kertokaa ..

kuule taitaa olla tarpeeksi vaikea päätös yleensäkin ajatella aborttia saatika vaihtoehtoa että synnyttäisi lapsen toiselle sillä raskauden kekeytys on elämän vaikein päätös sillä onhan siinä kyse elämästä
toivoisin että sinäkin abortin vastustajana murhan vastustajana antaisit rauhan toisten ratkaisuille eihän niiden sinua tule koskettaa ???
itselleni tehtiin tänään abortti ja toisaalta se itkettää mutta toisaalta ei minulla ollut vaihtoehtoja .. mutta en silti katso että olisin murhannut tietenkin itsestäni annoin palan pois ja se tulee aina olemaan mielessäni mutta sallittakoon päätös toisille....
itselläni kesti abortin saaminen pääkaupunkiseudulla 2 viikkoa kaikkineen
sikiö oli 7 viikkoa eli ei vielä mitään
vain ajatuksissani eli pieni käärö jonka menettämistä itken mutta en kadu että tein tämän ...

voimia kaikille samassa tilanteessa oleville

lapsi ei voi päättää mihin syntyy mutta me voimme vanhempina päättää miten lapsi syntyy ja milloin sillä jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja haluttununa....

johanna kirjoitti:

kuule taitaa olla tarpeeksi vaikea päätös yleensäkin ajatella aborttia saatika vaihtoehtoa että synnyttäisi lapsen toiselle sillä raskauden kekeytys on elämän vaikein päätös sillä onhan siinä kyse elämästä
toivoisin että sinäkin abortin vastustajana murhan vastustajana antaisit rauhan toisten ratkaisuille eihän niiden sinua tule koskettaa ???
itselleni tehtiin tänään abortti ja toisaalta se itkettää mutta toisaalta ei minulla ollut vaihtoehtoja .. mutta en silti katso että olisin murhannut tietenkin itsestäni annoin palan pois ja se tulee aina olemaan mielessäni mutta sallittakoon päätös toisille....
itselläni kesti abortin saaminen pääkaupunkiseudulla 2 viikkoa kaikkineen
sikiö oli 7 viikkoa eli ei vielä mitään
vain ajatuksissani eli pieni käärö jonka menettämistä itken mutta en kadu että tein tämän ...

voimia kaikille samassa tilanteessa oleville

lapsi ei voi päättää mihin syntyy mutta me voimme vanhempina päättää miten lapsi syntyy ja milloin sillä jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja haluttununa....

Lue lisää

joskus ihmisten on vaikeaa asettaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. itse olen saanut "vahinkolapsen" nuorena, eikä mieleen edes tullut abortti. taustalla ei ole mitään uskonnollista tai muuta syytä, mielestäni vain on väärin lopettaa toisen elämä. olen opiskellut yliopistossa kun lapsi oli pieni, olen käynyt töissäkin (lapsi oli jo isompi), saanut ihanan miehen jne: lapsi ei ole estänyt mitään tärkeää elämässäni.

monella muulla äidillä tai abortin tehneellä on ollut vaikeampi tilanne kuin minulla, mutta silti en ymmärrä, MIKSI abortteja tehdään. mitä niin pahaa pieni vauva voi aiheuttaa synnyttäjälleen, ettei häntä voi saattaa tähän maailmaan. ajoitus voi olla aivan väärä, raskaana olevan tytön aiti voi vihata ajatusta mummoksi tulemisesta, poikakaveri uhkaa jättää, opinnot täytyisi keskeyttää pariksi vuodeksi... mutta ovatko nämä riittäviä syitä murhata ihminen?

mikseivät etenkään nuoret tytöt arvosta elämää? monet kysymykset tälläkin palstalla käsittelevät kysymyksiä kuten "kuinka kauan joutuu oleen sairaalassa, ei kai äiti saa tietää"... jos on vielä noin lapsellinen, ei TODELLAKAAN pitäisi pistää sitä pippelia rakoon.

abortin tehneet/tulevaisuudessa tekevät: MIKSI päädyitte tähän ratkaisuun? kertokaa.

anne kirjoitti:

joskus ihmisten on vaikeaa asettaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. itse olen saanut "vahinkolapsen" nuorena, eikä mieleen edes tullut abortti. taustalla ei ole mitään uskonnollista tai muuta syytä, mielestäni vain on väärin lopettaa toisen elämä. olen opiskellut yliopistossa kun lapsi oli pieni, olen käynyt töissäkin (lapsi oli jo isompi), saanut ihanan miehen jne: lapsi ei ole estänyt mitään tärkeää elämässäni.

monella muulla äidillä tai abortin tehneellä on ollut vaikeampi tilanne kuin minulla, mutta silti en ymmärrä, MIKSI abortteja tehdään. mitä niin pahaa pieni vauva voi aiheuttaa synnyttäjälleen, ettei häntä voi saattaa tähän maailmaan. ajoitus voi olla aivan väärä, raskaana olevan tytön aiti voi vihata ajatusta mummoksi tulemisesta, poikakaveri uhkaa jättää, opinnot täytyisi keskeyttää pariksi vuodeksi... mutta ovatko nämä riittäviä syitä murhata ihminen?

mikseivät etenkään nuoret tytöt arvosta elämää? monet kysymykset tälläkin palstalla käsittelevät kysymyksiä kuten "kuinka kauan joutuu oleen sairaalassa, ei kai äiti saa tietää"... jos on vielä noin lapsellinen, ei TODELLAKAAN pitäisi pistää sitä pippelia rakoon.

abortin tehneet/tulevaisuudessa tekevät: MIKSI päädyitte tähän ratkaisuun? kertokaa.

Lue lisää

Asia ei ole ajankohtainen mitenkään, riski tilanteeseen joutumisesta on mitätön tehokkaan ehkäisyn vuoksi. MUTTA, jos nyt sitten niin kävisi valitsisin oitis abortin. Syy? Koska en halua lasta. Niin, ja ikää on 40-v.

anne kirjoitti:

joskus ihmisten on vaikeaa asettaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. itse olen saanut "vahinkolapsen" nuorena, eikä mieleen edes tullut abortti. taustalla ei ole mitään uskonnollista tai muuta syytä, mielestäni vain on väärin lopettaa toisen elämä. olen opiskellut yliopistossa kun lapsi oli pieni, olen käynyt töissäkin (lapsi oli jo isompi), saanut ihanan miehen jne: lapsi ei ole estänyt mitään tärkeää elämässäni.

monella muulla äidillä tai abortin tehneellä on ollut vaikeampi tilanne kuin minulla, mutta silti en ymmärrä, MIKSI abortteja tehdään. mitä niin pahaa pieni vauva voi aiheuttaa synnyttäjälleen, ettei häntä voi saattaa tähän maailmaan. ajoitus voi olla aivan väärä, raskaana olevan tytön aiti voi vihata ajatusta mummoksi tulemisesta, poikakaveri uhkaa jättää, opinnot täytyisi keskeyttää pariksi vuodeksi... mutta ovatko nämä riittäviä syitä murhata ihminen?

mikseivät etenkään nuoret tytöt arvosta elämää? monet kysymykset tälläkin palstalla käsittelevät kysymyksiä kuten "kuinka kauan joutuu oleen sairaalassa, ei kai äiti saa tietää"... jos on vielä noin lapsellinen, ei TODELLAKAAN pitäisi pistää sitä pippelia rakoon.

abortin tehneet/tulevaisuudessa tekevät: MIKSI päädyitte tähän ratkaisuun? kertokaa.

Lue lisää

Olen lähempänä kolmekymmentä ja n. kuusi vuotta sitten tehnyt abortin. Se oli yksi elämäni oikeimpia päätöksiä, enkä epäröinyt hetkeäkään. Olin avoliitossa, mies oli neljä vuotta nuorempi, armeija-iässä..ihan poikonen. Itse juuri aloittanut opiskelun. Ajattelin, että en halua lapsia, eikä miehenikään. Se oli järkytys kun olin raskaana..itku tuli.Hyvissä ajoin tehty abortti on minusta ok, toki tärkeämpää kunnon ehkäisytiedot nuorille. Joskus vaan käy näin. No nyt on sitten se vauvakuume iskenyt ja toivoin vielä saavani mahdolliduuden, samon uusi mieheni.

anne kirjoitti:

joskus ihmisten on vaikeaa asettaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. itse olen saanut "vahinkolapsen" nuorena, eikä mieleen edes tullut abortti. taustalla ei ole mitään uskonnollista tai muuta syytä, mielestäni vain on väärin lopettaa toisen elämä. olen opiskellut yliopistossa kun lapsi oli pieni, olen käynyt töissäkin (lapsi oli jo isompi), saanut ihanan miehen jne: lapsi ei ole estänyt mitään tärkeää elämässäni.

monella muulla äidillä tai abortin tehneellä on ollut vaikeampi tilanne kuin minulla, mutta silti en ymmärrä, MIKSI abortteja tehdään. mitä niin pahaa pieni vauva voi aiheuttaa synnyttäjälleen, ettei häntä voi saattaa tähän maailmaan. ajoitus voi olla aivan väärä, raskaana olevan tytön aiti voi vihata ajatusta mummoksi tulemisesta, poikakaveri uhkaa jättää, opinnot täytyisi keskeyttää pariksi vuodeksi... mutta ovatko nämä riittäviä syitä murhata ihminen?

mikseivät etenkään nuoret tytöt arvosta elämää? monet kysymykset tälläkin palstalla käsittelevät kysymyksiä kuten "kuinka kauan joutuu oleen sairaalassa, ei kai äiti saa tietää"... jos on vielä noin lapsellinen, ei TODELLAKAAN pitäisi pistää sitä pippelia rakoon.

abortin tehneet/tulevaisuudessa tekevät: MIKSI päädyitte tähän ratkaisuun? kertokaa.

Lue lisää

itselläni on kolme lasta nämä pienimmät syntyneet niin että on vajaa vuosi välissä ja tuntui siltä kun tulin uudelleen raskaaksi etten millään jaksa kolmen pienen ja yhden eskarilaisen kanssa olkoon vaikka toisella nimellä vastuun väistämistä tai ihan mitä vain ... ei niinkään fyysinen vaan henkinen rasitus näiden lasteni kanssa - villikkojen kanssa teki päätöksen puolestani ei ollut vaihtoehtoa en olisi riittänyt jo olemassa oleville jos tähän tilanteeseen olisi vielä tullut uusi vauva tottakai suren ... ja mietin olisiko vauva antanut voimaa jatkaa yrittämistä .
mutta kyllä tämäkin raskasta oikeesti ...mutta silti tiedän tehneeni oikean päätöksen ...vaikka se sattuukin