Ajattelin ihan lämpimikseni kysyä kommentteja, kun sain lääkärille ajan vasta kuun loppuun.
Olen siis 26-vuotias naisihminen, ja viimeiset puoli vuotta on ollut aika tervanjuontia. Päällimmäisenä oireena on alakulo ja vetämättömyys - mikään ei huvita, ja velvollisuuksien hoitaminen tuntuu ihan äärettömän raskaalta. Ajatus kulkee kuin siirapissa, ja koko ajan itkettää.
Huippausta pystyyn noustessa mulla on ollut aina (vaikka olen lyhyt ja pyöreä), mutta nyt oikein tosissaan. Silmissä pimenee melkein aina kun nousen ylös istumastakin, ja jalat meinaa pettää alta. Verenpaine on ihan järjen rajoissa, viimeksi 120/70. Liikun suht paljon ja leposykettäkin olen mittaillut; se on mulla noin 43, mikä on aika alhainen ymmärtääkseni, kun en kuitenkaan mikään ammattiurheilija ole. Ruumiinlämpö on 36 asteen korvilla eikä nouse koskaan; 37 astetta on mulle jo kunnon kuume. Flunssaa on kyllä harvoin.
Viime aikoina päätä on särkenyt suht usein, enkä jaksa juosta entiseen malliin. Pakotan kuitenkin itseni keväisen tavoitteen takia lenkille, hiihtämään tai salille 1-2 tunniksi päivässä kuutena päivänä viikossa. Etenkin kovatehoisessa treenissä huimaa ja melkein oksettaa (ja näin harrastelijaurheilijan kovatehoinen ei nyt todellakaan ole mitään verenmaku suussa suolla rämpimistä).
Iho on kuivunut, mikä mulle talvisin aina käy, mutta nyt kuvioon on tullut sitten finnejäkin. Silmätkin kuivuu ja viimassa vetistelee. Kuukautiset ovat aina olleet aika epäsäännölliset, joskus jää välistä yhdet, joskus kolmet. En ole huolestunut, kun raskauden mahdollisuutta ei ole, ja kun muuten ovat niin helpot.
Nykyisin mua paleleekin entistä enemmän, koko ajan tarttis villasukkia ja välihousuja, eikä nekään meinaa riittää. Painoa on tullut viime syksynä lisää 5 kiloa, mikä tuntuu paljolta sillloiseen ruokailuun nähden. Se ei perhana meinaa lähteä kirveelläkään, vaikka syön varsin niukasti ja liikun tosiaan päivittäin. Ja tähän omituisten oireiden kulkueeseen lisäisin myös aamupahoinvoinnin: aikaisina aamuina oksettaa niin, että pitää hypätä parvekkeelle ottamaan raikasta ilmaa, ja koulustakin olen myöhästellyt tämän takia. Friikkiä. En siis tosiaan voi olla raskaana.
Mitäs sanotte, onko tässä jo syytä vaatia kilpparikokeet? Vai olenko jotekin luulosairas?
Olen siis 26-vuotias naisihminen, ja viimeiset puoli vuotta on ollut aika tervanjuontia. Päällimmäisenä oireena on alakulo ja vetämättömyys - mikään ei huvita, ja velvollisuuksien hoitaminen tuntuu ihan äärettömän raskaalta. Ajatus kulkee kuin siirapissa, ja koko ajan itkettää.
Huippausta pystyyn noustessa mulla on ollut aina (vaikka olen lyhyt ja pyöreä), mutta nyt oikein tosissaan. Silmissä pimenee melkein aina kun nousen ylös istumastakin, ja jalat meinaa pettää alta. Verenpaine on ihan järjen rajoissa, viimeksi 120/70. Liikun suht paljon ja leposykettäkin olen mittaillut; se on mulla noin 43, mikä on aika alhainen ymmärtääkseni, kun en kuitenkaan mikään ammattiurheilija ole. Ruumiinlämpö on 36 asteen korvilla eikä nouse koskaan; 37 astetta on mulle jo kunnon kuume. Flunssaa on kyllä harvoin.
Viime aikoina päätä on särkenyt suht usein, enkä jaksa juosta entiseen malliin. Pakotan kuitenkin itseni keväisen tavoitteen takia lenkille, hiihtämään tai salille 1-2 tunniksi päivässä kuutena päivänä viikossa. Etenkin kovatehoisessa treenissä huimaa ja melkein oksettaa (ja näin harrastelijaurheilijan kovatehoinen ei nyt todellakaan ole mitään verenmaku suussa suolla rämpimistä).
Iho on kuivunut, mikä mulle talvisin aina käy, mutta nyt kuvioon on tullut sitten finnejäkin. Silmätkin kuivuu ja viimassa vetistelee. Kuukautiset ovat aina olleet aika epäsäännölliset, joskus jää välistä yhdet, joskus kolmet. En ole huolestunut, kun raskauden mahdollisuutta ei ole, ja kun muuten ovat niin helpot.
Nykyisin mua paleleekin entistä enemmän, koko ajan tarttis villasukkia ja välihousuja, eikä nekään meinaa riittää. Painoa on tullut viime syksynä lisää 5 kiloa, mikä tuntuu paljolta sillloiseen ruokailuun nähden. Se ei perhana meinaa lähteä kirveelläkään, vaikka syön varsin niukasti ja liikun tosiaan päivittäin. Ja tähän omituisten oireiden kulkueeseen lisäisin myös aamupahoinvoinnin: aikaisina aamuina oksettaa niin, että pitää hypätä parvekkeelle ottamaan raikasta ilmaa, ja koulustakin olen myöhästellyt tämän takia. Friikkiä. En siis tosiaan voi olla raskaana.
Mitäs sanotte, onko tässä jo syytä vaatia kilpparikokeet? Vai olenko jotekin luulosairas?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattaa nuo kilppariarvot tarkistaa. Sillähän se ainakin poissuljetaan sekin asia.