Äitini saa vanhoilla päivillään aina vaan enemmän puhelinsoittoja.Kun hänen joltakin siskoltaan kuolee mies niin alkavat soitella äidilleni.Toiset siskot puhuu pitkiä puheluita ja toiset äärimmäisen lyhyitä ja melkein joka päivä.Äitini ei soita takaisin koska siskot ei ilmeisesti kuitenkaan kykene normaaliin keskusteluun vaan heille on tärkeää vain soittaa jollekin tai sitten valittaa tai juoruta säännöllisesti.
Onko tällainen normaalia kun ikää tulee tarpeeksi?
Onko tällainen normaalia kun ikää tulee tarpeeksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi, tämähän on ihan tavallista. Saan silloin puheluita kun siskolla tai veljellä on jokin ongelma. Minun pitäisi varsinkin siskoa syöksyä kuuntelemaan ja auttamaan sokean miehen hoidossa ja muissa asioissa, matkaakin on yli 300km. On kuulema velvollisuus koska on pesueen nuorin, se vain tuntuu humoristiselta koska asun yksin ja lapset ovat maailman äärissä. Edellytetään että minun pitäisi olla soittava osapuoli kun puhelut ovat niin kalliita varakkaile sisaruksille.
Olen todennut tarpeen tullen minua auttaa vain ystävät ja vanhustenhuolto. Olen lakannut huolehtimasta koska selvää hyv'ksikäyttöä on ollut ilmassa.
oletko täysipäinen kansalainen, kun kyselet tyhmiä, vai mistä on kysymys kohdallasi,
on enenmmänki kuin normaalia pitää yhteyksiä läheisiinsä,
kuolema aina koskettaa syvältä, kaikki me lähestymme loppuamme,
omat sukulaiset siskot ja veljet on kaikkien läheisintä mitä ihmisellä on vanhana, jos ovat vielä elossa,
saa olla ikionnellisen jos joku sisaruksista on vielä elossa,
yhteyksiä voi pitää aivan niin palajon kun se kullekki hyvältä tuntuu,
kyllä joku sisaruksista ilmaisee jos kokee yhteydenotot liiallisiksi,
on onni omistaa vanhana omia läheisiä sisaruksia ja muitaki omaisia jos niitä sattuu olemaan,
kannattaa pitää yhteyksiä yllä vaikka joka päivä jos sen näkee kohdallaan tarpeellisesksi,
Kohdallaan tarpeelliseksi? Eiköhän siinä ole aimo annos itsekkyyttäkin mukana, jos ajattelee sopiiko se aina sille toiselle osapuolelle ottaa kantaa, lohduttaa, olla seurana ym.
Kiusallista on ripustautuminenkin omaisiinsa, Luoja varjelkoon!
Epäitsenäisyyttä se minusta lähinnä on.
välttämättömyys elämässä.
omaisten läheisyyttä ja merkitystä ei kukaan ikinä voi kateudestakaan poistaa,
varsinki jos sisarrusparvi on ollu suuri, siinä kasvaa läheisyyden tunne ja rakkaus omaisiin suureksi,
omaiset on maailman tärkein asia elämässä,
ihminen jolla on omaisia on todella onnellinen ihminen,
suren niitä yksinäisiä joilla ei ole omaisia, toivon heille hyviä läheisiä ystäviä elämään,
ihminen ei elä yksin kauaakaan, ihminen kuolee jos ei ole muita ihmisiä hänen elämässän,