lisää tietoa kaipaan...

Muuten en kirjoitustasi kommentoi mutta käyttölinjainen on useimmille aloittelijoille liian iso pala haukattavaksi. Sinuna unohtaisin käyttölonjaisen heti kättelyssä. Sekalinjainen (käyttö- ja näyttölinjan sekoitus) on mielestäni oiva valinta mihin tahansa pk-lajiin. Käyttölinjaiset ovat suurelta osin suojelukoiria.

Saksanpaimenkoira sopii ensimmäiseksi koiraksi siinä missä muutkin pk- rotuiset, kunhan tulevalla omistajalla on asenne kunnossa. Saksanpaimenkoira tarvitsee linjoista riippumatta jämptin, johdonmukaisen koulutuksen. Vaikka koira on rakas, tärkeä perheenjäsen, pienenä suloinen pentu ja hellyyttävä nappisilmä, on sillä pystyttävä pitämään johdonmukaiset rajat. Koiran omistamisessa ja kouluttamisessa kokemuksesta on hyötyä, mutta oikealla asenteellakin pääsee hyvään alkuun. Hyvä että olet kiinnostunut kouluttamisesta ja liikunnasta koirasi kanssa, saksanpaimenkoira tarvitsee AINA vähintään peruskoulutuksen ja runsaasti liikuntaa.

Käyttö- ja näyttölinjoista haluaisin mainita sen, että aivan turhaan näyttelylinjaisia halveksitaan nykyään harrastuskoirina. Näyttelylinjaiset sopivat aivan mainiosti tokoon, agilityyn ja kansallisiin lajeihin ja moneen muuhun harrastukseen. Suojelussakin pääsee hyvällä onnella kokeilemaan koekentälle asti näyttelylinjaisellakin. Vain, jos on tarvis työkoiralle tai tavoitteena suojelun todellinen harrastaminen (ei pelkkiä sunnuntaipuruja ja tavoitteet korkealla) , alkaa käyttölinjainen olla ainut valinta. Käyttölinjainen voi olla aika vaikea käsiteltävä ensikertalaiselle, eikä käyttöominaisuuksista ole vastaavaa hyötyä tavallisella harrastustasolla. Näyttelylinjaisesta löytyy "tehoja" aivan riittävästi harrastuskaveriksi, vaikka tähtäisi vähän korkeammallekin kuin vain paikallisiin tokokisoihin.

Käyttö- ja näyttölinjoja voisi verrata autoihin; tavallinen ihminen tarvii elämässään tavallista henkilöautoa. Se on kätevä, riittävän tehokas työmatkoihin, kauppareissuihin ja kesälomamatkalle. Siinä on tehoa kuitenkin sen verran että sillä pääsee kyllä ylinopeuttakin, ja saa mojovat sakot sinipukuisilta virkamiehiltä. Tavallisen henkilöauton ohjaamiseen riittää taito kun on ajanut ajokortin.

Ralliautossa sensijaan on tehoja enemmän; sillä pääsee kunnolla kaahailemaan ja sakkokin saa, jos poliisi saa kiinni. Tällaista autoa ei tarvitsekaan kuin rallin harrastajat, ja taitoa tehokkaan auton ajamiseen tarvitaan myös. Moni kuski on ensin ajanut pellolla vanhalla ladalla alaikäisenä, sitten alkanut jokamiesluokan ralliharrastuksen, sitten alkanut kilpailla vaativimmissa luokissa jne. ja pikkuhiljaa kartuttanut taitoja ajaa tehokasta autoa, jossa on kapasiteettia. Tavallinen autoilija ajaisi tehokkaalla ralliautolla metsään alta aikayksikön.

Näissä esimerkeissä siis henkilöauto on kuin "tavallinen", perus-hyvä saksanpaimenkoira, ralliauto vastaa taas käyttölinjaista, hyvin vietikästä koiraa. Käyttölinjainen on hyvä koira, mutta vain oikeissa käsissä. Koirankoulutuksen perusteita ei kannata ruveta harjoittelemaan käyttisten kanssa, ne asiat on oltava jo visusti hallussa kun tämän linjainen, usein hyvin vietikäs, kova ja dominoivakin, koira tulee taloon. En halua siis pelotella enkä paasata, vaan painottaa asiaa joka meinaa unohtua tässä käyttölinjaisten koirien buumissa. Näyttelylinjainen koira on oiva harrastuskoira moneen lajiin.