Missä, miten ja miksi tajusit ikävöiväsi sitä jota ikävöit? Alkoiko ikävä hitaasti, vaiko hetkessä? Onko ikävä ajan myötä muuttunut?
Missä vaiheessa ikävä iski?
ikävästä..
15433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siitä hetkestä, kun tajusin ettemme enää näe. Haikea fiilis. On minulla toki muutakin elämää, en nyt koko ajan ikävöi. Kaipaus on silti minussa aina, välillä annan sen viedä ajatukseni siihen ihmiseen, koska välittämisen ja rakkauden ja hellyyden tunteet häntä kohtaan ovat ihania ja aitoja.
ikävöinyt? miltä ikävä tuntuu noin ihan konkreettisesti ja tuntuuko se jonkin ajan kuluttua erilaiselta kuin ennen?
siitä hetkestä kun tiesin, ettei enää nähdä, iski hirveä ikävä. Luulin ikävän helpottavan nopeasti, ainakin viikoissa, mutta se ei helpottanut. Hirveä tuskaisa, sielua repivä ikävä jatkui ja paheni vaan kuukausin kuluessa.
En keksinyt mitään tapaa helpottaa ikävää, vaan itkin yksin ollessani ja sanoin ääneen "mulla on ikävä sua!!!"
Oli myös pakko googlata sana "ikävä" ja ensimmäisten tuloksien joukossa oli tämä kesksutelupalsta, jonne ikävissäni sitten klikkasin.
Nyt kun on jo niin paljon aikaa kulunut on ikävä lieventynyt eikä tunnu raastavalta. Se on vain hentoa kaipausta. Joskus jokin asia tai ajatus saattaa hetkeksi tuodan selvän ikävän tunteen.
Joskus olen meinannut kirjoittaa tänne otsikolla "yhden ikävän kaari".
Itselläni siis tosiaankin ikävä on muuttunut ajan myötä; aluksi koin olevani ihan väärässä paikassa, koska en mielestäni "ikövöinyt", vaan "kaipailin" sillä tavalla positiivissävytteisesti. Tämä palsta nyt oli kuitenkin lähinnä sitä tunnetta näistä kaikista.
Varsinainen ikävä-ikävä iski oikein voimalla siinä vaiheessa, kun loppukesällä (sic!) lopetin koko palstailun, kun kerta kaikkiaan sain tarpeekseni tästä paikasta. Siedettävissä olevan kaipauksen tilalle tuli niin kamala ikävä, että enpäs sitten kuitenkaan kovin pitkää aikaa pystynyt olemaan pois.
Nyt onneksi olen palannut aika lailla takaisin sinne alkuaikojen tuntemuksiin, ja kun oikeastikin aina joskus nähdään, niin auringon voi sanoa paistavan :). Palstaankin osaan suhtautua eri tavalla kuin "pahimpina aikoina", ts. eli riittää että käyn vain toisinaan ja kirjoittelen harvoin.
Aloit siis ikävöimään nettipalstaa? Itse asiassa kysymykseni ei nyt liity nettiin tai mihinkään nettipalstaan, vaan ikävään ihmistä kohtaan. Osa tänne eksyvistä kai ihan oikesti ikäva jotain ihmistä.
Miks ihmettelet, kun rinsessasta kyse.
Erikoinen tulkinta ;).
Kaipailuni ja ikävöintini ovat liittyneet ja liittyvät ihan oikeaan, elävään ihmiseen. En ole itse palstaa missään vaiheessa ikävöinyt, se vain on ollut kanava purkaa tuntemuksia ja siten lievittänyt oloani. Ja liittyy tähän toki muutakin... Mutta kohde on tosiaankin ihan oikea ihminen, sanoisinpa vielä, että isolla Illä, vaikkei sillä kirjaimella alkaan ;).
Koko ikäni olen tuntenut olevani selviytyjä,voin tyytyä toiseen sijaan ,en haluaa kilpailla. Kuitenkin ihastuin syvästi,enkä vielläkään tunne olevani ehjä.
Ikäväni on muuttunut,en ilmaise kiintymystäni tai näytä avoimesti tärkeimpiä tunteitani enää.
Ikävöin kauheesti erästä miestä. Ajan myötä ikävöintini kuitenkin muuttui kauniiksi muistoksi, jota hellästi vaalin. Miestä en unohda koskaan.
Onhan se muuttunut. Aluksi oli repivän epätoivoinen ikävä. Nyt sellainen rauhallisempi, lämpimämpi, ymmärtävämpi.
muuttuu muuttuu, mutta sitten myös jomottaa jotenkin lujaa ja kokonaisesti, että vaikka on rauhallisempaa niin ei välttämättä pienempää.
parvekkeelta hänen loittonevaa selkäänsä... siinä vaiheessa se ikävä iski.
http://www.youtube.com/watch?v=4x7bCVeMghY
Kuinka pitkään on jatkunut?
Tällä viikolla alkoi.
Ikävä iski heti sillon kuin eka kerran nähtiin. Aikaa meni eikä ikävä tuntunut hellittävän. Nyt onneksi on jo päässyt vähän tekemisiin tämän ikäväni kohteen kanssa.