakennettu liian heikoille hartioille :( Elämä on. Mutta vastuuta on myös antaa tilalle jotakin, minkä on pois ottanut. Koska kerran omaa jotakin sellaista, jota toisella ei ole.
Kun oikea läheisriippuvainen sulkee silmänsä karulta todellisuudelta, vastuu, rakkaus ja velvollisuus painaa harteita.
Niin just ja ei sillä ole mitään väliä onko kusetettu vai rakastunut harhakuvaan koska Rakkaus on lopulta haavekuva, mielenlaatu "state of mind", myös oma valinta :)
http://www.youtube.com/watch?v=6EEW-9NDM5k
syystä tuli mieleen, en tiedä mistä, mutta niin vaan kävi,,,
Toi sinun biisi on hyvä ;o),,,
http://www.youtube.com/watch?v=D6DmtPQv7V8
Eipä auennut minulle...
Tässä sinulle
http://www.youtube.com/watch?v=nGdFHJXciAQ
http://www.youtube.com/watch?v=VgPyZpRuk8M
Tässä vielä tää, jotta et pääsisi viiltämään.
Olen niin pahoillani ja toivoisin että et olisi sitä mitä pelkään.
http://www.youtube.com/watch?v=a_WZmbo1W0g
Tämäkin vielä!!!
No se on vain suljettava jonnekin sisimpäänsä se kaikki ikävä. Pitää vain koittaa jaksaa. Ei voi koko ajan puhua ja itkeä. Ei voi lopettaa elämästäkään, joten elämä jatkuu, kunnes se loppuu. Sillä on muita merkityksiä, mutta tietenkään sellaista ei ole, että voisi rakastaa jotakuta toista samalla tavoin. Se on masentavaa, kun ymmärtää sen kohdalleen myös tulevaisuudessa. Todellinen rakkaus osuu korkeintaan kerran ja kun se on osunut, se on siinä.
Minulla ei ole ketään, kenelle voisinkaan joten kukaan ei tiedä - paitsi ehkä Hän jotakin voi aavistaa. Aina sitten kun on mahdollista, kun on aikaa ja rauha, huomaan itkeväni ja saatan puhua yksinäni ääneenkin, miten asiat menivät, miltä minusta on tuntunut ja nyt tuntuu ja samalla koitan rohkaista itseäni jaksamaan.
Hän on mulle ainoa mahdollinen, ollut jo vuosia, enkä ole lainkaan riippuvainen. Mä annan hänen olla, annan hänen elää elämää jota hän haluaa. Ei tulisi mieleenkään häntä häiritä enempää tai vaatia jotakin itselleni. Minä vain rakastan, sille en voi mitään.
Kyllä sinä selviät. Elämä menee näinkin. Kaikkea ei voi saada, monesti saa aika vähän. Unelmat, ne ovat sellaisia, että jonkun voi saavuttaa, monia ei ja monta unelmaa elämä tai maailma särkee. Se on vain hyväksyttävä.
tiedän.
Näin kyllä on. Mutta oletko helpottanut ikävääsi tai menetettyä rakkauttasi kertomalla siitä kenellekään?
Kannattaako kipeistä kokemuksista kertoa uudelle kumppanille? Riippuu tietysti ihmisestä ja suhteen laadusta, mutta se voisi helpottaa irtautumista ikävästä ja menetyksestä.
En minä puhu arimmista asioistani. Hyvä kun itse tunnistan. Siinäkin on mulle suuri edistysaskel, että itse tajuan, mitä tunnen ja hyväksyn sen. Tajuatko mistä puhutaan, kun kysyt mitä kysyt? Eihän uudelle kumppanille voi kertoa siitä, että rakastaa toista. Se on joko oltava yksin tai tukittava suunsa ja toivottava, että mahdollisimman usein saisi hetken rauhan ja että ulkona aina sataisi, kun alkaa itkeä. Ettei puhuisi unissaan eikä koskaan murenisi, olisi niin heikko kuin on.
Tajuan kyllä, siksi mainitsinkin tuon riippuu suhteen laadusta. Ei tietenkään voi kertoa toiselle, jos tuo sattuisi olemaan syvästi rakastunut. Eipä silti, en usko että edes lähtisin mukaan, jos huomaisin hänen olevan umpirakastunut. Se olisi väärin häntä kohtaan.
Jos ihmissuhde muuten on hyvä, miksi ei voisi purkaa omia kokemuksiaan rakastumisesta ja sen tuomasta kivusta. Sillä tarkoitin sitä irtipääsemistä ja elämän jatkumista.
Toisaalta myös toisen täytyy olla kokenut todellinen rakastuminen ja sen että se jäi haaveeksi.
Tekstisi koskettaa paljon, koska olen miettinyt suhdettani erääseen ihmiseen. Ihan kuin tiedostaisin, että on olemassa oikea rakkaus, jota en uskalla kurottaa. Epävarmuuttani omista tunteistani.
myös minä tiedän,,
"Hän on mulle ainoa mahdollinen, ollut jo vuosia, enkä ole lainkaan riippuvainen. Mä annan hänen olla, annan hänen elää elämää jota hän haluaa. Ei tulisi mieleenkään häntä häiritä enempää tai vaatia jotakin itselleni. Minä vain rakastan, sille en voi mitään."
Siis oletko sä aivan täysin varma ettei toinenkin koe samoin?
En tullut valtaamaan toisen ketjua. Olin vain ikävissäni ja tulin jälleen lukemaan, vaikkei mikään olekaan minulle. Helpottaa, kun tietää, ettei yksin kärsi. Tahdoin kertoa kysyjälle pienen väläyksen siitä, miten tällaisen taakan kanssa voi elää, kun on pakko.
rakkaus on hänen silmissään ?
hyvältä, häiritä e n e m p ä ä ?? miten otat hänen toiveet huomioon ?
En ota yhteyttä puhelimitse. Koska sitä hän toivoo.
tuollai se rakkaus jalostuu jospa toinen tuntisi samoin, eihän toinen loukkaa sua millään tavalla ja on puolellasi?ajatella mikä ihana rakkaus kun ei tarvitsisi tapella ja riidellä, olisi vain rakkaus
Ai et ota yhteyttä per puh, koska hän toivoo sitä?
Kaikki viestit ovat sallituja ja ne tuntuvat henkilökohtaisemmilta kuin fb:hen osoitetut. Fb on mulle vähän sama kuin suomi24. Ei mulla ole salattavaa. Kaikki ovat saaneet piristää päiväänsä niin halutessaan. Päivitysteni ansiosta. Puheen aihetta. jos haluavat. Jokainen tarvitsee puheenaihetta. Pääasia on, että hoitaa työnsä kuten kuuluu. Millään muulla ei ole väliä.
Ps. meille tuli juuri uusi hevonen talliimme. Ostimme osakkeen. (Asunnon)Kahden vuoden kuluttua ostamme toisen. Kävin kauneushoitolassa. Join kalsarikännit. Näitä en sano fb:ssä. Vaan sitä arkea.
Näin se face edustaa meille eri asioita .
Tämä mies ei halunnut yhteydenottojani. Eikä hän pitänyt lapsistani :( Tai siitä että minulla niitä on. Joten sen takia en häiritse. Ihminen voi rakastaa todellakin yksipuolisesti.
Mistä päin suomea olet ?
Kovilla tunnut olevan :( Milloin olet nähnyt hänet viimeksi ?
Niin tutunkuuloista..olen pahoillani puolestasi ja toivotan voimia. Minä tunnen tismalleen samoin; rakastan vaikka tiedän ettei suhteemme tule enää koskaan onnistumaan. Miehellä on toinen ja annan heidän olla rauhassa. Ikävä viiltää syvältä, enkä tällä hetkellä jaksa uskoa että pystyisin vielä joskus samalla tavalla rakastumaan.
Rakkaus oli yksipuolista meilläkin, asia selvisi minulle vain liian myöhään. En kerennyt jättää, kun minut petettiin ja jätettiin...
Mä en tiedä..
Elän päivän kerrallaan.
Tunnen oikeeta kipua.
Voisin tatuoida hänen kuvansa itseeni.
Rakastan häntä niin paljon..
Ei tää mee mun järkeen..
Mene pois valehtelemasta. Hussss, husssss. Menetkös jo siitä: Painu matkoihisi!!!!
Tietääkö hän?
Saan tuntea niin kuin tunnen,ei se kenenkää n vieraan ihmisen elämää pitäisi haitata...
Luulisi hänen tietävän..
Elämällä on tarkoituksia kyllä, mutta kieltämättä kahvi maistuu laihalta, kun olis aina jossain vähän muualla. Ja kun tulee takaisin, se on hän, joka on ekana ajatuksissa.
Ette ole yksin tän sydämmenmurskaavan tunteen kanssa!
ei vain ajattele, menee sinne syvyyksiin eikä ajattele häntä
kun totut siihen ja tapaat muita voit unohtaa ihan kaiken ja pääset lähemmäksi sitä mikä on oikea rakkaus
anna Hänellekkin tilaisuus kertoa omista tunteistaan Sinulle. Pääset selvyyteen siitä mitä Hän tuntee Sinua kohtaan.
Epätietoisuus, vaikka kuinka rakastaa ja haluaa ihmistä luokseen, se on kuin kidutusta omaa minuutta, ja Häntä kohtaan kun ei tiedosta kaikkea sitä mitä rakkaus pitää sisällään.
Hankkimalla elämälle uuden tarkoituksen. Kuten saada se rakas elämäänsä.
Kommunikoidaan vielä! Vielä se tapahtuu, jos ollaan kumpikin auki sille. L
En tiedä. Nyt on taas sellainen hetki että tuntuu etten jaksa enää.
Ensin oli tuska, sitten vain suru, tyhjyys, merkityksettömyys.
Ja sen sijaan että kertoisin hänelle että vieläkin....
En tiedä miksi ei sitä voi sanoa. Mitä voisi enää menettää kun kaiken on jo menettänyt.
Huomenna vedän taas sotisovan päälle. Astun arkeen kuin pieni sotilas, eikä kukaan tiedä. Ei edes hän.
Olen tavannut ihmisiä jotka saavat minut nauramaan, jotka saavat minut syttymään, jotka haluavat minut elämäänsä. Minä olen siinä, pinnassa, nauran, saan heidät tuntemaan olonsa hyväksi -ja sitten pakenen. Ja mentyäni itken tyhjyyttäni ja ikävääni.
Miksi tulit elämääni vain käydäksesi?
Haluan sinut pois minusta. Niinkuin et olisi koskaan ollutkaan.
Entäpä nuo, joiden elämässä sinä vain käyt, tuot hyvän olon ja sitten pakenet? Jätät jälkeesi surua. Ehkäpä joku itkee tyhjyyttään sinun vuoksesi.
Ei oo tarkoitusta. Tanan K.U.
Ei ole häntää laisin
Siitäkin ilo otetaan
ei haittaa mua
ikävä häntä
Ei selvitty.
http://www.youtube.com/watch?v=m5_fiVnuAh4
kirjoittaa moni tässä ketjussa. Kuin suoraan sisimmästäni. Yksipuolinen rakkaus on kamalin tunne mitä on. Kun tietää toisen olevan enemmän kuin kuqkaan muu koskaan, ja hän lähtee, on kuin joku kuolisi. Mutta kuolemakin on lopullinen, tämä tunne ei.
Silti se on välillä hienoakin. Sisällä on jotein suurta, jota kukaan muu ei näe, ei saa nähdä. Ajan kanssa se muuttuu haikeudeksi. Tietää saaneensa elää sen, mitä moni ei koe koskaan. Kaikkea ei voi saada, ja meidän tässä ketjussa kirjoittavien osa on se että emme saaneet juuri sitä mitä eniten halusimme.