Menetin vähäksi aikaa motivaatiotani kirjoitella Suomen työttömyysturvan epäkohdista. Tämä tapahtui katsottuani pari televisiodokumenttia siitä, miten ihmiset raatavat joissakin maissa suunnilleen ruokapalkalla tuottaessaan luksustuotteita rikkaiden maiden ihmisille. Vaikka minulla ei tällä hetkellä olisi varaa ostaa luksustuotteita, asun kuitenkin maassa, jossa työttömänkin elintaso on käsittämättömän korkea verrattuna johonkin kaivostyöläiseen, jonka kallein omaisuus on vanhat lenkkarit ja joka haaveilee saavansa palkkakolikoistaan sen verran säästöön, että voi palata vaimonsa ja lastensa luo – haave, joka saattaa hänellä jäädä haaveeksi.
Kyllä se vähäksi aikaa vei tuulta purjeistani. Tuntuu itsekeskeiseltä puhua köyhyydestään, kun kuitenkin istuu oman pöydän ääressä omalla koneella, syötyään juuri aamiaisen, ja tilillä on vieläkin hiukan jäljellä siitä viidestäsadasta puhtaana käteen.
Toisaalta. Suomi on Suomi ja kehitysmaa on kehitysmaa. Suomi on pieni maa, eikä voi korjata koko maailman epäkohtia. Ehkä yksi keino korjata maailmaa olisi tehdä Suomesta esimerkkivaltio. Valtio, jossa kaikki voivat hyvin. Suomessa tuhannet voivat huonosti, tavarapaljoudestamme huolimatta. Jotkut sairastuvat ylensyönnistä ja työpaineista, jotkut työttömyyden mukanaan tuomasta ruokavalion köyhyydestä ja tarpeettomuuden tunteesta, mitä vielä pahentaa ympäristön asenteet. Työtä tekevät taistelevat palkkojensa ja etujensa nostamisesta, työttömät yrittävät tulla toimeen tuillaan ja tuntevat syyllisyyttä ja häpeää tilanteestaan ja pelkoa tulevaisuutta kohtaan. Poliitikot ajavat asioita, jotka edistävät heidän omaa uraansa, kansalaisia ei kuunnella.
Mikä veisi paremmin voivaan yhteiskuntaan? Kansalaisen perusturva? Työajan lyhentäminen ja työn jakaminen tasaisemmin? Palkkojen madaltaminen, ensin virkamiehille ja kansan edustajille ja sitten yksityisen sektorin palkansaajille, aloittaen suurtuloisimmista? Yrittäjyyden helpottaminen? Verotuksen tekeminen reilummaksi? Yksi tie, mikä ei ainakaan johda hyvinvointiin, on työttömien työnhakijoiden syyllistäminen ja heidän pakottamisensa palkattomaan työhön.
Kyllä se vähäksi aikaa vei tuulta purjeistani. Tuntuu itsekeskeiseltä puhua köyhyydestään, kun kuitenkin istuu oman pöydän ääressä omalla koneella, syötyään juuri aamiaisen, ja tilillä on vieläkin hiukan jäljellä siitä viidestäsadasta puhtaana käteen.
Toisaalta. Suomi on Suomi ja kehitysmaa on kehitysmaa. Suomi on pieni maa, eikä voi korjata koko maailman epäkohtia. Ehkä yksi keino korjata maailmaa olisi tehdä Suomesta esimerkkivaltio. Valtio, jossa kaikki voivat hyvin. Suomessa tuhannet voivat huonosti, tavarapaljoudestamme huolimatta. Jotkut sairastuvat ylensyönnistä ja työpaineista, jotkut työttömyyden mukanaan tuomasta ruokavalion köyhyydestä ja tarpeettomuuden tunteesta, mitä vielä pahentaa ympäristön asenteet. Työtä tekevät taistelevat palkkojensa ja etujensa nostamisesta, työttömät yrittävät tulla toimeen tuillaan ja tuntevat syyllisyyttä ja häpeää tilanteestaan ja pelkoa tulevaisuutta kohtaan. Poliitikot ajavat asioita, jotka edistävät heidän omaa uraansa, kansalaisia ei kuunnella.
Mikä veisi paremmin voivaan yhteiskuntaan? Kansalaisen perusturva? Työajan lyhentäminen ja työn jakaminen tasaisemmin? Palkkojen madaltaminen, ensin virkamiehille ja kansan edustajille ja sitten yksityisen sektorin palkansaajille, aloittaen suurtuloisimmista? Yrittäjyyden helpottaminen? Verotuksen tekeminen reilummaksi? Yksi tie, mikä ei ainakaan johda hyvinvointiin, on työttömien työnhakijoiden syyllistäminen ja heidän pakottamisensa palkattomaan työhön.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suomesta ja muistakin maista halutaan tehdä kehitysmaa, jotta saataisiin orjia lisää. Ei me tulevia voida estää, jos raamatun ennustuksiin on uskomista, mutta koska meillä on vapaa tahto, niin on vapaa tahto olla kumartamatta näitä tahoja, siitäkin huolimatta vaikka menis henki. Kyse on sentään kallisarvoisista sieluista. Periksi ei saa antaa. Oon seurannut hyvää blogiasi, mutta siinä ei löydy ratkaisua pulmaamme, eli se, että miten se sielu pelastetaan. Sama homma nwo blogilla. Ainut lohtu blogissa on vain toteuamus "Noniin tässä se nyt nähdään..." ja taas jatketaan hölötystä ja pelonlietsontaa.
http://www.youtube.com/watch?v=s9Sz-PGYD5A
Olen pahoillani, että olet pettynyt blogiini. Ei minulla todellakaan ole ratkaisuja maamme ongelmiin; olisin aika viisas yksilö, jos osaisin neuvoa, mitä pitää tehdä työttömyydelle ja köyhyydelle ja eriarvoisuudelle ja maailmantaloudelle. Sieluja en ewdes yritä pelastaa. Voin kirjoittaa vain sen verran kuin itse ymmärrän, tai uskon. Tarkoitukseni ei todellakaan ole lietsoa pelkoa eikä vihaa, vaan paremminkin pukea sanoiksi sen epämääräisen tunteen, että "nyt taitaa jokin olla vinossa". Yksi ihminen ei pysty paljoon, yhdessä voimme enemmän.
Ei ei nyt käsitit väärin. Blogisi on hyvä eikä lietso mitään, mutta masentavaa luettavaa kuitenkin. Jotain ratkaisua pitää saada lisäksi henkisellä puolella jokaisen ihmisen elämään, ei tässä muuta vaihtoehtoa tunnu olevan. Orjuuden kitkemiseksi voi tietty yrittää kertoa muille työttömille heidän oikeista oikeuksista, ja tehdä paskaa tuotannossa. Pistä blogisi tekstin perään lainauksia raamatusta, jotka kuvastavat aiheitasi (jos siis olet uskossa).
Näillä tahoilla kun on ihan tarkoituksella saada ihmiset masentuneiksi ja sitten lopulta tappavat itsensä tai juovat hengiltä. Siinä sitten meni taas yksi sielu alakertaan ja voiton vei jallitus kumppaneineen. Pitää herätä henkisesti ja ottaa selvää millä tavoin saadaan henkistä kestävyyttä tän tulevan esihelvetin lopun ajoille.
Taisin tosiaan ymmärtää väärin. En halua masentaa ketään. Uskon, että kun ongelmat on eritelty tarpeeksi selkeästi, niihin alkaa löytyä ratkaisujakin. Henkisyyttä varmaan nykymaailmassa kaivattaisiin. Minusta uskonnot eivät välttämättä ole paras tai edes toimiva henkisyyden hakupaikka - ehkä ne voivat joillekin sitä olla.
Minusta tätä ongelmien esiintuomista voi verrata siihen, että joku sairastuu syöpään ja joku toinen sanoo hänelle, että hän sairastui elämäntapojensa vuoksi. Yhdenlainen ihminen masentuu; "olenko siis syyllinen?". Toinen suuttuu; "Syytätkö minua?". Kolmas ilahtuu: "Niinkö? Sittenhän voin ehkä korjata tilanteen!"
Pidän itseäni asioiden korjaajana, en ongelmissa vellovana enkä väkivaltaisena huligaanina. Minulla ei ole napoleonistisia harhoja mahdistani. Sanoilla on kuitenkin saatu aikaan enemmän kuin masentumisella tai aseilla, siksi käyttelen sanan säilää parhaani mukaan, ja kuuntelen muita, jos heidän sanomisissaan on mielestäni järkeä. Hyvä yhteiskunta tarvitsee monenlaisia ajattelijoita ja tekijöitä. Minulle ei Suomesta ole löytynyt paikkaa työmarkkinoilta, vielä. Se voi olla minulle etu, koska se motivoi minua kirjoittamaan ja täyttämään monivuotisen haaveeni samalla. Jos kirjoittamisen nautinnon ohella saan jonkun muunkin ajattelemaan, hyvä. Jos saamme vielä Suomea parannettua, mainiota. Jos joku masentuu minun kirjoitteluni vuoksi ja luovuttaa ja tuhoutuu, olen täydellisesti epäonnistunut kirjoituksessani.
Et ole vastuussa jonkun luovuttamisesta ja epäonnistumisesta. Kirjoituksesi onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu yksiselitteisesti siitä mitä kunkin lukijan ymmärrys ja aivotoiminta käsittää.
Jokainen o itse vastuussa miten haluaa asiat ymmärtää vai kyseenalaistaako jotain.
Rentoudu.. maailma on.. elämä on..