Lutherilaisuus tarvitsee oikaisua!

Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko

1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.

2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?

3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.

5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.

6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20

7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle

hovi kirjoitti:

Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko

1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.

2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?

3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.

5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.

6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20

7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle

Tarvitaan vain puhdas omatunto ja
UUSI TESTAMENTTI ja jokainen HERRAAN Jeesukseen uskova

ottakoon raamatullisen kasteen ja irtisanoutukoon
lapsikastelulahkokultin taikamenosta välittömästi!

Oheen liitän edesmenneen ev.lut.kirkon rovasti Urho
Muroman tekstin
”Ystävän ankara sana” (Herää Valvomaan – lehti v.
1937, Uusi Tie – lehti 05.07.2001)

”Monet opettavat nykyisin, että ´olet kasteessa
uudestisyntynyt´. Sinua on koetettu oikein vakuuttaa
tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä.
Samoin on sinulle vakuutettu, että koko tämä Suomen
kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa eli siis uskovia! Kaikki nuo Jumalan
kieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat saaneet
kasvaa ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran
Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat,
vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään

mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat
uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo
ulkokultaiset, salasyntiset, joiden omatunto on
poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia
Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä
Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun
ottamatta. Eikö olekin merkillinen kansa! Ja kaikki
tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa.

Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja
ilman, että 90%, niin – ainakin 90% heistä – on
vähimmässäkään määrin muuttunut. Nyt tämä kansa kantaa

ihania ´vanhurskauden hedelmiä´ Jumalan kunniaksi (!),

sillä sanoohan Jeesus: ´Heidän hedelmistään te
tunnette heidät´. Ystävät rakkaat, nyt tahtoisin ihan
äänenikin muuttaa ja huutaa teille: Eikö tämänlainen
julistus ole ihan saatanallinen valhe? Eikö
tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan
pilkkaa!


Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta
vanhurskaaksi, tehdä pimeys valkeudeksi? (Jes.5: 20).
Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja
rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä
suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja
uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi
uskovaiseksi, jollaiseksi Raamattu aina esittää
uudestisyntyneen ihmisen? Saatanallisempaa valhetta ei

enää yksikään ihminen voi keksiä.


Ja tätä valhetta
julistetaan nykyään julkisesti sadoista
saarnatuoleista. Kansaa pimitetään. Suruttomia
nukutetaan väärään turvallisuuteen. Helvettiä sillä
opilla kansoitetaan. Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta

uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita
kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on
suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän
rauhan tuki.

Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon
omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on
toisinaan kuin suruun pakahtuisi. Onko sinuakin
yritetty pettää esimerkiksi näin: ´Kristus on tehnyt
koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut
tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun
olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain

omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas´.

Ei
kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi

näin ex opere operato, pelkästä tehdystä
toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman
synnin ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden
jokaiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen
mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän
saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja
omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa. Mutta kukaan ei

tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan

usko Kristukseen pelastaa.”

hovi kirjoitti:

Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko

1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.

2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?

3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.

5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.

6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20

7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle

Vesikaste yhdisti uskovat alkuseurakunnassa. Oli vain
kaksi joukkoa ne jotka olivat Jeesuksen seuraajia ja
Hänen nimeensä kastettuja ja sitten oli toinen joukko
jotka eivät uskoneet eivätkä ottaneet kastetta.

Mutta apostolien mentyä Voittajina Herran luo
kirkkauteen alkoi pikkuhiljaa luopumuksen aika.
Kastetapahtumasta tehtiinkin erikoinen mysteerinen
tapahtuma jonka uskottiin muuttavan ihmisen Jumalan
lapseksi ja poistavan perisynnin.

On ollut myös aina niitä uskovia Kirkkohistorian
aikana jotka ovat halunneet seurata Herramme Jeesuksen
ja Hänen apostoliensa opetusta vesikasteesta.

Alkuseurakunnassa ei ollut sellaista tilannetta kun on
nykyään, että kaste tuli monia vuosia ennen
uskoontuloa eli vauvana tai sitten monia vuosia
uskoontulon jälkeen.

Alkuseurakunnassa oli vain yksi kaste ja se tapahtui
välittömästi uskoontulon jälkeen, kun ihminen oli
kuullut evankeliumin sanoman Kristuksesta ja uskonut
sen.
Näin toteutui Herramme Jeesuksen antaman lähetyskäsky:

Joka uskoo ja kastetaan , se pelastuu, mutta joka ei
usko ,se tuomitaan kadotukseen.

Kaste yhdisti alkuseurakunnan uskovat yhteen, he
olivat kaikki Kristuksen todellisia seuraajia ja Hänen
nimeensä kastettuja.
Vesikaste liitti uskovat yhteen ja myös erotti heidät
jumalanvastaisesta maailmanjärjestelmästä jonka
ruhtinas on saatana. He olivat yhtä. Vesikaste yhdisti
heitä.

Nykyään vesikasteesta on tullut kiistakapula uskovien
keskuudessa mikä on todella ikävää ja suureksi
haitaksi Jumalan evankeliumin eteenpäin viemiselle
ainakin täällä suomessa.

Uskoontulleet kuitenkin tulee ohjata Raamatulliseen
paikalliseurakuntaan ja opetukseen, mikä on Jumalan
Hyvä suunnitelma ,että me pysyisimme uskossa loppuun
asti ja voisimme olla rakentamassa toisiamme ja
virkistyä jatkuvasti yhteisestä uskostamme ja
toteuttaa yhdessä JUmalan antama lähetystehtävä täällä
maan päällä.

Mutta nyt tämä ei toteudu niin helpolla kun on
olemassa täällä suomessa ainakin kahdenlaista
käsitystä vesikasteesta ja seurakunnasta.
Luterilainen kirkko opettaa eri tavalla kasteesta ja
seurakunnasta.
Vapaat suunnat saavat herätyksen kautta jäsenensä kun
uusia uskoontulleita liittyy seurakuntaan ja heidät
kastetaan.
Jatkan tästä vielä myöhemmin.

Seurakunta ja herätys

"Voimme erottaa kahdenlaisia seurakuntia, ns.
laitosseurakunta ja vapaa ydistysseurakunta.
Laitoskirkko on järjestelmä, johon synnytään
ruumiillisen syntymän kautta, tietyllä alueella, jonka
se käsittää. Tällainen seurakunta pysyy voimassa
järjestelmän ja perintötapojen voimalla. Sen ei
tarvitse huolehtia herätyksestä, tulevaisuudestaan ja
kasvustaan, koska se on taattua sillä pohjalla, jolla
se menee.
Mutta ns. yhdistyskirkko,yhdistysseurakunta, jollaisia
ovat Metodisti-,Vapaa- ja Helluntaiseurakunnat, ne
ovat toisessa asemassa. Tällaiseen seurakuntaan
liitytään hengellisen uudestisyntymän kautta.
Tällainen seurakunta pysyy elossa ja sen jäsenet
elävän uskon kautta. Tällainen seurakunta elää ja
lisääntyy herätyksen voimalla. Herätys on tällaiselle
yhdistysseurakunnalle aivan elinehto. Se on elämän ja
kuoleman kysymys" , Tapio Nousiainen "Uusi Sana
Herralta" kustantaja Kuva ja Sana.1979.

Pelastus ja kaste

"Alkukristillisenä aikana oli kristillisen
paikalliseurakunnan ja jokaisen muun uskonnon-sekä
juutalaisen että pakanallisen-välinen raja niin selvä
ja jyrkkä, ettei kenenkään tarvinnut olla epävarma
siitä, missä raja kulki. Ja silloin maksoi kristityksi
tuleminen niin paljon, ettei ollut monta, jotka
halusivat tulla nimitetyiksi kristityiksi, jolleivät
he niitä todella olleet. Sekä juutalaisen että pakanan
sydämessä piti hengellisessä mielessä paljon tapahtua,
ennenkuin hän tuli pyytämään kristillistä kastetta.
Eikä ketään väkisin kastettu.

Kun etsivä syntinen oli valmis astumaan tämän suuren
askeleen tarkoin merkityn rajan yli, niin hänet
kastettiin. Hänet kastettiin elävään Kristukseen ja
samalla Kristuksen hallintaan ja Kristuksen
ruumiin-Seurakunnan yhteyteen.
Siksi sanotaankin, että "Herra lisäsi heidän
yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat
pelastuksen".

Tähän kaksinkertaiseen yhteyteen-yhteyteen Kristuksen
ja kaikkien pyhien kanssa-kaste aina
tosikristillisessä mielessä tähtää.
Tietysti voimme kastaa ihmisiä tavoittelematta tätä
päämäärää. Voimme kastaa heitä kirkkoihin ja
yhdyskuntiin ja seurakuntiin, herätysliikkeisiin ja
suuntiin ja ryhmiin. Mutta emme voi käyttää
kristillistä kastetta tällaiseen tarkoitukseen. Sillä
kaikkina aikoina se pysyy samana: kasteena
Kristukseen,Seurakunnan päähän, ja kasteena
Seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen. Eikä tietystikään
ainoatakaan kastetta, joka ei hengessä ja totuudessa
ja tosikäytännösssä pyri näihin kahteen päämäärään,
voida kutsua alkukristillisessä mielessä
kristilliseksi kasteeksi.
Ei siis ole kysymys siitä, kuka on oikeassa kasteesta
kinasteltaessa, vaan sen sijaan: Esiintyykö nykyään
alkukristillisessä merkityksessä tapahtuvaa kastetta?
Kaste Kristukseen oli alussa selvä merkki siitä, että
ihminen tahtoi kuulua Kristukselle ja pitää yhtä
Kristittyjen kanssa.
"Yksi Herra,yksi usko, yksi kaste".
Mutta vuosisatojen kuluessa kaste on muuttunut
yhdyssiteestä kristillisen kirkon suurimmaksi
riidanaiheeksi."

hovi kirjoitti:

Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko

1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.

2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?

3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.

5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.

6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20

7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle

Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".



Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.


Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.



Oppi perisynnistä

Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.


Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.


Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.


Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.


Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.


Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.


Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.


Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.


Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.


Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.


Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.


Oppi kasteen armosta

Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).


"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.


Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



Kaste on Jumalan teko

Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.


Kasteesta oma evankeliumi

Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".


Oppi kasteen sakramentista

Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.



Oppi armovälineistä

Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.



Oppi kummeista

Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.



Oppi ennättävästä armosta

Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.



Oppi kasteen liiton uudistamisesta

Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.



Oppi hätäkasteesta

Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.



Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.


Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.


Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.



Oppi lapsen uskosta

Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".


Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).



Kastetapa

Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.


Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.



Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.


Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".



Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.


Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!

Reijo kirjoitti:

Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".



Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.


Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.



Oppi perisynnistä

Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.


Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.


Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.


Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.


Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.


Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.


Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.


Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.


Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.


Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.


Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.


Oppi kasteen armosta

Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).


"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.


Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



Kaste on Jumalan teko

Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.


Kasteesta oma evankeliumi

Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".


Oppi kasteen sakramentista

Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.



Oppi armovälineistä

Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.



Oppi kummeista

Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.



Oppi ennättävästä armosta

Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.



Oppi kasteen liiton uudistamisesta

Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.



Oppi hätäkasteesta

Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.



Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.


Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.


Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.



Oppi lapsen uskosta

Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".


Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).



Kastetapa

Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.


Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.



Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.


Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".



Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.


Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!

Minä kyllä tiedän helluntai teologian, sillä en turhaa ole aikaani kuluttanut Iso Kirja Raamattu opistolla.
Luterilaisen kirkon joihinkin näkemyksiin sellaisenaan en voi yhtyä, mutta Tunnustuskirjoihin kyllä.
Tunnustuskirjassa käsitellyt opit ovat Raamatusta johdettuja. Se että Raamatun oppeja käsitellään systemaattisesti ei tee siitä harhaoppia, kuin sokealle, joka lukee Raamatusta yksittäisiä jakeita.
Historiasta puhuen on hyvä tutustua kirkko isiin ja heidän kirjoituksiinsa.
Kirkko isillä on paljon outoja näkemyksiä ja jopa harhojakin, joita ei voi ottaa esikuvikseen.
Se, että vapaat suunnat eivät kirkkoisiä juuri lue johtuu siitä, että vapaiden suuntien teologia ei juuri saa vastakaikua kirkkohistoriasta.

Tämän jälkeen tietysti väitetään, että "no me perustamme yksin Raamattuun ja siten meillä on puhtain oppi.
Kumma, että jo apostoliset isät opettavat toisin monissa asioissa, kuin vapaat suunnat. Apostoliset isät mielletään apostolien jälkipolveksi.

"Mutta me otamme yksin Raamatun ja tulkitsemme sitä oikein ja yksinkertaisesti. Miten joku voi ymmärtää asian niin väärin´", minulle sanotaan.

No. Jehovan todistajatkin ovat palanneet alkulähteille ja heillä on oppina yksin Raamattu. Hekin lukevat Raamattua perin yksinkertaisesti, todeten opistaan "niin siellä sanotaan. Helppoa ja yksinkertaista, kun vain lukee sitä niin kuin pitää. Ihan vain yksinkertaisesti".

hovi kirjoitti:

Minä kyllä tiedän helluntai teologian, sillä en turhaa ole aikaani kuluttanut Iso Kirja Raamattu opistolla.
Luterilaisen kirkon joihinkin näkemyksiin sellaisenaan en voi yhtyä, mutta Tunnustuskirjoihin kyllä.
Tunnustuskirjassa käsitellyt opit ovat Raamatusta johdettuja. Se että Raamatun oppeja käsitellään systemaattisesti ei tee siitä harhaoppia, kuin sokealle, joka lukee Raamatusta yksittäisiä jakeita.
Historiasta puhuen on hyvä tutustua kirkko isiin ja heidän kirjoituksiinsa.
Kirkko isillä on paljon outoja näkemyksiä ja jopa harhojakin, joita ei voi ottaa esikuvikseen.
Se, että vapaat suunnat eivät kirkkoisiä juuri lue johtuu siitä, että vapaiden suuntien teologia ei juuri saa vastakaikua kirkkohistoriasta.

Tämän jälkeen tietysti väitetään, että "no me perustamme yksin Raamattuun ja siten meillä on puhtain oppi.
Kumma, että jo apostoliset isät opettavat toisin monissa asioissa, kuin vapaat suunnat. Apostoliset isät mielletään apostolien jälkipolveksi.

"Mutta me otamme yksin Raamatun ja tulkitsemme sitä oikein ja yksinkertaisesti. Miten joku voi ymmärtää asian niin väärin´", minulle sanotaan.

No. Jehovan todistajatkin ovat palanneet alkulähteille ja heillä on oppina yksin Raamattu. Hekin lukevat Raamattua perin yksinkertaisesti, todeten opistaan "niin siellä sanotaan. Helppoa ja yksinkertaista, kun vain lukee sitä niin kuin pitää. Ihan vain yksinkertaisesti".

Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.

Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
Pyhän Raamatun välillä.

Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.

Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.

Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

Tässä on esimerkki.

Kuka pelastuu?

Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.

Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.

Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:

"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
täyttää Pyhällä Hengellä jne."

Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
valhetta.

Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?

Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
kun ei ole pelastuksen häivääkään!

Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.

Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?

Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)

Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
sitten?

Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

Älä anna pettää itseäsi!

Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:

"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
2. Piet. 3:9.

Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
yksinkertaisena:

Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?

Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
pelastaako Jeesus vai lapsikaste.

Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!

Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
opettaa, että lapsikaste pelastaa.

Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.

Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
uskonnollinen eksytys ja valhe?

Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
määritelmän kanssa kasteesta?

Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
lapsikastelu.

Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
"kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
kirkon virallisen opin (lapsikastelu
uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.

Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
tuntoja. Hän koki kirkon
uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:


"Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
suruton mies ja olin kokenut todellisen
uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).

Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
regenitorum).

Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:

"Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).

Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
kastenäkemystä?

Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
"tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".

Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.

Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
"Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
hartauskirja.

On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.

Aarne kirjoitti:

Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.

Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
Pyhän Raamatun välillä.

Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.

Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.

Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

Tässä on esimerkki.

Kuka pelastuu?

Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.

Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.

Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:

"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
täyttää Pyhällä Hengellä jne."

Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
valhetta.

Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?

Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
kun ei ole pelastuksen häivääkään!

Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.

Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?

Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)

Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
sitten?

Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

Älä anna pettää itseäsi!

Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:

"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
2. Piet. 3:9.

Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
yksinkertaisena:

Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?

Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
pelastaako Jeesus vai lapsikaste.

Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!

Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
opettaa, että lapsikaste pelastaa.

Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.

Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
uskonnollinen eksytys ja valhe?

Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
määritelmän kanssa kasteesta?

Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
lapsikastelu.

Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
"kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
kirkon virallisen opin (lapsikastelu
uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.

Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
tuntoja. Hän koki kirkon
uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:


"Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
suruton mies ja olin kokenut todellisen
uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).

Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
regenitorum).

Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:

"Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).

Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
kastenäkemystä?

Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
"tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".

Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.

Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
"Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
hartauskirja.

On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.

En nyt näe tarpeelliseksi enää käydä sinulle ylipitkiä sepustuksia kirjoittamaan. Emme todennäköisesti ymmärrä toisiamme, emmekä pysty toisiltamme mitään vastaan ottamaan.
Suosittelisin sinua lukemaan luterilaiselta palstalta "kadotuksen lapsi" artikkelin. Se on joitakin sivuja taaksepäin.
Jos vieläkin sanot minun tai näkemykseni olevan perkeleestä, ja siten minun olevan helvettiin menossa, niin on syytä miettiä, onko meillä mitään yhteistä...
Terveisin: kadotuksen lapsi

hovi kirjoitti:

En nyt näe tarpeelliseksi enää käydä sinulle ylipitkiä sepustuksia kirjoittamaan. Emme todennäköisesti ymmärrä toisiamme, emmekä pysty toisiltamme mitään vastaan ottamaan.
Suosittelisin sinua lukemaan luterilaiselta palstalta "kadotuksen lapsi" artikkelin. Se on joitakin sivuja taaksepäin.
Jos vieläkin sanot minun tai näkemykseni olevan perkeleestä, ja siten minun olevan helvettiin menossa, niin on syytä miettiä, onko meillä mitään yhteistä...
Terveisin: kadotuksen lapsi

Luota YKSIN Raamatussa ilmoitettuun pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa ja irtisanoudu kirkollisesta eksytyksestä lapsikastelu!

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."

Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).


Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).


Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.


Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.


Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

Armi kirjoitti:

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."

Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).


Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).


Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.


Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.


Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

Osoita Raamatusta paikka jossa määritellään että minkä ikäisenä saa kastaa.

Tuohon on yritetty vastata, mutta ei Raamatusta sellaista määrittelyä löydy. Ei Raamatussa ole kieltoa kastaa lapsia.

Kasteen turvissa kirjoitti:

Osoita Raamatusta paikka jossa määritellään että minkä ikäisenä saa kastaa.

Tuohon on yritetty vastata, mutta ei Raamatusta sellaista määrittelyä löydy. Ei Raamatussa ole kieltoa kastaa lapsia.

Tuollaisia määrittelyjä pitäisi siis Raamatusta löytää, jotta voitaisiin vaatia aikuiskastetta kaikilta (jotta voitaisiin sanoa että lapsikaste ei ole Jumalan tahdon mukainen asia).

Esim.
Uskoa vaaditaan. Mutta lapsi on asetettu esimerkiksi meille aikuisille. He uskovat esikuvallisesti. Meidän aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista.
He uskovat.

Luotamme Jumalan Raamatussa antamiin lupauksiin.

Armi kirjoitti:

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."

Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).


Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).


Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.


Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.


Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

On puhuttu kasteesta, pidän lapsikastetta täysin raamatullisena. Mutta mitä ajattelet ehtoollisesta? (Toisesta sakramentista.)


Yhdytkö seuraavaan mielipiteeseen?

http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/7.html

Lyhyempi teksti:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t7.html

http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/X.html


Ja nuo mielipiteethän ovat nimenomaan raamatullisia, Raamatulla perusteltuja.

Kasteen turvissa kirjoitti:

Tuollaisia määrittelyjä pitäisi siis Raamatusta löytää, jotta voitaisiin vaatia aikuiskastetta kaikilta (jotta voitaisiin sanoa että lapsikaste ei ole Jumalan tahdon mukainen asia).

Esim.
Uskoa vaaditaan. Mutta lapsi on asetettu esimerkiksi meille aikuisille. He uskovat esikuvallisesti. Meidän aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista.
He uskovat.

Luotamme Jumalan Raamatussa antamiin lupauksiin.

Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?

Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:

"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."


Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:

"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."

Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.


Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."

Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."

Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."

Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."

Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!

Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?

Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?

Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."

Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

oikeaoppinen kirjoitti:

Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?

Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:

"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."


Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:

"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."

Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.


Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."

Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."

Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."

Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."

Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!

Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?

Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?

Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."

Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

Kyselin hieman toisenlaista asiaa.

Yksi kirjoitti:

Kyselin hieman toisenlaista asiaa.

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."

Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).


Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).


Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.


Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.


Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

Armi kirjoitti:

Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!

Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:


1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).

Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.

Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).

Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.

Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.

Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.

4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).

Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).

On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.

Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.

On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:

5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."

Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).

Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).


Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).

Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).

Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.

8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.

9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).


Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).

Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.


Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.

Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.

10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).


Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.


Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!


Myöhempien aikojen mielipiteet

Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.

Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.

Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.

Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:

Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.

Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.

Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.

Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.

Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

Pitäytykäämme siis siihen!

"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).

Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).

Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

Et mielestäni vieläkään näyttänyt Raamatusta ikärajojen määritystä tms. (Sellaisia pitäisi löytyä, jos on Jumalan tahto että lapsia ei saa kastaa. Muussa tapauksessa lapset kuuluvat "kaikkiin kansoihin" yms. joita on käsketty kastaa. Emme voi luottaa muuteltuihin Jumalan lupauksiin, ainoastaan raamatullisiin ja Raamatun sanan mukaisiin. -> Emme siis voi poistaa lapsia määrittelystä "kaikki kansat".)

Lapsetkin voivat uskoa Kristukseen (ja Raamatun mukaan he uskovat esikuvallisella tavalla -> "tulkaa lasten kaltaisiksi").

Ei ole kieltoja (Raamatussa) kastaa lapsia.

Kirkkoisistä on kuulemani mukaan todisteita pikemminkin lapsikasteen puolesta...

Tiedustelu kirjoitti:

Et mielestäni vieläkään näyttänyt Raamatusta ikärajojen määritystä tms. (Sellaisia pitäisi löytyä, jos on Jumalan tahto että lapsia ei saa kastaa. Muussa tapauksessa lapset kuuluvat "kaikkiin kansoihin" yms. joita on käsketty kastaa. Emme voi luottaa muuteltuihin Jumalan lupauksiin, ainoastaan raamatullisiin ja Raamatun sanan mukaisiin. -> Emme siis voi poistaa lapsia määrittelystä "kaikki kansat".)

Lapsetkin voivat uskoa Kristukseen (ja Raamatun mukaan he uskovat esikuvallisella tavalla -> "tulkaa lasten kaltaisiksi").

Ei ole kieltoja (Raamatussa) kastaa lapsia.

Kirkkoisistä on kuulemani mukaan todisteita pikemminkin lapsikasteen puolesta...

Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja selostavat kirkollisesta lapsikastelusta niin kuin
Raamattu siitä mukamas selvästi jotakin opettaisi!

Raamattu EI kuitenkaan mainitse kirkollisesta lapsikastelusta
sanallakaan!

EI sanallakaan!

Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen apostoleilta
ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet
Raamattuun näin:

"Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että
"joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"; niin apostolit
tottelivat Herraansa ja Mestariaan eivätkä toimineet
päinvastaisessa järjestyksessä."

Lapsikastelu ei ole mikään kaste vaan epäraamatullisia
perinteitä ylläpitävän kirkon tyhjä taikapetosrituaali,
jolla se saa pirun kierosti veronmaksajat ja jäsenet.

Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.

Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
välihuomautuksia:

"Eivät toimineet monella eri tavalla, vaan noudattivat
Herransa ja Mestarinsa ohjeita!"

Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.

Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
lapsikastelun raamatullisuutta.

Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
epäraamatullisia muotomenoja ylläpitävää
valtiokastelukirkkoaan.

Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.

Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
kysymyksissä.

Raamattu sanoo:

"...antakaa kastattaa itsenne.."

Oletko sinä antanut kastattaa itsesi?

Oletko sinä itse tahtonut mennä kasteelle?

Kumpi pelastaa Raamatun mukaan, kirkollinen lapsikastelu vai Herra Jeesus
Kristus?

Älkää nyt luterilaiset hikeentykö vaan tutkikaa asiaa
sydämissänne ja ottakaa vielä Raamattu käteen ja
katsokaa onko Raamatussa todella vauvakastetta vai
onko teillä teologinen rakennelma joka ikään kuin
johdattaa sellaiseen mitä Raamattu ei opeta.

Varma kirjoitti:

Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja selostavat kirkollisesta lapsikastelusta niin kuin
Raamattu siitä mukamas selvästi jotakin opettaisi!

Raamattu EI kuitenkaan mainitse kirkollisesta lapsikastelusta
sanallakaan!

EI sanallakaan!

Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen apostoleilta
ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet
Raamattuun näin:

"Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että
"joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"; niin apostolit
tottelivat Herraansa ja Mestariaan eivätkä toimineet
päinvastaisessa järjestyksessä."

Lapsikastelu ei ole mikään kaste vaan epäraamatullisia
perinteitä ylläpitävän kirkon tyhjä taikapetosrituaali,
jolla se saa pirun kierosti veronmaksajat ja jäsenet.

Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.

Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
välihuomautuksia:

"Eivät toimineet monella eri tavalla, vaan noudattivat
Herransa ja Mestarinsa ohjeita!"

Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.

Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
lapsikastelun raamatullisuutta.

Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
epäraamatullisia muotomenoja ylläpitävää
valtiokastelukirkkoaan.

Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.

Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
kysymyksissä.

Raamattu sanoo:

"...antakaa kastattaa itsenne.."

Oletko sinä antanut kastattaa itsesi?

Oletko sinä itse tahtonut mennä kasteelle?

Kumpi pelastaa Raamatun mukaan, kirkollinen lapsikastelu vai Herra Jeesus
Kristus?

Älkää nyt luterilaiset hikeentykö vaan tutkikaa asiaa
sydämissänne ja ottakaa vielä Raamattu käteen ja
katsokaa onko Raamatussa todella vauvakastetta vai
onko teillä teologinen rakennelma joka ikään kuin
johdattaa sellaiseen mitä Raamattu ei opeta.

Vieläkään mielestäni vastauksessa ei pohdittu kysymystä, jota itse olen tässä miettinyt...

Kasteen turvissa kirjoitti:

Vieläkään mielestäni vastauksessa ei pohdittu kysymystä, jota itse olen tässä miettinyt...

Avaa Raamattusi!

Katso ja lue, niin löydät TOTUUDEN kastekysymyksestä ja muista asioista.

Irja kirjoitti:

Avaa Raamattusi!

Katso ja lue, niin löydät TOTUUDEN kastekysymyksestä ja muista asioista.

Ei käsittääkseni vieläkään vastattu alkup. kysymykseen...

Kasteen turvissa kirjoitti:

Ei käsittääkseni vieläkään vastattu alkup. kysymykseen...

Pelastusvarmuus ja ainoa turva on Jeesuksessa Kristuksessa eikä saatanallisimmasta saatanallisimmassa perkeleen eksytyksessä kirkollinen lapsikastelu!

Irtisanoudu kirotusta lapsikasteluriitistä ja pelastut!

Jeesuksen turvissa kirjoitti:

Pelastusvarmuus ja ainoa turva on Jeesuksessa Kristuksessa eikä saatanallisimmasta saatanallisimmassa perkeleen eksytyksessä kirkollinen lapsikastelu!

Irtisanoudu kirotusta lapsikasteluriitistä ja pelastut!

Eipä tullut vastausta kysymykseeni.

Kasteen turvissa kirjoitti:

Eipä tullut vastausta kysymykseeni.

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei puolla Raamattu eikä historia
alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
ihmisten edessä.




Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
todetaan:

-kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen

Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!

Raamattu sanoo:

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.

Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
joita Raamatussa on useita, esitetään
lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
perinnäissääntöjen mukaan, että

"veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
Jumalan meille antama armonväline, joka todella
välittää meille pelastuksen"

Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN

ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
syntien anteeksiantamuksen.

Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi

meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
toimittaminen ei koskaan tee sitä!

Raamattu sanoo:

"Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.

Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
apostoli Paavali julistanut:

"Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.

Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:

"Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.


Johannes Kastajan sanoma oli:

"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle." Matt. 3:2.

Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten

parannuksen, niin:

"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.

Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:

"Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
hoviherra sanoi:

‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'

Ja Filippus sanoi:

‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.

Hän vastasi:

‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
Ap.t.8:36-37.

Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
edellytyksenä, jotta voisi pelastua.

Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:

"Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"

Paavali vastasi:

‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.

On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
uskoivat, sitten heidät kastettiin.

Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
pelastusta!

Tässä on vielä esimerkki:

"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.

Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
hän lopetti, niin:

"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.

Huomaa Raamattu:

"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
kastettiin [!]..."

Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.

Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
pelastus, sitten kaste:

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
petollinen noita, seurasi samaa tietä:

"ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.

Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.

Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.

Miksi?

Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
lapsikastelun kautta.

Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
lapsikastelulla:

"Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.

"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.

Onko kaste välttämätön pelastukseen?

Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
ovat poikkiteloin tässä asiassa.


Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".


Jumalan sana sanoo taas "Ei".

Kumpaa sinä tahdot uskoa?

Jokaisessa opinkohdassa tulee palata alkulähteille.

Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on noudattaa
kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN Raamatun
säädöksiä.

Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN SANAN

EDESSÄ!

Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen" mukaisesti on
jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?

Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!

Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
lapsikastelun puoltajista.

Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

lapsikasteen mukana.

Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen, koska

lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään "kirkon
pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se katolisen
kirkon tavoin rehellisesti
tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se sitten
Raamatussa tai ei".

Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen Raamatulle
uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu Raamatussa!

Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit, teologit
rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
paavin kirkkoon lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä tapoja.

Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
uskotaan ja noudatetaan?

Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
evankeliumille (Room.1:5).

Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat tarkasti,
niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-4).

Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON ALUSTA
OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).

Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että hänen
kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään (1
Kor. 11:2).

Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa siksi,
että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA JA
PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).

Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen jälkeen,
kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
opettajista:

"Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
(Gal.1:8).

Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät saavuta
maaliaan, koska ruuti on kastunut!

Heidän paukkupommejaan he kutsuvat epäraamatullisilla
termeillä ja käsitteillä, joita aivan vilisee heidän
tuotoksissaan: kasteen evankeliumi, kasteen armo,
kaste on Jumalan työ, kaste uudestisynnyttää, kaste
pelastaa, kaste antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin

ja vielä kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!

Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!

Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena surullisena

sen epäraamatullisuudesta
hymähtää.

Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN PYHÄN
SANAN:PYHÄN RAAMATUN!

Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
epäraamatullisiin keinotekoisiin
lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
epäraamatullisiin "sepustuksiin"!

Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta - Psalmi
119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja hellittämätön
Raamatun tutkiminen johtaa totuuteen. Jaak.
1:21-25,Luuk 11:28.

Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.

Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme JUMALAN
OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia: ihmisten
perinnäisääntöjä: esim. juuri epäraamatullista
lapsikasteluharhaoppia.

Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.

Raamattu sanoo:

"... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

Semmoisia karta!"

Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
tuomioksensa ja kadotukseksensa?

Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
vesikasteesta.

Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
vääriä oppeja petollisesti ihmisille
raamatullisina, koska se on valehtelemista ja siitä
joutuu kerran varmasti tilille!

Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTELUUN,
siksi pitäisi
jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää, että
lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta.

Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,

kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).

Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova
antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!

Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän

ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
kirjoitelmia.

Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole

perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
ohi/yli HÄNEN SANANSA!

Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!

Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

Apostoli Johannes kirjoittaa:

"Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
totuuteen (2kor.4:1,2).

Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.

Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
läpi.

Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei

Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
NÄYTETTÄVISSÄ!

Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
esittää selvästi totuuden.

Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58

Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
RAAMATTU SANOO!

Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
ilon ja Herran mielisuosion.

Pääjohtaja kirjoitti:

Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei puolla Raamattu eikä historia
alkukristillisenä apostolisena tapana.

Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
ihmisten edessä.




Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
todetaan:

-kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen

Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!

Raamattu sanoo:

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.

Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
joita Raamatussa on useita, esitetään
lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
perinnäissääntöjen mukaan, että

"veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
Jumalan meille antama armonväline, joka todella
välittää meille pelastuksen"

Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN

ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
syntien anteeksiantamuksen.

Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi

meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
toimittaminen ei koskaan tee sitä!

Raamattu sanoo:

"Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.

Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
apostoli Paavali julistanut:

"Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.

Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:

"Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.


Johannes Kastajan sanoma oli:

"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle." Matt. 3:2.

Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten

parannuksen, niin:

"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.

Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:

"Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
hoviherra sanoi:

‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'

Ja Filippus sanoi:

‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.

Hän vastasi:

‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
Ap.t.8:36-37.

Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
edellytyksenä, jotta voisi pelastua.

Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:

"Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"

Paavali vastasi:

‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.

On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
uskoivat, sitten heidät kastettiin.

Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
pelastusta!

Tässä on vielä esimerkki:

"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.

Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
hän lopetti, niin:

"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.

Huomaa Raamattu:

"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
kastettiin [!]..."

Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.

Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
pelastus, sitten kaste:

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
petollinen noita, seurasi samaa tietä:

"ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.

Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.

Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.

Miksi?

Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
lapsikastelun kautta.

Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
lapsikastelulla:

"Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.

"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.

Onko kaste välttämätön pelastukseen?

Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
ovat poikkiteloin tässä asiassa.


Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".


Jumalan sana sanoo taas "Ei".

Kumpaa sinä tahdot uskoa?

Jokaisessa opinkohdassa tulee palata alkulähteille.

Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on noudattaa
kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN Raamatun
säädöksiä.

Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN SANAN

EDESSÄ!

Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen" mukaisesti on
jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?

Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!

Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
lapsikastelun puoltajista.

Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

lapsikasteen mukana.

Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen, koska

lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään "kirkon
pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se katolisen
kirkon tavoin rehellisesti
tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se sitten
Raamatussa tai ei".

Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen Raamatulle
uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu Raamatussa!

Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit, teologit
rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
paavin kirkkoon lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä tapoja.

Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
uskotaan ja noudatetaan?

Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
evankeliumille (Room.1:5).

Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat tarkasti,
niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-4).

Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON ALUSTA
OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).

Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että hänen
kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään (1
Kor. 11:2).

Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa siksi,
että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA JA
PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).

Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen jälkeen,
kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
opettajista:

"Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
(Gal.1:8).

Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät saavuta
maaliaan, koska ruuti on kastunut!

Heidän paukkupommejaan he kutsuvat epäraamatullisilla
termeillä ja käsitteillä, joita aivan vilisee heidän
tuotoksissaan: kasteen evankeliumi, kasteen armo,
kaste on Jumalan työ, kaste uudestisynnyttää, kaste
pelastaa, kaste antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin

ja vielä kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!

Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!

Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena surullisena

sen epäraamatullisuudesta
hymähtää.

Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN PYHÄN
SANAN:PYHÄN RAAMATUN!

Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
epäraamatullisiin keinotekoisiin
lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
epäraamatullisiin "sepustuksiin"!

Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta - Psalmi
119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja hellittämätön
Raamatun tutkiminen johtaa totuuteen. Jaak.
1:21-25,Luuk 11:28.

Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.

Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme JUMALAN
OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia: ihmisten
perinnäisääntöjä: esim. juuri epäraamatullista
lapsikasteluharhaoppia.

Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.

Raamattu sanoo:

"... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

Semmoisia karta!"

Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
tuomioksensa ja kadotukseksensa?

Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
vesikasteesta.

Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
vääriä oppeja petollisesti ihmisille
raamatullisina, koska se on valehtelemista ja siitä
joutuu kerran varmasti tilille!

Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTELUUN,
siksi pitäisi
jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää, että
lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta.

Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,

kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).

Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova
antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!

Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän

ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
kirjoitelmia.

Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole

perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
ohi/yli HÄNEN SANANSA!

Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!

Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

Apostoli Johannes kirjoittaa:

"Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
totuuteen (2kor.4:1,2).

Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.

Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
läpi.

Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei

Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
NÄYTETTÄVISSÄ!

Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
esittää selvästi totuuden.

Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58

Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
RAAMATTU SANOO!

Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
ilon ja Herran mielisuosion.

En jaksa enää kysellä. Vastausta ei tullut (kun nopeasti lukaisin tuon).

Kasteen turvissa kirjoitti:

En jaksa enää kysellä. Vastausta ei tullut (kun nopeasti lukaisin tuon).

Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
pitää siinä
vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
hyödylliseksi.

Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.

Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.

Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
uskoon tulleille ihmisille.

Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.

Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.

Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.

Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
lapsikasteluksi.

Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!

lapsikasteluttajat, jos käytte
kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
(lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
(Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
pilkan!

Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
poikkeuksetta säännönmukaisesti.

Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
valtion virkamiehiä, joiden on pakko
alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.

HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
kristinuskosta.

Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.

Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
uskonnollista hartautta.

Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
upotuskastetta.

Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
elostelijat väärässä!

Onko lapsikaste Raamatullinen?

1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta


2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa


3. Oppi perisynnistä


4. Kaste on Jumalan teko


5. Oppi armovälineistä


6. Oppi kummeista


7. Oppi ennättävästä armosta


8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta


9. Oppi hätäkasteesta


10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa


11. Oppi lapsen uskosta


12. Kastetapa


13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa


14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
ymmärtämistä


15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
toisin kuin se on kirjoitettu


Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta

Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
"Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
rohkeuden sekä elää että kuolla".

Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
Jumalan valtakuntaan".

Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
kastevettä".

Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
"Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".



Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa

Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
Raamattuun.


Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
kaste on Jumalan teko.



Oppi perisynnistä

Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
syntiä.

Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
11:15.


Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.


Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
(vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.


Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.


Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
(Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
"Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
osallisiksi.


Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.


Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
iässä.


Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.


Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.


Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.


Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
häntä kastettaessa.


Oppi kasteen armosta

Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).


"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kastettua pakanuutta.


Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



Kaste on Jumalan teko

Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
Kristukseen on Jumalan teko.


Kasteesta oma evankeliumi

Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
"Kasteen evankeliumi".


Oppi kasteen sakramentista

Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
saarnaviranhoitajat.



Oppi armovälineistä

Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
sakramenttioppiin.



Oppi kummeista

Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
kasvatuksen kannalta merkitystä.



Oppi ennättävästä armosta

Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
ihmisen tietoista armon vastaanottamista.



Oppi kasteen liiton uudistamisesta

Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
"tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
"tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
pakanuutta.



Oppi hätäkasteesta

Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.



Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.


Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita, että uskovat tällaisen valheen.


Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
(Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
jotta voidaan pestä.



Oppi lapsen uskosta

Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
lapsen".


Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).



Kastetapa

Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
käytössä lähes tähän saakka.


Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.



Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
lapsikasteen paavilta.


Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
tulkinnat, joista monet ovat peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
perkeleen tuomion alaiseksi".



Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
kuin se on kirjoitettu

Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.


Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
enemmän.

Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

TUTKIJA kirjoitti:

Onko lapsikaste Raamatullinen?

1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta


2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa


3. Oppi perisynnistä


4. Kaste on Jumalan teko


5. Oppi armovälineistä


6. Oppi kummeista


7. Oppi ennättävästä armosta


8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta


9. Oppi hätäkasteesta


10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa


11. Oppi lapsen uskosta


12. Kastetapa


13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa


14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
ymmärtämistä


15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
toisin kuin se on kirjoitettu


Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta

Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
"Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
rohkeuden sekä elää että kuolla".

Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
Jumalan valtakuntaan".

Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
kastevettä".

Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
"Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".



Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa

Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
Raamattuun.


Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
kaste on Jumalan teko.



Oppi perisynnistä

Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
syntiä.

Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
11:15.


Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.


Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
(vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.


Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.


Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
(Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
"Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
osallisiksi.


Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.


Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
iässä.


Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.


Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.


Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.


Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
häntä kastettaessa.


Oppi kasteen armosta

Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).


"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kastettua pakanuutta.


Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



Kaste on Jumalan teko

Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
Kristukseen on Jumalan teko.


Kasteesta oma evankeliumi

Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
"Kasteen evankeliumi".


Oppi kasteen sakramentista

Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
saarnaviranhoitajat.



Oppi armovälineistä

Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
sakramenttioppiin.



Oppi kummeista

Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
kasvatuksen kannalta merkitystä.



Oppi ennättävästä armosta

Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
ihmisen tietoista armon vastaanottamista.



Oppi kasteen liiton uudistamisesta

Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
"tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
"tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
pakanuutta.



Oppi hätäkasteesta

Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.



Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.


Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita, että uskovat tällaisen valheen.


Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
(Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
jotta voidaan pestä.



Oppi lapsen uskosta

Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
lapsen".


Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).



Kastetapa

Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
käytössä lähes tähän saakka.


Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.



Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
lapsikasteen paavilta.


Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
tulkinnat, joista monet ovat peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
perkeleen tuomion alaiseksi".



Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
kuin se on kirjoitettu

Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.


Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
enemmän.

Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

Kopioinpa minäkin yhden tekstin (tämä on ollut jo yhdessä toisessakin paikassa).



Kastevirsi:

Sä Jeesus, kun synitini sovitit,
Mun kasteessa itselles kihlasit,
Ja omaasi puetit pukuun. (Gal.3:27
Siis' synnyin ma lapseksi Isälle,
Niin pääsin ma autuuden sisälle,
Ja luettiin Jumalan sukuun. (Ef. 2:19)

Siin' Henki mun uudisti, pyhitti (Ef.5:26)

Itsellehen pyhäksi templiksi; (1.Kor.3:16,17)

Oon jäsen nyt Kristuksen ruumiin, (Ef.5:30)

Tää peso mun ijäksi autuutti, (Tiit.3:5)

Pois virutti kaikki mun syntini, (Hes.16:9)

- Sain totuuden vyölleni uumiin. (Ef.6:14)

Siin' Jumala liittoonsa otti mun, (Hes.16:8)

Ja armolla kruunasi tuomitun.
Ken liittonsa rikkoa voisi? 2.Tim2:13
Jos maailma tulessa hajoais,
Ja kalliot merehen vajoais,
Niin Jumala turvani oisi. Ps. 46

Jos synti ja saatana peljättää:
"Et, onneton, taivasta koskaan nää,
Sun täytyypi syntihin vajoo",
Niin kohta kun muistan ma kasteen veen,
Pois peljätän kauvaksi perkeleen,
Kuin pilvet mun huoleni hajoo.

Siin uppoopi lihani turmelus;
Sen kautta on ruumiini nousemus, (Room.6:5)
Ja eloni uusi jo täällä,
Kun kasteessa keralla Kristuksen
On haudattu vanha mun ihminen,
Se naulittu ristin on päällä. (Room.6:6)

Oi siunattu hetki ja autuas,
Kun pestiin mä, Jeesus, sun virrassas!
Se ijäinen armojen hetki!
Sit' uskoen toimitan kaiken työn,
Se siunaa mun jokaisen päivän, yön.
On siunattu eloni retki.

Teksti on
vihkosesta "Pyhän kasteen puolesta", jonka on
kirjoittanut Akseli Korpinen

TUTKIJA kirjoitti:

Onko lapsikaste Raamatullinen?

1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta


2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa


3. Oppi perisynnistä


4. Kaste on Jumalan teko


5. Oppi armovälineistä


6. Oppi kummeista


7. Oppi ennättävästä armosta


8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta


9. Oppi hätäkasteesta


10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa


11. Oppi lapsen uskosta


12. Kastetapa


13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa


14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
ymmärtämistä


15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
toisin kuin se on kirjoitettu


Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta

Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
"Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
rohkeuden sekä elää että kuolla".

Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
Jumalan valtakuntaan".

Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
kastevettä".

Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
"Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".



Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa

Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
Raamattuun.


Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
kaste on Jumalan teko.



Oppi perisynnistä

Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
syntiä.

Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
11:15.


Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.


Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
(vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.


Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.


Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
(Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
"Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
osallisiksi.


Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.


Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
iässä.


Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.


Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.


Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.


Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
häntä kastettaessa.


Oppi kasteen armosta

Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).


"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kastettua pakanuutta.


Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).



Kaste on Jumalan teko

Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
Kristukseen on Jumalan teko.


Kasteesta oma evankeliumi

Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
"Kasteen evankeliumi".


Oppi kasteen sakramentista

Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
saarnaviranhoitajat.



Oppi armovälineistä

Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
sakramenttioppiin.



Oppi kummeista

Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
kasvatuksen kannalta merkitystä.



Oppi ennättävästä armosta

Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
ihmisen tietoista armon vastaanottamista.



Oppi kasteen liiton uudistamisesta

Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
"tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
"tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
pakanuutta.



Oppi hätäkasteesta

Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.



Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.


Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita, että uskovat tällaisen valheen.


Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
(Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
jotta voidaan pestä.



Oppi lapsen uskosta

Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
lapsen".


Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).



Kastetapa

Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
käytössä lähes tähän saakka.


Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.



Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
lapsikasteen paavilta.


Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
tulkinnat, joista monet ovat peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
perkeleen tuomion alaiseksi".



Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
kuin se on kirjoitettu

Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.


Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
enemmän.

Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".