Täytyypä itse kolmannen vuoden opiskelijana sanoa että pelotttaa töihin meno opintojen jälkeen. Tuntuu ettei päähän ole opinnoista jäänyt juuri mitään ja keskusteltuani muiden luokkatovereiden kanssa huomasin että heillä on samat ajatukset. Opinnoissa tulee ihan liikaa asiaa nopealla tahdilla, kokeet stressaa, eikä asiat avaudu ja jää mieleen.
Miten teillä muilla opiskelijoilla tai jo valmiilla hoitajilla? Onko/oliko asiat hallussa ensimmäiseen työpaikkaan mentäessä?
Mitkä asiat on oikeasti hyvä hallita?
Miten teillä muilla opiskelijoilla tai jo valmiilla hoitajilla? Onko/oliko asiat hallussa ensimmäiseen työpaikkaan mentäessä?
Mitkä asiat on oikeasti hyvä hallita?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihmekö tuo, ettei päähän ole mitään jäänyt kun olet nytkin hereillä 20 vaille 3 yöllä keskellä kouluviikkoa.
Ei varmaan aamulla väsytä ja jaksat koulussa opiskella, yeah right..
Mä suosittelen oppisopimusta. Hakkaa tehokkuudessa koulussa kulutetun ajan mennentullen.
Itse olen vasta valmistunut ja tunne on kyllä että koulusta ei ole mitään jäänyt päähän.. Osa syy tähän on kyllä huonot opettajatkin.. Opiskelijoina jouduimme useaan otteeseen korjaamaan opettajaa joka on tehnyt hoitotyötä 30 vuotta sitten.. Mutta älä huoli, koskaan ei ole valmis hoitaja! Työtä tekemällä kokoajan oppii uutta.. :) Itse olen nyt sijaisena vanhainkodissa ja saan tarvittaessa ohjausta. Kukaan ei oleta että tiedän kaiken koska olen vasta valmistunut..
Puhumattakaan työharjoittelun ohjaajasta jolle piti aina välillä kertoa oikeat metodit koska tämä ei osannut.
Älä hätäile, työ tekijäänsä neuvoo, ei koulussa mitään opi, 3v ja olet jo hyvä hoitaja.
Tai jos ei itse työ neuvo niin kyllä siellä on niitä vanhoja tanttoja, jotka tietävät kaiken. Opastavat niin, ettei vaan mikään muutu tai uudistu. Tai et ole hyvä työntekijä jos et tee niin kuin sanotaan.
Ilmankos terveydenhuolto ei kehity tai muutu koska meillä on aina tehty näin ja he sanelevat miten ollaan ja mitä tehdään. Johtajat hukassa uudistuksien kanssa ja heillä ei ole välttämättä enää edes kehittää hoitotyötä tai saati riittävää koulutusta siihen.
Usein kyllä nuoret ovat itsetunnoltaa varmempia joskin joskus liiankin tietäviä ja kaiken osaajia näitäkin löytyy. Vaarantaen jopa potilasturvallisuutta.
Näitä vastavalmistuneita palkataankin usein sen vuoksi koska heille voidaan maksaa alinta palkkaa ilman mitään lisiä ja he ovat sellaisia, että tekevät kaiken sen mitä heille kaskytetään.
Joku ehdotti oppisopimusta, mutta heistäkin tulee epävarmoja hoitajia jos työskentelevät koko ajan saman organisaation sisällä ja heidän oppimisensa on hyvin suppeata.
Organisaatiot opettavat heidät vain talon omille tavoille ja sieltä on vaikea päästä esimerkiksi muualle harjoittelemaan, koska työnantaja ei maksa harjoittelujaksoa muualle. Koska hän saa rahaa siitä. Palkka pieni oppisopimuksella.
Työelämä ja vastuu nykyään kova sekä henkilöstöä vähän, joten se vaatii kyllä laajaa osaamista ja kokemusta eikä siihen aina vastavalmistunut keltanokka riitä. Terveydenhuollossa paljon sijaisia, maahanmuuttajia ja vaihtuvuus suuri.
Joten kyllä täytyy sanoa, että ontuvaa on ja potilasturvallisuus jopa vaarassa.
Jos perushoito toimii niin sillä pitäis sun hommissa pärjätä, vai mitä???? Muut ihmiset päättävät ja suunnittelevat hoitoa kononaisvaltaisemmin ja ottavat myös suuremman vastuun. Muista kysyä jos et jotain osaa. Ja tietysti vastaat itse siitä mitä teet, tosin työnantajan vastuulla on se ettei laitakaan liian vaativiin tehtäviin.
En minäkään koulussa mitään oppinut. Pärjäät hyvin kun kysyt jos et tiedä tai otat selvää. Niin minä olen työni oppinut :) Ja sivusta seuranneena sanon vinkiksi, että älä ota asioita liian vakavasti. Muuten kulutat itsesi heti loppuun.
Itse valmistuin tänä vuonna lähihoitajaksi, ko vanhustyö. Olen sittemmin ollut kolmessa eri vanhusten hoitopaikassa töissä eripituisissa sijaisuuksissa. Vastuu hoitotyössä mikä tulee ammattinimikkeen myötä on ollut yllättävää, haastavaa ja pelottavaa. vaikka perushoitotyö sujuu vaikka silmät sidottuna, niin se ei riitä kun lähihoitajan työnkuvaan kuuluu paljon muutakin. Ei koulussa opetettu miten toimia yhteistyössä eri hoitotahojen kanssa, oleppa yksin vuorossa ja joudu keskustelemaan puhelimessa sairaalasta soittavan hoitajan kanssa sairaalasta kotiutuvan asukkaan hoidosta ja lääkityksestä, vielä kun et tätä kyseistä asukasta ole tavannut kun oletkin uusi sijainen. Tai kun vuorosi aikana asukas nukkuu pois ja joudut soittamaan omaisille ja heitä ohjeistamaan järjestelyasioissa yms. Tai kun pitäisi tehdä keskusvarasto ja apteekkitilauksia. Toki työpaikalla ohjeistetaan ja riittävä perehdytys tulisi järjestää mutta täytyy kyllä myöntää että tumpelo olo tulee kun tieto ja taito uusissa asioissa ei riitä ja täytyy työkavereiden hihasta olla usein nykimässä ja kysymässä. Sen huomaa kollegoidenkin suhtautumisesta sinuun kun et ole niin vakuuttavan ja tietävän oloinen hoitaja.. Voivoi, no, ovat ne kokeneetkin hoitajat olleet samassa tilanteessa joskus, työ tekijäänsä opettaa.
Kyllä apteekkitilaukset yleensä tekee sh..
Se on viisautta, kun kysyy niitä asioita mitä ei tiedä, eikä lähde ominpäin huseeraamaan.
Niinhän se menee, että koulussa saadaan valmiudet ja pohjatietoa, mutta työ on se joka varsinaisesti opettaa.
Tee itsellesi muistiinpanoja.
Meillä on esim lhkons, lab.lähete yms. tiivistetyt ohjeet tehty käden ulottuville.
Minulla vähän sama tunne! Työssä tulee niin paljon vastaan kaikkea uutta, mikä on ehkä juuri ja juuri nimeltä mainittu koulussa (jos edes on), että esim. terveyskeskusharjoittelussa sai pari ekaa viikkoa kulkea sumussa. Mutta, älä huoli! Ei kukaan osaa kaikkea ja kokeneemmatkin hoitajat törmäävät asioihin, mihin pitää pyytää apua ja mielipiteitä, kun eivät osaa tai tiedä.