lihaasi vasten lämmennyt terä
viiltää vartalosi pintaa
ajatuksesi sekoittaa hartioille huokuva hengitys
enkelisi teräksisessä haarniskassaan
puristaa sinusta yönjälkeisen
vaaleanpunaisen kiiman
aamun tuoreessa valossa enkelisi pukeutuu mustaan
sisältä verenpunaiseen viittaan
silmät palauttavat katseesi,
suojaavat ylösnousemistasi
hengität kysymyksiä
vastauksia höyryksi varhaiseen ilmaan
kadunkulmasta leikkaa siipenä valo;
sokeutesi hetkessä katoaa kylmän terän välähdykseen
enkelisi, silmistä hävinnyt, virtaa polttavana sinussa
viiltää vartalosi pintaa
ajatuksesi sekoittaa hartioille huokuva hengitys
enkelisi teräksisessä haarniskassaan
puristaa sinusta yönjälkeisen
vaaleanpunaisen kiiman
aamun tuoreessa valossa enkelisi pukeutuu mustaan
sisältä verenpunaiseen viittaan
silmät palauttavat katseesi,
suojaavat ylösnousemistasi
hengität kysymyksiä
vastauksia höyryksi varhaiseen ilmaan
kadunkulmasta leikkaa siipenä valo;
sokeutesi hetkessä katoaa kylmän terän välähdykseen
enkelisi, silmistä hävinnyt, virtaa polttavana sinussa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, percival_
Yötä seuraa aina aamu, runosi otsikko hämää itsestään selvyydellä ja siksi herättää aavistuksen, että jotain erityistä on tulossa. Kiinnostuneena luin taas runosi, ja löytyihän siitä erityistä. Ylösnousemuksen verran! Lämmittävä jatko edelliselle runollesi. Tutut vastakohdatkin löytyivät mutta niistähän ne väkevät elämykset syntyvät. Polttavaa jäätä.
Hyvää jatkoa!