Olen muuten lausunut faktaa Beatlesista ihan tuntien kaikki rallatukset, mitä he tekivät.
Tuntuu ikävältä katsoa kun toinen rakastaa albumeita, jotka bändi on kasannut huolella ja vaivalla, ja joihin on hirveä panos laitettu, mutta joissa laatu kuitenkin on huonompaa kuin missä tahansa laadukkaan tekijän teoksessa.
Siis esim. Mendelssohn. Kun hänen lahjansa koskivat nuotteja, syntyi aina valovoimaisempaa kuin Yesterday ja Revolution. Nuo biisit ovat vain vähemmän idearikkaita ja vähemmän "täyttä tavaraa" kuin Mendelssohnin jousisinfoniat, joita hän sävelsi esim. alle 10-vuotiaana, aivan kuten Mozart.
Joten kun nyt tiedätte, että olen teitä paljon vahvempi ja hienompi musiikkioppinut ja tunnen teidän kuralätäkkönne, niin varmasti alatte kehittää itseänne
Tuntuu ikävältä katsoa kun toinen rakastaa albumeita, jotka bändi on kasannut huolella ja vaivalla, ja joihin on hirveä panos laitettu, mutta joissa laatu kuitenkin on huonompaa kuin missä tahansa laadukkaan tekijän teoksessa.
Siis esim. Mendelssohn. Kun hänen lahjansa koskivat nuotteja, syntyi aina valovoimaisempaa kuin Yesterday ja Revolution. Nuo biisit ovat vain vähemmän idearikkaita ja vähemmän "täyttä tavaraa" kuin Mendelssohnin jousisinfoniat, joita hän sävelsi esim. alle 10-vuotiaana, aivan kuten Mozart.
Joten kun nyt tiedätte, että olen teitä paljon vahvempi ja hienompi musiikkioppinut ja tunnen teidän kuralätäkkönne, niin varmasti alatte kehittää itseänne
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ikävä lienee se pääasiallisin fiiliksesi noin niinku ylipäätäänki?
Eikä Mendelssohniakaan kuitenkaan yleensä pidetä aivan ykkösluokan säveltäjänä, ei edes aikalaistensa Berliozin, Chopinin tai Schumannin vertaisena, Beethovenista, Wagnerista ja Lisztistä puhumattakaan.
Samalla lailla ei Beatles pärjää edes oman aikansa parhaille populaarimuusikoille. Ehkä Beatles on 1960-luvun rockin ja popin suhteen suunnilleen samalla tasolla kuin Mendelssohn 1800-luvun klassisen, mene ja tiedä.
heh heh, vai et sitten kirjoittele eri nimimerkeillä...kuinkas nää nyt kaikki (D, lennonkusee ja musadiggari) muka yhtäkkiä täällä vastailee kun väittely taas alkaa kiihtyä...?
Siehä se varsnaane sälli oot Dhommi!
Olen kirjoitellut tälle palstalle jo erinäisiä vuosia sitten, kauan ennen Dhommia. Itse asiassa on vähän ikävää, että Dhommin takia keskustelu on mennyt klassisen ja popin väliseksi väännöksi. Oma Beatles-kritiikkini on lähtenyt populaarimusiikin sisäisistä lähtökohdista eikä edelleenkään vaadi tuekseen ajatusta klassisen musiikin ylivertaisuudesta. Paljon kaikenlaista kuunnelleena en vain mitenkään voi tunnustaa Beatlesia edes 1960-luvun parhaaksi rock-bändiksi.
Mikä on paras?
Vaatimus määritellä paras sairastuttaa ihmismielen. Kun kyse on taiteesta, parhauden vaatimus toimii vielä vähemmän. Toki kaikenlaisia kilpailuita järjestetään, etenkin klassisella puolella. Mielestäni aito musadiggari ei tällaisia asetelmia luo. Jokaisella on oma suosikkinsa, muita, kuten Beatlesia, voi sitten arvostaa vaikka musiikillisin perustein. Tai saavutuksien perusteella.
Beatles ei ole paras, mutta se on kaikkien aikojen suurin pikku bändi.
Todettakoon, että Beatles on iso vaikuttaja niille 60-luvun ns. paremmille bändeille, monille niistä. Ja jälkipolville. Olet Dhommi oikeassa siinä, että on poikkeuksellista, että Beatles toimii yhä vaikutteena. Tämä asema oli varattu vain länsimaiselle klassiselle musiikille aiemmin.
Minulla ei ole järkeen perustuvaa selitystä sille, miksi juuri Beatles iski syvimmin sieluuni - aikana, jolloin se oli äärimmäisen epämuodikas. Ei virtuoosimainen soitto, ei ylivoimainen sävellystekniikka, ei edes äänentoisto. Ei ole epäilystäkään etteikö jousikvartetto kokoonpanona tai puupuhaltimet soittimina saisi vähän vastaavaa tunnetta aikaiseksi minussa.
Siinä on taiteen ja musiikin viehätys. Beatlesin osalta tämä kokemus kattaa huomattavan joukon kuuntelijoita ja musiikin tekijöitä. Suurin joukko länsimaisen musiikin vaikutuspiirissä.
Mendelssohn sävelsi kuitenkin kaikkien aikojen parhaan viulukonserton. Instrumentin hengen mukaisesti.
Mendelssohn on suuri säveltäjä - lapsuudesta alkaen.