Olen ollut vuosia jo masentunut. Olen 20 vuotias. Olen suorittanut peruskoulun ja sen jälkeen opiskellut ammattikoulussa 2 vuotta. (1 vuosi puuttuu vielä). Monta kertaa aloittanut mutta joutunut keskeyttämään masennuksen takia.
Nyt aloitin taas tammikuussa uudelleen ja koen ahdistusta ja masennusta edelleen. kouluun lähteminen vaikeaa. itkettää ja ahdistaa olla koulussa mutta toisaalta myös kotiin jääminen ahdistaa. eli vähän ristiriidassa koska toisaalta haluan opiskella ja olla koulussa ja saada ammatin ja toisaalt se ajaa mut vielä enemmän ahdistukseen ja pahaan oloon.
käyn juttelemassa suht säännöllisesti ja lääkitys on myös.
en vaan tiedä mitä teen :/ ahdistaa ja paha olla... en kestä enää
Nyt aloitin taas tammikuussa uudelleen ja koen ahdistusta ja masennusta edelleen. kouluun lähteminen vaikeaa. itkettää ja ahdistaa olla koulussa mutta toisaalta myös kotiin jääminen ahdistaa. eli vähän ristiriidassa koska toisaalta haluan opiskella ja olla koulussa ja saada ammatin ja toisaalt se ajaa mut vielä enemmän ahdistukseen ja pahaan oloon.
käyn juttelemassa suht säännöllisesti ja lääkitys on myös.
en vaan tiedä mitä teen :/ ahdistaa ja paha olla... en kestä enää
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos opiskelu ahdistaa, niin oletko varmasti oikealla alalla?
Mieti tarkkaan mikä on se mieleisin asia elämässäsi, tai asia missä olet aina ollut tosi hyvä.
Ammattiin ei kannata opiskella jos se vaan tuntuu "ihan kivalta" ja saa sitten rahaa. Ei, ammatin pitää olla sellainen että siihen on jonkinlainen kutsumus, että tämä on se mikä saa minut onnelliseksi ja saanpahan siitä vielä rahaakin :) .
Itse opiskelin aivan väärän alan paperit iselleni ja pari vuotta valmistumisen jälkeen vasta löysin sen mitä oikeasti elämältäni haluan.
Luota siis itseesi, älä perusta elämääsi muiden ihmisten mielipiteille, tee sitä mikä tekee sinut onnelliseksi.
Kun löydät elämäsi punaisen langan, niin seuraa sitä, kaikki järjestyy kuin itsestään.
Kerrohan vähän lisää asiasta, kun on vähän vaikea yrittää enempää neuvoa/pohtia kun et kerro miksi ahdistaa. Varmasti näistä olisi parempi puhua siellä psykologilla(?).
Itsekin kävin ammattikouluaikoinani psykologilla muutaman kerran ja täytyy myöntää että olin elämässäni täysin hukassa.
hain peruskoulun jälkeen lähihoitajaksi. Syynä oli, koska ajattelin, että tykkään auttaa ihmisiä, hyvät työllisyys mahdollisuudet ja monipuoliset työmahdollisuudet yleensä siis eri paikoissa. Kaksi ekaa vuotta sujuikin ja luokka oli mukava ja opinnot menivät hyvin mutta sitten masennun.. ja nyt tuntuu ahdistavalta ja vaikealta mennä kouluun.
Kiinnostuksen kohteeni on musiikki. ( en voi ammatillist tutkintoa siitä hankkia vaikka sellainen on mahdollista koska minulla ei ole vaadittavaa musiikillista tietämystä valmiiksi mitä vaaditaan eikä minulla ole rahaa musiikkiopistossa sitä hankkia....)
en oikein tiedä mitä muuta.. tämän koulutuksen voisin suorittaa loppuun ( lapset ja nuoret erikoistuminen) mutta ahdistaa vaan koulu ja aineet ja kaikki. haluan vain kuolla.
Yleisesti minulla on masennusta sen takia koska vihaan itseäni, tunnen syyllisyyttä lähes kaikesta mitä olen tehnyt väärin elämässä, minulla on paha olo, koska en ole vieläkään saanut kouluani loppuun koska jso saisin sen tehtyä minulla olisi ammatti ja voisin tienata rahaa ja sitä myöten tehdä sitä mitä rakastan eli musiikkia..
mutta miten voin jatkaa kun en kestä kouluu nmenoa? ehkä se johtuu alasta mutta en tiedä mitä muutakaan :(
jatkoa vielä edelliseen tekstiin..... minulla on ristiriitainen tilanne:
Haluan saada kouluttautua ja saada ammatin ja sitä kautta mennä töihin, jotta on rahaa tehdä musiikki juttuja mitä haluan MUTTA en pysty menemään tuonne kouluun koska olen ahdistunut ja masentunut ja toisaalta en myöskään halua olla kotona koska sekin ahdistaa ja masentaa..... :(
en tiedä mikä tässä mättää mutta en kestä enään, että joka päivä mietin tätä ..lähdenkö kouluun vai en? ja jos lähden ovesta ulos niin tulen takaisin kotiin tai sitten lähden koulusta kesken päivän....
Nuo ovat todella hyvät perusteet ja auttavaisuus onkin yksi parhaista luonteenpiirteistä mitä vain voi olla.
Sinun täytyy antaa itsellesi anteeksi, ei kannata murehtia asioita jotka ovat jo menneitä. Itsellänikin elämä oli jo aika epätoivoisessa vaiheessa ja ajattelin vain kuinka huono elämä minulla olikaan ollut. Joskus voi olla parempi jättää vanha elämä lähes kokonaan taakseen ja aloittaa uusi alusta ja keskittyä vain niihin asioihin jotka on todennut toimiviksi.
Itsekin aion tuolle alalle lähteä opiskelemaan nyt kun olen sen todennut itselleni juuri oikeaksi. Olen myös musiikista kiinnostunut ja tehnytkin niitä juttuja jo nuoresta pitäen, enemmän tai vähemmän.
Meillä on aika paljon samoja mielenkiinnon aiheita, jännää sinänsä että vastasin juuri sinulle täällä kaikista ihmisistä.
Elä kuitenkaan missään nimessä heitä toivoa kaivoon, kyllä tässä maailmassa on paljon hyvääkin ja uskon että sulla tulee kaikki kyllä järjestymään :)
Jos ei muuta, niin minusta ainakin saat juttukaverin jos vain haluat.
- M 20v
Aika jännä joo, että juuri sinä kaikista ihmisistä vastasit, kerta kun meillä näyttää olevan yhteistä mielenkiintojen suhteen =)
En nyt vaan tiedä mitä teen tuon koulun suhteen. en ole mennyt sinne muutamiin päiviin enkä tiedä menenkö jatkossa.
Minulla on tänään lääkäri, missä mahdollisesti jos on tarpeeksi aikaa pystyn puhumaan näistä ajatuksista.
Mietin jo sairaalaan menoa muutamaksi päiväksi vapaaehtoisesti miettimään ajatuksia ja rauhoittumaan itsetuhoisesten ajatusten kanssa.
Olisi kyllä mukavaa vaihtaa ajatuksia kanssasi.
Tiedän tunteen, itse olen mies ja kanssa lähihoitaja, yhdessä vaiheessa lintsasin ja jätin tehtäviä tekemättä niin paljon, että opettaja soitti vanhemmille :D
Koulu oli viimeinen hakutoive joten motivaatiota ei ollut yhtään, valmistuin silti.
Pelkäätkö jotain erityisesti, että mokaat tai sinua ei hyväksytä tai muuta vastaavaa?
Juu, luulen että voisimme kyllä keskustella enemmän ja paremmin jollain messengerillä tai vastaavalla, mitä niitä nyt onkaan. Saa tänne nyt tietysti muutkin vastailla, mutta nyt vähän niinkuin lupauduin jo juttelemaan kanssasi paremmin, enkä todellakaan aio tästä livistää sillä haluan oikeasti jutella ja auttaa jos vain pystyn mitenkään! :)
En ole käyttänyt mitään tuollaisia messenkereitä muutamaan vuoteen, joten jos sinä ehdotat mitä kautta voidaan jutella?
Älä luovuta! =)
joo messenger ois varmaan ihan hyvä. mikä on sun messenger, jos haluat/viitsit antaa?
No luokka on vaikuttanut ihan ookoolta. on muutamia aineita missä en ole hyvä ja hävettää olla siellä ja tehdä niitä juttuja, koska kursseihin sisältyy juuri se, että niitä töitä pitää esitellä muille ja selittää ja en ole hyvä niissä (kyseessä on itseasissa jonkin sorttista kuvaamataitoa/kuvataidetta... aika montakin kurssia)
ja sitten yleisesti koska on paha olla, niin jotenkin on vaan vaikeata käydä koulussa 5 krt viikossa, eikä siitä ole hyötyä jos ilmaannun vain kerran viikossa kouluun :/
Messenger on näköjään poistumassa kokonaan läytöstä ja tilalle tulee skype.
Voit lisätä minut skypessä, käyttäjätunnus: infj1992
Minä oon rukoillut Jeesukselta apua ja saanut.