Vuosien jälkeen nyt
tein luoksesi matkaa.
Tuli viestisi: väsynyt!:
Sitä turha on jatkaa.
Olit väsynyt työstä, mutta
se ihmisen uuvuttaa.
Miten entistä rakkautta
vois mukana kuljettaa?
Minä kesken tietä käännyin,
mutta sinua ymmärtäen.
Muistan, kuinka näännyin
ihmisiin. - Tiedän sen.
tein luoksesi matkaa.
Tuli viestisi: väsynyt!:
Sitä turha on jatkaa.
Olit väsynyt työstä, mutta
se ihmisen uuvuttaa.
Miten entistä rakkautta
vois mukana kuljettaa?
Minä kesken tietä käännyin,
mutta sinua ymmärtäen.
Muistan, kuinka näännyin
ihmisiin. - Tiedän sen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ellesmere, rytmikäs riimitetty runo.
Hieno!
Liona, mukava kun huomasit, ja kiitos kommentistasi. Vaikka mitalliset runot taitavat olla vähän poissa muodista.
surusta jää siivu ja rakkaudesta ripaus
aina
vuosienkin jälkeen jonkin tunteen saa vihlovana mieleensä
vaikka surusi kumpuaa surua pidän siitä
muistuttaa omia runojani
vaikken mitallista osaa kirjoittaakaan
korjaus
-vaikka runosi kumpuaa surua..näin sen piti olla!
Darklady, ilmanko olen pitänyt sinun runoistasi. Jotain yhteistä kokemusta kai. Muistot ovat siitä outoja, ettei niitä pysty ravistamaan pois vaikka yrittäisi kuinka. Ei vaikka niissä olisi surua ja sitä vähemmän, jos mukana on enin osa onnea. Ainakin jälkeenpäin tuntuu siltä.
Poissa muodista tai ei pidin myös runosi melankoliasta.
Kääntyä kesken matkaa ei ole niinkään helppo juttu..
Runoon voisi samaistua moni.
Kiitos!
Laudi olet oikeassa arvelussasi. Luultavasti runot ovat usein yleispäteviä siksi, että ihmisten kokemukset ja tunteet ovat niin samankaltaisia, myös suru.
Tämä runo kumpuaa niin syvältä, että lukijakin myötäelää
melkein runominän rinnalla hetkissä.
Ymmärrystä toista ihmistä kohtaan, menetetyn rakkauden
muistoakin kantaen ( koska aina se osittain seuraa mukana )
Inhimillinen, mutta senhän sinä taidat.
Anteeksi, etten ole aiemmin vastannut kommenttiisi. En ole käynyt täällä katsomassa, enkä siksi huomannut. Kiitos viisaasta ja paneutuvasta vastauksestasi edes nyt.
xxxxxxxxxxxx