Tapakristillisyys istuu suomalaisessa niin tiukkaan,
että vaikka vanhemmat eivät uskoisi Jumalaan ja/tai
Jeesukseen tippaakaan, lapset kastelutetaan
automaattisesti yhdistyksen (kirkon) jäseniksi ja
tuleviksi yhdistyksen veronmaksajiksi sen sijaan, että
pidettäisiin ainoastaan nimenantojuhla, mikä olisi
rehellisempää, kun kuitenkin annetaan piutpaut kirkon
opeille. Kummit eivät oikeasti huolehdi lapsen
kristillisyydestä, vaan toimivat lahjojen ja rahan
antajina lapselle. Olisi puhuttava asioista niiden
oikeilla nimillä ja lopetettava eufemismien
viljeleminen näön vuoksi.
Pieni lapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi
uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla,
ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset maagilliset yritykset ovat järjen- ja myös
Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin
rituaaleihin, joista professori R. M. Petersen
teoksessaan "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivu
336, ansiokkaasti valaisee:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."
Myös Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
tästä samasta asiasta "Islannin
kulta-aika"-teoksessaan sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä ja
antoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä lapsikastelulahkokultin teologit ja papisto
koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja
lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot
pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla
havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikastelulla
ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä
yhdenmukaisuus. Veden pirskotus/valelu/kasteluriitti
vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden
pakanariitti.
On tiedostettava, että "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
siis lue tarkasti: kasteltu.
Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
kaste on raamatullinen kaste!
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia julistamalla
evankeliumia, ja sitten heidät (ymmärtävässä iässä
olevat uskoon tulleet opetuslapset) raamatullisesti
kastetaan upottamalla veteen. Näin myös apostolit
toimivat ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41.
Pyhä Raamattu opettaa, että usko - evankeliumin sanan
kuulemisen kautta syntynyt usko - vaatii synnyttyään
kastetta:."Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu" (Mark.16:16) ja se sulkee lahkokultin
lapsikasteluopin pois täysin.
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta joka julisti
evankeliumia... niin he ottivat kasteen", (Ap.t.
8:12).
Parannus (kreik. metanoia = mielenmuutos, kääntymys,
katumus) edeltää raamatullisen kasteen ottamista:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen", (Ap.t. 2:38).
Lapsikasteluoppi sulkeutuu automaattisesti pois, sillä
vauvat eivät tee parannusta eivätkä ota
henkilökohtaisesti pyytäen raamatullista kastetta.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja
suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan Jumalan
Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
lapsikasteluoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä sehän ei
ole koskaan ollut raamatullinen kaste?
Miksi lahkokultti pitää lapsikastelua "pyhän
toimituksena" hellittämättä, vaikka Raamatun valossa
se on vain perkeleellinen eksytyttävä taikameno, jossa
ei ole pelastuksen häivääkään?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
lapsikastelujärjestelmän orjuuteen ja veronmaksajiksi
heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi,sinut kastettiin.
Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai
valeltiinko päällesi vain vähän vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa
uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja
UUSI TESTAMENTTI ja jokainen HERRAAN Jeesukseen uskova
ottakoon raamatullisen kasteen ja irtisanoutukoon
lapsikastelulahkokultin taikamenosta välittömästi!
Oheen liitän edesmenneen ev.lut.kirkon rovasti Urho Muroman tekstin
”Ystävän ankara sana” (Herää Valvomaan – lehti v.
1937, Uusi Tie – lehti 05.07.2001)
”Monet opettavat nykyisin, että ´olet kasteessa
uudestisyntynyt´. Sinua on koetettu oikein vakuuttaa
tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä.
Samoin on sinulle vakuutettu, että koko tämä Suomen
kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa eli siis uskovia! Kaikki nuo Jumalan
kieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat saaneet
kasvaa ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran
Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat,
vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään
mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat
uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo
ulkokultaiset, salasyntiset, joiden omatunto on
poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia
Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä
Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun
ottamatta. Eikö olekin merkillinen kansa! Ja kaikki
tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa.
Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja
ilman, että 90%, niin – ainakin 90% heistä – on
vähimmässäkään määrin muuttunut. Nyt tämä kansa kantaa
ihania ´vanhurskauden hedelmiä´ Jumalan kunniaksi (!),
sillä sanoohan Jeesus: ´Heidän hedelmistään te
tunnette heidät´. Ystävät rakkaat, nyt tahtoisin ihan
äänenikin muuttaa ja huutaa teille: Eikö tämänlainen
julistus ole ihan saatanallinen valhe? Eikö
tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan
pilkkaa!
Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta
vanhurskaaksi, tehdä pimeys valkeudeksi? (Jes.5: 20).
Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja
rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä
suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja
uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi
uskovaiseksi, jollaiseksi Raamattu aina esittää
uudestisyntyneen ihmisen? Saatanallisempaa valhetta ei
enää yksikään ihminen voi keksiä.
Ja tätä valhetta
julistetaan nykyään julkisesti sadoista
saarnatuoleista. Kansaa pimitetään. Suruttomia
nukutetaan väärään turvallisuuteen. Helvettiä sillä
opilla kansoitetaan. Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta
uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita
kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on
suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän
rauhan tuki.
Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon
omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on
toisinaan kuin suruun pakahtuisi. Onko sinuakin
yritetty pettää esimerkiksi näin: ´Kristus on tehnyt
koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut
tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun
olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain
omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas´.
Ei
kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi
näin ex opere operato, pelkästä tehdystä
toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman
synnin ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden
jokaiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen
mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän
saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja
omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa. Mutta kukaan ei
tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan
usko Kristukseen pelastaa.”
Lutherilaisuus tarvitsee oikaisua!
116
1901
Vastaukset
- Marja
Miksei kukaan ole koskaan jumalanpalveluksessa kertonut sitä, mitä edellinen kirjoittaja paljastaa?
Syy on varmaan selvä, kirkko antaa potkut! - Pekka N.
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkon epäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Edellisen kirjoittajan mukaan ilmeisesti riittää, että kuulut kirkkoon ja olet lapsikasteltu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin? Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikastelun avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.- hovi
Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko
1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.
2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?
3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.
5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.
6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20
7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle - Urho Muroma
hovi kirjoitti:
Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko
1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.
2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?
3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.
5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.
6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20
7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja JumalalleTarvitaan vain puhdas omatunto ja
UUSI TESTAMENTTI ja jokainen HERRAAN Jeesukseen uskova
ottakoon raamatullisen kasteen ja irtisanoutukoon
lapsikastelulahkokultin taikamenosta välittömästi!
Oheen liitän edesmenneen ev.lut.kirkon rovasti Urho
Muroman tekstin
”Ystävän ankara sana” (Herää Valvomaan – lehti v.
1937, Uusi Tie – lehti 05.07.2001)
”Monet opettavat nykyisin, että ´olet kasteessa
uudestisyntynyt´. Sinua on koetettu oikein vakuuttaa
tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä.
Samoin on sinulle vakuutettu, että koko tämä Suomen
kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa eli siis uskovia! Kaikki nuo Jumalan
kieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat saaneet
kasvaa ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran
Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat,
vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään
mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat
uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo
ulkokultaiset, salasyntiset, joiden omatunto on
poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia
Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä
Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun
ottamatta. Eikö olekin merkillinen kansa! Ja kaikki
tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa.
Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja
ilman, että 90%, niin – ainakin 90% heistä – on
vähimmässäkään määrin muuttunut. Nyt tämä kansa kantaa
ihania ´vanhurskauden hedelmiä´ Jumalan kunniaksi (!),
sillä sanoohan Jeesus: ´Heidän hedelmistään te
tunnette heidät´. Ystävät rakkaat, nyt tahtoisin ihan
äänenikin muuttaa ja huutaa teille: Eikö tämänlainen
julistus ole ihan saatanallinen valhe? Eikö
tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan
pilkkaa!
Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta
vanhurskaaksi, tehdä pimeys valkeudeksi? (Jes.5: 20).
Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja
rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä
suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja
uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi
uskovaiseksi, jollaiseksi Raamattu aina esittää
uudestisyntyneen ihmisen? Saatanallisempaa valhetta ei
enää yksikään ihminen voi keksiä.
Ja tätä valhetta
julistetaan nykyään julkisesti sadoista
saarnatuoleista. Kansaa pimitetään. Suruttomia
nukutetaan väärään turvallisuuteen. Helvettiä sillä
opilla kansoitetaan. Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta
uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita
kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on
suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän
rauhan tuki.
Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon
omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on
toisinaan kuin suruun pakahtuisi. Onko sinuakin
yritetty pettää esimerkiksi näin: ´Kristus on tehnyt
koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut
tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun
olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain
omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas´.
Ei
kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi
näin ex opere operato, pelkästä tehdystä
toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman
synnin ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden
jokaiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen
mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän
saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja
omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa. Mutta kukaan ei
tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan
usko Kristukseen pelastaa.” - historioitsija
hovi kirjoitti:
Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko
1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.
2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?
3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.
5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.
6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20
7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja JumalalleVesikaste yhdisti uskovat alkuseurakunnassa. Oli vain
kaksi joukkoa ne jotka olivat Jeesuksen seuraajia ja
Hänen nimeensä kastettuja ja sitten oli toinen joukko
jotka eivät uskoneet eivätkä ottaneet kastetta.
Mutta apostolien mentyä Voittajina Herran luo
kirkkauteen alkoi pikkuhiljaa luopumuksen aika.
Kastetapahtumasta tehtiinkin erikoinen mysteerinen
tapahtuma jonka uskottiin muuttavan ihmisen Jumalan
lapseksi ja poistavan perisynnin.
On ollut myös aina niitä uskovia Kirkkohistorian
aikana jotka ovat halunneet seurata Herramme Jeesuksen
ja Hänen apostoliensa opetusta vesikasteesta.
Alkuseurakunnassa ei ollut sellaista tilannetta kun on
nykyään, että kaste tuli monia vuosia ennen
uskoontuloa eli vauvana tai sitten monia vuosia
uskoontulon jälkeen.
Alkuseurakunnassa oli vain yksi kaste ja se tapahtui
välittömästi uskoontulon jälkeen, kun ihminen oli
kuullut evankeliumin sanoman Kristuksesta ja uskonut
sen.
Näin toteutui Herramme Jeesuksen antaman lähetyskäsky:
Joka uskoo ja kastetaan , se pelastuu, mutta joka ei
usko ,se tuomitaan kadotukseen.
Kaste yhdisti alkuseurakunnan uskovat yhteen, he
olivat kaikki Kristuksen todellisia seuraajia ja Hänen
nimeensä kastettuja.
Vesikaste liitti uskovat yhteen ja myös erotti heidät
jumalanvastaisesta maailmanjärjestelmästä jonka
ruhtinas on saatana. He olivat yhtä. Vesikaste yhdisti
heitä.
Nykyään vesikasteesta on tullut kiistakapula uskovien
keskuudessa mikä on todella ikävää ja suureksi
haitaksi Jumalan evankeliumin eteenpäin viemiselle
ainakin täällä suomessa.
Uskoontulleet kuitenkin tulee ohjata Raamatulliseen
paikalliseurakuntaan ja opetukseen, mikä on Jumalan
Hyvä suunnitelma ,että me pysyisimme uskossa loppuun
asti ja voisimme olla rakentamassa toisiamme ja
virkistyä jatkuvasti yhteisestä uskostamme ja
toteuttaa yhdessä JUmalan antama lähetystehtävä täällä
maan päällä.
Mutta nyt tämä ei toteudu niin helpolla kun on
olemassa täällä suomessa ainakin kahdenlaista
käsitystä vesikasteesta ja seurakunnasta.
Luterilainen kirkko opettaa eri tavalla kasteesta ja
seurakunnasta.
Vapaat suunnat saavat herätyksen kautta jäsenensä kun
uusia uskoontulleita liittyy seurakuntaan ja heidät
kastetaan.
Jatkan tästä vielä myöhemmin.
Seurakunta ja herätys
"Voimme erottaa kahdenlaisia seurakuntia, ns.
laitosseurakunta ja vapaa ydistysseurakunta.
Laitoskirkko on järjestelmä, johon synnytään
ruumiillisen syntymän kautta, tietyllä alueella, jonka
se käsittää. Tällainen seurakunta pysyy voimassa
järjestelmän ja perintötapojen voimalla. Sen ei
tarvitse huolehtia herätyksestä, tulevaisuudestaan ja
kasvustaan, koska se on taattua sillä pohjalla, jolla
se menee.
Mutta ns. yhdistyskirkko,yhdistysseurakunta, jollaisia
ovat Metodisti-,Vapaa- ja Helluntaiseurakunnat, ne
ovat toisessa asemassa. Tällaiseen seurakuntaan
liitytään hengellisen uudestisyntymän kautta.
Tällainen seurakunta pysyy elossa ja sen jäsenet
elävän uskon kautta. Tällainen seurakunta elää ja
lisääntyy herätyksen voimalla. Herätys on tällaiselle
yhdistysseurakunnalle aivan elinehto. Se on elämän ja
kuoleman kysymys" , Tapio Nousiainen "Uusi Sana
Herralta" kustantaja Kuva ja Sana.1979.
Pelastus ja kaste
"Alkukristillisenä aikana oli kristillisen
paikalliseurakunnan ja jokaisen muun uskonnon-sekä
juutalaisen että pakanallisen-välinen raja niin selvä
ja jyrkkä, ettei kenenkään tarvinnut olla epävarma
siitä, missä raja kulki. Ja silloin maksoi kristityksi
tuleminen niin paljon, ettei ollut monta, jotka
halusivat tulla nimitetyiksi kristityiksi, jolleivät
he niitä todella olleet. Sekä juutalaisen että pakanan
sydämessä piti hengellisessä mielessä paljon tapahtua,
ennenkuin hän tuli pyytämään kristillistä kastetta.
Eikä ketään väkisin kastettu.
Kun etsivä syntinen oli valmis astumaan tämän suuren
askeleen tarkoin merkityn rajan yli, niin hänet
kastettiin. Hänet kastettiin elävään Kristukseen ja
samalla Kristuksen hallintaan ja Kristuksen
ruumiin-Seurakunnan yhteyteen.
Siksi sanotaankin, että "Herra lisäsi heidän
yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat
pelastuksen".
Tähän kaksinkertaiseen yhteyteen-yhteyteen Kristuksen
ja kaikkien pyhien kanssa-kaste aina
tosikristillisessä mielessä tähtää.
Tietysti voimme kastaa ihmisiä tavoittelematta tätä
päämäärää. Voimme kastaa heitä kirkkoihin ja
yhdyskuntiin ja seurakuntiin, herätysliikkeisiin ja
suuntiin ja ryhmiin. Mutta emme voi käyttää
kristillistä kastetta tällaiseen tarkoitukseen. Sillä
kaikkina aikoina se pysyy samana: kasteena
Kristukseen,Seurakunnan päähän, ja kasteena
Seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen. Eikä tietystikään
ainoatakaan kastetta, joka ei hengessä ja totuudessa
ja tosikäytännösssä pyri näihin kahteen päämäärään,
voida kutsua alkukristillisessä mielessä
kristilliseksi kasteeksi.
Ei siis ole kysymys siitä, kuka on oikeassa kasteesta
kinasteltaessa, vaan sen sijaan: Esiintyykö nykyään
alkukristillisessä merkityksessä tapahtuvaa kastetta?
Kaste Kristukseen oli alussa selvä merkki siitä, että
ihminen tahtoi kuulua Kristukselle ja pitää yhtä
Kristittyjen kanssa.
"Yksi Herra,yksi usko, yksi kaste".
Mutta vuosisatojen kuluessa kaste on muuttunut
yhdyssiteestä kristillisen kirkon suurimmaksi
riidanaiheeksi." - Reijo
hovi kirjoitti:
Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko
1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.
2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?
3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.
5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.
6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20
7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja JumalalleTiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?
Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:
Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".
Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".
Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".
Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".
Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".
Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".
Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa
Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".
Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi! - hovi
Reijo kirjoitti:
Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?
Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:
Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".
Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".
Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".
Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".
Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".
Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".
Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa
Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".
Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!Minä kyllä tiedän helluntai teologian, sillä en turhaa ole aikaani kuluttanut Iso Kirja Raamattu opistolla.
Luterilaisen kirkon joihinkin näkemyksiin sellaisenaan en voi yhtyä, mutta Tunnustuskirjoihin kyllä.
Tunnustuskirjassa käsitellyt opit ovat Raamatusta johdettuja. Se että Raamatun oppeja käsitellään systemaattisesti ei tee siitä harhaoppia, kuin sokealle, joka lukee Raamatusta yksittäisiä jakeita.
Historiasta puhuen on hyvä tutustua kirkko isiin ja heidän kirjoituksiinsa.
Kirkko isillä on paljon outoja näkemyksiä ja jopa harhojakin, joita ei voi ottaa esikuvikseen.
Se, että vapaat suunnat eivät kirkkoisiä juuri lue johtuu siitä, että vapaiden suuntien teologia ei juuri saa vastakaikua kirkkohistoriasta.
Tämän jälkeen tietysti väitetään, että "no me perustamme yksin Raamattuun ja siten meillä on puhtain oppi.
Kumma, että jo apostoliset isät opettavat toisin monissa asioissa, kuin vapaat suunnat. Apostoliset isät mielletään apostolien jälkipolveksi.
"Mutta me otamme yksin Raamatun ja tulkitsemme sitä oikein ja yksinkertaisesti. Miten joku voi ymmärtää asian niin väärin´", minulle sanotaan.
No. Jehovan todistajatkin ovat palanneet alkulähteille ja heillä on oppina yksin Raamattu. Hekin lukevat Raamattua perin yksinkertaisesti, todeten opistaan "niin siellä sanotaan. Helppoa ja yksinkertaista, kun vain lukee sitä niin kuin pitää. Ihan vain yksinkertaisesti". - Aarne
hovi kirjoitti:
Minä kyllä tiedän helluntai teologian, sillä en turhaa ole aikaani kuluttanut Iso Kirja Raamattu opistolla.
Luterilaisen kirkon joihinkin näkemyksiin sellaisenaan en voi yhtyä, mutta Tunnustuskirjoihin kyllä.
Tunnustuskirjassa käsitellyt opit ovat Raamatusta johdettuja. Se että Raamatun oppeja käsitellään systemaattisesti ei tee siitä harhaoppia, kuin sokealle, joka lukee Raamatusta yksittäisiä jakeita.
Historiasta puhuen on hyvä tutustua kirkko isiin ja heidän kirjoituksiinsa.
Kirkko isillä on paljon outoja näkemyksiä ja jopa harhojakin, joita ei voi ottaa esikuvikseen.
Se, että vapaat suunnat eivät kirkkoisiä juuri lue johtuu siitä, että vapaiden suuntien teologia ei juuri saa vastakaikua kirkkohistoriasta.
Tämän jälkeen tietysti väitetään, että "no me perustamme yksin Raamattuun ja siten meillä on puhtain oppi.
Kumma, että jo apostoliset isät opettavat toisin monissa asioissa, kuin vapaat suunnat. Apostoliset isät mielletään apostolien jälkipolveksi.
"Mutta me otamme yksin Raamatun ja tulkitsemme sitä oikein ja yksinkertaisesti. Miten joku voi ymmärtää asian niin väärin´", minulle sanotaan.
No. Jehovan todistajatkin ovat palanneet alkulähteille ja heillä on oppina yksin Raamattu. Hekin lukevat Raamattua perin yksinkertaisesti, todeten opistaan "niin siellä sanotaan. Helppoa ja yksinkertaista, kun vain lukee sitä niin kuin pitää. Ihan vain yksinkertaisesti".Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
Pyhän Raamatun välillä.
Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.
Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.
Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.
Tässä on esimerkki.
Kuka pelastuu?
Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.
Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:
"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.
Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:
"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
täyttää Pyhällä Hengellä jne."
Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
valhetta.
Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?
Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
kun ei ole pelastuksen häivääkään!
Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.
Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?
Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:
"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)
Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
sitten?
Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.
Älä anna pettää itseäsi!
Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.
Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?
Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
2. Piet. 3:9.
Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
yksinkertaisena:
Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.
Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.
Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
pelastaako Jeesus vai lapsikaste.
Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!
Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
opettaa, että lapsikaste pelastaa.
Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.
Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
uskonnollinen eksytys ja valhe?
Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
määritelmän kanssa kasteesta?
Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
lapsikastelu.
Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
"kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
kirkon virallisen opin (lapsikastelu
uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.
Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
tuntoja. Hän koki kirkon
uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:
"Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
suruton mies ja olin kokenut todellisen
uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).
Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
regenitorum).
Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:
"Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).
Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
kastenäkemystä?
Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
"tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".
Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.
Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
"Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
hartauskirja.
On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu. - hovi
Aarne kirjoitti:
Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
Pyhän Raamatun välillä.
Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.
Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.
Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.
Tässä on esimerkki.
Kuka pelastuu?
Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.
Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:
"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.
Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:
"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
täyttää Pyhällä Hengellä jne."
Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
valhetta.
Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?
Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
kun ei ole pelastuksen häivääkään!
Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.
Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?
Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:
"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)
Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
sitten?
Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.
Älä anna pettää itseäsi!
Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.
Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?
Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
2. Piet. 3:9.
Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
yksinkertaisena:
Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.
Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.
Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
pelastaako Jeesus vai lapsikaste.
Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!
Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
opettaa, että lapsikaste pelastaa.
Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.
Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
uskonnollinen eksytys ja valhe?
Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
määritelmän kanssa kasteesta?
Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
lapsikastelu.
Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
"kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
kirkon virallisen opin (lapsikastelu
uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.
Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
tuntoja. Hän koki kirkon
uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:
"Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
suruton mies ja olin kokenut todellisen
uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).
Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
regenitorum).
Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:
"Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).
Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
kastenäkemystä?
Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
"tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".
Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.
Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
"Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
hartauskirja.
On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.En nyt näe tarpeelliseksi enää käydä sinulle ylipitkiä sepustuksia kirjoittamaan. Emme todennäköisesti ymmärrä toisiamme, emmekä pysty toisiltamme mitään vastaan ottamaan.
Suosittelisin sinua lukemaan luterilaiselta palstalta "kadotuksen lapsi" artikkelin. Se on joitakin sivuja taaksepäin.
Jos vieläkin sanot minun tai näkemykseni olevan perkeleestä, ja siten minun olevan helvettiin menossa, niin on syytä miettiä, onko meillä mitään yhteistä...
Terveisin: kadotuksen lapsi - Eero
hovi kirjoitti:
En nyt näe tarpeelliseksi enää käydä sinulle ylipitkiä sepustuksia kirjoittamaan. Emme todennäköisesti ymmärrä toisiamme, emmekä pysty toisiltamme mitään vastaan ottamaan.
Suosittelisin sinua lukemaan luterilaiselta palstalta "kadotuksen lapsi" artikkelin. Se on joitakin sivuja taaksepäin.
Jos vieläkin sanot minun tai näkemykseni olevan perkeleestä, ja siten minun olevan helvettiin menossa, niin on syytä miettiä, onko meillä mitään yhteistä...
Terveisin: kadotuksen lapsiLuota YKSIN Raamatussa ilmoitettuun pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa ja irtisanoudu kirkollisesta eksytyksestä lapsikastelu!
- Reijo
Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?
Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:
Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".
Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".
Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".
Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".
Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".
Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".
Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa
Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".
Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi! - Maan mato
Ns. vapaat suunnat tai muut aikuiskasteen vaatijat kritisoivat että lapsikasteen hyväksyjät tekisivät vain ulkonaisia muotomenoja "kastelu / valeluriitti" yms, vaikka aikuiskasteen vaatijat itse kiinnittävät huomiota pelkkään ulkonaiseen. He tyhjentävät kasteen merkityksestään ja kasteesta tulee heille pelkkä ulkonainen toimitus, jolla ei ole mitään merkitystä / Jumala ei heidän mielestään kasteessa saa aikaan mitään. Heille kaste on pelkkä kuuliaisuuden teko tai tunnustustoimi. Silloin kasteesta on poistettu sen raamatulinen sisältö. Kasteesta on tullut pelkkä ulkonainen toimitus, pelkkä ihmisen tunnustustoimi.
Muutkin taitavat laittaa samoja tekstejä uudelleen tänne keskustelupalstoille, taidanpa laittaa minäkin.
Mm. hurmahenkisyydestä: kirjasta Lohdutussanoja elämäntaisteluissa
Lohdutussanoja elämäntaisteluissa
(Kirja on kirjoitettu fraktuuralla. Painettu 1896.)
(Lutherin kirjoituksia)
s. 63
Taivas on minulle annettu ilmaiseksi ja on minun lahjani, ja minulla on kirje ja sinetti sen päälle, se tietää, minä olen kastettu ja käyn Herran ehtoollisella.
...
Meidän tulee olla siitä täysin vakuutetut, että kaste on Jumalan järjestys, ja että Hän on sen säätänyt sitä varten, että tietäisimme mistä Hänen varmaan löydämme. Hän etsii meitä, Hän tulee meidän luoksemme, mutta me emme itsestämme voi tulla Hänen luoksensa. Jos siis omatuntosi tahtoo tehdä sinut levottomaksi ja hämmästyneeksi, niin sinulla on sana, kaste, syntein anteeksi antamus ja Herran ehtoollinen; pitäydy niihin ja etsi lohdutusta!
...
s. 64
Koko paavikunnan uskonnon ja opin muuttaminen ei ole mikään pieni asia. Kuinka raskas se on minulle ollut, se nähdään vasta sinä päivänä; nyt ei sitä kukaan usko!
Alussa olisin mielelläni alistunut paavin ja hänen papistonsa alle ja osottanut heille kuuliaisuutta; mutta he eivät tahtoneet tyytyä sellaiseen nöyryyteen ja kuuliaisuuteen, vaan he vaativat, kuten vielä tänäänkin tekevät, että rankaisisin Jumalaa valheesta, kieltäisin Kristuksen ja kutsuisin Hänen evankeliuminsa villitykseksi. Mutta ennenkuin sitä teen, tahdon mieluummin, jos se on Jumalan tahto ja jos se on mahdollista, antaa poltaa itseni kymmenen kertaa.
...
Liian kauan viivyttelemme, jos vasta viimeisessä hädässä tahdomme oppia Kristusta tuntemaan. Hän on tullut meidän luoksemme kasteessa ja on siinä ollut läsnä ja rakentanut meille sillan, jota myöten voimme käydä tsätä elämästä kuoleman kautta iankaikkiseen elämään.
Minä olen kasteessa luvannut rakkaalle Herralleni Kristukselle uskoa Häneen ja pysyä Hänessä; sen tahdon hänen armonsa, vaikutuksensa ja apunsa kautta myös tehdä. Kaikissa koettelemuksissani muistelen tätä lupaustani, jonka tein ksteessa, että minun on uskottava Häneen (joka on oikea ja korkein lupaus), ja että Hän on luvannut olla minun Jumalani. Jollei minulla olisi ollut tätä lohdutusta, niin olisin jo aikoja sitten suurien kärsimyksieni tähden vaipunut suurissa koettelemuksissani. Rakas Herrani auttakoon minua eteenpäin! Amen.
...
Kuka on milloinkaan kuullut, että se tekee hyvän työn, joka vastaanottaa sakramentin? Mutta hän on päin vastoin vastaanottanut hyvän työn. Niin emme mekään anna Kristukselle mitään Herran ehtoollisessa, vaan me vastaanotamme lahjoja Häneltä.
s. 143 -
Eksyttäjät
Hurmahenget kieltävät ensimmäisen uskon kappaleen.
Mitäpä puuttuu meidän hurmahengiltämme ja sakramenttien ylönkatselijoilta jollei sitä, ett'eivät he tiedä eivätkä tahdo mitään tietää meidän lapsenuskostamme: "Minä uskon Jumalan päälle, Isän kaikkivaltiaan, taivaan ja maan Luojan?" Mitä on vesi? sanovat he; vesi on vesi, kuinka on mahdollista, että se voisi pois pestä synnin ja pelastaa meitä kuolemasta? He eivät usko Jumalaa olevan, sillä he kieltävät Hänen työnsä. He kuulevat kyllä korvillansa ja sanovat suullansa: Minä uskon Jumalan päälle, Isän kaikkivaltiaan, mutta he eivät usko sitä sydämessänsä. Sillä kun Hän itse sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan," ja kun kaikki ovat Hänelle mahdollisia, joka on kaikki luonut, minkä tähden sitten se ei olisi mahdollista, että vesi sanassa puhdistaa ihmisen ja tekee hänen autuaaksi? Jumalan edessä ei ole mitään mahdotonta, sanoo enkeli Gabriel Marialle.
Samaten voitaisiin myös sanoa toisista uskonkappaleista: kuinka on se mahdollista? Kuinka on mahdollista, että Jumala taisi tulla ihmiseksi ja syntyä vaimosta ilman miestä, ainoastaan Pyhän Hengen kautta, ja puhtaasta neitseestä? Kuinka on mahdollista, että neitsy taisi tulla raskaaksi ja synnyttää Pojan? Eihän neitsy voi olla äiti, ja eihän äiti voi olla neitsy? Se ei sovi yhteen, sanoo järki, samalla kerralla olla puhdas neitsy ja äiti. Ja totta onkin, ett'ei mikään järki saa sitä yhteen sopimaan. Mutta usko saa sen yhteen sovitetuksi ja sanoo: "Sinä hullu, Jumala on kaikkivaltias, sen tähden on hänelle kaikki mahdollista."
"Minä en tahdo milloinkaan - sanoi tohtori Carlstadt - antaa taivuttaa itseäni uskomaan, että Jumala avaa taivaan ja nataa Poikansa astua alas ja sulkee hänen siihen leipään, jota jaetaan sakramentissä? Tämä on ilkeä epäusko. Mutta mitähän muu lienee tähän syynä kuin ett'ei hän pidä Jumalaa kaikkivaltiaana? Sillä sen täytyy järjenkin tunnustaa, että jos myönnetään ensin Jumalan olevan kaikkivaltiaan, silloin täytyy myös myöntää, että kaikki mitä Jumala sanoo, se voi ja sen täytyy tapahtua. Kun Jumala nyt on kaikkivaltias ja on luonut taivaan ja maan, niin olisiko sitten mahdotonta, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini on Kristuksen veri, tässä kun seisoo nämät sanat, jotka Hän sanoo Matheuksen 26:26 "Ottakaat, syökäät, tämä on minun ruumiini" ... "juokaat tästä kaikki, sillä tämä on minun vereni, sen uuden testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi."
Niin jos se olisi joku leipuri, joka sanoisi minulle: ota ja syö, tämä on minun ruumiini; ja jos se olisi joku viinikauppias, joka sanoisi minulle: ota ja juo, tämä viini on minun vereni; silloin sanoisin: sinä valhettelet, se on mahdotonta. Ja jos pappi sanoisi nämät sanat omasta puolestansa ja oman mielensä mukaan, silloin myös sanoisin: vaikene, se on valhe. Mutta nyt se ei ole joku leipuri eikä joku viinikauppias, ei piispa eikä pappi, vaan kaikkivaltias Herra (2.Kor.6:18), joka on sakramentin säätänyt ja sanoo: "Ottakaat ja syökäät, tämä on Minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tämä kalkki on uusi testamentti Minun verestäni, joka teidän edestänne vuodatetaan." Huomio on liitettävä siihen kuka sanan lausuu, ett'ei se ole leipuri eikä viinikauppias, vaan Jumalan iankaikkinen Poika, meidän Herramme Jesus Kristus.
Sen tähden minä sanon: meidän hurmahengiltä puuttuu, ett'eivät he usko Jumalaa kaikkivaltiaaksi; jos he sen uskoisivat, niin eivät he kyselisi, kuinka se on mahdollista? He unhottavat Jumalan sekä että Hän on kaikkivaltias, ja uudistavat yhäti: Vesi on vesi, leipä on leipä ja viini on viini. Mutta tässä älköön kukaan kyselkö yksinomaan vettä ja leipää ja viiniä, vaan kaikkivaltiasta puhujaa, joka sanoo: "Ellei joku synny vedestä ja hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla" (Joh.3:5); ja "Ottakaat, syökäät, tämä on minun ruumiini; juokaat, tämä on minun vereni!" Ei kukaan, joka tahtoo pysyä oikeassa uskossa ja kasteen ja Herran ehtoollisen ymmärryksessä, saa kääntää silmiänsä pois Hänestä.
Mutta sitä emme saa meidän Saddukeuksiamme ja sakramenttien ylenkatsojia ajattelemaan, että heidän tulee perustaa uskonsa Jumalan sanaan ja kaikkivaltaan. Ne ihanat ajatukset, joita usko meille opettaa: Jumala on sen sanonut ja Jumala on kaikkivaltias, se tähden voi ja tahtoo Hän sen tehdäkin - ne repivät he pois sydämestä ja mielestä, ja noudattavat sen sijaan ihmisellisen järjen häpeällistä ajatusta: "kuinka voi se olla mahdollista? ja antavat siten Jumalan sanan ja kaikkivallan mennä menojaan. Meidän täytyy antaa sellaisten ihmisten olla ymmärtäväisiä, he kun eivät tahdo toisin; mutta itse tulee meidän kiinni pitää sanasta, jonka Kristus puhuu, ja antaa hänelle kunnia ja uskoa, että Hän sekä tahtoo että voi sen tehdä, Hän kun on sen luvannut ja on kaikkivaltias.
Jumalan töitä eivät edes taivaan enkelitkään taida käsittää, vaikka he aina katselevat niitä pyhällä ilolla: he tosin ihmettelevät niitä, mutta ajatuksillaan käsittää ja mitata niitä - siihen he eivät pysty. Kuinka voisivat silloin ihmiset sen tehdä? Ei, se pysyy ainaisena totuutena, mitä Job sanoo (9:10): "Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä," niin että meidän kurjien ihmisen täytyy jättää tutkimatta ja käsittämättä meidän huonolla järjellämme Jumalan työt ja uskon salaisuudet.
Hurmahenget tahtovat töistä tulla vanhurskaiksi.
"Hän kantaa heidän syntinsä", sanoo Esaias (53:11) Kristuksesta; ja siitä taitaa kristitty oppia, että kaikki hänessä nousevat ajatukset, jotka murhetuttavat ja raskauttavat omaatuntoa, ovat perkeleen myrkyllisiä nuolia ja pilkallisia ajatuksia. Sillä Kristus on ottanut kaikki syntimme päällensä ja poispyyhkinyt ne kuolemallansa. Kristitty taitaa myös siitä oppia, että kaikki oppi ja jumalanpelko, jonka hurmahenget esittävät ulkopuolella Kristusta, on kirottua epäjumalisuutta, jonka tämä ainoa Sana (Kristus) akanoina poispuhaltaa, kuten Paavalikin sanoo (Room. 9:30): "Pakanat, jotka eivät ole vanhurskautta etsineet, ovat saaneet vanhurskauden, joka uskossa on; mutta Israel, joka vanhurskauden lakia on etsinyt, ei ole vanhurskauden lakia saanut."
Sen tähden varoitan minä Teitä - ja miettikäät sitä kun minä olen kuollut - että Te tarkoi katsotte ja varteen otatte, jos teidän opettajillanne on tämä perustus ja kulmakivi, se tietää, jos he saarnaavat Kristusta oikein ja puhtaasti, eivätkä ota lukuun mitään töitä, joita he myös tahtovat esitellä Jumalalle. Sillä sen Te kyllä saatte havaita, että kaikki hurmahenget antavat uskonkappaleen vanhurskauttamisesta aivan pois pudota taikka myös asettavat he sen ohelle jotakin muuta, jonka he tekevät välttämättömäksi ehdoksi, jotta oltaisiin tosikristittyjä ja tultaisiin autuaaksi, sanosessaan: "Jollet sitä tee, niin et ole mikään kristitty, teetkö sitävastoin sen, niin olet kristitty!" Siten he viettelevät ihmisiä luoksensa, niin että he ajattelevat: "Kyllä se on totta mitä he sanovat; minun täytyy myös niin tehdä!" Ja niin he lohduttavat itsensä, että he nyt ovat oikeita kristityitä, he kun näin tekevät. Nämät hurmahenget vahvistavat ihmisiä luottamuksessa omiin töihinsä; kun sitä vastoin oikeat opettajat antavat uskon olla puhtaana ja Kristuksen yksinään olla meidän vapahtajamme.
Hurmahenget tahtovat puhtaan seurakunnan.
Meidän Herramme vertaus Matheuksen 13: 47-56 taivaan valtakunnasta, joka on nuotan kaltainen, joka heitetään mereen ja kokoo kaikellaisia kaloja, on varjeleva kristityillä sen toivon, etä joskin heidän täytyy tässä elämässä kärsiä pahoja keskellänsä, niin saavat he kuitenkin olla varmat, että pahat vihdoin eroitetaan heitä sinä päivänä - samoin kuin enkelit eroittivat Sodoman asukkaat Lothista.
Ja tämä vertaus on puhuttu hurmahenkiä vastaan, jotka eivät tahdo kärsiä pahoja hurskaitten joukossa, ja sen tähden tahtovat eroittaa ne joukostansa ennen kuin viimeinen päivä tulee. Mutta tässä sanoo Kristus ensin, ett'ei tämä ero saa tapahtua ennen kuin viimeisenä päivänä; ja sen jälkeen, että se tapahtuu, ei ihmisten, vaan enkeleitten kautta. Sen tähden on se ilmeinen julkeus, johon hurmahenget tekevät itsensä syyllisiksi, samoin kuin muinoin Donatistat. Se on vahinko, joka vuotaa perisynnistä ja on meillä myötäsyntyneenä, ett'emme tahdo kärsiä vääriä ja vääryyttä. Me olemme heti valmiit rankaisemaan pahoja ja tuomitsemaan kaikkia, ja tahdomme mielellämme luulla itsellämme olevat viisautta, vanhurskautta ja voimaa parantamaan kaikki, aivan kuin olisimme muita viisaammat ja vanhurskaammat. Kutse Fariseus, joka kiitti Jumalaa, ett'ei hän ollut niinkuin muut ihmiset, niin tahtoi Donatuskin ja hänen puolueensa olla vapaa synnistä; ja Müntser tahtoi hukuttaa kaikki jumalattomat. Se o n nähdä raiskan veljensä silmässä, vaan ei huomata malkaa omassa silmässä (Math.7:3).
Mutta tämä pahuus ei lopu ennen maailman loppua. Sellaisia ihmisiä on aina ollut, on ja tulee aina olemaan, jotka tahtovat noukkia pois pahat kalat ennen kuin nuotta on maalle vedetty; eivätkä he huoma, että he itse ovat niitä pahoja kaloja, jotka tulevat poisheitettäviksi. Jokainen tahtoo olla hurskas ja mestaroida toisia.
Hurmahenget vaativat synnittömän seurakunnan ja synnittömiä pyhiä; ja kun sitä ei voi löytyä, niin he siitä päättävät täten: "Joko se sana, jota ilmoitetaan, ei ole totinen, taikka myös ei suullinen sana ole mihinkään hyödyllinen." Mutta vertauksessa kylväjästä, joka meni siementä kylvämään (Math.13), näemme me, että siemen tosiaankin kantaa hedelmän, mutta ainoastaan hyvästä maasta. Niin on Jumalan sanankin laita, se kantaa hedelmän ainoastaan hyvästä maasta. Tämä meidän tulee varteen ottaa, jott'emme pahentuisi siitä suuresta joukosta, johon sana ei vaikuta. Ei kukaan usko mitkä suuren miehet meidänkin aikana menevät kadotukseen tämän suuren pahennuksen tähden, he kun arvelevat, ett'ei seurakunnassa saa muuhun katso kuin siihen joka näyttää sulalta pyhyydeltä.
Emme saa rohkeuttamme heittää sen tähden että moni, jopa useampi ylenkatsoo sanan. Valittujen tähden tulee meidän saarnata ja ajatella näitä harvoja tähteitä (Room.9:27), jotka autuaiksi tulevat; ne toiset kolme osaa täytyy meidän antaa mennä helvettiin. Jolleivät kaikki ruhtinaat tahdo uskoa, niin uskoo kuitenkin yksi ja toinen; jolleivät kaikki talonpojat tule hurskaiksi ja jumalisiksi, niin saamme tyytyä siihen että kaksi taikka kolme kääntyy; lankeeko useimmat oppineet, niin täytyy meidän olla iloisia saadessamme pitää kaksi taikka kolme. Muuksi ei asia muutu; meidän täytyy antaa orjantappurain, tien ja kivistön olla sitä kuin ne ovat, ja lohduttaa itseämme hyvällä maalla, joka kuitenkaan ei muutu orjantappuraksi, tieksi taikka kivistöksi sen tähden että naapurit ovat sellaisia. Se on suuri pahennus, että löytyy niin useita, jotka ylenkatsovat sanan. Mutta se on myös suuri jumalallinen lohdutus, että olemme täydellisesti vakuutettuja siitä, ett'ei meidän työmme ole turha, kuten p. Paavali sanoo (1.Kor.15:10). Sillä Jumalan sana ei palaja tyhjänä (Es -> Jes. 55.:11), vaan on voima kaikille niille autuudeksi jotka uskovat (Room.1:10); ja P. Henki tulee kuitenkin sanan kautta pellon neljännelle osalle.
Mihin hurmahenget pyrkivät hengellänsä, sinne en minä tahdo mielelläni joutua. Vanhurskas Jumala varjelkoon minua sellaisesta seurakunnasta, josta ei löydy muita kuin pyhiä! Minä tahdon pysyä siinä seurakunnassa ja sen pienen joukon keskuudessa, josta löytyy kurjia, heikkoja ja sairaita, jotka tuntevat ja tunnustavat syntinsä, kurjuutensa ja hätänsä, alati huokaavat ja huutavat Jumalalta lohdutusta ja apua, uskoen syntein anteeksi antamuksen ja kärsivät vainoa tunnustuksensa tähden.
Hurmahenget eivät käänny evankeliumin vastustajain, vaan ystäväin puoleen.
...
jne.- Armi
Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä. - Kasteen turvissa
Armi kirjoitti:
Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.Osoita Raamatusta paikka jossa määritellään että minkä ikäisenä saa kastaa.
Tuohon on yritetty vastata, mutta ei Raamatusta sellaista määrittelyä löydy. Ei Raamatussa ole kieltoa kastaa lapsia. - Kasteen turvissa
Kasteen turvissa kirjoitti:
Osoita Raamatusta paikka jossa määritellään että minkä ikäisenä saa kastaa.
Tuohon on yritetty vastata, mutta ei Raamatusta sellaista määrittelyä löydy. Ei Raamatussa ole kieltoa kastaa lapsia.Tuollaisia määrittelyjä pitäisi siis Raamatusta löytää, jotta voitaisiin vaatia aikuiskastetta kaikilta (jotta voitaisiin sanoa että lapsikaste ei ole Jumalan tahdon mukainen asia).
Esim.
Uskoa vaaditaan. Mutta lapsi on asetettu esimerkiksi meille aikuisille. He uskovat esikuvallisesti. Meidän aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista.
He uskovat.
Luotamme Jumalan Raamatussa antamiin lupauksiin. - Ruumis ja veri, leipä ja viini
Armi kirjoitti:
Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.On puhuttu kasteesta, pidän lapsikastetta täysin raamatullisena. Mutta mitä ajattelet ehtoollisesta? (Toisesta sakramentista.)
Yhdytkö seuraavaan mielipiteeseen?
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/7.html
Lyhyempi teksti:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t7.html
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/X.html
Ja nuo mielipiteethän ovat nimenomaan raamatullisia, Raamatulla perusteltuja. - oikeaoppinen
Kasteen turvissa kirjoitti:
Tuollaisia määrittelyjä pitäisi siis Raamatusta löytää, jotta voitaisiin vaatia aikuiskastetta kaikilta (jotta voitaisiin sanoa että lapsikaste ei ole Jumalan tahdon mukainen asia).
Esim.
Uskoa vaaditaan. Mutta lapsi on asetettu esimerkiksi meille aikuisille. He uskovat esikuvallisesti. Meidän aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista.
He uskovat.
Luotamme Jumalan Raamatussa antamiin lupauksiin.Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä. - Yksi
oikeaoppinen kirjoitti:
Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?
Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:
"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."
Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
"Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:
"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."
Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.
Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?
Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."
Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.
Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
"vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.
He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.
Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.
Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.
Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.
Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.
Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.Kyselin hieman toisenlaista asiaa.
- Armi
Yksi kirjoitti:
Kyselin hieman toisenlaista asiaa.
Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä. - Tiedustelu
Armi kirjoitti:
Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.Et mielestäni vieläkään näyttänyt Raamatusta ikärajojen määritystä tms. (Sellaisia pitäisi löytyä, jos on Jumalan tahto että lapsia ei saa kastaa. Muussa tapauksessa lapset kuuluvat "kaikkiin kansoihin" yms. joita on käsketty kastaa. Emme voi luottaa muuteltuihin Jumalan lupauksiin, ainoastaan raamatullisiin ja Raamatun sanan mukaisiin. -> Emme siis voi poistaa lapsia määrittelystä "kaikki kansat".)
Lapsetkin voivat uskoa Kristukseen (ja Raamatun mukaan he uskovat esikuvallisella tavalla -> "tulkaa lasten kaltaisiksi").
Ei ole kieltoja (Raamatussa) kastaa lapsia.
Kirkkoisistä on kuulemani mukaan todisteita pikemminkin lapsikasteen puolesta... - Varma
Tiedustelu kirjoitti:
Et mielestäni vieläkään näyttänyt Raamatusta ikärajojen määritystä tms. (Sellaisia pitäisi löytyä, jos on Jumalan tahto että lapsia ei saa kastaa. Muussa tapauksessa lapset kuuluvat "kaikkiin kansoihin" yms. joita on käsketty kastaa. Emme voi luottaa muuteltuihin Jumalan lupauksiin, ainoastaan raamatullisiin ja Raamatun sanan mukaisiin. -> Emme siis voi poistaa lapsia määrittelystä "kaikki kansat".)
Lapsetkin voivat uskoa Kristukseen (ja Raamatun mukaan he uskovat esikuvallisella tavalla -> "tulkaa lasten kaltaisiksi").
Ei ole kieltoja (Raamatussa) kastaa lapsia.
Kirkkoisistä on kuulemani mukaan todisteita pikemminkin lapsikasteen puolesta...Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja selostavat kirkollisesta lapsikastelusta niin kuin
Raamattu siitä mukamas selvästi jotakin opettaisi!
Raamattu EI kuitenkaan mainitse kirkollisesta lapsikastelusta
sanallakaan!
EI sanallakaan!
Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen apostoleilta
ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet
Raamattuun näin:
"Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että
"joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"; niin apostolit
tottelivat Herraansa ja Mestariaan eivätkä toimineet
päinvastaisessa järjestyksessä."
Lapsikastelu ei ole mikään kaste vaan epäraamatullisia
perinteitä ylläpitävän kirkon tyhjä taikapetosrituaali,
jolla se saa pirun kierosti veronmaksajat ja jäsenet.
Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.
Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
välihuomautuksia:
"Eivät toimineet monella eri tavalla, vaan noudattivat
Herransa ja Mestarinsa ohjeita!"
Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.
Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
lapsikastelun raamatullisuutta.
Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
epäraamatullisia muotomenoja ylläpitävää
valtiokastelukirkkoaan.
Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.
Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
kysymyksissä.
Raamattu sanoo:
"...antakaa kastattaa itsenne.."
Oletko sinä antanut kastattaa itsesi?
Oletko sinä itse tahtonut mennä kasteelle?
Kumpi pelastaa Raamatun mukaan, kirkollinen lapsikastelu vai Herra Jeesus
Kristus?
Älkää nyt luterilaiset hikeentykö vaan tutkikaa asiaa
sydämissänne ja ottakaa vielä Raamattu käteen ja
katsokaa onko Raamatussa todella vauvakastetta vai
onko teillä teologinen rakennelma joka ikään kuin
johdattaa sellaiseen mitä Raamattu ei opeta. - Kasteen turvissa
Varma kirjoitti:
Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja selostavat kirkollisesta lapsikastelusta niin kuin
Raamattu siitä mukamas selvästi jotakin opettaisi!
Raamattu EI kuitenkaan mainitse kirkollisesta lapsikastelusta
sanallakaan!
EI sanallakaan!
Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen apostoleilta
ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet
Raamattuun näin:
"Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että
"joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"; niin apostolit
tottelivat Herraansa ja Mestariaan eivätkä toimineet
päinvastaisessa järjestyksessä."
Lapsikastelu ei ole mikään kaste vaan epäraamatullisia
perinteitä ylläpitävän kirkon tyhjä taikapetosrituaali,
jolla se saa pirun kierosti veronmaksajat ja jäsenet.
Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.
Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
välihuomautuksia:
"Eivät toimineet monella eri tavalla, vaan noudattivat
Herransa ja Mestarinsa ohjeita!"
Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.
Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
lapsikastelun raamatullisuutta.
Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
epäraamatullisia muotomenoja ylläpitävää
valtiokastelukirkkoaan.
Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.
Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
kysymyksissä.
Raamattu sanoo:
"...antakaa kastattaa itsenne.."
Oletko sinä antanut kastattaa itsesi?
Oletko sinä itse tahtonut mennä kasteelle?
Kumpi pelastaa Raamatun mukaan, kirkollinen lapsikastelu vai Herra Jeesus
Kristus?
Älkää nyt luterilaiset hikeentykö vaan tutkikaa asiaa
sydämissänne ja ottakaa vielä Raamattu käteen ja
katsokaa onko Raamatussa todella vauvakastetta vai
onko teillä teologinen rakennelma joka ikään kuin
johdattaa sellaiseen mitä Raamattu ei opeta.Vieläkään mielestäni vastauksessa ei pohdittu kysymystä, jota itse olen tässä miettinyt...
- Irja
Kasteen turvissa kirjoitti:
Vieläkään mielestäni vastauksessa ei pohdittu kysymystä, jota itse olen tässä miettinyt...
Avaa Raamattusi!
Katso ja lue, niin löydät TOTUUDEN kastekysymyksestä ja muista asioista. - Kasteen turvissa
Irja kirjoitti:
Avaa Raamattusi!
Katso ja lue, niin löydät TOTUUDEN kastekysymyksestä ja muista asioista.Ei käsittääkseni vieläkään vastattu alkup. kysymykseen...
- Jeesuksen turvissa
Kasteen turvissa kirjoitti:
Ei käsittääkseni vieläkään vastattu alkup. kysymykseen...
Pelastusvarmuus ja ainoa turva on Jeesuksessa Kristuksessa eikä saatanallisimmasta saatanallisimmassa perkeleen eksytyksessä kirkollinen lapsikastelu!
Irtisanoudu kirotusta lapsikasteluriitistä ja pelastut! - Kasteen turvissa
Jeesuksen turvissa kirjoitti:
Pelastusvarmuus ja ainoa turva on Jeesuksessa Kristuksessa eikä saatanallisimmasta saatanallisimmassa perkeleen eksytyksessä kirkollinen lapsikastelu!
Irtisanoudu kirotusta lapsikasteluriitistä ja pelastut!Eipä tullut vastausta kysymykseeni.
- Pääjohtaja
Kasteen turvissa kirjoitti:
Eipä tullut vastausta kysymykseeni.
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei puolla Raamattu eikä historia
alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
ihmisten edessä.
Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
todetaan:
-kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen
Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!
Raamattu sanoo:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.
Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
joita Raamatussa on useita, esitetään
lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
perinnäissääntöjen mukaan, että
"veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
Jumalan meille antama armonväline, joka todella
välittää meille pelastuksen"
Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN
ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
syntien anteeksiantamuksen.
Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi
meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
toimittaminen ei koskaan tee sitä!
Raamattu sanoo:
"Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.
Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
apostoli Paavali julistanut:
"Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.
Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:
"Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.
Johannes Kastajan sanoma oli:
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle." Matt. 3:2.
Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten
parannuksen, niin:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.
Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:
"Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
hoviherra sanoi:
‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'
Ja Filippus sanoi:
‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.
Hän vastasi:
‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
Ap.t.8:36-37.
Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
edellytyksenä, jotta voisi pelastua.
Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:
"Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
Paavali vastasi:
‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.
On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
uskoivat, sitten heidät kastettiin.
Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
pelastusta!
Tässä on vielä esimerkki:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.
Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
hän lopetti, niin:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.
Huomaa Raamattu:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
kastettiin [!]..."
Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
pelastus, sitten kaste:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
petollinen noita, seurasi samaa tietä:
"ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.
Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.
Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.
Miksi?
Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
lapsikastelun kautta.
Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
lapsikastelulla:
"Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.
"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.
Onko kaste välttämätön pelastukseen?
Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
ovat poikkiteloin tässä asiassa.
Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".
Jumalan sana sanoo taas "Ei".
Kumpaa sinä tahdot uskoa?
Jokaisessa opinkohdassa tulee palata alkulähteille.
Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on noudattaa
kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN Raamatun
säädöksiä.
Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN SANAN
EDESSÄ!
Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen" mukaisesti on
jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?
Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!
Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
lapsikastelun puoltajista.
Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana.
Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen, koska
lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään "kirkon
pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se katolisen
kirkon tavoin rehellisesti
tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se sitten
Raamatussa tai ei".
Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen Raamatulle
uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu Raamatussa!
Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit, teologit
rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
paavin kirkkoon lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä tapoja.
Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
uskotaan ja noudatetaan?
Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
evankeliumille (Room.1:5).
Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat tarkasti,
niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-4).
Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON ALUSTA
OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).
Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että hänen
kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään (1
Kor. 11:2).
Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa siksi,
että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA JA
PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).
Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen jälkeen,
kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
opettajista:
"Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
(Gal.1:8).
Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät saavuta
maaliaan, koska ruuti on kastunut!
Heidän paukkupommejaan he kutsuvat epäraamatullisilla
termeillä ja käsitteillä, joita aivan vilisee heidän
tuotoksissaan: kasteen evankeliumi, kasteen armo,
kaste on Jumalan työ, kaste uudestisynnyttää, kaste
pelastaa, kaste antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin
ja vielä kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!
Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!
Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena surullisena
sen epäraamatullisuudesta
hymähtää.
Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN PYHÄN
SANAN:PYHÄN RAAMATUN!
Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
epäraamatullisiin keinotekoisiin
lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
epäraamatullisiin "sepustuksiin"!
Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta - Psalmi
119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja hellittämätön
Raamatun tutkiminen johtaa totuuteen. Jaak.
1:21-25,Luuk 11:28.
Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.
Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme JUMALAN
OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia: ihmisten
perinnäisääntöjä: esim. juuri epäraamatullista
lapsikasteluharhaoppia.
Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.
Raamattu sanoo:
"... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.
Semmoisia karta!"
Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
tuomioksensa ja kadotukseksensa?
Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
vesikasteesta.
Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
vääriä oppeja petollisesti ihmisille
raamatullisina, koska se on valehtelemista ja siitä
joutuu kerran varmasti tilille!
Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTELUUN,
siksi pitäisi
jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää, että
lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta.
Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,
kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova
antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!
Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän
ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
kirjoitelmia.
Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole
perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Apostoli Johannes kirjoittaa:
"Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
totuuteen (2kor.4:1,2).
Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.
Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
läpi.
Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei
Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
NÄYTETTÄVISSÄ!
Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
esittää selvästi totuuden.
Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58
Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
RAAMATTU SANOO!
Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
ilon ja Herran mielisuosion. - Kasteen turvissa
Pääjohtaja kirjoitti:
Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei puolla Raamattu eikä historia
alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
ihmisten edessä.
Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
todetaan:
-kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen
Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!
Raamattu sanoo:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.
Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
joita Raamatussa on useita, esitetään
lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
perinnäissääntöjen mukaan, että
"veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
Jumalan meille antama armonväline, joka todella
välittää meille pelastuksen"
Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN
ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
syntien anteeksiantamuksen.
Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi
meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
toimittaminen ei koskaan tee sitä!
Raamattu sanoo:
"Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.
Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
apostoli Paavali julistanut:
"Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.
Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:
"Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.
Johannes Kastajan sanoma oli:
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle." Matt. 3:2.
Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten
parannuksen, niin:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.
Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:
"Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
hoviherra sanoi:
‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'
Ja Filippus sanoi:
‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.
Hän vastasi:
‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
Ap.t.8:36-37.
Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
edellytyksenä, jotta voisi pelastua.
Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:
"Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
Paavali vastasi:
‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.
On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
uskoivat, sitten heidät kastettiin.
Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
pelastusta!
Tässä on vielä esimerkki:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.
Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
hän lopetti, niin:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.
Huomaa Raamattu:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
kastettiin [!]..."
Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
pelastus, sitten kaste:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
petollinen noita, seurasi samaa tietä:
"ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.
Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.
Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.
Miksi?
Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
lapsikastelun kautta.
Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
lapsikastelulla:
"Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.
"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.
Onko kaste välttämätön pelastukseen?
Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
ovat poikkiteloin tässä asiassa.
Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".
Jumalan sana sanoo taas "Ei".
Kumpaa sinä tahdot uskoa?
Jokaisessa opinkohdassa tulee palata alkulähteille.
Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on noudattaa
kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN Raamatun
säädöksiä.
Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN SANAN
EDESSÄ!
Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen" mukaisesti on
jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?
Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!
Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
lapsikastelun puoltajista.
Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana.
Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen, koska
lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään "kirkon
pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se katolisen
kirkon tavoin rehellisesti
tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se sitten
Raamatussa tai ei".
Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen Raamatulle
uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu Raamatussa!
Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit, teologit
rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
paavin kirkkoon lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä tapoja.
Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
uskotaan ja noudatetaan?
Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
evankeliumille (Room.1:5).
Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat tarkasti,
niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-4).
Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON ALUSTA
OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).
Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että hänen
kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään (1
Kor. 11:2).
Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa siksi,
että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA JA
PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).
Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen jälkeen,
kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
opettajista:
"Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
(Gal.1:8).
Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät saavuta
maaliaan, koska ruuti on kastunut!
Heidän paukkupommejaan he kutsuvat epäraamatullisilla
termeillä ja käsitteillä, joita aivan vilisee heidän
tuotoksissaan: kasteen evankeliumi, kasteen armo,
kaste on Jumalan työ, kaste uudestisynnyttää, kaste
pelastaa, kaste antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin
ja vielä kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!
Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!
Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena surullisena
sen epäraamatullisuudesta
hymähtää.
Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN PYHÄN
SANAN:PYHÄN RAAMATUN!
Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
epäraamatullisiin keinotekoisiin
lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
epäraamatullisiin "sepustuksiin"!
Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta - Psalmi
119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja hellittämätön
Raamatun tutkiminen johtaa totuuteen. Jaak.
1:21-25,Luuk 11:28.
Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.
Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme JUMALAN
OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia: ihmisten
perinnäisääntöjä: esim. juuri epäraamatullista
lapsikasteluharhaoppia.
Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.
Raamattu sanoo:
"... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.
Semmoisia karta!"
Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
tuomioksensa ja kadotukseksensa?
Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
vesikasteesta.
Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
vääriä oppeja petollisesti ihmisille
raamatullisina, koska se on valehtelemista ja siitä
joutuu kerran varmasti tilille!
Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTELUUN,
siksi pitäisi
jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää, että
lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta.
Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,
kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova
antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!
Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän
ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
kirjoitelmia.
Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole
perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Apostoli Johannes kirjoittaa:
"Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
totuuteen (2kor.4:1,2).
Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.
Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
läpi.
Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei
Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
NÄYTETTÄVISSÄ!
Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
esittää selvästi totuuden.
Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58
Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
RAAMATTU SANOO!
Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
ilon ja Herran mielisuosion.En jaksa enää kysellä. Vastausta ei tullut (kun nopeasti lukaisin tuon).
- Reijo
Kasteen turvissa kirjoitti:
En jaksa enää kysellä. Vastausta ei tullut (kun nopeasti lukaisin tuon).
Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
pitää siinä
vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
hyödylliseksi.
Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.
Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.
Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
uskoon tulleille ihmisille.
Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.
Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.
Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.
Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
lapsikasteluksi.
Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!
lapsikasteluttajat, jos käytte
kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
(lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
(Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
pilkan!
Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
poikkeuksetta säännönmukaisesti.
Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
valtion virkamiehiä, joiden on pakko
alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.
HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
kristinuskosta.
Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.
Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
uskonnollista hartautta.
Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
upotuskastetta.
Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
elostelijat väärässä!
- Syntisäkki
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/12.html
Kasteenuusijoiden harhaoppeja
Me hylkäämme seuraavat kasteenuusijoiden kerettiläiset harhaopit, joita ei ole suvaittava kirkon, valtion eikä perheen ja talouselämän piirissä:
1. Meidän vanhurskautenamme Jumalan edessä ei ole yksin Kristuksen kuuliaisuus ja ansio vaan myös oma uudistumisemme ja oma hurskautemme, vaelluksemme Jumalan edessä. ...
2. Kastamattomat lapset eivät Jumalan silmissä ole syntisiä vaan vanhurskaita ja viattomia. Viattomia kun ovat, he eivät tarvitse kastetta vaan pelastuvat ilmankin. Kasteenuusijat kiistävät ja hylkäävät siis koko perisyntiopin ja kaiken, mikä liittyy siihen.
3. Lapsia ei saa kastaa ennen kuin he ymmärtävät asioita ja kykenevät itse tunnustamaan uskonsa.
4. Kristittyjen lapset ovat uskovista, kristityistä vanhemmista syntyneinä pyhiä Jumalan lapsia jo ennen kastetta ja ilmankin sitä. Siitäkin syystä johtuu, että nuo eivät pidä lasten kastamista arvossa eivätkä pyri sitä toimittamaan. - Tämän kanssa ristiriidassa on Jumalan nimenomainen lupaus, 1 Moos. 17, joka koskee ainoastaan sellaisia, jotka pitävät liiton eivätkä halveksi sitä.
5. Sellainen seurakunta, jossa vielä on syntisiä, ei ole oikea kristillinen seurakunta.- TUTKIJA
Onko lapsikaste Raamatullinen?
1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta
2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa
3. Oppi perisynnistä
4. Kaste on Jumalan teko
5. Oppi armovälineistä
6. Oppi kummeista
7. Oppi ennättävästä armosta
8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta
9. Oppi hätäkasteesta
10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
11. Oppi lapsen uskosta
12. Kastetapa
13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
ymmärtämistä
15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
toisin kuin se on kirjoitettu
Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta
Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:
Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
"Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
rohkeuden sekä elää että kuolla".
Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
Jumalan valtakuntaan".
Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".
Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
kastevettä".
Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".
Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
"Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".
Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa
Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
(vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
(Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
"Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
"Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
"tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
"tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
(Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
tulkinnat, joista monet ovat peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys". - Puhtaaksi syntiturmeluksesta
TUTKIJA kirjoitti:
Onko lapsikaste Raamatullinen?
1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta
2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa
3. Oppi perisynnistä
4. Kaste on Jumalan teko
5. Oppi armovälineistä
6. Oppi kummeista
7. Oppi ennättävästä armosta
8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta
9. Oppi hätäkasteesta
10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
11. Oppi lapsen uskosta
12. Kastetapa
13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
ymmärtämistä
15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
toisin kuin se on kirjoitettu
Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta
Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:
Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
"Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
rohkeuden sekä elää että kuolla".
Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
Jumalan valtakuntaan".
Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".
Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
kastevettä".
Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".
Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
"Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".
Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa
Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
(vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
(Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
"Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
"Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
"tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
"tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
(Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
tulkinnat, joista monet ovat peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".Kopioinpa minäkin yhden tekstin (tämä on ollut jo yhdessä toisessakin paikassa).
Kastevirsi:
Sä Jeesus, kun synitini sovitit,
Mun kasteessa itselles kihlasit,
Ja omaasi puetit pukuun. (Gal.3:27
Siis' synnyin ma lapseksi Isälle,
Niin pääsin ma autuuden sisälle,
Ja luettiin Jumalan sukuun. (Ef. 2:19)
Siin' Henki mun uudisti, pyhitti (Ef.5:26)
Itsellehen pyhäksi templiksi; (1.Kor.3:16,17)
Oon jäsen nyt Kristuksen ruumiin, (Ef.5:30)
Tää peso mun ijäksi autuutti, (Tiit.3:5)
Pois virutti kaikki mun syntini, (Hes.16:9)
- Sain totuuden vyölleni uumiin. (Ef.6:14)
Siin' Jumala liittoonsa otti mun, (Hes.16:8)
Ja armolla kruunasi tuomitun.
Ken liittonsa rikkoa voisi? 2.Tim2:13
Jos maailma tulessa hajoais,
Ja kalliot merehen vajoais,
Niin Jumala turvani oisi. Ps. 46
Jos synti ja saatana peljättää:
"Et, onneton, taivasta koskaan nää,
Sun täytyypi syntihin vajoo",
Niin kohta kun muistan ma kasteen veen,
Pois peljätän kauvaksi perkeleen,
Kuin pilvet mun huoleni hajoo.
Siin uppoopi lihani turmelus;
Sen kautta on ruumiini nousemus, (Room.6:5)
Ja eloni uusi jo täällä,
Kun kasteessa keralla Kristuksen
On haudattu vanha mun ihminen,
Se naulittu ristin on päällä. (Room.6:6)
Oi siunattu hetki ja autuas,
Kun pestiin mä, Jeesus, sun virrassas!
Se ijäinen armojen hetki!
Sit' uskoen toimitan kaiken työn,
Se siunaa mun jokaisen päivän, yön.
On siunattu eloni retki.
Teksti on
vihkosesta "Pyhän kasteen puolesta", jonka on
kirjoittanut Akseli Korpinen - Mies5
TUTKIJA kirjoitti:
Onko lapsikaste Raamatullinen?
1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta
2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa
3. Oppi perisynnistä
4. Kaste on Jumalan teko
5. Oppi armovälineistä
6. Oppi kummeista
7. Oppi ennättävästä armosta
8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta
9. Oppi hätäkasteesta
10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
11. Oppi lapsen uskosta
12. Kastetapa
13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
ymmärtämistä
15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
toisin kuin se on kirjoitettu
Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta
Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:
Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
"Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
rohkeuden sekä elää että kuolla".
Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
Jumalan valtakuntaan".
Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".
Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
kastevettä".
Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".
Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
"Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".
Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
vallitsevassa asemassa
Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
(vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
(Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
"Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
"Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
"tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
"tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
(Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
tulkinnat, joista monet ovat peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".Tahdotko kertoa, että
mistä suuntauksesta olet? / Minkälaisissa piireissä liikut?
Lapsikaste on täysin Raamatun sanan mukainen asia. Aiemmin olin itse yhteiskristillisissä jutuissa mukana (kävin myös helluntaiseurakunnissa ja vaapakirkon tapahtumissa). Nyt näen selkeästi, että lapsikaste on Raamatun sanan mukainen, ja aikuiskasteen / uudestikastamisen vaatiminen on Jumalan tahdon vastainen asia. (Tai vapaissa suunnissa aikuiskastetta tahdotaan kutsua "uskon kasteeksi", mutta itse kutsun sitä joko uudestikastamiseksi tai aikuiskasteeksi.) - Niima
Puhtaaksi syntiturmeluksesta kirjoitti:
Kopioinpa minäkin yhden tekstin (tämä on ollut jo yhdessä toisessakin paikassa).
Kastevirsi:
Sä Jeesus, kun synitini sovitit,
Mun kasteessa itselles kihlasit,
Ja omaasi puetit pukuun. (Gal.3:27
Siis' synnyin ma lapseksi Isälle,
Niin pääsin ma autuuden sisälle,
Ja luettiin Jumalan sukuun. (Ef. 2:19)
Siin' Henki mun uudisti, pyhitti (Ef.5:26)
Itsellehen pyhäksi templiksi; (1.Kor.3:16,17)
Oon jäsen nyt Kristuksen ruumiin, (Ef.5:30)
Tää peso mun ijäksi autuutti, (Tiit.3:5)
Pois virutti kaikki mun syntini, (Hes.16:9)
- Sain totuuden vyölleni uumiin. (Ef.6:14)
Siin' Jumala liittoonsa otti mun, (Hes.16:8)
Ja armolla kruunasi tuomitun.
Ken liittonsa rikkoa voisi? 2.Tim2:13
Jos maailma tulessa hajoais,
Ja kalliot merehen vajoais,
Niin Jumala turvani oisi. Ps. 46
Jos synti ja saatana peljättää:
"Et, onneton, taivasta koskaan nää,
Sun täytyypi syntihin vajoo",
Niin kohta kun muistan ma kasteen veen,
Pois peljätän kauvaksi perkeleen,
Kuin pilvet mun huoleni hajoo.
Siin uppoopi lihani turmelus;
Sen kautta on ruumiini nousemus, (Room.6:5)
Ja eloni uusi jo täällä,
Kun kasteessa keralla Kristuksen
On haudattu vanha mun ihminen,
Se naulittu ristin on päällä. (Room.6:6)
Oi siunattu hetki ja autuas,
Kun pestiin mä, Jeesus, sun virrassas!
Se ijäinen armojen hetki!
Sit' uskoen toimitan kaiken työn,
Se siunaa mun jokaisen päivän, yön.
On siunattu eloni retki.
Teksti on
vihkosesta "Pyhän kasteen puolesta", jonka on
kirjoittanut Akseli KorpinenAkseli Korpinen on vain yksi saatanan eksyttämä eksyttäjä muiden joukossa. Totuus on, että lapsikasteessa ei ole palastuksen häivääkään! Se tarkoittaa sitä, että kirkollinen lapsikaste on kirkollinen lapsikasteluriitti, jolla se saa pirun kierosti Raamatun SANALLE vieraat jäsenikseen ja veronmaksajikseen!
- Aarne
Mies5 kirjoitti:
Tahdotko kertoa, että
mistä suuntauksesta olet? / Minkälaisissa piireissä liikut?
Lapsikaste on täysin Raamatun sanan mukainen asia. Aiemmin olin itse yhteiskristillisissä jutuissa mukana (kävin myös helluntaiseurakunnissa ja vaapakirkon tapahtumissa). Nyt näen selkeästi, että lapsikaste on Raamatun sanan mukainen, ja aikuiskasteen / uudestikastamisen vaatiminen on Jumalan tahdon vastainen asia. (Tai vapaissa suunnissa aikuiskastetta tahdotaan kutsua "uskon kasteeksi", mutta itse kutsun sitä joko uudestikastamiseksi tai aikuiskasteeksi.)jos väität, että Raamatusta löytyy kirkollinen lapsikastelu!
Näytä Raamatustasi! - hovi
Aarne kirjoitti:
jos väität, että Raamatusta löytyy kirkollinen lapsikastelu!
Näytä Raamatustasi!Koetapa lukea yllä oleva kirjoitus "armoa oikein ymmärrettynä"
- Kysymys
Niima kirjoitti:
Akseli Korpinen on vain yksi saatanan eksyttämä eksyttäjä muiden joukossa. Totuus on, että lapsikasteessa ei ole palastuksen häivääkään! Se tarkoittaa sitä, että kirkollinen lapsikaste on kirkollinen lapsikasteluriitti, jolla se saa pirun kierosti Raamatun SANALLE vieraat jäsenikseen ja veronmaksajikseen!
Kertoisitko kuulutko johonkin kirkkokuntaan tms. / mihin?
Aikuiskasteen vaatijoita on niin monenlaisia... - uudestisyntynyt
Kysymys kirjoitti:
Kertoisitko kuulutko johonkin kirkkokuntaan tms. / mihin?
Aikuiskasteen vaatijoita on niin monenlaisia...Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta. - Aarne
hovi kirjoitti:
Koetapa lukea yllä oleva kirjoitus "armoa oikein ymmärrettynä"
Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta. - Kysely
uudestisyntynyt kirjoitti:
Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.Ja kertoisitko mihin seurakuntaan kuulut?
(Et alempana tainnut siihen vielä vastata. -> Siis vapaisiin suuntiin? Mihin niistä? Vaiko johonkin muuhun seurakuntaan?) - hovi
Aarne kirjoitti:
Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.Vai, että pitäisi lukea oikein Raamatusta miten asian pitäisi olla.
No, kyllähän sitä tuli helluntalaisten Raamattu opistolla kaksi ja puoli vuotta oikein systemaattisesti opiskeltua.
Siellä opiskeltiin myös Raamattu ja seurakunta kurssi.
Näinhän se on, että todellinen Jumalan seurakunta on uskovat ihmiset. Uskovien ihmisten pitäisi olla maailman valo, mutta ovatko he sitä?
Ovatko uskovat aina maailmalle valona vai onko tuo valo perin himmenevää.
Luterilainen kirkko on täynnä vain nimellesiä kristittyjä. Oikeita uskovia on siellä vain piskuinen lauma.
Oletko muuten isosta kaupungista kotoisin?
Kun kuuluin erääseen isoon helluntaiseurakuntaan, niin kauhukseni totesin siellä olevan melkoinen määrä "haamu jäseniä". Ovat siis käyneet uskovien kasteella, mutta nyt syystä tai toisesta jättäytyneet pois.
Saattavathan he uskossa olla, mutta heitä ei ole vuosiihin näkynyt.
Kuitenkin he koristivat seurakunnan jäsenluetteloita.
No mitä eroa on luterilaisten ja helluntalaisten nimikristityllä? Ensimmäinen ei tiedä mitä sana sanoo. Jälkimmäinen tietää, muttei välitä.
Kyllä se mielestäni niin on, että vasta taivaassa se paljastuu, ketkä ovat todellisia Jumalan lapsi.
Täällä me voimme vain aavistella.
Mieti, eikö Herra sano, etteivät kaikki pääse taivaaseen, jotka sanovat Herra, Herra. Ja silti nämä olivat Hänen nimeensä tehneet ihmeitä ja tekoja.
Voipi käydä, niin, että sellaisia ei taivaassa näy joita me täällä pidimme seurakunnan tukipylväinä. Ja sellaisia siellä on joiden emme ikinä uskoneet sinne pääsevän. Saatoimmepa vielä sanoa heidän joutuvan helvettiin. - luterilainen
hovi kirjoitti:
Vai, että pitäisi lukea oikein Raamatusta miten asian pitäisi olla.
No, kyllähän sitä tuli helluntalaisten Raamattu opistolla kaksi ja puoli vuotta oikein systemaattisesti opiskeltua.
Siellä opiskeltiin myös Raamattu ja seurakunta kurssi.
Näinhän se on, että todellinen Jumalan seurakunta on uskovat ihmiset. Uskovien ihmisten pitäisi olla maailman valo, mutta ovatko he sitä?
Ovatko uskovat aina maailmalle valona vai onko tuo valo perin himmenevää.
Luterilainen kirkko on täynnä vain nimellesiä kristittyjä. Oikeita uskovia on siellä vain piskuinen lauma.
Oletko muuten isosta kaupungista kotoisin?
Kun kuuluin erääseen isoon helluntaiseurakuntaan, niin kauhukseni totesin siellä olevan melkoinen määrä "haamu jäseniä". Ovat siis käyneet uskovien kasteella, mutta nyt syystä tai toisesta jättäytyneet pois.
Saattavathan he uskossa olla, mutta heitä ei ole vuosiihin näkynyt.
Kuitenkin he koristivat seurakunnan jäsenluetteloita.
No mitä eroa on luterilaisten ja helluntalaisten nimikristityllä? Ensimmäinen ei tiedä mitä sana sanoo. Jälkimmäinen tietää, muttei välitä.
Kyllä se mielestäni niin on, että vasta taivaassa se paljastuu, ketkä ovat todellisia Jumalan lapsi.
Täällä me voimme vain aavistella.
Mieti, eikö Herra sano, etteivät kaikki pääse taivaaseen, jotka sanovat Herra, Herra. Ja silti nämä olivat Hänen nimeensä tehneet ihmeitä ja tekoja.
Voipi käydä, niin, että sellaisia ei taivaassa näy joita me täällä pidimme seurakunnan tukipylväinä. Ja sellaisia siellä on joiden emme ikinä uskoneet sinne pääsevän. Saatoimmepa vielä sanoa heidän joutuvan helvettiin.Raamatullisen kasteen ottaminen on luonteeltaan samanlainen kuin
uskontunnustus, kasteessa se tapahtuu vain näkyvästi.
Kumpikin on seurausta uskosta, eli hedelmää.
Jotkut ovat niin luupäitä, että asioita pitää aina
vaan kerrata, että asia menisi perille!
Eikö ole täysin typerää, että ihmiset vänkäävät kirkollisen
lapsikastelun liitosta, jossa toinen osapuoli on täysin
pihalla siitä, mistä on kyse?
Yhtä hyvin voisi lähteä kastelemaan
kadulle sammuneita juoppopakanoita, ja jättää lappu
viereen: "Teimme puolestasi liiton - nyt pääset
taivaaseen!" Kun tällainen ihminen herää kännistään,
niin hän on tuota pikaa ottamassa "pohjanmaan kautta"
tuolle typerälle ihmisteolle: lapsikastelu ja jatkaa
maailman tarkkailemista pullon pohjan läpi eikä ole
kiinnostunut tippaakaan muusta.
Jos taas ajatellaan kirkollisesti, että vauvana saatu
kirkollinen kastelu vahvistetaan uskoon tulolla
myöhemmässä iässä, niin koko kasteluhan on silloin
merkityksetön, sillä uskohan se siinäkin tapauksessa
pelastaa eikä lapsikastelu. - hovi
luterilainen kirjoitti:
Raamatullisen kasteen ottaminen on luonteeltaan samanlainen kuin
uskontunnustus, kasteessa se tapahtuu vain näkyvästi.
Kumpikin on seurausta uskosta, eli hedelmää.
Jotkut ovat niin luupäitä, että asioita pitää aina
vaan kerrata, että asia menisi perille!
Eikö ole täysin typerää, että ihmiset vänkäävät kirkollisen
lapsikastelun liitosta, jossa toinen osapuoli on täysin
pihalla siitä, mistä on kyse?
Yhtä hyvin voisi lähteä kastelemaan
kadulle sammuneita juoppopakanoita, ja jättää lappu
viereen: "Teimme puolestasi liiton - nyt pääset
taivaaseen!" Kun tällainen ihminen herää kännistään,
niin hän on tuota pikaa ottamassa "pohjanmaan kautta"
tuolle typerälle ihmisteolle: lapsikastelu ja jatkaa
maailman tarkkailemista pullon pohjan läpi eikä ole
kiinnostunut tippaakaan muusta.
Jos taas ajatellaan kirkollisesti, että vauvana saatu
kirkollinen kastelu vahvistetaan uskoon tulolla
myöhemmässä iässä, niin koko kasteluhan on silloin
merkityksetön, sillä uskohan se siinäkin tapauksessa
pelastaa eikä lapsikastelu.Ymmärrän hyvin kantasi. Se on vakava pointti perusteluillesi.
Minut tähän vakaumukseen on johtanut vakava kriisi pelastumisestani. Koin tämän helluntalaisena ollessani.
Ymmärrä nyt, kun sanon, että minulta meni pelastus varmuus. Olin helvetin kauhuissa...
Kunnioitan sinun vakaumustasi. Pitäköön se sinut varmana pelastumisestasi ja johdattakoon se sinut taivaan kotiin. - Minna
Kysely kirjoitti:
Ja kertoisitko mihin seurakuntaan kuulut?
(Et alempana tainnut siihen vielä vastata. -> Siis vapaisiin suuntiin? Mihin niistä? Vaiko johonkin muuhun seurakuntaan?)Mieti, mitä Jumala ajattelee ihmistekoisista järjestelmistä.
Riittää.
Kysy itseltäsi, oletko Herran oma vai et? Ja mihin perustat pelastuksesi? Jeesukseen vai kirottuun lapsikasteluriittiin? - Minna
hovi kirjoitti:
Ymmärrän hyvin kantasi. Se on vakava pointti perusteluillesi.
Minut tähän vakaumukseen on johtanut vakava kriisi pelastumisestani. Koin tämän helluntalaisena ollessani.
Ymmärrä nyt, kun sanon, että minulta meni pelastus varmuus. Olin helvetin kauhuissa...
Kunnioitan sinun vakaumustasi. Pitäköön se sinut varmana pelastumisestasi ja johdattakoon se sinut taivaan kotiin.Katso RISTILLE!
Jeesus on AINOA TIE TAIVAASEEN!
Turvaudu JEESUKSEEN JA IRTOSANOUDU KIROTUSTA lapsikasteluriitistä ja kaikesta siihen liittyvästä, ja pelastusvarmuus on sinun! - Kysely
Minna kirjoitti:
Mieti, mitä Jumala ajattelee ihmistekoisista järjestelmistä.
Riittää.
Kysy itseltäsi, oletko Herran oma vai et? Ja mihin perustat pelastuksesi? Jeesukseen vai kirottuun lapsikasteluriittiin?Olen Herran oma. Jumala otti minut lapsekseen kasteessa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden.
Seurakuntia on monia. Monet seurakunnat ovat todella pahasti harhassa. Monissa seurakunnissa on omat painotuksensa ja se kertoo jonkin verran että mihin seurakuntaa / kirkkokuntaan ihminen kuuluu.
Tietysti on maailmanlaajuinen Kristuksen seurakunta, johon kuuluu useammista kirkkokunnista väkeä. Silti kirkkokunnissa on eroja. Joissakin on vakavampia asioita kuin toisissa.
Mihin seurakuntaan kuulut? - Riku
Kysely kirjoitti:
Olen Herran oma. Jumala otti minut lapsekseen kasteessa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden.
Seurakuntia on monia. Monet seurakunnat ovat todella pahasti harhassa. Monissa seurakunnissa on omat painotuksensa ja se kertoo jonkin verran että mihin seurakuntaa / kirkkokuntaan ihminen kuuluu.
Tietysti on maailmanlaajuinen Kristuksen seurakunta, johon kuuluu useammista kirkkokunnista väkeä. Silti kirkkokunnissa on eroja. Joissakin on vakavampia asioita kuin toisissa.
Mihin seurakuntaan kuulut?Olen Herran oma ja Jumala otti minut lapsekseen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden eikä missään tapauksessa minkään perkeleen teon: lapsikastelu välityksellä.
Onko Jeesus sinut pelastanut vai kirkollinen saatanan teko: lapsikastelu, jossa ei ole pelastuksen häivääkään?
perin luterilaisena, ja siis
Lutheriin "oppiin"
vetoavana, voit lukea Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:
"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.
Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.
Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:
Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.
Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.
MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?
Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."
Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.
Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!
Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!
Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.
USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.
Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!
Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)
Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.
"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!
Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.
Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.
Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.
Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:
"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."
Luther perustelee tätä näkemystään:
"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".
Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.
Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."
Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.
Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.
Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.
Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:
"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."
Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.
Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.
Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.
Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.
Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.
Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta. Kaikkien tulisi se jo vihoviimein
käsittää! - Kyselijä
Riku kirjoitti:
Olen Herran oma ja Jumala otti minut lapsekseen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden eikä missään tapauksessa minkään perkeleen teon: lapsikastelu välityksellä.
Onko Jeesus sinut pelastanut vai kirkollinen saatanan teko: lapsikastelu, jossa ei ole pelastuksen häivääkään?
perin luterilaisena, ja siis
Lutheriin "oppiin"
vetoavana, voit lukea Martti Lutherin saarnan
kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
lapsikasteesta:
"...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
omaa uskoaan.
Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
varaan, jonka kummit kasteessa
tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
Pyhästä Hengestä.
Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:
Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
MIETTEENSÄ.
Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
pyhästä isästä.
MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
JUMALAN SANAA?
Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
voimasta, saavat armon, kuten he
uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
kirkolliskokoukset olisivat
oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
MAJESTEETTIA."
Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
Luther.
Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
"teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
eksytyksen!
Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
tilalle!
Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
LAPSIKASTELUSSA.
USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
(ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
Kor.4:15,Ef. 2:8-9.
Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!
Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)
Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
tuossa saarnassaankin sanoo.
"Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!
Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
evankeliumille.
Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
lapsikastelu riittää jne.
Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
muualla hänen tuotannossaan, että on vain
todettava, että Luther luopui siitä
ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
kaste.
Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
sanoo:
"Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
vaikkei siihen usko liittyisikään."
Luther perustelee tätä näkemystään:
"Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".
Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
jo ilman uskoakin.
Luther myös tuo esille toisaalla
päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
"vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
että olet kastettu, niin olet kastettu."
Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
epäraamatullisina harhaoppeina.
Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
lapsikastelua.
Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.
Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:
"Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."
Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
kirkolta.
Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
annettu.
Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
muoto säilyi kysymyksineen.
Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
peloitteluin kautta Euroopan.
Se miten lapsikasteluoppia sitten
julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.
Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
Raamatun Jumalasta. Kaikkien tulisi se jo vihoviimein
käsittää!Eipä tainnut tulla vastausta kysymykseeni (en ainakaan huomannut sellaista nopeasti luettuna).
Taidanpa luovuttaa. Kysymykseni ei ole mielestäni liian vaikea. - edessäsi on tulevaisuus
Kyselijä kirjoitti:
Eipä tainnut tulla vastausta kysymykseeni (en ainakaan huomannut sellaista nopeasti luettuna).
Taidanpa luovuttaa. Kysymykseni ei ole mielestäni liian vaikea.Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
pystyssä. Kysymys on siis rahasta.
Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
sitä ei puolla Raamattu eikä historia
alkukristillisenä apostolisena tapana.
Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
"valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
ihmisten edessä.
Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
todetaan:
-kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen
Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!
Raamattu sanoo:
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.
Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
joita Raamatussa on useita, esitetään
lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
perinnäissääntöjen mukaan, että
"veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
Jumalan meille antama armonväline, joka todella
välittää meille pelastuksen"
Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN
ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
syntien anteeksiantamuksen.
Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi
meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
toimittaminen ei koskaan tee sitä!
Raamattu sanoo:
"Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.
Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
apostoli Paavali julistanut:
"Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.
Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:
"Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.
Johannes Kastajan sanoma oli:
"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
tullut lähelle." Matt. 3:2.
Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten
parannuksen, niin:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.
Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:
"Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
hoviherra sanoi:
‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'
Ja Filippus sanoi:
‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.
Hän vastasi:
‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
Ap.t.8:36-37.
Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
edellytyksenä, jotta voisi pelastua.
Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:
"Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
pelastuisin?"
Paavali vastasi:
‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.
On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
uskoivat, sitten heidät kastettiin.
Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
pelastusta!
Tässä on vielä esimerkki:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.
Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
hän lopetti, niin:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.
Huomaa Raamattu:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
kastettiin [!]..."
Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
pelastus, sitten kaste:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." Ap.t. 8:12.
Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
petollinen noita, seurasi samaa tietä:
"ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.
Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.
Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.
Miksi?
Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
lapsikastelun kautta.
Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
lapsikastelulla:
"Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.
"Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.
Onko kaste välttämätön pelastukseen?
Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
ovat poikkiteloin tässä asiassa.
Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".
Jumalan sana sanoo taas "Ei".
Kumpaa sinä tahdot uskoa?
Jokaisessa opinkohdassa tulee palata alkulähteille.
Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on noudattaa
kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN Raamatun
säädöksiä.
Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN SANAN
EDESSÄ!
Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen" mukaisesti on
jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?
Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!
Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
lapsikastelun puoltajista.
Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla, ymmärtää
jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
lapsikasteen mukana.
Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen, koska
lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään "kirkon
pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.
Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se katolisen
kirkon tavoin rehellisesti
tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se sitten
Raamatussa tai ei".
Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen Raamatulle
uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu Raamatussa!
Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit, teologit
rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
paavin kirkkoon lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä tapoja.
Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
uskotaan ja noudatetaan?
Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
evankeliumille (Room.1:5).
Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat tarkasti,
niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-4).
Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON ALUSTA
OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).
Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että hänen
kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään (1
Kor. 11:2).
Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa siksi,
että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA JA
PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).
Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen jälkeen,
kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
opettajista:
"Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
(Gal.1:8).
Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät saavuta
maaliaan, koska ruuti on kastunut!
Heidän paukkupommejaan he kutsuvat epäraamatullisilla
termeillä ja käsitteillä, joita aivan vilisee heidän
tuotoksissaan: kasteen evankeliumi, kasteen armo,
kaste on Jumalan työ, kaste uudestisynnyttää, kaste
pelastaa, kaste antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin
ja vielä kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!
Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!
Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena surullisena
sen epäraamatullisuudesta
hymähtää.
Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN PYHÄN
SANAN:PYHÄN RAAMATUN!
Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
epäraamatullisiin keinotekoisiin
lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
epäraamatullisiin "sepustuksiin"!
Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta - Psalmi
119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja hellittämätön
Raamatun tutkiminen johtaa totuuteen. Jaak.
1:21-25,Luuk 11:28.
Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.
Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme JUMALAN
OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia: ihmisten
perinnäisääntöjä: esim. juuri epäraamatullista
lapsikasteluharhaoppia.
Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.
Raamattu sanoo:
"... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.
Semmoisia karta!"
Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
tuomioksensa ja kadotukseksensa?
Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
vesikasteesta.
Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
vääriä oppeja petollisesti ihmisille
raamatullisina, koska se on valehtelemista ja siitä
joutuu kerran varmasti tilille!
Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTELUUN,
siksi pitäisi
jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää, että
lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta.
Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,
kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).
Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
niin jokainen Kristukseen uskova
antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!
Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän
ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
kirjoitelmia.
Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole
perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
ohi/yli HÄNEN SANANSA!
Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!
Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Apostoli Johannes kirjoittaa:
"Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
totuuteen (2kor.4:1,2).
Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.
Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
läpi.
Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei
Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
NÄYTETTÄVISSÄ!
Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
esittää selvästi totuuden.
Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58
Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
RAAMATTU SANOO!
Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
ilon ja Herran mielisuosion.
- Verna
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu." Noinhan kyseinen kohta ei ole vaan näin: " Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." ( Mark. 16: 16 ) Siten vain se, joka ei usko tuomitaan kadotukseen, mutta ei sitä, joka ei usko ennen kastamista.
Rinnastuskonjunktio `ja` rinnastaa sanoja ja lauseita, ja sanojen järjestystä voidaan usein muuttaa merkityksen muuttumatta. Yhtä hyvin kuin esim. sanotaan tyttö leikkii ja laulaa, voidaan myös sanoa tyttö laulaa ja leikkii. On aivan sama, sanotaanko, että joku kärsii nälkää ja vilua tai että tämä joku kärsii vilua ja nälkää.
"Miksi lahkokultti pitää lapsikasteluoppia `pyhänä toimituksena` hellittämättä, vaikka Raamatun valossa se on vain perkeleellinen eksyttävä taikameno, jossa ei ole pelastuksen häivääkään."
Kirjoittaako joku tosissaan tuollaista vai onko hän vain tullut palstalle ärsyttämään, kun nimimerkiksikin piti valita Luther? Jos joku puhuu lapsikasteluopista, niin yhtä hyvin silloin voidaan puhua aikuiskasteluopista, ja sitäkin voidaan jonkun mielestä pitää perkeleellisenä taikamenona. Tuolla tavalla suomen kieltä käyttävien joukkoonko sitä pitäisi pelastua? Jos tuollaiseen joukkoon liittyisi, niin millaista suomen kieltä sitä saisikaan kuullakseen? Ei kiitos. Pysyttelen mieluummin asiatyyliä käyttävien joukossa.- Missukka
Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit
varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo. Lakkaa väärentämästä! Onko nii, että sinulle sillä ei varmaan olekaan merkitystä, koska
sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku
Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita
Raamatun perustotuuksia ollakseen 'uskova'. - Verna
Missukka kirjoitti:
Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit
varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo. Lakkaa väärentämästä! Onko nii, että sinulle sillä ei varmaan olekaan merkitystä, koska
sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku
Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita
Raamatun perustotuuksia ollakseen 'uskova'."Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo."
Älä sure lukutaitoni puolesta, sitä on riittänyt ja riittää edelleen.
Siteerasin vuonna 1989 painettua Raamattua. Eikö se kelpaa? No, siteraan vielä varmuuden vuoksi vuonna 1873 painettua Raamattua:" Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan."
"Lakkaa värentämästä!" Mitä olen muka väärentänyt?
"Onko nii, että sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita Raamatun perustotuuksia ollakseen ` uskova`.
Ei ole nii eikä ole olemassa kirkollista "lapsikastelua".
Minä hyväksyn sen, että sinä kannatat aikuiskastetta. Tuottaako sinulle sen sijaan vaikeuksia hyväksyä luterilaisen kirkon lapsikaste? ( Huom. Jos haluat kirjoittaa oikein, niin et kirjoita "lapsikastelu" riippumatta siitä, mitä mieltä itse asiasta olet. ) - luterilainen
Verna kirjoitti:
"Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo."
Älä sure lukutaitoni puolesta, sitä on riittänyt ja riittää edelleen.
Siteerasin vuonna 1989 painettua Raamattua. Eikö se kelpaa? No, siteraan vielä varmuuden vuoksi vuonna 1873 painettua Raamattua:" Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan."
"Lakkaa värentämästä!" Mitä olen muka väärentänyt?
"Onko nii, että sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita Raamatun perustotuuksia ollakseen ` uskova`.
Ei ole nii eikä ole olemassa kirkollista "lapsikastelua".
Minä hyväksyn sen, että sinä kannatat aikuiskastetta. Tuottaako sinulle sen sijaan vaikeuksia hyväksyä luterilaisen kirkon lapsikaste? ( Huom. Jos haluat kirjoittaa oikein, niin et kirjoita "lapsikastelu" riippumatta siitä, mitä mieltä itse asiasta olet. )Raamattu ei hyväksy lapsikastelua, koska sitä ei sieltä löydy! Kirkollista laspikastelua, jolla viedään eniten sieluja helvettiin, EI löydy Raamatusta!
- Epäilevä
Verna kirjoitti:
"Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo."
Älä sure lukutaitoni puolesta, sitä on riittänyt ja riittää edelleen.
Siteerasin vuonna 1989 painettua Raamattua. Eikö se kelpaa? No, siteraan vielä varmuuden vuoksi vuonna 1873 painettua Raamattua:" Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan."
"Lakkaa värentämästä!" Mitä olen muka väärentänyt?
"Onko nii, että sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita Raamatun perustotuuksia ollakseen ` uskova`.
Ei ole nii eikä ole olemassa kirkollista "lapsikastelua".
Minä hyväksyn sen, että sinä kannatat aikuiskastetta. Tuottaako sinulle sen sijaan vaikeuksia hyväksyä luterilaisen kirkon lapsikaste? ( Huom. Jos haluat kirjoittaa oikein, niin et kirjoita "lapsikastelu" riippumatta siitä, mitä mieltä itse asiasta olet. )Eikö Missukka ole kuitenkin luterilainen ja kannattaa vauvakastetta?
- Missukka
Epäilevä kirjoitti:
Eikö Missukka ole kuitenkin luterilainen ja kannattaa vauvakastetta?
Doupleem-viestin kirjoittaja ei lie ole, tai sitten kirjoittaa sarventyngän aihiot hiusten alla hän.
- Juho
Missukka kirjoitti:
Doupleem-viestin kirjoittaja ei lie ole, tai sitten kirjoittaa sarventyngän aihiot hiusten alla hän.
Raamatullisten käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
henkilökohtainen merkitys.
UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.
Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
on raamatullisten mukaan vieras UT:lle. Heidän
mukaansa Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus
ja
uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.
UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
voisi tapahtua kasteen kautta.
Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
10:14.
Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi
aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."
Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
vapaasta tahdosta sallii itselleen. Uskovalle on siis
selvää, että ainoastaan se voi tulla kastetuksi, joka
sananjulistuksen kautta on tullut
uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5:
"He ottivat kasteen vastaan."
Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
perusteella, joka on kirjoitettu ilman
tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
palvelevan tarkoitustaan.
suomen kielenkin sana 'kastaa' merkitsee hetkellistä
upottamista. Verbi upottaa tarkoittaa pysyvää
upottamista, mistä tässä ei ole kyse. Suomen kielen
perussanakirjan määritelmä sanalle 'kastaa':
Kastaa
1. upottaa jtak hetkeksi nesteeseen (t. jauheeseen
tms.). Kastaa sormensa veteen. Kastaa pullaa kahviin.
(CD-PERUSSANAKIRJA 1997 ISBN 951-37-2076-4)
Tämä on siis sanan suomalainen perusmerkitys. Ja kuten
aikaisemmin kirjoitin sekä heprean että kreikan sanat
merkitsevät myös yksiselitteisesti hetkellistä
upottamista jhnk. aineeseen.
Viitataan aluksi nimimerkki simeoni:n viestiin
Lähetetty: Per Nov 07, 2003 7:23 pm, jossa on
esitetty: "Tästä kielii kastetavan korostus
upottamisen puolesta ja lapsikastetta vastaan
käyttämällä jopa ivaavia sanontoja "vauvavalelu" tai
"lapsikastelu"."
Nimimerkki simeoni tarjoaa meille nyt käytettäväksi
mielenkiintoisia termejä, ja on äärimmäisen huvittava
lukea hänen vauvakastelua puolustavia tekstejä.
Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan
järkeilemään ja Raamattua vesittämään ja väärentämään.
On huomattava, että valitettavaa "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
siis lue tarkasti: kasteltu.
Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
kaste on raamatullinen kaste!
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla
veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain
ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt
2:40-41.
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että
sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti
vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista.
Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen
sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä"
ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta
oli kysymys Raamatun päivinä.
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille,
jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään:
uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat eivät
antaudu pyhien palvelukseen vaan palveltavaksi.
Vauvakastelun perusteluksi esitetään mitä
epäraamatulisimpia turhia ihmisoppeja, ja se on näin
raamatullisesti kumottu kuten myös muut
lapsikasteluharhaoppipöpötykset seuraavien Raamatun
kohtien tarkastelulla.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt
10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste
suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat ensin
olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9. Kornelius oli
kutsunut varta vasten koolle ne, jotka olivat
sittemmin Pietaria
kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja sitten
hekin ottivat raamatullisesti kasteen.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten
hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt
18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin
raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho
Muromakin aikoinaan totesi, että "Helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun
tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä
vauvakastelun sekoitetaan pelastukseen synergismiä.
Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä
kastelun tietämättään ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko
pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä
tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan
uudestisyntymisen. Oi Jumalani kuinka kärsin, kun luen
Sanan vastaisia lapsikastelusepustuksia, mutta onneksi
täällä on ollut ihan hyviä
kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä
paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille
epäraamatullisille selityksille kastelunarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat
vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja
väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta
eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt
uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien
kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
"kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit
muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun
kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä
vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta
ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä
ja taikamenoja.
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta!
Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta! - Missukka
Juho kirjoitti:
Raamatullisten käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
henkilökohtainen merkitys.
UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.
Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
on raamatullisten mukaan vieras UT:lle. Heidän
mukaansa Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus
ja
uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.
UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
voisi tapahtua kasteen kautta.
Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
10:14.
Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi
aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."
Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
vapaasta tahdosta sallii itselleen. Uskovalle on siis
selvää, että ainoastaan se voi tulla kastetuksi, joka
sananjulistuksen kautta on tullut
uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5:
"He ottivat kasteen vastaan."
Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
perusteella, joka on kirjoitettu ilman
tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
palvelevan tarkoitustaan.
suomen kielenkin sana 'kastaa' merkitsee hetkellistä
upottamista. Verbi upottaa tarkoittaa pysyvää
upottamista, mistä tässä ei ole kyse. Suomen kielen
perussanakirjan määritelmä sanalle 'kastaa':
Kastaa
1. upottaa jtak hetkeksi nesteeseen (t. jauheeseen
tms.). Kastaa sormensa veteen. Kastaa pullaa kahviin.
(CD-PERUSSANAKIRJA 1997 ISBN 951-37-2076-4)
Tämä on siis sanan suomalainen perusmerkitys. Ja kuten
aikaisemmin kirjoitin sekä heprean että kreikan sanat
merkitsevät myös yksiselitteisesti hetkellistä
upottamista jhnk. aineeseen.
Viitataan aluksi nimimerkki simeoni:n viestiin
Lähetetty: Per Nov 07, 2003 7:23 pm, jossa on
esitetty: "Tästä kielii kastetavan korostus
upottamisen puolesta ja lapsikastetta vastaan
käyttämällä jopa ivaavia sanontoja "vauvavalelu" tai
"lapsikastelu"."
Nimimerkki simeoni tarjoaa meille nyt käytettäväksi
mielenkiintoisia termejä, ja on äärimmäisen huvittava
lukea hänen vauvakastelua puolustavia tekstejä.
Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan
järkeilemään ja Raamattua vesittämään ja väärentämään.
On huomattava, että valitettavaa "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
siis lue tarkasti: kasteltu.
Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
kaste on raamatullinen kaste!
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla
veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain
ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt
2:40-41.
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että
sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti
vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista.
Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen
sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä"
ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta
oli kysymys Raamatun päivinä.
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille,
jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään:
uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat eivät
antaudu pyhien palvelukseen vaan palveltavaksi.
Vauvakastelun perusteluksi esitetään mitä
epäraamatulisimpia turhia ihmisoppeja, ja se on näin
raamatullisesti kumottu kuten myös muut
lapsikasteluharhaoppipöpötykset seuraavien Raamatun
kohtien tarkastelulla.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt
10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste
suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat ensin
olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9. Kornelius oli
kutsunut varta vasten koolle ne, jotka olivat
sittemmin Pietaria
kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja sitten
hekin ottivat raamatullisesti kasteen.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten
hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt
18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin
raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho
Muromakin aikoinaan totesi, että "Helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun
tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä
vauvakastelun sekoitetaan pelastukseen synergismiä.
Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä
kastelun tietämättään ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko
pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä
tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan
uudestisyntymisen. Oi Jumalani kuinka kärsin, kun luen
Sanan vastaisia lapsikastelusepustuksia, mutta onneksi
täällä on ollut ihan hyviä
kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä
paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille
epäraamatullisille selityksille kastelunarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat
vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja
väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta
eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt
uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien
kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
"kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit
muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun
kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä
vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta
ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä
ja taikamenoja.
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta!
Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta!Sarventyngällä viittasin nimimerkilläni kirjoittamiseen. En kirjoittele toisten nickeillä.
Raamattu on tulkinnanvarainen kirja. En katso tarpeelliseksi kyseenalaistaa lapsikastetta piste. Luen Raamattua UT lyhyesti selitettynä. - Verna
luterilainen kirjoitti:
Raamattu ei hyväksy lapsikastelua, koska sitä ei sieltä löydy! Kirkollista laspikastelua, jolla viedään eniten sieluja helvettiin, EI löydy Raamatusta!
olisit luterilainen, niin tuskin puhuisit lapsikastelusta. Mutta minulla on ehdotus:
Voimmehan me tietenkin sopia näillä uskontoaiheisilla palstoilla, että siirrymme tästä lähtien puhumaan aikuisten ja lasten kastelusta, kun se kastelu näyttää olevan joidenkin pakkomielle. - Verna
Juho kirjoitti:
Raamatullisten käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
henkilökohtainen merkitys.
UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.
Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
on raamatullisten mukaan vieras UT:lle. Heidän
mukaansa Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus
ja
uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.
UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
voisi tapahtua kasteen kautta.
Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
10:14.
Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi
aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."
Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
vapaasta tahdosta sallii itselleen. Uskovalle on siis
selvää, että ainoastaan se voi tulla kastetuksi, joka
sananjulistuksen kautta on tullut
uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5:
"He ottivat kasteen vastaan."
Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
perusteella, joka on kirjoitettu ilman
tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
palvelevan tarkoitustaan.
suomen kielenkin sana 'kastaa' merkitsee hetkellistä
upottamista. Verbi upottaa tarkoittaa pysyvää
upottamista, mistä tässä ei ole kyse. Suomen kielen
perussanakirjan määritelmä sanalle 'kastaa':
Kastaa
1. upottaa jtak hetkeksi nesteeseen (t. jauheeseen
tms.). Kastaa sormensa veteen. Kastaa pullaa kahviin.
(CD-PERUSSANAKIRJA 1997 ISBN 951-37-2076-4)
Tämä on siis sanan suomalainen perusmerkitys. Ja kuten
aikaisemmin kirjoitin sekä heprean että kreikan sanat
merkitsevät myös yksiselitteisesti hetkellistä
upottamista jhnk. aineeseen.
Viitataan aluksi nimimerkki simeoni:n viestiin
Lähetetty: Per Nov 07, 2003 7:23 pm, jossa on
esitetty: "Tästä kielii kastetavan korostus
upottamisen puolesta ja lapsikastetta vastaan
käyttämällä jopa ivaavia sanontoja "vauvavalelu" tai
"lapsikastelu"."
Nimimerkki simeoni tarjoaa meille nyt käytettäväksi
mielenkiintoisia termejä, ja on äärimmäisen huvittava
lukea hänen vauvakastelua puolustavia tekstejä.
Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan
järkeilemään ja Raamattua vesittämään ja väärentämään.
On huomattava, että valitettavaa "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
siis lue tarkasti: kasteltu.
Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
kaste on raamatullinen kaste!
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla
veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain
ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt
2:40-41.
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että
sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti
vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista.
Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen
sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä"
ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta
oli kysymys Raamatun päivinä.
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille,
jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään:
uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat eivät
antaudu pyhien palvelukseen vaan palveltavaksi.
Vauvakastelun perusteluksi esitetään mitä
epäraamatulisimpia turhia ihmisoppeja, ja se on näin
raamatullisesti kumottu kuten myös muut
lapsikasteluharhaoppipöpötykset seuraavien Raamatun
kohtien tarkastelulla.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt
10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste
suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat ensin
olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9. Kornelius oli
kutsunut varta vasten koolle ne, jotka olivat
sittemmin Pietaria
kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja sitten
hekin ottivat raamatullisesti kasteen.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten
hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt
18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin
raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho
Muromakin aikoinaan totesi, että "Helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun
tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä
vauvakastelun sekoitetaan pelastukseen synergismiä.
Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä
kastelun tietämättään ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko
pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä
tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan
uudestisyntymisen. Oi Jumalani kuinka kärsin, kun luen
Sanan vastaisia lapsikastelusepustuksia, mutta onneksi
täällä on ollut ihan hyviä
kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä
paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille
epäraamatullisille selityksille kastelunarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat
vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja
väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta
eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt
uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien
kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
"kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit
muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun
kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä
vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta
ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä
ja taikamenoja.
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta!
Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta!En voi olla puuttumatta asiaan, kun menit minun ( itse itselleni ) ottamalleni tontille.
Sanan `kastaa´ merkitykset: 1) tehdä märäksi tai kosteaksi, kostuttaaa, tavallisimmin kastella
2) upottaa tai painaa jokin ( tavallisesti kostuttamista varten ) lyhyeksi ajaksi nesteeseen 3) ottaa kristillisen seurakunnan yhteyteen ( kostuttamalla päätä tai upottamalla veteen ) ja antaa nimi, ristiä ( lapsen kastaminen; seurakunnan kastettujen kirja; poika kastettiin Pekka Juhaniksi; kastaa Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. ( Nykysuomen sanakirja )
kastaa 1) ottaa kristillisen seurakunnan jäseneksi kastetoimituksessa päätä vedellä valelemalla tai veteen upottamalla 2 ) upottaa hetkeksi nesteseen ( esim. kastaa sivellin maaliin ) 3) kastaa laiva ( antaa laivalle nimi ) ( Uusi suomen kielen sanakirja 2002 )
upotuskaste = mm. helluntailaisten kastetoimituksesta, jossa kastettava upottaan kokonaan hetkeksi veteen.
kastella = tehdä märäksi, esim. kastella nurmikkoa, kasteli itsensä sateessa läpimäräksi, lapsi kasteli vuoteensa ( = virtsasi vuoteeseensa )
Kun lapsikaste kuuluu olennaisena osana luterilisuutteen ja kun tämä on Luterilaisuuspalsta, niin mitä ihmeen vänkäämistä selvässä asiassa on. Jos joku haluaa luopua luterilaisuudesta ja siirtyä helluntailaisuuteen, niin eihän sitä kukaan kiellä, sen kun vain.
Luin jokin aika sitten näiltä uskontoaiheisilta palstoilta tällaisen viestin, että aikuiskasteen kannattajien mielestä luterilaiset ovat pakanoita, joita koskee myös lähetyskäsky ja joita sen vuoksi pitää käydä käännyttämässä. Onko tämä vain jonkun yksittäinen mielipide vai näinkö aikuiskasteen kannattajien piirissä ajatellaan? Se muuten selittäisi nämä kastelutarinat.
Muuten eikö Raamatussa puhuta perhekuntien kastamisesta? Eivätkö lapset joidenkin mielestä kuulukaan perheeseen? - linna
Verna kirjoitti:
En voi olla puuttumatta asiaan, kun menit minun ( itse itselleni ) ottamalleni tontille.
Sanan `kastaa´ merkitykset: 1) tehdä märäksi tai kosteaksi, kostuttaaa, tavallisimmin kastella
2) upottaa tai painaa jokin ( tavallisesti kostuttamista varten ) lyhyeksi ajaksi nesteeseen 3) ottaa kristillisen seurakunnan yhteyteen ( kostuttamalla päätä tai upottamalla veteen ) ja antaa nimi, ristiä ( lapsen kastaminen; seurakunnan kastettujen kirja; poika kastettiin Pekka Juhaniksi; kastaa Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. ( Nykysuomen sanakirja )
kastaa 1) ottaa kristillisen seurakunnan jäseneksi kastetoimituksessa päätä vedellä valelemalla tai veteen upottamalla 2 ) upottaa hetkeksi nesteseen ( esim. kastaa sivellin maaliin ) 3) kastaa laiva ( antaa laivalle nimi ) ( Uusi suomen kielen sanakirja 2002 )
upotuskaste = mm. helluntailaisten kastetoimituksesta, jossa kastettava upottaan kokonaan hetkeksi veteen.
kastella = tehdä märäksi, esim. kastella nurmikkoa, kasteli itsensä sateessa läpimäräksi, lapsi kasteli vuoteensa ( = virtsasi vuoteeseensa )
Kun lapsikaste kuuluu olennaisena osana luterilisuutteen ja kun tämä on Luterilaisuuspalsta, niin mitä ihmeen vänkäämistä selvässä asiassa on. Jos joku haluaa luopua luterilaisuudesta ja siirtyä helluntailaisuuteen, niin eihän sitä kukaan kiellä, sen kun vain.
Luin jokin aika sitten näiltä uskontoaiheisilta palstoilta tällaisen viestin, että aikuiskasteen kannattajien mielestä luterilaiset ovat pakanoita, joita koskee myös lähetyskäsky ja joita sen vuoksi pitää käydä käännyttämässä. Onko tämä vain jonkun yksittäinen mielipide vai näinkö aikuiskasteen kannattajien piirissä ajatellaan? Se muuten selittäisi nämä kastelutarinat.
Muuten eikö Raamatussa puhuta perhekuntien kastamisesta? Eivätkö lapset joidenkin mielestä kuulukaan perheeseen?Verna, sisälukutaitosi ei ole tältä vuosituhannelta. Harjoitapa sitä sisälukutaitoasi, jos siihen kykenet, mutta siitä huolimatta päivitä tietosi Raamatusta äläkä luulotteluistasi.
Uudestisyntymättöminä kuolleet eivät saavuta lepoa,
vaan joutuvat tuonelaan. Heillä on "kova tuska ...
liekissä" (Luuk. 16:24). Oikeastaan heidän
hautaansiunaamisensa ei ole kristillinen, sillä he
ovat nukkuneet pois pakanoina.
Kaste on 'hautaansiunaustoimitus'. "Olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me
olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä
kuolemassa,
niin olemme samoin myös yhtäläisessä
ylösnousemuksessa" (Room. 64, 5).
Vain kuolleita voidaan haudata. Joka on yhteenkasvanut
Kristuksen
kanssa yhtäläisessä kuolemassa, tullut uskoon, se
voidaan haudata, so. kastaa uuden liiton
vesikasteella.
Joidenkin mielestä riittää, kun kastettava on muuten
kuolleessa tilassa: "Olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne" (Ef. 2: 1). Jos kirkollisesti kastelemme
ja sanomme sitä sitä sitten kasteeksi tai
raamtullisesti kastamme sellaista, se ei
ole uuden liiton kastetoimitus, vaan sitä voi verrata
jumalattomana kuolleen hautajaisiin.
Kastevedestä noustua tulee vaeltaa uudessa elämässä
(Room. 64), muuten on kysymyksessä jokin muu kuin
kristillinen kaste.
Joku kysynee: "Mitä hautaamista se sitten on, jossa
vain hetkeksi kadotaan veden alle ... hautahan on
tarkoitettu lopulliseksi hajoamispaikaksi." Jumalan
Sana vastaa: "Ollen haudattuina hänen kanssaan
kasteessa,
jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon
kautta . . ." (Koi. 2:12). Jeesus ei jäänyt hautaan;
uskossa kuolleet nousevat kerran kuolleista;
meidänkään ei tarvitse jäädä kasteen hautaan. Samassa
kastehetkessä nousemme jo uskon kautta, jonka Jumala
on meille lahjoittanut, ja lähdemme vaeltamaan
Jeesuksen kanssa
"yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (Room. 6:5).
Jos uudestisyntymätön tahtoisi kastattaa itsensä
raamatullisesti, hänen tulisi oikeastaan jäädä
lopullisesti veden alle, sillä hän ei voi nousta
kasteen haudasta "uskon kautta".
Kasteen ulkonainen muoto kuvaa hautaustoimitusta.
Kastettava upotetaan veden sisään. Johannes Kastaja kastoi Jordanin virrassa (Matt. 3:6). Jos hän olisi kastanut vihmomalla tai valelemalla, kastettavien ei olisi tarvinnut seistä virrassa. Israelissa
suoritettiin vihmomista vähäisellä vesimäärällä
kuivalla maalla (4 Moos. 8:7). Varmasti Johannes olisi käyttänyt näin vaivatonta menetelmää, jos se olisi ollut mahdollista. Sen sijaan Johannes tarvitsi toimintaansa välttämättä suuren
vesimäärän:
---Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä
Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset
tulivat ja antoivat kastaa itsensä" (Joh. 3:23).
Jeesus tuli hänen kastettavakseen, ja saatuaan kasteen
"nousi hän kohta vedestä" (Matt. 3:16). Hänetkin
upotettiin.
Filippuksesta ja Kandaken hoviherrasta Sana sanoo: "He astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat
astuneet ylös vedestä. . . " (Apt. 8:38, 39). Jos
kaste olisi tapahtunut vihmomalla tai valelemalla,
miksi jalat olisi pitänyt kastaa upottamalla?
Uusi testamentti käyttää kastamisesta verbiä baptizoo.
Iso Raamatun Tietosanakirja selittää sen merkitsevän:
upottaa
painaa veden sisään
pestä, kastaa
Baptizoo-verbin kanssa käytetään prepositiota 'eis' (=
johonkin) ja 'en' (= jossakin). Kastettavat kastetaan
veteen' tai 'vedessä'.
Veteen upottaminen kuvaa vanhan ihmisen kuolemaa. Uusi luomus nousee vedestä. Kastettu muistaa jättäneensä
entisen elämänsä.
"Niin tekin pitäkää itsenne synnille
kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa
Jeesuksessa" (Room. 6:11).
Paavali tarkoittaa:
Omaksukaa se asenne, että olette kuolleet pois
synnistä, älkääkä suostuko lankeamaan kiusaukseen.
Jumala "voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa
teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa
eteen" (Juudas 24). Kaste auttaa ymmärtämään, että
olemme "Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman
alkeisvoimista" (Kol. 2:20).
Astuessaan arkkiin Nooa luopui kaikesta maallisesta.
Hän erottautui myös ihmiskunnan syntisestä
elämänmuodosta. Vesi erotti hänet siitä lopullisesti
ja pelasti hänet syntisiltä vaikutteilta. "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena" (1 Piet. 3:21). Meille kaste on samanlainen
näkyvä muuri seurakunnan ja syntielämän välillä.
Nooa oli jo ennen vedenpaisumusta hurskas ja nuhteeton ja vaelsi Jumalan yhteydessä (1 Moos. 6:9); siksi vesi hänet pelasti. Kaste on samoin tarkoitettu Jeesuksen omille pelastukseksi ja varjelukseksi synnistä.
Lankeamisen vaara ei tietenkään poistu kasteessa (1
Kor. 10: 11, 12), mutta kasteemme muistuttaa väkevän
saarnan tavoin: "Me, jotka olemme kuolleet pois
synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö
tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa
kastetut?" (Room. 62, 3).
Kirkollinen lapsikaste EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.
Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä. - Verna
linna kirjoitti:
Verna, sisälukutaitosi ei ole tältä vuosituhannelta. Harjoitapa sitä sisälukutaitoasi, jos siihen kykenet, mutta siitä huolimatta päivitä tietosi Raamatusta äläkä luulotteluistasi.
Uudestisyntymättöminä kuolleet eivät saavuta lepoa,
vaan joutuvat tuonelaan. Heillä on "kova tuska ...
liekissä" (Luuk. 16:24). Oikeastaan heidän
hautaansiunaamisensa ei ole kristillinen, sillä he
ovat nukkuneet pois pakanoina.
Kaste on 'hautaansiunaustoimitus'. "Olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me
olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä
kuolemassa,
niin olemme samoin myös yhtäläisessä
ylösnousemuksessa" (Room. 64, 5).
Vain kuolleita voidaan haudata. Joka on yhteenkasvanut
Kristuksen
kanssa yhtäläisessä kuolemassa, tullut uskoon, se
voidaan haudata, so. kastaa uuden liiton
vesikasteella.
Joidenkin mielestä riittää, kun kastettava on muuten
kuolleessa tilassa: "Olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne" (Ef. 2: 1). Jos kirkollisesti kastelemme
ja sanomme sitä sitä sitten kasteeksi tai
raamtullisesti kastamme sellaista, se ei
ole uuden liiton kastetoimitus, vaan sitä voi verrata
jumalattomana kuolleen hautajaisiin.
Kastevedestä noustua tulee vaeltaa uudessa elämässä
(Room. 64), muuten on kysymyksessä jokin muu kuin
kristillinen kaste.
Joku kysynee: "Mitä hautaamista se sitten on, jossa
vain hetkeksi kadotaan veden alle ... hautahan on
tarkoitettu lopulliseksi hajoamispaikaksi." Jumalan
Sana vastaa: "Ollen haudattuina hänen kanssaan
kasteessa,
jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon
kautta . . ." (Koi. 2:12). Jeesus ei jäänyt hautaan;
uskossa kuolleet nousevat kerran kuolleista;
meidänkään ei tarvitse jäädä kasteen hautaan. Samassa
kastehetkessä nousemme jo uskon kautta, jonka Jumala
on meille lahjoittanut, ja lähdemme vaeltamaan
Jeesuksen kanssa
"yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (Room. 6:5).
Jos uudestisyntymätön tahtoisi kastattaa itsensä
raamatullisesti, hänen tulisi oikeastaan jäädä
lopullisesti veden alle, sillä hän ei voi nousta
kasteen haudasta "uskon kautta".
Kasteen ulkonainen muoto kuvaa hautaustoimitusta.
Kastettava upotetaan veden sisään. Johannes Kastaja kastoi Jordanin virrassa (Matt. 3:6). Jos hän olisi kastanut vihmomalla tai valelemalla, kastettavien ei olisi tarvinnut seistä virrassa. Israelissa
suoritettiin vihmomista vähäisellä vesimäärällä
kuivalla maalla (4 Moos. 8:7). Varmasti Johannes olisi käyttänyt näin vaivatonta menetelmää, jos se olisi ollut mahdollista. Sen sijaan Johannes tarvitsi toimintaansa välttämättä suuren
vesimäärän:
---Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä
Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset
tulivat ja antoivat kastaa itsensä" (Joh. 3:23).
Jeesus tuli hänen kastettavakseen, ja saatuaan kasteen
"nousi hän kohta vedestä" (Matt. 3:16). Hänetkin
upotettiin.
Filippuksesta ja Kandaken hoviherrasta Sana sanoo: "He astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat
astuneet ylös vedestä. . . " (Apt. 8:38, 39). Jos
kaste olisi tapahtunut vihmomalla tai valelemalla,
miksi jalat olisi pitänyt kastaa upottamalla?
Uusi testamentti käyttää kastamisesta verbiä baptizoo.
Iso Raamatun Tietosanakirja selittää sen merkitsevän:
upottaa
painaa veden sisään
pestä, kastaa
Baptizoo-verbin kanssa käytetään prepositiota 'eis' (=
johonkin) ja 'en' (= jossakin). Kastettavat kastetaan
veteen' tai 'vedessä'.
Veteen upottaminen kuvaa vanhan ihmisen kuolemaa. Uusi luomus nousee vedestä. Kastettu muistaa jättäneensä
entisen elämänsä.
"Niin tekin pitäkää itsenne synnille
kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa
Jeesuksessa" (Room. 6:11).
Paavali tarkoittaa:
Omaksukaa se asenne, että olette kuolleet pois
synnistä, älkääkä suostuko lankeamaan kiusaukseen.
Jumala "voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa
teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa
eteen" (Juudas 24). Kaste auttaa ymmärtämään, että
olemme "Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman
alkeisvoimista" (Kol. 2:20).
Astuessaan arkkiin Nooa luopui kaikesta maallisesta.
Hän erottautui myös ihmiskunnan syntisestä
elämänmuodosta. Vesi erotti hänet siitä lopullisesti
ja pelasti hänet syntisiltä vaikutteilta. "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena" (1 Piet. 3:21). Meille kaste on samanlainen
näkyvä muuri seurakunnan ja syntielämän välillä.
Nooa oli jo ennen vedenpaisumusta hurskas ja nuhteeton ja vaelsi Jumalan yhteydessä (1 Moos. 6:9); siksi vesi hänet pelasti. Kaste on samoin tarkoitettu Jeesuksen omille pelastukseksi ja varjelukseksi synnistä.
Lankeamisen vaara ei tietenkään poistu kasteessa (1
Kor. 10: 11, 12), mutta kasteemme muistuttaa väkevän
saarnan tavoin: "Me, jotka olemme kuolleet pois
synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö
tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut
Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa
kastetut?" (Room. 62, 3).
Kirkollinen lapsikaste EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.
Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä."Verna, sisälukutaitosi ei ole tältä vuosituhannelta. Harjoitapa sitä sisälukutaitoasi, jos siihen kykenet, mutta siitä huolimatta päivitä tietosi Raamatusta eikä luulotteluista."
Vai niin. Olisiko pitänyt opiskella suomem kieltä Raamatusta? Pitäiskö englannin kieltäkin opiskella englanninkielisestä Raamatusta ja saksan kieltä saksankielisestä? Missä on sellainen yliopisto, jossa kieliä opiskellaan Raamatun pohjalta? Ja millä perusteella esim. Nykysuomen sanakirja ei ole yleispätevä ja myös eri uskontoa tunnustavien hyväksyttävissä?
Kovin kummallinen käsitys on mielestäni se, että jos ei ole opiskellut suomen kieltä Raamatusta, niin sisälukutaito ei ole tältä vuosituhannelta. Väittäisinpä, että asia on juuri päinvastoin.
Minusta tälle palstalle kirjoittavien ei-luterilaisten tulisi olla realisteja ja hyväksyä se, että luterilaiset ajattelevat eri tavalla kasteesta kuin he.
Jotta luterilainen käsitys kasteesta tulisi julki Luterilaisuuspalstalla, lainaan pätkän Katekismusta:
"Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteella ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.
Kasteen armo tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin."
Jos kaipaan tietoja upotuskasteesta, niin osaan kyllä tulla Helluntailaisuuspalstalle tai käydä Googlen avulla lukemassa, mitä siitä kerrotaan, mutta pelkään pahoin, että tuollaiset kirjoitukset kuin sinun vieraannuttavat minut täysin helluntailaisuudesta. Hyvä vain, että helluntailainen naistuttavani ei ole koskaan kritisoinut luterilaista uskoani eikä suomen kielen taitojani. - asiantuntija
Verna kirjoitti:
"Verna, sisälukutaitosi ei ole tältä vuosituhannelta. Harjoitapa sitä sisälukutaitoasi, jos siihen kykenet, mutta siitä huolimatta päivitä tietosi Raamatusta eikä luulotteluista."
Vai niin. Olisiko pitänyt opiskella suomem kieltä Raamatusta? Pitäiskö englannin kieltäkin opiskella englanninkielisestä Raamatusta ja saksan kieltä saksankielisestä? Missä on sellainen yliopisto, jossa kieliä opiskellaan Raamatun pohjalta? Ja millä perusteella esim. Nykysuomen sanakirja ei ole yleispätevä ja myös eri uskontoa tunnustavien hyväksyttävissä?
Kovin kummallinen käsitys on mielestäni se, että jos ei ole opiskellut suomen kieltä Raamatusta, niin sisälukutaito ei ole tältä vuosituhannelta. Väittäisinpä, että asia on juuri päinvastoin.
Minusta tälle palstalle kirjoittavien ei-luterilaisten tulisi olla realisteja ja hyväksyä se, että luterilaiset ajattelevat eri tavalla kasteesta kuin he.
Jotta luterilainen käsitys kasteesta tulisi julki Luterilaisuuspalstalla, lainaan pätkän Katekismusta:
"Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteella ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.
Kasteen armo tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin."
Jos kaipaan tietoja upotuskasteesta, niin osaan kyllä tulla Helluntailaisuuspalstalle tai käydä Googlen avulla lukemassa, mitä siitä kerrotaan, mutta pelkään pahoin, että tuollaiset kirjoitukset kuin sinun vieraannuttavat minut täysin helluntailaisuudesta. Hyvä vain, että helluntailainen naistuttavani ei ole koskaan kritisoinut luterilaista uskoani eikä suomen kielen taitojani.Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
Pyhän Raamatun välillä.
Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.
Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.
Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.
Tässä on esimerkki.
Kuka pelastuu?
Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.
Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:
"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.
Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:
"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
täyttää Pyhällä Hengellä jne."
Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
valhetta.
Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?
Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
kun ei ole pelastuksen häivääkään!
Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.
Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?
Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:
"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)
Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
sitten?
Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.
Älä anna pettää itseäsi!
Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.
Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?
Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
2. Piet. 3:9.
Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
yksinkertaisena:
Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.
Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.
Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
pelastaako Jeesus vai lapsikaste.
Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!
Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
opettaa, että lapsikaste pelastaa.
Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.
Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
uskonnollinen eksytys ja valhe?
Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
määritelmän kanssa kasteesta?
Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
lapsikastelu.
Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
"kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
kirkon virallisen opin (lapsikastelu
uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.
Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
tuntoja. Hän koki kirkon
uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:
"Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
suruton mies ja olin kokenut todellisen
uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).
Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
regenitorum).
Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:
"Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).
Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
kastenäkemystä?
Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
"tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".
Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.
Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
"Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
hartauskirja.
On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.
- Kosti-Juhani
"Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen
mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa".
Vanhurskauttaminen kyllä seuraa katumusta, mutta ei niin, että se olisi katumisen vaan armon aikaansaannos. Katumus ei ole vanhurskauttamisen vaikuutava syy( causa efficiens), vaan armo. - Tutkistelija
Oliko Johannes kastaja uskossa jo sikiönä, kun kerran hän "oli täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äidin kohdusta saakka"
Oliko?
Milloin hän teki tuon ratkaisun jota peräänkuulutat?- kysyjä
Voitko yrittää edes olla kieltämättä sitä,
että yleisin kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti
uskoontulon yhteydessä.
Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä) kirkon
virallisen opin (lapsikastelu uudestisyntymisen)
kannattajia, mutta nyt silmien avauduttua on pakko
sanoutua siitä irti - ellei halua joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan JUMALAN SANAN kanssa.
Et kai aivan harkitusti ja
tietoisesti asetu JUMALAN SANAA vastaan
kastekysymyksessä?
Ethän sinä voi mennä 'toista kertaa' kasteelle, ennen
kuin olet mennyt kasteelle ensimmäisen kerran. Onko
vaikeaa ymmärtää?
Ei tässä kukaan sinua painosta. Oli vain puhe siitä,
ettei tuo vauvojen pään vedellä
valelu ole Uudessa testamentissa ilmenevä kristillinen
kaste.
Vauvakastelu on kirkon jäsenrituaali, jolla
tehtaillaan mistään tajuamattomista vauvoista
uskollisia kirkollisveron maksajia leipäpappeja
lihottamaan.
Mutta tästää maailmasta tai hengellisistä asioista
mitään tajuamattoman vauvan pään valelu vedellä ei ole
Raamatullinen kaste. Raamatusta ei sellaista löydy. Se
on kirkkokuntarituaali, jolle ei löydy perustetta
Raamatusta.
Se ei ole Raamtun tarkoittama YKSI kaste.
Raamatullinen kaste otetaan, kun on tultu uskoon:
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen
lahjan. (Apt 2:38 )
Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää se saa armon.
Kaikille jotka ottivat Jeesuksen Kristuksen vastaan,
hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka
uskoivat hänen nimeensä.
OLISIKO MAHDOLLISTA; SELKEÄ YKSINKERTAINEN VASTAUS
KYSYMYKSEEN:
JOS IHMINEN ON VAUVANA KASTELTU, ONKO HÄN SEN
PERUSTEELLA
UUDESTISYNTYNYT JUMALAN LAPSI niin kuin kirkkolahkossa
väitetään?
JOS EI, NIIN ONHAN SE MYÖS TOKI NÄILLE YLI 4:LLE
MILJOONALLE KADOTUKSEEN
MATKALLA OLEVALLE SUOMALAISELLE KIRKON JÄSENELLE
ROHKEASTI ÄÄNEEN
SANOTTAVA, JA LOPETETTAVA KAHDESSA LEIRISSÄ
ROIKKUMINEN,
"TOISAALTA KYLLÄ, TOISAALTA EI". ANNATHAN MOLEMPIA
SIGNAALEJA; ET OLE MITENKÄÄN IRTISANOUTUNUT
VAUVAKASTELUN KAIKILLA TIEDOSSA OLEVASTA , -KIRKON
NYKYISIN JOKA LEHDESSÄ JA JUMALANPALVELUKSESSA
TOISTAMASTA-, VÄITETYSTÄ UUDESTISYNNYTTÄVÄSTÄ
MERKITYSSISÄLLÖSTÄ, JA SAMALLA KUITENKIN KEHOITAT
NÄITÄ "UUDESTISYNTYNEITÄ LUTERILAISIA" TOISTAMISEEN
"RATKAISUNTEON" PAIKALLE?
KYLLÄHÄN TÄLLE RAAMATUN POHJALTA SELVÄSTI
RISTIRIITAISELLE NÄKEMYKSELLE TOKI LÖYTYY
INHIMILLINEN SELITYS: KÄSITEKEKSINTÖ
"ENNÄTTÄVÄ ARMO".
SEN PERUSVÄITTÄMÄHÄN "PÄHKINÄNKUORESSA" SELKOKIELELLÄ
ON; SINÄ
VAUVAKASTEESSA TULET OTETUKSI KRISTUKSEN SOVITUSTYÖN
"PIIRIIN", MINKÄ
"PIIRIINOTTAMISEN" MYÖHEMMIN ITSE VIELÄ VAHVISTAT,
"KONFIRMOIT"
RIPPIKOULUN PÄÄTTEEKSI, TAI SITTEN OMALLA YKSITYISELLÄ
USKONRATKAISULLA.
TÄTENKÖ SIIS KATSOT VOITAVAN SÄILYTTÄÄ SEKÄ "AARRE
LASIKAAPISSA"
KUIN MYÖS VOIMASSAPITÄÄ RAAMATUN MUKAINEN
HENKILÖKOHTAISEN USKONRATKAISUN TEKEMISEN TARVE?
INHIMILLISESTI AJATELLEN AIVAN HYVÄKSYTTÄVÄLTÄ
VAIKUTTAVA ESITYS (TOSIN INHIMILLISESTI AJATELLEN
IHMISEN ITSENSÄ "ANSAITSEMA" PELASTUS SEKIN VAIKUTTAA
JÄRKEVÄMMÄLTA KUIN RAAMATUN MUKAINEN "HULLUTUS" -
NIILLE, JOTKA KADOTUKSEEN JOUTUVAT-), MUTTA RAAMATTU
EI MISSÄÄN MITENKÄÄN TUE TÄLLAISTA KAHDENVAIHEEN
USKOVAISUUTTA, VOISI SANOA "PUOLIVÄLINUSKOVAISUUTTA",
MITÄ NYT ILMISELVÄSTIKIN
"ENNÄTTÄVÄN ARMON" (MINKÄ:TERMINÄKIN KÄSITTÄMÄTÖN)
POHJALTA OLET
KANNATTAMASSA.
TÄMÄN "ENNÄTTÄVÄ ARMO" KÄSITTEEN ERITYISPIIRTEISIIN
KUULUU VIELÄ SEKIN, ETTÄ SEN MERKITYSSISÄLLÖN
ESILLÄPITÄMISTÄ KIRKKO SELVÄSTIKIN "UJOSTELEE",
NIMITTÄIN JOS VAUVAKASTEESSA JO "TÄYSIMÄÄRÄISESTI"
UUDESTISYNNYTÄÄN, (KUTEN KIRKKO NYKYISIN
YKSISELITTEISESTI VÄITTÄÄ), NIIN EIHÄN TÄLLÖIN
TÄLLAINEN "KAHDENVAIHEEN USKOVAISUUS" OLE MITENKÄÄN
JOHDONMUKAISTA.
SUURIN HARHA TÄSSÄ "LASIKAAPISSA OLEVASSA
PUOLIVÄLINLUTERILAISUUDESSA" "RIVILUTERILAISELLE" ON
KUITENKIN SEN HENKILÖKOHTAISEN USKONRATKAISUN
KÄYTÄNNÖSSÄ TARPEETTOMAKSI TEKEVYYDEN VAIKUTUKSESSA.
"RIVILUTERILAINEN" NIMITTÄIN KUN EI MILLÄÄN TAVOIN OLE
PERILLÄ TÄMÄN "KEKSINNÖN" -"ENNÄTTÄVÄ ARMO"-
HIENOUKSISTA, HÄN VAIN "LUOTTAA"
PAPPIEN VAKUUTUKSEEN; "VAUVAKASTELUN" PERUSTEELLA OLET
JO JUMALAN LAPSI.
TÄTEN YHTEENVETONA: NIIN KAUAN KUIN KUKA HYVÄNSÄ ON
PAPPIEN KANSSA YHTEISRINTAMASSA "VAHVISTAMASSA"
VAUVAKASTEEN "UUDESTISYNNYTTÄVÄÄ" MERKITYSSISÄLTÖÄ,
HÄN
ON TOSIASIALLISESTI JOHDATTAMASSA IANKAIKKISEEN
KADOTUKSEEN "SYNNIN UNESSA" VAELTAVIA
KANSSAMATKAAJIAAN, -"NIIN NO, MUTTA KUN
EIHÄN SE KOIVISTOKAAN KIISTÄ, ETTENKÖ MINÄ PAPPIEN
VAKUUTTELUN MUKAISESTI
VAUVAKASTEEN POHJALTA JO OLISI JUMALAN LAPSI, KAIPPA
TÄSSÄ SITTEN KAIKKI
KUNNOSSA ON, KUN YHTÄMIELTÄ TUNTUVAT SIELLÄ OLEVAN?
"-, KIRKKOHAN "KOTIMAAN" SIVUILLA MYÖS OPETTAA; "VOIT
OLLA USKOVAINEN SIITÄ ITSE TIETÄMÄTTÄSIKÄÄN".
JA KUTEN RAAMATTU EI MITENKÄÄN TUE AJATUSTA IHMISEN
"TÄYSIMÄÄRÄISESTÄ" UUDESTISYNTYMISESTÄ TOISTEN
IHMISTEN PÄÄTTÄMÄNÄ, NIIN YHTÄVÄHÄN SE TUKEE MYÖSKÄÄN
AJATUSTA "PUOLIVÄLINUSKOVAISEKSI"
TULEMISESTA SAMALLA MENETELMÄLLÄ, MITÄ "ENNÄTTÄVÄN
ARMON" KOHDALLA
KUITENKIN MYÖS AIVAN VAKAVISSAAN OLLAAN VÄITTÄMÄSSÄ
AINOA RATKAISU ON TÄYSIMÄÄRÄINEN VAUVAKASTELUN
VALHEESTA
IRTISANOUTUMINEN.
MUISTAKAAMME MEITÄ KAIKKIA (USKOSSA OLEVIA) KOSKEVA
JUMALAN SANAN VAROITUS:
"Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla
kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu
varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta
tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin
jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä
vaadin sinun kädestäsi.(Hes.3:18)
VAROITUKSESTA ON PUOLET POISSA, JOS VAIKKA KUINKAKIN
KEHOITAMME IHMISIÄ OTTAMAAN JEESUKSEN VASTAAN
HENKILÖKOHTAISENA PELASTAJANAAN, MUTTA SAMALLA OLEMME
HILJAISESTI -JA HEIDÄN TIETENSÄ- EDELLEEN HYVÄKSYMÄSSÄ
-SIIS TOSIASIALLISESTI VAHVISTAMASSA- HEIDÄN
VALHEELLISTA KADOTUKSEEN JOHTAVAA vauvakasteluun
perustuvaa TURVAANSA, SE KUN KÄYTÄNNÖSSÄ ESTÄÄ HEITÄ
TEKEMÄSTÄ OMAA HENKILÖKOHTAISTA RATKAISUAAN, -KUINKA
KUKAAN SELLAISTA TAVOITTELEE, MINKÄ USKOO ITSELLÄÄN JO
OLEVAN-?
MIKÄ PAKOTTAA KOURISTUKSENOMAISESTI "ROIKKUMAAN"
KIINNI MITÄ IHMEELLISIMMIN OPPIRAKENNEYRITELMIN
TUETUSSA VAUVAKASTELUVALHEESSA, TÄMÄ KUN ON SE SUURIN
YKSITTÄINEN INHIMILLINEN IHMISTEN USKOONTULOA ESTÄVÄ
"JARRU".
"NO MUTTA KUN SINÄHÄN OLET JO JUMALAN LAPSI".
Ristiäiset on nimen anto tilaisuus lapselle, jolla
lapsi orjuutetaan kirkon orjaksi ja veronmaksajaksi.
Onhan TOKI TIETENKIN ALKEELLISIMMANKIN PSYKOLOGIAN
POHJALTA täysin selvää: kuinka kukaan sellaista
tavoittelee minkä uskoo itsellään jo olevan. EIKÄ
USKOONTULO OLE KASVATUKSEN TULOSTA. EIKÄ MYÖSKÄÄN
NÄILLÄ ITSEKIN VAUVAKASTETUILLA (siis tosiasiallisesti
milloinkaan uskoontulemattomilla)
vanhemmilla ole edes edellytyksiä antaa TODELLISTA
kristillistä kasvatusta.
Luterilaisen pitää ITSE HENKILÖKOHTAISESTI tehdä oma
USKONRATKAISUNSA kun Jumala häntä KUTSUU, SEKÄ tämän
jälkeen uskoon tultuaan KASTATTAA itsensä.
Siis EI KASTEELLA , EIKÄ VARSINKAAN VANHEMPIEN
PÄÄTTÄMÄNÄ
UUDESTISYNNYTÄ. - Mies5
kysyjä kirjoitti:
Voitko yrittää edes olla kieltämättä sitä,
että yleisin kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti
uskoontulon yhteydessä.
Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä) kirkon
virallisen opin (lapsikastelu uudestisyntymisen)
kannattajia, mutta nyt silmien avauduttua on pakko
sanoutua siitä irti - ellei halua joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan JUMALAN SANAN kanssa.
Et kai aivan harkitusti ja
tietoisesti asetu JUMALAN SANAA vastaan
kastekysymyksessä?
Ethän sinä voi mennä 'toista kertaa' kasteelle, ennen
kuin olet mennyt kasteelle ensimmäisen kerran. Onko
vaikeaa ymmärtää?
Ei tässä kukaan sinua painosta. Oli vain puhe siitä,
ettei tuo vauvojen pään vedellä
valelu ole Uudessa testamentissa ilmenevä kristillinen
kaste.
Vauvakastelu on kirkon jäsenrituaali, jolla
tehtaillaan mistään tajuamattomista vauvoista
uskollisia kirkollisveron maksajia leipäpappeja
lihottamaan.
Mutta tästää maailmasta tai hengellisistä asioista
mitään tajuamattoman vauvan pään valelu vedellä ei ole
Raamatullinen kaste. Raamatusta ei sellaista löydy. Se
on kirkkokuntarituaali, jolle ei löydy perustetta
Raamatusta.
Se ei ole Raamtun tarkoittama YKSI kaste.
Raamatullinen kaste otetaan, kun on tultu uskoon:
Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen
lahjan. (Apt 2:38 )
Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää se saa armon.
Kaikille jotka ottivat Jeesuksen Kristuksen vastaan,
hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka
uskoivat hänen nimeensä.
OLISIKO MAHDOLLISTA; SELKEÄ YKSINKERTAINEN VASTAUS
KYSYMYKSEEN:
JOS IHMINEN ON VAUVANA KASTELTU, ONKO HÄN SEN
PERUSTEELLA
UUDESTISYNTYNYT JUMALAN LAPSI niin kuin kirkkolahkossa
väitetään?
JOS EI, NIIN ONHAN SE MYÖS TOKI NÄILLE YLI 4:LLE
MILJOONALLE KADOTUKSEEN
MATKALLA OLEVALLE SUOMALAISELLE KIRKON JÄSENELLE
ROHKEASTI ÄÄNEEN
SANOTTAVA, JA LOPETETTAVA KAHDESSA LEIRISSÄ
ROIKKUMINEN,
"TOISAALTA KYLLÄ, TOISAALTA EI". ANNATHAN MOLEMPIA
SIGNAALEJA; ET OLE MITENKÄÄN IRTISANOUTUNUT
VAUVAKASTELUN KAIKILLA TIEDOSSA OLEVASTA , -KIRKON
NYKYISIN JOKA LEHDESSÄ JA JUMALANPALVELUKSESSA
TOISTAMASTA-, VÄITETYSTÄ UUDESTISYNNYTTÄVÄSTÄ
MERKITYSSISÄLLÖSTÄ, JA SAMALLA KUITENKIN KEHOITAT
NÄITÄ "UUDESTISYNTYNEITÄ LUTERILAISIA" TOISTAMISEEN
"RATKAISUNTEON" PAIKALLE?
KYLLÄHÄN TÄLLE RAAMATUN POHJALTA SELVÄSTI
RISTIRIITAISELLE NÄKEMYKSELLE TOKI LÖYTYY
INHIMILLINEN SELITYS: KÄSITEKEKSINTÖ
"ENNÄTTÄVÄ ARMO".
SEN PERUSVÄITTÄMÄHÄN "PÄHKINÄNKUORESSA" SELKOKIELELLÄ
ON; SINÄ
VAUVAKASTEESSA TULET OTETUKSI KRISTUKSEN SOVITUSTYÖN
"PIIRIIN", MINKÄ
"PIIRIINOTTAMISEN" MYÖHEMMIN ITSE VIELÄ VAHVISTAT,
"KONFIRMOIT"
RIPPIKOULUN PÄÄTTEEKSI, TAI SITTEN OMALLA YKSITYISELLÄ
USKONRATKAISULLA.
TÄTENKÖ SIIS KATSOT VOITAVAN SÄILYTTÄÄ SEKÄ "AARRE
LASIKAAPISSA"
KUIN MYÖS VOIMASSAPITÄÄ RAAMATUN MUKAINEN
HENKILÖKOHTAISEN USKONRATKAISUN TEKEMISEN TARVE?
INHIMILLISESTI AJATELLEN AIVAN HYVÄKSYTTÄVÄLTÄ
VAIKUTTAVA ESITYS (TOSIN INHIMILLISESTI AJATELLEN
IHMISEN ITSENSÄ "ANSAITSEMA" PELASTUS SEKIN VAIKUTTAA
JÄRKEVÄMMÄLTA KUIN RAAMATUN MUKAINEN "HULLUTUS" -
NIILLE, JOTKA KADOTUKSEEN JOUTUVAT-), MUTTA RAAMATTU
EI MISSÄÄN MITENKÄÄN TUE TÄLLAISTA KAHDENVAIHEEN
USKOVAISUUTTA, VOISI SANOA "PUOLIVÄLINUSKOVAISUUTTA",
MITÄ NYT ILMISELVÄSTIKIN
"ENNÄTTÄVÄN ARMON" (MINKÄ:TERMINÄKIN KÄSITTÄMÄTÖN)
POHJALTA OLET
KANNATTAMASSA.
TÄMÄN "ENNÄTTÄVÄ ARMO" KÄSITTEEN ERITYISPIIRTEISIIN
KUULUU VIELÄ SEKIN, ETTÄ SEN MERKITYSSISÄLLÖN
ESILLÄPITÄMISTÄ KIRKKO SELVÄSTIKIN "UJOSTELEE",
NIMITTÄIN JOS VAUVAKASTEESSA JO "TÄYSIMÄÄRÄISESTI"
UUDESTISYNNYTÄÄN, (KUTEN KIRKKO NYKYISIN
YKSISELITTEISESTI VÄITTÄÄ), NIIN EIHÄN TÄLLÖIN
TÄLLAINEN "KAHDENVAIHEEN USKOVAISUUS" OLE MITENKÄÄN
JOHDONMUKAISTA.
SUURIN HARHA TÄSSÄ "LASIKAAPISSA OLEVASSA
PUOLIVÄLINLUTERILAISUUDESSA" "RIVILUTERILAISELLE" ON
KUITENKIN SEN HENKILÖKOHTAISEN USKONRATKAISUN
KÄYTÄNNÖSSÄ TARPEETTOMAKSI TEKEVYYDEN VAIKUTUKSESSA.
"RIVILUTERILAINEN" NIMITTÄIN KUN EI MILLÄÄN TAVOIN OLE
PERILLÄ TÄMÄN "KEKSINNÖN" -"ENNÄTTÄVÄ ARMO"-
HIENOUKSISTA, HÄN VAIN "LUOTTAA"
PAPPIEN VAKUUTUKSEEN; "VAUVAKASTELUN" PERUSTEELLA OLET
JO JUMALAN LAPSI.
TÄTEN YHTEENVETONA: NIIN KAUAN KUIN KUKA HYVÄNSÄ ON
PAPPIEN KANSSA YHTEISRINTAMASSA "VAHVISTAMASSA"
VAUVAKASTEEN "UUDESTISYNNYTTÄVÄÄ" MERKITYSSISÄLTÖÄ,
HÄN
ON TOSIASIALLISESTI JOHDATTAMASSA IANKAIKKISEEN
KADOTUKSEEN "SYNNIN UNESSA" VAELTAVIA
KANSSAMATKAAJIAAN, -"NIIN NO, MUTTA KUN
EIHÄN SE KOIVISTOKAAN KIISTÄ, ETTENKÖ MINÄ PAPPIEN
VAKUUTTELUN MUKAISESTI
VAUVAKASTEEN POHJALTA JO OLISI JUMALAN LAPSI, KAIPPA
TÄSSÄ SITTEN KAIKKI
KUNNOSSA ON, KUN YHTÄMIELTÄ TUNTUVAT SIELLÄ OLEVAN?
"-, KIRKKOHAN "KOTIMAAN" SIVUILLA MYÖS OPETTAA; "VOIT
OLLA USKOVAINEN SIITÄ ITSE TIETÄMÄTTÄSIKÄÄN".
JA KUTEN RAAMATTU EI MITENKÄÄN TUE AJATUSTA IHMISEN
"TÄYSIMÄÄRÄISESTÄ" UUDESTISYNTYMISESTÄ TOISTEN
IHMISTEN PÄÄTTÄMÄNÄ, NIIN YHTÄVÄHÄN SE TUKEE MYÖSKÄÄN
AJATUSTA "PUOLIVÄLINUSKOVAISEKSI"
TULEMISESTA SAMALLA MENETELMÄLLÄ, MITÄ "ENNÄTTÄVÄN
ARMON" KOHDALLA
KUITENKIN MYÖS AIVAN VAKAVISSAAN OLLAAN VÄITTÄMÄSSÄ
AINOA RATKAISU ON TÄYSIMÄÄRÄINEN VAUVAKASTELUN
VALHEESTA
IRTISANOUTUMINEN.
MUISTAKAAMME MEITÄ KAIKKIA (USKOSSA OLEVIA) KOSKEVA
JUMALAN SANAN VAROITUS:
"Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla
kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu
varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta
tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin
jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä
vaadin sinun kädestäsi.(Hes.3:18)
VAROITUKSESTA ON PUOLET POISSA, JOS VAIKKA KUINKAKIN
KEHOITAMME IHMISIÄ OTTAMAAN JEESUKSEN VASTAAN
HENKILÖKOHTAISENA PELASTAJANAAN, MUTTA SAMALLA OLEMME
HILJAISESTI -JA HEIDÄN TIETENSÄ- EDELLEEN HYVÄKSYMÄSSÄ
-SIIS TOSIASIALLISESTI VAHVISTAMASSA- HEIDÄN
VALHEELLISTA KADOTUKSEEN JOHTAVAA vauvakasteluun
perustuvaa TURVAANSA, SE KUN KÄYTÄNNÖSSÄ ESTÄÄ HEITÄ
TEKEMÄSTÄ OMAA HENKILÖKOHTAISTA RATKAISUAAN, -KUINKA
KUKAAN SELLAISTA TAVOITTELEE, MINKÄ USKOO ITSELLÄÄN JO
OLEVAN-?
MIKÄ PAKOTTAA KOURISTUKSENOMAISESTI "ROIKKUMAAN"
KIINNI MITÄ IHMEELLISIMMIN OPPIRAKENNEYRITELMIN
TUETUSSA VAUVAKASTELUVALHEESSA, TÄMÄ KUN ON SE SUURIN
YKSITTÄINEN INHIMILLINEN IHMISTEN USKOONTULOA ESTÄVÄ
"JARRU".
"NO MUTTA KUN SINÄHÄN OLET JO JUMALAN LAPSI".
Ristiäiset on nimen anto tilaisuus lapselle, jolla
lapsi orjuutetaan kirkon orjaksi ja veronmaksajaksi.
Onhan TOKI TIETENKIN ALKEELLISIMMANKIN PSYKOLOGIAN
POHJALTA täysin selvää: kuinka kukaan sellaista
tavoittelee minkä uskoo itsellään jo olevan. EIKÄ
USKOONTULO OLE KASVATUKSEN TULOSTA. EIKÄ MYÖSKÄÄN
NÄILLÄ ITSEKIN VAUVAKASTETUILLA (siis tosiasiallisesti
milloinkaan uskoontulemattomilla)
vanhemmilla ole edes edellytyksiä antaa TODELLISTA
kristillistä kasvatusta.
Luterilaisen pitää ITSE HENKILÖKOHTAISESTI tehdä oma
USKONRATKAISUNSA kun Jumala häntä KUTSUU, SEKÄ tämän
jälkeen uskoon tultuaan KASTATTAA itsensä.
Siis EI KASTEELLA , EIKÄ VARSINKAAN VANHEMPIEN
PÄÄTTÄMÄNÄ
UUDESTISYNNYTÄ.Tahdotko kertoa, että
mistä suuntauksesta olet? / Minkälaisissa piireissä liikut? - uudestisyntynyt
Mies5 kirjoitti:
Tahdotko kertoa, että
mistä suuntauksesta olet? / Minkälaisissa piireissä liikut?Jeesuksen pelastamien (ei laspikasteluharhoissa vaeltavien uudestisyntymättömien pakanoitten)uudestisyntyneitten piireistä.
- Kysymys
uudestisyntynyt kirjoitti:
Jeesuksen pelastamien (ei laspikasteluharhoissa vaeltavien uudestisyntymättömien pakanoitten)uudestisyntyneitten piireistä.
Tarkoitatko vapaita suuntia (helluntailaisuus, vapaakirkko, baptistit tms.)?
Kun on olemassa muunkinlaisia suuntauksia, joissa vaaditaan aikuiskastetta / kielletään lapsikaste. (Jotkin ovat pahemmin harhassa kuin toiset.)
Lisäksi luterilaisessa kirkossakin on lapsikasteen kannattajia, jotka siirtävät uudestisyntymisen vanhemmalle iälle... - Mikko
Kysymys kirjoitti:
Tarkoitatko vapaita suuntia (helluntailaisuus, vapaakirkko, baptistit tms.)?
Kun on olemassa muunkinlaisia suuntauksia, joissa vaaditaan aikuiskastetta / kielletään lapsikaste. (Jotkin ovat pahemmin harhassa kuin toiset.)
Lisäksi luterilaisessa kirkossakin on lapsikasteen kannattajia, jotka siirtävät uudestisyntymisen vanhemmalle iälle...Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta. - Kysymys
Mikko kirjoitti:
Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:
Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).
Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
uskovien seurakunta.
Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.
Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
ja
sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).
Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
vaikeuksissa:
Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?
Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
seurakunnaksi'.
Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.
Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).
Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
"Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
1:l).
Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
Tess. 1:
6; Apt. 5:13, 14).
Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
seurakunnan
jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.
Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:
On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.
Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
-vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.
Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:
"Pelto on maailma" (Matt.13:38).
Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
elävät samassa maailmassa rinnakkain.
Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).
Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).
Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
(Apt.
2:41).
Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
muutkin
pakanakansat.
Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.
Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
kristittyä.
Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
heille kaikki Raamatun aarteet.
Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
10).
Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
Jaak.
1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.
Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.
Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "
Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
häntä eikä
missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.Mihin seurakuntaan kuulut?
Kirkosta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/VII.html
->
Mm.
"Vastapuoli on tuominnut meidän Tunnustuksemme seitsemännen opinkohdan, jossa me väitämme, että kirkko on pyhien yhteisö."
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/augstunn.html
->
VII & VIII
"Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan."
//Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.// - Neiti
Kysymys kirjoitti:
Mihin seurakuntaan kuulut?
Kirkosta:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/VII.html
->
Mm.
"Vastapuoli on tuominnut meidän Tunnustuksemme seitsemännen opinkohdan, jossa me väitämme, että kirkko on pyhien yhteisö."
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/augstunn.html
->
VII & VIII
"Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan."
//Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.//Kysymyksiä vauvakastelijoille sekä oikeat vastaukset
(R),
joita ei Raamattu kumoa, vaan päinvastoin vahvistaa.
1. Onko Jumala kaikkina aikoina uudestisynnyttänyt
ihmisiä vauvakastelussa?
R: Ei koskaan.
2. Onko kukaan pelastunut ilman vauvakastelua?
R: Paljon ihmisiä. Kukaan ei ole pelastunut
vauvakastelun kautta.
3. Voiko joku toinen toimittaa oikeata vauvakastelua
kuin luterilainen pappismies?
R: Vauvakastelu on aina väärä.
4. Kuinka vanha vauvan pitää olla että kastelu olisi
oikea?
R: Vauvakastelu ei ole koskaan oikea.
5. Onko porttokirkon (roomalaiskatolinen kirkko)
toimittamat vauvakastelut yhtä tehokkaita
uudestisynnyttämään vauvoja kuin luterilaisten
vauvakastelut? Jos ei, mikä ero niillä on?
R: Yhtä tehottomia molemmat.
6. Jos vauva sattuisi kuolemaan juuri ennen
priiskottamista, meneekö se helvetin iankaikkiseen
tuleen?
R: Vauva menee taivaaseen jos on uudesti synnytetty
ennen kuolemaa, riippumatta laittomista
vauvakasteluista.
7. Saako vauvakastelua toimittaessa käyttää saastaista
vettä?
R: Vauvakastelu on joka tapauksessa laittomuutta joten
päättäkööt itse mitä vettä käyttävät.
8. Ovatko kaikki ne jotka uskovat upotuskasteen olevan
oikea kasteen muoto uudestisyntymättömiä?
R: Eivät ole. Ne jotka pysyvät Kristuksen opissa
näyttävät että ovat Jumalan lapsia armosta.
9. Kuinka paljon vettä pitää priiskottaa vauvan päälle
että tapahtuu uudestisyntyminen?
R: Ei koskaan uudestisynny vesikasteessa.
10. Voiko vauva uudestisyntyä kastelutoimituksen
kautta jos kummit eivät usko Jeesuksen jumaluuteen?
R: Ei koskaan uudestisynny kastelussa, riippumatta
laittomista keksinnöistä kuten kummit.
11. Voiko Jumala uudestisynnyttää vauvaa jos ei ole
mitään kummeja?
R: Voi, ja synnyttääkin uudesti jos vauva on valittu,
ilman instrumentteja.
12. Mikä on se evankeliumi mitä luterilaiset
saarnaavat hengellisesti kuolleille vauvoilleen niin
että he uudestisyntyvät kastelun ja kastelu sanan
kautta?
R: Eivät koskaan saarnaa Raamatun evankeliumia
lapsilleen kastelutoimituksen yhteydessä. Ja vaikka
saarnaisivat lapsi ei uudesti syntyisi saarnatun sanan
kautta ja/tai veden valelun kautta tai lapsikastelussa
koska Jumala ei näin toimi.
13. Onko Jumala koskaan uudestisynnyttänyt jotakuta
vauvaa ennen kastelutoimitusta?
R: Mahdollisesti, muttei koskaan kastelussa tai
kastelun kautta, vaan omasta suverenisesta tahdostaan.
14. Jos vauva on kasteltu 3 kk.:n ikäisenä ja
uudestisyntynyt, mutta neljännestä vuodesta eteenpäin
hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista käyttäytymistä
aina seitsemänteen vuoteen saakka, jolloin kuolee
kiroten Jumalaa, meneekö tämä lapsi taivaaseen? Onko
kastelussa vauvaan sisääntungettu uudestisyntyminen
rauennut tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa
tapauksessa tapahtua lapsen sisimmässä?
R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.
14. Voiko kukaan pelastua jos ei ole jostain syystä
nauttinut Herran ehtoollista?
R: Voi. Ristin ryöväri on eräs esimerkki.
15. Voiko vauvana kasteltu ja uudestisyntynyt mutta
sittemmin homoseksuaalina elänyt päästä Jumalan luokse
jos kuolee sellaisena? Voiko päästä taivaaseen
samanlainen ihminen jos kuolee ennen konfirmaatiota?
R: Kukaan ei uudestisynny kasteessa tai kastelussa.
Homoseksuaalina elänyt ja kuollut ei ole Jumalan
lapsi, vaan perkeleen. Konfirmaatio on laiton toimitus
jolla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.
16. Miksi luterilaisessa kirkossa on niin monta
vauvakastelussa uudestisyntynyttä kristittyä jotka
elävät avoimessa homoudessa, huorinteossa,
saatananpalvonnassa, huumeenkäyttäjänä, murhaajana,
ateistina jne.?
Menevätkö nämä taivaaseen koska heitä kerran
kasteltiin vauvana ja uudestisyntyivät uskon ja
kastelunsa kautta, kuten kirkko esittää?
R: Eivät ole uudestisyntyneitä. Ei kukaan ole
uudestisyntynyt vauvakastelussa.
18. Voiko saatanan kirkon papin toimittama
vauvakastelu kolmiyhteisen Jumalan nimeen saada aikaan
uudestisyntymistä?
R: Ei voi, yhtä vähän kuin luterilaisen papin
toimitus.
19. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
armo”?
R: Ei missään.
20. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
liitto”?
R: Ei missään.
21. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
lapsikaste?
R: Ei missään.
22. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa kummi?
R: Ei missään.
23. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa hätäkaste?
R: Ei missään.
24. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
lupaukset”?
R: Ei missään.
25. Missä kohden Raamatussa löytyy sanapari ”kasteen
sakramentti”?
R: Ei missään.
26. Missä kohden Raamatussa käytetään sanapari
”ehtoollisen sakramentti”?
R: Ei missään.
27. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
rippikoulu?
R: Ei missään.
28. Missä kohden Raamatussa käytetään sanoja ”kasteen
liiton uusiminen”?
R: Ei missään.
Vauvakastelu on erittäin pirullinen ja eksyttävä ja
toisaalta naurettava asia, mutta se on
perkeleellisintä ja salakavalinta harhaoppia, sekä
taikauskoa, jolla saatana saa eniten sieluja
helvettiin!
"Lain tykö ja todistuksen tykö, elleivät puhu tämän
sanan mukaan se on koska heillä ei ole aamunkoittoa."
(Jes.8:20, vrt. vanha Biblia). "Kuka
ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa,
hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy,
hänellä on sekä Isä että Poika." (2Joh.9).
ks. 2Pie.2:1&3; Room.16:18; Jes.8:20(vanha Biblia);
Ilm. 22:18; 1Tim.1:3,7; Matt.15:9; 2Joh.9.
Jos vauva on kirkollisessa taikariitissä kasteltu 3
kk.:n ikäisenä ja näin kirkollisen opetuksen mukaan
uudestisynnytetty, mutta neljännestä vuodesta
eteenpäin hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista
käyttäytymistä aina kuolemaansa asti, kun on sitä
ennen hoitanut virkaansa kirkollisessa
eksytyslaitoksessa kastellen ja vihkien homopareja
(tulevaisuuden ev.lut.kirkossa lähivuosien skenaario)
jne. , jolloin kuolee homoaktissa kiroten Jumalaa,
meneekö tämä kirkollisesti lapsikasteltu taivaaseen?
Onko kastelussa vauvaan kirkollisesti sisääntungettu
uudestisyntymisen saatanallinen sakramentti rauennut
tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa tapauksessa
tapahtua lapsen sisimmässä?
R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
"Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
"Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu?
Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa
mainiosti luterilais-protestanttinen
Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen
osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet
30-64) selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon
ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen.
... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa
annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu
Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus
kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste
Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu
oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä
luku selostaa:
"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä
valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka
saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja
eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää
kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun
kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen
toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan,
Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä
tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti
apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen
Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti
ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan
uskonto (vuodet 311- 395), luemme:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska
kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä
mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä,
lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi,
joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ...
ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää
noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin
vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä
(aspersio)."
Edellä esitettämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus
todellakin pitää todennäköisenä, että alkuaan
apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä
uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli
perustettu katekumenaattejakin eli kastekouluja
kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta
periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi.
Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli
vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko
lapsia lainkaan.
Vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua
kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli
katekumenaattikin lakkasi.
Edellä esitettyjen historian tosiasioiden valossa,
väitteitä sylilapsikasteen apostoliselta ajalta
periytymisestä ei suinkaan ole syytä hyväksyä sen
perusteella, että jotkut kirkkoisät tällaista
väittävät.
Varsinkin Uuden testamentin opetusten valossa nämä
lausumat eivät todellakaan vakuuta, eli ne eivät
osoittaudu totuusarvoltaan luotettaviksi. - Ihmisluonto on turmeltunut
Neiti kirjoitti:
Kysymyksiä vauvakastelijoille sekä oikeat vastaukset
(R),
joita ei Raamattu kumoa, vaan päinvastoin vahvistaa.
1. Onko Jumala kaikkina aikoina uudestisynnyttänyt
ihmisiä vauvakastelussa?
R: Ei koskaan.
2. Onko kukaan pelastunut ilman vauvakastelua?
R: Paljon ihmisiä. Kukaan ei ole pelastunut
vauvakastelun kautta.
3. Voiko joku toinen toimittaa oikeata vauvakastelua
kuin luterilainen pappismies?
R: Vauvakastelu on aina väärä.
4. Kuinka vanha vauvan pitää olla että kastelu olisi
oikea?
R: Vauvakastelu ei ole koskaan oikea.
5. Onko porttokirkon (roomalaiskatolinen kirkko)
toimittamat vauvakastelut yhtä tehokkaita
uudestisynnyttämään vauvoja kuin luterilaisten
vauvakastelut? Jos ei, mikä ero niillä on?
R: Yhtä tehottomia molemmat.
6. Jos vauva sattuisi kuolemaan juuri ennen
priiskottamista, meneekö se helvetin iankaikkiseen
tuleen?
R: Vauva menee taivaaseen jos on uudesti synnytetty
ennen kuolemaa, riippumatta laittomista
vauvakasteluista.
7. Saako vauvakastelua toimittaessa käyttää saastaista
vettä?
R: Vauvakastelu on joka tapauksessa laittomuutta joten
päättäkööt itse mitä vettä käyttävät.
8. Ovatko kaikki ne jotka uskovat upotuskasteen olevan
oikea kasteen muoto uudestisyntymättömiä?
R: Eivät ole. Ne jotka pysyvät Kristuksen opissa
näyttävät että ovat Jumalan lapsia armosta.
9. Kuinka paljon vettä pitää priiskottaa vauvan päälle
että tapahtuu uudestisyntyminen?
R: Ei koskaan uudestisynny vesikasteessa.
10. Voiko vauva uudestisyntyä kastelutoimituksen
kautta jos kummit eivät usko Jeesuksen jumaluuteen?
R: Ei koskaan uudestisynny kastelussa, riippumatta
laittomista keksinnöistä kuten kummit.
11. Voiko Jumala uudestisynnyttää vauvaa jos ei ole
mitään kummeja?
R: Voi, ja synnyttääkin uudesti jos vauva on valittu,
ilman instrumentteja.
12. Mikä on se evankeliumi mitä luterilaiset
saarnaavat hengellisesti kuolleille vauvoilleen niin
että he uudestisyntyvät kastelun ja kastelu sanan
kautta?
R: Eivät koskaan saarnaa Raamatun evankeliumia
lapsilleen kastelutoimituksen yhteydessä. Ja vaikka
saarnaisivat lapsi ei uudesti syntyisi saarnatun sanan
kautta ja/tai veden valelun kautta tai lapsikastelussa
koska Jumala ei näin toimi.
13. Onko Jumala koskaan uudestisynnyttänyt jotakuta
vauvaa ennen kastelutoimitusta?
R: Mahdollisesti, muttei koskaan kastelussa tai
kastelun kautta, vaan omasta suverenisesta tahdostaan.
14. Jos vauva on kasteltu 3 kk.:n ikäisenä ja
uudestisyntynyt, mutta neljännestä vuodesta eteenpäin
hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista käyttäytymistä
aina seitsemänteen vuoteen saakka, jolloin kuolee
kiroten Jumalaa, meneekö tämä lapsi taivaaseen? Onko
kastelussa vauvaan sisääntungettu uudestisyntyminen
rauennut tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa
tapauksessa tapahtua lapsen sisimmässä?
R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.
14. Voiko kukaan pelastua jos ei ole jostain syystä
nauttinut Herran ehtoollista?
R: Voi. Ristin ryöväri on eräs esimerkki.
15. Voiko vauvana kasteltu ja uudestisyntynyt mutta
sittemmin homoseksuaalina elänyt päästä Jumalan luokse
jos kuolee sellaisena? Voiko päästä taivaaseen
samanlainen ihminen jos kuolee ennen konfirmaatiota?
R: Kukaan ei uudestisynny kasteessa tai kastelussa.
Homoseksuaalina elänyt ja kuollut ei ole Jumalan
lapsi, vaan perkeleen. Konfirmaatio on laiton toimitus
jolla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.
16. Miksi luterilaisessa kirkossa on niin monta
vauvakastelussa uudestisyntynyttä kristittyä jotka
elävät avoimessa homoudessa, huorinteossa,
saatananpalvonnassa, huumeenkäyttäjänä, murhaajana,
ateistina jne.?
Menevätkö nämä taivaaseen koska heitä kerran
kasteltiin vauvana ja uudestisyntyivät uskon ja
kastelunsa kautta, kuten kirkko esittää?
R: Eivät ole uudestisyntyneitä. Ei kukaan ole
uudestisyntynyt vauvakastelussa.
18. Voiko saatanan kirkon papin toimittama
vauvakastelu kolmiyhteisen Jumalan nimeen saada aikaan
uudestisyntymistä?
R: Ei voi, yhtä vähän kuin luterilaisen papin
toimitus.
19. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
armo”?
R: Ei missään.
20. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
liitto”?
R: Ei missään.
21. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
lapsikaste?
R: Ei missään.
22. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa kummi?
R: Ei missään.
23. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa hätäkaste?
R: Ei missään.
24. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
lupaukset”?
R: Ei missään.
25. Missä kohden Raamatussa löytyy sanapari ”kasteen
sakramentti”?
R: Ei missään.
26. Missä kohden Raamatussa käytetään sanapari
”ehtoollisen sakramentti”?
R: Ei missään.
27. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
rippikoulu?
R: Ei missään.
28. Missä kohden Raamatussa käytetään sanoja ”kasteen
liiton uusiminen”?
R: Ei missään.
Vauvakastelu on erittäin pirullinen ja eksyttävä ja
toisaalta naurettava asia, mutta se on
perkeleellisintä ja salakavalinta harhaoppia, sekä
taikauskoa, jolla saatana saa eniten sieluja
helvettiin!
"Lain tykö ja todistuksen tykö, elleivät puhu tämän
sanan mukaan se on koska heillä ei ole aamunkoittoa."
(Jes.8:20, vrt. vanha Biblia). "Kuka
ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa,
hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy,
hänellä on sekä Isä että Poika." (2Joh.9).
ks. 2Pie.2:1&3; Room.16:18; Jes.8:20(vanha Biblia);
Ilm. 22:18; 1Tim.1:3,7; Matt.15:9; 2Joh.9.
Jos vauva on kirkollisessa taikariitissä kasteltu 3
kk.:n ikäisenä ja näin kirkollisen opetuksen mukaan
uudestisynnytetty, mutta neljännestä vuodesta
eteenpäin hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista
käyttäytymistä aina kuolemaansa asti, kun on sitä
ennen hoitanut virkaansa kirkollisessa
eksytyslaitoksessa kastellen ja vihkien homopareja
(tulevaisuuden ev.lut.kirkossa lähivuosien skenaario)
jne. , jolloin kuolee homoaktissa kiroten Jumalaa,
meneekö tämä kirkollisesti lapsikasteltu taivaaseen?
Onko kastelussa vauvaan kirkollisesti sisääntungettu
uudestisyntymisen saatanallinen sakramentti rauennut
tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa tapauksessa
tapahtua lapsen sisimmässä?
R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
"Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):
"Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
puuttuu."
Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:
"Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."
Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
"Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):
"Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
ulkonaisestikuvasi kuolemista."
Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
"Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):
"UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
tulemista."
Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:
"Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
käyttöä."
Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
vastustettu?
Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
LAPSIKASTETTA!
Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?
Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa
mainiosti luterilais-protestanttinen
Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen
osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet
30-64) selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon
ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen.
... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa
annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu
Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus
kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste
Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu
oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä
luku selostaa:
"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä
valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka
saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja
eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää
kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun
kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen
toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan,
Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä
tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti
apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen
Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti
ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan
uskonto (vuodet 311- 395), luemme:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska
kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä
mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä,
lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi,
joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ...
ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää
noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin
vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä
(aspersio)."
Edellä esitettämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus
todellakin pitää todennäköisenä, että alkuaan
apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä
uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli
perustettu katekumenaattejakin eli kastekouluja
kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta
periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi.
Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli
vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko
lapsia lainkaan.
Vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua
kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli
katekumenaattikin lakkasi.
Edellä esitettyjen historian tosiasioiden valossa,
väitteitä sylilapsikasteen apostoliselta ajalta
periytymisestä ei suinkaan ole syytä hyväksyä sen
perusteella, että jotkut kirkkoisät tällaista
väittävät.
Varsinkin Uuden testamentin opetusten valossa nämä
lausumat eivät todellakaan vakuuta, eli ne eivät
osoittaudu totuusarvoltaan luotettaviksi.Toistan tätä kysymystä:
Mihin suuntaukseen kuulut? - Jeesuksen oma
Ihmisluonto on turmeltunut kirjoitti:
Toistan tätä kysymystä:
Mihin suuntaukseen kuulut?Kysy mitä Jeesus Kristus ajattelee ihmistekoisista kirkollisista lahkoista kuten esim. luterilaisuus, jonka pelastuksen perustus on saatanan teossa lapsikastelu eikä Jumalan Kristuksessa tekemässä pelastusteossa?
Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
Pyhän Raamatun välillä.
Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.
Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.
Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.
Tässä on esimerkki.
Kuka pelastuu?
Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.
Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:
"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.
Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:
"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
täyttää Pyhällä Hengellä jne."
Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
valhetta.
Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?
Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
kun ei ole pelastuksen häivääkään!
Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.
Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?
Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:
"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)
Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
sitten?
Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.
Älä anna pettää itseäsi!
Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.
Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?
Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
2. Piet. 3:9.
Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
yksinkertaisena:
Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.
Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.
Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
pelastaako Jeesus vai lapsikaste.
Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!
Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
opettaa, että lapsikaste pelastaa.
Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.
Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
uskonnollinen eksytys ja valhe?
Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
määritelmän kanssa kasteesta?
Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
lapsikastelu.
Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
"kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
kirkon virallisen opin (lapsikastelu
uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.
Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
tuntoja. Hän koki kirkon
uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:
"Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
suruton mies ja olin kokenut todellisen
uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).
Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
regenitorum).
Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:
"Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).
Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
kastenäkemystä?
Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
"tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".
Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.
Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
"Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
hartauskirja.
On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu. - Ihmisluonto on turmeltunut
Jeesuksen oma kirjoitti:
Kysy mitä Jeesus Kristus ajattelee ihmistekoisista kirkollisista lahkoista kuten esim. luterilaisuus, jonka pelastuksen perustus on saatanan teossa lapsikastelu eikä Jumalan Kristuksessa tekemässä pelastusteossa?
Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
pelastuksen häivääkään.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
Pyhän Raamatun välillä.
Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.
Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.
Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.
Tässä on esimerkki.
Kuka pelastuu?
Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.
Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:
"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.
Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:
"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
täyttää Pyhällä Hengellä jne."
Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
valhetta.
Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?
Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
kun ei ole pelastuksen häivääkään!
Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.
Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?
Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:
"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)
Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
sitten?
Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.
Älä anna pettää itseäsi!
Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.
Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?
Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
2. Piet. 3:9.
Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
yksinkertaisena:
Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.
Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.
Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!
Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
Raamattu vai ihmismielipiteet?
Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
pelastaako Jeesus vai lapsikaste.
Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!
Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
opettaa, että lapsikaste pelastaa.
Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.
Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
uskonnollinen eksytys ja valhe?
Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
määritelmän kanssa kasteesta?
Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
lapsikastelu.
Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
"kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
kirkon virallisen opin (lapsikastelu
uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
joutua omantuntonsa
kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.
Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
tuntoja. Hän koki kirkon
uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:
"Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
suruton mies ja olin kokenut todellisen
uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).
Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
regenitorum).
Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:
"Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).
Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
kastenäkemystä?
Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
"tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".
Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.
Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
"Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
hartauskirja.
On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.En ainakaan nopeasti katsottuna löytänyt vastausta kysmykseeni.
Onkohan kysymykseni liian vaikea. No, tuskin sentään...
(Vai olikohan vastaus tekstissä, se oli niin pitkä...) - Aarne
Ihmisluonto on turmeltunut kirjoitti:
En ainakaan nopeasti katsottuna löytänyt vastausta kysmykseeni.
Onkohan kysymykseni liian vaikea. No, tuskin sentään...
(Vai olikohan vastaus tekstissä, se oli niin pitkä...)Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
pitää siinä
vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
hyödylliseksi.
Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.
Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.
Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
uskoon tulleille ihmisille.
Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.
Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.
Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.
Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
lapsikasteluksi.
Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!
lapsikasteluttajat, jos käytte
kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
(lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
(Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
pilkan!
Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
poikkeuksetta säännönmukaisesti.
Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
valtion virkamiehiä, joiden on pakko
alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.
HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
kristinuskosta.
Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.
Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
uskonnollista hartautta.
Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
upotuskastetta.
Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
elostelijat väärässä!
- Missukka
Jeesus: "sallikaa lasten tulla minun tyköni"
Sinä: "Miksi lahkokultti pitää lapsikastelua "pyhän toimituksena" hellittämättä, vaikka Raamatun valossa se on vain perkeleellinen eksytyttävä taikameno, jossa ei ole pelastuksen häivääkään?"
Minä: Kaste on arvokas sakramentti. Niille ketkä sitä arvostavat, kerta riittää ja pelastuksen häiväkin näkyy. Taikuus ei kuulu kristinuskoon.
Jeesus: "Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellänsä"
Sinä: "Veden pirskotus/valelu/kasteluriitti
vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden
pakanariitti."
Minä: mielestäsi siis evankelis-luterilaiset papit ja kirkkokansa ovat kaikki teko-kristittyjä. Jassoo. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja toisten arvojen käsittelyyn. Harmi vain että tullaan kunkin omalle palstalle haukkumaan heitä. Ce la vie.
Kertoisitko miten katolilaisuudessa vauvalle annetaan nimi?- Raamatullinen
UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
todista rintalasten kastamisen puolesta.
1. Korneliuksen perhekunta
Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
10:33 Kaikki tulivat uskoon
11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
kastettiin
2. Lyydian perhekunta
Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski
tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
todennäköisesti hänen palvelusväkeään
3. Vanginvartijan perhekunta
Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi
4. Krispuksen perhekunta
Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
Herraan.
5 Stefanaan perhekunta
1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
palvelukseen"
En kannata tappelua kasteesta. Silti omat kommenttisi
ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin
aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta
puolustavilla on.
"Ja minne se hävisi perisynti kun sitä ei näy missään.
Ei taida vastenmielinen synti-käsite kattaakaan
kaikkia ihmisiä. Jätetäämpä lapset käsitteen
ulkopuolelle ja oppi on taas ehyt."
Babtistien mielestä kasteella ei ole mitään merkitystä
sylilapselle. Tosin Aadamin lankeemuksen seuraukset
koskevat lapsiakin, mutta he ovat myös osallisia siitä
pelastuksesta, joka hankittiin Kristuksen
sovitustyöllä ja joka koskee kaikkia ihmisiä, Room
5:18.
Mikään teko sinänsä ei saata sylilasta lankeemuksen
alaiseksi, ja yhtä vähän tarvitaan mitään tekoa
saattamaan hänet armon vaikutuksen alaiseksi. Lapsi
kuuluu langenneeseen sukuun, mutta myöskin siihen
sukuun, jonka edestä Kristus kuoli.
Missään kohden UT:ssa lapsen asemaa ei mainita
ongelmana. "Sellaisten on Jumalan valtakunta". On myös
syytä huomata, että nekään uskontokunnat, jotka
opettavat uudestisyntymisen tapahtuvan lapsikasteessa
eivät tee tästä opistansa sitä johtopäätöstä, että
kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen.
Kastenäkemyksestään huolimatta kaikki kristityn ovat
sitä mieltä, että Jumala, joka täytti Johannes
kastajan Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa, voi
suorittaa tekonsa tänä päivänä tietämättömässä
lapsessa. Pelastus on yksi Jeesus Kristus ja Hänen
tekonsa.
UT:n mukaan henkilökohtainen usko on kasteen ehdoton
edellytys, esim. Mark 16:16, Apt 8:12,37, 10:43-48.
Käsitys uskon ja kasteen erottamattomasta yhteydestä
on ratkaiseva babtismin näkemyksessä kasteen
sisällöstä ja merkityksestä. Samalla saadaan vastaus
siihen kenellä on oikeus tulla kastetuksi, sekä
kasteen ajankohta.
Babtistisen käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
henkilökohtainen merkitys.
UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.
Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
on babtistien mukaan vieras UT:lle. Heidän mukaansa
Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus ja
uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.
UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
voisi tapahtua kasteen kautta.
Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
10:14.
Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi
aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."
Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
vapaasta tahdosta sallii itselleen. Babtistiuskovalle
on siis selvää, että ainoastaan se voi tulla
kastetuksi, joka sananjulistuksen kautta on tullut
uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5 "He ottivat kasteen
vastaan."
Tämä on viimeinen vastaukseni tähän aiheeseen, mutta
jos joku itse tekstiin haluaa vastauksia, voin siihen
vielä puuttua.
Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
perusteella, joka on kirjoitettu ilman
tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
palvelevan tarkoitustaan, eli selittää babtistinen
kastenäkemys.
Sama kirja sisältää myös luterilaisen ja metodistisen
näkemyksen, joihin olen tietysti tutustunut yhtä
lailla. Kommenttisi, "tutki ilman opin antamia
silmälaseja" on valitettavasti juuri tyypillinen
kommentti käytäessä kaste-keskustelua. Asia on tärkeä,
ja on oikein puhua siitä, mutta tälläistä kristikunnan
jakoa sen ei saa antaa tehdä.
Kansa kulki lapset sylissä meren uomaa, jossa he
saivat kaikki kasteen. Myös lapset."
No johan oli uusi tulkinta siitä, kun vedet
jakaantuivat Israelin kansan edessä. Miksi silloin
olisi ketään kastettu, kun kristillisen kasteen
asettamiseen oli vielä tuhansia vuosia aikaa? Kasteen
ja tämän tapauksen sotkeminen keskenään on erikoista,
koska Uusi Testamentti itse puhuu kasteesta
riittävästi, ilman että tukea pitäisi hakea näin
kaukaa ja monen oletuksen kautta. Tässä ei menty veden
kautta vaan maan kautta.
Kastetta ei voi myöskään verrata sinettiin
ovenpielessä. Siihen voi verrata ainoastaan Jeesuksen
Kristuksen maahan vuotanutta vereä, jossa meillä on
suoja vihollista vastaan.
Kokonaisuudessaan kaste ei itsessään pelasta ketään,
näin uskovat kaikki protestanttiset uskon suunnat.
Vaikka Raamattu näyttää puhuvan kasteesta pelastavan,
toisessa kohtaa se ilmaisee pelastuksen ainoastaan
uskosta. Näin voimme ymmärtää näiden kahden liittyvän
toisiinsa. Raamatussa uskoontuloa seurasi kaste, ja
näin yhteenliitettyinä Raamatun oppi kasteesta tulee
yksinkertaiseksi. - Missukka
Raamatullinen kirjoitti:
UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
todista rintalasten kastamisen puolesta.
1. Korneliuksen perhekunta
Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
10:33 Kaikki tulivat uskoon
11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
kastettiin
2. Lyydian perhekunta
Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski
tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
todennäköisesti hänen palvelusväkeään
3. Vanginvartijan perhekunta
Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi
4. Krispuksen perhekunta
Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
Herraan.
5 Stefanaan perhekunta
1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
palvelukseen"
En kannata tappelua kasteesta. Silti omat kommenttisi
ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin
aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta
puolustavilla on.
"Ja minne se hävisi perisynti kun sitä ei näy missään.
Ei taida vastenmielinen synti-käsite kattaakaan
kaikkia ihmisiä. Jätetäämpä lapset käsitteen
ulkopuolelle ja oppi on taas ehyt."
Babtistien mielestä kasteella ei ole mitään merkitystä
sylilapselle. Tosin Aadamin lankeemuksen seuraukset
koskevat lapsiakin, mutta he ovat myös osallisia siitä
pelastuksesta, joka hankittiin Kristuksen
sovitustyöllä ja joka koskee kaikkia ihmisiä, Room
5:18.
Mikään teko sinänsä ei saata sylilasta lankeemuksen
alaiseksi, ja yhtä vähän tarvitaan mitään tekoa
saattamaan hänet armon vaikutuksen alaiseksi. Lapsi
kuuluu langenneeseen sukuun, mutta myöskin siihen
sukuun, jonka edestä Kristus kuoli.
Missään kohden UT:ssa lapsen asemaa ei mainita
ongelmana. "Sellaisten on Jumalan valtakunta". On myös
syytä huomata, että nekään uskontokunnat, jotka
opettavat uudestisyntymisen tapahtuvan lapsikasteessa
eivät tee tästä opistansa sitä johtopäätöstä, että
kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen.
Kastenäkemyksestään huolimatta kaikki kristityn ovat
sitä mieltä, että Jumala, joka täytti Johannes
kastajan Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa, voi
suorittaa tekonsa tänä päivänä tietämättömässä
lapsessa. Pelastus on yksi Jeesus Kristus ja Hänen
tekonsa.
UT:n mukaan henkilökohtainen usko on kasteen ehdoton
edellytys, esim. Mark 16:16, Apt 8:12,37, 10:43-48.
Käsitys uskon ja kasteen erottamattomasta yhteydestä
on ratkaiseva babtismin näkemyksessä kasteen
sisällöstä ja merkityksestä. Samalla saadaan vastaus
siihen kenellä on oikeus tulla kastetuksi, sekä
kasteen ajankohta.
Babtistisen käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
henkilökohtainen merkitys.
UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.
Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
on babtistien mukaan vieras UT:lle. Heidän mukaansa
Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus ja
uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.
UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
voisi tapahtua kasteen kautta.
Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
10:14.
Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi
aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."
Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
vapaasta tahdosta sallii itselleen. Babtistiuskovalle
on siis selvää, että ainoastaan se voi tulla
kastetuksi, joka sananjulistuksen kautta on tullut
uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5 "He ottivat kasteen
vastaan."
Tämä on viimeinen vastaukseni tähän aiheeseen, mutta
jos joku itse tekstiin haluaa vastauksia, voin siihen
vielä puuttua.
Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
perusteella, joka on kirjoitettu ilman
tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
palvelevan tarkoitustaan, eli selittää babtistinen
kastenäkemys.
Sama kirja sisältää myös luterilaisen ja metodistisen
näkemyksen, joihin olen tietysti tutustunut yhtä
lailla. Kommenttisi, "tutki ilman opin antamia
silmälaseja" on valitettavasti juuri tyypillinen
kommentti käytäessä kaste-keskustelua. Asia on tärkeä,
ja on oikein puhua siitä, mutta tälläistä kristikunnan
jakoa sen ei saa antaa tehdä.
Kansa kulki lapset sylissä meren uomaa, jossa he
saivat kaikki kasteen. Myös lapset."
No johan oli uusi tulkinta siitä, kun vedet
jakaantuivat Israelin kansan edessä. Miksi silloin
olisi ketään kastettu, kun kristillisen kasteen
asettamiseen oli vielä tuhansia vuosia aikaa? Kasteen
ja tämän tapauksen sotkeminen keskenään on erikoista,
koska Uusi Testamentti itse puhuu kasteesta
riittävästi, ilman että tukea pitäisi hakea näin
kaukaa ja monen oletuksen kautta. Tässä ei menty veden
kautta vaan maan kautta.
Kastetta ei voi myöskään verrata sinettiin
ovenpielessä. Siihen voi verrata ainoastaan Jeesuksen
Kristuksen maahan vuotanutta vereä, jossa meillä on
suoja vihollista vastaan.
Kokonaisuudessaan kaste ei itsessään pelasta ketään,
näin uskovat kaikki protestanttiset uskon suunnat.
Vaikka Raamattu näyttää puhuvan kasteesta pelastavan,
toisessa kohtaa se ilmaisee pelastuksen ainoastaan
uskosta. Näin voimme ymmärtää näiden kahden liittyvän
toisiinsa. Raamatussa uskoontuloa seurasi kaste, ja
näin yhteenliitettyinä Raamatun oppi kasteesta tulee
yksinkertaiseksi."Silti omat kommenttisi ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta puolustavilla on."
"Minä: Kaste on arvokas sakramentti. Niille ketkä sitä arvostavat, kerta riittää ja pelastuksen häiväkin näkyy. Taikuus ei kuulu kristinuskoon."
"Minä: mielestäsi siis evankelis-luterilaiset papit ja kirkkokansa ovat kaikki teko-kristittyjä. Jassoo. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja toisten arvojen käsittelyyn. Harmi vain että tullaan kunkin omalle palstalle haukkumaan heitä. Ce la vie."
Vai tunteellisia ja horjuvia kommentteja. Eikö riiteistä, taikauskosta ym.ym. kirjoittaminen ole tunteellista?
Käsitin että evl:t on kirjoittajan mielestä kuten sanoin. Kyllä minä sen ymmärrän että aikuiskastetta kannattavat eivät kasta lapsiaan vauvoina. Sitä en ymmärrä että jos uskovaiset vanhemmat haluavat lapsensa kastaa vauvana niin sen perusteella haukutaan taikauskoiseksi pakanariittien suorittajaksi. Eipä ole takuita uskossa elämiseen sama mihin aikaan sen kasteen suorittaa. - uskova
Missukka kirjoitti:
"Silti omat kommenttisi ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta puolustavilla on."
"Minä: Kaste on arvokas sakramentti. Niille ketkä sitä arvostavat, kerta riittää ja pelastuksen häiväkin näkyy. Taikuus ei kuulu kristinuskoon."
"Minä: mielestäsi siis evankelis-luterilaiset papit ja kirkkokansa ovat kaikki teko-kristittyjä. Jassoo. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja toisten arvojen käsittelyyn. Harmi vain että tullaan kunkin omalle palstalle haukkumaan heitä. Ce la vie."
Vai tunteellisia ja horjuvia kommentteja. Eikö riiteistä, taikauskosta ym.ym. kirjoittaminen ole tunteellista?
Käsitin että evl:t on kirjoittajan mielestä kuten sanoin. Kyllä minä sen ymmärrän että aikuiskastetta kannattavat eivät kasta lapsiaan vauvoina. Sitä en ymmärrä että jos uskovaiset vanhemmat haluavat lapsensa kastaa vauvana niin sen perusteella haukutaan taikauskoiseksi pakanariittien suorittajaksi. Eipä ole takuita uskossa elämiseen sama mihin aikaan sen kasteen suorittaa.Tulin oikeasti uskoon. Ja keskustelin asiasta erään tuntemani papin kanssa. Hän on pappina luterilaisessa kirkossa. Kysyin häneltä kasteesta.
Luterilainen pappi antoi ensin minun puhua ja kyseli sitten, oliko minulle avautunut sanasta jotain
tässä suhteessa tai olinko muuten jonkin määrätyn käsityksen kannalla.
Päästyään varmuuteen, että olin ilman mitään omaa näkemystä - olinhan vasta tullut henkilökohtaiseen uskoon - ja tässä asiassa puolueeton niin hyvin kirkkoon kuin vapaisiin herätysliikkeisiinkin nähden, ojensi hän minulle erään kirjan ja osoittisiinä paria sivua.
Tuo kirja oli arkkipiispa Kailan kirjoittama teos nimeltä "Apostolien teot", ja se oli omistettu erään hiippakunnan papistolle.
Eteeni avattu kohta käsitteli Pietarin helluntaipäivänä pitämää puhetta ja sen vaikutusta. Siinä kerrottiin, kuinka kuulijat joutuivat totuuden
tuntoon ja huudahtivat hädässään:
"Miehet, veljet, mitä meidän on tekeminen?"
Tämän jälkeen luin luterilaisen arkkipiispan seuraavan selostuksen kohdasta:
"Pietari vastasi nyt kaikkien puolesta:
"Tehkää parannus ja kastattakoon kukin teistä itsensä
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin saatte Pyhän Hengen lahjan."
Pietari liittyy tässä Luukkaan kertomaan Jeesuksen sanaan, ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään. (Luuk. 24: 47.) Siis
ensin p a r a n n u s (= mielen muutos), sen jälkeen k a s t e, ja siinä anteeksiantamus ja P y h ä n
H e n g e n o s a l l i s u u s. (Sivu 27. Harvennus arkkipiispa Kailan)
Samalla sivulla oli myos maininta, joke puhui jotain kasteen tarkoituksesta. Se kuului näin:
"Apostolit toimivat upottamalla eikä valelemalla". (Sivu 28, viimeinen kappale.)
Arkkipiispa Kailan loppupäätelmä teki minuun vielä selventävämmän vaikutuksen. Se oli tämä:
"Erittäin tärkeä on tiedonanto, etta kääntyneet kastettiin, sillä siitä tuli seurakunnassa jatkuva tapa. Kastetut muodostivat seurakunnan."
En voinut väittää tätä kuvausta sekavaksi enkä vaikeatajuiseksi. Ja avattuani Raamattuni, tulin siihen hämmästyttävään toteamukseen, että Jumalan sana, arkkipiispan kirja ja helluntaiseurakunnissa vallalla oleva käytäntö pitivät täysin yhtä.
"Mutta minkä tähden kirkko on luopunut tästä näin selvästä kaste- ja seurakuntaopista?" huudahdin minä hämmästyneenä.
En enää muista, mitä syntyneessä keskustelussa tuli esille, mutta joka tapauksessa sain aloitteen tutkia
historiallisten olojen vaikutusta alkuseurakunnan ja kirkon kehitykseen.
Ymmärsin, että Jumalan pelastussuunnitelma ja ihmiskunnan valtiollisten ja hallinnollisten olojen
kehitys olivat kaksi eri asiaa, joiden suhteen oli tehtävä valinta ja määrättävä niiden keskeinen
johtoasema. Kumpi oli merkitsevä enemmän, Pyhä Raamattuko vai kirkolliskokouksien päätökset?
Muistin jo kouluajoilta, etta Luther oli ollut saman taistelun edessä ja valinnut Pyhän Raamatun.
Luin arkkipiispan kirjan oikein syventymällä. Sitten otin jalleen Raamattuni ja päätin täysin puolueettomasti katsoa, mitä se opettaa tästä asiasta.
Minulla ei todellakaan olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikka Raamattu olisi tarjonnut minulle opin lapsikasteesta. Tahdoin vain saada selville,kumpi käsitys oli Jumalan sanaksi nimitetyn ohjeen mukainen.
Ja tulos oli kieltämättömän selvä. Koko se tilanne, jossa kristinusko lähti liikkeelle, oli sen luontoinen, etta apostolit henkensä menettämisen
uhalla todistivat Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta
ja osoittivat HÄNEN olevan Jumalan asettaman Välimiehen ja Kristuksen. Samoin ne, jotka uskoivat tämän tunnusteoilla vahvistetun julistuksen,
kastattivat itsensä henkensä menettämisen uhalla Jeesuksen nimeen antautuen HÄNEN seuraajikseen.
Ainoakaan Pyhän Raamatun paikka ei antanut vihjettäkään siihen, että kaste olisi voinut kuulua muille kuin
niille, jotka olivat evankeliumin kautta tulleet uskoon. Muuta kasteoppia en löytänyt Pyhästä Raamatusta.
Totesin myöskin, etta opetus kasteesta ja seurakunnasta liittäytyivät yhteen.
Olihan arkkipiispa Kailan selittämä Apostolien tekojen toinen luku aivan selvä kuvaus seurakunnan synnystä.
Luin Raamatustani Pietarin sanojen jatkoa hänen kehoitettuaan heränneitä kastattamaan itsensä:
"Ja Pietari vakavasti kehoitti heitä sanoen:
"Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta! - Jotka nyt ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin
kolmetuhatta henkeä. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa. - Ja Herra lisäsi heidän
yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat."
Tästä Raamatun kohdasta siis vain, että uskoon tulleet irtisanoutuivat entisestä vaelluksestaan ja antoivat pelastaa itsensä uskottomien yhteydestä ja
hallinnasta, kastattivat itsensä Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuen täten HÄNEEN kaikessa, sekä muodostivat
keskinäisen yhteyden, maailmasta erotetun seurakunnan, joka vaelsi apostolien opetuksessa, leivän murtamisessa ja rukouksessa. Ja tähän
Kristukselle eroitettuun joukkoon lisäsi Jumala joka päivä niitä, jotka olivat samalla tavoin kokeneet uskoon tulon ja pelastuksen.
Tämä oli aivan selvä, ja täten opetti myos arkkipiispa kirjassaan aikoinaan tapahtuneeksi.
Sitten otin asian puheeksi sellaisten kirkollisten kanssa, joiden uskoin voivan pätevästi edustaa vastakkaista kantaa ja esittää todistuksia
lapsikasteteorian puolesta. Heidän pätevin väitteensä oli se, että Raamattu puhuu perhekuntien kastamisesta. Tämä ei kuitenkaan valaissut paljoakaan, koska myös kirkollisen arkkipiispa Kailan
kirja painotti näissä kohdissa sitä, että läsnaolijat olivat tulleet uskoon.
Arkkipiispa päättää esim. Korneliuksen perhekunnan kastamista koskevan kuvauksen sanoihin:
"Eikä kukaan asettunut uskoon tulleiden kastamista vastaan. Olivathan he jo kastetut Pyhällä Hengellä."
Ei ollut siis pikkulapsista kysymys eikä missään tapauksessa vauvoista!
Samoin arkkipiispa Kaila kirjoittaa Filipin vanginvartijan perhekunnan tapauksesta:
"Päästäkseen uskoon tarvitsi vanginvartija lähempää opetusta, muutenhan Jeesus olisi ollut hänelle vain pelkkä nimi. Sentähden Paavali ja Siilas puhuivat Herran sanaa hanelle kuin kaikille, jotka olivat
hänen kodissaan. Kun vanginvartija perheinensä oli kastettu, riemuitsi hän siitä, etta hän perhekuntineen
oli tullut Jumalaan uskovaksi."
Näin täysin Raamattuun nojautuvat arkkipiispa Kailan esitykset eivät suinkaan herätä sitä käsitystä, etta
apostolit olisivat ilman muuta tulleet koteihin ja alkaneet kastaa lapsia.
Sen täytyy olla aivan kyvyttömän tasapuoliseen arvostelemiseen, joka voi nähdä Raamatussa kirkollisen lapsikasteen.
Sitäpaitsi tuo selvä todistus, että apostolit toimivat Hengen johdossa ja heillä oli kasteessa pääasiana
Jeesukseen tunnustautuminen, tekee ajatuksen pikkuvauvojen kasteesta aivan mahdottomaksi.
Onhan merkille pantavaa, että kun etiopialainen hoviherra oli kuullut Filippuksen saarnan ja pyysi sen
valtaamana kastetta, niin ei Filippus häntäkään ilman muuta kastanut, vaan kysyi painavasti:
"Jos uskot koko sydämestäsi, niin se sinulle tapahtukoon."
Ja kun hoviherra vastasi:
"Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika",
silloin vasta Filippus johdatti tämän pelastuneen miehen veteen."
Arkkipiispan Kailan kirjan maininta siitä, että kaste toimitettiin upottamalla, on selvästi Pyhän Raamatun mukainen.
Muut lapsikasteen puoltajien väitteet olivat hyvin hataria. Useimmat eivat halunneet lainkaan keskittää
tutkimusta siihen, oliko tapa Raamatun mukainen, vaan esittivät vain tunnelmallisia kuvauksia kauniista
ristiäistilaisuuksista. Toiset huuudahtivat vain: "Ei kukaan voi estää meitä tuomasta lapsia kasteessa Jeesuksen luo!"
Monet vetosivat siihen, ettei Raamatussa ollut nimenomaista kieltoa lasten kastamisesta, ja kun tällaisia selittäjiä on hyvin paljon.
Tahdon kuulemallani vertauksella osoittaa; mihin tämä kanta johtaa:
Eräs työnjohtaja viitoitti linjakepeillä tien suunnan ja käski miesten ryhtyä raivaamaan tietä. Kun hän jonkin ajan kuluttua tuli katsomaan; olikin tietä
ryhdytty tekemään aivan toiseen suuntaan.
"Mitä te oikein tarkoitatte!?! huusi työnjohtaja.
"Minä määräsin suunnan tuosta kulkemaan!"
"Mutta eihän mestari kieltänyt meitä tännekään suunnalle tekemästä", oli vastaus.
Jollei joku tämän perusteella pääse selville, että Jumalan opetus on luotettava, vaikkei jokaisen
määräyksen jälkeen olekaan lisätty huomautusta:
"Päinvastainen menettely kielletään!", niin tällainen ihminen jääköön omiin näkemyksiinsä.
Eräs yleisesti kuulemani väite oli tämä:
"Kuinka lapsikaste voisi olla vaara, kun niin jalot ja oppineet henkilöt kuin ne ja ne ovat sen kannalla!"
Tähän täytyy meidän vastata, etta roomlaiskatolinen oppi kaikkine väärinkäytöksineen oli vallalla toista
tuhatta vuotta, ja kuitenkin sen opin piirissä oli monia erittäin jaloja ja syvällisiä kristittyjä, kuten
Bernhard Clairvauxlainen ja Fransiskus Assisilainen.
Ei Luther ollut ainoa rehellinen mies keskiajalla, mutta suunnattomalla voimalla vallitsevia ja syvälle
kansan olemukseen juurrutettuja käsityksiä ei vähällä käännetä, varsinkin kun vastassa on koko valtiollinen ja kirkollinen mahti.
Näyttää olevan niin, että kirkkolaitoksen etuja nauttivien henkilöiden on äärimmäisen vaikeata tutkia täysin puolueettomasti
Raamattua.
Kuuluisan jumalanmiehen, Yrjö Müllerin elämäkerta osoittaa, kuinka vaikea hänen oli nähdä Raamatun kasteoppi. Ja kuitenkin hän, sen lopultakin nähtyään, sanoo sitä Raamatun selvimmäksi opiksi.
Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi pitänyt minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi.
Päinvastoin avuttomuus tässä suhteessa oli täysin ilmeinen.
Noudattaakseni Jeesuksen kehoitusta HÄNEN kuolemansa muistoaterian viettämisestä ja antaakseni pelastaa
itseni nurjan sukukunnan yhteydestä Jeesuksen seuraajien joukkoon, Jumalan seurakunnan jäseneksi, kastatin itseni. Ja Jumala salli vaimoni kypsyä uskossaan niin, että saatoimme yhdessä mennä yhtä aikaan raamatulliselle kasteelle. - Missukka
uskova kirjoitti:
Tulin oikeasti uskoon. Ja keskustelin asiasta erään tuntemani papin kanssa. Hän on pappina luterilaisessa kirkossa. Kysyin häneltä kasteesta.
Luterilainen pappi antoi ensin minun puhua ja kyseli sitten, oliko minulle avautunut sanasta jotain
tässä suhteessa tai olinko muuten jonkin määrätyn käsityksen kannalla.
Päästyään varmuuteen, että olin ilman mitään omaa näkemystä - olinhan vasta tullut henkilökohtaiseen uskoon - ja tässä asiassa puolueeton niin hyvin kirkkoon kuin vapaisiin herätysliikkeisiinkin nähden, ojensi hän minulle erään kirjan ja osoittisiinä paria sivua.
Tuo kirja oli arkkipiispa Kailan kirjoittama teos nimeltä "Apostolien teot", ja se oli omistettu erään hiippakunnan papistolle.
Eteeni avattu kohta käsitteli Pietarin helluntaipäivänä pitämää puhetta ja sen vaikutusta. Siinä kerrottiin, kuinka kuulijat joutuivat totuuden
tuntoon ja huudahtivat hädässään:
"Miehet, veljet, mitä meidän on tekeminen?"
Tämän jälkeen luin luterilaisen arkkipiispan seuraavan selostuksen kohdasta:
"Pietari vastasi nyt kaikkien puolesta:
"Tehkää parannus ja kastattakoon kukin teistä itsensä
Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin saatte Pyhän Hengen lahjan."
Pietari liittyy tässä Luukkaan kertomaan Jeesuksen sanaan, ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään. (Luuk. 24: 47.) Siis
ensin p a r a n n u s (= mielen muutos), sen jälkeen k a s t e, ja siinä anteeksiantamus ja P y h ä n
H e n g e n o s a l l i s u u s. (Sivu 27. Harvennus arkkipiispa Kailan)
Samalla sivulla oli myos maininta, joke puhui jotain kasteen tarkoituksesta. Se kuului näin:
"Apostolit toimivat upottamalla eikä valelemalla". (Sivu 28, viimeinen kappale.)
Arkkipiispa Kailan loppupäätelmä teki minuun vielä selventävämmän vaikutuksen. Se oli tämä:
"Erittäin tärkeä on tiedonanto, etta kääntyneet kastettiin, sillä siitä tuli seurakunnassa jatkuva tapa. Kastetut muodostivat seurakunnan."
En voinut väittää tätä kuvausta sekavaksi enkä vaikeatajuiseksi. Ja avattuani Raamattuni, tulin siihen hämmästyttävään toteamukseen, että Jumalan sana, arkkipiispan kirja ja helluntaiseurakunnissa vallalla oleva käytäntö pitivät täysin yhtä.
"Mutta minkä tähden kirkko on luopunut tästä näin selvästä kaste- ja seurakuntaopista?" huudahdin minä hämmästyneenä.
En enää muista, mitä syntyneessä keskustelussa tuli esille, mutta joka tapauksessa sain aloitteen tutkia
historiallisten olojen vaikutusta alkuseurakunnan ja kirkon kehitykseen.
Ymmärsin, että Jumalan pelastussuunnitelma ja ihmiskunnan valtiollisten ja hallinnollisten olojen
kehitys olivat kaksi eri asiaa, joiden suhteen oli tehtävä valinta ja määrättävä niiden keskeinen
johtoasema. Kumpi oli merkitsevä enemmän, Pyhä Raamattuko vai kirkolliskokouksien päätökset?
Muistin jo kouluajoilta, etta Luther oli ollut saman taistelun edessä ja valinnut Pyhän Raamatun.
Luin arkkipiispan kirjan oikein syventymällä. Sitten otin jalleen Raamattuni ja päätin täysin puolueettomasti katsoa, mitä se opettaa tästä asiasta.
Minulla ei todellakaan olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikka Raamattu olisi tarjonnut minulle opin lapsikasteesta. Tahdoin vain saada selville,kumpi käsitys oli Jumalan sanaksi nimitetyn ohjeen mukainen.
Ja tulos oli kieltämättömän selvä. Koko se tilanne, jossa kristinusko lähti liikkeelle, oli sen luontoinen, etta apostolit henkensä menettämisen
uhalla todistivat Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta
ja osoittivat HÄNEN olevan Jumalan asettaman Välimiehen ja Kristuksen. Samoin ne, jotka uskoivat tämän tunnusteoilla vahvistetun julistuksen,
kastattivat itsensä henkensä menettämisen uhalla Jeesuksen nimeen antautuen HÄNEN seuraajikseen.
Ainoakaan Pyhän Raamatun paikka ei antanut vihjettäkään siihen, että kaste olisi voinut kuulua muille kuin
niille, jotka olivat evankeliumin kautta tulleet uskoon. Muuta kasteoppia en löytänyt Pyhästä Raamatusta.
Totesin myöskin, etta opetus kasteesta ja seurakunnasta liittäytyivät yhteen.
Olihan arkkipiispa Kailan selittämä Apostolien tekojen toinen luku aivan selvä kuvaus seurakunnan synnystä.
Luin Raamatustani Pietarin sanojen jatkoa hänen kehoitettuaan heränneitä kastattamaan itsensä:
"Ja Pietari vakavasti kehoitti heitä sanoen:
"Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta! - Jotka nyt ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin
kolmetuhatta henkeä. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa. - Ja Herra lisäsi heidän
yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat."
Tästä Raamatun kohdasta siis vain, että uskoon tulleet irtisanoutuivat entisestä vaelluksestaan ja antoivat pelastaa itsensä uskottomien yhteydestä ja
hallinnasta, kastattivat itsensä Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuen täten HÄNEEN kaikessa, sekä muodostivat
keskinäisen yhteyden, maailmasta erotetun seurakunnan, joka vaelsi apostolien opetuksessa, leivän murtamisessa ja rukouksessa. Ja tähän
Kristukselle eroitettuun joukkoon lisäsi Jumala joka päivä niitä, jotka olivat samalla tavoin kokeneet uskoon tulon ja pelastuksen.
Tämä oli aivan selvä, ja täten opetti myos arkkipiispa kirjassaan aikoinaan tapahtuneeksi.
Sitten otin asian puheeksi sellaisten kirkollisten kanssa, joiden uskoin voivan pätevästi edustaa vastakkaista kantaa ja esittää todistuksia
lapsikasteteorian puolesta. Heidän pätevin väitteensä oli se, että Raamattu puhuu perhekuntien kastamisesta. Tämä ei kuitenkaan valaissut paljoakaan, koska myös kirkollisen arkkipiispa Kailan
kirja painotti näissä kohdissa sitä, että läsnaolijat olivat tulleet uskoon.
Arkkipiispa päättää esim. Korneliuksen perhekunnan kastamista koskevan kuvauksen sanoihin:
"Eikä kukaan asettunut uskoon tulleiden kastamista vastaan. Olivathan he jo kastetut Pyhällä Hengellä."
Ei ollut siis pikkulapsista kysymys eikä missään tapauksessa vauvoista!
Samoin arkkipiispa Kaila kirjoittaa Filipin vanginvartijan perhekunnan tapauksesta:
"Päästäkseen uskoon tarvitsi vanginvartija lähempää opetusta, muutenhan Jeesus olisi ollut hänelle vain pelkkä nimi. Sentähden Paavali ja Siilas puhuivat Herran sanaa hanelle kuin kaikille, jotka olivat
hänen kodissaan. Kun vanginvartija perheinensä oli kastettu, riemuitsi hän siitä, etta hän perhekuntineen
oli tullut Jumalaan uskovaksi."
Näin täysin Raamattuun nojautuvat arkkipiispa Kailan esitykset eivät suinkaan herätä sitä käsitystä, etta
apostolit olisivat ilman muuta tulleet koteihin ja alkaneet kastaa lapsia.
Sen täytyy olla aivan kyvyttömän tasapuoliseen arvostelemiseen, joka voi nähdä Raamatussa kirkollisen lapsikasteen.
Sitäpaitsi tuo selvä todistus, että apostolit toimivat Hengen johdossa ja heillä oli kasteessa pääasiana
Jeesukseen tunnustautuminen, tekee ajatuksen pikkuvauvojen kasteesta aivan mahdottomaksi.
Onhan merkille pantavaa, että kun etiopialainen hoviherra oli kuullut Filippuksen saarnan ja pyysi sen
valtaamana kastetta, niin ei Filippus häntäkään ilman muuta kastanut, vaan kysyi painavasti:
"Jos uskot koko sydämestäsi, niin se sinulle tapahtukoon."
Ja kun hoviherra vastasi:
"Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika",
silloin vasta Filippus johdatti tämän pelastuneen miehen veteen."
Arkkipiispan Kailan kirjan maininta siitä, että kaste toimitettiin upottamalla, on selvästi Pyhän Raamatun mukainen.
Muut lapsikasteen puoltajien väitteet olivat hyvin hataria. Useimmat eivat halunneet lainkaan keskittää
tutkimusta siihen, oliko tapa Raamatun mukainen, vaan esittivät vain tunnelmallisia kuvauksia kauniista
ristiäistilaisuuksista. Toiset huuudahtivat vain: "Ei kukaan voi estää meitä tuomasta lapsia kasteessa Jeesuksen luo!"
Monet vetosivat siihen, ettei Raamatussa ollut nimenomaista kieltoa lasten kastamisesta, ja kun tällaisia selittäjiä on hyvin paljon.
Tahdon kuulemallani vertauksella osoittaa; mihin tämä kanta johtaa:
Eräs työnjohtaja viitoitti linjakepeillä tien suunnan ja käski miesten ryhtyä raivaamaan tietä. Kun hän jonkin ajan kuluttua tuli katsomaan; olikin tietä
ryhdytty tekemään aivan toiseen suuntaan.
"Mitä te oikein tarkoitatte!?! huusi työnjohtaja.
"Minä määräsin suunnan tuosta kulkemaan!"
"Mutta eihän mestari kieltänyt meitä tännekään suunnalle tekemästä", oli vastaus.
Jollei joku tämän perusteella pääse selville, että Jumalan opetus on luotettava, vaikkei jokaisen
määräyksen jälkeen olekaan lisätty huomautusta:
"Päinvastainen menettely kielletään!", niin tällainen ihminen jääköön omiin näkemyksiinsä.
Eräs yleisesti kuulemani väite oli tämä:
"Kuinka lapsikaste voisi olla vaara, kun niin jalot ja oppineet henkilöt kuin ne ja ne ovat sen kannalla!"
Tähän täytyy meidän vastata, etta roomlaiskatolinen oppi kaikkine väärinkäytöksineen oli vallalla toista
tuhatta vuotta, ja kuitenkin sen opin piirissä oli monia erittäin jaloja ja syvällisiä kristittyjä, kuten
Bernhard Clairvauxlainen ja Fransiskus Assisilainen.
Ei Luther ollut ainoa rehellinen mies keskiajalla, mutta suunnattomalla voimalla vallitsevia ja syvälle
kansan olemukseen juurrutettuja käsityksiä ei vähällä käännetä, varsinkin kun vastassa on koko valtiollinen ja kirkollinen mahti.
Näyttää olevan niin, että kirkkolaitoksen etuja nauttivien henkilöiden on äärimmäisen vaikeata tutkia täysin puolueettomasti
Raamattua.
Kuuluisan jumalanmiehen, Yrjö Müllerin elämäkerta osoittaa, kuinka vaikea hänen oli nähdä Raamatun kasteoppi. Ja kuitenkin hän, sen lopultakin nähtyään, sanoo sitä Raamatun selvimmäksi opiksi.
Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi pitänyt minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi.
Päinvastoin avuttomuus tässä suhteessa oli täysin ilmeinen.
Noudattaakseni Jeesuksen kehoitusta HÄNEN kuolemansa muistoaterian viettämisestä ja antaakseni pelastaa
itseni nurjan sukukunnan yhteydestä Jeesuksen seuraajien joukkoon, Jumalan seurakunnan jäseneksi, kastatin itseni. Ja Jumala salli vaimoni kypsyä uskossaan niin, että saatoimme yhdessä mennä yhtä aikaan raamatulliselle kasteelle.Kiitos asiallisesta vastauksesta.
"Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi pitänyt minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi."
Jollei pappi ja arkkipiispan kirja (en ole lukenut yhtään Kailaa) siihen pysty, tuskin pystyn minäkään. Harmi ettet muista papin vastausta. - Mirka
Missukka kirjoitti:
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
"Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi pitänyt minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi."
Jollei pappi ja arkkipiispan kirja (en ole lukenut yhtään Kailaa) siihen pysty, tuskin pystyn minäkään. Harmi ettet muista papin vastausta.Tiedoksesi, että Raamattu opettaa "yhtä ja samaa"
kasteesta. Voi ihmetystä, että jotkut vaan voivat
edelleen pitää silmälaput silmillään ja kädet
korvillaan ollen vieläpä haluttomia ottamaan Raamatun
yksiselitteistä kastenäkemystä huomioon, vaikka sitä
perille saamisen toivossa jonkun mielestä jopa joku
jaksaa yhä "jankuttaa".
Sinun autuutesi tähden se tehdään. On hämmästellen
kysyttävä; mihin lapsikasteluttajien epäraamatullinen
miltei täysin vastakkainen maagillinen
tulkinta Raamatusta voi pohjautua, eihän Raamattu itse
anna kuin yhdenlaisen selkeän ohjeen asiaa koskien.
Olen tuonut jo tämän keskustelun aikana esille
Jeesuksen menettelyn lasten suhteen:
"He toivat hänen tykönsä lapsia. -- Ja hän otti heitä
syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi
heitä" - Mark. 10:13-16
Edellä ei viittaustakaan lapsikasteluttajien opin
tueksi, vaan aivan päinvastainen on tosi.
"Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että
hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset
nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä
ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä
estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota
vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei
pääse sinne sisälle' " (Luuk. 18:15-17).
Sylilapsikastetelua puolustetaan usein Jeesuksen
sanoilla: älkääkä estäkö heitä.
Kuitenkin Jeesus itse siunasi lapset, jotka tuotiin
Hänen luokseen.
Vanhemmat antoivat Jeesukselle tilaisuuden tehdä
lapsille, mitä Hän halusi. Lapset luovutettiin
Jeesuksen syliin.
Jo toimintansa alussa Jeesus kastoi opetuslastensa
välityksellä (Joh. 4:l, 2). Hän olisi voinut nytkin
käskeä opetuslapsiaan suorittamaan
kasteen. Varsinkin, jos se olisi voinut tapahtua
vihmomalla tai valelemalla siis kastelemalla, siinä ei
olisi ollut
vaikeuksia. Tämä ei ollut Jeesuksen tahto!
"Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän
päällensä ja
siunasi heitä" (Mark. 10:16).
Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsilta ei
tarvitse eikä voi vaatia uskoontuloa, kastetta eikä
pyhitystä. Vasta, kun he tulevat ymmärtävään ikään,
heillä on tilaisuus ratkaista, tahtovatko ottaa
Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12), pukea Hänet
päälleen(Gal. 3:27).
Raamatusta ei löydy lapsikastelua. - Missukka
Mirka kirjoitti:
Tiedoksesi, että Raamattu opettaa "yhtä ja samaa"
kasteesta. Voi ihmetystä, että jotkut vaan voivat
edelleen pitää silmälaput silmillään ja kädet
korvillaan ollen vieläpä haluttomia ottamaan Raamatun
yksiselitteistä kastenäkemystä huomioon, vaikka sitä
perille saamisen toivossa jonkun mielestä jopa joku
jaksaa yhä "jankuttaa".
Sinun autuutesi tähden se tehdään. On hämmästellen
kysyttävä; mihin lapsikasteluttajien epäraamatullinen
miltei täysin vastakkainen maagillinen
tulkinta Raamatusta voi pohjautua, eihän Raamattu itse
anna kuin yhdenlaisen selkeän ohjeen asiaa koskien.
Olen tuonut jo tämän keskustelun aikana esille
Jeesuksen menettelyn lasten suhteen:
"He toivat hänen tykönsä lapsia. -- Ja hän otti heitä
syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi
heitä" - Mark. 10:13-16
Edellä ei viittaustakaan lapsikasteluttajien opin
tueksi, vaan aivan päinvastainen on tosi.
"Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että
hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset
nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä
ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä
estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota
vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei
pääse sinne sisälle' " (Luuk. 18:15-17).
Sylilapsikastetelua puolustetaan usein Jeesuksen
sanoilla: älkääkä estäkö heitä.
Kuitenkin Jeesus itse siunasi lapset, jotka tuotiin
Hänen luokseen.
Vanhemmat antoivat Jeesukselle tilaisuuden tehdä
lapsille, mitä Hän halusi. Lapset luovutettiin
Jeesuksen syliin.
Jo toimintansa alussa Jeesus kastoi opetuslastensa
välityksellä (Joh. 4:l, 2). Hän olisi voinut nytkin
käskeä opetuslapsiaan suorittamaan
kasteen. Varsinkin, jos se olisi voinut tapahtua
vihmomalla tai valelemalla siis kastelemalla, siinä ei
olisi ollut
vaikeuksia. Tämä ei ollut Jeesuksen tahto!
"Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän
päällensä ja
siunasi heitä" (Mark. 10:16).
Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsilta ei
tarvitse eikä voi vaatia uskoontuloa, kastetta eikä
pyhitystä. Vasta, kun he tulevat ymmärtävään ikään,
heillä on tilaisuus ratkaista, tahtovatko ottaa
Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12), pukea Hänet
päälleen(Gal. 3:27).
Raamatusta ei löydy lapsikastelua."Kaste perustuu ylösnousseen Kristuksen kirkolleen antamaan tehtävään, joka on kiteytetty kastekäskyssä:
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Matt. 28:19-20
Kaste on keskeisin kirkollisista toimituksista, sillä se on ehtoollisen ohella toinen luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan vain kasteen kautta. Kasteessa Jumala liittää ihmisen Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja hänen kirkkonsa jäseneksi, jolloin kastettava saa pelastuksen lahjan ja Pyhän Hengen.
Valtaosa suomalaisista (noin 88 %) kastetaan pieninä sylilapsina. Näin noudatetaan useimpien suurten kristillisten kirkkojen vanhaa perinnettä, jossa pidetään tärkeänä ihmisen pääsemistä osalliseksi jo pienestä pitäen kasteen välittämistä hyvistä lahjoista ja Jumalan siunauksesta."
Ylläoleva on kopioitu googlella ensimmäisestä osoitteesta mikä löytyi. Jos mielestäsi Raamatusta ei varmasti löydy sitä mutta selvästi löytyy tätä niin keskustelumme on turha. Yritä ymmärtää kuinka meille tärkeää asiaa sinä haukut. - kirkkoherra
Missukka kirjoitti:
"Kaste perustuu ylösnousseen Kristuksen kirkolleen antamaan tehtävään, joka on kiteytetty kastekäskyssä:
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Matt. 28:19-20
Kaste on keskeisin kirkollisista toimituksista, sillä se on ehtoollisen ohella toinen luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan vain kasteen kautta. Kasteessa Jumala liittää ihmisen Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja hänen kirkkonsa jäseneksi, jolloin kastettava saa pelastuksen lahjan ja Pyhän Hengen.
Valtaosa suomalaisista (noin 88 %) kastetaan pieninä sylilapsina. Näin noudatetaan useimpien suurten kristillisten kirkkojen vanhaa perinnettä, jossa pidetään tärkeänä ihmisen pääsemistä osalliseksi jo pienestä pitäen kasteen välittämistä hyvistä lahjoista ja Jumalan siunauksesta."
Ylläoleva on kopioitu googlella ensimmäisestä osoitteesta mikä löytyi. Jos mielestäsi Raamatusta ei varmasti löydy sitä mutta selvästi löytyy tätä niin keskustelumme on turha. Yritä ymmärtää kuinka meille tärkeää asiaa sinä haukut.Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä
10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
lapsikastelulla.
Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää
omistavansa lähes miljardi jäsentä.
Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi
olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on
avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on,
jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas
ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14.
Jeesuksen mukaan massat hyväksyvät halukkaasti
valheelliset uskonnolliset
lapsikastelujärjestelmät, jotka johtavat helvetin
käristykseen, kun taas harvat löytävät todellisen
pelastuksen, joka johtaa taivaan kirkkauteen.
Voidaanko 90 % suomalaisista pitää "harvoina"?
Sanoisiko kukaan, että miljardi ihmistä
maailmanlaajuisesti on "harvoja"?
Kun Jeesus vaelsi maan päällä, pieni vähemmistö
seurasi Häntä. Useimmat torjuivat Hänen opetuksensa ja
pysyivät hyvin vakiintuneissa,sosiaalisesti
hyväksytyissä perkeleen uskonnoissaan.
Toisin sanoen, he hylkäsivät totuuden voidakseen pitää
uskonnolliset perkeleelliset traditionsa.
Jeesus puhui seuraavat sanat niille, jotka tekivät
näin:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Jeesuksen saarnatessa eräs kuuntelija, joka alkoi
käsittämään tämän totuuden, kysyi Jeesukselta:
"‘Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?’ Niin Hän
(Jeesus) sanoi heille: ‘Kilvoitelkaa päästäksenne
sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä
teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi’."
Luuk. 13:23-24.
Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan menemään ja
julistamaan evankeliumia, Hän sanoi:
"Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän."Matt. 9:37.
Toisin sanoen, suurin osa ihmisistä on kadotettuja ja
lapsikasteluharhalahkovalheporttolaitoksessa ja
tarvitsee Pelastajaa, mutta
harvoilla on totuus, jota mennä kertomaan heille.
Lapsikasteluharhalahkovalheoppi on loukannut ja
häpäissyt Jumalan Sanaa. Miljoonat
lapsikasteluharhalahkovalheharhaopissa eivät välitä
Jumalan käskyistä ja asetuksista RAAMATUSSA ja
jatkavat ihmisten traditioiden noudattamista ja
väittävät olevansa oikeassa, koska ovat uskonnollista
enemmistöä kun kuuluvat
lapsikasteluharhalahkovalheoppiporttoon.
Jeesus varoittaa:
"Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen
mieheen ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään
mieheen..." Matt. 7:24,26.
Pitääkö Jumala sinua viisaana vaiko tyhmänä ihmisenä?
Jos uskot voivasi olla välittämättä Jumalan käskyistä,
koska kuulut uskonnolliseen enemmistöön lapsikastelu
harhalahkovalheportossa, sinun
pitää lukea Matt. 7:24 ja 26 uudelleen.
Jeesus antaa vielä yhden varoituksen
lapsikasteluharhalahkovalhe-enemmistölle, joka on
halveksinut Jumalan Sanaa ja luottaa ansaitsevansa
pelastuksensa lapsikastelukusetuksella:
"Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra,
emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun
nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi
kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ ja silloin
minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä
tuntenut. Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden
tekijät’!" Matt. 7:22-23.
Mistä johtuu, että niin monet lapsikastellut voivat
sanoa jopa Jeesusta Herrakseen, mutta halveksivat
kuitenkin täysin Hänen käskyjään?
Jeesus teki juuri tuon saman kysymyksen Sanassaan:
"Miksi te huudatte minulle: ‘Herra, Herra!’ ettekä
tee, mitä minä sanon?" Luuk. 6:46.
Voit olla välittämättä tästä kysymyksestä nyt, mutta
mitä sanot, kun Jeesus tekee sinulle
henkilökohtaisesti saman kysymyksen kuoltuasi,kun
seisot Hänen edessään tuomiolla?
Lapsikasteluharhalahkovalheopin tutkimisen jälkeen ei
voi olla huomaamatta tärkeää eroa epäraamatullisen
lapsikasteluoppijärjestelmän ja Pyhän Raamatun
välillä.
Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.
Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.
Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.
Tässä on esimerkki.
Kuka pelastuu?
Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.
Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:
"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.
Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa "valheen kaikella
voimalla":
"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa jne."
Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rajastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista valhetta.
Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?
Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
ei ole pelastuksen häivääkään.
Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.
Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?
Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:
"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)
Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin
kuka sitten?
Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.
Älä anna lapsikasteluttajien tai kenenkään muun epäraamatullisia
lahko-oppeja esittävien harhaoppisen lahkolaisen
pettää enää itseäsi!
Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.
Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?
Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän
"on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo,
että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat
parannukseen." 2. Piet. 3:9.
Jumala tahtoo sinut taivaaseen. Siksi Hän pitää
Sanansa yksinkertaisena:
Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.
Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.
Mikäli lapsikasteluttajien kannattama
lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen oppijärjestelmä
ovat milloinkaan saaneet sinut tuntemaan olosi
hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi alkaa asettamaan
luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan Herraan Jeesukseen
Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!
Voi että jotkut ovat niin eksyneitä ja pimeydessä,
että vaikka kuinka näyttäisi kirkjasta valoa
Raamatusta, niin he, lapsikasteluttajat erityisesti, kääntävät päänsä
vain yhä syvempään pimeyteen, josta ovat syntyisinkin:
saatanan sakramenttitaikatempusta: lapsikastelu! - Sofia
kirkkoherra kirjoitti:
Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä
10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
lapsikastelulla.
Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää
omistavansa lähes miljardi jäsentä.
Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi
olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on
avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on,
jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas
ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14.
Jeesuksen mukaan massat hyväksyvät halukkaasti
valheelliset uskonnolliset
lapsikastelujärjestelmät, jotka johtavat helvetin
käristykseen, kun taas harvat löytävät todellisen
pelastuksen, joka johtaa taivaan kirkkauteen.
Voidaanko 90 % suomalaisista pitää "harvoina"?
Sanoisiko kukaan, että miljardi ihmistä
maailmanlaajuisesti on "harvoja"?
Kun Jeesus vaelsi maan päällä, pieni vähemmistö
seurasi Häntä. Useimmat torjuivat Hänen opetuksensa ja
pysyivät hyvin vakiintuneissa,sosiaalisesti
hyväksytyissä perkeleen uskonnoissaan.
Toisin sanoen, he hylkäsivät totuuden voidakseen pitää
uskonnolliset perkeleelliset traditionsa.
Jeesus puhui seuraavat sanat niille, jotka tekivät
näin:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Jeesuksen saarnatessa eräs kuuntelija, joka alkoi
käsittämään tämän totuuden, kysyi Jeesukselta:
"‘Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?’ Niin Hän
(Jeesus) sanoi heille: ‘Kilvoitelkaa päästäksenne
sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä
teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi’."
Luuk. 13:23-24.
Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan menemään ja
julistamaan evankeliumia, Hän sanoi:
"Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän."Matt. 9:37.
Toisin sanoen, suurin osa ihmisistä on kadotettuja ja
lapsikasteluharhalahkovalheporttolaitoksessa ja
tarvitsee Pelastajaa, mutta
harvoilla on totuus, jota mennä kertomaan heille.
Lapsikasteluharhalahkovalheoppi on loukannut ja
häpäissyt Jumalan Sanaa. Miljoonat
lapsikasteluharhalahkovalheharhaopissa eivät välitä
Jumalan käskyistä ja asetuksista RAAMATUSSA ja
jatkavat ihmisten traditioiden noudattamista ja
väittävät olevansa oikeassa, koska ovat uskonnollista
enemmistöä kun kuuluvat
lapsikasteluharhalahkovalheoppiporttoon.
Jeesus varoittaa:
"Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen
mieheen ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään
mieheen..." Matt. 7:24,26.
Pitääkö Jumala sinua viisaana vaiko tyhmänä ihmisenä?
Jos uskot voivasi olla välittämättä Jumalan käskyistä,
koska kuulut uskonnolliseen enemmistöön lapsikastelu
harhalahkovalheportossa, sinun
pitää lukea Matt. 7:24 ja 26 uudelleen.
Jeesus antaa vielä yhden varoituksen
lapsikasteluharhalahkovalhe-enemmistölle, joka on
halveksinut Jumalan Sanaa ja luottaa ansaitsevansa
pelastuksensa lapsikastelukusetuksella:
"Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra,
emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun
nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi
kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ ja silloin
minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä
tuntenut. Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden
tekijät’!" Matt. 7:22-23.
Mistä johtuu, että niin monet lapsikastellut voivat
sanoa jopa Jeesusta Herrakseen, mutta halveksivat
kuitenkin täysin Hänen käskyjään?
Jeesus teki juuri tuon saman kysymyksen Sanassaan:
"Miksi te huudatte minulle: ‘Herra, Herra!’ ettekä
tee, mitä minä sanon?" Luuk. 6:46.
Voit olla välittämättä tästä kysymyksestä nyt, mutta
mitä sanot, kun Jeesus tekee sinulle
henkilökohtaisesti saman kysymyksen kuoltuasi,kun
seisot Hänen edessään tuomiolla?
Lapsikasteluharhalahkovalheopin tutkimisen jälkeen ei
voi olla huomaamatta tärkeää eroa epäraamatullisen
lapsikasteluoppijärjestelmän ja Pyhän Raamatun
välillä.
Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.
Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.
Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.
Tässä on esimerkki.
Kuka pelastuu?
Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.
Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:
"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.
Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa "valheen kaikella
voimalla":
"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa jne."
Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rajastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista valhetta.
Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?
Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
ei ole pelastuksen häivääkään.
Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.
Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?
Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:
"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)
Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin
kuka sitten?
Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.
Älä anna lapsikasteluttajien tai kenenkään muun epäraamatullisia
lahko-oppeja esittävien harhaoppisen lahkolaisen
pettää enää itseäsi!
Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.
Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?
Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän
"on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo,
että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat
parannukseen." 2. Piet. 3:9.
Jumala tahtoo sinut taivaaseen. Siksi Hän pitää
Sanansa yksinkertaisena:
Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.
Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.
Mikäli lapsikasteluttajien kannattama
lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen oppijärjestelmä
ovat milloinkaan saaneet sinut tuntemaan olosi
hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi alkaa asettamaan
luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan Herraan Jeesukseen
Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!
Voi että jotkut ovat niin eksyneitä ja pimeydessä,
että vaikka kuinka näyttäisi kirkjasta valoa
Raamatusta, niin he, lapsikasteluttajat erityisesti, kääntävät päänsä
vain yhä syvempään pimeyteen, josta ovat syntyisinkin:
saatanan sakramenttitaikatempusta: lapsikastelu!Kasteen pilkkaaminen on SYNTIÄ ! Uudelleenkasteliat anateemaan !!!
- piispa
Sofia kirjoitti:
Kasteen pilkkaaminen on SYNTIÄ ! Uudelleenkasteliat anateemaan !!!
Näytä Raamatustasi, missä tuomitaan lapsikastelua harhaopiksi Raamatulla osoittavat Jeesuksen opetuslapset?
Löytyykö se kuudennesta mooseksen kirjastasi? Muualta sitä ei voi kukaan löytää. Voi noita lapsikasteluttajien pöpötyksiä? Ihan kuin "lapsikastelu" olisi heidän jumalansa. Kuulkaas lapsikasteluttajat lapsikasteluttamisen jumalanne on itse saatana!
Kehotan irtisanoutumaan siitä välittömästi! Väliaikatietona voin kertoa, että olette matkalla helvettiin, ellette irtisanoudu saatanan teosta lapsikastelu
!
Joskus sitä tosin kuulee sylilasten kasteluttamista perusteltavan
sillä, ettei Raamattu missään
suoranaisesti kiellä sitä. Kuitenkin voidaan esittää
ainakin kuusi syytä, miksi
kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus
sanoi: "Jos tepysytte
minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani", (Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta.
Raamattu ei missään
mainitse muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät
esikuviksi Jumalan
valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten
asemaa (kasteen avulla)
joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
uudestisyntymistä. Se oli
kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon
yhteydessä tapahtunut
tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja sanan
vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
mielenmuutoksen kanssa. Kaste kuuluu
tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen
kanssa. Sana sanoo:"Anna
kastaa itsesi", ei lapsesi. Lapsena toimitettu kaste
on myöhemminsuoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen
turvataan. Siitä tulee
ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun
omakohtainen usko ja raamatullisen
kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen
kanssa. Seurakunnan
kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtui
vain Vanhan testamentin
Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa,
johon kuulutaan
omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen
perusteella. Seurakunnan
jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen
syntymän perustalla johtaa
maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
Kysymys: Entä kun Raamattu sanoo, että voi olla vain
yksi kaste?
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa
uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu
Raamatun mukaisesti. Paavali
itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heille
hän kirjoitti että on
vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
Apostoli oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat
uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen
(Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut
uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta,
se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi
Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista
herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen
asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee
sitä että sinua ei vielä
koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan mukaisella
yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei
aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti!
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heille hän kirjoitti että on vain "yksi Herra,
yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka.
Huomaa Pyhän Hengen johtamana Paavalin asettama
järjestys: 1. yksi Herra 2. yksi usko 3. yksi kaste.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen (Ap.t.
19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat
raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on
ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen asettama raamatullinen uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua
ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun SANAN
mukaisella yhdellä kasteella.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa raamatullisesti,
meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön
toteutus Raamatusta.
Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista
arvovaltaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää
raamatullisena kasteena vaan epäraamatullisena
pakanarituaalina kuten lapsikasterituaali, jonka
avulla lahkoporttokirkkojärjestelmät saavat pirun
kierosti jäsenensä ja veronmaksajansa.
Uskonnollinen noituus nimenomaan kirkollinen kusetus =
lapsikastelu ei ole tavanomaista okkultismia siinä
mielessä, että sen harjoittajat olisivat tietoisesti
tehneet sopimuksen pimeyden valtojen kanssa. Mutta se
on yhtä todellinen pimeyden vaikutus, joka estää
uskovia pääsemästä totuuteen, vapauteen sekä
todelliseen voiteluun. Tiedä, että perkeleen
ovelimpaan ja kieroimpaan eksytysmenoon=lapsikasteluun
liittyy pelkästään valhetta, hallintaa,
manipulaatiota, hyväksikäyttöä, uskonnollisia
kuvatuksia ja rituaaleja, henkilöpalvontaa,
valheellisia ilmiöitä, saastaisuutta, katkeruutta,
vihaa, juonittelua, juoruilua, salailua yms.
vaikutuksia, jotka ovat tunnusmerkillisiä
okkultismissa yleensä.
Esim. kirkollisesti eksytetty päättelee
lapsikastelusynnin tilassa saamiensa demonisten
kosketusten perusteella, että myös Jumala tekee
hänelle asioita vastoin hänen tahtoaan. Tämä
'kokeminen' vahvistetaan valheellisella opetuksella
(esim. luterilainen kasteluoppi).
Tämän vaikutuksen takana on saatanallispakanallinen
noituus, mutta ratkaisevalla tavalla
lapsikastelukäytäntö avaa lisää portteja tälle
eksyttävälle virralle ihmisten sieluissa. Vaikka monet
uskoon tulleet ovat ymmärtäneet totuuden ja
irrottautuneet tästä perkeleen lapsikasteluopista,
sillä voi olla edelleen sielun syvemmillä tasoilla
voimaa. Sekoitus ilmenee vastuuttomuutena,
epäitsenäisyytenä, lihallisuutena, uskonnollisena
näytelmänä, vääristyminä Hengen lahjojen yhteydessä,
eksymisinä jne. Mutta Pyhän Hengen tuli ja kirkkaus on
ilmestynyt sitä varten, että kaikki pimeys tulee
ihmisen sielusta puhdistetuksi. Pelastus on ilmestynyt
tähänkin kierteeseen! Ei muuta kuin ulos
saatanallisesta lapsikastelusta, sillä sehän on täyttä
pirun paskaa eikä sillä ole mitään muuta tekemistä
JUMALAN SANAN kanssa kuin, että siitä tulee lisää
"kakkua" varsinkin niille, jotka sillä ihmisiä
eksyttää!
Hyväksy tosiasiana, että sinun on arvioitava uskosi ja
elämäsi puitteita perusteellisesti tämänkin kysymyksen
kohdalla. Et ole etuoikeutettu tai poikkeustapaus.
Vihollinen käy sinunkin ympärilläsi, mutta Jeesuksen
nimessä olet jo kutsuttu pimeyden=perkeleen
kirkollisen lapsikastelun voittajaksi!
Jumala haluaa muuttaa sinua enemmän kuin uskotkaan ja
vapauttaa sinut perkeleen kirkollisesta
lapsikastelusta!
Hän haluaa rakentaa sinuun uuden luomuksen olemuksen,
joka ei enää ole alaikäinen tai orjuutettu. Sinussa
asuu Jeesus, todellinen uskon sankari, jolla on
hengen, sielun, mielen ja ruumiin voima toteuttaa
Jumalan valtakunnan suunnitelmia.
Jeesus on valmistanut sinulle äärimmäisen siunatun ja
voimakkaan henkilökohtaisen yhteyden kanssaan. Sinä
olet Hänen omansa ja Hän kuuluu sinulle. Jeesus johtaa
sinut Jumalan Isän, elämäsi Lähteen ja Luojan
kirkastettuun yhteyteen henkilökohtaisesti. Usko tämä
ja omista se iloiten!
Tee parannus ja luovu kaikista valheopeista alkaen
lapsikastelusta ja erilaisista muista valheellisista
uskonnollisista teorioista. Ota henkilökohtainen
vastuu elämästäsi ja nouse siihen kutsumukseen ja
elämään, jonka Jeesus on sinulle valmistanut.
Parantuminen ja uudistuminen alkaa hengen ja minuuden
vahvistumisen alueelta. Viivy Jumalan Isän rakkauden
parantavassa ja eläväksi tekevässä kosketuksessa. Ota
ilmestyksen Hengen kautta vastaan uusi näky terveestä,
vapaasta ja rohkeasta minuudestasi. Hylkää
orjamentaliteetti ja kirkollisen orjuuden ajatukset.
Nouse uskon kautta vastaanottamaan lisää Jeesuksen
kirkkautta.
Puhdistaudu nöyryydessä ja perusteellisesti kaikista
aikaisemmista mahdollisista kosketuksistasi
lapsikastelunoituuteen, väkivaltaan, vihaan,
hallintaan, hylkäämisiin, petoksiin, varastamiseen
jne. Pyhä Henki on vuodatettu yllesi ja Hän johtaa
sinut 'kaikkeen totuuteen'.
Anna anteeksi ja omista anteeksiantamus kaikille
elämäsi alueille. Anna sydämesi muuttua, sulaa ja
tulla täyteen Jumalan Isän rakkautta. Omista minuutesi
perustaksi, että olet Jumalan Isän rakastettu ja
täydellisesti hyväksytty lapsi. Vuodata tästä
yltäkylläisyydestä rakkautta lähimmäisillesi.
Kun palvelet, tiedosta kaikki motiivisi. Älä antaudu
petokseen millään alueella, sillä Pyhä Henki vahvistaa
sinua totuudessa koko ajan. Jos koet heikkoutta missä
tahansa palvelutilanteessa, tee heti parannus
sydämessäsi ja Jeesus puhdistaa ja vahvistaa sinut
välittömästi.
Opeta lähimmäisillesi todellista Hengen vapautta ja
puhtautta. Julista Pyhän Hengen voimasta ja
todellisesta Jumalan kirkkauden ilmestymisestä. Kutsu
ihmisiä parannuksentekoon ja vapauteen kaikenlaisen
orjuuden alta, erityisesti lapsikastelusta.
Gal. 4:28 - 5:1: Ja te, veljet, olette lupauksen
lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan
mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan
syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu?
"Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika
ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." Niin me
siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis
lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne
orjuuden ikeeseen.
On ollut selkeästi havaittavissa, että täällä ei
ainakaan osata lukea alkutekstejä. Tästä syystä
kehotan jokaista viisastumaan seuraavasta.
Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut
—
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit —
että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle:
"Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen.
Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa eikä
missään tapauksessa kastelemaan niitä, jotka eivät
usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni.
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.
Evlutporttokirkkolaitos opettaa lapsikastelun
pelastavan ja kirkko käyttää mielellään 1 Piet
3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa tukemaan kirkon
valheellista opetusta. Tämä Raamatun kohta opettaa
vertauskuvan Nooasta, joka uskossa rakensi arkkia
kuivalle maalle, kun Jumalan pitkämielisyys odotti
ihmisten tekevän parannuksen elämässään ja kääntyvän
Jumalan puoleen. Ja kahdeksan sielua uskoivat Jumalaa
ja menivät uskossa arkkiin ja sen jälkeen tulvavesi
pelasti ja erotti heidät jumalattomista ihmisistä.
Mutta tuo pelastava vesi hukutti ne, jotka eivät
uskoneet Jumalaa.
Tässäkin näkyy selvästi Jumalan järjestys, ensin usko
ja sitten vesikaste. Vesi koituikin niille kuolemaksi,
jotka eivät usko Jumalaan. Tämä onkin vakava varoitus
kaikille ihmisille, että Jumalan luokse tullaan uskon
kautta eikä lapsikastelun. Mutta kaikilla muilla
tavoilla yrittäen, käy samalla lailla kuin Nooan
päivinä, eli hukutaan. Kirjoittihan Pietari aivan
selvästi ettei raamatullinen vesikaste poista lihan
saastaa, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää
omaatuntoa. Vain ihminen, joka on uskossa ottanut
vastaan Jeesuksen, haluaa pyytää hyvää omatuntoa
Jumalan edessä. Hyvän omantunnon pyytäminen tarkoittaa
sitä, että ihminen, joka on tehnyt parannuksen haluaa
puhdistua synneistään.
Ihminen, joka ei halua tehdä parannusta ja haluaa elää
synneissään ei halua myöskään hyvää omaatuntoa Jumalan
edessä, eikä hän silloin tarvitse kastettakaan. Ei
vesikaste puhdista ketään, vaan se kun ihminen pyytää
Jumalalta puhdistusta synneistään, niin uskon kautta
Jeesuksen veri tuo sitten puhdistuksen. Vaikka
kasteltaisiin kuinka sylivauvana tai aikuisena ei se
puhdista ketään, tulee olla usko ensin sitten vasta
raamatullinen kaste. Kasteluvesi eikä raamatullinen
kaste ei pelasta ketään, vaan Raamatun osoittama
pelastus-tie.
Uusi käännös v:lta 1992 on halunnut vahvistaa
epäraamatullista lapsikastelua kääntämällä 1 Piet
3:21:n näin; “tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa
nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte
saastaisesta elämästä , vaan koska Jumala teki
kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus”. On käännetty
pahasti väärin;” teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi
että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä”. Kreik.
tekstissä on kirjoitettuna; kaste- joka ei ole lihan
saastan poistamista. Pyytäminen sanakin on vaihdettu
liitto sanaan, jotta saataisiin tukea kirkon kasteen
armo liitto opetukselle.
Kreikkalaisessa Raamatussa tuo sana on (eperootema),
joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä.
Septuagintassa esiintyy muutaman kerran sana
(eperootema) ja se on käännetty VT:ssa v:n 33/38
käännöksessä aina sanoilla kysyä ja pyytää. Sana
(eperootema) tulee kääntää kysyä tai pyytää ja 33/38
käännös on kääntänyt tämän jakeen ihan oikein.
Kreikassa on sana kuvaamaan liittoa ja se on
(diatheekee); joka esiintyy UT:ssa 30:tä kertaa ja on
lähes aina käännetty sanalla liitto muutaman kerran se
on käännetty sanalla testamentti. On täysin selvää,
että kääntäjät ovat kääntäneet tämän sanan
(eperootema) väärin.
Novum osa 5, s.357, selvitetään tarkasti sanan
eperooteema merkitys joka kuuluu näin: Tätä sanaa on
käytetty myöhemmän ajan klassisessa kreikassa
lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen
päätöksen tai lausunnon pyytämistä. Sanalla
tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka
sisälsi myös toivomuksen. Sen merkitys voi olla myös
innokas etsiminen, tärkeä toivomus tai jonkin
kaipaaminen. Se ilmaisee myös vaatimusta tai
vetoomusta. UT:ssa substantiivi eperooteema esiintyy
ainoastaan 1 Piet 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli
opettaa kasteesta. Hän sanoo kasteen olevan hyvän
omantunnon pyytämistä (eperooteema) Jumalalta. Sana
voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko
hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän
omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys, joka on
kasteen edellytyksenä, antaa ihmiselle hyvän
omantunnon).
Uusi käännös on yrittänyt istuttaa lapsikastelun
armohöpötysliitto käsityksen Raamattuun, mutta niin
kuin tutkimme on Raamatussa toinen sana joka
tarkoittaa liittoa (diatheekee) ja sana (eperootema)
tarkoittaa tässä Pietarin kirjeessä pyytämistä niin
kuin 33/38 käännös oikein kääntääkin. Lut.
porttokirkon käännös v:lta 1992 on törkeästi kääntänyt
tämän Pietarin kirjeen jakeen väärin, jotta
epäraamatullinen vesikastelun sakramentti saataisiin
näyttämään Raamatulliselta. Tämä kohtahan on selvästi
täysin väärin käännetty, jotta kirkonmiehet voivat nyt
näyttää Raamatusta lapsikastelun perustuvan
Raamattuun. Ei törkeillä väärin käännetyillä jakeilla
saada syrjäytettyä Raamatun totuutta. Tällaiset
väärennökset kolahtavakin omaan nilkkaan ja vain
selvemmin paljastavat väärän opetuksen. Kirkkoraamattu
v:lta 1992 ei olekaan alkukielelle uskollinen käännös,
vaan siinä on satoja pahoja käännösvirheitä.
Suosittelenkin erityisesti BIBLIAA, mutta myös 33/38
käännöstä ja Toivo Koilon kääntämää Uutta
Testamenttia.
"Joka ei synny vedestä ja Hengestä " Raamatun kohdan
luterilainen porttokirkko opettaa tarkoittavan, että
vesi tarkoittaa kastetta ja Henki Pyhää Henkeä ja
lapsikastelussa sitten lapsi saa Pyhän Hengen. Joka ei
synny Hengestä tarkoittaa kyllä Pyhää Henkeä, mutta
tämä vesi ei tarkoita lapsikastetta. Vesi on kreikaksi
hydor ja kasteella on omat sanat, jotka ovat baptidzo
ja baptisma. Nämä sanat Baptidzo ja hydor on
Raamatussa selvästi erotettu toisistaan, eikä niitä
sotketa keskenään. Kun UT:ssa puhutaan kasteesta,
siitä käytetään aina sanaa baptisma, eikä hydor, joka
tarkoittaa vettä. UT käyttää sanaa baptidzoo vain
näissä seuraavissa merkityksissä. Ne jotka ovat
tulleet uskoon tuli kastaa upottamalla veteen ja ne
jotka ovat tulleet uskoon heidät kastetaan Pyhällä
Hengellä ja tulella. Jumala itse on Raamatussa elävän
veden lähde ja Raamattu opettaa Jumalan sanan olevan
Henki ja elämä. Raamattu opettaa myös elävän veden
virtaavan niiden sisimmässä, jotka uskovat Jeesukseen
niin kuin Raamattu sanoo. Joh 3:5:ssä esiintyvä vesi
tarkoittaa siis selvästi Jumalaa ja Hänen sanaansa.
Taivaalliset koordinaatit pysyvät taas Raamatullisessa
järjestyksessä. Ensin Jumalan sanan kuuleminen ja
parannuksen teon jälkeen uskoontulo, jonka jälkeen
kasteelle ja uskon kautta saadaan luvattu Pyhä Henki.
Jaak 1: 18; Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset. 1 Piet 1:23: te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta. Vesikaste ei uudestisynnytä ihmistä,
vaan Jumalan sanan kuulemisen kautta ihminen tulee
uskoon, eli uudestisyntyy ja vasta sen jälkeen
Raamatullisen järjestyksen mukaan, tulee kaste. Jeesus
ei sotkenut keskenään taivaallisia koordinaatteja ja
ihmisten perinnäissääntöjä. Ihmisillä on taipumus
sotkea keskenään Jumalan sana ja ihmisten
perinnäissäännöt. Mutta, ei ihminen silti pysty
muuttamaan Jumalan sanan totuutta, joka on ja pysyy
niin kuin se on kirjoitettu.
Uudestisyntymisen peso Raamatun kohdan lut.
porttokirkko opettaa tarkoittavan lapsikasteessa
tapahtuvaa uudestisyntymistä. Siitähän tässä jakeessa
ei ole ollenkaan kyse. Tuo peso sana on (lutron), joka
tarkoittaa pesua ja kylpyä. Kaste sanat taas ovat
(baptisma, baptidzoo ja baptismos), jotka tarkoittavat
kastaa upottamalla. Tässä jakeessa ei puhutakaan
mitään kastamisesta, vaan uudestisyntymisen peso
tarkoittaa, sitä kun Jeesuksen veri pesee puhtaaksi
Häneen uskovat. Kristuksen Golgatalla vuodattama
sovintoveri puhdistaa ne synnistä, jotka tekevät
parannuksen ja haluavat vaeltaa Jumalan Sanan
valkeudessa omassa elämässään. TIIT 3:5:uk eks ergoon
teen en dikaiosunee toon epoieesamen hemeis alla kata
ton autou eleon esoosen hemas dia loutrou
palingenesias kai anakainooseoos pneumatos hagiou.
Loppujae kertoo, että Pyhän Hengen työtä on sekä
uudestisyntyminen että uudistaminen eikä
lapsikastelussa, jota ei koko jakeessa edes mainita.
Niin kuin olemme tutkineet Raamatun käyttävän
kasteesta sanoja baptidzo tai baptisma ei tässäkään
Raamatun kohdassa ole epäselvyyttä, tuo sana peso ei
tarkoita kastetta, vaan Jeesuksen veripesua. Pietari
kirjoittaa kirjeessään, ettei kaste poista lihan
saastaa, eli toisin sanoen kaste ei puhdista meitä
synneistämme, niin kuin valtiokirkkolaitokset
opettavat. Katsomme mitä Raamattu opettaa siitä mikä
puhdistaa meidät synnistä. Jumalan sanan mukainen
elämä Pyhän Hengen vaikuttamana puhdistaa meidät
synnistä. Usko puhdistaa meidän sydämemme synnistä.
Jumalan sana jos sitä toteutetaan uskossa puhdistaa
meidät synnistä. Jos me vaellamme valkeudessa niin
Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos
me tunnustamme syntimme niin Jeesus puhdistaa meidät
kaikesta synnistä. Jeesuksen uhri ristinkuolemassa ja
ylösnousemus puhdistaa niiden sydämet, jotka tulevat
uskoon.
Kristus pyhittää ja puhdistaa vedellä pesten sanan
kautta seurakuntansa Raamatun kohdan lapsikastelun
kannattajat käyttävät tukemaan heidän harhaoppista
kastelu näkemystään. Heidän mukaansa heidän
epäraamatullinen kasteluvetensä puhdistaa ihmisen.
Mutta, muistakaamme, että Raamatullinen järjestys on
aina sopusoinnussa keskenään, eikä sotke ja sekoita
asioita keskenään. Jakeessa 26 oleva sana pesten on
kreik. lutron, eli sama sana kuin on Tiit 3:5:ssa
oleva peso sana. Niin kuin Raamattu opettaa, ettei
kastevesi poista lihan saastaa, niin ei se myöskään
voi puhdistaa ketään.
Jeesus itse sanoi näin: "Jos joku janoaa, niin tulkoon
minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin
Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän
veden virrat." Mutta sen Jeesus sanoi Hengestä, joka
niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen. Jeesus
sanoi myös näin: Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa
jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle
annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä
hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka
kumpuaa iankaikkiseen elämään. Mitä vettä Jeesus antaa
niille, jotka uskovat Häneen? Jeesus antaa Sanansa ja
Pyhän Henkensä niille, jotka uskovat Häneen ja
parannuksen teon jälkeen usko, jonka Jeesus vaikuttaa
Pyhän Hengen ja Sanan kautta, puhdistaa sitten niiden
sydämet, jotka uskovat Jumalan Sanaan ja Jeesukseen.
Apt 15: 7-9; Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala
jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen
valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla
evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala,
sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen
heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin, eikä tehnyt
mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän
puhdisti heidän sydämensä uskolla.
Opetus lapsikastelussa tapahtuvasta
uudestisyntymisestä on valhe- ja harhaoppi. Raamatun
oma todistus on vesiselvä tässä asiassa. Raamattu
opettaa Jumalan sanan uudestisynnyttävän ne, jotka
tekevät parannuksen ja tulevat uskoon. Raamattu ei
sotke taivaallisia koordinaatteja, eikä Jumalan Sanan
ilmoitus muutu, vaan se on aina johdonmukainen ja
säilyttää aina säädetyn Raamatullisen järjestyksen.
Raamatun opetus on selvä, ettei vesikaste puhdista,
pyhitä, eikä pelasta. Raamattu puhuu yhdestä ainoasta
uhrista, jonka Kristus antoi Golgatalla siinä on
pelastus ja syntien anteeksisaaminen. Lut.
porttokirkko syrjäyttää Raamatun opettaman
pelastustien ja siirtää sen lapsikastelulle. Tällaista
oppia ei opeta Raamattu ja tällainen oppi on toista
evankeliumia, joka kadottaa jokaisen siihen uskovan.
Lut. porttokirkon valheoppi tuo pelastuksen
välittäjäksi lapsikastelun sakramentin eikä Herran
Jeesus Kristus. Lut. porttola uskoo sakramenttiin ja
sakramentti on porttokirkon pelastuksen välittäjänä.
Tällainen oppi ei paljon eroa katolisen kirkon opista,
jossa joka kerta messu-uhrissa uhrataan Kristus
uudelleen verettömällä tavalla. Messu-uhri on
katolisen katekismuksen mukaan voimakkain sovitusuhri.
Molemmissa opeissa porttokirkon sakramentit toimivat
pelastuksen ja syntien anteeksisaamisen välittäjinä.
Tällaiset opetukset, ovat toista evankeliumia ja
tuovat kadotuksen jokaiselle, joka niihin uskoo.
Jumalan Sanan opetus lepää Golgatan ristinkuolemassa,
syntien anteeksisaamisen paikkana. Ristinkuolema ei
tuo ihmiselle automaattisesti syntien
anteeksisaamista. Ensin julistettiin ristinsanomaa ja
ne, jotka tekivät parannuksen ja ottivat Sanan vastaan
ja uskoivat Jeesukseen niille on risti syntien
anteeksisaamisen paikka. Niille jotka eivät tee
parannusta eivätkä usko Jeesukseen, niille risti
julistaa kuolemaa ja kadotustuomiota.
Antakaa lasten tulla kohta. Kun Jeesuksen luokse
tuotiin lapsia, niin Jeesus otti heidät syliinsä ja
pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Jeesus
ei käskenyt kastamaan lapsia, koska Jeesus tiesi
Raamatullisen järjestyksen siitä, että mitenkä ihminen
tulee Jumalan lapseksi. Jumalan sana opettaa
tunnustamaan ja hylkäämään synnin, sitä et voi vaatia
pieneltä vauvalta. Pieni vauva syntyy kyllä
syntiseksi, mutta ei sen tähden vauvaa tarvitse
porttokastella.
Lapsikastelun kannattajat luulevat pienen vauvan
joutuvan kadotukseen ja myös siksi he kastelevat
vauvansa, mutta vain synninharjoittajat tuomitaan
kadotukseen Raamatun opetuksen mukaan. Vauva kyllä
pääsee kuollessaan Jumalan luokse, koska Raamattu
edellyttää niiltä parannuksen tekemistä, jotka voivat
erottaa hyvän ja pahan, eli kuullessaan evankeliumin
he voivat sen ymmärtää ja tehdä parannuksen omassa
elämässään.
Lut. kirkon lapsikastelu onkin selvä eksytys, lupaahan
se siihen uskovalle, pelastuksen synnistä, vapautuksen
perkeleen vallasta, siinä saa Pyhän Hengen, tullaan
seurakunnan jäseneksi, tullaan Jumalan lapseksi.
Raamattu opettaa, että kun tunnustamme syntimme ja
uskossa vastaanotamme Jeesuksen saamme syntimme
anteeksi ja meistä tulee Jumalan lapsia, Kristuksen
seurakunnan jäseniä ja sitten otamme kasteen Herran
Jeesuksen nimeen ja saamme uskon kautta Pyhän Hengen.
Jumalan Sanan ilmoitus määrittelee kuka kastetaan ja
miksi kastetaan ja miten kastetaan.
Lapsikastelun kannattajat hakevat tukea näkemyksilleen
Apostolien jälkeisestä seurakunnan historiasta, jossa
heidän mukaansa on kasteltu lapsia. Tällainen ajatus
ja oppirakennelman muodostaminen on Raamatun selvän
ilmoituksen ulkopuolista todistelua, lapsikastelun
raamatullisuudesta. Raamatullinen yksi kaste löytyy
vain ja ainoastaan Raamatusta, joka on kaikille
sukupolville ainoa Raamatullinen Jumalan sanan
ilmoitus. Lapsikastelu onkin porttokirkon väärä
opetus, jonka tulisi jokaisen uskovan hylätä pois
elämästään lihan tekona.
Ja siunatuksi lopuksi on todettava, että lapsikastelu
EI ole mikään RAAMATUSSA ESITETTY ns. kristillinen
kaste vaan täysin pakanallinen kasteluriitti!
UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
todista rintalasten kastamisen puolesta.
1. Korneliuksen perhekunta
Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
10:33 Kaikki tulivat uskoon
11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
kastettiin
2. Lyydian perhekunta
Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski
tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
todennäköisesti hänen palvelusväkeään
3. Vanginvartijan perhekunta
Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi
4. Krispuksen perhekunta
Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
Herraan.
5 Stefanaan perhekunta
1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
palvelukseen"
En kannata tappelua kasteesta. Silti täällä esitetyt
kommentit
ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin
aiheelliseksi vastata, mikä kanta raamatullisilla
uskovien kastetta
puolustavilla on. - Mies8
piispa kirjoitti:
Näytä Raamatustasi, missä tuomitaan lapsikastelua harhaopiksi Raamatulla osoittavat Jeesuksen opetuslapset?
Löytyykö se kuudennesta mooseksen kirjastasi? Muualta sitä ei voi kukaan löytää. Voi noita lapsikasteluttajien pöpötyksiä? Ihan kuin "lapsikastelu" olisi heidän jumalansa. Kuulkaas lapsikasteluttajat lapsikasteluttamisen jumalanne on itse saatana!
Kehotan irtisanoutumaan siitä välittömästi! Väliaikatietona voin kertoa, että olette matkalla helvettiin, ellette irtisanoudu saatanan teosta lapsikastelu
!
Joskus sitä tosin kuulee sylilasten kasteluttamista perusteltavan
sillä, ettei Raamattu missään
suoranaisesti kiellä sitä. Kuitenkin voidaan esittää
ainakin kuusi syytä, miksi
kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:
1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus
sanoi: "Jos tepysytte
minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani", (Joh.8:31).
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta.
Raamattu ei missään
mainitse muunlaista kastetta.
2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
Jeesuksen opetuksen kanssa.
Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät
esikuviksi Jumalan
valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten
asemaa (kasteen avulla)
joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.
3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
uudestisyntymisen kanssa.
Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
uudestisyntymistä. Se oli
kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon
yhteydessä tapahtunut
tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja sanan
vastaanottamisen kautta (1.
Piet. 1:23).
4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
mielenmuutoksen kanssa. Kaste kuuluu
tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).
5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen
kanssa. Sana sanoo:"Anna
kastaa itsesi", ei lapsesi. Lapsena toimitettu kaste
on myöhemminsuoranainen
este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen
turvataan. Siitä tulee
ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun
omakohtainen usko ja raamatullisen
kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.
6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen
kanssa. Seurakunnan
kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtui
vain Vanhan testamentin
Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa,
johon kuulutaan
omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen
perusteella. Seurakunnan
jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen
syntymän perustalla johtaa
maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.
Kysymys: Entä kun Raamattu sanoo, että voi olla vain
yksi kaste?
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa
uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu
Raamatun mukaisesti. Paavali
itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heille
hän kirjoitti että on
vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
Apostoli oli tarkka.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat
uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen
(Ap.t. 19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut
uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta,
se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi
Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista
herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta
Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen
asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee
sitä että sinua ei vielä
koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan mukaisella
yhdellä kasteella.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
voitaisi pitää raamatullisena kasteena.
Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
Testamentin opetus ja käytäntö.
Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei
aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti!
Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
juuri heille hän kirjoitti että on vain "yksi Herra,
yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka.
Huomaa Pyhän Hengen johtamana Paavalin asettama
järjestys: 1. yksi Herra 2. yksi usko 3. yksi kaste.
Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen (Ap.t.
19:1-6).
Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat
raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.
Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on
ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin,
sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.
Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
kuin Herran Jeesuksen asettama raamatullinen uskoviksi
tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua
ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun SANAN
mukaisella yhdellä kasteella.
Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
kastekäsitystämme.
Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa raamatullisesti,
meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön
toteutus Raamatusta.
Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista
arvovaltaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää
raamatullisena kasteena vaan epäraamatullisena
pakanarituaalina kuten lapsikasterituaali, jonka
avulla lahkoporttokirkkojärjestelmät saavat pirun
kierosti jäsenensä ja veronmaksajansa.
Uskonnollinen noituus nimenomaan kirkollinen kusetus =
lapsikastelu ei ole tavanomaista okkultismia siinä
mielessä, että sen harjoittajat olisivat tietoisesti
tehneet sopimuksen pimeyden valtojen kanssa. Mutta se
on yhtä todellinen pimeyden vaikutus, joka estää
uskovia pääsemästä totuuteen, vapauteen sekä
todelliseen voiteluun. Tiedä, että perkeleen
ovelimpaan ja kieroimpaan eksytysmenoon=lapsikasteluun
liittyy pelkästään valhetta, hallintaa,
manipulaatiota, hyväksikäyttöä, uskonnollisia
kuvatuksia ja rituaaleja, henkilöpalvontaa,
valheellisia ilmiöitä, saastaisuutta, katkeruutta,
vihaa, juonittelua, juoruilua, salailua yms.
vaikutuksia, jotka ovat tunnusmerkillisiä
okkultismissa yleensä.
Esim. kirkollisesti eksytetty päättelee
lapsikastelusynnin tilassa saamiensa demonisten
kosketusten perusteella, että myös Jumala tekee
hänelle asioita vastoin hänen tahtoaan. Tämä
'kokeminen' vahvistetaan valheellisella opetuksella
(esim. luterilainen kasteluoppi).
Tämän vaikutuksen takana on saatanallispakanallinen
noituus, mutta ratkaisevalla tavalla
lapsikastelukäytäntö avaa lisää portteja tälle
eksyttävälle virralle ihmisten sieluissa. Vaikka monet
uskoon tulleet ovat ymmärtäneet totuuden ja
irrottautuneet tästä perkeleen lapsikasteluopista,
sillä voi olla edelleen sielun syvemmillä tasoilla
voimaa. Sekoitus ilmenee vastuuttomuutena,
epäitsenäisyytenä, lihallisuutena, uskonnollisena
näytelmänä, vääristyminä Hengen lahjojen yhteydessä,
eksymisinä jne. Mutta Pyhän Hengen tuli ja kirkkaus on
ilmestynyt sitä varten, että kaikki pimeys tulee
ihmisen sielusta puhdistetuksi. Pelastus on ilmestynyt
tähänkin kierteeseen! Ei muuta kuin ulos
saatanallisesta lapsikastelusta, sillä sehän on täyttä
pirun paskaa eikä sillä ole mitään muuta tekemistä
JUMALAN SANAN kanssa kuin, että siitä tulee lisää
"kakkua" varsinkin niille, jotka sillä ihmisiä
eksyttää!
Hyväksy tosiasiana, että sinun on arvioitava uskosi ja
elämäsi puitteita perusteellisesti tämänkin kysymyksen
kohdalla. Et ole etuoikeutettu tai poikkeustapaus.
Vihollinen käy sinunkin ympärilläsi, mutta Jeesuksen
nimessä olet jo kutsuttu pimeyden=perkeleen
kirkollisen lapsikastelun voittajaksi!
Jumala haluaa muuttaa sinua enemmän kuin uskotkaan ja
vapauttaa sinut perkeleen kirkollisesta
lapsikastelusta!
Hän haluaa rakentaa sinuun uuden luomuksen olemuksen,
joka ei enää ole alaikäinen tai orjuutettu. Sinussa
asuu Jeesus, todellinen uskon sankari, jolla on
hengen, sielun, mielen ja ruumiin voima toteuttaa
Jumalan valtakunnan suunnitelmia.
Jeesus on valmistanut sinulle äärimmäisen siunatun ja
voimakkaan henkilökohtaisen yhteyden kanssaan. Sinä
olet Hänen omansa ja Hän kuuluu sinulle. Jeesus johtaa
sinut Jumalan Isän, elämäsi Lähteen ja Luojan
kirkastettuun yhteyteen henkilökohtaisesti. Usko tämä
ja omista se iloiten!
Tee parannus ja luovu kaikista valheopeista alkaen
lapsikastelusta ja erilaisista muista valheellisista
uskonnollisista teorioista. Ota henkilökohtainen
vastuu elämästäsi ja nouse siihen kutsumukseen ja
elämään, jonka Jeesus on sinulle valmistanut.
Parantuminen ja uudistuminen alkaa hengen ja minuuden
vahvistumisen alueelta. Viivy Jumalan Isän rakkauden
parantavassa ja eläväksi tekevässä kosketuksessa. Ota
ilmestyksen Hengen kautta vastaan uusi näky terveestä,
vapaasta ja rohkeasta minuudestasi. Hylkää
orjamentaliteetti ja kirkollisen orjuuden ajatukset.
Nouse uskon kautta vastaanottamaan lisää Jeesuksen
kirkkautta.
Puhdistaudu nöyryydessä ja perusteellisesti kaikista
aikaisemmista mahdollisista kosketuksistasi
lapsikastelunoituuteen, väkivaltaan, vihaan,
hallintaan, hylkäämisiin, petoksiin, varastamiseen
jne. Pyhä Henki on vuodatettu yllesi ja Hän johtaa
sinut 'kaikkeen totuuteen'.
Anna anteeksi ja omista anteeksiantamus kaikille
elämäsi alueille. Anna sydämesi muuttua, sulaa ja
tulla täyteen Jumalan Isän rakkautta. Omista minuutesi
perustaksi, että olet Jumalan Isän rakastettu ja
täydellisesti hyväksytty lapsi. Vuodata tästä
yltäkylläisyydestä rakkautta lähimmäisillesi.
Kun palvelet, tiedosta kaikki motiivisi. Älä antaudu
petokseen millään alueella, sillä Pyhä Henki vahvistaa
sinua totuudessa koko ajan. Jos koet heikkoutta missä
tahansa palvelutilanteessa, tee heti parannus
sydämessäsi ja Jeesus puhdistaa ja vahvistaa sinut
välittömästi.
Opeta lähimmäisillesi todellista Hengen vapautta ja
puhtautta. Julista Pyhän Hengen voimasta ja
todellisesta Jumalan kirkkauden ilmestymisestä. Kutsu
ihmisiä parannuksentekoon ja vapauteen kaikenlaisen
orjuuden alta, erityisesti lapsikastelusta.
Gal. 4:28 - 5:1: Ja te, veljet, olette lupauksen
lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan
mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan
syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu?
"Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika
ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." Niin me
siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis
lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne
orjuuden ikeeseen.
On ollut selkeästi havaittavissa, että täällä ei
ainakaan osata lukea alkutekstejä. Tästä syystä
kehotan jokaista viisastumaan seuraavasta.
Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut
—
Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit —
että
saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa
Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
(Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
Ananias sanoi hänelle:
"Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
pois syntisi" (Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen.
Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa eikä
missään tapauksessa kastelemaan niitä, jotka eivät
usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni.
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
Kor. 1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
Apt. 22:16.
Evlutporttokirkkolaitos opettaa lapsikastelun
pelastavan ja kirkko käyttää mielellään 1 Piet
3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa tukemaan kirkon
valheellista opetusta. Tämä Raamatun kohta opettaa
vertauskuvan Nooasta, joka uskossa rakensi arkkia
kuivalle maalle, kun Jumalan pitkämielisyys odotti
ihmisten tekevän parannuksen elämässään ja kääntyvän
Jumalan puoleen. Ja kahdeksan sielua uskoivat Jumalaa
ja menivät uskossa arkkiin ja sen jälkeen tulvavesi
pelasti ja erotti heidät jumalattomista ihmisistä.
Mutta tuo pelastava vesi hukutti ne, jotka eivät
uskoneet Jumalaa.
Tässäkin näkyy selvästi Jumalan järjestys, ensin usko
ja sitten vesikaste. Vesi koituikin niille kuolemaksi,
jotka eivät usko Jumalaan. Tämä onkin vakava varoitus
kaikille ihmisille, että Jumalan luokse tullaan uskon
kautta eikä lapsikastelun. Mutta kaikilla muilla
tavoilla yrittäen, käy samalla lailla kuin Nooan
päivinä, eli hukutaan. Kirjoittihan Pietari aivan
selvästi ettei raamatullinen vesikaste poista lihan
saastaa, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää
omaatuntoa. Vain ihminen, joka on uskossa ottanut
vastaan Jeesuksen, haluaa pyytää hyvää omatuntoa
Jumalan edessä. Hyvän omantunnon pyytäminen tarkoittaa
sitä, että ihminen, joka on tehnyt parannuksen haluaa
puhdistua synneistään.
Ihminen, joka ei halua tehdä parannusta ja haluaa elää
synneissään ei halua myöskään hyvää omaatuntoa Jumalan
edessä, eikä hän silloin tarvitse kastettakaan. Ei
vesikaste puhdista ketään, vaan se kun ihminen pyytää
Jumalalta puhdistusta synneistään, niin uskon kautta
Jeesuksen veri tuo sitten puhdistuksen. Vaikka
kasteltaisiin kuinka sylivauvana tai aikuisena ei se
puhdista ketään, tulee olla usko ensin sitten vasta
raamatullinen kaste. Kasteluvesi eikä raamatullinen
kaste ei pelasta ketään, vaan Raamatun osoittama
pelastus-tie.
Uusi käännös v:lta 1992 on halunnut vahvistaa
epäraamatullista lapsikastelua kääntämällä 1 Piet
3:21:n näin; “tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa
nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte
saastaisesta elämästä , vaan koska Jumala teki
kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus”. On käännetty
pahasti väärin;” teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi
että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä”. Kreik.
tekstissä on kirjoitettuna; kaste- joka ei ole lihan
saastan poistamista. Pyytäminen sanakin on vaihdettu
liitto sanaan, jotta saataisiin tukea kirkon kasteen
armo liitto opetukselle.
Kreikkalaisessa Raamatussa tuo sana on (eperootema),
joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä.
Septuagintassa esiintyy muutaman kerran sana
(eperootema) ja se on käännetty VT:ssa v:n 33/38
käännöksessä aina sanoilla kysyä ja pyytää. Sana
(eperootema) tulee kääntää kysyä tai pyytää ja 33/38
käännös on kääntänyt tämän jakeen ihan oikein.
Kreikassa on sana kuvaamaan liittoa ja se on
(diatheekee); joka esiintyy UT:ssa 30:tä kertaa ja on
lähes aina käännetty sanalla liitto muutaman kerran se
on käännetty sanalla testamentti. On täysin selvää,
että kääntäjät ovat kääntäneet tämän sanan
(eperootema) väärin.
Novum osa 5, s.357, selvitetään tarkasti sanan
eperooteema merkitys joka kuuluu näin: Tätä sanaa on
käytetty myöhemmän ajan klassisessa kreikassa
lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen
päätöksen tai lausunnon pyytämistä. Sanalla
tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka
sisälsi myös toivomuksen. Sen merkitys voi olla myös
innokas etsiminen, tärkeä toivomus tai jonkin
kaipaaminen. Se ilmaisee myös vaatimusta tai
vetoomusta. UT:ssa substantiivi eperooteema esiintyy
ainoastaan 1 Piet 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli
opettaa kasteesta. Hän sanoo kasteen olevan hyvän
omantunnon pyytämistä (eperooteema) Jumalalta. Sana
voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko
hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän
omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys, joka on
kasteen edellytyksenä, antaa ihmiselle hyvän
omantunnon).
Uusi käännös on yrittänyt istuttaa lapsikastelun
armohöpötysliitto käsityksen Raamattuun, mutta niin
kuin tutkimme on Raamatussa toinen sana joka
tarkoittaa liittoa (diatheekee) ja sana (eperootema)
tarkoittaa tässä Pietarin kirjeessä pyytämistä niin
kuin 33/38 käännös oikein kääntääkin. Lut.
porttokirkon käännös v:lta 1992 on törkeästi kääntänyt
tämän Pietarin kirjeen jakeen väärin, jotta
epäraamatullinen vesikastelun sakramentti saataisiin
näyttämään Raamatulliselta. Tämä kohtahan on selvästi
täysin väärin käännetty, jotta kirkonmiehet voivat nyt
näyttää Raamatusta lapsikastelun perustuvan
Raamattuun. Ei törkeillä väärin käännetyillä jakeilla
saada syrjäytettyä Raamatun totuutta. Tällaiset
väärennökset kolahtavakin omaan nilkkaan ja vain
selvemmin paljastavat väärän opetuksen. Kirkkoraamattu
v:lta 1992 ei olekaan alkukielelle uskollinen käännös,
vaan siinä on satoja pahoja käännösvirheitä.
Suosittelenkin erityisesti BIBLIAA, mutta myös 33/38
käännöstä ja Toivo Koilon kääntämää Uutta
Testamenttia.
"Joka ei synny vedestä ja Hengestä " Raamatun kohdan
luterilainen porttokirkko opettaa tarkoittavan, että
vesi tarkoittaa kastetta ja Henki Pyhää Henkeä ja
lapsikastelussa sitten lapsi saa Pyhän Hengen. Joka ei
synny Hengestä tarkoittaa kyllä Pyhää Henkeä, mutta
tämä vesi ei tarkoita lapsikastetta. Vesi on kreikaksi
hydor ja kasteella on omat sanat, jotka ovat baptidzo
ja baptisma. Nämä sanat Baptidzo ja hydor on
Raamatussa selvästi erotettu toisistaan, eikä niitä
sotketa keskenään. Kun UT:ssa puhutaan kasteesta,
siitä käytetään aina sanaa baptisma, eikä hydor, joka
tarkoittaa vettä. UT käyttää sanaa baptidzoo vain
näissä seuraavissa merkityksissä. Ne jotka ovat
tulleet uskoon tuli kastaa upottamalla veteen ja ne
jotka ovat tulleet uskoon heidät kastetaan Pyhällä
Hengellä ja tulella. Jumala itse on Raamatussa elävän
veden lähde ja Raamattu opettaa Jumalan sanan olevan
Henki ja elämä. Raamattu opettaa myös elävän veden
virtaavan niiden sisimmässä, jotka uskovat Jeesukseen
niin kuin Raamattu sanoo. Joh 3:5:ssä esiintyvä vesi
tarkoittaa siis selvästi Jumalaa ja Hänen sanaansa.
Taivaalliset koordinaatit pysyvät taas Raamatullisessa
järjestyksessä. Ensin Jumalan sanan kuuleminen ja
parannuksen teon jälkeen uskoontulo, jonka jälkeen
kasteelle ja uskon kautta saadaan luvattu Pyhä Henki.
Jaak 1: 18; Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset. 1 Piet 1:23: te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta. Vesikaste ei uudestisynnytä ihmistä,
vaan Jumalan sanan kuulemisen kautta ihminen tulee
uskoon, eli uudestisyntyy ja vasta sen jälkeen
Raamatullisen järjestyksen mukaan, tulee kaste. Jeesus
ei sotkenut keskenään taivaallisia koordinaatteja ja
ihmisten perinnäissääntöjä. Ihmisillä on taipumus
sotkea keskenään Jumalan sana ja ihmisten
perinnäissäännöt. Mutta, ei ihminen silti pysty
muuttamaan Jumalan sanan totuutta, joka on ja pysyy
niin kuin se on kirjoitettu.
Uudestisyntymisen peso Raamatun kohdan lut.
porttokirkko opettaa tarkoittavan lapsikasteessa
tapahtuvaa uudestisyntymistä. Siitähän tässä jakeessa
ei ole ollenkaan kyse. Tuo peso sana on (lutron), joka
tarkoittaa pesua ja kylpyä. Kaste sanat taas ovat
(baptisma, baptidzoo ja baptismos), jotka tarkoittavat
kastaa upottamalla. Tässä jakeessa ei puhutakaan
mitään kastamisesta, vaan uudestisyntymisen peso
tarkoittaa, sitä kun Jeesuksen veri pesee puhtaaksi
Häneen uskovat. Kristuksen Golgatalla vuodattama
sovintoveri puhdistaa ne synnistä, jotka tekevät
parannuksen ja haluavat vaeltaa Jumalan Sanan
valkeudessa omassa elämässään. TIIT 3:5:uk eks ergoon
teen en dikaiosunee toon epoieesamen hemeis alla kata
ton autou eleon esoosen hemas dia loutrou
palingenesias kai anakainooseoos pneumatos hagiou.
Loppujae kertoo, että Pyhän Hengen työtä on sekä
uudestisyntyminen että uudistaminen eikä
lapsikastelussa, jota ei koko jakeessa edes mainita.
Niin kuin olemme tutkineet Raamatun käyttävän
kasteesta sanoja baptidzo tai baptisma ei tässäkään
Raamatun kohdassa ole epäselvyyttä, tuo sana peso ei
tarkoita kastetta, vaan Jeesuksen veripesua. Pietari
kirjoittaa kirjeessään, ettei kaste poista lihan
saastaa, eli toisin sanoen kaste ei puhdista meitä
synneistämme, niin kuin valtiokirkkolaitokset
opettavat. Katsomme mitä Raamattu opettaa siitä mikä
puhdistaa meidät synnistä. Jumalan sanan mukainen
elämä Pyhän Hengen vaikuttamana puhdistaa meidät
synnistä. Usko puhdistaa meidän sydämemme synnistä.
Jumalan sana jos sitä toteutetaan uskossa puhdistaa
meidät synnistä. Jos me vaellamme valkeudessa niin
Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos
me tunnustamme syntimme niin Jeesus puhdistaa meidät
kaikesta synnistä. Jeesuksen uhri ristinkuolemassa ja
ylösnousemus puhdistaa niiden sydämet, jotka tulevat
uskoon.
Kristus pyhittää ja puhdistaa vedellä pesten sanan
kautta seurakuntansa Raamatun kohdan lapsikastelun
kannattajat käyttävät tukemaan heidän harhaoppista
kastelu näkemystään. Heidän mukaansa heidän
epäraamatullinen kasteluvetensä puhdistaa ihmisen.
Mutta, muistakaamme, että Raamatullinen järjestys on
aina sopusoinnussa keskenään, eikä sotke ja sekoita
asioita keskenään. Jakeessa 26 oleva sana pesten on
kreik. lutron, eli sama sana kuin on Tiit 3:5:ssa
oleva peso sana. Niin kuin Raamattu opettaa, ettei
kastevesi poista lihan saastaa, niin ei se myöskään
voi puhdistaa ketään.
Jeesus itse sanoi näin: "Jos joku janoaa, niin tulkoon
minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin
Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän
veden virrat." Mutta sen Jeesus sanoi Hengestä, joka
niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen. Jeesus
sanoi myös näin: Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa
jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle
annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä
hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka
kumpuaa iankaikkiseen elämään. Mitä vettä Jeesus antaa
niille, jotka uskovat Häneen? Jeesus antaa Sanansa ja
Pyhän Henkensä niille, jotka uskovat Häneen ja
parannuksen teon jälkeen usko, jonka Jeesus vaikuttaa
Pyhän Hengen ja Sanan kautta, puhdistaa sitten niiden
sydämet, jotka uskovat Jumalan Sanaan ja Jeesukseen.
Apt 15: 7-9; Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala
jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen
valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla
evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala,
sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen
heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin, eikä tehnyt
mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän
puhdisti heidän sydämensä uskolla.
Opetus lapsikastelussa tapahtuvasta
uudestisyntymisestä on valhe- ja harhaoppi. Raamatun
oma todistus on vesiselvä tässä asiassa. Raamattu
opettaa Jumalan sanan uudestisynnyttävän ne, jotka
tekevät parannuksen ja tulevat uskoon. Raamattu ei
sotke taivaallisia koordinaatteja, eikä Jumalan Sanan
ilmoitus muutu, vaan se on aina johdonmukainen ja
säilyttää aina säädetyn Raamatullisen järjestyksen.
Raamatun opetus on selvä, ettei vesikaste puhdista,
pyhitä, eikä pelasta. Raamattu puhuu yhdestä ainoasta
uhrista, jonka Kristus antoi Golgatalla siinä on
pelastus ja syntien anteeksisaaminen. Lut.
porttokirkko syrjäyttää Raamatun opettaman
pelastustien ja siirtää sen lapsikastelulle. Tällaista
oppia ei opeta Raamattu ja tällainen oppi on toista
evankeliumia, joka kadottaa jokaisen siihen uskovan.
Lut. porttokirkon valheoppi tuo pelastuksen
välittäjäksi lapsikastelun sakramentin eikä Herran
Jeesus Kristus. Lut. porttola uskoo sakramenttiin ja
sakramentti on porttokirkon pelastuksen välittäjänä.
Tällainen oppi ei paljon eroa katolisen kirkon opista,
jossa joka kerta messu-uhrissa uhrataan Kristus
uudelleen verettömällä tavalla. Messu-uhri on
katolisen katekismuksen mukaan voimakkain sovitusuhri.
Molemmissa opeissa porttokirkon sakramentit toimivat
pelastuksen ja syntien anteeksisaamisen välittäjinä.
Tällaiset opetukset, ovat toista evankeliumia ja
tuovat kadotuksen jokaiselle, joka niihin uskoo.
Jumalan Sanan opetus lepää Golgatan ristinkuolemassa,
syntien anteeksisaamisen paikkana. Ristinkuolema ei
tuo ihmiselle automaattisesti syntien
anteeksisaamista. Ensin julistettiin ristinsanomaa ja
ne, jotka tekivät parannuksen ja ottivat Sanan vastaan
ja uskoivat Jeesukseen niille on risti syntien
anteeksisaamisen paikka. Niille jotka eivät tee
parannusta eivätkä usko Jeesukseen, niille risti
julistaa kuolemaa ja kadotustuomiota.
Antakaa lasten tulla kohta. Kun Jeesuksen luokse
tuotiin lapsia, niin Jeesus otti heidät syliinsä ja
pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Jeesus
ei käskenyt kastamaan lapsia, koska Jeesus tiesi
Raamatullisen järjestyksen siitä, että mitenkä ihminen
tulee Jumalan lapseksi. Jumalan sana opettaa
tunnustamaan ja hylkäämään synnin, sitä et voi vaatia
pieneltä vauvalta. Pieni vauva syntyy kyllä
syntiseksi, mutta ei sen tähden vauvaa tarvitse
porttokastella.
Lapsikastelun kannattajat luulevat pienen vauvan
joutuvan kadotukseen ja myös siksi he kastelevat
vauvansa, mutta vain synninharjoittajat tuomitaan
kadotukseen Raamatun opetuksen mukaan. Vauva kyllä
pääsee kuollessaan Jumalan luokse, koska Raamattu
edellyttää niiltä parannuksen tekemistä, jotka voivat
erottaa hyvän ja pahan, eli kuullessaan evankeliumin
he voivat sen ymmärtää ja tehdä parannuksen omassa
elämässään.
Lut. kirkon lapsikastelu onkin selvä eksytys, lupaahan
se siihen uskovalle, pelastuksen synnistä, vapautuksen
perkeleen vallasta, siinä saa Pyhän Hengen, tullaan
seurakunnan jäseneksi, tullaan Jumalan lapseksi.
Raamattu opettaa, että kun tunnustamme syntimme ja
uskossa vastaanotamme Jeesuksen saamme syntimme
anteeksi ja meistä tulee Jumalan lapsia, Kristuksen
seurakunnan jäseniä ja sitten otamme kasteen Herran
Jeesuksen nimeen ja saamme uskon kautta Pyhän Hengen.
Jumalan Sanan ilmoitus määrittelee kuka kastetaan ja
miksi kastetaan ja miten kastetaan.
Lapsikastelun kannattajat hakevat tukea näkemyksilleen
Apostolien jälkeisestä seurakunnan historiasta, jossa
heidän mukaansa on kasteltu lapsia. Tällainen ajatus
ja oppirakennelman muodostaminen on Raamatun selvän
ilmoituksen ulkopuolista todistelua, lapsikastelun
raamatullisuudesta. Raamatullinen yksi kaste löytyy
vain ja ainoastaan Raamatusta, joka on kaikille
sukupolville ainoa Raamatullinen Jumalan sanan
ilmoitus. Lapsikastelu onkin porttokirkon väärä
opetus, jonka tulisi jokaisen uskovan hylätä pois
elämästään lihan tekona.
Ja siunatuksi lopuksi on todettava, että lapsikastelu
EI ole mikään RAAMATUSSA ESITETTY ns. kristillinen
kaste vaan täysin pakanallinen kasteluriitti!
UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
todista rintalasten kastamisen puolesta.
1. Korneliuksen perhekunta
Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
10:33 Kaikki tulivat uskoon
11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
kastettiin
2. Lyydian perhekunta
Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski
tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
todennäköisesti hänen palvelusväkeään
3. Vanginvartijan perhekunta
Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi
4. Krispuksen perhekunta
Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
Herraan.
5 Stefanaan perhekunta
1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
palvelukseen"
En kannata tappelua kasteesta. Silti täällä esitetyt
kommentit
ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin
aiheelliseksi vastata, mikä kanta raamatullisilla
uskovien kastetta
puolustavilla on.Lapsikasteen kieltäjät vievät ihmisiä lain alle (ja monesti myös hurmahenkisyyteen). (Kasteesta tulee lapsikasteen kieltäjillä ihmisen "kuuliaisuuden teko". Mitä muuta tuo on kuin lain alle raahaamista? Myös kaste tyhjennetään merkityksestään. Tällöin suuntauksesta tulee lahko.)
Galatalaiskirjeessä tuomitaan lain alle viejät. - Maija
Mies8 kirjoitti:
Lapsikasteen kieltäjät vievät ihmisiä lain alle (ja monesti myös hurmahenkisyyteen). (Kasteesta tulee lapsikasteen kieltäjillä ihmisen "kuuliaisuuden teko". Mitä muuta tuo on kuin lain alle raahaamista? Myös kaste tyhjennetään merkityksestään. Tällöin suuntauksesta tulee lahko.)
Galatalaiskirjeessä tuomitaan lain alle viejät.Nekin, jotka vauvansa kasteluttavat, eivät saata
vauvoja uudestisyntyneeseen tilaan, vaan kirkollliseen
suohon. Se on ihan totta, eikä kirkollista kusetustas
kukaan oikea opetuslapsi varmaan uskokaan. Sillä onhan
kunkin tehtävä parannus synneistään ja
uudestisynnyttävä. Tämä on sanoma joka on Raamatussa,
tee parannus!
Sen vuoksi veljet ja siskot, näillä palstoilla varmaan kaikki
tietävät ettei vauvakasteluun saa luottaa, vaan
siihen, että parannus tehdään ja uskotaan SANA ja
sitten Jumalan Henki uudestisynnyttää.
Kaikki me olemme uskoakseni sen kokeneet, ainakin
minä.
Mutta kirkollisiin taikasakramentteihin yksin ei saa
perustaa, sillä se vie harhaan ja johtaa kuolemaan ja
sitten helvettiin.
Jeesuskin opetti ja saarnasi: Tehkää parannus sillä
taivasten valtakunta on tullut lähelle. Tehkää
parannuksen soveliaita hedelmiä.
Herran rauhaan siskot ja veljet, Hän on hyvä ja sangen
ylistettävä, pelastuksemme Jumala, JOKA tahtoo
kautttani kysäistä:
Ovatko sakramentit välttämättömiä pelastukselle?
Rooman porttokirkko on vahvistanut, että kukaan ei voi
pelastua ilman sakramentteja.
Mitä sakramentit ovat?
Paavinporttokirkossa on seitsemän sakramenttia:
kastelu, konfirmaatio eli krismaatio, ehtoollinen,
katumusharjoitus, sairaiden voitelu, pappisvihkimys ja
avioliitto. Tytärporttoilijoilla on kastelusakramentti
pääsakramentti.
Nämä seitsemän sakramenttia eivät ole mitään muuta
kuin sarja hyviä töitä.
Kuten jokainen voi nähdä, ja Raamattu ilmoittaa
toistuvasti, että hyvät työt eivät koskaan
pelasta ketään:
“Sen tähden, lain teoista ei mikään liha vanhurskaudu
Hänen edessään.“ Room. 3:20.
Tätä Jumala ajattelee meidän hyvistä teoistamme:
“Kaikki me olemme kuin saastaiset, ja niin kuin
tahrattu vaate on kaikki meidän
vanhurskautemme...“ Jes. 64:6.
Täytyykö olla lapsikastelujärjestelmässä
pelastuakseen?
Koska sakramentit ovat oletettavasti välttämättömiä
pelastukseen ja koska ne ovat saatavilla ainoastaan
porttokirkon kautta, niin ilmeisesti on oltava
porttokirkon uskollinen jäsen, jotta voisi pelastua.
Vaikka et milloinkaan kuule porton puolestapuhujan
myöntävän sitä, tämä on
täsmälleen sitä, mitä tämä porton oppi tarkoittaa.
Kysyn sinulta uudelleen:
voitko hyväksyä sen, että jokainen porttokirkon
ulkopuolella oleva palaa iankaikkisesti helvetissä?
Ihmisten traditiot
Koeta ymmärtää, että nämä sakramentit, joiden
porttokirkko sitkeästi väittää
olevan välttämättömiä, jotta voisit pelastua, eivät
edes tulleet Jumalalta.
Ne ovat ihmistekoisia sääntöjä, jotka ovat kulkeneet
perintönä läpi sukupolvien.
Siispä, kun suoritat niitä, et tottele Jumalaa, vaan
ihmisten traditioita.
Moisissa olosuhteissa täytyisi ihmetellä, että ovatko
nämä sakramentit todella välttämättömiä vai käyttääkö
porttokirkko ihmistraditioita pelotellakseen ihmisiä
elinikäiseen kuuliaisuuteen kirkolle ikuisen
kadotuksen uhalla.
Pelastus: Kristuksen vai sakramenttien kautta?
Jos sakramentit ovat välttämättömiä, jotta voisit
pelastua, niin miksi Jumalan Sana julistaa seuraavaa?
“Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te
uskoisitte, että Jeesus on Kristus,
Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä
Hänen Nimessänsä.“ Joh. 20:31.
Paavali, apostoli, lausui nämä vakavoittavat sanat
asiasta:
“Sillä sana rististä on hullutus niille,
jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka olemme
pelastuneet, se on Jumalan voima.“ 1 Kor. 1:18.
Porton ystävä: uskotko, että hyvät työt kuten
sakramentit ovat välttämättömiä,
jotta voisit pelastua?
Pidätkö järjettömyytenä uskoa, että pelastuksen voi
saada ainoastaan uskon kautta Kristuksen tekoon
ristillä?
Jos niin on, Jumalan Sana
varoittaa, että sinä joudut helvettiin.
Kun Jeesus julisti, että pelastus tulee vain Hänen
kauttaan, Hän ei ainoastaan
sanonut totuutta, vaan toisti sen, minkä kuuli Isältä:
“Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne,
ihmistä, joka on puhunut teille totuuden, jonka minä
olen kuullut Jumalalta...“ Joh. 8:40.
Vihjaus, että Jeesus on väärässä, on vihjaus, että Isä
on väärässä.
Jeesus jatkaa valaisemalla, miksi ihmiset kieltäytyvät
uskomasta
Hänen Sanojaan:
“Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen
tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.“
Joh. 8:47.
Jos hyväksyt esim. porton kasteluopin, niin sinun
täytyy kieltäytyä kuulemasta Jumalan Sanoja.
Jeesus sanoi, että mikäli voit tehdä sen, siinä
tapauksessa sinä et ole Jumalasta.
Oletko varma ilman mitään epäilyksen häivää, porton
ystävä, että sinä
olet Jumalasta?
Oletko halukas kääntämään selkäsi Jumalan Sanalle,
jotta voisit hyväksyä ihmisen sanat?
Jos voit tehdä sen, sinulla on aihetta vakavaan
huoleen:
“Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja
sanoivat:
‘Meidän tulee totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä’.“
Ap.t.5:29. - Missukka
kirkkoherra kirjoitti:
Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä
10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
lapsikastelulla.
Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää
omistavansa lähes miljardi jäsentä.
Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi
olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on
avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on,
jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas
ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14.
Jeesuksen mukaan massat hyväksyvät halukkaasti
valheelliset uskonnolliset
lapsikastelujärjestelmät, jotka johtavat helvetin
käristykseen, kun taas harvat löytävät todellisen
pelastuksen, joka johtaa taivaan kirkkauteen.
Voidaanko 90 % suomalaisista pitää "harvoina"?
Sanoisiko kukaan, että miljardi ihmistä
maailmanlaajuisesti on "harvoja"?
Kun Jeesus vaelsi maan päällä, pieni vähemmistö
seurasi Häntä. Useimmat torjuivat Hänen opetuksensa ja
pysyivät hyvin vakiintuneissa,sosiaalisesti
hyväksytyissä perkeleen uskonnoissaan.
Toisin sanoen, he hylkäsivät totuuden voidakseen pitää
uskonnolliset perkeleelliset traditionsa.
Jeesus puhui seuraavat sanat niille, jotka tekivät
näin:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Jeesuksen saarnatessa eräs kuuntelija, joka alkoi
käsittämään tämän totuuden, kysyi Jeesukselta:
"‘Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?’ Niin Hän
(Jeesus) sanoi heille: ‘Kilvoitelkaa päästäksenne
sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä
teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi’."
Luuk. 13:23-24.
Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan menemään ja
julistamaan evankeliumia, Hän sanoi:
"Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän."Matt. 9:37.
Toisin sanoen, suurin osa ihmisistä on kadotettuja ja
lapsikasteluharhalahkovalheporttolaitoksessa ja
tarvitsee Pelastajaa, mutta
harvoilla on totuus, jota mennä kertomaan heille.
Lapsikasteluharhalahkovalheoppi on loukannut ja
häpäissyt Jumalan Sanaa. Miljoonat
lapsikasteluharhalahkovalheharhaopissa eivät välitä
Jumalan käskyistä ja asetuksista RAAMATUSSA ja
jatkavat ihmisten traditioiden noudattamista ja
väittävät olevansa oikeassa, koska ovat uskonnollista
enemmistöä kun kuuluvat
lapsikasteluharhalahkovalheoppiporttoon.
Jeesus varoittaa:
"Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen
mieheen ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään
mieheen..." Matt. 7:24,26.
Pitääkö Jumala sinua viisaana vaiko tyhmänä ihmisenä?
Jos uskot voivasi olla välittämättä Jumalan käskyistä,
koska kuulut uskonnolliseen enemmistöön lapsikastelu
harhalahkovalheportossa, sinun
pitää lukea Matt. 7:24 ja 26 uudelleen.
Jeesus antaa vielä yhden varoituksen
lapsikasteluharhalahkovalhe-enemmistölle, joka on
halveksinut Jumalan Sanaa ja luottaa ansaitsevansa
pelastuksensa lapsikastelukusetuksella:
"Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra,
emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun
nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi
kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ ja silloin
minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä
tuntenut. Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden
tekijät’!" Matt. 7:22-23.
Mistä johtuu, että niin monet lapsikastellut voivat
sanoa jopa Jeesusta Herrakseen, mutta halveksivat
kuitenkin täysin Hänen käskyjään?
Jeesus teki juuri tuon saman kysymyksen Sanassaan:
"Miksi te huudatte minulle: ‘Herra, Herra!’ ettekä
tee, mitä minä sanon?" Luuk. 6:46.
Voit olla välittämättä tästä kysymyksestä nyt, mutta
mitä sanot, kun Jeesus tekee sinulle
henkilökohtaisesti saman kysymyksen kuoltuasi,kun
seisot Hänen edessään tuomiolla?
Lapsikasteluharhalahkovalheopin tutkimisen jälkeen ei
voi olla huomaamatta tärkeää eroa epäraamatullisen
lapsikasteluoppijärjestelmän ja Pyhän Raamatun
välillä.
Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
oppeja.
Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
totta.
Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.
Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.
Tässä on esimerkki.
Kuka pelastuu?
Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
Jumalalta näin tärkeässä asiassa.
"Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
3:36.
Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:
"Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
elämään." Joh. 5:24.
Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
aiheesta. Tällaistä se pulputtaa "valheen kaikella
voimalla":
"Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa jne."
Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
rajastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
saatanallista valhetta.
Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
tehdään niin sekavaksi?
Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
ei ole pelastuksen häivääkään.
Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
päästä taivaaseen.
Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
edes pelastumaan?
Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:
"sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
seurakunnissa." (1kor 14:33)
Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin
kuka sitten?
Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.
Älä anna lapsikasteluttajien tai kenenkään muun epäraamatullisia
lahko-oppeja esittävien harhaoppisen lahkolaisen
pettää enää itseäsi!
Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
Kristuksessa:
"Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.
Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?
Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän
"on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo,
että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat
parannukseen." 2. Piet. 3:9.
Jumala tahtoo sinut taivaaseen. Siksi Hän pitää
Sanansa yksinkertaisena:
Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.
Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.
Mikäli lapsikasteluttajien kannattama
lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen oppijärjestelmä
ovat milloinkaan saaneet sinut tuntemaan olosi
hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi alkaa asettamaan
luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan Herraan Jeesukseen
Kristukseen eikä enää koskaan
lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
saatanan valhe!
Voi että jotkut ovat niin eksyneitä ja pimeydessä,
että vaikka kuinka näyttäisi kirkjasta valoa
Raamatusta, niin he, lapsikasteluttajat erityisesti, kääntävät päänsä
vain yhä syvempään pimeyteen, josta ovat syntyisinkin:
saatanan sakramenttitaikatempusta: lapsikastelu!Liian pitkä viesti entistä samaa propagandaa, luin puoleen väliin. Ei tuo ole keskustelua. Todellisuus iski silmille ensimmäisessä kappaleessa.
"Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä 10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
lapsikastelulla."
Siis mitä? Jatkotekstistäsi tulkitsen että löydät Raamatusta jostain kohtaa tekstin että kaikki kastetut pääsee taivaaseen.
"Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää omistavansa lähes miljardi jäsentä.
Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14."
Tätä kohtaa et mitenkään voi käyttää perusteluna vauvana kastamista vastaan. Evl oppi ei sano että pelkkä kaste pelastaa, mistä ihmeestä haluat keskustella? - Missukka
Maija kirjoitti:
Nekin, jotka vauvansa kasteluttavat, eivät saata
vauvoja uudestisyntyneeseen tilaan, vaan kirkollliseen
suohon. Se on ihan totta, eikä kirkollista kusetustas
kukaan oikea opetuslapsi varmaan uskokaan. Sillä onhan
kunkin tehtävä parannus synneistään ja
uudestisynnyttävä. Tämä on sanoma joka on Raamatussa,
tee parannus!
Sen vuoksi veljet ja siskot, näillä palstoilla varmaan kaikki
tietävät ettei vauvakasteluun saa luottaa, vaan
siihen, että parannus tehdään ja uskotaan SANA ja
sitten Jumalan Henki uudestisynnyttää.
Kaikki me olemme uskoakseni sen kokeneet, ainakin
minä.
Mutta kirkollisiin taikasakramentteihin yksin ei saa
perustaa, sillä se vie harhaan ja johtaa kuolemaan ja
sitten helvettiin.
Jeesuskin opetti ja saarnasi: Tehkää parannus sillä
taivasten valtakunta on tullut lähelle. Tehkää
parannuksen soveliaita hedelmiä.
Herran rauhaan siskot ja veljet, Hän on hyvä ja sangen
ylistettävä, pelastuksemme Jumala, JOKA tahtoo
kautttani kysäistä:
Ovatko sakramentit välttämättömiä pelastukselle?
Rooman porttokirkko on vahvistanut, että kukaan ei voi
pelastua ilman sakramentteja.
Mitä sakramentit ovat?
Paavinporttokirkossa on seitsemän sakramenttia:
kastelu, konfirmaatio eli krismaatio, ehtoollinen,
katumusharjoitus, sairaiden voitelu, pappisvihkimys ja
avioliitto. Tytärporttoilijoilla on kastelusakramentti
pääsakramentti.
Nämä seitsemän sakramenttia eivät ole mitään muuta
kuin sarja hyviä töitä.
Kuten jokainen voi nähdä, ja Raamattu ilmoittaa
toistuvasti, että hyvät työt eivät koskaan
pelasta ketään:
“Sen tähden, lain teoista ei mikään liha vanhurskaudu
Hänen edessään.“ Room. 3:20.
Tätä Jumala ajattelee meidän hyvistä teoistamme:
“Kaikki me olemme kuin saastaiset, ja niin kuin
tahrattu vaate on kaikki meidän
vanhurskautemme...“ Jes. 64:6.
Täytyykö olla lapsikastelujärjestelmässä
pelastuakseen?
Koska sakramentit ovat oletettavasti välttämättömiä
pelastukseen ja koska ne ovat saatavilla ainoastaan
porttokirkon kautta, niin ilmeisesti on oltava
porttokirkon uskollinen jäsen, jotta voisi pelastua.
Vaikka et milloinkaan kuule porton puolestapuhujan
myöntävän sitä, tämä on
täsmälleen sitä, mitä tämä porton oppi tarkoittaa.
Kysyn sinulta uudelleen:
voitko hyväksyä sen, että jokainen porttokirkon
ulkopuolella oleva palaa iankaikkisesti helvetissä?
Ihmisten traditiot
Koeta ymmärtää, että nämä sakramentit, joiden
porttokirkko sitkeästi väittää
olevan välttämättömiä, jotta voisit pelastua, eivät
edes tulleet Jumalalta.
Ne ovat ihmistekoisia sääntöjä, jotka ovat kulkeneet
perintönä läpi sukupolvien.
Siispä, kun suoritat niitä, et tottele Jumalaa, vaan
ihmisten traditioita.
Moisissa olosuhteissa täytyisi ihmetellä, että ovatko
nämä sakramentit todella välttämättömiä vai käyttääkö
porttokirkko ihmistraditioita pelotellakseen ihmisiä
elinikäiseen kuuliaisuuteen kirkolle ikuisen
kadotuksen uhalla.
Pelastus: Kristuksen vai sakramenttien kautta?
Jos sakramentit ovat välttämättömiä, jotta voisit
pelastua, niin miksi Jumalan Sana julistaa seuraavaa?
“Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te
uskoisitte, että Jeesus on Kristus,
Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä
Hänen Nimessänsä.“ Joh. 20:31.
Paavali, apostoli, lausui nämä vakavoittavat sanat
asiasta:
“Sillä sana rististä on hullutus niille,
jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka olemme
pelastuneet, se on Jumalan voima.“ 1 Kor. 1:18.
Porton ystävä: uskotko, että hyvät työt kuten
sakramentit ovat välttämättömiä,
jotta voisit pelastua?
Pidätkö järjettömyytenä uskoa, että pelastuksen voi
saada ainoastaan uskon kautta Kristuksen tekoon
ristillä?
Jos niin on, Jumalan Sana
varoittaa, että sinä joudut helvettiin.
Kun Jeesus julisti, että pelastus tulee vain Hänen
kauttaan, Hän ei ainoastaan
sanonut totuutta, vaan toisti sen, minkä kuuli Isältä:
“Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne,
ihmistä, joka on puhunut teille totuuden, jonka minä
olen kuullut Jumalalta...“ Joh. 8:40.
Vihjaus, että Jeesus on väärässä, on vihjaus, että Isä
on väärässä.
Jeesus jatkaa valaisemalla, miksi ihmiset kieltäytyvät
uskomasta
Hänen Sanojaan:
“Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen
tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.“
Joh. 8:47.
Jos hyväksyt esim. porton kasteluopin, niin sinun
täytyy kieltäytyä kuulemasta Jumalan Sanoja.
Jeesus sanoi, että mikäli voit tehdä sen, siinä
tapauksessa sinä et ole Jumalasta.
Oletko varma ilman mitään epäilyksen häivää, porton
ystävä, että sinä
olet Jumalasta?
Oletko halukas kääntämään selkäsi Jumalan Sanalle,
jotta voisit hyväksyä ihmisen sanat?
Jos voit tehdä sen, sinulla on aihetta vakavaan
huoleen:
“Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja
sanoivat:
‘Meidän tulee totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä’.“
Ap.t.5:29."Sen vuoksi veljet ja siskot, näillä palstoilla varmaan kaikki tietävät ettei vauvakasteluun saa luottaa, vaan siihen, että parannus tehdään ja uskotaan SANA ja sitten Jumalan Henki uudestisynnyttää."
Eipä taida luterilaisuus-palstalla tietää. Kai täällä evl:liäkin jutustelee.
Kaste kuuluu kristinuskoon ja kun kastetaan vauvana niin kyllä siihen liittoon voi luottaa. Liitto on meille päin eikä meiltä päin. - piispa
Missukka kirjoitti:
"Sen vuoksi veljet ja siskot, näillä palstoilla varmaan kaikki tietävät ettei vauvakasteluun saa luottaa, vaan siihen, että parannus tehdään ja uskotaan SANA ja sitten Jumalan Henki uudestisynnyttää."
Eipä taida luterilaisuus-palstalla tietää. Kai täällä evl:liäkin jutustelee.
Kaste kuuluu kristinuskoon ja kun kastetaan vauvana niin kyllä siihen liittoon voi luottaa. Liitto on meille päin eikä meiltä päin.Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armoliitto, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä.
"Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9.
"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armoliitto" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti kasteltu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastelemalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kasteltua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoliittoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kasteenarmoliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta.
Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon".
Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kastelunarmoliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kasteltu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kirkollisesti kasteltua pakanuutta.
Katolinen kirkko otti lapsikastelun käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikastelun tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla.
Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta. - askel
Missukka kirjoitti:
Liian pitkä viesti entistä samaa propagandaa, luin puoleen väliin. Ei tuo ole keskustelua. Todellisuus iski silmille ensimmäisessä kappaleessa.
"Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä 10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
lapsikastelulla."
Siis mitä? Jatkotekstistäsi tulkitsen että löydät Raamatusta jostain kohtaa tekstin että kaikki kastetut pääsee taivaaseen.
"Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää omistavansa lähes miljardi jäsentä.
Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14."
Tätä kohtaa et mitenkään voi käyttää perusteluna vauvana kastamista vastaan. Evl oppi ei sano että pelkkä kaste pelastaa, mistä ihmeestä haluat keskustella?Koko tekstin luettuani minä sain varmuuden sille, että Raamatusta ei löydy lapsikastetta.
- Missukka
piispa kirjoitti:
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armoliitto, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä.
"Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9.
"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armoliitto" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti kasteltu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastelemalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kasteltua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoliittoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kasteenarmoliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta.
Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon".
Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kastelunarmoliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kasteltu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kirkollisesti kasteltua pakanuutta.
Katolinen kirkko otti lapsikastelun käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikastelun tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla.
Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.""Kasteen armoliitto" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti kasteltu."
Entä sitten? Monet elävät Jeesuksen ristin vihollisina huolimatta siitä, että heidät on omasta tahdostaan kastettu.
Tuosta nukuttamisesta en sano juuta enkä jaata, kun en ole semmoisen pään sisällä, joka noin ajattelee.
Raamatussa on kertomus että koko perhekunta kastetaan yhtäaikaa, sitä ei kerrota, minkä ikäisiä lapsia heillä sattui olemaan. - Missukka
askel kirjoitti:
Koko tekstin luettuani minä sain varmuuden sille, että Raamatusta ei löydy lapsikastetta.
Ok. Toivottavasti löydät lukemastasi aineistosta myös sen, että pyrkimys yhteen yhteiseen seurakuntaan omat erimielisyydet sopien on päämäärä. Siihen pääseminen vaikeutuu, jos toinen toista loukkaa ja määräilee.
- Riku
Missukka kirjoitti:
Ok. Toivottavasti löydät lukemastasi aineistosta myös sen, että pyrkimys yhteen yhteiseen seurakuntaan omat erimielisyydet sopien on päämäärä. Siihen pääseminen vaikeutuu, jos toinen toista loukkaa ja määräilee.
Yhden ja oikean Kristuksen seurakunnan oppiin Raamatussa jokaisen tulee yhtyä. Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä. - Onni
Missukka kirjoitti:
""Kasteen armoliitto" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti kasteltu."
Entä sitten? Monet elävät Jeesuksen ristin vihollisina huolimatta siitä, että heidät on omasta tahdostaan kastettu.
Tuosta nukuttamisesta en sano juuta enkä jaata, kun en ole semmoisen pään sisällä, joka noin ajattelee.
Raamatussa on kertomus että koko perhekunta kastetaan yhtäaikaa, sitä ei kerrota, minkä ikäisiä lapsia heillä sattui olemaan.Sinä, Missukka, et seiso ainakaan Raamatun SANAN varassa, mutta minä seison Raamatun SANAN varassa, niinkuin ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
katsomaan Raamatun Sanaa:
1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
todistamiseen (Apt. 1:8).
Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).
Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:
Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
ottaa kaste.
Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.
Lupaus koskee vieläkin kaikkia.
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
sielua" (Apt.2:41).
Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).
Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.
"Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:
'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'
Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).
Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
raamatullisesti raamatullista kastetta.
Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
alkuseurakunnassa.
Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
raamatullisesti kasteesta.
4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
Poika" (Apt.9:17—20).
Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
(Apt.22:14, 16).
On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:
"Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."
Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
jotka eivät usko Häneen.
Tästä apostoli Paavali piti kiinni:
"Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
(pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
sanoo aivan päinvastaista) vaan
evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
1:14-17.
On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
subjekti on myös verbin välittömänä
objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
(passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.
Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
perhekuntien kasteista:
5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).
"Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
lähimmät ystävänsä."
Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.
Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
vastasi: 'Ei kaiketi
kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
10:46 48).
Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
"vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).
Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
pois" (Apt. 16:40).
Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).
Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
uskovaksi" (Apt. 16:32—34).
Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
puheen kautta raamatullisesti
uskoon (jae 34).
Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
kasteen raamatullisesti.
8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin" (Apt. 18:8).
Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
raamatullisesti.
9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).
Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
16:15).
Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.
Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
raamatullisesti.
Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
raamatullisen kasteen raamatullisesti.
10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).
Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.
Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.
Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
on kirjoitettu!
Myöhempien aikojen mielipiteet
Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.
Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
kirkon johtajien mielipiteisiin.
Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
näkemykset.
Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
vielä uskovien upotuskasteen kannalla.
Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."
'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."
Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
velvolliset noudattamaan myös
paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!
Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.
Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
vuosien 0 - 20 välillä.
Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
enemmän hajaantuneet:
Justinus Marttyyri nimitti kastetta
uudestisyntymiseksi.
Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.
Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.
Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."
On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
mielipiteiden varaan.
Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
toisistaan poikkeavat.
Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
joka väitti olevansa ns. maallikoiden
yläpuolella.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.
Pitäytykäämme siis siihen!
"Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
4:6).
Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
emme voi torjua niitäkään, jotka
nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.
Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
opetettiin (Apt. 17:11).
Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.
- hovi
Niin. Lapsikaste ilman opetusta ja aikuisiän uskoa jää turhaksi. Niin perin vähän on opetusta siitä mitä kaste tarjoaa.
Kirkko ei täytä tehtäväänsä kansan kasvattajana. Ei epäuskoinen pappi voi opettaa uskoa muille.
Kuitenkin Suomen luterilaisessa evankeliumi yhdistyksessä (Sley) ja käsittääkseni vapaissa luterilaisissa seurakunnissa lapsikaste idea toimii sangen hyvin.
Näissä paikoissa lapset kasvavat pienestä asti Kristuksen tuntemisessa, sillä siihen he saavat hyvän pohjan uskovilta vanhemmiltaan ja seurakunnalta.
Tällaisen opin kanssa matkaaminen on armollisempaa, kuin "kuuliaisuuden askel" kristillisyydessa.
Itse sen tiedän, kun olin vuosia siellä ollut.
Nyt uskovien kaste on minulle sangen tyhjä tapahtuma, josta ei ole mitään annettavaa kenellekään.
Jos siitä joku hyvän omantunnon saa, niin menköön vain.
Kyllä minulle parempi hyvän omantunnon lähde on syntien anteeksi anto Jeesuksen veressä, joka ilmoitettiin minulle kasteessa.
Vielä parempana omatuntoni säilyy, kun se tietää Jumalan hyväksyneen minut jo vauvana, vaikka on edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi.
Minut, joka tallaan päivittäin Kristuksen jalkojeni alle teoillani.- Reijo
Sinulle kirkolisesti eksynyt sillä ei varmaan olekaan merkitystä, koska
sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku
Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit tai muita
Raamatun perustotuuksia ollakseen 'uskova'.
En ala toistamaan jo useaan kertaan esittämiäni
sanankohtia siitä, kenelle kaste UT:ssa annettiin ja
kenelle sitä ei annettu. Täysin naurettavia väitteitä
esität. Vain paatunut valehtelija voi esittää
tuollaisia väitteitä.
Sillä logiikalla, että "Raamattu ei kiellä kastamasta"
voitaisiin todella kastaa vaikkapa kissoja tai koiria.
On todella typerää väittää, etteikö kasteen ja sanan
kuulemisen ja vastaanottamisen ajallinen ja
syy-seurausuhde olisi UT:ssa päivänselvä.
Usko tulee todellakin Jumalan sanan kuulemisesta ja
kuuliaisuudesta sille. Jos siis toimitaan täysin Sanan
ilmoitusta vastaan, se ei ole uskoa ollenkaan.
Miksi uskoon tulleen pitäisi omistaa uskossa väärällä
perusteella asioita, joita ei ole hänen kohdallaan
koskaan aikaisemmin tapahtunut - toisin sanoen satuja?
Ihmisessä ei tapahdu mitään Kol 2:ssa mainituja
asioita, ennen kuin hän "ottaa vastaan sanan", mikä
oli kasteen antamisen ehtona apostolisessa
seurakunnassa.
Vauvakasteluriitti on epäraamatullista ja pakanallista
magiaa ilman minkäänlaista perustaa Raamtussa. Se on
pelkkä kirkon jäseneksi liittämisriitti. Kaste
annettiin UT:n seurakunnassa vain niille, jotka olivat
ottaneet sanan vastaan. Kristillisessä seurakunnassa
ei ole mitään syytä tehhdä toisin kasteen suhteen kuin
apostolien opetuksessa sanotaan.
Kaste ei ole mikään taikakalu tai elävä olento. Se ei
lupaa yhtään mitään kenellekään, eikä se auta tai
pelasta ketään yhtä vähän kuin hauta pelastaa ketään
tai lupaa kenellekään mitään.
Apt. 2:38 lupaus ei ole 'kasteen lupaus' vaan lupaus
siitä, että 1. parannuksen tekoa ja 2. kasteen
ottamista seuraisi Pyhän Hengen saaminen.
Lupaus ei siis koske sitä, että kaste taikakaluna
vaikuttaisi mitään, vaan että se, joka kuulee
evankeliumin ja ottaa sen vastaan sekä uskoo sen ja
ottaa kasteen, saa sen mitä lupaus koskee.
Uskon etä 'kasteen lupauksiin' luottavat turvaavat
sellaiseen, mitä ei Jumalan sana turvaksemme pane.
Kol.2:12 "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa,
jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon
kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet
kuolleista."
Kuinka
mistään tietämätön vauva muka 'on herätetty uskon
kautta' muutoin kuin fantasioissa ja uskonnollisissa
kuvitteluissa?
Mitään ei muuten haudata, ellei jotain - tässä
tapauksessaa uutta luomusta - ensin ole syntynyt
maailmaan. Lapsen pään valelu ei ole mikään
hautaaminen eikä 'lihan ruumiin poisriisuminen', koska
lapsi ei ole uudestisyntynyt eikä uudestisynny
kasteessa. Tiedottomien vauvojen pään vedellä valelu
on täysin merkityksetön ja epäkristillinen riitti.
Olen käsittänyt ilmeisesti aivan väärin -tai siis
toisaalta nähtävästi aivan oikein- kun olen
pitänyt tätä palstaa LUTERILAISUSKOVIEN
"kokoontumispaikkana".
Väärin sikäli, kun näyttäisi ETTEI täällä olekaan
USKOVAISIA vauvakasteltuja, tämähän kyllä taas
toisaalta todistaa VAUVAKASTEEN MERKITYSSISÄLLÖN
"TOIMIVUUDEN", -so. väitetyn uudestisynnyttävyyden.
Tekstin taso kun nimittäin yleisemminkin näillä
vauvakastelun
kannattajilla vaikuttaa olevan yllä esittäytyvän
kirjoittajan hengentuotteiden kaltaista SUORANAISTA SOKEUTTA
VAILLA MINKÄÄNLAISTA HENKEVÄÄN VUOROVAIKUTUKSEEN
KYKENEVYYTTÄ.
Ja minkä takia, koska vaikka hyvin
asiallisesti ja
Raamatulla kaiken selkeästi perustellen osoitetaan
vauvakastelun toimimattomuus -epäraamatullisuus,
juuri samoin kuin rovasti U. Muroma aikoinaan.
Surutonta ihmistä EI KUITENKAAN millään tavoin
pelota TOIMIA JULKEASTI Jeesuksenkaan sanojen
vastaisesti.
Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa
veljeänsä, se on yhä
vielä pimeydessä. -1 Joh. 2:9-
Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja
vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä
pimeys on sokaissut hänen silmänsä
-1 Joh. 2:11-
Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te
tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole
iankaikkista elämää, joka hänessä
pysyisi. -1 Joh. 3:15-
Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa
veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei
rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi
rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. -1 Joh.
4:20-
Huolimatta rienauksista Raamatun ohje on: "siunatkaa
niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä,
jotka teitä parjaavat". -Luuk. 6:28-
sekä kehoittaa meitä ojentamaan vastustelijoita;
"ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että
tulevat tuntemaan totuuden". -2.Tim. 2:25-
KUITENKIN ETTEI PERUSKYSYMYS UNOHTUISI:
MONTAKO VAUVAA UT:TTI KERTOO KASTETUN? (todella
KERTOO, ei siis mitään olettamuksiin
pohjautuvia kuvitelmia).
HERÄTYSTÄ KYLLÄ HUUDETAAN, MUTTA VISUSTI
VAROTAAN VAHINGOSSAKAAN HERÄTTÄMÄSTÄ
TÄSSÄ "VAUVASAKRAMENTISSA" TYYTYVÄISINÄ UINUVIA
KADOTUKSEN MATKALAISIA. - hovi
Reijo kirjoitti:
Sinulle kirkolisesti eksynyt sillä ei varmaan olekaan merkitystä, koska
sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku
Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit tai muita
Raamatun perustotuuksia ollakseen 'uskova'.
En ala toistamaan jo useaan kertaan esittämiäni
sanankohtia siitä, kenelle kaste UT:ssa annettiin ja
kenelle sitä ei annettu. Täysin naurettavia väitteitä
esität. Vain paatunut valehtelija voi esittää
tuollaisia väitteitä.
Sillä logiikalla, että "Raamattu ei kiellä kastamasta"
voitaisiin todella kastaa vaikkapa kissoja tai koiria.
On todella typerää väittää, etteikö kasteen ja sanan
kuulemisen ja vastaanottamisen ajallinen ja
syy-seurausuhde olisi UT:ssa päivänselvä.
Usko tulee todellakin Jumalan sanan kuulemisesta ja
kuuliaisuudesta sille. Jos siis toimitaan täysin Sanan
ilmoitusta vastaan, se ei ole uskoa ollenkaan.
Miksi uskoon tulleen pitäisi omistaa uskossa väärällä
perusteella asioita, joita ei ole hänen kohdallaan
koskaan aikaisemmin tapahtunut - toisin sanoen satuja?
Ihmisessä ei tapahdu mitään Kol 2:ssa mainituja
asioita, ennen kuin hän "ottaa vastaan sanan", mikä
oli kasteen antamisen ehtona apostolisessa
seurakunnassa.
Vauvakasteluriitti on epäraamatullista ja pakanallista
magiaa ilman minkäänlaista perustaa Raamtussa. Se on
pelkkä kirkon jäseneksi liittämisriitti. Kaste
annettiin UT:n seurakunnassa vain niille, jotka olivat
ottaneet sanan vastaan. Kristillisessä seurakunnassa
ei ole mitään syytä tehhdä toisin kasteen suhteen kuin
apostolien opetuksessa sanotaan.
Kaste ei ole mikään taikakalu tai elävä olento. Se ei
lupaa yhtään mitään kenellekään, eikä se auta tai
pelasta ketään yhtä vähän kuin hauta pelastaa ketään
tai lupaa kenellekään mitään.
Apt. 2:38 lupaus ei ole 'kasteen lupaus' vaan lupaus
siitä, että 1. parannuksen tekoa ja 2. kasteen
ottamista seuraisi Pyhän Hengen saaminen.
Lupaus ei siis koske sitä, että kaste taikakaluna
vaikuttaisi mitään, vaan että se, joka kuulee
evankeliumin ja ottaa sen vastaan sekä uskoo sen ja
ottaa kasteen, saa sen mitä lupaus koskee.
Uskon etä 'kasteen lupauksiin' luottavat turvaavat
sellaiseen, mitä ei Jumalan sana turvaksemme pane.
Kol.2:12 "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa,
jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon
kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet
kuolleista."
Kuinka
mistään tietämätön vauva muka 'on herätetty uskon
kautta' muutoin kuin fantasioissa ja uskonnollisissa
kuvitteluissa?
Mitään ei muuten haudata, ellei jotain - tässä
tapauksessaa uutta luomusta - ensin ole syntynyt
maailmaan. Lapsen pään valelu ei ole mikään
hautaaminen eikä 'lihan ruumiin poisriisuminen', koska
lapsi ei ole uudestisyntynyt eikä uudestisynny
kasteessa. Tiedottomien vauvojen pään vedellä valelu
on täysin merkityksetön ja epäkristillinen riitti.
Olen käsittänyt ilmeisesti aivan väärin -tai siis
toisaalta nähtävästi aivan oikein- kun olen
pitänyt tätä palstaa LUTERILAISUSKOVIEN
"kokoontumispaikkana".
Väärin sikäli, kun näyttäisi ETTEI täällä olekaan
USKOVAISIA vauvakasteltuja, tämähän kyllä taas
toisaalta todistaa VAUVAKASTEEN MERKITYSSISÄLLÖN
"TOIMIVUUDEN", -so. väitetyn uudestisynnyttävyyden.
Tekstin taso kun nimittäin yleisemminkin näillä
vauvakastelun
kannattajilla vaikuttaa olevan yllä esittäytyvän
kirjoittajan hengentuotteiden kaltaista SUORANAISTA SOKEUTTA
VAILLA MINKÄÄNLAISTA HENKEVÄÄN VUOROVAIKUTUKSEEN
KYKENEVYYTTÄ.
Ja minkä takia, koska vaikka hyvin
asiallisesti ja
Raamatulla kaiken selkeästi perustellen osoitetaan
vauvakastelun toimimattomuus -epäraamatullisuus,
juuri samoin kuin rovasti U. Muroma aikoinaan.
Surutonta ihmistä EI KUITENKAAN millään tavoin
pelota TOIMIA JULKEASTI Jeesuksenkaan sanojen
vastaisesti.
Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa
veljeänsä, se on yhä
vielä pimeydessä. -1 Joh. 2:9-
Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja
vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä
pimeys on sokaissut hänen silmänsä
-1 Joh. 2:11-
Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te
tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole
iankaikkista elämää, joka hänessä
pysyisi. -1 Joh. 3:15-
Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa
veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei
rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi
rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. -1 Joh.
4:20-
Huolimatta rienauksista Raamatun ohje on: "siunatkaa
niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä,
jotka teitä parjaavat". -Luuk. 6:28-
sekä kehoittaa meitä ojentamaan vastustelijoita;
"ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että
tulevat tuntemaan totuuden". -2.Tim. 2:25-
KUITENKIN ETTEI PERUSKYSYMYS UNOHTUISI:
MONTAKO VAUVAA UT:TTI KERTOO KASTETUN? (todella
KERTOO, ei siis mitään olettamuksiin
pohjautuvia kuvitelmia).
HERÄTYSTÄ KYLLÄ HUUDETAAN, MUTTA VISUSTI
VAROTAAN VAHINGOSSAKAAN HERÄTTÄMÄSTÄ
TÄSSÄ "VAUVASAKRAMENTISSA" TYYTYVÄISINÄ UINUVIA
KADOTUKSEN MATKALAISIA.kadotuksen lapsi
Kirjoittanut: hovi, 26.7.2004 klo 22.58
Tämä kertomus on jo ollut joillakin muilla palstoilla. En muista onko se ollut tälläkin palstalla aijemmin.
Tässä pieni todistus menneisyydestäni.
Taipaleeni ja "kilvoitteluni" ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
Silloin minulle oli melko selvää, että usko ilmenee kuuliaisuutena ja niistä myös pelastus on riippuvainen.
Myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" kuuliaista elämää.
Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...
Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.
Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen (parannuksella tarkoitetaan nyt vapaiden suuntien parannusta, joka tarkoittaa elämänsä muuttamista)enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.
Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".
Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.
Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.
Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.
Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin... - hovi
hovi kirjoitti:
kadotuksen lapsi
Kirjoittanut: hovi, 26.7.2004 klo 22.58
Tämä kertomus on jo ollut joillakin muilla palstoilla. En muista onko se ollut tälläkin palstalla aijemmin.
Tässä pieni todistus menneisyydestäni.
Taipaleeni ja "kilvoitteluni" ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
Silloin minulle oli melko selvää, että usko ilmenee kuuliaisuutena ja niistä myös pelastus on riippuvainen.
Myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" kuuliaista elämää.
Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...
Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.
Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen (parannuksella tarkoitetaan nyt vapaiden suuntien parannusta, joka tarkoittaa elämänsä muuttamista)enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.
Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".
Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.
Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.
Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.
Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin...Ei minun Jumalani tarvitse minulta kuuliaisuuden askeleita. Minun uskollisuuteni ei ole minkään arvoista. Armoa minä tarvitsen synnin hätään. En voi rakentaa pelastustani kuuliaisuuden tekoihin Jeesusta kohtaan.
En voi esitellä uskollista kilvoittelua, hyviä tekoja. Kun ymmärtää Raamatun vaatimukset tälläiseen, niin joudun taas syntisen paikalle, sillä en ole tehnyt tarpeeksi.
Jos minä sitoudun seuraamaan Jeesusta. Niin minun pitää myös elää, niin kuin Hän esimerkin jätti.
Minä en pysty lähellekään Jeesuksen esimerkkiin.
Ja taas minä olen syntisen paikalla.
En voi esitellä uskoakaan. Minun uskoni epäilee. Minun omatuntoni ei syyllisyyden keskeltä aina löydä omantunnon rauhoittajaa omasta uskosta, eikä edes Raamatusta.
En voi siis vedota uskoonikaan Jumalan edessä.
Ehtoollisella, jossa vapaissa suunnissa muisteltiin Kristuksen työtä. Ja kun kehoitettiin tutkiskelemaan, onko kelvollinen. Minä aina totesin itseni kelvottomaksi näin hienon asian nauttimiseen. En ollut sellainen pyhä, jolla olisi ollut riittävästi uskoa ja hyvää omaatuntoa mo
Pelastusvarmuuden menettäminen on paha juttu.
Minun omaatuntoani rauhoittaa Jumalan lupaukset kasteessa ja ehtoollisessa.
Kasteessa Jumala on julistanut syntini anteeksi.
Siis siitä huolimatta, vaikka on tiennyt minun kuuliaisuuteni ja seuraamis kunniakkuuteni olevan vähän niin tai näin.
Kasteessa ei ihminen ole julistanut syntejä anteeksi, vaan Jumala, ihmisen ja Sanan kautta.
Kun minua vaivaa syntini, niin voin huoletta mennä ehtoolliselle, joka kertoo Kristuksen tähden syntien anteeksi annon olevan siinä minulle tarjolla.
Mutta Reijo, jos sinä olet vahvauskoinen ja pyhitys elämäsi on suht moiteetonta, niin jatka vaellustasi.
Iloitse uskostasi, joka sinulla on. Esittele sitä ja kiitä siitä. Ole varma uskostasi ja opistasi. Ole iloinen puhtaasta omastatunnostasi.
Ole onnellinen voimasta elää kuuliaista elämää.
Ja jos joskus joku pikku synti tulee, niin eihän se vahvauskoista haittaa, kun Jeesus armahtaa.
Näin se on. - Reijo
hovi kirjoitti:
kadotuksen lapsi
Kirjoittanut: hovi, 26.7.2004 klo 22.58
Tämä kertomus on jo ollut joillakin muilla palstoilla. En muista onko se ollut tälläkin palstalla aijemmin.
Tässä pieni todistus menneisyydestäni.
Taipaleeni ja "kilvoitteluni" ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
Silloin minulle oli melko selvää, että usko ilmenee kuuliaisuutena ja niistä myös pelastus on riippuvainen.
Myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" kuuliaista elämää.
Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...
Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.
Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen (parannuksella tarkoitetaan nyt vapaiden suuntien parannusta, joka tarkoittaa elämänsä muuttamista)enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.
Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".
Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.
Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.
Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.
Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin...Pelastusvarmuus ON VAIN JEESUKSEN omilla, mutta lapsikastelulla petetyillä sitä ei voi koskaan olla!
- Maria
hovi kirjoitti:
Ei minun Jumalani tarvitse minulta kuuliaisuuden askeleita. Minun uskollisuuteni ei ole minkään arvoista. Armoa minä tarvitsen synnin hätään. En voi rakentaa pelastustani kuuliaisuuden tekoihin Jeesusta kohtaan.
En voi esitellä uskollista kilvoittelua, hyviä tekoja. Kun ymmärtää Raamatun vaatimukset tälläiseen, niin joudun taas syntisen paikalle, sillä en ole tehnyt tarpeeksi.
Jos minä sitoudun seuraamaan Jeesusta. Niin minun pitää myös elää, niin kuin Hän esimerkin jätti.
Minä en pysty lähellekään Jeesuksen esimerkkiin.
Ja taas minä olen syntisen paikalla.
En voi esitellä uskoakaan. Minun uskoni epäilee. Minun omatuntoni ei syyllisyyden keskeltä aina löydä omantunnon rauhoittajaa omasta uskosta, eikä edes Raamatusta.
En voi siis vedota uskoonikaan Jumalan edessä.
Ehtoollisella, jossa vapaissa suunnissa muisteltiin Kristuksen työtä. Ja kun kehoitettiin tutkiskelemaan, onko kelvollinen. Minä aina totesin itseni kelvottomaksi näin hienon asian nauttimiseen. En ollut sellainen pyhä, jolla olisi ollut riittävästi uskoa ja hyvää omaatuntoa mo
Pelastusvarmuuden menettäminen on paha juttu.
Minun omaatuntoani rauhoittaa Jumalan lupaukset kasteessa ja ehtoollisessa.
Kasteessa Jumala on julistanut syntini anteeksi.
Siis siitä huolimatta, vaikka on tiennyt minun kuuliaisuuteni ja seuraamis kunniakkuuteni olevan vähän niin tai näin.
Kasteessa ei ihminen ole julistanut syntejä anteeksi, vaan Jumala, ihmisen ja Sanan kautta.
Kun minua vaivaa syntini, niin voin huoletta mennä ehtoolliselle, joka kertoo Kristuksen tähden syntien anteeksi annon olevan siinä minulle tarjolla.
Mutta Reijo, jos sinä olet vahvauskoinen ja pyhitys elämäsi on suht moiteetonta, niin jatka vaellustasi.
Iloitse uskostasi, joka sinulla on. Esittele sitä ja kiitä siitä. Ole varma uskostasi ja opistasi. Ole iloinen puhtaasta omastatunnostasi.
Ole onnellinen voimasta elää kuuliaista elämää.
Ja jos joskus joku pikku synti tulee, niin eihän se vahvauskoista haittaa, kun Jeesus armahtaa.
Näin se on.kirkollinen lapsikastelu on saatanan teko, kirkollista kusetusta ja täyttä pirun paskaa!
- hovi
Reijo kirjoitti:
Pelastusvarmuus ON VAIN JEESUKSEN omilla, mutta lapsikastelulla petetyillä sitä ei voi koskaan olla!
uskomatonta porukkaa!
Miettikäähän nyt vähän. Jos minä sanon olevani Jeesuksen oma ja sanon kasteen ja ehtoollisen Raamatun sanassa siitä todistavan, niin sanotteko te minut helvettiin menijäksi harhojeni kanssa?
Eikö minuá siis lasketa pelastuneeksi?
Vaikka Jeeus on kuollut syntieni vuoksi ja uskon ja luotan siihen.
Noh. Onneksi te ette ole tuomareita, vaan jätän itseni Korkeimman käsiin. - hovi
hovi kirjoitti:
uskomatonta porukkaa!
Miettikäähän nyt vähän. Jos minä sanon olevani Jeesuksen oma ja sanon kasteen ja ehtoollisen Raamatun sanassa siitä todistavan, niin sanotteko te minut helvettiin menijäksi harhojeni kanssa?
Eikö minuá siis lasketa pelastuneeksi?
Vaikka Jeeus on kuollut syntieni vuoksi ja uskon ja luotan siihen.
Noh. Onneksi te ette ole tuomareita, vaan jätän itseni Korkeimman käsiin.No te ette todellakaan vapaitten suuntien nimeä kirkasta touhullanne.
Kiitän Jumalaa, että tunnen sellaisiakin helluntalaisia ja vapaakirkollisia, jotka pitävät minuakin uskovaisena, eivätkä siten tuomitse helvettiin.
Kuinka helposti moni teidän juttujanne lukeva saa todella vasten- ja ahdasmielisen kuvan esim. helluntalaisuudesta.
Kiitos Jumalalle myös siitä, etten voi pelkästään teidän perusteella lyödä leimaa kaikkien vapaiden suuntien niskaan. - Eeva
hovi kirjoitti:
No te ette todellakaan vapaitten suuntien nimeä kirkasta touhullanne.
Kiitän Jumalaa, että tunnen sellaisiakin helluntalaisia ja vapaakirkollisia, jotka pitävät minuakin uskovaisena, eivätkä siten tuomitse helvettiin.
Kuinka helposti moni teidän juttujanne lukeva saa todella vasten- ja ahdasmielisen kuvan esim. helluntalaisuudesta.
Kiitos Jumalalle myös siitä, etten voi pelkästään teidän perusteella lyödä leimaa kaikkien vapaiden suuntien niskaan.Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?
Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:
Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".
Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".
Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".
Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".
Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".
Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".
Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa
Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".
Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi! - Verna
Eeva kirjoitti:
Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?
Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:
Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".
Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".
Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".
Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".
Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".
Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".
Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa
Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".
Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!luterilaisesta Katekismuksesta lauseita sieltä täältä? Kun muuten kirjoitat noin pitkästi, niin olisit voinut siteerata Katekismuksestakin kokonaisia jaksoja, niin että asiayhteys olisi tullut selväksi.
Minäpä autan: "Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuken puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin." ( Katekismus s. 86 )
"Kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille uskoa sekä elää että kuolla." ( Katekismus s. 88 )
Sitten tästä kohdasta viestissäsi: " Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulla opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi:`Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen.` Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapsiksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaanottamista."
Jos sanotaan näin: "... tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla", niin siinä ilmaistaan, millä tavalla kansat tehdään opetuslapsiksi eli siis kastamalla. Näin on muoto `kastamalla` ( aktiivin III infinitiivin adessiivi ) selitetty Suomen kielen käsikirjassa. Tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla heidät = Tehkää kansat opetuslapsiksi siten, että kastatte heidät.
Ei siis ole suomen kielessä kysymys siitä, että ensin pitäisi tehdä opetuslapsiksi ja sitten vasta kastaa. Eikö helluntailaisten parissa ole ketään sellaista, joka olisi opiskellut suomen kieltä yliopistossa, joka edes katsoisi Suomen kielen käsikirjasta ja joka voisi selittää muille asioita suomen kielen kannalta? Vai riittääkö se, että suomen kieltä kukin selittää niin kuin itseä huvittaa? - Jenni
Verna kirjoitti:
luterilaisesta Katekismuksesta lauseita sieltä täältä? Kun muuten kirjoitat noin pitkästi, niin olisit voinut siteerata Katekismuksestakin kokonaisia jaksoja, niin että asiayhteys olisi tullut selväksi.
Minäpä autan: "Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuken puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin." ( Katekismus s. 86 )
"Kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille uskoa sekä elää että kuolla." ( Katekismus s. 88 )
Sitten tästä kohdasta viestissäsi: " Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulla opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi:`Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen.` Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapsiksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaanottamista."
Jos sanotaan näin: "... tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla", niin siinä ilmaistaan, millä tavalla kansat tehdään opetuslapsiksi eli siis kastamalla. Näin on muoto `kastamalla` ( aktiivin III infinitiivin adessiivi ) selitetty Suomen kielen käsikirjassa. Tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla heidät = Tehkää kansat opetuslapsiksi siten, että kastatte heidät.
Ei siis ole suomen kielessä kysymys siitä, että ensin pitäisi tehdä opetuslapsiksi ja sitten vasta kastaa. Eikö helluntailaisten parissa ole ketään sellaista, joka olisi opiskellut suomen kieltä yliopistossa, joka edes katsoisi Suomen kielen käsikirjasta ja joka voisi selittää muille asioita suomen kielen kannalta? Vai riittääkö se, että suomen kieltä kukin selittää niin kuin itseä huvittaa?Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.
- Jaa-a
Onkohan täällä kuten aiemmissakin tämmöisissä keskusteluissa,
-samat keskustelijat
-samat tekstit
-samat väitteet ja vastaväitteet
-homma ei koskaan edisty (kukaan ei muuta kantaansa)
(?)
Mutta hyvä jos joku haluaa näitä asioita pohtia (haluaa avoimesti löytää raamatullisen vastauksen asiohin).
nimim. "itsekin samoihin keskusteluihin osallistuva" (ja vastaväittäjä)
Ja niinhän se on, lapsikasteen perustelut ovat raamatulliset / lapsikaste on Jumalan tahdon mukainen asia.- Verna
Eipä homma taida kovinkaan paljon edistyä. Samoja väitteitä saa kuulla koko ajan. Varsinkin luterilaisten lapsikaste on näköjään ikuinen aihe. Voi, että kun muistaisin pitää näppini erossa siitä.
Minua ei loukkaa eikä häiritse tippaakaan se, että joku hyväksyy vain aikuiskasteen, minua häiritsee vain se, että tänne tullaan jatkuvasti paasaamaan vääräoppisesta lapsikastelusta. Urg! ( En ole oppien suhten fundamentalisti, mutta sanojen suhteen taidan olla. Niitä ei pitäisi tahallaan ja ärsyttävästi käyttää väärin. ) Aikuiskasteen kannattajilta voisi odottaa myös aikuismaista käytöstä ... vai voisiko?
- starets
Mukava oli kuulla julistustasi, harvinaista että vielä sinun kaltaisia on; yleensä kun joku puhuu Jumalan sanaa niin kuin se on, hänet pannaan.
- Turust
saa sielulleen ja elämälleen rauhaa toisia tuomitsemalla.
- luterilainen
Starets, niin kirkko on aina polttanut ja tappanut ne, jotka haluavat luottaa yksin Raamatun pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa!
Tämä palsta osoittaa, että kirkko ja sen orjuuttamat ihmispoloiset eivät voi sietää oikeaa Raamatun opetusta kasteesta.
Keskustelusta pääteltyä: he eivät voi myöntyä Raamatun opetukseen ja tulla johtopäätökseen, että heidän lapsikasteluoppinsa on saatanallsita harhaoppia, josta on irtisanouduttava. - starets
luterilainen kirjoitti:
Starets, niin kirkko on aina polttanut ja tappanut ne, jotka haluavat luottaa yksin Raamatun pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa!
Tämä palsta osoittaa, että kirkko ja sen orjuuttamat ihmispoloiset eivät voi sietää oikeaa Raamatun opetusta kasteesta.
Keskustelusta pääteltyä: he eivät voi myöntyä Raamatun opetukseen ja tulla johtopäätökseen, että heidän lapsikasteluoppinsa on saatanallsita harhaoppia, josta on irtisanouduttava.Näinhän se on että Kristuksen yksinkertainen oppi, väännetään ja käännetään mieleisen mukaisesti parhaiten palvelemaan itseään. Kun lukee Kristuksen ja Apostoleiden (oikeiden apotoleiden, ei ns. 'pyhien isien'.)kirjoituksia, niin Heidän sanomansa minua syntistä lohduttaa ja ruoskii, ja näinhän se pitää ollakin. Jos se ei omaa tuntoa ruoski, niin silloin olen hukassa ja väärin täydellinen. Ensi usko, sitten kaste, hyvin yksinkertaista!
- uskova
starets kirjoitti:
Näinhän se on että Kristuksen yksinkertainen oppi, väännetään ja käännetään mieleisen mukaisesti parhaiten palvelemaan itseään. Kun lukee Kristuksen ja Apostoleiden (oikeiden apotoleiden, ei ns. 'pyhien isien'.)kirjoituksia, niin Heidän sanomansa minua syntistä lohduttaa ja ruoskii, ja näinhän se pitää ollakin. Jos se ei omaa tuntoa ruoski, niin silloin olen hukassa ja väärin täydellinen. Ensi usko, sitten kaste, hyvin yksinkertaista!
Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
pitää siinä
vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
hyödylliseksi.
Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.
Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.
Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
uskoon tulleille ihmisille.
Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.
Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.
Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.
Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
lapsikasteluksi.
Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!
lapsikasteluttajat, jos käytte
kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
(lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
(Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
pilkan!
Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
poikkeuksetta säännönmukaisesti.
Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
valtion virkamiehiä, joiden on pakko
alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.
HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
kristinuskosta.
Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.
Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
uskonnollista hartautta.
Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
upotuskastetta.
Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
elostelijat väärässä! - starets
uskova kirjoitti:
Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
pitää siinä
vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
hyödylliseksi.
Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.
Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.
Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
uskoon tulleille ihmisille.
Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.
Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.
Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.
Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
lapsikasteluksi.
Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!
lapsikasteluttajat, jos käytte
kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
(lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
(Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
pilkan!
Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
poikkeuksetta säännönmukaisesti.
Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
valtion virkamiehiä, joiden on pakko
alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.
HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
kristinuskosta.
Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.
Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
uskonnollista hartautta.
Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
upotuskastetta.
Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
elostelijat väärässä!Näin on!
- uskova
starets kirjoitti:
Näin on!
Aamen!
- Pietari
Olipa kysymys mistä tahansa Raamatun totuudesta, se seikka, että totuuden kieltää joukko kirkollisesti eksytettyjä, ei todista yhtään mitään. Raamattua ei laadittu kansanäänestyksellä eikä sitä kumota, vaikka koko kansa äänestäisi sitä vastaan. Se on iankaikkista Jumalan sanaa eikä HÄN kysynyt ihmisiltä neuvoa, kun HÄN sen ilmoitti.
Jumala varoittaa asioista, jotka ovat valhetta. Raamattu on totuuden kirja. Voimme luottaa siihen, että kirkollinen lapsikastelu on Raamatun ulkopuolelta saatanalta peräisin oleva tiedon nimellä kulkeva valhetieto (1. Tim. 6:20).
Jumala jätti lapsikastelun tietoisesti pois VT:sta ja UT:sta, koska sellaista ei ole Jumalalle olemassakaan, mutta saatanalle lapsikasteluoppi on miltei kaikkein tärkein, ja se on muuntanut sen kansoille sopivaksi. niin, ja lapsikastelulla se tekee tyhjäksi Raamatussa ilmoitetun pelastuksen Jeesuksessa, ja siksi lapsikasteluoppi on keksitty ja sitä syötetään ihmisille jatkuvasti saarnastuoleista ja muiden saatanalle uskollisten kautta.
Kirkollisille tarvitaan vain lapsikastelu, mutta Jumalan lähettämää SOVITTAJAA ja RISTIN TEKOA ei tarvita: lapsikasteluttajille niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä pelastuksessa, sillä lapsikastelussa on heille se ainut pelastus! Jumalan Jeesuksessa tekemän sovituksen sijaan pannaan kirkollisesti ts. saatanallisesti lapsikastelu, joka tapahtuu sangen mystisellä tavalla taianomaisesti valeluriitissä. SE on taikuutta! Se on täynnä tyhjää spekulaatiota! Se ei perustu vähimmissäkään määrin JUMALAN OMAAN SANAAN! Lapsikastelu on saatanan valhe, jonka sinulle on syöttänyt saatanan kätyri lipereidensä takaa. Lapsikastelussa ei ole pelastuksen häivääkään, vaikka kirkolliset esittävät täysin päinvastaista. Yksin Jeesuksessa on pelastus! Saamme uskoa Jumalan sanan perusteella todeksi Jeesuksen meille ansaitseman pelastuksen ja iloita siitä. Tämän toivon saatana haluaa ryöstää sinulta ja panna tilalle oman valheensa, lapsikastelun, jossa ei ole mitään toivoa. Lapsikastelu on Jumalan pilkkaa. Täytyy oikein sääliä ihmisiä, jotka ovat mielummin ottaneet sen, kuin Jumalan tekemän pelastuksen ristin kautta Jeesuksessa. Jäljelle jää kysymys: miksi ihmiset niin helposti hyväksyvät kirkollisen lapsikastelun pelastuksekseen? Ja vastaus on tässä: ihmiset eivät lue eivätkä tunne Raamattua, ja luulevat lapsikastelun sisältyvän Raamattuun! Ehkä syy on heidän papeissaan, jotka monet eivät edes usko Jeesuksen ylösnousemukseen. Kun lapsikastelu opissa on lapsesta saakka elänyt ja kasvanut, niin siitä on hyvin vaikea pyristellä pois saati myöntää olevansa harhassa, vieläpä omaksua Raamatun oppi kasteesta, mikä on täysin vastoin kirkollista oppia.
On tärkeätä pysyä Raamatussa esitetyssä opissa. "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika."
2.Johanneksen kirje jae 9
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399245Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3748100Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681625895William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542420Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62135Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821775Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201719Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71498Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921494Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4401399