Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Jos olen syksyn viimeinen kukka

    olet sinä lehdetön puu
    jonka mustat varjot luo rakkauteemme värejä
    uuteen kevääseen
    kuin rönsylilja oksiasiasi kiipeisin

    kesä on kaukana
    syksy lehtesi vei
    odotan kaivaten aikaa
    jolloin ympärillesi kietoutua taas saan

    niin suuri on rakkaus
    jaksaa odottaa
    kunnes valkea maa
    taas allamme vihertää

    silloin kesän tullessa
    rakkautemme voittaa
    lumen ja jään
    sisäisen kylmyyden

    olemme luoneet sille
    vankan perustan
    6116
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 6

    Vanhimmat

    kesällä enemmän tilaa
    lumen vankina
    pakkanen sisälle saartaa

    kesällä värit lämpöä huokuu
    vihreä metsä pihkalta tuoksuu

    lämpimän tuulen talvisin muistaa
    viima nurkkissa nuojaa
    takan lämpö l ä h e l l e kuiskaa

    Äänestä

    • Olet oikeassa oiva-K ja hyvin vastauksesi runoilitkin.

      Kiitos!

      Äänestä

    Pidän siitä, että sun runoissa on hieman optimismia ja ennenkaikkea toivoa, vaikka ne monesti ovatkin hieman alakuloisia, sellaista slaavilaista sielua :)

    Äänestä

    • Kiitos Darkkis sanoistasi. En saanut tähän
      oikeata sävyä, kompasteiln sanoissani mutta
      mukavaa jos silti pidit!

      Äänestä

    Haikeaa ja sellaista odottavaa, rakkauden lähelletulemistahan tällä
    runollasi selvästikin kaipaat. Yhdelle on talvi vuodenajoista mieluisin
    ( itsellekin melkein ) ja toiselle kevät, yhdelle kesä. Kaikista löytyy
    hienoja runoelementtejä, kuten tästäkin.

    Yksinäinenkin taitaa runominä olla, mutta ei kuitenkaan lohduton.
    Eikä tässä mitään kompastelua ole, yksi ainoa painovirhepaholainen
    mutta ei sekään millään muotoa häiritse.

    Oikein hienoa työskentelyä Liona.

    Äänestä

    • Kiitos uller aina yhtä myönteisestä vastauksestasi!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Liona kirjoitti:

    olet sinä lehdetön puu
    jonka mustat varjot luo rakkauteemme värejä
    uuteen kevääseen
    kuin rönsylilja oksiasiasi kiipeisin

    kesä on kaukana
    syksy lehtesi vei
    odotan kaivaten aikaa
    jolloin ympärillesi kietoutua taas saan

    niin suuri on rakkaus
    jaksaa odottaa
    kunnes valkea maa
    taas allamme vihertää

    silloin kesän tullessa
    rakkautemme voittaa
    lumen ja jään
    sisäisen kylmyyden

    olemme luoneet sille
    vankan perustan

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu