Lutherilaisuus tarvitsee oikaisua!

Martti Luther

Tapakristillisyys istuu suomalaisessa niin tiukkaan,
että vaikka vanhemmat eivät uskoisi Jumalaan ja/tai
Jeesukseen tippaakaan, lapset kastelutetaan
automaattisesti yhdistyksen (kirkon) jäseniksi ja
tuleviksi yhdistyksen veronmaksajiksi sen sijaan, että
pidettäisiin ainoastaan nimenantojuhla, mikä olisi
rehellisempää, kun kuitenkin annetaan piutpaut kirkon
opeille. Kummit eivät oikeasti huolehdi lapsen
kristillisyydestä, vaan toimivat lahjojen ja rahan
antajina lapselle. Olisi puhuttava asioista niiden
oikeilla nimillä ja lopetettava eufemismien
viljeleminen näön vuoksi.

Pieni lapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi
uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla,
ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset maagilliset yritykset ovat järjen- ja myös
Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin
rituaaleihin, joista professori R. M. Petersen
teoksessaan "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivu
336, ansiokkaasti valaisee:

"Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien
kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa
lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella
sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin
sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan
suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen
antaminen."

Myös Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
tästä samasta asiasta "Islannin
kulta-aika"-teoksessaan sivulla 365:

"Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse
ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että
vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä ja
antoi sille nimen."

Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä
lähinnä lapsikastelulahkokultin teologit ja papisto
koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja
lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot
pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla
havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikastelulla
ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä
yhdenmukaisuus. Veden pirskotus/valelu/kasteluriitti
vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden
pakanariitti.

On tiedostettava, että "kirkollisessa
lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
siis lue tarkasti: kasteltu.

Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
kaste on raamatullinen kaste!

Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia julistamalla
evankeliumia, ja sitten heidät (ymmärtävässä iässä
olevat uskoon tulleet opetuslapset) raamatullisesti
kastetaan upottamalla veteen. Näin myös apostolit
toimivat ja kastoivat vain ne ihmiset, jotka olivat
ottaneet Sanan vastaan, Apt 2:40-41.

Pyhä Raamattu opettaa, että usko - evankeliumin sanan
kuulemisen kautta syntynyt usko - vaatii synnyttyään
kastetta:."Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
pelastuu" (Mark.16:16) ja se sulkee lahkokultin
lapsikasteluopin pois täysin.

"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta joka julisti
evankeliumia... niin he ottivat kasteen", (Ap.t.
8:12).

Parannus (kreik. metanoia = mielenmuutos, kääntymys,
katumus) edeltää raamatullisen kasteen ottamista:
"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
Jeesuksen Kristuksen nimeen", (Ap.t. 2:38).
Lapsikasteluoppi sulkeutuu automaattisesti pois, sillä
vauvat eivät tee parannusta eivätkä ota
henkilökohtaisesti pyytäen raamatullista kastetta.

Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja
suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan Jumalan
Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi
lapsikasteluoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä sehän ei
ole koskaan ollut raamatullinen kaste?

Miksi lahkokultti pitää lapsikastelua "pyhän
toimituksena" hellittämättä, vaikka Raamatun valossa
se on vain perkeleellinen eksytyttävä taikameno, jossa
ei ole pelastuksen häivääkään?

Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta
lapsikastelujärjestelmän orjuuteen ja veronmaksajiksi
heti heidän syntymänsä jälkeen?

Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

Johtopäätöksen aika tässä asiassa.

Kun sinä olit vauva, pieni lapsi,sinut kastettiin.
Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai
valeltiinko päällesi vain vähän vettä?

Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?

Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa
uskonnollisille johtajille:

"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

Tarvitaan vain puhdas omatunto ja
UUSI TESTAMENTTI ja jokainen HERRAAN Jeesukseen uskova
ottakoon raamatullisen kasteen ja irtisanoutukoon
lapsikastelulahkokultin taikamenosta välittömästi!

Oheen liitän edesmenneen ev.lut.kirkon rovasti Urho Muroman tekstin
”Ystävän ankara sana” (Herää Valvomaan – lehti v.
1937, Uusi Tie – lehti 05.07.2001)

”Monet opettavat nykyisin, että ´olet kasteessa
uudestisyntynyt´. Sinua on koetettu oikein vakuuttaa
tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä.
Samoin on sinulle vakuutettu, että koko tämä Suomen
kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa eli siis uskovia! Kaikki nuo Jumalan
kieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat saaneet
kasvaa ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran
Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
Jeesuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat,
vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään
mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat
uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo
ulkokultaiset, salasyntiset, joiden omatunto on
poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia
Kristuksessa Jeesuksessa.
Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä
Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun
ottamatta. Eikö olekin merkillinen kansa! Ja kaikki
tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa.

Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja
ilman, että 90%, niin – ainakin 90% heistä – on
vähimmässäkään määrin muuttunut. Nyt tämä kansa kantaa
ihania ´vanhurskauden hedelmiä´ Jumalan kunniaksi (!),
sillä sanoohan Jeesus: ´Heidän hedelmistään te
tunnette heidät´. Ystävät rakkaat, nyt tahtoisin ihan
äänenikin muuttaa ja huutaa teille: Eikö tämänlainen
julistus ole ihan saatanallinen valhe? Eikö
tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan
pilkkaa!

Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta
vanhurskaaksi, tehdä pimeys valkeudeksi? (Jes.5: 20).
Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja
rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä
suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja
uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi
uskovaiseksi, jollaiseksi Raamattu aina esittää
uudestisyntyneen ihmisen? Saatanallisempaa valhetta ei
enää yksikään ihminen voi keksiä.

Ja tätä valhetta
julistetaan nykyään julkisesti sadoista
saarnatuoleista. Kansaa pimitetään. Suruttomia
nukutetaan väärään turvallisuuteen. Helvettiä sillä
opilla kansoitetaan. Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta
uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita
kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on
suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän
rauhan tuki.

Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon
omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on
toisinaan kuin suruun pakahtuisi. Onko sinuakin
yritetty pettää esimerkiksi näin: ´Kristus on tehnyt
koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut
tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun
olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain
omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas´.

Ei
kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi
näin ex opere operato, pelkästä tehdystä
toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman
synnin ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden
jokaiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen
mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän
saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja
omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa. Mutta kukaan ei
tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan
usko Kristukseen pelastaa.”

116

1901

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Marja

      Miksei kukaan ole koskaan jumalanpalveluksessa kertonut sitä, mitä edellinen kirjoittaja paljastaa?

      Syy on varmaan selvä, kirkko antaa potkut!

    • Pekka N.

      Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

      Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
      "vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

      He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkon epäraamatullisesta valeluriitistä.

      Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

      Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
      maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

      Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

      Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
      persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

      Edellisen kirjoittajan mukaan ilmeisesti riittää, että kuulut kirkkoon ja olet lapsikasteltu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin? Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikastelun avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

      Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

      Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
      syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

      Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

      "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

      Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

      Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
      lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

      Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

      Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

      • hovi

        Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko

        1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
        Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
        Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.

        2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?

        3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
        Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
        Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
        Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

        4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
        Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
        Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.

        5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
        Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.

        6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20

        7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
        Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle


      • Urho Muroma
        hovi kirjoitti:

        Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko

        1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
        Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
        Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.

        2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?

        3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
        Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
        Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
        Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

        4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
        Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
        Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.

        5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
        Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.

        6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20

        7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
        Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle

        Tarvitaan vain puhdas omatunto ja
        UUSI TESTAMENTTI ja jokainen HERRAAN Jeesukseen uskova

        ottakoon raamatullisen kasteen ja irtisanoutukoon
        lapsikastelulahkokultin taikamenosta välittömästi!

        Oheen liitän edesmenneen ev.lut.kirkon rovasti Urho
        Muroman tekstin
        ”Ystävän ankara sana” (Herää Valvomaan – lehti v.
        1937, Uusi Tie – lehti 05.07.2001)

        ”Monet opettavat nykyisin, että ´olet kasteessa
        uudestisyntynyt´. Sinua on koetettu oikein vakuuttaa
        tästä kaikella jumaluusopillisella kekseliäisyydellä.
        Samoin on sinulle vakuutettu, että koko tämä Suomen
        kansa on pelkkiä uusia luomuksia Kristuksessa
        Jeesuksessa eli siis uskovia! Kaikki nuo Jumalan
        kieltäjät, jotka lapsuudestaan saakka ovat saaneet
        kasvaa ilman sanottavaa vaikutustakaan Herran
        Hengestä, ne ovat uusia luomuksia Kristuksessa
        Jeesuksessa. Kaikki nuo portot, murhaajat,
        vääryydentekijät, pilkkaajat, jotka eivät tiedä yhtään

        mitään todellisesta hengellisestä elämästä, ne ovat
        uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Kaikki nuo
        ulkokultaiset, salasyntiset, joiden omatunto on
        poltinraudalla merkitty, ne ovat uusia luomuksia
        Kristuksessa Jeesuksessa.
        Niin, koko Suomen kansa on uudestisyntynyt Pyhästä
        Hengestä, joitakin harvoja poikkeuksia lukuun
        ottamatta. Eikö olekin merkillinen kansa! Ja kaikki
        tämä on tapahtunut ilman vanhurskauttamista ja uskoa.

        Kaikki tämä on tapahtunut heidän tietämättään, ja
        ilman, että 90%, niin – ainakin 90% heistä – on
        vähimmässäkään määrin muuttunut. Nyt tämä kansa kantaa

        ihania ´vanhurskauden hedelmiä´ Jumalan kunniaksi (!),

        sillä sanoohan Jeesus: ´Heidän hedelmistään te
        tunnette heidät´. Ystävät rakkaat, nyt tahtoisin ihan
        äänenikin muuttaa ja huutaa teille: Eikö tämänlainen
        julistus ole ihan saatanallinen valhe? Eikö
        tämänlainen julistus ole mitä hirvittävintä Jumalan
        pilkkaa!

        Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa jumalatonta
        vanhurskaaksi, tehdä pimeys valkeudeksi? (Jes.5: 20).
        Eikö ole kauhistus Herran edessä sanoa synneissä ja
        rikkomuksissa kuollutta ihmistä, joka tahtoo näissä
        suruttomana elää ja niissä viihtyy, eläväksi ja
        uudestisyntyneeksi ihmiseksi eli eläväksi
        uskovaiseksi, jollaiseksi Raamattu aina esittää
        uudestisyntyneen ihmisen? Saatanallisempaa valhetta ei

        enää yksikään ihminen voi keksiä.

        Ja tätä valhetta
        julistetaan nykyään julkisesti sadoista
        saarnatuoleista. Kansaa pimitetään. Suruttomia
        nukutetaan väärään turvallisuuteen. Helvettiä sillä
        opilla kansoitetaan. Tämä valhe kasteessa tapahtuvasta

        uudestisyntymisestä on vaarallisimpia valheita
        kaikkien hengellisten valheiden joukossa, sillä se on
        suurin omantunnon herätyksen este, ja vahvin väärän
        rauhan tuki.

        Kyllä meidänkin maassamme julistetaan niin paljon
        omiatuntoja turruttavaa evankeliumia, että on
        toisinaan kuin suruun pakahtuisi. Onko sinuakin
        yritetty pettää esimerkiksi näin: ´Kristus on tehnyt
        koko maailman autuaaksi kuollessaan Golgatalla. Sinut
        tehtiin autuaaksi silloin, kun sinut kastettiin. Kun
        olet näin kahdesti autuaaksi tehty, niin usko nyt vain

        omaan autuuteesi, niin totisesti olet autuas´.

        Ei
        kauheammalla tavalla voida ihmissielua pettää.
        Tosiasia on, ettei Kristus ole tehnyt ketään autuaaksi

        näin ex opere operato, pelkästä tehdystä
        toimituksesta. Hän on kyllä sovittanut koko maailman
        synnin ja näin valmistanut autuuden mahdollisuuden
        jokaiselle. Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen
        mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän
        saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja
        omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa. Mutta kukaan ei

        tule autuaaksi uskomalla omaan autuuteensa! Ainoastaan

        usko Kristukseen pelastaa.”


      • historioitsija
        hovi kirjoitti:

        Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko

        1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
        Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
        Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.

        2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?

        3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
        Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
        Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
        Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

        4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
        Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
        Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.

        5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
        Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.

        6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20

        7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
        Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle

        Vesikaste yhdisti uskovat alkuseurakunnassa. Oli vain
        kaksi joukkoa ne jotka olivat Jeesuksen seuraajia ja
        Hänen nimeensä kastettuja ja sitten oli toinen joukko
        jotka eivät uskoneet eivätkä ottaneet kastetta.

        Mutta apostolien mentyä Voittajina Herran luo
        kirkkauteen alkoi pikkuhiljaa luopumuksen aika.
        Kastetapahtumasta tehtiinkin erikoinen mysteerinen
        tapahtuma jonka uskottiin muuttavan ihmisen Jumalan
        lapseksi ja poistavan perisynnin.

        On ollut myös aina niitä uskovia Kirkkohistorian
        aikana jotka ovat halunneet seurata Herramme Jeesuksen
        ja Hänen apostoliensa opetusta vesikasteesta.

        Alkuseurakunnassa ei ollut sellaista tilannetta kun on
        nykyään, että kaste tuli monia vuosia ennen
        uskoontuloa eli vauvana tai sitten monia vuosia
        uskoontulon jälkeen.

        Alkuseurakunnassa oli vain yksi kaste ja se tapahtui
        välittömästi uskoontulon jälkeen, kun ihminen oli
        kuullut evankeliumin sanoman Kristuksesta ja uskonut
        sen.
        Näin toteutui Herramme Jeesuksen antaman lähetyskäsky:

        Joka uskoo ja kastetaan , se pelastuu, mutta joka ei
        usko ,se tuomitaan kadotukseen.

        Kaste yhdisti alkuseurakunnan uskovat yhteen, he
        olivat kaikki Kristuksen todellisia seuraajia ja Hänen
        nimeensä kastettuja.
        Vesikaste liitti uskovat yhteen ja myös erotti heidät
        jumalanvastaisesta maailmanjärjestelmästä jonka
        ruhtinas on saatana. He olivat yhtä. Vesikaste yhdisti
        heitä.

        Nykyään vesikasteesta on tullut kiistakapula uskovien
        keskuudessa mikä on todella ikävää ja suureksi
        haitaksi Jumalan evankeliumin eteenpäin viemiselle
        ainakin täällä suomessa.

        Uskoontulleet kuitenkin tulee ohjata Raamatulliseen
        paikalliseurakuntaan ja opetukseen, mikä on Jumalan
        Hyvä suunnitelma ,että me pysyisimme uskossa loppuun
        asti ja voisimme olla rakentamassa toisiamme ja
        virkistyä jatkuvasti yhteisestä uskostamme ja
        toteuttaa yhdessä JUmalan antama lähetystehtävä täällä
        maan päällä.

        Mutta nyt tämä ei toteudu niin helpolla kun on
        olemassa täällä suomessa ainakin kahdenlaista
        käsitystä vesikasteesta ja seurakunnasta.
        Luterilainen kirkko opettaa eri tavalla kasteesta ja
        seurakunnasta.
        Vapaat suunnat saavat herätyksen kautta jäsenensä kun
        uusia uskoontulleita liittyy seurakuntaan ja heidät
        kastetaan.
        Jatkan tästä vielä myöhemmin.

        Seurakunta ja herätys

        "Voimme erottaa kahdenlaisia seurakuntia, ns.
        laitosseurakunta ja vapaa ydistysseurakunta.
        Laitoskirkko on järjestelmä, johon synnytään
        ruumiillisen syntymän kautta, tietyllä alueella, jonka
        se käsittää. Tällainen seurakunta pysyy voimassa
        järjestelmän ja perintötapojen voimalla. Sen ei
        tarvitse huolehtia herätyksestä, tulevaisuudestaan ja
        kasvustaan, koska se on taattua sillä pohjalla, jolla
        se menee.
        Mutta ns. yhdistyskirkko,yhdistysseurakunta, jollaisia
        ovat Metodisti-,Vapaa- ja Helluntaiseurakunnat, ne
        ovat toisessa asemassa. Tällaiseen seurakuntaan
        liitytään hengellisen uudestisyntymän kautta.
        Tällainen seurakunta pysyy elossa ja sen jäsenet
        elävän uskon kautta. Tällainen seurakunta elää ja
        lisääntyy herätyksen voimalla. Herätys on tällaiselle
        yhdistysseurakunnalle aivan elinehto. Se on elämän ja
        kuoleman kysymys" , Tapio Nousiainen "Uusi Sana
        Herralta" kustantaja Kuva ja Sana.1979.

        Pelastus ja kaste

        "Alkukristillisenä aikana oli kristillisen
        paikalliseurakunnan ja jokaisen muun uskonnon-sekä
        juutalaisen että pakanallisen-välinen raja niin selvä
        ja jyrkkä, ettei kenenkään tarvinnut olla epävarma
        siitä, missä raja kulki. Ja silloin maksoi kristityksi
        tuleminen niin paljon, ettei ollut monta, jotka
        halusivat tulla nimitetyiksi kristityiksi, jolleivät
        he niitä todella olleet. Sekä juutalaisen että pakanan
        sydämessä piti hengellisessä mielessä paljon tapahtua,
        ennenkuin hän tuli pyytämään kristillistä kastetta.
        Eikä ketään väkisin kastettu.

        Kun etsivä syntinen oli valmis astumaan tämän suuren
        askeleen tarkoin merkityn rajan yli, niin hänet
        kastettiin. Hänet kastettiin elävään Kristukseen ja
        samalla Kristuksen hallintaan ja Kristuksen
        ruumiin-Seurakunnan yhteyteen.
        Siksi sanotaankin, että "Herra lisäsi heidän
        yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat
        pelastuksen".

        Tähän kaksinkertaiseen yhteyteen-yhteyteen Kristuksen
        ja kaikkien pyhien kanssa-kaste aina
        tosikristillisessä mielessä tähtää.
        Tietysti voimme kastaa ihmisiä tavoittelematta tätä
        päämäärää. Voimme kastaa heitä kirkkoihin ja
        yhdyskuntiin ja seurakuntiin, herätysliikkeisiin ja
        suuntiin ja ryhmiin. Mutta emme voi käyttää
        kristillistä kastetta tällaiseen tarkoitukseen. Sillä
        kaikkina aikoina se pysyy samana: kasteena
        Kristukseen,Seurakunnan päähän, ja kasteena
        Seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen. Eikä tietystikään
        ainoatakaan kastetta, joka ei hengessä ja totuudessa
        ja tosikäytännösssä pyri näihin kahteen päämäärään,
        voida kutsua alkukristillisessä mielessä
        kristilliseksi kasteeksi.
        Ei siis ole kysymys siitä, kuka on oikeassa kasteesta
        kinasteltaessa, vaan sen sijaan: Esiintyykö nykyään
        alkukristillisessä merkityksessä tapahtuvaa kastetta?
        Kaste Kristukseen oli alussa selvä merkki siitä, että
        ihminen tahtoi kuulua Kristukselle ja pitää yhtä
        Kristittyjen kanssa.
        "Yksi Herra,yksi usko, yksi kaste".
        Mutta vuosisatojen kuluessa kaste on muuttunut
        yhdyssiteestä kristillisen kirkon suurimmaksi
        riidanaiheeksi."


      • Reijo
        hovi kirjoitti:

        Kaste- Jumalan armoa ja Jumalan teko

        1 Kaste ilman uskoa on turha. Jos et aikuisena usko Kristukseen, niin ei kasteesta ole mitään hyötyä. (Hebr 7:25)Kasteessahan ihminen liitetään Kristukseen.
        Mutta jos uskot, niin kaste kertoo sinun liittyneen Jumalan yhteyteen jo silloin. Se kertoo, ettei ilman Kristuksen pyhyyttä voi päästä Jumalan valtakuntaan Ef 5:26-27 (että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi Pyhä ja nuhteeton.)
        Siinä on myös ero vapaiden ja luterilaisen välillä, että vapaat katsovat uskovien olevan elämänsä puolesta pyhiä, kun taas luterilaisten pyhyys on ainoastaan Kristuksessa. Siis ei omaa.

        2. 1 Piet 3:21(Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta-Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.) Nyt on muistettava, että kaste ilman Jumalan Sanaa on pelkkää vettä. Kaste Jumalan Sanan kautta on puhdistava. Ja siitä, kumpi on parempi hyvän omantunnonlähde: kuuliaisuuden askel kasteessa vai Kristuksen tuoma vanhurskaus ja pyhyys, joka ilmoitetaan ja tapahtuu kasteessa?

        3. Tärkeintä on muistaa, että kaste ei pelasta ketään, vaan Sanan mukaan kasteessa julki tuotu Kristuksen sovitustyö.
        Vaikka ihmiset kastavat, niin silti kastetta pidetään Jumalan tekona. Miksi näin? Koska:
        Uudenliiton solmi Jumala. Hebr 8:8-12. Kasteen asetti Kristus. Matt 28:19
        Näin ei siis ihminen solmi kasteessa liittoa Jumalan kanssa, vaan Jumala solmii liiton ihmisen kanssa. Hebr 8:8-12. Sillä Jumalahan on se, joka ihmisen itseensä liittää 1Kor12:13 (sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

        4 Jumala on se, joka on voimallinen itseensä liittämään. Kol 2:12-13 ( ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset.)
        Ihmisellä ei tällaista "uskon voimaa" itsessään ole, sillä Jumala on se, joka uskon aikaan saa.
        Jumalan puolelta liitto on pätevä. Hebr 7:22 Kristus on takaaja. Hän on uskollinen. Ei ihmisen epäusko tee Jumalan puolelta liittoa tyhjäksi. Ihminen voi epäuskollaan tehdä liiton pitämättömäksi.

        5. Tässä on ero luterilaisuuden ja vapaiden suuntien välillä. Vapaissa suunnissa ihminen solmii liiton Jumalan kanssa."Minä haluan seurata ja ilmoitan sen julkisesti kasteessa".
        Epäilen vain, kumman uskollisuus on parempi: ihmisen vai Jumalan? Tai kumman uskollisuus, kuuliaisuus on luotettavampi? Tit 3:4-7 Pelastus ei ole riippuvainen meidän kuuliaisuuden teoistamme, vaan Jumalan antamasta Kristuksen vanhurskaudesta.

        6. Perisynti näkemys ei anna uskovallekaan ihmeempiä pyhitys askeleita lupaile. Ihmisen kuuliaisuus, uskollisuus on aina perin ailahtelevaa ja vajavaista. Sen varaan, (uskon tekojen) ei voi mitään perustaa. Room 3:10-20

        7. Se vielä vapailla suunnilla on ongelmana, etteivät he usko kasteen julistavan syntien anteeksiantoa Kristuksessa. Vaikka tämä ilmenee Raamatussa ja on täysin selvä asia kirkkoisillä kauan ennen Augustinusta. Apt 22:16
        Kasteesta, jonka ptäisi julistaa ihmiselle Kristuksen Veren sovitusta, Apt 2:38 onkin nyt tullut ihmisen uskon julistusta muille ja Jumalalle

        Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

        Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

        Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
        Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

        Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

        Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

        Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

        Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

        Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".

        Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

        Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.

        Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

        Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.

        Oppi perisynnistä

        Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

        Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

        Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.

        Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.

        Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.

        Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.

        Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.

        Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.

        Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.

        Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.

        Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.

        Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

        Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.

        Oppi kasteen armosta

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kaste on Jumalan teko

        Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.

        Kasteesta oma evankeliumi

        Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".

        Oppi kasteen sakramentista

        Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.

        Oppi armovälineistä

        Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.

        Oppi kummeista

        Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.

        Oppi ennättävästä armosta

        Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.

        Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.

        Oppi hätäkasteesta

        Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.

        Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.

        Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.

        Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.

        Oppi lapsen uskosta

        Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".

        Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).

        Kastetapa

        Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.

        Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.

        Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.

        Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

        Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".

        Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

        Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

        Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

        Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

        Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!


      • hovi
        Reijo kirjoitti:

        Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

        Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

        Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
        Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

        Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

        Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

        Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

        Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

        Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".

        Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

        Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.

        Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

        Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.

        Oppi perisynnistä

        Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

        Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

        Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.

        Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.

        Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.

        Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.

        Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.

        Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.

        Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.

        Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.

        Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.

        Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

        Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.

        Oppi kasteen armosta

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kaste on Jumalan teko

        Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.

        Kasteesta oma evankeliumi

        Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".

        Oppi kasteen sakramentista

        Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.

        Oppi armovälineistä

        Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.

        Oppi kummeista

        Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.

        Oppi ennättävästä armosta

        Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.

        Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.

        Oppi hätäkasteesta

        Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.

        Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.

        Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.

        Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.

        Oppi lapsen uskosta

        Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".

        Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).

        Kastetapa

        Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.

        Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.

        Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.

        Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

        Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".

        Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

        Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

        Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

        Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

        Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!

        Minä kyllä tiedän helluntai teologian, sillä en turhaa ole aikaani kuluttanut Iso Kirja Raamattu opistolla.
        Luterilaisen kirkon joihinkin näkemyksiin sellaisenaan en voi yhtyä, mutta Tunnustuskirjoihin kyllä.
        Tunnustuskirjassa käsitellyt opit ovat Raamatusta johdettuja. Se että Raamatun oppeja käsitellään systemaattisesti ei tee siitä harhaoppia, kuin sokealle, joka lukee Raamatusta yksittäisiä jakeita.
        Historiasta puhuen on hyvä tutustua kirkko isiin ja heidän kirjoituksiinsa.
        Kirkko isillä on paljon outoja näkemyksiä ja jopa harhojakin, joita ei voi ottaa esikuvikseen.
        Se, että vapaat suunnat eivät kirkkoisiä juuri lue johtuu siitä, että vapaiden suuntien teologia ei juuri saa vastakaikua kirkkohistoriasta.

        Tämän jälkeen tietysti väitetään, että "no me perustamme yksin Raamattuun ja siten meillä on puhtain oppi.
        Kumma, että jo apostoliset isät opettavat toisin monissa asioissa, kuin vapaat suunnat. Apostoliset isät mielletään apostolien jälkipolveksi.

        "Mutta me otamme yksin Raamatun ja tulkitsemme sitä oikein ja yksinkertaisesti. Miten joku voi ymmärtää asian niin väärin´", minulle sanotaan.

        No. Jehovan todistajatkin ovat palanneet alkulähteille ja heillä on oppina yksin Raamattu. Hekin lukevat Raamattua perin yksinkertaisesti, todeten opistaan "niin siellä sanotaan. Helppoa ja yksinkertaista, kun vain lukee sitä niin kuin pitää. Ihan vain yksinkertaisesti".


      • Aarne
        hovi kirjoitti:

        Minä kyllä tiedän helluntai teologian, sillä en turhaa ole aikaani kuluttanut Iso Kirja Raamattu opistolla.
        Luterilaisen kirkon joihinkin näkemyksiin sellaisenaan en voi yhtyä, mutta Tunnustuskirjoihin kyllä.
        Tunnustuskirjassa käsitellyt opit ovat Raamatusta johdettuja. Se että Raamatun oppeja käsitellään systemaattisesti ei tee siitä harhaoppia, kuin sokealle, joka lukee Raamatusta yksittäisiä jakeita.
        Historiasta puhuen on hyvä tutustua kirkko isiin ja heidän kirjoituksiinsa.
        Kirkko isillä on paljon outoja näkemyksiä ja jopa harhojakin, joita ei voi ottaa esikuvikseen.
        Se, että vapaat suunnat eivät kirkkoisiä juuri lue johtuu siitä, että vapaiden suuntien teologia ei juuri saa vastakaikua kirkkohistoriasta.

        Tämän jälkeen tietysti väitetään, että "no me perustamme yksin Raamattuun ja siten meillä on puhtain oppi.
        Kumma, että jo apostoliset isät opettavat toisin monissa asioissa, kuin vapaat suunnat. Apostoliset isät mielletään apostolien jälkipolveksi.

        "Mutta me otamme yksin Raamatun ja tulkitsemme sitä oikein ja yksinkertaisesti. Miten joku voi ymmärtää asian niin väärin´", minulle sanotaan.

        No. Jehovan todistajatkin ovat palanneet alkulähteille ja heillä on oppina yksin Raamattu. Hekin lukevat Raamattua perin yksinkertaisesti, todeten opistaan "niin siellä sanotaan. Helppoa ja yksinkertaista, kun vain lukee sitä niin kuin pitää. Ihan vain yksinkertaisesti".

        Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
        vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
        pelastuksen häivääkään.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
        tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
        eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
        Pyhän Raamatun välillä.

        Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
        molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
        oppeja.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
        lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
        totta.

        Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
        monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
        kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
        on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
        lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

        Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
        suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

        Tässä on esimerkki.

        Kuka pelastuu?

        Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
        koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
        Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

        "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
        mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
        näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
        3:36.

        Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

        "Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
        minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
        hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
        elämään." Joh. 5:24.

        Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
        aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:

        "Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
        täyttää Pyhällä Hengellä jne."

        Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
        rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
        saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
        valhetta.

        Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
        tehdään niin sekavaksi?

        Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
        johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
        kun ei ole pelastuksen häivääkään!

        Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
        päästä taivaaseen.

        Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
        saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
        lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
        edes pelastumaan?

        Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

        "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
        rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
        seurakunnissa." (1kor 14:33)

        Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
        sitten?

        Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

        Älä anna pettää itseäsi!

        Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
        pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
        Kristuksessa:

        "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
        kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
        turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
        teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

        Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
        lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

        Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
        pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
        kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
        2. Piet. 3:9.

        Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
        yksinkertaisena:

        Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

        Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
        lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

        Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
        oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
        tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
        alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
        Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
        saatanan valhe!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
        Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
        pelastaako Jeesus vai lapsikaste.

        Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!

        Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
        opettaa, että lapsikaste pelastaa.

        Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
        kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
        ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
        uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
        kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
        uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.

        Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
        Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
        uskonnollinen eksytys ja valhe?

        Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
        vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
        henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
        määritelmän kanssa kasteesta?

        Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
        tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
        Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
        pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
        lapsikastelu.

        Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
        "kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
        est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
        kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
        yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
        kirkon virallisen opin (lapsikastelu
        uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
        avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
        joutua omantuntonsa
        kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.

        Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
        tuntoja. Hän koki kirkon
        uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:

        "Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
        tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
        suruton mies ja olin kokenut todellisen
        uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
        minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
        uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
        kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
        sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).

        Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
        uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
        regenitorum).

        Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
        seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:

        "Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
        ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
        sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
        puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).

        Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
        kastenäkemystä?

        Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
        muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
        "tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
        B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".

        Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
        suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
        esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
        päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
        sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.

        Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
        näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
        hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
        "Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
        uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
        hartauskirja.

        On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
        menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
        tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.


      • hovi
        Aarne kirjoitti:

        Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
        vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
        pelastuksen häivääkään.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
        tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
        eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
        Pyhän Raamatun välillä.

        Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
        molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
        oppeja.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
        lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
        totta.

        Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
        monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
        kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
        on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
        lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

        Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
        suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

        Tässä on esimerkki.

        Kuka pelastuu?

        Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
        koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
        Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

        "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
        mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
        näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
        3:36.

        Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

        "Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
        minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
        hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
        elämään." Joh. 5:24.

        Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
        aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:

        "Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
        täyttää Pyhällä Hengellä jne."

        Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
        rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
        saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
        valhetta.

        Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
        tehdään niin sekavaksi?

        Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
        johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
        kun ei ole pelastuksen häivääkään!

        Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
        päästä taivaaseen.

        Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
        saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
        lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
        edes pelastumaan?

        Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

        "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
        rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
        seurakunnissa." (1kor 14:33)

        Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
        sitten?

        Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

        Älä anna pettää itseäsi!

        Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
        pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
        Kristuksessa:

        "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
        kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
        turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
        teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

        Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
        lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

        Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
        pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
        kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
        2. Piet. 3:9.

        Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
        yksinkertaisena:

        Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

        Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
        lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

        Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
        oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
        tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
        alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
        Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
        saatanan valhe!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
        Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
        pelastaako Jeesus vai lapsikaste.

        Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!

        Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
        opettaa, että lapsikaste pelastaa.

        Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
        kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
        ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
        uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
        kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
        uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.

        Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
        Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
        uskonnollinen eksytys ja valhe?

        Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
        vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
        henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
        määritelmän kanssa kasteesta?

        Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
        tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
        Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
        pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
        lapsikastelu.

        Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
        "kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
        est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
        kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
        yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
        kirkon virallisen opin (lapsikastelu
        uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
        avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
        joutua omantuntonsa
        kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.

        Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
        tuntoja. Hän koki kirkon
        uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:

        "Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
        tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
        suruton mies ja olin kokenut todellisen
        uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
        minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
        uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
        kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
        sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).

        Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
        uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
        regenitorum).

        Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
        seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:

        "Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
        ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
        sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
        puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).

        Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
        kastenäkemystä?

        Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
        muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
        "tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
        B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".

        Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
        suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
        esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
        päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
        sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.

        Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
        näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
        hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
        "Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
        uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
        hartauskirja.

        On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
        menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
        tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.

        En nyt näe tarpeelliseksi enää käydä sinulle ylipitkiä sepustuksia kirjoittamaan. Emme todennäköisesti ymmärrä toisiamme, emmekä pysty toisiltamme mitään vastaan ottamaan.
        Suosittelisin sinua lukemaan luterilaiselta palstalta "kadotuksen lapsi" artikkelin. Se on joitakin sivuja taaksepäin.
        Jos vieläkin sanot minun tai näkemykseni olevan perkeleestä, ja siten minun olevan helvettiin menossa, niin on syytä miettiä, onko meillä mitään yhteistä...
        Terveisin: kadotuksen lapsi


      • Eero
        hovi kirjoitti:

        En nyt näe tarpeelliseksi enää käydä sinulle ylipitkiä sepustuksia kirjoittamaan. Emme todennäköisesti ymmärrä toisiamme, emmekä pysty toisiltamme mitään vastaan ottamaan.
        Suosittelisin sinua lukemaan luterilaiselta palstalta "kadotuksen lapsi" artikkelin. Se on joitakin sivuja taaksepäin.
        Jos vieläkin sanot minun tai näkemykseni olevan perkeleestä, ja siten minun olevan helvettiin menossa, niin on syytä miettiä, onko meillä mitään yhteistä...
        Terveisin: kadotuksen lapsi

        Luota YKSIN Raamatussa ilmoitettuun pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa ja irtisanoudu kirkollisesta eksytyksestä lapsikastelu!


    • Reijo

      Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

      Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

      Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
      Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

      Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

      Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

      Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

      Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

      Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".

      Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

      Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.

      Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

      Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.

      Oppi perisynnistä

      Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

      Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

      Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.

      Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.

      Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.

      Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.

      Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.

      Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.

      Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.

      Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.

      Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.

      Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

      Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.

      Oppi kasteen armosta

      Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

      "Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.

      Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

      Kaste on Jumalan teko

      Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.

      Kasteesta oma evankeliumi

      Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".

      Oppi kasteen sakramentista

      Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.

      Oppi armovälineistä

      Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.

      Oppi kummeista

      Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.

      Oppi ennättävästä armosta

      Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.

      Oppi kasteen liiton uudistamisesta

      Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.

      Oppi hätäkasteesta

      Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.

      Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

      Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.

      Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.

      Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.

      Oppi lapsen uskosta

      Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".

      Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).

      Kastetapa

      Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.

      Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.

      Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

      Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.

      Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

      Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".

      Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

      Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

      Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

      Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

      Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!

    • Maan mato

      Ns. vapaat suunnat tai muut aikuiskasteen vaatijat kritisoivat että lapsikasteen hyväksyjät tekisivät vain ulkonaisia muotomenoja "kastelu / valeluriitti" yms, vaikka aikuiskasteen vaatijat itse kiinnittävät huomiota pelkkään ulkonaiseen. He tyhjentävät kasteen merkityksestään ja kasteesta tulee heille pelkkä ulkonainen toimitus, jolla ei ole mitään merkitystä / Jumala ei heidän mielestään kasteessa saa aikaan mitään. Heille kaste on pelkkä kuuliaisuuden teko tai tunnustustoimi. Silloin kasteesta on poistettu sen raamatulinen sisältö. Kasteesta on tullut pelkkä ulkonainen toimitus, pelkkä ihmisen tunnustustoimi.

      Muutkin taitavat laittaa samoja tekstejä uudelleen tänne keskustelupalstoille, taidanpa laittaa minäkin.

      Mm. hurmahenkisyydestä: kirjasta Lohdutussanoja elämäntaisteluissa

      Lohdutussanoja elämäntaisteluissa
      (Kirja on kirjoitettu fraktuuralla. Painettu 1896.)
      (Lutherin kirjoituksia)

      s. 63

      Taivas on minulle annettu ilmaiseksi ja on minun lahjani, ja minulla on kirje ja sinetti sen päälle, se tietää, minä olen kastettu ja käyn Herran ehtoollisella.
      ...
      Meidän tulee olla siitä täysin vakuutetut, että kaste on Jumalan järjestys, ja että Hän on sen säätänyt sitä varten, että tietäisimme mistä Hänen varmaan löydämme. Hän etsii meitä, Hän tulee meidän luoksemme, mutta me emme itsestämme voi tulla Hänen luoksensa. Jos siis omatuntosi tahtoo tehdä sinut levottomaksi ja hämmästyneeksi, niin sinulla on sana, kaste, syntein anteeksi antamus ja Herran ehtoollinen; pitäydy niihin ja etsi lohdutusta!
      ...

      s. 64

      Koko paavikunnan uskonnon ja opin muuttaminen ei ole mikään pieni asia. Kuinka raskas se on minulle ollut, se nähdään vasta sinä päivänä; nyt ei sitä kukaan usko!

      Alussa olisin mielelläni alistunut paavin ja hänen papistonsa alle ja osottanut heille kuuliaisuutta; mutta he eivät tahtoneet tyytyä sellaiseen nöyryyteen ja kuuliaisuuteen, vaan he vaativat, kuten vielä tänäänkin tekevät, että rankaisisin Jumalaa valheesta, kieltäisin Kristuksen ja kutsuisin Hänen evankeliuminsa villitykseksi. Mutta ennenkuin sitä teen, tahdon mieluummin, jos se on Jumalan tahto ja jos se on mahdollista, antaa poltaa itseni kymmenen kertaa.

      ...

      Liian kauan viivyttelemme, jos vasta viimeisessä hädässä tahdomme oppia Kristusta tuntemaan. Hän on tullut meidän luoksemme kasteessa ja on siinä ollut läsnä ja rakentanut meille sillan, jota myöten voimme käydä tsätä elämästä kuoleman kautta iankaikkiseen elämään.

      Minä olen kasteessa luvannut rakkaalle Herralleni Kristukselle uskoa Häneen ja pysyä Hänessä; sen tahdon hänen armonsa, vaikutuksensa ja apunsa kautta myös tehdä. Kaikissa koettelemuksissani muistelen tätä lupaustani, jonka tein ksteessa, että minun on uskottava Häneen (joka on oikea ja korkein lupaus), ja että Hän on luvannut olla minun Jumalani. Jollei minulla olisi ollut tätä lohdutusta, niin olisin jo aikoja sitten suurien kärsimyksieni tähden vaipunut suurissa koettelemuksissani. Rakas Herrani auttakoon minua eteenpäin! Amen.

      ...

      Kuka on milloinkaan kuullut, että se tekee hyvän työn, joka vastaanottaa sakramentin? Mutta hän on päin vastoin vastaanottanut hyvän työn. Niin emme mekään anna Kristukselle mitään Herran ehtoollisessa, vaan me vastaanotamme lahjoja Häneltä.

      s. 143 -

      Eksyttäjät

      Hurmahenget kieltävät ensimmäisen uskon kappaleen.

      Mitäpä puuttuu meidän hurmahengiltämme ja sakramenttien ylönkatselijoilta jollei sitä, ett'eivät he tiedä eivätkä tahdo mitään tietää meidän lapsenuskostamme: "Minä uskon Jumalan päälle, Isän kaikkivaltiaan, taivaan ja maan Luojan?" Mitä on vesi? sanovat he; vesi on vesi, kuinka on mahdollista, että se voisi pois pestä synnin ja pelastaa meitä kuolemasta? He eivät usko Jumalaa olevan, sillä he kieltävät Hänen työnsä. He kuulevat kyllä korvillansa ja sanovat suullansa: Minä uskon Jumalan päälle, Isän kaikkivaltiaan, mutta he eivät usko sitä sydämessänsä. Sillä kun Hän itse sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan," ja kun kaikki ovat Hänelle mahdollisia, joka on kaikki luonut, minkä tähden sitten se ei olisi mahdollista, että vesi sanassa puhdistaa ihmisen ja tekee hänen autuaaksi? Jumalan edessä ei ole mitään mahdotonta, sanoo enkeli Gabriel Marialle.

      Samaten voitaisiin myös sanoa toisista uskonkappaleista: kuinka on se mahdollista? Kuinka on mahdollista, että Jumala taisi tulla ihmiseksi ja syntyä vaimosta ilman miestä, ainoastaan Pyhän Hengen kautta, ja puhtaasta neitseestä? Kuinka on mahdollista, että neitsy taisi tulla raskaaksi ja synnyttää Pojan? Eihän neitsy voi olla äiti, ja eihän äiti voi olla neitsy? Se ei sovi yhteen, sanoo järki, samalla kerralla olla puhdas neitsy ja äiti. Ja totta onkin, ett'ei mikään järki saa sitä yhteen sopimaan. Mutta usko saa sen yhteen sovitetuksi ja sanoo: "Sinä hullu, Jumala on kaikkivaltias, sen tähden on hänelle kaikki mahdollista."

      "Minä en tahdo milloinkaan - sanoi tohtori Carlstadt - antaa taivuttaa itseäni uskomaan, että Jumala avaa taivaan ja nataa Poikansa astua alas ja sulkee hänen siihen leipään, jota jaetaan sakramentissä? Tämä on ilkeä epäusko. Mutta mitähän muu lienee tähän syynä kuin ett'ei hän pidä Jumalaa kaikkivaltiaana? Sillä sen täytyy järjenkin tunnustaa, että jos myönnetään ensin Jumalan olevan kaikkivaltiaan, silloin täytyy myös myöntää, että kaikki mitä Jumala sanoo, se voi ja sen täytyy tapahtua. Kun Jumala nyt on kaikkivaltias ja on luonut taivaan ja maan, niin olisiko sitten mahdotonta, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini on Kristuksen veri, tässä kun seisoo nämät sanat, jotka Hän sanoo Matheuksen 26:26 "Ottakaat, syökäät, tämä on minun ruumiini" ... "juokaat tästä kaikki, sillä tämä on minun vereni, sen uuden testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi."

      Niin jos se olisi joku leipuri, joka sanoisi minulle: ota ja syö, tämä on minun ruumiini; ja jos se olisi joku viinikauppias, joka sanoisi minulle: ota ja juo, tämä viini on minun vereni; silloin sanoisin: sinä valhettelet, se on mahdotonta. Ja jos pappi sanoisi nämät sanat omasta puolestansa ja oman mielensä mukaan, silloin myös sanoisin: vaikene, se on valhe. Mutta nyt se ei ole joku leipuri eikä joku viinikauppias, ei piispa eikä pappi, vaan kaikkivaltias Herra (2.Kor.6:18), joka on sakramentin säätänyt ja sanoo: "Ottakaat ja syökäät, tämä on Minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tämä kalkki on uusi testamentti Minun verestäni, joka teidän edestänne vuodatetaan." Huomio on liitettävä siihen kuka sanan lausuu, ett'ei se ole leipuri eikä viinikauppias, vaan Jumalan iankaikkinen Poika, meidän Herramme Jesus Kristus.

      Sen tähden minä sanon: meidän hurmahengiltä puuttuu, ett'eivät he usko Jumalaa kaikkivaltiaaksi; jos he sen uskoisivat, niin eivät he kyselisi, kuinka se on mahdollista? He unhottavat Jumalan sekä että Hän on kaikkivaltias, ja uudistavat yhäti: Vesi on vesi, leipä on leipä ja viini on viini. Mutta tässä älköön kukaan kyselkö yksinomaan vettä ja leipää ja viiniä, vaan kaikkivaltiasta puhujaa, joka sanoo: "Ellei joku synny vedestä ja hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla" (Joh.3:5); ja "Ottakaat, syökäät, tämä on minun ruumiini; juokaat, tämä on minun vereni!" Ei kukaan, joka tahtoo pysyä oikeassa uskossa ja kasteen ja Herran ehtoollisen ymmärryksessä, saa kääntää silmiänsä pois Hänestä.

      Mutta sitä emme saa meidän Saddukeuksiamme ja sakramenttien ylenkatsojia ajattelemaan, että heidän tulee perustaa uskonsa Jumalan sanaan ja kaikkivaltaan. Ne ihanat ajatukset, joita usko meille opettaa: Jumala on sen sanonut ja Jumala on kaikkivaltias, se tähden voi ja tahtoo Hän sen tehdäkin - ne repivät he pois sydämestä ja mielestä, ja noudattavat sen sijaan ihmisellisen järjen häpeällistä ajatusta: "kuinka voi se olla mahdollista? ja antavat siten Jumalan sanan ja kaikkivallan mennä menojaan. Meidän täytyy antaa sellaisten ihmisten olla ymmärtäväisiä, he kun eivät tahdo toisin; mutta itse tulee meidän kiinni pitää sanasta, jonka Kristus puhuu, ja antaa hänelle kunnia ja uskoa, että Hän sekä tahtoo että voi sen tehdä, Hän kun on sen luvannut ja on kaikkivaltias.

      Jumalan töitä eivät edes taivaan enkelitkään taida käsittää, vaikka he aina katselevat niitä pyhällä ilolla: he tosin ihmettelevät niitä, mutta ajatuksillaan käsittää ja mitata niitä - siihen he eivät pysty. Kuinka voisivat silloin ihmiset sen tehdä? Ei, se pysyy ainaisena totuutena, mitä Job sanoo (9:10): "Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä," niin että meidän kurjien ihmisen täytyy jättää tutkimatta ja käsittämättä meidän huonolla järjellämme Jumalan työt ja uskon salaisuudet.

      Hurmahenget tahtovat töistä tulla vanhurskaiksi.

      "Hän kantaa heidän syntinsä", sanoo Esaias (53:11) Kristuksesta; ja siitä taitaa kristitty oppia, että kaikki hänessä nousevat ajatukset, jotka murhetuttavat ja raskauttavat omaatuntoa, ovat perkeleen myrkyllisiä nuolia ja pilkallisia ajatuksia. Sillä Kristus on ottanut kaikki syntimme päällensä ja poispyyhkinyt ne kuolemallansa. Kristitty taitaa myös siitä oppia, että kaikki oppi ja jumalanpelko, jonka hurmahenget esittävät ulkopuolella Kristusta, on kirottua epäjumalisuutta, jonka tämä ainoa Sana (Kristus) akanoina poispuhaltaa, kuten Paavalikin sanoo (Room. 9:30): "Pakanat, jotka eivät ole vanhurskautta etsineet, ovat saaneet vanhurskauden, joka uskossa on; mutta Israel, joka vanhurskauden lakia on etsinyt, ei ole vanhurskauden lakia saanut."

      Sen tähden varoitan minä Teitä - ja miettikäät sitä kun minä olen kuollut - että Te tarkoi katsotte ja varteen otatte, jos teidän opettajillanne on tämä perustus ja kulmakivi, se tietää, jos he saarnaavat Kristusta oikein ja puhtaasti, eivätkä ota lukuun mitään töitä, joita he myös tahtovat esitellä Jumalalle. Sillä sen Te kyllä saatte havaita, että kaikki hurmahenget antavat uskonkappaleen vanhurskauttamisesta aivan pois pudota taikka myös asettavat he sen ohelle jotakin muuta, jonka he tekevät välttämättömäksi ehdoksi, jotta oltaisiin tosikristittyjä ja tultaisiin autuaaksi, sanosessaan: "Jollet sitä tee, niin et ole mikään kristitty, teetkö sitävastoin sen, niin olet kristitty!" Siten he viettelevät ihmisiä luoksensa, niin että he ajattelevat: "Kyllä se on totta mitä he sanovat; minun täytyy myös niin tehdä!" Ja niin he lohduttavat itsensä, että he nyt ovat oikeita kristityitä, he kun näin tekevät. Nämät hurmahenget vahvistavat ihmisiä luottamuksessa omiin töihinsä; kun sitä vastoin oikeat opettajat antavat uskon olla puhtaana ja Kristuksen yksinään olla meidän vapahtajamme.

      Hurmahenget tahtovat puhtaan seurakunnan.

      Meidän Herramme vertaus Matheuksen 13: 47-56 taivaan valtakunnasta, joka on nuotan kaltainen, joka heitetään mereen ja kokoo kaikellaisia kaloja, on varjeleva kristityillä sen toivon, etä joskin heidän täytyy tässä elämässä kärsiä pahoja keskellänsä, niin saavat he kuitenkin olla varmat, että pahat vihdoin eroitetaan heitä sinä päivänä - samoin kuin enkelit eroittivat Sodoman asukkaat Lothista.

      Ja tämä vertaus on puhuttu hurmahenkiä vastaan, jotka eivät tahdo kärsiä pahoja hurskaitten joukossa, ja sen tähden tahtovat eroittaa ne joukostansa ennen kuin viimeinen päivä tulee. Mutta tässä sanoo Kristus ensin, ett'ei tämä ero saa tapahtua ennen kuin viimeisenä päivänä; ja sen jälkeen, että se tapahtuu, ei ihmisten, vaan enkeleitten kautta. Sen tähden on se ilmeinen julkeus, johon hurmahenget tekevät itsensä syyllisiksi, samoin kuin muinoin Donatistat. Se on vahinko, joka vuotaa perisynnistä ja on meillä myötäsyntyneenä, ett'emme tahdo kärsiä vääriä ja vääryyttä. Me olemme heti valmiit rankaisemaan pahoja ja tuomitsemaan kaikkia, ja tahdomme mielellämme luulla itsellämme olevat viisautta, vanhurskautta ja voimaa parantamaan kaikki, aivan kuin olisimme muita viisaammat ja vanhurskaammat. Kutse Fariseus, joka kiitti Jumalaa, ett'ei hän ollut niinkuin muut ihmiset, niin tahtoi Donatuskin ja hänen puolueensa olla vapaa synnistä; ja Müntser tahtoi hukuttaa kaikki jumalattomat. Se o n nähdä raiskan veljensä silmässä, vaan ei huomata malkaa omassa silmässä (Math.7:3).

      Mutta tämä pahuus ei lopu ennen maailman loppua. Sellaisia ihmisiä on aina ollut, on ja tulee aina olemaan, jotka tahtovat noukkia pois pahat kalat ennen kuin nuotta on maalle vedetty; eivätkä he huoma, että he itse ovat niitä pahoja kaloja, jotka tulevat poisheitettäviksi. Jokainen tahtoo olla hurskas ja mestaroida toisia.

      Hurmahenget vaativat synnittömän seurakunnan ja synnittömiä pyhiä; ja kun sitä ei voi löytyä, niin he siitä päättävät täten: "Joko se sana, jota ilmoitetaan, ei ole totinen, taikka myös ei suullinen sana ole mihinkään hyödyllinen." Mutta vertauksessa kylväjästä, joka meni siementä kylvämään (Math.13), näemme me, että siemen tosiaankin kantaa hedelmän, mutta ainoastaan hyvästä maasta. Niin on Jumalan sanankin laita, se kantaa hedelmän ainoastaan hyvästä maasta. Tämä meidän tulee varteen ottaa, jott'emme pahentuisi siitä suuresta joukosta, johon sana ei vaikuta. Ei kukaan usko mitkä suuren miehet meidänkin aikana menevät kadotukseen tämän suuren pahennuksen tähden, he kun arvelevat, ett'ei seurakunnassa saa muuhun katso kuin siihen joka näyttää sulalta pyhyydeltä.

      Emme saa rohkeuttamme heittää sen tähden että moni, jopa useampi ylenkatsoo sanan. Valittujen tähden tulee meidän saarnata ja ajatella näitä harvoja tähteitä (Room.9:27), jotka autuaiksi tulevat; ne toiset kolme osaa täytyy meidän antaa mennä helvettiin. Jolleivät kaikki ruhtinaat tahdo uskoa, niin uskoo kuitenkin yksi ja toinen; jolleivät kaikki talonpojat tule hurskaiksi ja jumalisiksi, niin saamme tyytyä siihen että kaksi taikka kolme kääntyy; lankeeko useimmat oppineet, niin täytyy meidän olla iloisia saadessamme pitää kaksi taikka kolme. Muuksi ei asia muutu; meidän täytyy antaa orjantappurain, tien ja kivistön olla sitä kuin ne ovat, ja lohduttaa itseämme hyvällä maalla, joka kuitenkaan ei muutu orjantappuraksi, tieksi taikka kivistöksi sen tähden että naapurit ovat sellaisia. Se on suuri pahennus, että löytyy niin useita, jotka ylenkatsovat sanan. Mutta se on myös suuri jumalallinen lohdutus, että olemme täydellisesti vakuutettuja siitä, ett'ei meidän työmme ole turha, kuten p. Paavali sanoo (1.Kor.15:10). Sillä Jumalan sana ei palaja tyhjänä (Es -> Jes. 55.:11), vaan on voima kaikille niille autuudeksi jotka uskovat (Room.1:10); ja P. Henki tulee kuitenkin sanan kautta pellon neljännelle osalle.

      Mihin hurmahenget pyrkivät hengellänsä, sinne en minä tahdo mielelläni joutua. Vanhurskas Jumala varjelkoon minua sellaisesta seurakunnasta, josta ei löydy muita kuin pyhiä! Minä tahdon pysyä siinä seurakunnassa ja sen pienen joukon keskuudessa, josta löytyy kurjia, heikkoja ja sairaita, jotka tuntevat ja tunnustavat syntinsä, kurjuutensa ja hätänsä, alati huokaavat ja huutavat Jumalalta lohdutusta ja apua, uskoen syntein anteeksi antamuksen ja kärsivät vainoa tunnustuksensa tähden.

      Hurmahenget eivät käänny evankeliumin vastustajain, vaan ystäväin puoleen.

      ...

      jne.

      • Armi

        Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.


      • Kasteen turvissa
        Armi kirjoitti:

        Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

        Osoita Raamatusta paikka jossa määritellään että minkä ikäisenä saa kastaa.

        Tuohon on yritetty vastata, mutta ei Raamatusta sellaista määrittelyä löydy. Ei Raamatussa ole kieltoa kastaa lapsia.


      • Kasteen turvissa
        Kasteen turvissa kirjoitti:

        Osoita Raamatusta paikka jossa määritellään että minkä ikäisenä saa kastaa.

        Tuohon on yritetty vastata, mutta ei Raamatusta sellaista määrittelyä löydy. Ei Raamatussa ole kieltoa kastaa lapsia.

        Tuollaisia määrittelyjä pitäisi siis Raamatusta löytää, jotta voitaisiin vaatia aikuiskastetta kaikilta (jotta voitaisiin sanoa että lapsikaste ei ole Jumalan tahdon mukainen asia).

        Esim.
        Uskoa vaaditaan. Mutta lapsi on asetettu esimerkiksi meille aikuisille. He uskovat esikuvallisesti. Meidän aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista.
        He uskovat.

        Luotamme Jumalan Raamatussa antamiin lupauksiin.


      • Ruumis ja veri, leipä ja viini
        Armi kirjoitti:

        Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

        On puhuttu kasteesta, pidän lapsikastetta täysin raamatullisena. Mutta mitä ajattelet ehtoollisesta? (Toisesta sakramentista.)

        Yhdytkö seuraavaan mielipiteeseen?

        http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/7.html

        Lyhyempi teksti:
        http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/t7.html

        http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/X.html

        Ja nuo mielipiteethän ovat nimenomaan raamatullisia, Raamatulla perusteltuja.


      • oikeaoppinen
        Kasteen turvissa kirjoitti:

        Tuollaisia määrittelyjä pitäisi siis Raamatusta löytää, jotta voitaisiin vaatia aikuiskastetta kaikilta (jotta voitaisiin sanoa että lapsikaste ei ole Jumalan tahdon mukainen asia).

        Esim.
        Uskoa vaaditaan. Mutta lapsi on asetettu esimerkiksi meille aikuisille. He uskovat esikuvallisesti. Meidän aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista.
        He uskovat.

        Luotamme Jumalan Raamatussa antamiin lupauksiin.

        Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?

        Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:

        "Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."

        Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
        "Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:

        "Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."

        Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
        pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.

        Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
        ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.

        Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

        "Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."

        Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

        "Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

        Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
        "Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

        "Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."

        Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

        "UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."

        Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

        "Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."

        Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
        vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!

        Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?

        Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
        Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
        järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."

        Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

        Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
        "vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

        He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

        Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

        Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
        maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

        Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

        Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
        persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

        Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

        Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

        Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
        syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

        Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

        "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

        Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

        Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
        lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

        Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

        Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.


      • Yksi
        oikeaoppinen kirjoitti:

        Mistä lapsikaste voi olla kotoisin, jos Raamattu ei sitä ollenkaan tunne?

        Tähän saamme vastauksen professori R. M. Petersenin teoksesta "Tanskan pakanuuden ajan historia", sivulta 336:

        "Myös pakanuuden aikana oli useitten vanhempien kansanheimojen tapana heti syntymän jälkeen valaa lapsi vedellä eli kuten sitä nimitettiin kastella sitä, jolla se ikäänkuin vihittiin elämälle, otettiin sukuunsa ja pyhitettiin paikkakunnan suojelusjumalille. Tähän rituaaliin liittyi myös nimen antaminen."

        Islannin historian kirjoittaja, Jansson toteaa
        "Islannin kulta-aika"-teoksessa sivulla 365:

        "Heti syntymän jälkeen valeltiin vettä lapsen ylitse ja sille annettiin nimi. Loitsurunoista selviää, että vanhimpana aikana lapsen isä valoi lasta vedellä jaantoi sille nimen."

        Ja kun nyt tekee yhteenvedon kaikesta siitä, mitä lähinnä teologit ja papisto koettavat ohi Raamatun sisällyttää kasteeseen, ja lukee edellä olevat tiedemiesten lausunnot pakanallisista toimituksista, niin ei voi olla havaitsematta, mikä läheinen yhteys on lapsikasteella ja pakanallisilla menoilla. Niissä on silmiinpistävä yhdenmukaisuus. Veden
        pirskotus/valelu/kasteluriitti vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden pakanariitti.

        Vastoin epäraamatullista lapsikastekäytäntöä on
        ev.lut.kirkossa ollut toki Raamatun mukaista lapsikasteluopin epäraamatulliseksi osoittamistakin.

        Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

        "Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa, puuttuu."

        Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

        "Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

        Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
        "Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

        "Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo ulkonaisestikuvasi kuolemista."

        Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

        "UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle tulemista."

        Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

        "Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen käyttöä."

        Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikastelu olisi ollut yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
        vastustettu? Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa LAPSIKASTETTA!

        Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä pakanalliseen lapsikasteluoppiin ja järjestelmään?

        Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
        Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
        järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetelua käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen, Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Muista, että Jumalaa tulee kuulla enemmän kuin ihmisiä! Näin sanoo Raamattu! "Tahtonsa mukaan HÄN synnytti meidät TOTUUDEN SANALLA!" (Jaak.1:18, vrt. Gal. 3:9, 26, Joh. 3:16, Ef. 2:8, 1 Kor. 4:15) EI SIIS KASTEVEDELLÄ! (Joh. 1:12,13) "MUTTA KAIKILLE, JOTKA OTTIVAT HÄNET VASTAAN, HÄN ANTOI OIKEUDEN TULLA JUMALAN LAPSIKSI, NIILLE, JOTKA USKOVAT HÄNEN NIMEENSÄ."

        Vanhempien motiivit saada vastasyntyneelle imeväiselleen kirkon jäsenyys kirkon epäraamatullisen valelurituaalin kautta on tunnetusti erittäin pakanallinen.

        Yhteiskunnallisen syrjinnän pelosta vanhemmat ajattelevat, että valelurituaalin suorittamatta jättäminen aiheuttaisi heidän
        "vauvalleen" myöhemmin jotakin vahinkoa, siksi he haluavat suorittaa vauvalleen valelurituaalin.

        He tekevät sen yleisen pakanallisen ja lihallisen mielipiteen painostuksesta, koska he ajattelevat, että "kaikkihan niin tekevät ja ettei myöhemmin tulisi jotakin vahinkoa, jos kasteluriittiä ei heti suoritettaisi, ja koskaan ei voi tietää, mitä hyvää siitä voi koitua ja ei kai siitä mitään vahinkoakaan voi olla". Heillä on siis täysin EPÄRAAMATULLISIA taikauskoisia KÄSITYKSIÄ tuosta kirkonepäraamatullisesta valeluriitistä.

        Koko niin kutsuttu "lapsikastesakramentti" perustuu siis kokonaan taikauskoisiin ja maagisiin pakanallisiin uskomuksiin. Tuollaiset syyt, jotka ovat perin epäraamatullisia ja taikauskoisia, perustuvat yleiseen pakanalliseen ja primitiiviseen suojelumotiiviin.

        Sakramenttikirkko on ylläpitänyt tämän varjolla sakramenttimagiaa läpi vuosisatojen vaikka Raamattu ei sellaista tue. Raamatusta ei löydy 'sakramentti' sanaa. Minkäänlaista sakramenttia ei löydy Raamatusta, mutta mystinen sakramenttikirkkojärjestelmä on pettänyt ihmisiä, että mystisesti sakramentit vaikuttavat taianomaisesti suoritettuina taikatoimituksina ja muodostavat taikakeinon ihmisten "pelastamiseksi, uudesti synnyttämiseksi" jonkinlaisen papin toimittaman maagisen taikatempun kautta, jossa epäraamatullinen "pelastava ja uudestisynnyttävä
        maaginen sakramentti" tungetaan ihmiseen.

        Tässä epäraamatullisessa sakramenttijärjestelmässä epäraamatulliset sakramentit välittävät "pelastuksen ja uudestisyntymisen" ja ovat vain toimivia ja riippuvaisia pappiensa kautta ja hallinnassa ja heidän suorittaminaan, mistä he myös saavat palkkansa.

        Sakramentit tarjoavat pappien käytettäväksi maagisen ja mystisen taikakeinon järjestellä maagisilla taikasakramenttitempuillaan ihmisten "pelastusta ja uudestisyntymistä". Vain papit osaavat ja saavat käyttää taikasakramentteja ja hallitsevat niidenavulla ihmisiä. Papit nojaavat sakramenttikirkkojärjestelmän taikakeinoihin tässä. Sakramenttimagian hallitseva papisto ylläpitää taikatemppujärjestelmää, joka syrjäyttää
        persoonallisen Jumala-suhteen sydämen asiana.

        Arkkipiispa Jukka Paarma ilmoitti kirkon virallisimman ja tuoreimman kannan Kotimaa-lehdessä toukokuussa 2001, että kun kuulut kirkkoon ja olet lapsikastettu ja konfirmoitu, niin kaikki on hyvin. Tähän täytyy todeta, että kaikki on silloin vain kirkolle hyvin. Nimittäin vaikka lapsikastetta EI löydy Raamatusta, niin lapsikasteen avulla kirkko saa jäsenensä ja kirkollisveron maksajansa.

        Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?

        Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän orjuuteen heti heidän
        syntymänsä jälkeen? Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

        Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot - Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille johtajille:

        "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

        Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

        Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu
        lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

        Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

        Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

        Kyselin hieman toisenlaista asiaa.


      • Armi
        Yksi kirjoitti:

        Kyselin hieman toisenlaista asiaa.

        Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.


      • Tiedustelu
        Armi kirjoitti:

        Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

        Et mielestäni vieläkään näyttänyt Raamatusta ikärajojen määritystä tms. (Sellaisia pitäisi löytyä, jos on Jumalan tahto että lapsia ei saa kastaa. Muussa tapauksessa lapset kuuluvat "kaikkiin kansoihin" yms. joita on käsketty kastaa. Emme voi luottaa muuteltuihin Jumalan lupauksiin, ainoastaan raamatullisiin ja Raamatun sanan mukaisiin. -> Emme siis voi poistaa lapsia määrittelystä "kaikki kansat".)

        Lapsetkin voivat uskoa Kristukseen (ja Raamatun mukaan he uskovat esikuvallisella tavalla -> "tulkaa lasten kaltaisiksi").

        Ei ole kieltoja (Raamatussa) kastaa lapsia.

        Kirkkoisistä on kuulemani mukaan todisteita pikemminkin lapsikasteen puolesta...


      • Varma
        Tiedustelu kirjoitti:

        Et mielestäni vieläkään näyttänyt Raamatusta ikärajojen määritystä tms. (Sellaisia pitäisi löytyä, jos on Jumalan tahto että lapsia ei saa kastaa. Muussa tapauksessa lapset kuuluvat "kaikkiin kansoihin" yms. joita on käsketty kastaa. Emme voi luottaa muuteltuihin Jumalan lupauksiin, ainoastaan raamatullisiin ja Raamatun sanan mukaisiin. -> Emme siis voi poistaa lapsia määrittelystä "kaikki kansat".)

        Lapsetkin voivat uskoa Kristukseen (ja Raamatun mukaan he uskovat esikuvallisella tavalla -> "tulkaa lasten kaltaisiksi").

        Ei ole kieltoja (Raamatussa) kastaa lapsia.

        Kirkkoisistä on kuulemani mukaan todisteita pikemminkin lapsikasteen puolesta...

        Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
        valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja selostavat kirkollisesta lapsikastelusta niin kuin
        Raamattu siitä mukamas selvästi jotakin opettaisi!

        Raamattu EI kuitenkaan mainitse kirkollisesta lapsikastelusta
        sanallakaan!

        EI sanallakaan!

        Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen apostoleilta
        ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet
        Raamattuun näin:

        "Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että
        "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"; niin apostolit
        tottelivat Herraansa ja Mestariaan eivätkä toimineet
        päinvastaisessa järjestyksessä."

        Lapsikastelu ei ole mikään kaste vaan epäraamatullisia
        perinteitä ylläpitävän kirkon tyhjä taikapetosrituaali,
        jolla se saa pirun kierosti veronmaksajat ja jäsenet.

        Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
        opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.

        Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
        välihuomautuksia:

        "Eivät toimineet monella eri tavalla, vaan noudattivat
        Herransa ja Mestarinsa ohjeita!"

        Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
        itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
        evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
        voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
        harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.

        Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
        lapsikastelun raamatullisuutta.

        Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
        vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
        epäraamatullisia muotomenoja ylläpitävää
        valtiokastelukirkkoaan.

        Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
        valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
        katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.

        Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
        suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
        omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
        kysymyksissä.

        Raamattu sanoo:

        "...antakaa kastattaa itsenne.."

        Oletko sinä antanut kastattaa itsesi?

        Oletko sinä itse tahtonut mennä kasteelle?

        Kumpi pelastaa Raamatun mukaan, kirkollinen lapsikastelu vai Herra Jeesus
        Kristus?

        Älkää nyt luterilaiset hikeentykö vaan tutkikaa asiaa
        sydämissänne ja ottakaa vielä Raamattu käteen ja
        katsokaa onko Raamatussa todella vauvakastetta vai
        onko teillä teologinen rakennelma joka ikään kuin
        johdattaa sellaiseen mitä Raamattu ei opeta.


      • Kasteen turvissa
        Varma kirjoitti:

        Petos ja suuri eksytys on se tosiasia, että
        valtiokirkon etuja pönkittävät kirjoittavat ja selostavat kirkollisesta lapsikastelusta niin kuin
        Raamattu siitä mukamas selvästi jotakin opettaisi!

        Raamattu EI kuitenkaan mainitse kirkollisesta lapsikastelusta
        sanallakaan!

        EI sanallakaan!

        Olisiko meidän pitänyt vaatia Kristuksen apostoleilta
        ja evankelistoilta, että he olisivat kirjoittaneet
        Raamattuun näin:

        "Kun Jeesus sanoi ennen taivaaseen astumistaan, että
        "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"; niin apostolit
        tottelivat Herraansa ja Mestariaan eivätkä toimineet
        päinvastaisessa järjestyksessä."

        Lapsikastelu ei ole mikään kaste vaan epäraamatullisia
        perinteitä ylläpitävän kirkon tyhjä taikapetosrituaali,
        jolla se saa pirun kierosti veronmaksajat ja jäsenet.

        Raamattu osoittaa vain, miten Herra Jeesus Kristus
        opetti ja miten apostolit ja evankelistat toimivat.

        Ei Raamatussa ole seuraavanlaisiakaan
        välihuomautuksia:

        "Eivät toimineet monella eri tavalla, vaan noudattivat
        Herransa ja Mestarinsa ohjeita!"

        Jos joku tällaisten lisämainintojen puutteessa ottaa
        itselleen oikeuden ajatella apostoleita ja
        evankelistoja "syvällisemmin", niin sitä tuskin
        voidaan estää. Mutta Raamattu kieltää ihmisten
        harhaanjohtamisen ja eksyttämisen ja pettämisen.

        Osa valtiokirkon papistoa epäilee itsekin
        lapsikastelun raamatullisuutta.

        Täytyy tosiaankin sääliä sellaisia pappeja, jotka
        vastoin omaatuntoaan vain rahasta palvelevat
        epäraamatullisia muotomenoja ylläpitävää
        valtiokastelukirkkoaan.

        Monet papit ovat tästä syystä luopuneet
        valtiokirkkonsa suomista maallisista eduistaan ja
        katkaisseet kahleensa tuohon porttolaitokseen.

        Kastekysymyksessä näkee valtiokirkon puolestapuhujain
        suuren avuttomuuden ja sen sekaannuksen, mikä sen
        omassa piirissä vallitsee yleensäkin opillisissa
        kysymyksissä.

        Raamattu sanoo:

        "...antakaa kastattaa itsenne.."

        Oletko sinä antanut kastattaa itsesi?

        Oletko sinä itse tahtonut mennä kasteelle?

        Kumpi pelastaa Raamatun mukaan, kirkollinen lapsikastelu vai Herra Jeesus
        Kristus?

        Älkää nyt luterilaiset hikeentykö vaan tutkikaa asiaa
        sydämissänne ja ottakaa vielä Raamattu käteen ja
        katsokaa onko Raamatussa todella vauvakastetta vai
        onko teillä teologinen rakennelma joka ikään kuin
        johdattaa sellaiseen mitä Raamattu ei opeta.

        Vieläkään mielestäni vastauksessa ei pohdittu kysymystä, jota itse olen tässä miettinyt...


      • Irja
        Kasteen turvissa kirjoitti:

        Vieläkään mielestäni vastauksessa ei pohdittu kysymystä, jota itse olen tässä miettinyt...

        Avaa Raamattusi!

        Katso ja lue, niin löydät TOTUUDEN kastekysymyksestä ja muista asioista.


      • Kasteen turvissa
        Irja kirjoitti:

        Avaa Raamattusi!

        Katso ja lue, niin löydät TOTUUDEN kastekysymyksestä ja muista asioista.

        Ei käsittääkseni vieläkään vastattu alkup. kysymykseen...


      • Jeesuksen turvissa
        Kasteen turvissa kirjoitti:

        Ei käsittääkseni vieläkään vastattu alkup. kysymykseen...

        Pelastusvarmuus ja ainoa turva on Jeesuksessa Kristuksessa eikä saatanallisimmasta saatanallisimmassa perkeleen eksytyksessä kirkollinen lapsikastelu!

        Irtisanoudu kirotusta lapsikasteluriitistä ja pelastut!


      • Kasteen turvissa
        Jeesuksen turvissa kirjoitti:

        Pelastusvarmuus ja ainoa turva on Jeesuksessa Kristuksessa eikä saatanallisimmasta saatanallisimmassa perkeleen eksytyksessä kirkollinen lapsikastelu!

        Irtisanoudu kirotusta lapsikasteluriitistä ja pelastut!

        Eipä tullut vastausta kysymykseeni.


      • Pääjohtaja
        Kasteen turvissa kirjoitti:

        Eipä tullut vastausta kysymykseeni.

        Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
        pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
        raamatullinen kaste?

        Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
        orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
        ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

        Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
        kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
        pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
        vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
        Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
        mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
        johtajille:

        "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
        perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

        Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
        antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
        kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
        pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

        Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
        romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
        lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
        saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
        jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

        lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
        johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
        hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
        sitä ei puolla Raamattu eikä historia
        alkukristillisenä apostolisena tapana.

        Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
        nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
        jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
        kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
        "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

        Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
        raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
        kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
        tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
        sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
        ihmisten edessä.

        Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
        todetaan:

        -kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen

        Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!

        Raamattu sanoo:

        "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
        antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
        uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.

        Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
        joita Raamatussa on useita, esitetään
        lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
        epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
        perinnäissääntöjen mukaan, että

        "veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
        Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
        kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
        Jumalan meille antama armonväline, joka todella
        välittää meille pelastuksen"

        Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
        Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN

        ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
        syntien anteeksiantamuksen.

        Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi

        meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
        toimittaminen ei koskaan tee sitä!

        Raamattu sanoo:

        "Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
        kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.

        Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
        apostoli Paavali julistanut:

        "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
        evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.

        Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:

        "Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
        ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.

        Johannes Kastajan sanoma oli:

        "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
        tullut lähelle." Matt. 3:2.

        Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten

        parannuksen, niin:

        "...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
        tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.

        Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
        Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:

        "Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
        hoviherra sanoi:

        ‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'

        Ja Filippus sanoi:

        ‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.

        Hän vastasi:

        ‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
        Ap.t.8:36-37.

        Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
        pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
        edellytyksenä, jotta voisi pelastua.

        Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:

        "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
        pelastuisin?"

        Paavali vastasi:

        ‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
        pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
        otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
        heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
        kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.

        On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
        uskoivat, sitten heidät kastettiin.

        Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
        pelastusta!

        Tässä on vielä esimerkki:

        "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.

        Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
        hän lopetti, niin:

        "...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
        kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
        noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.

        Huomaa Raamattu:

        "...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
        kastettiin [!]..."

        Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
        lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.

        Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
        pelastus, sitten kaste:

        "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

        Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
        petollinen noita, seurasi samaa tietä:

        "ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
        pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.

        Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
        vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.

        Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
        mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.

        Miksi?

        Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
        lapsikastelun kautta.

        Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
        kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
        lapsikastelulla:

        "Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
        luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.

        "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
        Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
        lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.

        Onko kaste välttämätön pelastukseen?

        Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
        ovat poikkiteloin tässä asiassa.

        Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".

        Jumalan sana sanoo taas "Ei".

        Kumpaa sinä tahdot uskoa?

        Jokaisessa opinkohdassa tulee palata alkulähteille.

        Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on noudattaa
        kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN Raamatun
        säädöksiä.

        Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN SANAN

        EDESSÄ!

        Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen" mukaisesti on
        jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
        RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?

        Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!

        Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
        mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
        lapsikastelun puoltajista.

        Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
        jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla, ymmärtää
        jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

        lapsikasteen mukana.

        Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen, koska

        lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään "kirkon
        pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
        eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

        Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
        kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se katolisen
        kirkon tavoin rehellisesti
        tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se sitten
        Raamatussa tai ei".

        Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
        opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen Raamatulle
        uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
        kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu Raamatussa!

        Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit, teologit
        rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
        väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
        paavin kirkkoon lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
        Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
        vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
        sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
        kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
        uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä tapoja.

        Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
        tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
        Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
        uskotaan ja noudatetaan?

        Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
        jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
        evankeliumille (Room.1:5).

        Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat tarkasti,
        niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-4).

        Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON ALUSTA
        OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).

        Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että hänen
        kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään (1
        Kor. 11:2).

        Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa siksi,
        että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
        2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA JA
        PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
        OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
        KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).

        Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
        olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen jälkeen,
        kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
        opettajista:

        "Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
        teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
        olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
        (Gal.1:8).

        Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
        kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
        JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
        lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
        räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät saavuta
        maaliaan, koska ruuti on kastunut!

        Heidän paukkupommejaan he kutsuvat epäraamatullisilla
        termeillä ja käsitteillä, joita aivan vilisee heidän
        tuotoksissaan: kasteen evankeliumi, kasteen armo,
        kaste on Jumalan työ, kaste uudestisynnyttää, kaste
        pelastaa, kaste antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin

        ja vielä kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
        pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
        paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
        sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!

        Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
        vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!

        Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
        raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
        totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena surullisena

        sen epäraamatullisuudesta
        hymähtää.

        Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
        perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN PYHÄN
        SANAN:PYHÄN RAAMATUN!

        Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
        yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
        epäraamatullisiin keinotekoisiin
        lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
        epäraamatullisiin "sepustuksiin"!

        Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
        kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
        johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta - Psalmi
        119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja hellittämätön
        Raamatun tutkiminen johtaa totuuteen. Jaak.
        1:21-25,Luuk 11:28.

        Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.

        Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme JUMALAN
        OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia: ihmisten
        perinnäisääntöjä: esim. juuri epäraamatullista
        lapsikasteluharhaoppia.

        Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.

        Raamattu sanoo:

        "... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
        jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
        jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

        Semmoisia karta!"

        Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
        tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
        kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
        tuomioksensa ja kadotukseksensa?

        Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
        opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
        vesikasteesta.

        Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
        vääriä oppeja petollisesti ihmisille
        raamatullisina, koska se on valehtelemista ja siitä
        joutuu kerran varmasti tilille!

        Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
        taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTELUUN,
        siksi pitäisi
        jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
        elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää, että
        lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
        niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta.

        Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
        RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,

        kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).

        Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
        niin jokainen Kristukseen uskova
        antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!

        Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän

        ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
        erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
        missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
        eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
        kirjoitelmia.

        Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole

        perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
        ohi/yli HÄNEN SANANSA!

        Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
        säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!

        Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
        KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
        MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

        Apostoli Johannes kirjoittaa:

        "Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
        lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
        Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
        totuuteen (2kor.4:1,2).

        Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.

        Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
        läpi.

        Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei

        Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
        mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
        NÄYTETTÄVISSÄ!

        Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
        esittää selvästi totuuden.

        Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
        SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
        lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58

        Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
        järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
        apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
        millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
        RAAMATTU SANOO!

        Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
        kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
        ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
        näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
        ilon ja Herran mielisuosion.


      • Kasteen turvissa
        Pääjohtaja kirjoitti:

        Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
        pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
        raamatullinen kaste?

        Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
        orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
        ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

        Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
        kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
        pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
        vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
        Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
        mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
        johtajille:

        "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
        perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

        Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
        antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
        kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
        pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

        Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
        romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
        lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
        saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
        jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

        lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
        johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
        hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
        sitä ei puolla Raamattu eikä historia
        alkukristillisenä apostolisena tapana.

        Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
        nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
        jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
        kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
        "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

        Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
        raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
        kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
        tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
        sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
        ihmisten edessä.

        Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
        todetaan:

        -kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen

        Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!

        Raamattu sanoo:

        "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
        antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
        uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.

        Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
        joita Raamatussa on useita, esitetään
        lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
        epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
        perinnäissääntöjen mukaan, että

        "veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
        Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
        kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
        Jumalan meille antama armonväline, joka todella
        välittää meille pelastuksen"

        Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
        Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN

        ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
        syntien anteeksiantamuksen.

        Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi

        meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
        toimittaminen ei koskaan tee sitä!

        Raamattu sanoo:

        "Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
        kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.

        Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
        apostoli Paavali julistanut:

        "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
        evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.

        Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:

        "Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
        ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.

        Johannes Kastajan sanoma oli:

        "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
        tullut lähelle." Matt. 3:2.

        Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten

        parannuksen, niin:

        "...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
        tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.

        Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
        Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:

        "Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
        hoviherra sanoi:

        ‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'

        Ja Filippus sanoi:

        ‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.

        Hän vastasi:

        ‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
        Ap.t.8:36-37.

        Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
        pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
        edellytyksenä, jotta voisi pelastua.

        Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:

        "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
        pelastuisin?"

        Paavali vastasi:

        ‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
        pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
        otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
        heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
        kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.

        On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
        uskoivat, sitten heidät kastettiin.

        Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
        pelastusta!

        Tässä on vielä esimerkki:

        "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.

        Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
        hän lopetti, niin:

        "...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
        kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
        noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.

        Huomaa Raamattu:

        "...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
        kastettiin [!]..."

        Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
        lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.

        Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
        pelastus, sitten kaste:

        "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

        Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
        petollinen noita, seurasi samaa tietä:

        "ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
        pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.

        Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
        vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.

        Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
        mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.

        Miksi?

        Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
        lapsikastelun kautta.

        Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
        kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
        lapsikastelulla:

        "Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
        luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.

        "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
        Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
        lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.

        Onko kaste välttämätön pelastukseen?

        Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
        ovat poikkiteloin tässä asiassa.

        Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".

        Jumalan sana sanoo taas "Ei".

        Kumpaa sinä tahdot uskoa?

        Jokaisessa opinkohdassa tulee palata alkulähteille.

        Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on noudattaa
        kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN Raamatun
        säädöksiä.

        Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN SANAN

        EDESSÄ!

        Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen" mukaisesti on
        jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
        RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?

        Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!

        Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
        mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
        lapsikastelun puoltajista.

        Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
        jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla, ymmärtää
        jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

        lapsikasteen mukana.

        Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen, koska

        lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään "kirkon
        pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
        eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

        Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
        kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se katolisen
        kirkon tavoin rehellisesti
        tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se sitten
        Raamatussa tai ei".

        Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
        opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen Raamatulle
        uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
        kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu Raamatussa!

        Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit, teologit
        rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
        väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
        paavin kirkkoon lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
        Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
        vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
        sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
        kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
        uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä tapoja.

        Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
        tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
        Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
        uskotaan ja noudatetaan?

        Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
        jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
        evankeliumille (Room.1:5).

        Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat tarkasti,
        niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-4).

        Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON ALUSTA
        OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).

        Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että hänen
        kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään (1
        Kor. 11:2).

        Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa siksi,
        että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
        2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA JA
        PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
        OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
        KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).

        Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
        olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen jälkeen,
        kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
        opettajista:

        "Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
        teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
        olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
        (Gal.1:8).

        Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
        kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
        JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
        lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
        räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät saavuta
        maaliaan, koska ruuti on kastunut!

        Heidän paukkupommejaan he kutsuvat epäraamatullisilla
        termeillä ja käsitteillä, joita aivan vilisee heidän
        tuotoksissaan: kasteen evankeliumi, kasteen armo,
        kaste on Jumalan työ, kaste uudestisynnyttää, kaste
        pelastaa, kaste antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin

        ja vielä kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
        pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
        paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
        sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!

        Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
        vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!

        Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
        raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
        totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena surullisena

        sen epäraamatullisuudesta
        hymähtää.

        Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
        perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN PYHÄN
        SANAN:PYHÄN RAAMATUN!

        Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
        yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
        epäraamatullisiin keinotekoisiin
        lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
        epäraamatullisiin "sepustuksiin"!

        Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
        kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
        johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta - Psalmi
        119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja hellittämätön
        Raamatun tutkiminen johtaa totuuteen. Jaak.
        1:21-25,Luuk 11:28.

        Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.

        Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme JUMALAN
        OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia: ihmisten
        perinnäisääntöjä: esim. juuri epäraamatullista
        lapsikasteluharhaoppia.

        Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.

        Raamattu sanoo:

        "... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
        jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
        jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

        Semmoisia karta!"

        Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
        tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
        kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
        tuomioksensa ja kadotukseksensa?

        Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
        opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
        vesikasteesta.

        Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
        vääriä oppeja petollisesti ihmisille
        raamatullisina, koska se on valehtelemista ja siitä
        joutuu kerran varmasti tilille!

        Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
        taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTELUUN,
        siksi pitäisi
        jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
        elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää, että
        lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
        niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta.

        Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
        RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,

        kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).

        Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
        niin jokainen Kristukseen uskova
        antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!

        Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän

        ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
        erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
        missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
        eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
        kirjoitelmia.

        Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole

        perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
        ohi/yli HÄNEN SANANSA!

        Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
        säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!

        Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
        KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
        MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

        Apostoli Johannes kirjoittaa:

        "Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
        lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
        Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
        totuuteen (2kor.4:1,2).

        Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.

        Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
        läpi.

        Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei

        Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
        mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
        NÄYTETTÄVISSÄ!

        Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
        esittää selvästi totuuden.

        Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
        SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
        lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58

        Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
        järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
        apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
        millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
        RAAMATTU SANOO!

        Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
        kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
        ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
        näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
        ilon ja Herran mielisuosion.

        En jaksa enää kysellä. Vastausta ei tullut (kun nopeasti lukaisin tuon).


      • Reijo
        Kasteen turvissa kirjoitti:

        En jaksa enää kysellä. Vastausta ei tullut (kun nopeasti lukaisin tuon).

        Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
        lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
        ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
        pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
        kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
        pitää siinä
        vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
        valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
        hyödylliseksi.

        Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
        sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
        ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
        lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
        lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
        perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.

        Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
        lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
        Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
        sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
        aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
        tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.

        Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
        sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
        selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
        kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
        uskoon tulleille ihmisille.

        Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
        harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
        ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
        ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
        sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.

        Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
        siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
        Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
        Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
        irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.

        Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
        sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
        tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.

        Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
        paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
        siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
        apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
        lapsikasteluksi.

        Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
        hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
        uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
        myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
        haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
        saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
        jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
        yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
        paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
        hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
        suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
        rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
        tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
        sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
        perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
        saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
        eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!

        lapsikasteluttajat, jos käytte
        kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
        johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
        kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
        (lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
        kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
        orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
        (Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
        eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
        että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
        epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
        nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
        ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
        häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
        pilkan!

        Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
        apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
        kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
        kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
        muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
        alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
        ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
        pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
        poikkeuksetta säännönmukaisesti.

        Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
        papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
        valtion virkamiehiä, joiden on pakko
        alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
        laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
        noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
        pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
        tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
        laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
        luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.

        HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
        kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
        alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
        taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
        lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
        kristinuskosta.

        Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
        tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
        hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
        jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
        mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
        loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
        vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
        vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
        jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.

        Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
        keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
        porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
        Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
        liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
        lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
        uskonnollista hartautta.

        Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
        puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
        he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
        turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
        varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
        mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
        upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
        kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
        omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
        siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
        voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
        upotuskastetta.

        Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
        lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
        vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
        selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
        ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
        omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
        äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
        mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
        väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
        luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
        ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
        edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
        kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
        puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
        elostelijat väärässä!


    • Syntisäkki

      http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/12.html

      Kasteenuusijoiden harhaoppeja

      Me hylkäämme seuraavat kasteenuusijoiden kerettiläiset harhaopit, joita ei ole suvaittava kirkon, valtion eikä perheen ja talouselämän piirissä:

      1. Meidän vanhurskautenamme Jumalan edessä ei ole yksin Kristuksen kuuliaisuus ja ansio vaan myös oma uudistumisemme ja oma hurskautemme, vaelluksemme Jumalan edessä. ...

      2. Kastamattomat lapset eivät Jumalan silmissä ole syntisiä vaan vanhurskaita ja viattomia. Viattomia kun ovat, he eivät tarvitse kastetta vaan pelastuvat ilmankin. Kasteenuusijat kiistävät ja hylkäävät siis koko perisyntiopin ja kaiken, mikä liittyy siihen.

      3. Lapsia ei saa kastaa ennen kuin he ymmärtävät asioita ja kykenevät itse tunnustamaan uskonsa.

      4. Kristittyjen lapset ovat uskovista, kristityistä vanhemmista syntyneinä pyhiä Jumalan lapsia jo ennen kastetta ja ilmankin sitä. Siitäkin syystä johtuu, että nuo eivät pidä lasten kastamista arvossa eivätkä pyri sitä toimittamaan. - Tämän kanssa ristiriidassa on Jumalan nimenomainen lupaus, 1 Moos. 17, joka koskee ainoastaan sellaisia, jotka pitävät liiton eivätkä halveksi sitä.

      5. Sellainen seurakunta, jossa vielä on syntisiä, ei ole oikea kristillinen seurakunta.

      • TUTKIJA

        Onko lapsikaste Raamatullinen?

        1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta

        2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
        vallitsevassa asemassa

        3. Oppi perisynnistä

        4. Kaste on Jumalan teko

        5. Oppi armovälineistä

        6. Oppi kummeista

        7. Oppi ennättävästä armosta

        8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        9. Oppi hätäkasteesta

        10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        11. Oppi lapsen uskosta

        12. Kastetapa

        13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
        ymmärtämistä

        15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
        toisin kuin se on kirjoitettu

        Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta

        Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

        Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
        anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
        synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
        jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
        Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
        "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
        voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
        rohkeuden sekä elää että kuolla".

        Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
        Jumalan valtakuntaan".

        Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
        tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
        Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
        ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

        Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
        kastevettä".

        Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
        perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

        Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
        on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
        kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
        "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".

        Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
        vallitsevassa asemassa

        Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
        korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
        puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
        ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
        ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
        johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
        kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
        Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
        puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
        yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
        puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
        hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
        Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
        edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
        Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
        asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
        hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
        ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
        luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
        totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
        oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
        että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
        Raamattuun.

        Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

        Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
        tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
        jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
        alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
        perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
        sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
        uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
        armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
        kaste on Jumalan teko.

        Oppi perisynnistä

        Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
        tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
        on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
        pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
        lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
        lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
        tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
        oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
        synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
        vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
        syntiä.

        Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
        syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
        turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
        huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
        tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
        "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
        ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
        ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
        kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

        Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
        lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
        Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
        tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
        silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
        Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
        suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
        kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
        elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
        mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
        Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
        11:15.

        Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
        rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
        18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
        kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
        hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
        tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
        'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
        poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
        kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
        totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
        on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
        39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
        synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
        kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.

        Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
        ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
        vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
        kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
        hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
        Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
        Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
        (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
        kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
        Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
        hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.

        Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
        taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
        tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
        perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
        ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
        saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
        iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
        tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
        suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
        piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
        elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
        ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
        taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
        kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
        kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
        syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.

        Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
        Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
        lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
        meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
        sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
        henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
        tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
        Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
        seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
        sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
        jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
        Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
        (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
        sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
        "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
        heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
        hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
        jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
        Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
        otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
        ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
        osallisiksi.

        Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
        koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
        ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
        omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
        eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
        ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
        tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
        vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.

        Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
        varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
        Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
        jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
        olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
        kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
        tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
        uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
        joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
        tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
        lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
        ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
        iässä.

        Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
        teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
        synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
        sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
        uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
        teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
        syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.

        Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
        Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
        tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
        älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
        valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
        asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
        jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
        estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
        Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
        heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
        vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
        kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
        siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
        kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.

        Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
        taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
        saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
        Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
        fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
        ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
        itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
        16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
        tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
        maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
        luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
        joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

        Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
        Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
        hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
        "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
        opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
        Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
        opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
        tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
        ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
        kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
        kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
        vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
        kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
        sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
        vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
        operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
        vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
        Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
        asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
        häntä kastettaessa.

        Oppi kasteen armosta

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
        puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
        armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
        pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
        Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
        tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
        Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
        myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
        me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
        kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
        Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
        huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
        Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
        voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
        aikaan vain kastettua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
        julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
        heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
        sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
        joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
        julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kaste on Jumalan teko

        Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
        armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
        kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
        Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
        omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
        "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
        nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
        Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
        se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
        kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
        ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
        hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
        lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
        Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
        hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
        että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
        henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
        ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
        Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
        "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
        Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
        Kristukseen on Jumalan teko.

        Kasteesta oma evankeliumi

        Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
        Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
        varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
        löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
        kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
        armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
        "Kasteen evankeliumi".

        Oppi kasteen sakramentista

        Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
        vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
        roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
        sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
        ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
        ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
        on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
        saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
        sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
        tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
        kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
        armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
        saarnaviranhoitajat.

        Oppi armovälineistä

        Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
        Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
        armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
        ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
        Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
        sakramenttioppiin.

        Oppi kummeista

        Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
        on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
        valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
        katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
        vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
        kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
        vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
        kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
        todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
        kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
        kasvatuksen kannalta merkitystä.

        Oppi ennättävästä armosta

        Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
        luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
        myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
        oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
        armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
        ihmisen tietoista armon vastaanottamista.

        Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
        Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
        rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
        yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
        seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
        "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
        totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
        helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
        "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
        velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
        seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
        antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
        vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
        olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
        Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
        pakanuutta.

        Oppi hätäkasteesta

        Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
        kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
        Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
        traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
        kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.

        Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
        lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
        opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
        Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
        lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
        uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
        kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.

        Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
        kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
        uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
        ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
        voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
        saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
        Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
        mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
        tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
        vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
        sokeita, että uskovat tällaisen valheen.

        Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
        sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
        uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
        katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
        sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
        sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
        (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
        totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
        esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
        ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
        valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
        "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
        synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
        Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
        liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
        ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
        syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
        tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
        mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
        joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
        erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
        myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
        eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
        jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
        elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
        uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
        ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
        ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
        armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
        "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
        tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
        uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
        kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
        uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
        lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
        luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
        jotta voidaan pestä.

        Oppi lapsen uskosta

        Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
        lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
        siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
        perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
        piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
        peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
        selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
        lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
        rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
        lapsen".

        Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
        kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
        usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
        kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
        puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
        Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).

        Kastetapa

        Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
        Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
        toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
        upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
        katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
        kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
        roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
        Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
        käytössä lähes tähän saakka.

        Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
        upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
        vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
        että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
        Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
        yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
        kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
        kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
        meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
        Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
        merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.

        Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
        vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
        Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
        valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
        lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
        Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
        vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
        saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
        Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
        lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
        kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
        saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
        lapsikasteen paavilta.

        Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

        Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
        Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
        teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
        ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
        perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
        kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
        on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
        joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
        tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
        Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
        oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
        tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
        Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
        Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
        ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
        juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
        kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
        tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
        voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
        tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
        opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
        tulkinnat, joista monet ovat peräisin
        roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
        koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
        yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
        peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
        tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
        Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
        sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
        edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
        mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
        kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
        kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
        uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
        äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
        perkeleen tuomion alaiseksi".

        Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
        kuin se on kirjoitettu

        Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
        opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
        olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
        mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
        ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
        he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
        kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
        jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

        Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
        historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
        opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
        olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
        opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
        kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
        Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
        ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
        tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
        teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
        hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
        tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
        enemmän.

        Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
        arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
        muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
        väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
        ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
        totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
        sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
        asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
        niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
        sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".


      • Puhtaaksi syntiturmeluksesta
        TUTKIJA kirjoitti:

        Onko lapsikaste Raamatullinen?

        1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta

        2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
        vallitsevassa asemassa

        3. Oppi perisynnistä

        4. Kaste on Jumalan teko

        5. Oppi armovälineistä

        6. Oppi kummeista

        7. Oppi ennättävästä armosta

        8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        9. Oppi hätäkasteesta

        10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        11. Oppi lapsen uskosta

        12. Kastetapa

        13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
        ymmärtämistä

        15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
        toisin kuin se on kirjoitettu

        Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta

        Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

        Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
        anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
        synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
        jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
        Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
        "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
        voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
        rohkeuden sekä elää että kuolla".

        Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
        Jumalan valtakuntaan".

        Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
        tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
        Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
        ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

        Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
        kastevettä".

        Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
        perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

        Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
        on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
        kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
        "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".

        Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
        vallitsevassa asemassa

        Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
        korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
        puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
        ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
        ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
        johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
        kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
        Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
        puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
        yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
        puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
        hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
        Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
        edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
        Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
        asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
        hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
        ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
        luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
        totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
        oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
        että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
        Raamattuun.

        Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

        Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
        tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
        jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
        alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
        perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
        sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
        uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
        armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
        kaste on Jumalan teko.

        Oppi perisynnistä

        Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
        tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
        on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
        pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
        lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
        lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
        tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
        oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
        synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
        vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
        syntiä.

        Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
        syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
        turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
        huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
        tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
        "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
        ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
        ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
        kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

        Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
        lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
        Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
        tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
        silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
        Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
        suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
        kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
        elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
        mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
        Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
        11:15.

        Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
        rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
        18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
        kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
        hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
        tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
        'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
        poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
        kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
        totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
        on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
        39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
        synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
        kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.

        Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
        ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
        vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
        kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
        hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
        Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
        Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
        (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
        kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
        Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
        hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.

        Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
        taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
        tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
        perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
        ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
        saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
        iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
        tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
        suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
        piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
        elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
        ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
        taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
        kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
        kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
        syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.

        Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
        Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
        lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
        meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
        sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
        henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
        tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
        Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
        seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
        sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
        jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
        Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
        (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
        sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
        "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
        heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
        hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
        jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
        Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
        otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
        ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
        osallisiksi.

        Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
        koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
        ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
        omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
        eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
        ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
        tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
        vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.

        Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
        varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
        Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
        jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
        olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
        kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
        tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
        uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
        joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
        tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
        lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
        ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
        iässä.

        Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
        teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
        synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
        sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
        uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
        teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
        syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.

        Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
        Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
        tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
        älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
        valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
        asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
        jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
        estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
        Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
        heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
        vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
        kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
        siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
        kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.

        Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
        taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
        saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
        Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
        fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
        ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
        itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
        16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
        tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
        maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
        luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
        joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

        Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
        Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
        hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
        "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
        opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
        Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
        opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
        tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
        ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
        kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
        kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
        vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
        kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
        sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
        vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
        operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
        vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
        Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
        asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
        häntä kastettaessa.

        Oppi kasteen armosta

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
        puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
        armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
        pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
        Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
        tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
        Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
        myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
        me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
        kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
        Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
        huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
        Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
        voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
        aikaan vain kastettua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
        julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
        heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
        sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
        joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
        julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kaste on Jumalan teko

        Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
        armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
        kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
        Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
        omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
        "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
        nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
        Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
        se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
        kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
        ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
        hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
        lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
        Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
        hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
        että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
        henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
        ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
        Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
        "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
        Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
        Kristukseen on Jumalan teko.

        Kasteesta oma evankeliumi

        Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
        Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
        varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
        löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
        kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
        armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
        "Kasteen evankeliumi".

        Oppi kasteen sakramentista

        Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
        vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
        roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
        sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
        ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
        ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
        on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
        saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
        sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
        tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
        kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
        armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
        saarnaviranhoitajat.

        Oppi armovälineistä

        Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
        Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
        armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
        ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
        Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
        sakramenttioppiin.

        Oppi kummeista

        Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
        on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
        valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
        katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
        vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
        kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
        vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
        kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
        todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
        kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
        kasvatuksen kannalta merkitystä.

        Oppi ennättävästä armosta

        Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
        luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
        myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
        oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
        armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
        ihmisen tietoista armon vastaanottamista.

        Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
        Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
        rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
        yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
        seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
        "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
        totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
        helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
        "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
        velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
        seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
        antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
        vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
        olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
        Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
        pakanuutta.

        Oppi hätäkasteesta

        Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
        kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
        Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
        traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
        kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.

        Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
        lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
        opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
        Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
        lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
        uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
        kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.

        Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
        kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
        uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
        ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
        voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
        saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
        Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
        mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
        tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
        vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
        sokeita, että uskovat tällaisen valheen.

        Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
        sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
        uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
        katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
        sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
        sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
        (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
        totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
        esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
        ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
        valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
        "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
        synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
        Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
        liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
        ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
        syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
        tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
        mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
        joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
        erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
        myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
        eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
        jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
        elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
        uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
        ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
        ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
        armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
        "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
        tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
        uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
        kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
        uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
        lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
        luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
        jotta voidaan pestä.

        Oppi lapsen uskosta

        Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
        lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
        siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
        perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
        piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
        peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
        selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
        lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
        rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
        lapsen".

        Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
        kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
        usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
        kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
        puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
        Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).

        Kastetapa

        Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
        Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
        toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
        upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
        katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
        kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
        roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
        Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
        käytössä lähes tähän saakka.

        Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
        upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
        vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
        että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
        Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
        yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
        kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
        kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
        meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
        Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
        merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.

        Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
        vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
        Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
        valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
        lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
        Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
        vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
        saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
        Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
        lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
        kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
        saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
        lapsikasteen paavilta.

        Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

        Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
        Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
        teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
        ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
        perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
        kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
        on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
        joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
        tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
        Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
        oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
        tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
        Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
        Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
        ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
        juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
        kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
        tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
        voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
        tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
        opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
        tulkinnat, joista monet ovat peräisin
        roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
        koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
        yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
        peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
        tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
        Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
        sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
        edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
        mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
        kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
        kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
        uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
        äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
        perkeleen tuomion alaiseksi".

        Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
        kuin se on kirjoitettu

        Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
        opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
        olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
        mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
        ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
        he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
        kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
        jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

        Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
        historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
        opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
        olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
        opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
        kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
        Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
        ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
        tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
        teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
        hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
        tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
        enemmän.

        Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
        arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
        muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
        väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
        ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
        totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
        sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
        asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
        niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
        sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

        Kopioinpa minäkin yhden tekstin (tämä on ollut jo yhdessä toisessakin paikassa).

        Kastevirsi:

        Sä Jeesus, kun synitini sovitit,
        Mun kasteessa itselles kihlasit,
        Ja omaasi puetit pukuun. (Gal.3:27
        Siis' synnyin ma lapseksi Isälle,
        Niin pääsin ma autuuden sisälle,
        Ja luettiin Jumalan sukuun. (Ef. 2:19)

        Siin' Henki mun uudisti, pyhitti (Ef.5:26)

        Itsellehen pyhäksi templiksi; (1.Kor.3:16,17)

        Oon jäsen nyt Kristuksen ruumiin, (Ef.5:30)

        Tää peso mun ijäksi autuutti, (Tiit.3:5)

        Pois virutti kaikki mun syntini, (Hes.16:9)

        - Sain totuuden vyölleni uumiin. (Ef.6:14)

        Siin' Jumala liittoonsa otti mun, (Hes.16:8)

        Ja armolla kruunasi tuomitun.
        Ken liittonsa rikkoa voisi? 2.Tim2:13
        Jos maailma tulessa hajoais,
        Ja kalliot merehen vajoais,
        Niin Jumala turvani oisi. Ps. 46

        Jos synti ja saatana peljättää:
        "Et, onneton, taivasta koskaan nää,
        Sun täytyypi syntihin vajoo",
        Niin kohta kun muistan ma kasteen veen,
        Pois peljätän kauvaksi perkeleen,
        Kuin pilvet mun huoleni hajoo.

        Siin uppoopi lihani turmelus;
        Sen kautta on ruumiini nousemus, (Room.6:5)
        Ja eloni uusi jo täällä,
        Kun kasteessa keralla Kristuksen
        On haudattu vanha mun ihminen,
        Se naulittu ristin on päällä. (Room.6:6)

        Oi siunattu hetki ja autuas,
        Kun pestiin mä, Jeesus, sun virrassas!
        Se ijäinen armojen hetki!
        Sit' uskoen toimitan kaiken työn,
        Se siunaa mun jokaisen päivän, yön.
        On siunattu eloni retki.

        Teksti on
        vihkosesta "Pyhän kasteen puolesta", jonka on
        kirjoittanut Akseli Korpinen


      • Mies5
        TUTKIJA kirjoitti:

        Onko lapsikaste Raamatullinen?

        1. Miten luterilainen kirkko opettaa kasteesta

        2. Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
        vallitsevassa asemassa

        3. Oppi perisynnistä

        4. Kaste on Jumalan teko

        5. Oppi armovälineistä

        6. Oppi kummeista

        7. Oppi ennättävästä armosta

        8. Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        9. Oppi hätäkasteesta

        10. Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        11. Oppi lapsen uskosta

        12. Kastetapa

        13. Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        14. Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun
        ymmärtämistä

        15. Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmäretään
        toisin kuin se on kirjoitettu

        Mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta

        Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

        Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki
        anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki
        synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon,
        jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
        Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän".
        "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin
        voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille
        rohkeuden sekä elää että kuolla".

        Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti
        Jumalan valtakuntaan".

        Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme
        tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa
        Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti
        ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

        Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä
        kastevettä".

        Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen
        perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

        Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä
        on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta
        kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101.
        "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".

        Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme
        vallitsevassa asemassa

        Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti
        korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä
        puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus-
        ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa
        ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus,
        johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien
        kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista.
        Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on
        puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty
        yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty
        puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet
        hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta.
        Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat
        edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta.
        Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon
        asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on
        hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen
        ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan
        luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä
        totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
        oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
        että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
        Raamattuun.

        Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

        Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
        tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
        jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
        alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
        perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
        sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
        uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
        armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
        kaste on Jumalan teko.

        Oppi perisynnistä

        Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
        tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
        on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
        pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
        lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
        lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
        tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
        oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
        synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
        vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
        syntiä.

        Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
        syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
        turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
        huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
        tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
        "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
        ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
        ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
        kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

        Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
        lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
        Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
        tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
        silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
        Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
        suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
        kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
        elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
        mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
        Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
        11:15.

        Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
        rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
        18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
        kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
        hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
        tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
        'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
        poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
        kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
        totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
        on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
        39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
        synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
        kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.

        Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
        ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
        vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
        kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
        hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
        Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
        Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
        (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
        kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
        Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
        hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.

        Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
        taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
        tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
        perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
        ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
        saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
        iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
        tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
        suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
        piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
        elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
        ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
        taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
        kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
        kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
        syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.

        Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
        Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
        lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
        meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
        sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
        henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
        tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
        Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
        seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
        sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
        jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
        Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
        (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
        sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
        "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
        heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
        hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
        jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
        Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
        otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
        ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
        osallisiksi.

        Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
        koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
        ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
        omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
        eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
        ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
        tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
        vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.

        Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
        varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
        Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
        jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
        olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
        kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
        tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
        uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
        joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
        tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
        lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
        ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
        iässä.

        Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
        teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
        synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
        sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
        uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
        teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
        syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.

        Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
        Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
        tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
        älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
        valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
        asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
        jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
        estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
        Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
        heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
        vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
        kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
        siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
        kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.

        Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
        taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
        saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
        Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
        fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
        ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
        itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
        16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
        tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
        maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
        luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
        joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

        Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
        Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
        hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
        "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
        opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
        Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
        opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
        tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
        ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
        kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
        kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
        vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
        kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
        sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
        vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
        operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
        vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
        Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
        asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
        häntä kastettaessa.

        Oppi kasteen armosta

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
        puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
        armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
        pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
        Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
        tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
        Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
        myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
        me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
        kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
        Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
        huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
        Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
        voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
        aikaan vain kastettua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
        julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
        heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
        sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
        joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
        julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kaste on Jumalan teko

        Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
        armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
        kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
        Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
        omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
        "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
        nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
        Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
        se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
        kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
        ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
        hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
        lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
        Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
        hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
        että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
        henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
        ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
        Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
        "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
        Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
        Kristukseen on Jumalan teko.

        Kasteesta oma evankeliumi

        Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
        Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
        varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
        löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
        kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
        armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
        "Kasteen evankeliumi".

        Oppi kasteen sakramentista

        Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
        vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
        roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
        sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
        ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
        ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
        on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
        saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
        sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
        tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
        kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
        armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
        saarnaviranhoitajat.

        Oppi armovälineistä

        Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
        Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
        armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
        ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
        Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
        sakramenttioppiin.

        Oppi kummeista

        Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
        on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
        valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
        katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
        vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
        kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
        vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
        kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
        todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
        kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
        kasvatuksen kannalta merkitystä.

        Oppi ennättävästä armosta

        Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
        luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
        myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
        oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
        armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
        ihmisen tietoista armon vastaanottamista.

        Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
        Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
        rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
        yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
        seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
        "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
        totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
        helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
        "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
        velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
        seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
        antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
        vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
        olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
        Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
        pakanuutta.

        Oppi hätäkasteesta

        Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
        kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
        Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
        traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
        kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.

        Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
        lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
        opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
        Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
        lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
        uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
        kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.

        Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
        kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
        uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
        ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
        voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
        saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
        Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
        mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
        tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
        vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
        sokeita, että uskovat tällaisen valheen.

        Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
        sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
        uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
        katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
        sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
        sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
        (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
        totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
        esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
        ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
        valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
        "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
        synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
        Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
        liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
        ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
        syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
        tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
        mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
        joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
        erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
        myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
        eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
        jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
        elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
        uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
        ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
        ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
        armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
        "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
        tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
        uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
        kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
        uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
        lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
        luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
        jotta voidaan pestä.

        Oppi lapsen uskosta

        Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
        lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
        siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
        perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
        piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
        peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
        selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
        lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
        rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
        lapsen".

        Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
        kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
        usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
        kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
        puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
        Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).

        Kastetapa

        Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
        Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
        toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
        upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
        katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
        kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
        roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
        Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
        käytössä lähes tähän saakka.

        Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
        upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
        vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
        että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
        Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
        yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
        kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
        kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
        meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
        Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
        merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.

        Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
        vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
        Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
        valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
        lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
        Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
        vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
        saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
        Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
        lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
        kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
        saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
        lapsikasteen paavilta.

        Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

        Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
        Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
        teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
        ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
        perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
        kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
        on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
        joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
        tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
        Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
        oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
        tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
        Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
        Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
        ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
        juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
        kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
        tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
        voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
        tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
        opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
        tulkinnat, joista monet ovat peräisin
        roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
        koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
        yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
        peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
        tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
        Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
        sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
        edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
        mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
        kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
        kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
        uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
        äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
        perkeleen tuomion alaiseksi".

        Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
        kuin se on kirjoitettu

        Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
        opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
        olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
        mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
        ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
        he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
        kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
        jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

        Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
        historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
        opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
        olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
        opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
        kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
        Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
        ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
        tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
        teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
        hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
        tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
        enemmän.

        Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
        arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
        muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
        väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
        ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
        totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
        sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
        asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
        niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
        sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

        Tahdotko kertoa, että
        mistä suuntauksesta olet? / Minkälaisissa piireissä liikut?

        Lapsikaste on täysin Raamatun sanan mukainen asia. Aiemmin olin itse yhteiskristillisissä jutuissa mukana (kävin myös helluntaiseurakunnissa ja vaapakirkon tapahtumissa). Nyt näen selkeästi, että lapsikaste on Raamatun sanan mukainen, ja aikuiskasteen / uudestikastamisen vaatiminen on Jumalan tahdon vastainen asia. (Tai vapaissa suunnissa aikuiskastetta tahdotaan kutsua "uskon kasteeksi", mutta itse kutsun sitä joko uudestikastamiseksi tai aikuiskasteeksi.)


      • Niima
        Puhtaaksi syntiturmeluksesta kirjoitti:

        Kopioinpa minäkin yhden tekstin (tämä on ollut jo yhdessä toisessakin paikassa).

        Kastevirsi:

        Sä Jeesus, kun synitini sovitit,
        Mun kasteessa itselles kihlasit,
        Ja omaasi puetit pukuun. (Gal.3:27
        Siis' synnyin ma lapseksi Isälle,
        Niin pääsin ma autuuden sisälle,
        Ja luettiin Jumalan sukuun. (Ef. 2:19)

        Siin' Henki mun uudisti, pyhitti (Ef.5:26)

        Itsellehen pyhäksi templiksi; (1.Kor.3:16,17)

        Oon jäsen nyt Kristuksen ruumiin, (Ef.5:30)

        Tää peso mun ijäksi autuutti, (Tiit.3:5)

        Pois virutti kaikki mun syntini, (Hes.16:9)

        - Sain totuuden vyölleni uumiin. (Ef.6:14)

        Siin' Jumala liittoonsa otti mun, (Hes.16:8)

        Ja armolla kruunasi tuomitun.
        Ken liittonsa rikkoa voisi? 2.Tim2:13
        Jos maailma tulessa hajoais,
        Ja kalliot merehen vajoais,
        Niin Jumala turvani oisi. Ps. 46

        Jos synti ja saatana peljättää:
        "Et, onneton, taivasta koskaan nää,
        Sun täytyypi syntihin vajoo",
        Niin kohta kun muistan ma kasteen veen,
        Pois peljätän kauvaksi perkeleen,
        Kuin pilvet mun huoleni hajoo.

        Siin uppoopi lihani turmelus;
        Sen kautta on ruumiini nousemus, (Room.6:5)
        Ja eloni uusi jo täällä,
        Kun kasteessa keralla Kristuksen
        On haudattu vanha mun ihminen,
        Se naulittu ristin on päällä. (Room.6:6)

        Oi siunattu hetki ja autuas,
        Kun pestiin mä, Jeesus, sun virrassas!
        Se ijäinen armojen hetki!
        Sit' uskoen toimitan kaiken työn,
        Se siunaa mun jokaisen päivän, yön.
        On siunattu eloni retki.

        Teksti on
        vihkosesta "Pyhän kasteen puolesta", jonka on
        kirjoittanut Akseli Korpinen

        Akseli Korpinen on vain yksi saatanan eksyttämä eksyttäjä muiden joukossa. Totuus on, että lapsikasteessa ei ole palastuksen häivääkään! Se tarkoittaa sitä, että kirkollinen lapsikaste on kirkollinen lapsikasteluriitti, jolla se saa pirun kierosti Raamatun SANALLE vieraat jäsenikseen ja veronmaksajikseen!


      • Aarne
        Mies5 kirjoitti:

        Tahdotko kertoa, että
        mistä suuntauksesta olet? / Minkälaisissa piireissä liikut?

        Lapsikaste on täysin Raamatun sanan mukainen asia. Aiemmin olin itse yhteiskristillisissä jutuissa mukana (kävin myös helluntaiseurakunnissa ja vaapakirkon tapahtumissa). Nyt näen selkeästi, että lapsikaste on Raamatun sanan mukainen, ja aikuiskasteen / uudestikastamisen vaatiminen on Jumalan tahdon vastainen asia. (Tai vapaissa suunnissa aikuiskastetta tahdotaan kutsua "uskon kasteeksi", mutta itse kutsun sitä joko uudestikastamiseksi tai aikuiskasteeksi.)

        jos väität, että Raamatusta löytyy kirkollinen lapsikastelu!

        Näytä Raamatustasi!


      • hovi
        Aarne kirjoitti:

        jos väität, että Raamatusta löytyy kirkollinen lapsikastelu!

        Näytä Raamatustasi!

        Koetapa lukea yllä oleva kirjoitus "armoa oikein ymmärrettynä"


      • Kysymys
        Niima kirjoitti:

        Akseli Korpinen on vain yksi saatanan eksyttämä eksyttäjä muiden joukossa. Totuus on, että lapsikasteessa ei ole palastuksen häivääkään! Se tarkoittaa sitä, että kirkollinen lapsikaste on kirkollinen lapsikasteluriitti, jolla se saa pirun kierosti Raamatun SANALLE vieraat jäsenikseen ja veronmaksajikseen!

        Kertoisitko kuulutko johonkin kirkkokuntaan tms. / mihin?

        Aikuiskasteen vaatijoita on niin monenlaisia...


      • uudestisyntynyt
        Kysymys kirjoitti:

        Kertoisitko kuulutko johonkin kirkkokuntaan tms. / mihin?

        Aikuiskasteen vaatijoita on niin monenlaisia...

        Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

        Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
        12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

        Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
        uskovien seurakunta.

        Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
        tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

        Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
        ja
        sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
        seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

        Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
        vaikeuksissa:

        Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
        seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

        Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
        seurakunnaksi'.

        Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
        olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

        Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
        nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

        Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
        "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
        1:l).

        Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
        seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
        Tess. 1:
        6; Apt. 5:13, 14).

        Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
        seurakunnan
        jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
        kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

        Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

        On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
        uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
        Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
        mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

        Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
        -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
        elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
        seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

        Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

        "Pelto on maailma" (Matt.13:38).

        Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
        elävät samassa maailmassa rinnakkain.

        Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
        tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

        Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
        seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
        (Apt.
        2:41).

        Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
        muutkin
        pakanakansat.

        Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

        Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
        kristittyä.

        Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
        kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
        heille kaikki Raamatun aarteet.

        Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
        henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
        10).

        Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
        Jaak.
        1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

        Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
        seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
        tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
        on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

        Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
        tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

        Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
        häntä eikä
        missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.


      • Aarne
        hovi kirjoitti:

        Koetapa lukea yllä oleva kirjoitus "armoa oikein ymmärrettynä"

        Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

        Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
        12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

        Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
        uskovien seurakunta.

        Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
        tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

        Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
        ja
        sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
        seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

        Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
        vaikeuksissa:

        Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
        seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

        Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
        seurakunnaksi'.

        Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
        olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

        Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
        nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

        Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
        "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
        1:l).

        Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
        seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
        Tess. 1:
        6; Apt. 5:13, 14).

        Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
        seurakunnan
        jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
        kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

        Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

        On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
        uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
        Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
        mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

        Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
        -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
        elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
        seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

        Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

        "Pelto on maailma" (Matt.13:38).

        Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
        elävät samassa maailmassa rinnakkain.

        Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
        tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

        Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
        seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
        (Apt.
        2:41).

        Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
        muutkin
        pakanakansat.

        Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

        Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
        kristittyä.

        Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
        kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
        heille kaikki Raamatun aarteet.

        Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
        henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
        10).

        Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
        Jaak.
        1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

        Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
        seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
        tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
        on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

        Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
        tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

        Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
        häntä eikä
        missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.


      • Kysely
        uudestisyntynyt kirjoitti:

        Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

        Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
        12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

        Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
        uskovien seurakunta.

        Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
        tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

        Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
        ja
        sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
        seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

        Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
        vaikeuksissa:

        Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
        seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

        Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
        seurakunnaksi'.

        Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
        olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

        Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
        nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

        Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
        "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
        1:l).

        Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
        seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
        Tess. 1:
        6; Apt. 5:13, 14).

        Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
        seurakunnan
        jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
        kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

        Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

        On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
        uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
        Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
        mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

        Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
        -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
        elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
        seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

        Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

        "Pelto on maailma" (Matt.13:38).

        Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
        elävät samassa maailmassa rinnakkain.

        Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
        tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

        Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
        seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
        (Apt.
        2:41).

        Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
        muutkin
        pakanakansat.

        Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

        Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
        kristittyä.

        Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
        kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
        heille kaikki Raamatun aarteet.

        Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
        henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
        10).

        Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
        Jaak.
        1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

        Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
        seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
        tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
        on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

        Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
        tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

        Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
        häntä eikä
        missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.

        Ja kertoisitko mihin seurakuntaan kuulut?
        (Et alempana tainnut siihen vielä vastata. -> Siis vapaisiin suuntiin? Mihin niistä? Vaiko johonkin muuhun seurakuntaan?)


      • hovi
        Aarne kirjoitti:

        Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

        Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
        12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

        Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
        uskovien seurakunta.

        Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
        tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

        Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
        ja
        sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
        seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

        Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
        vaikeuksissa:

        Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
        seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

        Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
        seurakunnaksi'.

        Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
        olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

        Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
        nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

        Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
        "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
        1:l).

        Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
        seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
        Tess. 1:
        6; Apt. 5:13, 14).

        Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
        seurakunnan
        jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
        kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

        Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

        On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
        uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
        Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
        mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

        Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
        -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
        elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
        seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

        Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

        "Pelto on maailma" (Matt.13:38).

        Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
        elävät samassa maailmassa rinnakkain.

        Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
        tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

        Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
        seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
        (Apt.
        2:41).

        Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
        muutkin
        pakanakansat.

        Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

        Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
        kristittyä.

        Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
        kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
        heille kaikki Raamatun aarteet.

        Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
        henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
        10).

        Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
        Jaak.
        1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

        Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
        seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
        tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
        on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

        Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
        tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

        Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
        häntä eikä
        missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.

        Vai, että pitäisi lukea oikein Raamatusta miten asian pitäisi olla.
        No, kyllähän sitä tuli helluntalaisten Raamattu opistolla kaksi ja puoli vuotta oikein systemaattisesti opiskeltua.
        Siellä opiskeltiin myös Raamattu ja seurakunta kurssi.
        Näinhän se on, että todellinen Jumalan seurakunta on uskovat ihmiset. Uskovien ihmisten pitäisi olla maailman valo, mutta ovatko he sitä?
        Ovatko uskovat aina maailmalle valona vai onko tuo valo perin himmenevää.

        Luterilainen kirkko on täynnä vain nimellesiä kristittyjä. Oikeita uskovia on siellä vain piskuinen lauma.
        Oletko muuten isosta kaupungista kotoisin?
        Kun kuuluin erääseen isoon helluntaiseurakuntaan, niin kauhukseni totesin siellä olevan melkoinen määrä "haamu jäseniä". Ovat siis käyneet uskovien kasteella, mutta nyt syystä tai toisesta jättäytyneet pois.
        Saattavathan he uskossa olla, mutta heitä ei ole vuosiihin näkynyt.
        Kuitenkin he koristivat seurakunnan jäsenluetteloita.

        No mitä eroa on luterilaisten ja helluntalaisten nimikristityllä? Ensimmäinen ei tiedä mitä sana sanoo. Jälkimmäinen tietää, muttei välitä.

        Kyllä se mielestäni niin on, että vasta taivaassa se paljastuu, ketkä ovat todellisia Jumalan lapsi.
        Täällä me voimme vain aavistella.
        Mieti, eikö Herra sano, etteivät kaikki pääse taivaaseen, jotka sanovat Herra, Herra. Ja silti nämä olivat Hänen nimeensä tehneet ihmeitä ja tekoja.
        Voipi käydä, niin, että sellaisia ei taivaassa näy joita me täällä pidimme seurakunnan tukipylväinä. Ja sellaisia siellä on joiden emme ikinä uskoneet sinne pääsevän. Saatoimmepa vielä sanoa heidän joutuvan helvettiin.


      • luterilainen
        hovi kirjoitti:

        Vai, että pitäisi lukea oikein Raamatusta miten asian pitäisi olla.
        No, kyllähän sitä tuli helluntalaisten Raamattu opistolla kaksi ja puoli vuotta oikein systemaattisesti opiskeltua.
        Siellä opiskeltiin myös Raamattu ja seurakunta kurssi.
        Näinhän se on, että todellinen Jumalan seurakunta on uskovat ihmiset. Uskovien ihmisten pitäisi olla maailman valo, mutta ovatko he sitä?
        Ovatko uskovat aina maailmalle valona vai onko tuo valo perin himmenevää.

        Luterilainen kirkko on täynnä vain nimellesiä kristittyjä. Oikeita uskovia on siellä vain piskuinen lauma.
        Oletko muuten isosta kaupungista kotoisin?
        Kun kuuluin erääseen isoon helluntaiseurakuntaan, niin kauhukseni totesin siellä olevan melkoinen määrä "haamu jäseniä". Ovat siis käyneet uskovien kasteella, mutta nyt syystä tai toisesta jättäytyneet pois.
        Saattavathan he uskossa olla, mutta heitä ei ole vuosiihin näkynyt.
        Kuitenkin he koristivat seurakunnan jäsenluetteloita.

        No mitä eroa on luterilaisten ja helluntalaisten nimikristityllä? Ensimmäinen ei tiedä mitä sana sanoo. Jälkimmäinen tietää, muttei välitä.

        Kyllä se mielestäni niin on, että vasta taivaassa se paljastuu, ketkä ovat todellisia Jumalan lapsi.
        Täällä me voimme vain aavistella.
        Mieti, eikö Herra sano, etteivät kaikki pääse taivaaseen, jotka sanovat Herra, Herra. Ja silti nämä olivat Hänen nimeensä tehneet ihmeitä ja tekoja.
        Voipi käydä, niin, että sellaisia ei taivaassa näy joita me täällä pidimme seurakunnan tukipylväinä. Ja sellaisia siellä on joiden emme ikinä uskoneet sinne pääsevän. Saatoimmepa vielä sanoa heidän joutuvan helvettiin.

        Raamatullisen kasteen ottaminen on luonteeltaan samanlainen kuin
        uskontunnustus, kasteessa se tapahtuu vain näkyvästi.
        Kumpikin on seurausta uskosta, eli hedelmää.

        Jotkut ovat niin luupäitä, että asioita pitää aina
        vaan kerrata, että asia menisi perille!

        Eikö ole täysin typerää, että ihmiset vänkäävät kirkollisen
        lapsikastelun liitosta, jossa toinen osapuoli on täysin
        pihalla siitä, mistä on kyse?

        Yhtä hyvin voisi lähteä kastelemaan
        kadulle sammuneita juoppopakanoita, ja jättää lappu
        viereen: "Teimme puolestasi liiton - nyt pääset
        taivaaseen!" Kun tällainen ihminen herää kännistään,
        niin hän on tuota pikaa ottamassa "pohjanmaan kautta"
        tuolle typerälle ihmisteolle: lapsikastelu ja jatkaa
        maailman tarkkailemista pullon pohjan läpi eikä ole
        kiinnostunut tippaakaan muusta.

        Jos taas ajatellaan kirkollisesti, että vauvana saatu
        kirkollinen kastelu vahvistetaan uskoon tulolla
        myöhemmässä iässä, niin koko kasteluhan on silloin
        merkityksetön, sillä uskohan se siinäkin tapauksessa
        pelastaa eikä lapsikastelu.


      • hovi
        luterilainen kirjoitti:

        Raamatullisen kasteen ottaminen on luonteeltaan samanlainen kuin
        uskontunnustus, kasteessa se tapahtuu vain näkyvästi.
        Kumpikin on seurausta uskosta, eli hedelmää.

        Jotkut ovat niin luupäitä, että asioita pitää aina
        vaan kerrata, että asia menisi perille!

        Eikö ole täysin typerää, että ihmiset vänkäävät kirkollisen
        lapsikastelun liitosta, jossa toinen osapuoli on täysin
        pihalla siitä, mistä on kyse?

        Yhtä hyvin voisi lähteä kastelemaan
        kadulle sammuneita juoppopakanoita, ja jättää lappu
        viereen: "Teimme puolestasi liiton - nyt pääset
        taivaaseen!" Kun tällainen ihminen herää kännistään,
        niin hän on tuota pikaa ottamassa "pohjanmaan kautta"
        tuolle typerälle ihmisteolle: lapsikastelu ja jatkaa
        maailman tarkkailemista pullon pohjan läpi eikä ole
        kiinnostunut tippaakaan muusta.

        Jos taas ajatellaan kirkollisesti, että vauvana saatu
        kirkollinen kastelu vahvistetaan uskoon tulolla
        myöhemmässä iässä, niin koko kasteluhan on silloin
        merkityksetön, sillä uskohan se siinäkin tapauksessa
        pelastaa eikä lapsikastelu.

        Ymmärrän hyvin kantasi. Se on vakava pointti perusteluillesi.
        Minut tähän vakaumukseen on johtanut vakava kriisi pelastumisestani. Koin tämän helluntalaisena ollessani.
        Ymmärrä nyt, kun sanon, että minulta meni pelastus varmuus. Olin helvetin kauhuissa...

        Kunnioitan sinun vakaumustasi. Pitäköön se sinut varmana pelastumisestasi ja johdattakoon se sinut taivaan kotiin.


      • Minna
        Kysely kirjoitti:

        Ja kertoisitko mihin seurakuntaan kuulut?
        (Et alempana tainnut siihen vielä vastata. -> Siis vapaisiin suuntiin? Mihin niistä? Vaiko johonkin muuhun seurakuntaan?)

        Mieti, mitä Jumala ajattelee ihmistekoisista järjestelmistä.

        Riittää.

        Kysy itseltäsi, oletko Herran oma vai et? Ja mihin perustat pelastuksesi? Jeesukseen vai kirottuun lapsikasteluriittiin?


      • Minna
        hovi kirjoitti:

        Ymmärrän hyvin kantasi. Se on vakava pointti perusteluillesi.
        Minut tähän vakaumukseen on johtanut vakava kriisi pelastumisestani. Koin tämän helluntalaisena ollessani.
        Ymmärrä nyt, kun sanon, että minulta meni pelastus varmuus. Olin helvetin kauhuissa...

        Kunnioitan sinun vakaumustasi. Pitäköön se sinut varmana pelastumisestasi ja johdattakoon se sinut taivaan kotiin.

        Katso RISTILLE!

        Jeesus on AINOA TIE TAIVAASEEN!

        Turvaudu JEESUKSEEN JA IRTOSANOUDU KIROTUSTA lapsikasteluriitistä ja kaikesta siihen liittyvästä, ja pelastusvarmuus on sinun!


      • Kysely
        Minna kirjoitti:

        Mieti, mitä Jumala ajattelee ihmistekoisista järjestelmistä.

        Riittää.

        Kysy itseltäsi, oletko Herran oma vai et? Ja mihin perustat pelastuksesi? Jeesukseen vai kirottuun lapsikasteluriittiin?

        Olen Herran oma. Jumala otti minut lapsekseen kasteessa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden.

        Seurakuntia on monia. Monet seurakunnat ovat todella pahasti harhassa. Monissa seurakunnissa on omat painotuksensa ja se kertoo jonkin verran että mihin seurakuntaa / kirkkokuntaan ihminen kuuluu.

        Tietysti on maailmanlaajuinen Kristuksen seurakunta, johon kuuluu useammista kirkkokunnista väkeä. Silti kirkkokunnissa on eroja. Joissakin on vakavampia asioita kuin toisissa.

        Mihin seurakuntaan kuulut?


      • Riku
        Kysely kirjoitti:

        Olen Herran oma. Jumala otti minut lapsekseen kasteessa Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden.

        Seurakuntia on monia. Monet seurakunnat ovat todella pahasti harhassa. Monissa seurakunnissa on omat painotuksensa ja se kertoo jonkin verran että mihin seurakuntaa / kirkkokuntaan ihminen kuuluu.

        Tietysti on maailmanlaajuinen Kristuksen seurakunta, johon kuuluu useammista kirkkokunnista väkeä. Silti kirkkokunnissa on eroja. Joissakin on vakavampia asioita kuin toisissa.

        Mihin seurakuntaan kuulut?

        Olen Herran oma ja Jumala otti minut lapsekseen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden eikä missään tapauksessa minkään perkeleen teon: lapsikastelu välityksellä.

        Onko Jeesus sinut pelastanut vai kirkollinen saatanan teko: lapsikastelu, jossa ei ole pelastuksen häivääkään?

        perin luterilaisena, ja siis
        Lutheriin "oppiin"
        vetoavana, voit lukea Martti Lutherin saarnan
        kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
        loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
        lapsikasteesta:

        "...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
        kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
        ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
        omaa uskoaan.

        Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
        viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
        seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
        ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
        varaan, jonka kummit kasteessa
        tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
        kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
        anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
        usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
        Pyhästä Hengestä.

        Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
        VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
        NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
        osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

        Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
        koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
        pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
        HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
        PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
        MIETTEENSÄ.

        Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
        paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
        lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
        pyhästä isästä.

        MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
        JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
        KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
        TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
        SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
        KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
        JUMALAN SANAA?

        Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
        sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
        minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
        pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
        pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
        Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
        arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
        uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
        voimasta, saavat armon, kuten he
        uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
        eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
        kirkolliskokoukset olisivat
        oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
        EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
        se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
        lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
        olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
        ' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
        lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
        SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
        PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
        LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
        leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
        Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
        sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
        valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
        merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
        jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
        saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
        kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
        evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
        todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
        Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
        vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
        uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
        USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
        PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
        KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
        ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
        LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
        MAJESTEETTIA."

        Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
        Luther.

        Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
        kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
        "teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
        eksytyksen!

        Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
        tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
        keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
        raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
        välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
        ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
        tilalle!

        Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
        Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
        SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
        JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
        LAPSIKASTELUSSA.

        USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
        (ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
        TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
        IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
        Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
        Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

        Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
        tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
        VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

        Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
        todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
        uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
        kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
        Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
        PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

        Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
        muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
        huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
        on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
        kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
        voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
        tuossa saarnassaankin sanoo.

        "Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
        heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
        tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
        NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

        Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
        EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
        OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
        TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
        sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
        evankeliumille.

        Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
        hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
        lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
        kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
        katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
        pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
        lapsikastelu riittää jne.

        Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
        muualla hänen tuotannossaan, että on vain
        todettava, että Luther luopui siitä
        ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
        hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
        kaste.

        Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
        sanoo:

        "Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
        ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
        usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
        riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
        tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
        perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
        on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
        toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
        on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
        vaikkei siihen usko liittyisikään."

        Luther perustelee tätä näkemystään:

        "Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
        sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

        Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
        ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
        perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
        jo ilman uskoakin.

        Luther myös tuo esille toisaalla
        päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
        "vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
        että olet kastettu, niin olet kastettu."

        Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
        lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
        epäraamatullisina harhaoppeina.

        Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
        Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
        lapsikastelua.

        Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
        sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

        Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
        ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
        omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:

        "Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

        Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
        esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
        kirkolta.

        Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
        Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
        vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
        todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
        annettu.

        Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
        pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
        muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
        muoto säilyi kysymyksineen.

        Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
        kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
        sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
        kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
        laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
        että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
        kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
        vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
        peloitteluin kautta Euroopan.

        Se miten lapsikasteluoppia sitten
        julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
        lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.

        Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
        Raamatun Jumalasta. Kaikkien tulisi se jo vihoviimein
        käsittää!


      • Kyselijä
        Riku kirjoitti:

        Olen Herran oma ja Jumala otti minut lapsekseen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden eikä missään tapauksessa minkään perkeleen teon: lapsikastelu välityksellä.

        Onko Jeesus sinut pelastanut vai kirkollinen saatanan teko: lapsikastelu, jossa ei ole pelastuksen häivääkään?

        perin luterilaisena, ja siis
        Lutheriin "oppiin"
        vetoavana, voit lukea Martti Lutherin saarnan
        kirkkopostillasta kolmantena sunnuntaina
        loppiaisesta, jossa Luther sanoo seuraavaa
        lapsikasteesta:

        "...Usko tulee kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan
        kautta. Pienet lapset nyt eivät kuule eivätkä
        ymmärrä Jumalan sanaa, joten heillä ei voi olla
        omaa uskoaan.

        Tähän kysymykseen ovat korkeakoulujen
        viisastelijat ja paavin lauma sepitelleet
        seuraavan vastauksen. Pienet lapset kastetaan
        ilman omaa uskoa, nimittäin seurakunnan uskon
        varaan, jonka kummit kasteessa
        tunnustavat; sen perusteella annetaan lapsille
        kasteessa kasteen voimasta ja vaikutuksesta synnit
        anteeksi ja heihin vuodatetaan armon kautta oma
        usko, niin että uusi lapsi syntyy vedestä ja
        Pyhästä Hengestä.

        Mutta JOS KYSYTÄÄN PERUSTUSTA SELLAISEEN
        VASTAUKSEEN JA MISTÄ SIITÄ RAAMATUSSA PUHUTAAN,
        NIIN HAVAITAAN SE PIMEÄKSI SAVUPATSAAKSI, tai
        osoittavat he meille tohtorinhattuaan sanoen:

        Me olemme korkeasti oppineita tohtoreita, ja
        koska me niin sanomme, on se oikein, eikä siinä
        pitempiä puheita tarvita. SAMOIN EI KAIKELLA
        HEIDÄN MUULLAKAAN OPILLAAN OLE MITÄÄN
        PERUSTUSTA KUIN HEIDÄN OMAT UNELMANSA JA
        MIETTEENSÄ.

        Ja kun he parhaisiin varuksiinsa pukeutuvat, niin
        paiskaavat he esiin jonkun tukasta vedetyn
        lauseen P. Augustinuksesta tai jostain muusta
        pyhästä isästä.

        MUTTA TÄMÄ EI RIITÄ MEILLE SELLAISESSA ASIASSA,
        JOKA KOSKEE SIELUJEN AUTUUTTA, SILLÄ SEKÄ HE ETTÄ
        KAIKKI PYHÄT ISÄT OVAT OLLEET IHMISIÄ. KUKA MINUA
        TAKAA JA VAKUUTTAA, ETTÄ HE OVAT OIKEASSA? KUKA
        SIIHEN USKALTAISI JA SEN PERUSTUKSELLA VOISI
        KUOLLA, KOSKA HE PUHUVAT SITÄ ILMAN RAAMATTUA JA
        JUMALAN SANAA?

        Pyhät sinne ja pyhät tänne; jos asia koskee minun
        sieluni iankaikkista kadotusta tai autuutta, en
        minä voi luottaa kaikkiin enkeleihinkään enkä
        pyhiin, puhumattakaan yhdestä tai kahdesta
        pyhästä, ellei minulle osoiteta Jumalan sanaa ...
        Tämän he ovat edellisestä mielipiteestä johtaneet
        arvellessaan, että pienet lapset muka ilman
        uskoa, ainoastaan kasteen vaikutuksesta ja
        voimasta, saavat armon, kuten he
        uneksivat ... Kavahda tällaista myrkkyä ja
        eksytystä, vaikka sen kaikki isät ja
        kirkolliskokoukset olisivat
        oikeaksi hyväksyneet, sillä SE EI PIDÄ PAIKKAANSA
        EIKÄ SILLÄ OLE MITÄÄN PERUSTUSTA RAAMATUSSA, vaan
        se on paljasta ihmisten mietelmää ja unelmaa. Sen
        lisäksi se on ilmeisessä RISTIRIIDASSA edellä
        olevan peruslauseen kanssa, jossa Kristus sanoo:
        ' Joka uskoo ja kastetaan' jne. ja josta saadaan
        lyhyesti päätökseksi: KASTE EI AUTA KETÄÄN, EIKÄ
        SITÄ TULE KENELLEKÄÄN ANTAA, JOKA EI OMASTA
        PUOLESTAAN USKO ... PAREMPI OLISI OLLA YHTÄKÄÄN
        LASTA KASTAMATTA, kuin tuolla tavalla ilvehtiä ja
        leikitellä Jumalan sanan kanssa ... ikäänkuin
        Jumala olisi joku epäjumala tai narri ... ja
        sitten sanovat lapset kastettavan Jumalan
        valtakuntaan ensimmäisessä ja kolmannessa
        merkityksessä, toisin sanoen: heitä ei kasteta,
        jotta he sen kautta tulisivat autuaiksi ja
        saisivat synnit anteeksi, vaan otetaan
        kristikunnan yhteyteen ja saatetaan
        evankeliumiin. Kaikki tämä ei mitään
        todista, vaan on heidän OMAA SEPUSTUSTAAN. ...
        Ellemme nyt paremmin voi tähän kysymykseen
        vastata ja todistaa, että pienokaiset lapset
        uskovat ja että heillä on oma usko, niin ON MINUN
        USKOLLINEN NEUVONI JA RATKAISUNI SE, ETTÄ MITÄ
        PIKEMMIN SEN PAREMPI, LAKATTAISIIN YHTÄKÄÄN LASTA
        KASTAMASTA, JOTTA EMME AIVAN TURHANPÄIVÄISELLÄ
        ILVEILYLLÄ JA HULLUTTELEMISELLA PILKKAISI JA
        LOUKKAISI JUMALAN KORKEASTI YLISTETTÄVÄÄ
        MAJESTEETTIA."

        Näin siis uskonpuhdistajaksi kutsuttu Martti
        Luther.

        Luther on tässä saarnassaan uskollinen SANALLE, ja
        kerta kaikkiaan upeasti ja kunnioitettavasti
        "teilaa" lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
        eksytyksen!

        Ja oikein Martti Luther siinä kerta kaikkiaan
        tekeekin, sillä Raamatun mukaan syvin ero ihmisten
        keksimän perinnäissäännön: lapsikastelun ja
        raamatullisen ja apostolisen uskovien kasteen
        välillä on siinä, että lapsikastelu asetetaan
        ristin sovituksen tilalle: Jeesuksen Kristuksen
        tilalle!

        Raamatun mukaan kuitenkin Jeesuksessa
        Kristuksessa AINOASTAAN tarjotaan maailmalle ARMO:
        SYNTIEN ANTEEKSISAAMINEN! RAAMATUN MUKAAN
        JEESUKSEN NIMESSÄ ON VAIN MEIDÄN PELASTUMINEN EIKÄ
        LAPSIKASTELUSSA.

        USKO TULEE KUULEMISESTA, KUTEN RAAMATTU, SANA
        (ROOM. 10:17) OPETTAA EIKÄ MISSÄÄN
        TAPAUKSESSA PAKANALLISESTA IHMISKEKSINNÖSTÄ:
        IHMISTEN PERINNÄISSÄÄNNÖSTÄ: LAPSIKASTELUSTA!
        Jaak. 1:18, Room. 5:1,2, Joh. 1:12-13, 1
        Kor.4:15,Ef. 2:8-9.

        Jeesus Kristus vastasi sellaisille, jotka
        tahtoivat tehdä Jumalan tekoja: Joh. 28-29!EI
        VIITTAUSTAKAAN LAPSIKASTELUUN!

        Lutheristä on kuitenkin valitettavasti
        todettava, että Lutherin oli perin vaikeata,
        uskollisena katolisen kirkon poikana, selvitä
        kasteasiasta, jota hän ei sanokaan saaneensa
        Jumalalta, kuten vanhurskauttamisoppia, vaan
        PAAVILTA! (GAL.KIRJ. SEL. SIVU 100, SLEY 1932)

        Ja on lisäksi todettava, että Lutherin tekstit
        muilta osin kasteeseen liittyen ovat sellaista
        huopaamista ja soutamista vastoin sitä, mitä hän
        on kirkkaasti Raamatun mukaisesti saarnannut
        kolmantena sunnuntaina loppiaisesta, että ne
        voidaan liittää "sepustuksien" alle, kuten hän
        tuossa saarnassaankin sanoo.

        "Kasteen armosta" puhuvat paavilaiset ja
        heidän hengenheimolaisensa, jos lukevat Raamattua,
        tulevat huomaamaan, että sellaista käsitettä EI
        NÄET OLE RAAMATUSSA!: SEKIN ON IHMISKEKSINTÖ!

        Mistään Raamatussa EI ILMENE SUORAAN TAI
        EPÄSUORASTI, ETTÄ LAPSIKASTELU TOIMITUKSENA (EX
        OPERE OPERATO) VÄLITTÄISI JUMALAN ARMOA! SEN
        TÄHDEN PUHE (Martti Lutheria lainatakseni:
        sepustus!) "kasteen armosta" on vieras Kristuksen
        evankeliumille.

        Huomaa, että katolinen kirkko ja siitä lähteneet
        hengenheimolaiset ovat omaksuneet sen
        lempikäsitteekseen, jolla he johdattavat sielunsa
        kadotukseen hitaasti, mutta varmasti. Uusi
        katekismuskin opettaa (Artikla 35), että kaste
        pelastaa, ja parannusta ei tarvita, koska
        lapsikastelu riittää jne.

        Lutherin kastekäsitys on sellaista sekasotkua
        muualla hänen tuotannossaan, että on vain
        todettava, että Luther luopui siitä
        ajatuksestaan, joka edellä on tullut esiin
        hänellä: kasteen on ehdottomasti oltava uskovien
        kaste.

        Isossa katekismuksessaan Luther sitä vastaan
        sanoo:

        "Sitten sanomme edelleen: Meille ei ole
        ensisijaisen tärkeää, uskooko kastettava vai eikö
        usko, -kaste ei silti muutu vääräksi. Kaikki
        riippuu Jumalan sanasta ja käskystä. Tämä on
        tosin koko lailla voimakkaasti sanottu, mutta se
        perustuu täysin siihen, mitä olen lausunut: kaste
        on ainoastaan vettä ja, Jumalan sanaa; nämä ovat
        toistensa ohella ja kanssa, toisin sanoen: kaste
        on oikea, kunhan vain sana on veden ohella,
        vaikkei siihen usko liittyisikään."

        Luther perustelee tätä näkemystään:

        "Pysyyhän kulta kultana siitä huolimatta, että
        sitä kantaa synnillinen ja häpeällinen portto".

        Tuo Lutherin sepustus on todellakin vain
        ihmiskeksintöä ja sepustusta ja vailla Raamatun
        perustaa. Luther pitää lapsikastelua vaikuttavana
        jo ilman uskoakin.

        Luther myös tuo esille toisaalla
        päinvastaisenkin Raamatun vastaisen harhansa
        "vaikka et olisikaan kastettu, niin jos uskot,
        että olet kastettu, niin olet kastettu."

        Lutherilla on sellaisia keinotekoisia
        lapsikastelusepityksiä, että ne on hylättävä
        epäraamatullisina harhaoppeina.

        Henkilökohtaisen uskon vaatimuksestaan huolimatta
        Luther ei hylännyt pakanallista paavilaista
        lapsikastelua.

        Hän selvisi ongelmasta selittämällä, että
        sylilapsi saa uskon kummien esirukouksen kautta.

        Luther torjui ensin kirkkoisien näkemykset
        ihmismielipiteinä, mutta laati sitten tilalle
        omat mielipiteensä. Niitä esittäessään hän totesi:

        "Sentähden päätämme ja vastaamme tähän näin..."

        Lisäksi kastetoimituksen yhteydessä kastettavalle
        esitettävät kysymykset Luther peri myös paavin
        kirkolta.

        Ensin kysyttiin henkilökohtaista uskoa
        Jeesukseen, sitten kasteen vapaaehtoista
        vastaanottamista. Nämä kysymykset ovat vahva
        todiste siitä, kenelle kaste on alunperin aina
        annettu.

        Kysymykset oli tehty alkuaan sellaisille, jotka
        pystyivät itse vastaamaan niihin. Vaikka kaste
        muuttui lapsikasteluksi, toimituksen ulkonainen
        muoto säilyi kysymyksineen.

        Myöhemmässä vaiheessa Luther muutti
        kantaansa jyrkästi, kun hän joutui tekemisiin
        sellaisten kanssa, jotka olivat uskovien kasteen
        kannalla. Kun näiden opetukset alkoivat saada
        laajaa kannatusta, Luther ja Melanchton säätivät,
        että lapsikasteluopin hylkäävät tuli tuomita
        kuolemanrangaistukseen. Ja lapsikasteluoppia
        vahvistettiinkin sitten murhaamisin ja
        peloitteluin kautta Euroopan.

        Se miten lapsikasteluoppia sitten
        julistettiin, paljastaa vähintäänkin sen, mistä
        lähteestä lapsikasteoppi on kotoisin.

        Lapsikasteluharhalahko-oppi on saatanasta eikä
        Raamatun Jumalasta. Kaikkien tulisi se jo vihoviimein
        käsittää!

        Eipä tainnut tulla vastausta kysymykseeni (en ainakaan huomannut sellaista nopeasti luettuna).

        Taidanpa luovuttaa. Kysymykseni ei ole mielestäni liian vaikea.


      • edessäsi on tulevaisuus
        Kyselijä kirjoitti:

        Eipä tainnut tulla vastausta kysymykseeni (en ainakaan huomannut sellaista nopeasti luettuna).

        Taidanpa luovuttaa. Kysymykseni ei ole mielestäni liian vaikea.

        Miksi lapsikasteoppijärjestelmä vaatii vastasyntyneet
        pienet lapset, vauvat kasteltaviksi, sillä se ei ole
        raamatullinen kaste?

        Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta järjestelmän
        orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen? Sinun on
        ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.

        Kun sinä olit vauva, pieni lapsi, sinut kirkon mukaan
        kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
        pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
        vettä? Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
        Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita? Pidä ihmeessä
        mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa uskonnollisille
        johtajille:

        "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
        perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

        Kirkollisveron kiltisti maksavat pysyvät järjestelmän
        antaman väärän opetuksen vuoksi järjestelmässä aina
        kuolemaansa asti. Ja näin koko järjestelmä pysyy
        pystyssä. Kysymys on siis rahasta.

        Jos kirkkojärjestelmä luopuisi lapsikasteesta, niin se
        romahtaisi, siksi kirkkojärjestelmä ei luovu
        lapsikasterituaalista. Koska siis kirkkojärjestelmä
        saa jäsenensä yksinomaan lapsikasteen avulla, ymmärtää
        jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

        lapsikasteen mukana. Jokaisen on helppo tehdä
        johtopäätöksensä siitä, koska lapsikastetta kynsin ja
        hampain pidetään "kirkon pyhänä toimituksena", vaikka
        sitä ei puolla Raamattu eikä historia
        alkukristillisenä apostolisena tapana.

        Valitettavaa "kirkollisessa lapsikasterituaalissa" on
        nimenomaan se, että lapsikasteen avulla komistuneet
        jäsentilastot ovat usein vain kääntymättömien vauvana
        kasteltujen luetteloita, kun imeväisikäisiä on
        "valeltu vedellä", siis lue tarkasti: kasteltu.

        Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
        raamatullisesti kastettu vaan heidät on pakanaalisesti
        kasteltu, koska Raamatussa kaste merkitsee uskoon
        tulleille Kristuksen omaksi tunnustautumista siten
        sinetöiden ja vahvistaen opetuslapseutensa Jumalan ja
        ihmisten edessä.

        Tuon ihmisten keksimän epäraamatullisen opin mukaan
        todetaan:

        -kaste on armonväline, joka lahjoittaa pelastuksen

        Raamattu EI voisi olla enempää eri mieltä!

        Raamattu sanoo:

        "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
        antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka
        uskovat hänen nimeensä." Joh. 1:12.

        Huolimatta tämän kaltaisista Raamatun jakeista,
        joita Raamatussa on useita, esitetään
        lapsikasteluharhaoppijärjestelmän keskeisimpänä
        epäraamatullisena ajatuksena ihmisten
        perinnäissääntöjen mukaan, että

        "veteen liittyy Jumalan sana, jonka voimasta siinä on
        Kristus ja hänen sovitustyönsä ansio. Kaste ei vain
        kuvaa tästä armosta osalliseksi tulemista, vaan se on
        Jumalan meille antama armonväline, joka todella
        välittää meille pelastuksen"

        Tämä esitetty lapsikasteluoppi häpäisee Jeesusta
        Kristusta ja tekee tyhjäksi Jeesuksen Kristuksen YKSIN

        ristin puulla hankkiman ja ansaitseman sovitustyön:
        syntien anteeksiantamuksen.

        Raamattu opettaa, että vain Kristus voi antaa anteeksi

        meidän syntimme, "hyvän työn", kuten kasteelun,
        toimittaminen ei koskaan tee sitä!

        Raamattu sanoo:

        "Jossa meillä on lunastus HÄNEN (Kristuksen) verensä
        kautta, rikkomusten anteeksisaaminen..." Ef. 1:7.

        Jos kaste on välttämätön pelastukseen, olisiko
        apostoli Paavali julistanut:

        "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan
        evankeliumia julistamaan." 1. Kor. 1:17.

        Tai olisiko tämä sama suuri Jumalan mies lausunut:

        "Minä kiitän Jumalaa, että en ole kastanut teistä
        ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen" 1. Kor.1:14.

        Johannes Kastajan sanoma oli:

        "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on
        tullut lähelle." Matt. 3:2.

        Kun ihmiset kuultuaan ensin julistuksen tekivät sitten

        parannuksen, niin:

        "...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
        tunnustivat syntinsä. " Matt. 3:6.

        Kuuntele, mitä Etiopialainen hoviherra kysyi
        Filippukselta, kun he keskustelivat kasteasiasta:

        "Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen,ja
        hoviherra sanoi:

        ‘Katso, tässä on vettä; mikä estää minua kastamasta?'

        Ja Filippus sanoi:

        ‘Jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon'.

        Hän vastasi:

        ‘Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika'."
        Ap.t.8:36-37.

        Raamattu siis opettaa, että kasteen tulisi tapahtua
        pelastumisen jälkeen, ei vaatimuksena eikä
        edellytyksenä, jotta voisi pelastua.

        Kun Filippiläinen vanginvartija kysyi:

        "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä
        pelastuisin?"

        Paavali vastasi:

        ‘Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin sinä
        pelastut, niin myös sinun perhekuntasi'. ...Ja hän
        otti heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja pesi
        heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen omaisensa
        kastettiin kohta. " Ap.t. 16:30-31,33.

        On huomattava, että Raamattu sanoo, että Ensin! he
        uskoivat, sitten heidät kastettiin.

        Raamatullinen kaste seuraa siis aina raamatullista
        pelastusta!

        Tässä on vielä esimerkki:

        "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan, ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin." Ap.t. 18:8.

        Apostolien tekojen luvussa 2 Pietari saarnasi,ja kun
        hän lopetti, niin:

        "...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
        kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
        noin3000 sielua" Ap.t. 2:41.

        Huomaa Raamattu:

        "...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan [!], ne
        kastettiin [!]..."

        Jälleen heidät kastettiin, ei tullakseen Jumalan
        lapsiksi, vaan koska he jo olivat Jumalan lapsia.

        Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, ensin tuli
        pelastus, sitten kaste:

        "Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset." Ap.t. 8:12.

        Pian sen jälkeen tuossa samassa katkelmassa Simon,
        petollinen noita, seurasi samaa tietä:

        "ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuansa hän
        pysytteli Filippuksen seurassa... "Ap.t. 8:13.

        Juuri ennen kuolemaansa ryöväri ristillä Jeesuksen
        vieressä ilmaisi uskonsa Jeesukseen Kristukseen.

        Ilmeisestikään häntä ei koskaan oltu kastettu,
        mutta siitä huolimatta hän meni paratiisiin.

        Miksi?

        Koska pelastus on uskosta Kristukseen eikä
        lapsikastelun kautta.

        Raamattu sanoo, että Jumalan lasten iankaikkinen
        kohtalo on sinetöity Pyhällä Hengellä eikä
        lapsikastelulla:

        "Hänessä on teihinkin uskoviksi tultuanne pantu
        luvatun Pyhän Hengen sinetti." Ef. 1:13.

        "Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää
        Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi
        lunastuksenpäivään saakka." Ef. 4:30.

        Onko kaste välttämätön pelastukseen?

        Ihmisten perinnäissääntö: lapsikastelu ja Raamattu
        ovat poikkiteloin tässä asiassa.

        Ihmisten perinnnäissääntö: lapsikastelu sanoo "Kyllä".

        Jumalan sana sanoo taas "Ei".

        Kumpaa sinä tahdot uskoa?

        Jokaisessa opinkohdassa tulee palata alkulähteille.

        Kaikkien aikojen kristittyjen tehtävänä on noudattaa
        kasteasiassa kuten kaikessa muussakin VAIN Raamatun
        säädöksiä.

        Perinteikkyys ei kelpaa eikä kestä JUMALAN PYHÄN SANAN

        EDESSÄ!

        Uskonpuhdistuksen "hengen ja kirjaimen" mukaisesti on
        jokainen oikeutettu kysymään, ONKO LAPSIKASTEESTA
        RAAMATUSSA KIRJOITETTU, JA JOS ON, NIIN MISSÄ?

        Tässä asiassa on ratkaisevana tekijänä Raamattu!

        Ei tule mennä muuttamaan Raamattua ihmisten mielen
        mukaan, mutta sitä ei voida todeta päraamatullisen
        lapsikastelun puoltajista.

        Koska pakanallinen ev.lut.kirkkojärjestelmä saa
        jäsenensä yksinomaan lapsikastelun avulla, ymmärtää
        jokainen hyvin, että tuo järjestelmä seisoo tai kaatuu

        lapsikasteen mukana.

        Siitä on helppo tehdä johtopäätöksensä jokainen, koska

        lapsikastelua kynsin ja hampain pidetään "kirkon
        pyhänä toimituksena", vaikka sitä ei puolla Raamattu
        eikä historia alkukristillisenä apostolisena tapana.

        Kenelläkään ei olisi mitään oikeutta puhua tai
        kirjoittaa lapsikastelua vastaan, jos se katolisen
        kirkon tavoin rehellisesti
        tunnustettaisiin vain kirkon opiksi, "oli se sitten
        Raamatussa tai ei".

        Raamatusta EI sitä löydy! ja se ei ole Raamatun
        opetuksen mukainen kaste, siksi jokainen Raamatulle
        uskollinen on velvollinen siitä sanomaan ja
        kirjoittamaan, niin kuin on kirjoitettu Raamatussa!

        Sinä hetkenä, jona kirkkojärjestelmän papit, teologit
        rehellisesti lakkaavat pimittämästä kansaa ja
        väärentämästä Raamattua, selittäen yhtyvänsä vain
        paavin kirkkoon lapsikasteluopissaan, sillä se ei ole
        Raamatun mukainen kaste, niin jokaiselta Raamatun
        vesikastetta puolustavalta ei olisi tarvetta siitä
        sanoa halkaistua sanaa, sillä onhan tässä maassa
        kaikilla oikeus harjoittaa uskonnollisia menojaan
        uskonnossaan, kun ei loukkaa lakia ja hyviä tapoja.

        Lapsikastelusta kynsin ja hampain kiinnipitäviltä
        tulee siksi kysyä, miksi Jumala on antanut meille
        Raamatun, ellei siinä tarkoituksessa, että Raamattua
        uskotaan ja noudatetaan?

        Koko evankeliumin julistuksen tarkoitus on saattaa
        jokainen uskossa kuuliaiseksi Kristuksen
        evankeliumille (Room.1:5).

        Lääkäri Luukas piti tärkeänä kertoa asiat tarkasti,
        niin kuin ne ALUSSA olivat (Luuk.1:1-4).

        Myös apostoli Johannes painotti sitä, mikä "ON ALUSTA
        OLLUT" (1 Joh. 1:1-3).

        Apostoli Paavali piti ehdottoman tärkeänä, että hänen
        kuulijansa noudattavat hänen antamia säännöksiään (1
        Kor. 11:2).

        Tessalonikalaisten tähden hän kiittää Jumalaa siksi,
        että HE USKOIVAT TOTUUTEEN (2 Tess.
        2:13), ja hän kehottaa jokaista SEISOMAAN LUJANA JA
        PITÄMÄÄN KIINNI NIISTÄ SÄÄNNÖISTÄ, JOTKA HE OLIVAT
        OPPINEET JOKO HÄNEN SANOISTAAN JA
        KIRJEISTÄÄN(2Tess.2:15 ja 3:6).

        Galatalaisia apostoli moittii siitä, että he eivät
        olleet TOTUUDELLE KUULIAISIA (Gal. 5:7), sen jälkeen,
        kun hän ensin on varoittanut heitä vääristä
        opettajista:

        "Mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta julistaisi
        teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä
        olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu"
        (Gal.1:8).

        Raamatullisen uskovien kasteen vastustajat ovat
        kaivautuneet asemiinsa ja sieltä avanneet tulensa
        JUMALAN SANAN LINJALLA OLEVIA vastaan. Ammuksinaan
        lapsikastelun puolustajat käyttävät vanhoja
        räjähtämättömiä paukkupommejaan, jotka eivät saavuta
        maaliaan, koska ruuti on kastunut!

        Heidän paukkupommejaan he kutsuvat epäraamatullisilla
        termeillä ja käsitteillä, joita aivan vilisee heidän
        tuotoksissaan: kasteen evankeliumi, kasteen armo,
        kaste on Jumalan työ, kaste uudestisynnyttää, kaste
        pelastaa, kaste antaa synnit anteeksi jne. loputtomiin

        ja vielä kaiken huipuksi: kaiken vaikuttaa kastevesi,
        pelastava "taikavesi", joka ei olekaan pelkkää
        paljasta vettä, vaan salaperäistä maagista
        sanaan yhdistettyä mystistä taikavettä!

        Tuo lapsikastelun puolustajien epäraamatullinen
        vyörytys on epäraamatullista taikuutta ja magiaa!

        Se on epäraamatullista "teologiaa", jonka
        raamatullisuudelle EI LÖYDY POHJAA ja jonka
        totuudellisuudelle voi vain vakavoituneena surullisena

        sen epäraamatullisuudesta
        hymähtää.

        Se on kaikki ihmiskeksintöä: ihmisten
        perinnäissääntöä, joka tekee tyhjäksi JUMALAN PYHÄN
        SANAN:PYHÄN RAAMATUN!

        Raamatun kasteohjetta noudattaneet pitäytyvät
        yksinomaan Raamattuun kasteasiassa eivätkä
        epäraamatullisiin keinotekoisiin
        lapsikasteluharhaoppilahkojärjestelmän
        epäraamatullisiin "sepustuksiin"!

        Jokaisen uskoon tulleen, tulee kääntyä
        kasteasiassa YKSIN RAAMATTUUN!, sillä muut tiet
        johtavat hämmennykseen ja pimeyteen, mutta - Psalmi
        119:105, Apt 17:10-12 - vilpitön ja hellittämätön
        Raamatun tutkiminen johtaa totuuteen. Jaak.
        1:21-25,Luuk 11:28.

        Raamattu ohjaa tutkijaansa 2Tim 3:15.

        Olemme JUMALAN TAHDON TIELLÄ, kun noudatamme JUMALAN
        OMAA SANAA emmekä ihmisten sepustuksia: ihmisten
        perinnäisääntöjä: esim. juuri epäraamatullista
        lapsikasteluharhaoppia.

        Lapsikastetta EI löydy Raamatussa.

        Raamattu sanoo:

        "... turhaan he palvelevat MINUA opettaen oppeja,
        jotka ovat ihmisten käskyjä." Ja "heissä on
        jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

        Semmoisia karta!"

        Älköön monet ryhtykö opettajiksi, sillä siitä
        tulee kovempi tuomio. Miksi lapsikasteluopin
        kannattajat vääntävät kieroon KIRJOITUKSIA omaksi
        tuomioksensa ja kadotukseksensa?

        Tämä kannanotto oikaiskoon heidänlaisensa oikean
        opin mukaiseen käsitykseen ja käytäntöön
        vesikasteesta.

        Ei saa enää levittä Raamatun vastaisia harhaisia
        vääriä oppeja petollisesti ihmisille
        raamatullisina, koska se on valehtelemista ja siitä
        joutuu kerran varmasti tilille!

        Tulee lisäksi korostaa sitä, että koko Jumalan
        taloudenhoito PERUSTUU USKOON EIKÄ LAPSIKASTELUUN,
        siksi pitäisi
        jokaiselle, joka haluaa ojentautua opissaan ja
        elämässään Raamatun mukaan, olla kyllin selvää, että
        lapsikastelu jää ulkopuolelle Jumalan taloudenhoidon
        niin "kirjaimen kuin hengen" puolesta.

        Joka kuitenkaan ei vieläkään halua vastaanottaa
        RAKKAUTTA TOTUUTEEN, niin hän nielee täydestä valheen,

        kuten on kirjoitettu (2 Tess. 2:10, 11).

        Tarvitaan vain puhdas omatunto ja UUSI TESTAMENTTI,
        niin jokainen Kristukseen uskova
        antakoon kastaa itsensä, NIIN KUIN ON KIRJOITETTU!

        Jumala on antanut Raamatun kristityille opin ja elämän

        ainoaksi ohjeeksi. Muut kirjoitukset pitää pitää
        erossa ja niitä ei saa asettaa Raamatun rinnalle eikä
        missään tapauksessa Raamatun yläpuolelle, sillä ne
        eivät ole jumalallisia, vaan ihmisten laatimia
        kirjoitelmia.

        Raamattu on sen sijaan Jumalan HENGESTÄ! Jumala ei ole

        perustanut sellaista kirkkoa, joka "kehittäisi"oppia
        ohi/yli HÄNEN SANANSA!

        Jumalan säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
        säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu!

        Jos opit muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
        KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON
        MENTYOHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

        Apostoli Johannes kirjoittaa:

        "Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen
        lasteni vaeltavan totuudessa."Pyhä Henki on totuuden
        Henki. Hän opastaa ennakkoluulottoman SANAN koko
        totuuteen (2kor.4:1,2).

        Ei tule siksi väärentää Jumalan SANAA.

        Totuus ei koskaan liehittele ihmistä, vaan se tunkee
        läpi.

        Ei ole oikeaa armoa ilman oikeaa totuutta, ja siksi ei

        Pyhän Hengen valaisema omatunto tyydy
        mihinkään, mikä ei ole selvästi RAAMATULLA TOTEEN
        NÄYTETTÄVISSÄ!

        Kasteasiassa Raamattu sisältää kaiken tarpeellisen ja
        esittää selvästi totuuden.

        Kristitty noudattaa iloiten ja vapaaehtoisesti VAIN
        SANAA ja ilomielin irtisanoutuu
        lapsikasteluharhalahko-opista! Psalmi.119:57-58

        Siksi, olkoot paavin kirkon ja sitä seuraava/ien
        järjestelmä/ien, (jotka ovat ajallisesti kaukana
        apostolisesta alkuseurakunnasta) opit kasteasiassa
        millaiset tahansa, totuus on vain se,mitä PYHÄ
        RAAMATTU SANOO!

        Tutki Raamatusta vilpittömästi raamatullista
        kastetotuutta, ja löydät totuuden, ja sellaiset
        ihmisten perinnäissännöt ja muut epäraamatulliset
        näkemykset ja ihmisten sepitykset jäävät pois ja saat
        ilon ja Herran mielisuosion.


    • Verna

      "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu." Noinhan kyseinen kohta ei ole vaan näin: " Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." ( Mark. 16: 16 ) Siten vain se, joka ei usko tuomitaan kadotukseen, mutta ei sitä, joka ei usko ennen kastamista.

      Rinnastuskonjunktio `ja` rinnastaa sanoja ja lauseita, ja sanojen järjestystä voidaan usein muuttaa merkityksen muuttumatta. Yhtä hyvin kuin esim. sanotaan tyttö leikkii ja laulaa, voidaan myös sanoa tyttö laulaa ja leikkii. On aivan sama, sanotaanko, että joku kärsii nälkää ja vilua tai että tämä joku kärsii vilua ja nälkää.

      "Miksi lahkokultti pitää lapsikasteluoppia `pyhänä toimituksena` hellittämättä, vaikka Raamatun valossa se on vain perkeleellinen eksyttävä taikameno, jossa ei ole pelastuksen häivääkään."

      Kirjoittaako joku tosissaan tuollaista vai onko hän vain tullut palstalle ärsyttämään, kun nimimerkiksikin piti valita Luther? Jos joku puhuu lapsikasteluopista, niin yhtä hyvin silloin voidaan puhua aikuiskasteluopista, ja sitäkin voidaan jonkun mielestä pitää perkeleellisenä taikamenona. Tuolla tavalla suomen kieltä käyttävien joukkoonko sitä pitäisi pelastua? Jos tuollaiseen joukkoon liittyisi, niin millaista suomen kieltä sitä saisikaan kuullakseen? Ei kiitos. Pysyttelen mieluummin asiatyyliä käyttävien joukossa.

      • Missukka

        Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit
        varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo. Lakkaa väärentämästä! Onko nii, että sinulle sillä ei varmaan olekaan merkitystä, koska
        sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku
        Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita
        Raamatun perustotuuksia ollakseen 'uskova'.


      • Verna
        Missukka kirjoitti:

        Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit
        varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo. Lakkaa väärentämästä! Onko nii, että sinulle sillä ei varmaan olekaan merkitystä, koska
        sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku
        Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita
        Raamatun perustotuuksia ollakseen 'uskova'.

        "Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo."

        Älä sure lukutaitoni puolesta, sitä on riittänyt ja riittää edelleen.

        Siteerasin vuonna 1989 painettua Raamattua. Eikö se kelpaa? No, siteraan vielä varmuuden vuoksi vuonna 1873 painettua Raamattua:" Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan."

        "Lakkaa värentämästä!" Mitä olen muka väärentänyt?

        "Onko nii, että sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita Raamatun perustotuuksia ollakseen ` uskova`.

        Ei ole nii eikä ole olemassa kirkollista "lapsikastelua".

        Minä hyväksyn sen, että sinä kannatat aikuiskastetta. Tuottaako sinulle sen sijaan vaikeuksia hyväksyä luterilaisen kirkon lapsikaste? ( Huom. Jos haluat kirjoittaa oikein, niin et kirjoita "lapsikastelu" riippumatta siitä, mitä mieltä itse asiasta olet. )


      • luterilainen
        Verna kirjoitti:

        "Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo."

        Älä sure lukutaitoni puolesta, sitä on riittänyt ja riittää edelleen.

        Siteerasin vuonna 1989 painettua Raamattua. Eikö se kelpaa? No, siteraan vielä varmuuden vuoksi vuonna 1873 painettua Raamattua:" Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan."

        "Lakkaa värentämästä!" Mitä olen muka väärentänyt?

        "Onko nii, että sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita Raamatun perustotuuksia ollakseen ` uskova`.

        Ei ole nii eikä ole olemassa kirkollista "lapsikastelua".

        Minä hyväksyn sen, että sinä kannatat aikuiskastetta. Tuottaako sinulle sen sijaan vaikeuksia hyväksyä luterilaisen kirkon lapsikaste? ( Huom. Jos haluat kirjoittaa oikein, niin et kirjoita "lapsikastelu" riippumatta siitä, mitä mieltä itse asiasta olet. )

        Raamattu ei hyväksy lapsikastelua, koska sitä ei sieltä löydy! Kirkollista laspikastelua, jolla viedään eniten sieluja helvettiin, EI löydy Raamatusta!


      • Epäilevä
        Verna kirjoitti:

        "Jos lukutaitoa sattuisi löytymään niin tietäisit varsin hyvin, mitä Raamattu sanoo."

        Älä sure lukutaitoni puolesta, sitä on riittänyt ja riittää edelleen.

        Siteerasin vuonna 1989 painettua Raamattua. Eikö se kelpaa? No, siteraan vielä varmuuden vuoksi vuonna 1873 painettua Raamattua:" Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi; mutta joka ei usko, se kadotetaan."

        "Lakkaa värentämästä!" Mitä olen muka väärentänyt?

        "Onko nii, että sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit vai kirkollinen lapsikastelu tai muita Raamatun perustotuuksia ollakseen ` uskova`.

        Ei ole nii eikä ole olemassa kirkollista "lapsikastelua".

        Minä hyväksyn sen, että sinä kannatat aikuiskastetta. Tuottaako sinulle sen sijaan vaikeuksia hyväksyä luterilaisen kirkon lapsikaste? ( Huom. Jos haluat kirjoittaa oikein, niin et kirjoita "lapsikastelu" riippumatta siitä, mitä mieltä itse asiasta olet. )

        Eikö Missukka ole kuitenkin luterilainen ja kannattaa vauvakastetta?


      • Missukka
        Epäilevä kirjoitti:

        Eikö Missukka ole kuitenkin luterilainen ja kannattaa vauvakastetta?

        Doupleem-viestin kirjoittaja ei lie ole, tai sitten kirjoittaa sarventyngän aihiot hiusten alla hän.


      • Juho
        Missukka kirjoitti:

        Doupleem-viestin kirjoittaja ei lie ole, tai sitten kirjoittaa sarventyngän aihiot hiusten alla hän.

        Raamatullisten käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
        ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
        seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
        jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
        omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
        lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
        toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
        henkilökohtainen merkitys.

        UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
        liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
        vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
        kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
        käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
        se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
        hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
        on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
        anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.

        Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
        on raamatullisten mukaan vieras UT:lle. Heidän
        mukaansa Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus
        ja
        uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
        Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.

        UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
        uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
        sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
        ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
        voisi tapahtua kasteen kautta.

        Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
        kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
        siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
        puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
        mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
        lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
        voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
        10:14.

        Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi

        aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."

        Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
        kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
        vapaasta tahdosta sallii itselleen. Uskovalle on siis
        selvää, että ainoastaan se voi tulla kastetuksi, joka
        sananjulistuksen kautta on tullut
        uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
        uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
        siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
        vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
        teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5:

        "He ottivat kasteen vastaan."

        Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
        katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
        perusteella, joka on kirjoitettu ilman
        tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
        palvelevan tarkoitustaan.

        suomen kielenkin sana 'kastaa' merkitsee hetkellistä
        upottamista. Verbi upottaa tarkoittaa pysyvää
        upottamista, mistä tässä ei ole kyse. Suomen kielen
        perussanakirjan määritelmä sanalle 'kastaa':
        Kastaa
        1. upottaa jtak hetkeksi nesteeseen (t. jauheeseen
        tms.). Kastaa sormensa veteen. Kastaa pullaa kahviin.
        (CD-PERUSSANAKIRJA 1997 ISBN 951-37-2076-4)

        Tämä on siis sanan suomalainen perusmerkitys. Ja kuten
        aikaisemmin kirjoitin sekä heprean että kreikan sanat
        merkitsevät myös yksiselitteisesti hetkellistä
        upottamista jhnk. aineeseen.

        Viitataan aluksi nimimerkki simeoni:n viestiin
        Lähetetty: Per Nov 07, 2003 7:23 pm, jossa on
        esitetty: "Tästä kielii kastetavan korostus
        upottamisen puolesta ja lapsikastetta vastaan
        käyttämällä jopa ivaavia sanontoja "vauvavalelu" tai
        "lapsikastelu"."

        Nimimerkki simeoni tarjoaa meille nyt käytettäväksi
        mielenkiintoisia termejä, ja on äärimmäisen huvittava
        lukea hänen vauvakastelua puolustavia tekstejä.
        Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan
        järkeilemään ja Raamattua vesittämään ja väärentämään.

        On huomattava, että valitettavaa "kirkollisessa
        lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
        lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
        usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
        luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
        siis lue tarkasti: kasteltu.

        Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
        raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
        eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
        kaste on raamatullinen kaste!

        Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
        raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
        merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
        tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
        opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

        Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
        toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
        mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
        julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
        (ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
        opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla
        veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain
        ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt
        2:40-41.

        Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että
        sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
        merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti
        vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista.
        Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen
        sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä"
        ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta
        oli kysymys Raamatun päivinä.

        Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille,
        jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
        ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
        anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään:
        uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
        evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
        perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
        uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
        palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat eivät
        antaudu pyhien palvelukseen vaan palveltavaksi.
        Vauvakastelun perusteluksi esitetään mitä
        epäraamatulisimpia turhia ihmisoppeja, ja se on näin
        raamatullisesti kumottu kuten myös muut
        lapsikasteluharhaoppipöpötykset seuraavien Raamatun
        kohtien tarkastelulla.

        Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt
        10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste
        suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat ensin
        olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9. Kornelius oli
        kutsunut varta vasten koolle ne, jotka olivat
        sittemmin Pietaria
        kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja sitten
        hekin ottivat raamatullisesti kasteen.

        Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
        Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten
        hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.

        Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
        jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
        ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.

        Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
        kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt
        18:7-8.

        Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin
        raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
        raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.

        Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho
        Muromakin aikoinaan totesi, että "Helvettiä
        lapsikasteopilla täytetään!"

        Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
        Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun
        tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä
        vauvakastelun sekoitetaan pelastukseen synergismiä.
        Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä
        kastelun tietämättään ottamalla.

        Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko
        pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä
        tahtoo.

        Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan
        uudestisyntymisen. Oi Jumalani kuinka kärsin, kun luen
        Sanan vastaisia lapsikastelusepustuksia, mutta onneksi
        täällä on ollut ihan hyviä
        kirjoituksiakin.

        On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
        Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
        lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä
        paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille
        epäraamatullisille selityksille kastelunarmosta ja
        vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat
        vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja
        väärä.

        Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta
        eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.

        Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt
        uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien
        kasteen.

        Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
        "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
        säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
        säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit
        muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
        KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
        OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

        Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun
        kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
        Apostolien tekoja.

        Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
        kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä
        vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta
        ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä
        ja taikamenoja.

        Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta!

        Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta!


      • Missukka
        Juho kirjoitti:

        Raamatullisten käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
        ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
        seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
        jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
        omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
        lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
        toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
        henkilökohtainen merkitys.

        UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
        liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
        vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
        kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
        käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
        se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
        hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
        on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
        anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.

        Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
        on raamatullisten mukaan vieras UT:lle. Heidän
        mukaansa Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus
        ja
        uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
        Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.

        UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
        uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
        sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
        ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
        voisi tapahtua kasteen kautta.

        Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
        kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
        siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
        puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
        mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
        lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
        voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
        10:14.

        Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi

        aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."

        Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
        kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
        vapaasta tahdosta sallii itselleen. Uskovalle on siis
        selvää, että ainoastaan se voi tulla kastetuksi, joka
        sananjulistuksen kautta on tullut
        uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
        uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
        siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
        vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
        teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5:

        "He ottivat kasteen vastaan."

        Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
        katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
        perusteella, joka on kirjoitettu ilman
        tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
        palvelevan tarkoitustaan.

        suomen kielenkin sana 'kastaa' merkitsee hetkellistä
        upottamista. Verbi upottaa tarkoittaa pysyvää
        upottamista, mistä tässä ei ole kyse. Suomen kielen
        perussanakirjan määritelmä sanalle 'kastaa':
        Kastaa
        1. upottaa jtak hetkeksi nesteeseen (t. jauheeseen
        tms.). Kastaa sormensa veteen. Kastaa pullaa kahviin.
        (CD-PERUSSANAKIRJA 1997 ISBN 951-37-2076-4)

        Tämä on siis sanan suomalainen perusmerkitys. Ja kuten
        aikaisemmin kirjoitin sekä heprean että kreikan sanat
        merkitsevät myös yksiselitteisesti hetkellistä
        upottamista jhnk. aineeseen.

        Viitataan aluksi nimimerkki simeoni:n viestiin
        Lähetetty: Per Nov 07, 2003 7:23 pm, jossa on
        esitetty: "Tästä kielii kastetavan korostus
        upottamisen puolesta ja lapsikastetta vastaan
        käyttämällä jopa ivaavia sanontoja "vauvavalelu" tai
        "lapsikastelu"."

        Nimimerkki simeoni tarjoaa meille nyt käytettäväksi
        mielenkiintoisia termejä, ja on äärimmäisen huvittava
        lukea hänen vauvakastelua puolustavia tekstejä.
        Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan
        järkeilemään ja Raamattua vesittämään ja väärentämään.

        On huomattava, että valitettavaa "kirkollisessa
        lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
        lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
        usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
        luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
        siis lue tarkasti: kasteltu.

        Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
        raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
        eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
        kaste on raamatullinen kaste!

        Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
        raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
        merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
        tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
        opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

        Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
        toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
        mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
        julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
        (ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
        opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla
        veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain
        ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt
        2:40-41.

        Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että
        sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
        merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti
        vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista.
        Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen
        sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä"
        ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta
        oli kysymys Raamatun päivinä.

        Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille,
        jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
        ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
        anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään:
        uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
        evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
        perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
        uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
        palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat eivät
        antaudu pyhien palvelukseen vaan palveltavaksi.
        Vauvakastelun perusteluksi esitetään mitä
        epäraamatulisimpia turhia ihmisoppeja, ja se on näin
        raamatullisesti kumottu kuten myös muut
        lapsikasteluharhaoppipöpötykset seuraavien Raamatun
        kohtien tarkastelulla.

        Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt
        10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste
        suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat ensin
        olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9. Kornelius oli
        kutsunut varta vasten koolle ne, jotka olivat
        sittemmin Pietaria
        kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja sitten
        hekin ottivat raamatullisesti kasteen.

        Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
        Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten
        hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.

        Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
        jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
        ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.

        Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
        kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt
        18:7-8.

        Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin
        raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
        raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.

        Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho
        Muromakin aikoinaan totesi, että "Helvettiä
        lapsikasteopilla täytetään!"

        Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
        Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun
        tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä
        vauvakastelun sekoitetaan pelastukseen synergismiä.
        Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä
        kastelun tietämättään ottamalla.

        Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko
        pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä
        tahtoo.

        Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan
        uudestisyntymisen. Oi Jumalani kuinka kärsin, kun luen
        Sanan vastaisia lapsikastelusepustuksia, mutta onneksi
        täällä on ollut ihan hyviä
        kirjoituksiakin.

        On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
        Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
        lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä
        paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille
        epäraamatullisille selityksille kastelunarmosta ja
        vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat
        vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja
        väärä.

        Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta
        eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.

        Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt
        uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien
        kasteen.

        Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
        "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
        säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
        säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit
        muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
        KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
        OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

        Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun
        kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
        Apostolien tekoja.

        Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
        kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä
        vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta
        ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä
        ja taikamenoja.

        Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta!

        Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta!

        Sarventyngällä viittasin nimimerkilläni kirjoittamiseen. En kirjoittele toisten nickeillä.

        Raamattu on tulkinnanvarainen kirja. En katso tarpeelliseksi kyseenalaistaa lapsikastetta piste. Luen Raamattua UT lyhyesti selitettynä.


      • Verna
        luterilainen kirjoitti:

        Raamattu ei hyväksy lapsikastelua, koska sitä ei sieltä löydy! Kirkollista laspikastelua, jolla viedään eniten sieluja helvettiin, EI löydy Raamatusta!

        olisit luterilainen, niin tuskin puhuisit lapsikastelusta. Mutta minulla on ehdotus:
        Voimmehan me tietenkin sopia näillä uskontoaiheisilla palstoilla, että siirrymme tästä lähtien puhumaan aikuisten ja lasten kastelusta, kun se kastelu näyttää olevan joidenkin pakkomielle.


      • Verna
        Juho kirjoitti:

        Raamatullisten käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
        ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
        seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
        jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
        omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
        lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
        toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
        henkilökohtainen merkitys.

        UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
        liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
        vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
        kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
        käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
        se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
        hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
        on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
        anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.

        Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
        on raamatullisten mukaan vieras UT:lle. Heidän
        mukaansa Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus
        ja
        uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
        Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.

        UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
        uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
        sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
        ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
        voisi tapahtua kasteen kautta.

        Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
        kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
        siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
        puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
        mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
        lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
        voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
        10:14.

        Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi

        aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."

        Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
        kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
        vapaasta tahdosta sallii itselleen. Uskovalle on siis
        selvää, että ainoastaan se voi tulla kastetuksi, joka
        sananjulistuksen kautta on tullut
        uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
        uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
        siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
        vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
        teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5:

        "He ottivat kasteen vastaan."

        Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
        katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
        perusteella, joka on kirjoitettu ilman
        tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
        palvelevan tarkoitustaan.

        suomen kielenkin sana 'kastaa' merkitsee hetkellistä
        upottamista. Verbi upottaa tarkoittaa pysyvää
        upottamista, mistä tässä ei ole kyse. Suomen kielen
        perussanakirjan määritelmä sanalle 'kastaa':
        Kastaa
        1. upottaa jtak hetkeksi nesteeseen (t. jauheeseen
        tms.). Kastaa sormensa veteen. Kastaa pullaa kahviin.
        (CD-PERUSSANAKIRJA 1997 ISBN 951-37-2076-4)

        Tämä on siis sanan suomalainen perusmerkitys. Ja kuten
        aikaisemmin kirjoitin sekä heprean että kreikan sanat
        merkitsevät myös yksiselitteisesti hetkellistä
        upottamista jhnk. aineeseen.

        Viitataan aluksi nimimerkki simeoni:n viestiin
        Lähetetty: Per Nov 07, 2003 7:23 pm, jossa on
        esitetty: "Tästä kielii kastetavan korostus
        upottamisen puolesta ja lapsikastetta vastaan
        käyttämällä jopa ivaavia sanontoja "vauvavalelu" tai
        "lapsikastelu"."

        Nimimerkki simeoni tarjoaa meille nyt käytettäväksi
        mielenkiintoisia termejä, ja on äärimmäisen huvittava
        lukea hänen vauvakastelua puolustavia tekstejä.
        Selittelyn makua niissä totisesti on. Paljon joudutaan
        järkeilemään ja Raamattua vesittämään ja väärentämään.

        On huomattava, että valitettavaa "kirkollisessa
        lapsikasterituaalissa" on nimenomaan se, että
        lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
        usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
        luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
        siis lue tarkasti: kasteltu.

        Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
        raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
        eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
        kaste on raamatullinen kaste!

        Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
        raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
        merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
        tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
        opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.

        Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
        toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
        mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
        julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
        (ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
        opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla
        veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain
        ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt
        2:40-41.

        Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että
        sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
        merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti
        vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista.
        Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen
        sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä"
        ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta
        oli kysymys Raamatun päivinä.

        Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille,
        jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
        ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
        anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään:
        uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
        evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
        perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
        uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
        palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat eivät
        antaudu pyhien palvelukseen vaan palveltavaksi.
        Vauvakastelun perusteluksi esitetään mitä
        epäraamatulisimpia turhia ihmisoppeja, ja se on näin
        raamatullisesti kumottu kuten myös muut
        lapsikasteluharhaoppipöpötykset seuraavien Raamatun
        kohtien tarkastelulla.

        Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt
        10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste
        suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat ensin
        olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9. Kornelius oli
        kutsunut varta vasten koolle ne, jotka olivat
        sittemmin Pietaria
        kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja sitten
        hekin ottivat raamatullisesti kasteen.

        Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
        Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten
        hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.

        Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
        jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
        ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.

        Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
        kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt
        18:7-8.

        Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin
        raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
        raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.

        Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho
        Muromakin aikoinaan totesi, että "Helvettiä
        lapsikasteopilla täytetään!"

        Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
        Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun
        tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä
        vauvakastelun sekoitetaan pelastukseen synergismiä.
        Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä
        kastelun tietämättään ottamalla.

        Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko
        pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä
        tahtoo.

        Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan
        uudestisyntymisen. Oi Jumalani kuinka kärsin, kun luen
        Sanan vastaisia lapsikastelusepustuksia, mutta onneksi
        täällä on ollut ihan hyviä
        kirjoituksiakin.

        On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
        Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
        lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä
        paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille
        epäraamatullisille selityksille kastelunarmosta ja
        vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat
        vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja
        väärä.

        Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta
        eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.

        Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt
        uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien
        kasteen.

        Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
        "kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
        säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
        säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit
        muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
        KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
        OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!

        Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun
        kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
        Apostolien tekoja.

        Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
        kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä
        vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta
        ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä
        ja taikamenoja.

        Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta!

        Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta!

        En voi olla puuttumatta asiaan, kun menit minun ( itse itselleni ) ottamalleni tontille.

        Sanan `kastaa´ merkitykset: 1) tehdä märäksi tai kosteaksi, kostuttaaa, tavallisimmin kastella
        2) upottaa tai painaa jokin ( tavallisesti kostuttamista varten ) lyhyeksi ajaksi nesteeseen 3) ottaa kristillisen seurakunnan yhteyteen ( kostuttamalla päätä tai upottamalla veteen ) ja antaa nimi, ristiä ( lapsen kastaminen; seurakunnan kastettujen kirja; poika kastettiin Pekka Juhaniksi; kastaa Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. ( Nykysuomen sanakirja )

        kastaa 1) ottaa kristillisen seurakunnan jäseneksi kastetoimituksessa päätä vedellä valelemalla tai veteen upottamalla 2 ) upottaa hetkeksi nesteseen ( esim. kastaa sivellin maaliin ) 3) kastaa laiva ( antaa laivalle nimi ) ( Uusi suomen kielen sanakirja 2002 )

        upotuskaste = mm. helluntailaisten kastetoimituksesta, jossa kastettava upottaan kokonaan hetkeksi veteen.

        kastella = tehdä märäksi, esim. kastella nurmikkoa, kasteli itsensä sateessa läpimäräksi, lapsi kasteli vuoteensa ( = virtsasi vuoteeseensa )

        Kun lapsikaste kuuluu olennaisena osana luterilisuutteen ja kun tämä on Luterilaisuuspalsta, niin mitä ihmeen vänkäämistä selvässä asiassa on. Jos joku haluaa luopua luterilaisuudesta ja siirtyä helluntailaisuuteen, niin eihän sitä kukaan kiellä, sen kun vain.

        Luin jokin aika sitten näiltä uskontoaiheisilta palstoilta tällaisen viestin, että aikuiskasteen kannattajien mielestä luterilaiset ovat pakanoita, joita koskee myös lähetyskäsky ja joita sen vuoksi pitää käydä käännyttämässä. Onko tämä vain jonkun yksittäinen mielipide vai näinkö aikuiskasteen kannattajien piirissä ajatellaan? Se muuten selittäisi nämä kastelutarinat.

        Muuten eikö Raamatussa puhuta perhekuntien kastamisesta? Eivätkö lapset joidenkin mielestä kuulukaan perheeseen?


      • linna
        Verna kirjoitti:

        En voi olla puuttumatta asiaan, kun menit minun ( itse itselleni ) ottamalleni tontille.

        Sanan `kastaa´ merkitykset: 1) tehdä märäksi tai kosteaksi, kostuttaaa, tavallisimmin kastella
        2) upottaa tai painaa jokin ( tavallisesti kostuttamista varten ) lyhyeksi ajaksi nesteeseen 3) ottaa kristillisen seurakunnan yhteyteen ( kostuttamalla päätä tai upottamalla veteen ) ja antaa nimi, ristiä ( lapsen kastaminen; seurakunnan kastettujen kirja; poika kastettiin Pekka Juhaniksi; kastaa Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen. ( Nykysuomen sanakirja )

        kastaa 1) ottaa kristillisen seurakunnan jäseneksi kastetoimituksessa päätä vedellä valelemalla tai veteen upottamalla 2 ) upottaa hetkeksi nesteseen ( esim. kastaa sivellin maaliin ) 3) kastaa laiva ( antaa laivalle nimi ) ( Uusi suomen kielen sanakirja 2002 )

        upotuskaste = mm. helluntailaisten kastetoimituksesta, jossa kastettava upottaan kokonaan hetkeksi veteen.

        kastella = tehdä märäksi, esim. kastella nurmikkoa, kasteli itsensä sateessa läpimäräksi, lapsi kasteli vuoteensa ( = virtsasi vuoteeseensa )

        Kun lapsikaste kuuluu olennaisena osana luterilisuutteen ja kun tämä on Luterilaisuuspalsta, niin mitä ihmeen vänkäämistä selvässä asiassa on. Jos joku haluaa luopua luterilaisuudesta ja siirtyä helluntailaisuuteen, niin eihän sitä kukaan kiellä, sen kun vain.

        Luin jokin aika sitten näiltä uskontoaiheisilta palstoilta tällaisen viestin, että aikuiskasteen kannattajien mielestä luterilaiset ovat pakanoita, joita koskee myös lähetyskäsky ja joita sen vuoksi pitää käydä käännyttämässä. Onko tämä vain jonkun yksittäinen mielipide vai näinkö aikuiskasteen kannattajien piirissä ajatellaan? Se muuten selittäisi nämä kastelutarinat.

        Muuten eikö Raamatussa puhuta perhekuntien kastamisesta? Eivätkö lapset joidenkin mielestä kuulukaan perheeseen?

        Verna, sisälukutaitosi ei ole tältä vuosituhannelta. Harjoitapa sitä sisälukutaitoasi, jos siihen kykenet, mutta siitä huolimatta päivitä tietosi Raamatusta äläkä luulotteluistasi.

        Uudestisyntymättöminä kuolleet eivät saavuta lepoa,
        vaan joutuvat tuonelaan. Heillä on "kova tuska ...
        liekissä" (Luuk. 16:24). Oikeastaan heidän
        hautaansiunaamisensa ei ole kristillinen, sillä he
        ovat nukkuneet pois pakanoina.

        Kaste on 'hautaansiunaustoimitus'. "Olemme siis
        yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
        kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin
        kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
        meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me
        olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä
        kuolemassa,
        niin olemme samoin myös yhtäläisessä
        ylösnousemuksessa" (Room. 64, 5).

        Vain kuolleita voidaan haudata. Joka on yhteenkasvanut
        Kristuksen
        kanssa yhtäläisessä kuolemassa, tullut uskoon, se
        voidaan haudata, so. kastaa uuden liiton
        vesikasteella.

        Joidenkin mielestä riittää, kun kastettava on muuten
        kuolleessa tilassa: "Olitte kuolleet rikoksiinne ja
        synteihinne" (Ef. 2: 1). Jos kirkollisesti kastelemme
        ja sanomme sitä sitä sitten kasteeksi tai
        raamtullisesti kastamme sellaista, se ei
        ole uuden liiton kastetoimitus, vaan sitä voi verrata
        jumalattomana kuolleen hautajaisiin.

        Kastevedestä noustua tulee vaeltaa uudessa elämässä
        (Room. 64), muuten on kysymyksessä jokin muu kuin
        kristillinen kaste.

        Joku kysynee: "Mitä hautaamista se sitten on, jossa
        vain hetkeksi kadotaan veden alle ... hautahan on
        tarkoitettu lopulliseksi hajoamispaikaksi." Jumalan
        Sana vastaa: "Ollen haudattuina hänen kanssaan
        kasteessa,
        jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon
        kautta . . ." (Koi. 2:12). Jeesus ei jäänyt hautaan;
        uskossa kuolleet nousevat kerran kuolleista;
        meidänkään ei tarvitse jäädä kasteen hautaan. Samassa
        kastehetkessä nousemme jo uskon kautta, jonka Jumala
        on meille lahjoittanut, ja lähdemme vaeltamaan
        Jeesuksen kanssa
        "yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (Room. 6:5).

        Jos uudestisyntymätön tahtoisi kastattaa itsensä
        raamatullisesti, hänen tulisi oikeastaan jäädä
        lopullisesti veden alle, sillä hän ei voi nousta
        kasteen haudasta "uskon kautta".

        Kasteen ulkonainen muoto kuvaa hautaustoimitusta.
        Kastettava upotetaan veden sisään. Johannes Kastaja kastoi Jordanin virrassa (Matt. 3:6). Jos hän olisi kastanut vihmomalla tai valelemalla, kastettavien ei olisi tarvinnut seistä virrassa. Israelissa
        suoritettiin vihmomista vähäisellä vesimäärällä
        kuivalla maalla (4 Moos. 8:7). Varmasti Johannes olisi käyttänyt näin vaivatonta menetelmää, jos se olisi ollut mahdollista. Sen sijaan Johannes tarvitsi toimintaansa välttämättä suuren
        vesimäärän:

        ---Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä
        Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset
        tulivat ja antoivat kastaa itsensä" (Joh. 3:23).

        Jeesus tuli hänen kastettavakseen, ja saatuaan kasteen

        "nousi hän kohta vedestä" (Matt. 3:16). Hänetkin
        upotettiin.

        Filippuksesta ja Kandaken hoviherrasta Sana sanoo: "He astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
        hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat
        astuneet ylös vedestä. . . " (Apt. 8:38, 39). Jos
        kaste olisi tapahtunut vihmomalla tai valelemalla,
        miksi jalat olisi pitänyt kastaa upottamalla?

        Uusi testamentti käyttää kastamisesta verbiä baptizoo.

        Iso Raamatun Tietosanakirja selittää sen merkitsevän:

        upottaa

        painaa veden sisään

        pestä, kastaa

        Baptizoo-verbin kanssa käytetään prepositiota 'eis' (=

        johonkin) ja 'en' (= jossakin). Kastettavat kastetaan
        veteen' tai 'vedessä'.

        Veteen upottaminen kuvaa vanhan ihmisen kuolemaa. Uusi luomus nousee vedestä. Kastettu muistaa jättäneensä
        entisen elämänsä.

        "Niin tekin pitäkää itsenne synnille
        kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa
        Jeesuksessa" (Room. 6:11).

        Paavali tarkoittaa:

        Omaksukaa se asenne, että olette kuolleet pois
        synnistä, älkääkä suostuko lankeamaan kiusaukseen.
        Jumala "voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa
        teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa
        eteen" (Juudas 24). Kaste auttaa ymmärtämään, että
        olemme "Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman
        alkeisvoimista" (Kol. 2:20).

        Astuessaan arkkiin Nooa luopui kaikesta maallisesta.
        Hän erottautui myös ihmiskunnan syntisestä
        elämänmuodosta. Vesi erotti hänet siitä lopullisesti
        ja pelasti hänet syntisiltä vaikutteilta. "Tämän
        vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
        kasteena" (1 Piet. 3:21). Meille kaste on samanlainen
        näkyvä muuri seurakunnan ja syntielämän välillä.

        Nooa oli jo ennen vedenpaisumusta hurskas ja nuhteeton ja vaelsi Jumalan yhteydessä (1 Moos. 6:9); siksi vesi hänet pelasti. Kaste on samoin tarkoitettu Jeesuksen omille pelastukseksi ja varjelukseksi synnistä.
        Lankeamisen vaara ei tietenkään poistu kasteessa (1
        Kor. 10: 11, 12), mutta kasteemme muistuttaa väkevän
        saarnan tavoin: "Me, jotka olemme kuolleet pois
        synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö
        tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut
        Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa
        kastetut?" (Room. 62, 3).

        Kirkollinen lapsikaste EI OLE RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
        vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
        pelastuksen häivääkään.

        Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.


      • Verna
        linna kirjoitti:

        Verna, sisälukutaitosi ei ole tältä vuosituhannelta. Harjoitapa sitä sisälukutaitoasi, jos siihen kykenet, mutta siitä huolimatta päivitä tietosi Raamatusta äläkä luulotteluistasi.

        Uudestisyntymättöminä kuolleet eivät saavuta lepoa,
        vaan joutuvat tuonelaan. Heillä on "kova tuska ...
        liekissä" (Luuk. 16:24). Oikeastaan heidän
        hautaansiunaamisensa ei ole kristillinen, sillä he
        ovat nukkuneet pois pakanoina.

        Kaste on 'hautaansiunaustoimitus'. "Olemme siis
        yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
        kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin
        kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
        meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me
        olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä
        kuolemassa,
        niin olemme samoin myös yhtäläisessä
        ylösnousemuksessa" (Room. 64, 5).

        Vain kuolleita voidaan haudata. Joka on yhteenkasvanut
        Kristuksen
        kanssa yhtäläisessä kuolemassa, tullut uskoon, se
        voidaan haudata, so. kastaa uuden liiton
        vesikasteella.

        Joidenkin mielestä riittää, kun kastettava on muuten
        kuolleessa tilassa: "Olitte kuolleet rikoksiinne ja
        synteihinne" (Ef. 2: 1). Jos kirkollisesti kastelemme
        ja sanomme sitä sitä sitten kasteeksi tai
        raamtullisesti kastamme sellaista, se ei
        ole uuden liiton kastetoimitus, vaan sitä voi verrata
        jumalattomana kuolleen hautajaisiin.

        Kastevedestä noustua tulee vaeltaa uudessa elämässä
        (Room. 64), muuten on kysymyksessä jokin muu kuin
        kristillinen kaste.

        Joku kysynee: "Mitä hautaamista se sitten on, jossa
        vain hetkeksi kadotaan veden alle ... hautahan on
        tarkoitettu lopulliseksi hajoamispaikaksi." Jumalan
        Sana vastaa: "Ollen haudattuina hänen kanssaan
        kasteessa,
        jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon
        kautta . . ." (Koi. 2:12). Jeesus ei jäänyt hautaan;
        uskossa kuolleet nousevat kerran kuolleista;
        meidänkään ei tarvitse jäädä kasteen hautaan. Samassa
        kastehetkessä nousemme jo uskon kautta, jonka Jumala
        on meille lahjoittanut, ja lähdemme vaeltamaan
        Jeesuksen kanssa
        "yhtäläisessä ylösnousemuksessa" (Room. 6:5).

        Jos uudestisyntymätön tahtoisi kastattaa itsensä
        raamatullisesti, hänen tulisi oikeastaan jäädä
        lopullisesti veden alle, sillä hän ei voi nousta
        kasteen haudasta "uskon kautta".

        Kasteen ulkonainen muoto kuvaa hautaustoimitusta.
        Kastettava upotetaan veden sisään. Johannes Kastaja kastoi Jordanin virrassa (Matt. 3:6). Jos hän olisi kastanut vihmomalla tai valelemalla, kastettavien ei olisi tarvinnut seistä virrassa. Israelissa
        suoritettiin vihmomista vähäisellä vesimäärällä
        kuivalla maalla (4 Moos. 8:7). Varmasti Johannes olisi käyttänyt näin vaivatonta menetelmää, jos se olisi ollut mahdollista. Sen sijaan Johannes tarvitsi toimintaansa välttämättä suuren
        vesimäärän:

        ---Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä
        Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset
        tulivat ja antoivat kastaa itsensä" (Joh. 3:23).

        Jeesus tuli hänen kastettavakseen, ja saatuaan kasteen

        "nousi hän kohta vedestä" (Matt. 3:16). Hänetkin
        upotettiin.

        Filippuksesta ja Kandaken hoviherrasta Sana sanoo: "He astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
        hoviherra, ja Filippus kastoi hänet. Ja kun he olivat
        astuneet ylös vedestä. . . " (Apt. 8:38, 39). Jos
        kaste olisi tapahtunut vihmomalla tai valelemalla,
        miksi jalat olisi pitänyt kastaa upottamalla?

        Uusi testamentti käyttää kastamisesta verbiä baptizoo.

        Iso Raamatun Tietosanakirja selittää sen merkitsevän:

        upottaa

        painaa veden sisään

        pestä, kastaa

        Baptizoo-verbin kanssa käytetään prepositiota 'eis' (=

        johonkin) ja 'en' (= jossakin). Kastettavat kastetaan
        veteen' tai 'vedessä'.

        Veteen upottaminen kuvaa vanhan ihmisen kuolemaa. Uusi luomus nousee vedestä. Kastettu muistaa jättäneensä
        entisen elämänsä.

        "Niin tekin pitäkää itsenne synnille
        kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa
        Jeesuksessa" (Room. 6:11).

        Paavali tarkoittaa:

        Omaksukaa se asenne, että olette kuolleet pois
        synnistä, älkääkä suostuko lankeamaan kiusaukseen.
        Jumala "voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa
        teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa
        eteen" (Juudas 24). Kaste auttaa ymmärtämään, että
        olemme "Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman
        alkeisvoimista" (Kol. 2:20).

        Astuessaan arkkiin Nooa luopui kaikesta maallisesta.
        Hän erottautui myös ihmiskunnan syntisestä
        elämänmuodosta. Vesi erotti hänet siitä lopullisesti
        ja pelasti hänet syntisiltä vaikutteilta. "Tämän
        vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
        kasteena" (1 Piet. 3:21). Meille kaste on samanlainen
        näkyvä muuri seurakunnan ja syntielämän välillä.

        Nooa oli jo ennen vedenpaisumusta hurskas ja nuhteeton ja vaelsi Jumalan yhteydessä (1 Moos. 6:9); siksi vesi hänet pelasti. Kaste on samoin tarkoitettu Jeesuksen omille pelastukseksi ja varjelukseksi synnistä.
        Lankeamisen vaara ei tietenkään poistu kasteessa (1
        Kor. 10: 11, 12), mutta kasteemme muistuttaa väkevän
        saarnan tavoin: "Me, jotka olemme kuolleet pois
        synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö
        tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut
        Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa
        kastetut?" (Room. 62, 3).

        Kirkollinen lapsikaste EI OLE RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
        vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
        pelastuksen häivääkään.

        Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.

        "Verna, sisälukutaitosi ei ole tältä vuosituhannelta. Harjoitapa sitä sisälukutaitoasi, jos siihen kykenet, mutta siitä huolimatta päivitä tietosi Raamatusta eikä luulotteluista."

        Vai niin. Olisiko pitänyt opiskella suomem kieltä Raamatusta? Pitäiskö englannin kieltäkin opiskella englanninkielisestä Raamatusta ja saksan kieltä saksankielisestä? Missä on sellainen yliopisto, jossa kieliä opiskellaan Raamatun pohjalta? Ja millä perusteella esim. Nykysuomen sanakirja ei ole yleispätevä ja myös eri uskontoa tunnustavien hyväksyttävissä?

        Kovin kummallinen käsitys on mielestäni se, että jos ei ole opiskellut suomen kieltä Raamatusta, niin sisälukutaito ei ole tältä vuosituhannelta. Väittäisinpä, että asia on juuri päinvastoin.

        Minusta tälle palstalle kirjoittavien ei-luterilaisten tulisi olla realisteja ja hyväksyä se, että luterilaiset ajattelevat eri tavalla kasteesta kuin he.

        Jotta luterilainen käsitys kasteesta tulisi julki Luterilaisuuspalstalla, lainaan pätkän Katekismusta:

        "Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteella ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.

        Kasteen armo tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin."

        Jos kaipaan tietoja upotuskasteesta, niin osaan kyllä tulla Helluntailaisuuspalstalle tai käydä Googlen avulla lukemassa, mitä siitä kerrotaan, mutta pelkään pahoin, että tuollaiset kirjoitukset kuin sinun vieraannuttavat minut täysin helluntailaisuudesta. Hyvä vain, että helluntailainen naistuttavani ei ole koskaan kritisoinut luterilaista uskoani eikä suomen kielen taitojani.


      • asiantuntija
        Verna kirjoitti:

        "Verna, sisälukutaitosi ei ole tältä vuosituhannelta. Harjoitapa sitä sisälukutaitoasi, jos siihen kykenet, mutta siitä huolimatta päivitä tietosi Raamatusta eikä luulotteluista."

        Vai niin. Olisiko pitänyt opiskella suomem kieltä Raamatusta? Pitäiskö englannin kieltäkin opiskella englanninkielisestä Raamatusta ja saksan kieltä saksankielisestä? Missä on sellainen yliopisto, jossa kieliä opiskellaan Raamatun pohjalta? Ja millä perusteella esim. Nykysuomen sanakirja ei ole yleispätevä ja myös eri uskontoa tunnustavien hyväksyttävissä?

        Kovin kummallinen käsitys on mielestäni se, että jos ei ole opiskellut suomen kieltä Raamatusta, niin sisälukutaito ei ole tältä vuosituhannelta. Väittäisinpä, että asia on juuri päinvastoin.

        Minusta tälle palstalle kirjoittavien ei-luterilaisten tulisi olla realisteja ja hyväksyä se, että luterilaiset ajattelevat eri tavalla kasteesta kuin he.

        Jotta luterilainen käsitys kasteesta tulisi julki Luterilaisuuspalstalla, lainaan pätkän Katekismusta:

        "Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille. Jeesus käski tuomaan lapsia luokseen, koska Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen. Vanhemmat tuovat lapsen kasteella ja rukoilevat yhdessä kummien kanssa hänen puolestaan. Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä.

        Kasteen armo tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin."

        Jos kaipaan tietoja upotuskasteesta, niin osaan kyllä tulla Helluntailaisuuspalstalle tai käydä Googlen avulla lukemassa, mitä siitä kerrotaan, mutta pelkään pahoin, että tuollaiset kirjoitukset kuin sinun vieraannuttavat minut täysin helluntailaisuudesta. Hyvä vain, että helluntailainen naistuttavani ei ole koskaan kritisoinut luterilaista uskoani eikä suomen kielen taitojani.

        Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
        vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
        pelastuksen häivääkään.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
        tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
        eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
        Pyhän Raamatun välillä.

        Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
        molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
        oppeja.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
        lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
        totta.

        Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
        monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
        kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
        on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
        lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

        Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
        suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

        Tässä on esimerkki.

        Kuka pelastuu?

        Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
        koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
        Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

        "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
        mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
        näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
        3:36.

        Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

        "Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
        minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
        hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
        elämään." Joh. 5:24.

        Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
        aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:

        "Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
        täyttää Pyhällä Hengellä jne."

        Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
        rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
        saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
        valhetta.

        Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
        tehdään niin sekavaksi?

        Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
        johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
        kun ei ole pelastuksen häivääkään!

        Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
        päästä taivaaseen.

        Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
        saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
        lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
        edes pelastumaan?

        Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

        "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
        rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
        seurakunnissa." (1kor 14:33)

        Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
        sitten?

        Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

        Älä anna pettää itseäsi!

        Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
        pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
        Kristuksessa:

        "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
        kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
        turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
        teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

        Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
        lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

        Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
        pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
        kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
        2. Piet. 3:9.

        Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
        yksinkertaisena:

        Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

        Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
        lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

        Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
        oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
        tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
        alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
        Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
        saatanan valhe!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
        Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
        pelastaako Jeesus vai lapsikaste.

        Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!

        Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
        opettaa, että lapsikaste pelastaa.

        Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
        kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
        ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
        uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
        kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
        uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.

        Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
        Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
        uskonnollinen eksytys ja valhe?

        Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
        vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
        henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
        määritelmän kanssa kasteesta?

        Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
        tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
        Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
        pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
        lapsikastelu.

        Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
        "kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
        est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
        kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
        yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
        kirkon virallisen opin (lapsikastelu
        uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
        avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
        joutua omantuntonsa
        kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.

        Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
        tuntoja. Hän koki kirkon
        uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:

        "Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
        tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
        suruton mies ja olin kokenut todellisen
        uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
        minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
        uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
        kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
        sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).

        Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
        uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
        regenitorum).

        Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
        seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:

        "Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
        ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
        sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
        puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).

        Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
        kastenäkemystä?

        Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
        muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
        "tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
        B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".

        Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
        suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
        esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
        päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
        sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.

        Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
        näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
        hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
        "Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
        uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
        hartauskirja.

        On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
        menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
        tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.


    • Kosti-Juhani

      "Muuta Hän ei pyydä kuin, että syntisen
      mieli muuttuu ja tämä tekee parannuksen, silloin hän saa sulasta armosta lahjaksi vanhurskauden ja omakohtaisen pelastuksen Kristuksessa".

      Vanhurskauttaminen kyllä seuraa katumusta, mutta ei niin, että se olisi katumisen vaan armon aikaansaannos. Katumus ei ole vanhurskauttamisen vaikuutava syy( causa efficiens), vaan armo.

    • Tutkistelija

      Oliko Johannes kastaja uskossa jo sikiönä, kun kerran hän "oli täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äidin kohdusta saakka"

      Oliko?

      Milloin hän teki tuon ratkaisun jota peräänkuulutat?

      • kysyjä

        Voitko yrittää edes olla kieltämättä sitä,
        että yleisin kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti
        uskoontulon yhteydessä.

        Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä) kirkon
        virallisen opin (lapsikastelu uudestisyntymisen)
        kannattajia, mutta nyt silmien avauduttua on pakko
        sanoutua siitä irti - ellei halua joutua omantuntonsa
        kanssa räikeään ristiriitaan JUMALAN SANAN kanssa.

        Et kai aivan harkitusti ja
        tietoisesti asetu JUMALAN SANAA vastaan
        kastekysymyksessä?

        Ethän sinä voi mennä 'toista kertaa' kasteelle, ennen
        kuin olet mennyt kasteelle ensimmäisen kerran. Onko
        vaikeaa ymmärtää?

        Ei tässä kukaan sinua painosta. Oli vain puhe siitä,
        ettei tuo vauvojen pään vedellä
        valelu ole Uudessa testamentissa ilmenevä kristillinen
        kaste.

        Vauvakastelu on kirkon jäsenrituaali, jolla
        tehtaillaan mistään tajuamattomista vauvoista
        uskollisia kirkollisveron maksajia leipäpappeja
        lihottamaan.

        Mutta tästää maailmasta tai hengellisistä asioista
        mitään tajuamattoman vauvan pään valelu vedellä ei ole
        Raamatullinen kaste. Raamatusta ei sellaista löydy. Se
        on kirkkokuntarituaali, jolle ei löydy perustetta
        Raamatusta.

        Se ei ole Raamtun tarkoittama YKSI kaste.

        Raamatullinen kaste otetaan, kun on tultu uskoon:

        Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
        Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
        anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen
        lahjan. (Apt 2:38 )

        Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää se saa armon.
        Kaikille jotka ottivat Jeesuksen Kristuksen vastaan,
        hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka
        uskoivat hänen nimeensä.

        OLISIKO MAHDOLLISTA; SELKEÄ YKSINKERTAINEN VASTAUS
        KYSYMYKSEEN:

        JOS IHMINEN ON VAUVANA KASTELTU, ONKO HÄN SEN
        PERUSTEELLA
        UUDESTISYNTYNYT JUMALAN LAPSI niin kuin kirkkolahkossa
        väitetään?

        JOS EI, NIIN ONHAN SE MYÖS TOKI NÄILLE YLI 4:LLE
        MILJOONALLE KADOTUKSEEN
        MATKALLA OLEVALLE SUOMALAISELLE KIRKON JÄSENELLE
        ROHKEASTI ÄÄNEEN
        SANOTTAVA, JA LOPETETTAVA KAHDESSA LEIRISSÄ
        ROIKKUMINEN,
        "TOISAALTA KYLLÄ, TOISAALTA EI". ANNATHAN MOLEMPIA
        SIGNAALEJA; ET OLE MITENKÄÄN IRTISANOUTUNUT
        VAUVAKASTELUN KAIKILLA TIEDOSSA OLEVASTA , -KIRKON
        NYKYISIN JOKA LEHDESSÄ JA JUMALANPALVELUKSESSA
        TOISTAMASTA-, VÄITETYSTÄ UUDESTISYNNYTTÄVÄSTÄ
        MERKITYSSISÄLLÖSTÄ, JA SAMALLA KUITENKIN KEHOITAT
        NÄITÄ "UUDESTISYNTYNEITÄ LUTERILAISIA" TOISTAMISEEN
        "RATKAISUNTEON" PAIKALLE?

        KYLLÄHÄN TÄLLE RAAMATUN POHJALTA SELVÄSTI
        RISTIRIITAISELLE NÄKEMYKSELLE TOKI LÖYTYY
        INHIMILLINEN SELITYS: KÄSITEKEKSINTÖ
        "ENNÄTTÄVÄ ARMO".

        SEN PERUSVÄITTÄMÄHÄN "PÄHKINÄNKUORESSA" SELKOKIELELLÄ
        ON; SINÄ
        VAUVAKASTEESSA TULET OTETUKSI KRISTUKSEN SOVITUSTYÖN
        "PIIRIIN", MINKÄ
        "PIIRIINOTTAMISEN" MYÖHEMMIN ITSE VIELÄ VAHVISTAT,
        "KONFIRMOIT"
        RIPPIKOULUN PÄÄTTEEKSI, TAI SITTEN OMALLA YKSITYISELLÄ
        USKONRATKAISULLA.

        TÄTENKÖ SIIS KATSOT VOITAVAN SÄILYTTÄÄ SEKÄ "AARRE
        LASIKAAPISSA"
        KUIN MYÖS VOIMASSAPITÄÄ RAAMATUN MUKAINEN
        HENKILÖKOHTAISEN USKONRATKAISUN TEKEMISEN TARVE?

        INHIMILLISESTI AJATELLEN AIVAN HYVÄKSYTTÄVÄLTÄ
        VAIKUTTAVA ESITYS (TOSIN INHIMILLISESTI AJATELLEN
        IHMISEN ITSENSÄ "ANSAITSEMA" PELASTUS SEKIN VAIKUTTAA
        JÄRKEVÄMMÄLTA KUIN RAAMATUN MUKAINEN "HULLUTUS" -
        NIILLE, JOTKA KADOTUKSEEN JOUTUVAT-), MUTTA RAAMATTU
        EI MISSÄÄN MITENKÄÄN TUE TÄLLAISTA KAHDENVAIHEEN
        USKOVAISUUTTA, VOISI SANOA "PUOLIVÄLINUSKOVAISUUTTA",
        MITÄ NYT ILMISELVÄSTIKIN
        "ENNÄTTÄVÄN ARMON" (MINKÄ:TERMINÄKIN KÄSITTÄMÄTÖN)
        POHJALTA OLET
        KANNATTAMASSA.

        TÄMÄN "ENNÄTTÄVÄ ARMO" KÄSITTEEN ERITYISPIIRTEISIIN
        KUULUU VIELÄ SEKIN, ETTÄ SEN MERKITYSSISÄLLÖN
        ESILLÄPITÄMISTÄ KIRKKO SELVÄSTIKIN "UJOSTELEE",
        NIMITTÄIN JOS VAUVAKASTEESSA JO "TÄYSIMÄÄRÄISESTI"
        UUDESTISYNNYTÄÄN, (KUTEN KIRKKO NYKYISIN
        YKSISELITTEISESTI VÄITTÄÄ), NIIN EIHÄN TÄLLÖIN
        TÄLLAINEN "KAHDENVAIHEEN USKOVAISUUS" OLE MITENKÄÄN
        JOHDONMUKAISTA.

        SUURIN HARHA TÄSSÄ "LASIKAAPISSA OLEVASSA
        PUOLIVÄLINLUTERILAISUUDESSA" "RIVILUTERILAISELLE" ON
        KUITENKIN SEN HENKILÖKOHTAISEN USKONRATKAISUN
        KÄYTÄNNÖSSÄ TARPEETTOMAKSI TEKEVYYDEN VAIKUTUKSESSA.

        "RIVILUTERILAINEN" NIMITTÄIN KUN EI MILLÄÄN TAVOIN OLE
        PERILLÄ TÄMÄN "KEKSINNÖN" -"ENNÄTTÄVÄ ARMO"-
        HIENOUKSISTA, HÄN VAIN "LUOTTAA"
        PAPPIEN VAKUUTUKSEEN; "VAUVAKASTELUN" PERUSTEELLA OLET
        JO JUMALAN LAPSI.

        TÄTEN YHTEENVETONA: NIIN KAUAN KUIN KUKA HYVÄNSÄ ON
        PAPPIEN KANSSA YHTEISRINTAMASSA "VAHVISTAMASSA"
        VAUVAKASTEEN "UUDESTISYNNYTTÄVÄÄ" MERKITYSSISÄLTÖÄ,
        HÄN
        ON TOSIASIALLISESTI JOHDATTAMASSA IANKAIKKISEEN
        KADOTUKSEEN "SYNNIN UNESSA" VAELTAVIA
        KANSSAMATKAAJIAAN, -"NIIN NO, MUTTA KUN
        EIHÄN SE KOIVISTOKAAN KIISTÄ, ETTENKÖ MINÄ PAPPIEN
        VAKUUTTELUN MUKAISESTI
        VAUVAKASTEEN POHJALTA JO OLISI JUMALAN LAPSI, KAIPPA
        TÄSSÄ SITTEN KAIKKI
        KUNNOSSA ON, KUN YHTÄMIELTÄ TUNTUVAT SIELLÄ OLEVAN?
        "-, KIRKKOHAN "KOTIMAAN" SIVUILLA MYÖS OPETTAA; "VOIT
        OLLA USKOVAINEN SIITÄ ITSE TIETÄMÄTTÄSIKÄÄN".

        JA KUTEN RAAMATTU EI MITENKÄÄN TUE AJATUSTA IHMISEN
        "TÄYSIMÄÄRÄISESTÄ" UUDESTISYNTYMISESTÄ TOISTEN
        IHMISTEN PÄÄTTÄMÄNÄ, NIIN YHTÄVÄHÄN SE TUKEE MYÖSKÄÄN
        AJATUSTA "PUOLIVÄLINUSKOVAISEKSI"
        TULEMISESTA SAMALLA MENETELMÄLLÄ, MITÄ "ENNÄTTÄVÄN
        ARMON" KOHDALLA
        KUITENKIN MYÖS AIVAN VAKAVISSAAN OLLAAN VÄITTÄMÄSSÄ

        AINOA RATKAISU ON TÄYSIMÄÄRÄINEN VAUVAKASTELUN
        VALHEESTA
        IRTISANOUTUMINEN.

        MUISTAKAAMME MEITÄ KAIKKIA (USKOSSA OLEVIA) KOSKEVA
        JUMALAN SANAN VAROITUS:

        "Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla
        kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu
        varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta
        tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin
        jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä
        vaadin sinun kädestäsi.(Hes.3:18)

        VAROITUKSESTA ON PUOLET POISSA, JOS VAIKKA KUINKAKIN
        KEHOITAMME IHMISIÄ OTTAMAAN JEESUKSEN VASTAAN
        HENKILÖKOHTAISENA PELASTAJANAAN, MUTTA SAMALLA OLEMME
        HILJAISESTI -JA HEIDÄN TIETENSÄ- EDELLEEN HYVÄKSYMÄSSÄ
        -SIIS TOSIASIALLISESTI VAHVISTAMASSA- HEIDÄN
        VALHEELLISTA KADOTUKSEEN JOHTAVAA vauvakasteluun
        perustuvaa TURVAANSA, SE KUN KÄYTÄNNÖSSÄ ESTÄÄ HEITÄ
        TEKEMÄSTÄ OMAA HENKILÖKOHTAISTA RATKAISUAAN, -KUINKA
        KUKAAN SELLAISTA TAVOITTELEE, MINKÄ USKOO ITSELLÄÄN JO
        OLEVAN-?

        MIKÄ PAKOTTAA KOURISTUKSENOMAISESTI "ROIKKUMAAN"
        KIINNI MITÄ IHMEELLISIMMIN OPPIRAKENNEYRITELMIN
        TUETUSSA VAUVAKASTELUVALHEESSA, TÄMÄ KUN ON SE SUURIN
        YKSITTÄINEN INHIMILLINEN IHMISTEN USKOONTULOA ESTÄVÄ
        "JARRU".

        "NO MUTTA KUN SINÄHÄN OLET JO JUMALAN LAPSI".
        Ristiäiset on nimen anto tilaisuus lapselle, jolla
        lapsi orjuutetaan kirkon orjaksi ja veronmaksajaksi.

        Onhan TOKI TIETENKIN ALKEELLISIMMANKIN PSYKOLOGIAN
        POHJALTA täysin selvää: kuinka kukaan sellaista
        tavoittelee minkä uskoo itsellään jo olevan. EIKÄ
        USKOONTULO OLE KASVATUKSEN TULOSTA. EIKÄ MYÖSKÄÄN
        NÄILLÄ ITSEKIN VAUVAKASTETUILLA (siis tosiasiallisesti
        milloinkaan uskoontulemattomilla)
        vanhemmilla ole edes edellytyksiä antaa TODELLISTA
        kristillistä kasvatusta.

        Luterilaisen pitää ITSE HENKILÖKOHTAISESTI tehdä oma
        USKONRATKAISUNSA kun Jumala häntä KUTSUU, SEKÄ tämän
        jälkeen uskoon tultuaan KASTATTAA itsensä.

        Siis EI KASTEELLA , EIKÄ VARSINKAAN VANHEMPIEN
        PÄÄTTÄMÄNÄ
        UUDESTISYNNYTÄ.


      • Mies5
        kysyjä kirjoitti:

        Voitko yrittää edes olla kieltämättä sitä,
        että yleisin kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti
        uskoontulon yhteydessä.

        Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä) kirkon
        virallisen opin (lapsikastelu uudestisyntymisen)
        kannattajia, mutta nyt silmien avauduttua on pakko
        sanoutua siitä irti - ellei halua joutua omantuntonsa
        kanssa räikeään ristiriitaan JUMALAN SANAN kanssa.

        Et kai aivan harkitusti ja
        tietoisesti asetu JUMALAN SANAA vastaan
        kastekysymyksessä?

        Ethän sinä voi mennä 'toista kertaa' kasteelle, ennen
        kuin olet mennyt kasteelle ensimmäisen kerran. Onko
        vaikeaa ymmärtää?

        Ei tässä kukaan sinua painosta. Oli vain puhe siitä,
        ettei tuo vauvojen pään vedellä
        valelu ole Uudessa testamentissa ilmenevä kristillinen
        kaste.

        Vauvakastelu on kirkon jäsenrituaali, jolla
        tehtaillaan mistään tajuamattomista vauvoista
        uskollisia kirkollisveron maksajia leipäpappeja
        lihottamaan.

        Mutta tästää maailmasta tai hengellisistä asioista
        mitään tajuamattoman vauvan pään valelu vedellä ei ole
        Raamatullinen kaste. Raamatusta ei sellaista löydy. Se
        on kirkkokuntarituaali, jolle ei löydy perustetta
        Raamatusta.

        Se ei ole Raamtun tarkoittama YKSI kaste.

        Raamatullinen kaste otetaan, kun on tultu uskoon:

        Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen
        Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne
        anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen
        lahjan. (Apt 2:38 )

        Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää se saa armon.
        Kaikille jotka ottivat Jeesuksen Kristuksen vastaan,
        hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka
        uskoivat hänen nimeensä.

        OLISIKO MAHDOLLISTA; SELKEÄ YKSINKERTAINEN VASTAUS
        KYSYMYKSEEN:

        JOS IHMINEN ON VAUVANA KASTELTU, ONKO HÄN SEN
        PERUSTEELLA
        UUDESTISYNTYNYT JUMALAN LAPSI niin kuin kirkkolahkossa
        väitetään?

        JOS EI, NIIN ONHAN SE MYÖS TOKI NÄILLE YLI 4:LLE
        MILJOONALLE KADOTUKSEEN
        MATKALLA OLEVALLE SUOMALAISELLE KIRKON JÄSENELLE
        ROHKEASTI ÄÄNEEN
        SANOTTAVA, JA LOPETETTAVA KAHDESSA LEIRISSÄ
        ROIKKUMINEN,
        "TOISAALTA KYLLÄ, TOISAALTA EI". ANNATHAN MOLEMPIA
        SIGNAALEJA; ET OLE MITENKÄÄN IRTISANOUTUNUT
        VAUVAKASTELUN KAIKILLA TIEDOSSA OLEVASTA , -KIRKON
        NYKYISIN JOKA LEHDESSÄ JA JUMALANPALVELUKSESSA
        TOISTAMASTA-, VÄITETYSTÄ UUDESTISYNNYTTÄVÄSTÄ
        MERKITYSSISÄLLÖSTÄ, JA SAMALLA KUITENKIN KEHOITAT
        NÄITÄ "UUDESTISYNTYNEITÄ LUTERILAISIA" TOISTAMISEEN
        "RATKAISUNTEON" PAIKALLE?

        KYLLÄHÄN TÄLLE RAAMATUN POHJALTA SELVÄSTI
        RISTIRIITAISELLE NÄKEMYKSELLE TOKI LÖYTYY
        INHIMILLINEN SELITYS: KÄSITEKEKSINTÖ
        "ENNÄTTÄVÄ ARMO".

        SEN PERUSVÄITTÄMÄHÄN "PÄHKINÄNKUORESSA" SELKOKIELELLÄ
        ON; SINÄ
        VAUVAKASTEESSA TULET OTETUKSI KRISTUKSEN SOVITUSTYÖN
        "PIIRIIN", MINKÄ
        "PIIRIINOTTAMISEN" MYÖHEMMIN ITSE VIELÄ VAHVISTAT,
        "KONFIRMOIT"
        RIPPIKOULUN PÄÄTTEEKSI, TAI SITTEN OMALLA YKSITYISELLÄ
        USKONRATKAISULLA.

        TÄTENKÖ SIIS KATSOT VOITAVAN SÄILYTTÄÄ SEKÄ "AARRE
        LASIKAAPISSA"
        KUIN MYÖS VOIMASSAPITÄÄ RAAMATUN MUKAINEN
        HENKILÖKOHTAISEN USKONRATKAISUN TEKEMISEN TARVE?

        INHIMILLISESTI AJATELLEN AIVAN HYVÄKSYTTÄVÄLTÄ
        VAIKUTTAVA ESITYS (TOSIN INHIMILLISESTI AJATELLEN
        IHMISEN ITSENSÄ "ANSAITSEMA" PELASTUS SEKIN VAIKUTTAA
        JÄRKEVÄMMÄLTA KUIN RAAMATUN MUKAINEN "HULLUTUS" -
        NIILLE, JOTKA KADOTUKSEEN JOUTUVAT-), MUTTA RAAMATTU
        EI MISSÄÄN MITENKÄÄN TUE TÄLLAISTA KAHDENVAIHEEN
        USKOVAISUUTTA, VOISI SANOA "PUOLIVÄLINUSKOVAISUUTTA",
        MITÄ NYT ILMISELVÄSTIKIN
        "ENNÄTTÄVÄN ARMON" (MINKÄ:TERMINÄKIN KÄSITTÄMÄTÖN)
        POHJALTA OLET
        KANNATTAMASSA.

        TÄMÄN "ENNÄTTÄVÄ ARMO" KÄSITTEEN ERITYISPIIRTEISIIN
        KUULUU VIELÄ SEKIN, ETTÄ SEN MERKITYSSISÄLLÖN
        ESILLÄPITÄMISTÄ KIRKKO SELVÄSTIKIN "UJOSTELEE",
        NIMITTÄIN JOS VAUVAKASTEESSA JO "TÄYSIMÄÄRÄISESTI"
        UUDESTISYNNYTÄÄN, (KUTEN KIRKKO NYKYISIN
        YKSISELITTEISESTI VÄITTÄÄ), NIIN EIHÄN TÄLLÖIN
        TÄLLAINEN "KAHDENVAIHEEN USKOVAISUUS" OLE MITENKÄÄN
        JOHDONMUKAISTA.

        SUURIN HARHA TÄSSÄ "LASIKAAPISSA OLEVASSA
        PUOLIVÄLINLUTERILAISUUDESSA" "RIVILUTERILAISELLE" ON
        KUITENKIN SEN HENKILÖKOHTAISEN USKONRATKAISUN
        KÄYTÄNNÖSSÄ TARPEETTOMAKSI TEKEVYYDEN VAIKUTUKSESSA.

        "RIVILUTERILAINEN" NIMITTÄIN KUN EI MILLÄÄN TAVOIN OLE
        PERILLÄ TÄMÄN "KEKSINNÖN" -"ENNÄTTÄVÄ ARMO"-
        HIENOUKSISTA, HÄN VAIN "LUOTTAA"
        PAPPIEN VAKUUTUKSEEN; "VAUVAKASTELUN" PERUSTEELLA OLET
        JO JUMALAN LAPSI.

        TÄTEN YHTEENVETONA: NIIN KAUAN KUIN KUKA HYVÄNSÄ ON
        PAPPIEN KANSSA YHTEISRINTAMASSA "VAHVISTAMASSA"
        VAUVAKASTEEN "UUDESTISYNNYTTÄVÄÄ" MERKITYSSISÄLTÖÄ,
        HÄN
        ON TOSIASIALLISESTI JOHDATTAMASSA IANKAIKKISEEN
        KADOTUKSEEN "SYNNIN UNESSA" VAELTAVIA
        KANSSAMATKAAJIAAN, -"NIIN NO, MUTTA KUN
        EIHÄN SE KOIVISTOKAAN KIISTÄ, ETTENKÖ MINÄ PAPPIEN
        VAKUUTTELUN MUKAISESTI
        VAUVAKASTEEN POHJALTA JO OLISI JUMALAN LAPSI, KAIPPA
        TÄSSÄ SITTEN KAIKKI
        KUNNOSSA ON, KUN YHTÄMIELTÄ TUNTUVAT SIELLÄ OLEVAN?
        "-, KIRKKOHAN "KOTIMAAN" SIVUILLA MYÖS OPETTAA; "VOIT
        OLLA USKOVAINEN SIITÄ ITSE TIETÄMÄTTÄSIKÄÄN".

        JA KUTEN RAAMATTU EI MITENKÄÄN TUE AJATUSTA IHMISEN
        "TÄYSIMÄÄRÄISESTÄ" UUDESTISYNTYMISESTÄ TOISTEN
        IHMISTEN PÄÄTTÄMÄNÄ, NIIN YHTÄVÄHÄN SE TUKEE MYÖSKÄÄN
        AJATUSTA "PUOLIVÄLINUSKOVAISEKSI"
        TULEMISESTA SAMALLA MENETELMÄLLÄ, MITÄ "ENNÄTTÄVÄN
        ARMON" KOHDALLA
        KUITENKIN MYÖS AIVAN VAKAVISSAAN OLLAAN VÄITTÄMÄSSÄ

        AINOA RATKAISU ON TÄYSIMÄÄRÄINEN VAUVAKASTELUN
        VALHEESTA
        IRTISANOUTUMINEN.

        MUISTAKAAMME MEITÄ KAIKKIA (USKOSSA OLEVIA) KOSKEVA
        JUMALAN SANAN VAROITUS:

        "Jos minä sanon jumalattomalle: sinun on kuolemalla
        kuoltava, mutta sinä et häntä varoita etkä puhu
        varoittaaksesi jumalatonta hänen jumalattomasta
        tiestänsä, että pelastaisit hänen henkensä, niin
        jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä
        vaadin sinun kädestäsi.(Hes.3:18)

        VAROITUKSESTA ON PUOLET POISSA, JOS VAIKKA KUINKAKIN
        KEHOITAMME IHMISIÄ OTTAMAAN JEESUKSEN VASTAAN
        HENKILÖKOHTAISENA PELASTAJANAAN, MUTTA SAMALLA OLEMME
        HILJAISESTI -JA HEIDÄN TIETENSÄ- EDELLEEN HYVÄKSYMÄSSÄ
        -SIIS TOSIASIALLISESTI VAHVISTAMASSA- HEIDÄN
        VALHEELLISTA KADOTUKSEEN JOHTAVAA vauvakasteluun
        perustuvaa TURVAANSA, SE KUN KÄYTÄNNÖSSÄ ESTÄÄ HEITÄ
        TEKEMÄSTÄ OMAA HENKILÖKOHTAISTA RATKAISUAAN, -KUINKA
        KUKAAN SELLAISTA TAVOITTELEE, MINKÄ USKOO ITSELLÄÄN JO
        OLEVAN-?

        MIKÄ PAKOTTAA KOURISTUKSENOMAISESTI "ROIKKUMAAN"
        KIINNI MITÄ IHMEELLISIMMIN OPPIRAKENNEYRITELMIN
        TUETUSSA VAUVAKASTELUVALHEESSA, TÄMÄ KUN ON SE SUURIN
        YKSITTÄINEN INHIMILLINEN IHMISTEN USKOONTULOA ESTÄVÄ
        "JARRU".

        "NO MUTTA KUN SINÄHÄN OLET JO JUMALAN LAPSI".
        Ristiäiset on nimen anto tilaisuus lapselle, jolla
        lapsi orjuutetaan kirkon orjaksi ja veronmaksajaksi.

        Onhan TOKI TIETENKIN ALKEELLISIMMANKIN PSYKOLOGIAN
        POHJALTA täysin selvää: kuinka kukaan sellaista
        tavoittelee minkä uskoo itsellään jo olevan. EIKÄ
        USKOONTULO OLE KASVATUKSEN TULOSTA. EIKÄ MYÖSKÄÄN
        NÄILLÄ ITSEKIN VAUVAKASTETUILLA (siis tosiasiallisesti
        milloinkaan uskoontulemattomilla)
        vanhemmilla ole edes edellytyksiä antaa TODELLISTA
        kristillistä kasvatusta.

        Luterilaisen pitää ITSE HENKILÖKOHTAISESTI tehdä oma
        USKONRATKAISUNSA kun Jumala häntä KUTSUU, SEKÄ tämän
        jälkeen uskoon tultuaan KASTATTAA itsensä.

        Siis EI KASTEELLA , EIKÄ VARSINKAAN VANHEMPIEN
        PÄÄTTÄMÄNÄ
        UUDESTISYNNYTÄ.

        Tahdotko kertoa, että
        mistä suuntauksesta olet? / Minkälaisissa piireissä liikut?


      • uudestisyntynyt
        Mies5 kirjoitti:

        Tahdotko kertoa, että
        mistä suuntauksesta olet? / Minkälaisissa piireissä liikut?

        Jeesuksen pelastamien (ei laspikasteluharhoissa vaeltavien uudestisyntymättömien pakanoitten)uudestisyntyneitten piireistä.


      • Kysymys
        uudestisyntynyt kirjoitti:

        Jeesuksen pelastamien (ei laspikasteluharhoissa vaeltavien uudestisyntymättömien pakanoitten)uudestisyntyneitten piireistä.

        Tarkoitatko vapaita suuntia (helluntailaisuus, vapaakirkko, baptistit tms.)?

        Kun on olemassa muunkinlaisia suuntauksia, joissa vaaditaan aikuiskastetta / kielletään lapsikaste. (Jotkin ovat pahemmin harhassa kuin toiset.)

        Lisäksi luterilaisessa kirkossakin on lapsikasteen kannattajia, jotka siirtävät uudestisyntymisen vanhemmalle iälle...


      • Mikko
        Kysymys kirjoitti:

        Tarkoitatko vapaita suuntia (helluntailaisuus, vapaakirkko, baptistit tms.)?

        Kun on olemassa muunkinlaisia suuntauksia, joissa vaaditaan aikuiskastetta / kielletään lapsikaste. (Jotkin ovat pahemmin harhassa kuin toiset.)

        Lisäksi luterilaisessa kirkossakin on lapsikasteen kannattajia, jotka siirtävät uudestisyntymisen vanhemmalle iälle...

        Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

        Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
        12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

        Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
        uskovien seurakunta.

        Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
        tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

        Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
        ja
        sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
        seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

        Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
        vaikeuksissa:

        Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
        seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

        Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
        seurakunnaksi'.

        Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
        olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

        Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
        nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

        Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
        "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
        1:l).

        Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
        seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
        Tess. 1:
        6; Apt. 5:13, 14).

        Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
        seurakunnan
        jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
        kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

        Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

        On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
        uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
        Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
        mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

        Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
        -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
        elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
        seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

        Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

        "Pelto on maailma" (Matt.13:38).

        Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
        elävät samassa maailmassa rinnakkain.

        Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
        tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

        Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
        seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
        (Apt.
        2:41).

        Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
        muutkin
        pakanakansat.

        Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

        Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
        kristittyä.

        Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
        kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
        heille kaikki Raamatun aarteet.

        Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
        henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
        10).

        Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
        Jaak.
        1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

        Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
        seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
        tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
        on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

        Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
        tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

        Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
        häntä eikä
        missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.


      • Kysymys
        Mikko kirjoitti:

        Tiesitkö, että Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia:

        Kristukseen uskovien seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor.
        12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne ovat näkyvä seurakunta(Apt. 2:41).

        Jos kastelemme sylilapsia, seurakunta ei voi olla
        uskovien seurakunta.

        Siihenhän tullaan vain uskosta Herraan ja syntiä
        tekeviä nuhdellaan ja lopulta erotetaan, elleivät he tee parannusta.

        Jokainen raamatullisesti uskoontullut Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt
        ja
        sitten raamatullisesti kastettu liitetään Raamatun mukaan Kristuksen
        seurakuntaan (Gal. 3:26, 27; Apt. 2:41, 42 46).

        Sylilapsena kirkollisesti kasteltujen kohdalla oltaisiin suurissa
        vaikeuksissa:

        Missä vaiheessa heidät tulisi erottaa
        seurakunnasta, elleivät tule uskoviksi?

        Lapsikastelua käyttävä seurakunta muodostuu välttämättä 'sekalaiseksi
        seurakunnaksi'.

        Jos ymmärrämme, mitä Raamattu opettaa seurakunnasta,
        olemme samalla ymmärtäneet myös raamatullisen kasteopin.

        Korinton seurakunnan jäsenistä Paavali sanoo, että
        nämä ovat "kutsutut ja pyhät" (1 Kor. 1: 2).

        Efeson seurakunnalle lähetetty kirje oli tarkoitettu
        "Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef
        1:l).

        Uuden testamentin seurakunnat olivat kaikki kristukseen uskovien
        seurakuntia (ks. myös Room. 1:7; Gal. 1:2; 3:26; Fil.1:1; Kol. 1:2; 1
        Tess. 1:
        6; Apt. 5:13, 14).

        Jos apostolit olisivat kirkollisesti kastelleet rintalapset,
        seurakunnan
        jäseniä ei olisi enää muutaman vuoden kuluttua uskallettu
        kutsua "pyhiksi ja uskoviksi", koska joukossa olisi jo ollut muitakin.

        Aikaisemmin minulla oli monimutkainen seurakunta oppi:

        On näkyvä seurakunta, johon kuuluu muitakin kuin
        uskovia. Näkymätön seurakunta on sitten varsinainen
        Kristukseen uskovien joukko, tosi seurakunta. Viimeksi
        mainittu kuuluu osana näkyvään seurakuntaan.

        Tätä oppia on perusteltu Raamatun nisu ja luste
        -vertauksella. Nisu ja luste saivat kasvaa rinnakkain
        elonleikkuuseen asti. Tähän nojaten on esitetty, että
        seurakuntaan voi kuulua kääntymättömiäkin.

        Herra Jeesus Kristus selitti kuitenkin toisin kuin kirkollisuus:

        "Pelto on maailma" (Matt.13:38).

        Seurakunnan jäsenet ja uskosta osattomat
        elävät samassa maailmassa rinnakkain.

        Näkymätöntä seurakuntaa ei ole Raamatun mukaan; päinvastoin sen
        tulee 'loistaa kaikille huoneessa oleville"(Matt.5:15).

        Raamattu tuntee vain yhdenlaisia seurakuntia: uskovien
        seurakuntia (vrt. Ef. 2:1-6, 13, 19; 1 Kor. 12:13).

        Jotka ottavat Sanan vastaan, ne tulee liittää näkyvään seurakuntaan
        (Apt.
        2:41).

        Oma lapsikastelulla eksytetty maamme on lähetystyön kohde, kuten
        muutkin
        pakanakansat.

        Kristillinen tietomme eikä lapsikastelu tee meistä kristittyä kansaa.

        Eihän pelkkä pään tieto voi tehdä yksityisestä ihmisestäkään
        kristittyä.

        Sitä mukaa kuin teemme opetuslapsiksi kaikkia kansoja,
        kastamme niiden uskoon tulleet jäsenet ja opetamme
        heille kaikki Raamatun aarteet.

        Sylilasta ei voi tehdä lapsikastelulla opetuslapseksi. Tarvitaan
        henkilökohtainen usko syntien anteeksi Antajaan (Room. 3:21-26; 10:9,
        10).

        Usko tulee kuulemisesta (Room.10:17), Sanan kautta (1 Piet. 1:3, 23;
        Jaak.
        1:18) eikä millään taikatempulla kuten esim juuri lapsikastelulla.

        Jakeen Mark. 16:16 sisältö on joskus lapsikastelulahkossa esitetty
        seuraavasti: "Joka uskoo ja on kastettu, se pelastuu"
        tai: "Uskova ja kastettu on pelastuva". Kastaa-sanan
        on selitetty olevan menneessä muodossa, aoristissa.

        Alkukielessä myös uskoa-verbi on aoristissa, ja
        tarkasti ottaen virke tulisi kääntää:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu. "

        Se, joka ei usko, tuomitaan kadotukseen. Jeesus ei käskenyt kastaa
        häntä eikä
        missään esitä viittaustakaan lapsikastelun puolesta.

        Mihin seurakuntaan kuulut?

        Kirkosta:

        http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/VII.html
        ->
        Mm.
        "Vastapuoli on tuominnut meidän Tunnustuksemme seitsemännen opinkohdan, jossa me väitämme, että kirkko on pyhien yhteisö."

        http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/augstunn.html
        ->
        VII & VIII
        "Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan."

        //Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.//


      • Neiti
        Kysymys kirjoitti:

        Mihin seurakuntaan kuulut?

        Kirkosta:

        http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/VII.html
        ->
        Mm.
        "Vastapuoli on tuominnut meidän Tunnustuksemme seitsemännen opinkohdan, jossa me väitämme, että kirkko on pyhien yhteisö."

        http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/augstunn.html
        ->
        VII & VIII
        "Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan."

        //Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.//

        Kysymyksiä vauvakastelijoille sekä oikeat vastaukset
        (R),
        joita ei Raamattu kumoa, vaan päinvastoin vahvistaa.

        1. Onko Jumala kaikkina aikoina uudestisynnyttänyt
        ihmisiä vauvakastelussa?

        R: Ei koskaan.

        2. Onko kukaan pelastunut ilman vauvakastelua?

        R: Paljon ihmisiä. Kukaan ei ole pelastunut
        vauvakastelun kautta.

        3. Voiko joku toinen toimittaa oikeata vauvakastelua
        kuin luterilainen pappismies?

        R: Vauvakastelu on aina väärä.

        4. Kuinka vanha vauvan pitää olla että kastelu olisi
        oikea?

        R: Vauvakastelu ei ole koskaan oikea.

        5. Onko porttokirkon (roomalaiskatolinen kirkko)
        toimittamat vauvakastelut yhtä tehokkaita
        uudestisynnyttämään vauvoja kuin luterilaisten
        vauvakastelut? Jos ei, mikä ero niillä on?

        R: Yhtä tehottomia molemmat.

        6. Jos vauva sattuisi kuolemaan juuri ennen
        priiskottamista, meneekö se helvetin iankaikkiseen
        tuleen?

        R: Vauva menee taivaaseen jos on uudesti synnytetty
        ennen kuolemaa, riippumatta laittomista
        vauvakasteluista.

        7. Saako vauvakastelua toimittaessa käyttää saastaista

        vettä?

        R: Vauvakastelu on joka tapauksessa laittomuutta joten

        päättäkööt itse mitä vettä käyttävät.

        8. Ovatko kaikki ne jotka uskovat upotuskasteen olevan

        oikea kasteen muoto uudestisyntymättömiä?

        R: Eivät ole. Ne jotka pysyvät Kristuksen opissa
        näyttävät että ovat Jumalan lapsia armosta.

        9. Kuinka paljon vettä pitää priiskottaa vauvan päälle

        että tapahtuu uudestisyntyminen?

        R: Ei koskaan uudestisynny vesikasteessa.

        10. Voiko vauva uudestisyntyä kastelutoimituksen
        kautta jos kummit eivät usko Jeesuksen jumaluuteen?

        R: Ei koskaan uudestisynny kastelussa, riippumatta
        laittomista keksinnöistä kuten kummit.

        11. Voiko Jumala uudestisynnyttää vauvaa jos ei ole
        mitään kummeja?

        R: Voi, ja synnyttääkin uudesti jos vauva on valittu,
        ilman instrumentteja.

        12. Mikä on se evankeliumi mitä luterilaiset
        saarnaavat hengellisesti kuolleille vauvoilleen niin
        että he uudestisyntyvät kastelun ja kastelu sanan
        kautta?

        R: Eivät koskaan saarnaa Raamatun evankeliumia
        lapsilleen kastelutoimituksen yhteydessä. Ja vaikka
        saarnaisivat lapsi ei uudesti syntyisi saarnatun sanan

        kautta ja/tai veden valelun kautta tai lapsikastelussa

        koska Jumala ei näin toimi.

        13. Onko Jumala koskaan uudestisynnyttänyt jotakuta
        vauvaa ennen kastelutoimitusta?

        R: Mahdollisesti, muttei koskaan kastelussa tai
        kastelun kautta, vaan omasta suverenisesta tahdostaan.

        14. Jos vauva on kasteltu 3 kk.:n ikäisenä ja
        uudestisyntynyt, mutta neljännestä vuodesta eteenpäin
        hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista käyttäytymistä

        aina seitsemänteen vuoteen saakka, jolloin kuolee
        kiroten Jumalaa, meneekö tämä lapsi taivaaseen? Onko
        kastelussa vauvaan sisääntungettu uudestisyntyminen
        rauennut tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa
        tapauksessa tapahtua lapsen sisimmässä?

        R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.

        14. Voiko kukaan pelastua jos ei ole jostain syystä
        nauttinut Herran ehtoollista?

        R: Voi. Ristin ryöväri on eräs esimerkki.

        15. Voiko vauvana kasteltu ja uudestisyntynyt mutta
        sittemmin homoseksuaalina elänyt päästä Jumalan luokse

        jos kuolee sellaisena? Voiko päästä taivaaseen
        samanlainen ihminen jos kuolee ennen konfirmaatiota?

        R: Kukaan ei uudestisynny kasteessa tai kastelussa.
        Homoseksuaalina elänyt ja kuollut ei ole Jumalan
        lapsi, vaan perkeleen. Konfirmaatio on laiton toimitus

        jolla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.

        16. Miksi luterilaisessa kirkossa on niin monta
        vauvakastelussa uudestisyntynyttä kristittyä jotka
        elävät avoimessa homoudessa, huorinteossa,
        saatananpalvonnassa, huumeenkäyttäjänä, murhaajana,
        ateistina jne.?

        Menevätkö nämä taivaaseen koska heitä kerran
        kasteltiin vauvana ja uudestisyntyivät uskon ja
        kastelunsa kautta, kuten kirkko esittää?

        R: Eivät ole uudestisyntyneitä. Ei kukaan ole
        uudestisyntynyt vauvakastelussa.

        18. Voiko saatanan kirkon papin toimittama
        vauvakastelu kolmiyhteisen Jumalan nimeen saada aikaan

        uudestisyntymistä?

        R: Ei voi, yhtä vähän kuin luterilaisen papin
        toimitus.

        19. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
        armo”?

        R: Ei missään.

        20. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
        liitto”?

        R: Ei missään.

        21. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
        lapsikaste?

        R: Ei missään.

        22. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa kummi?

        R: Ei missään.

        23. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa hätäkaste?

        R: Ei missään.

        24. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
        lupaukset”?

        R: Ei missään.

        25. Missä kohden Raamatussa löytyy sanapari ”kasteen
        sakramentti”?

        R: Ei missään.

        26. Missä kohden Raamatussa käytetään sanapari
        ”ehtoollisen sakramentti”?

        R: Ei missään.

        27. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
        rippikoulu?

        R: Ei missään.

        28. Missä kohden Raamatussa käytetään sanoja ”kasteen
        liiton uusiminen”?

        R: Ei missään.

        Vauvakastelu on erittäin pirullinen ja eksyttävä ja
        toisaalta naurettava asia, mutta se on
        perkeleellisintä ja salakavalinta harhaoppia, sekä
        taikauskoa, jolla saatana saa eniten sieluja
        helvettiin!

        "Lain tykö ja todistuksen tykö, elleivät puhu tämän
        sanan mukaan se on koska heillä ei ole aamunkoittoa."
        (Jes.8:20, vrt. vanha Biblia). "Kuka
        ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa,
        hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy,
        hänellä on sekä Isä että Poika." (2Joh.9).

        ks. 2Pie.2:1&3; Room.16:18; Jes.8:20(vanha Biblia);
        Ilm. 22:18; 1Tim.1:3,7; Matt.15:9; 2Joh.9.

        Jos vauva on kirkollisessa taikariitissä kasteltu 3
        kk.:n ikäisenä ja näin kirkollisen opetuksen mukaan
        uudestisynnytetty, mutta neljännestä vuodesta
        eteenpäin hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista
        käyttäytymistä aina kuolemaansa asti, kun on sitä
        ennen hoitanut virkaansa kirkollisessa
        eksytyslaitoksessa kastellen ja vihkien homopareja
        (tulevaisuuden ev.lut.kirkossa lähivuosien skenaario)
        jne. , jolloin kuolee homoaktissa kiroten Jumalaa,
        meneekö tämä kirkollisesti lapsikasteltu taivaaseen?

        Onko kastelussa vauvaan kirkollisesti sisääntungettu
        uudestisyntymisen saatanallinen sakramentti rauennut
        tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa tapauksessa
        tapahtua lapsen sisimmässä?

        R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.

        Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
        "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

        "Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
        mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
        lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
        puuttuu."

        Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
        Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

        "Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
        ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
        vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

        Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
        "Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

        "Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
        upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
        ulkonaisestikuvasi kuolemista."

        Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
        "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

        "UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
        kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
        vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
        tulemista."

        Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

        "Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
        kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
        nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
        käyttöä."

        Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
        lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
        yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
        sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
        vastustettu?

        Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
        LAPSIKASTETTA!

        Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
        Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
        sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
        harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
        pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?

        Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
        Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
        järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
        käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
        Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
        Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa
        mainiosti luterilais-protestanttinen
        Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen
        osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet
        30-64) selostetaan:

        "Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon
        ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen.

        ... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa
        annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu
        Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus
        kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste
        Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu
        oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."

        Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä

        luku selostaa:

        "Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä
        valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka
        saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja
        eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää
        kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun
        kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen
        toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan,
        Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä
        tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui
        Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti
        apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen
        Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti

        ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."

        Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan
        uskonto (vuodet 311- 395), luemme:

        "Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska
        kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä

        mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä,
        lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi,
        joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ...
        ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää
        noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin
        vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä
        (aspersio)."

        Edellä esitettämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus
        todellakin pitää todennäköisenä, että alkuaan
        apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä
        uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli
        perustettu katekumenaattejakin eli kastekouluja
        kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta
        periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi.

        Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli

        vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko

        lapsia lainkaan.

        Vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua
        kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli
        katekumenaattikin lakkasi.

        Edellä esitettyjen historian tosiasioiden valossa,
        väitteitä sylilapsikasteen apostoliselta ajalta
        periytymisestä ei suinkaan ole syytä hyväksyä sen
        perusteella, että jotkut kirkkoisät tällaista
        väittävät.

        Varsinkin Uuden testamentin opetusten valossa nämä
        lausumat eivät todellakaan vakuuta, eli ne eivät
        osoittaudu totuusarvoltaan luotettaviksi.


      • Ihmisluonto on turmeltunut
        Neiti kirjoitti:

        Kysymyksiä vauvakastelijoille sekä oikeat vastaukset
        (R),
        joita ei Raamattu kumoa, vaan päinvastoin vahvistaa.

        1. Onko Jumala kaikkina aikoina uudestisynnyttänyt
        ihmisiä vauvakastelussa?

        R: Ei koskaan.

        2. Onko kukaan pelastunut ilman vauvakastelua?

        R: Paljon ihmisiä. Kukaan ei ole pelastunut
        vauvakastelun kautta.

        3. Voiko joku toinen toimittaa oikeata vauvakastelua
        kuin luterilainen pappismies?

        R: Vauvakastelu on aina väärä.

        4. Kuinka vanha vauvan pitää olla että kastelu olisi
        oikea?

        R: Vauvakastelu ei ole koskaan oikea.

        5. Onko porttokirkon (roomalaiskatolinen kirkko)
        toimittamat vauvakastelut yhtä tehokkaita
        uudestisynnyttämään vauvoja kuin luterilaisten
        vauvakastelut? Jos ei, mikä ero niillä on?

        R: Yhtä tehottomia molemmat.

        6. Jos vauva sattuisi kuolemaan juuri ennen
        priiskottamista, meneekö se helvetin iankaikkiseen
        tuleen?

        R: Vauva menee taivaaseen jos on uudesti synnytetty
        ennen kuolemaa, riippumatta laittomista
        vauvakasteluista.

        7. Saako vauvakastelua toimittaessa käyttää saastaista

        vettä?

        R: Vauvakastelu on joka tapauksessa laittomuutta joten

        päättäkööt itse mitä vettä käyttävät.

        8. Ovatko kaikki ne jotka uskovat upotuskasteen olevan

        oikea kasteen muoto uudestisyntymättömiä?

        R: Eivät ole. Ne jotka pysyvät Kristuksen opissa
        näyttävät että ovat Jumalan lapsia armosta.

        9. Kuinka paljon vettä pitää priiskottaa vauvan päälle

        että tapahtuu uudestisyntyminen?

        R: Ei koskaan uudestisynny vesikasteessa.

        10. Voiko vauva uudestisyntyä kastelutoimituksen
        kautta jos kummit eivät usko Jeesuksen jumaluuteen?

        R: Ei koskaan uudestisynny kastelussa, riippumatta
        laittomista keksinnöistä kuten kummit.

        11. Voiko Jumala uudestisynnyttää vauvaa jos ei ole
        mitään kummeja?

        R: Voi, ja synnyttääkin uudesti jos vauva on valittu,
        ilman instrumentteja.

        12. Mikä on se evankeliumi mitä luterilaiset
        saarnaavat hengellisesti kuolleille vauvoilleen niin
        että he uudestisyntyvät kastelun ja kastelu sanan
        kautta?

        R: Eivät koskaan saarnaa Raamatun evankeliumia
        lapsilleen kastelutoimituksen yhteydessä. Ja vaikka
        saarnaisivat lapsi ei uudesti syntyisi saarnatun sanan

        kautta ja/tai veden valelun kautta tai lapsikastelussa

        koska Jumala ei näin toimi.

        13. Onko Jumala koskaan uudestisynnyttänyt jotakuta
        vauvaa ennen kastelutoimitusta?

        R: Mahdollisesti, muttei koskaan kastelussa tai
        kastelun kautta, vaan omasta suverenisesta tahdostaan.

        14. Jos vauva on kasteltu 3 kk.:n ikäisenä ja
        uudestisyntynyt, mutta neljännestä vuodesta eteenpäin
        hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista käyttäytymistä

        aina seitsemänteen vuoteen saakka, jolloin kuolee
        kiroten Jumalaa, meneekö tämä lapsi taivaaseen? Onko
        kastelussa vauvaan sisääntungettu uudestisyntyminen
        rauennut tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa
        tapauksessa tapahtua lapsen sisimmässä?

        R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.

        14. Voiko kukaan pelastua jos ei ole jostain syystä
        nauttinut Herran ehtoollista?

        R: Voi. Ristin ryöväri on eräs esimerkki.

        15. Voiko vauvana kasteltu ja uudestisyntynyt mutta
        sittemmin homoseksuaalina elänyt päästä Jumalan luokse

        jos kuolee sellaisena? Voiko päästä taivaaseen
        samanlainen ihminen jos kuolee ennen konfirmaatiota?

        R: Kukaan ei uudestisynny kasteessa tai kastelussa.
        Homoseksuaalina elänyt ja kuollut ei ole Jumalan
        lapsi, vaan perkeleen. Konfirmaatio on laiton toimitus

        jolla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa.

        16. Miksi luterilaisessa kirkossa on niin monta
        vauvakastelussa uudestisyntynyttä kristittyä jotka
        elävät avoimessa homoudessa, huorinteossa,
        saatananpalvonnassa, huumeenkäyttäjänä, murhaajana,
        ateistina jne.?

        Menevätkö nämä taivaaseen koska heitä kerran
        kasteltiin vauvana ja uudestisyntyivät uskon ja
        kastelunsa kautta, kuten kirkko esittää?

        R: Eivät ole uudestisyntyneitä. Ei kukaan ole
        uudestisyntynyt vauvakastelussa.

        18. Voiko saatanan kirkon papin toimittama
        vauvakastelu kolmiyhteisen Jumalan nimeen saada aikaan

        uudestisyntymistä?

        R: Ei voi, yhtä vähän kuin luterilaisen papin
        toimitus.

        19. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
        armo”?

        R: Ei missään.

        20. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
        liitto”?

        R: Ei missään.

        21. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
        lapsikaste?

        R: Ei missään.

        22. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa kummi?

        R: Ei missään.

        23. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa hätäkaste?

        R: Ei missään.

        24. Missä kohden Raamatussa käytetään termiä ”kasteen
        lupaukset”?

        R: Ei missään.

        25. Missä kohden Raamatussa löytyy sanapari ”kasteen
        sakramentti”?

        R: Ei missään.

        26. Missä kohden Raamatussa käytetään sanapari
        ”ehtoollisen sakramentti”?

        R: Ei missään.

        27. Missä kohden Raamatussa käytetään sanaa
        rippikoulu?

        R: Ei missään.

        28. Missä kohden Raamatussa käytetään sanoja ”kasteen
        liiton uusiminen”?

        R: Ei missään.

        Vauvakastelu on erittäin pirullinen ja eksyttävä ja
        toisaalta naurettava asia, mutta se on
        perkeleellisintä ja salakavalinta harhaoppia, sekä
        taikauskoa, jolla saatana saa eniten sieluja
        helvettiin!

        "Lain tykö ja todistuksen tykö, elleivät puhu tämän
        sanan mukaan se on koska heillä ei ole aamunkoittoa."
        (Jes.8:20, vrt. vanha Biblia). "Kuka
        ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa,
        hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy,
        hänellä on sekä Isä että Poika." (2Joh.9).

        ks. 2Pie.2:1&3; Room.16:18; Jes.8:20(vanha Biblia);
        Ilm. 22:18; 1Tim.1:3,7; Matt.15:9; 2Joh.9.

        Jos vauva on kirkollisessa taikariitissä kasteltu 3
        kk.:n ikäisenä ja näin kirkollisen opetuksen mukaan
        uudestisynnytetty, mutta neljännestä vuodesta
        eteenpäin hänessä ilmenee selvää homoseksuaalista
        käyttäytymistä aina kuolemaansa asti, kun on sitä
        ennen hoitanut virkaansa kirkollisessa
        eksytyslaitoksessa kastellen ja vihkien homopareja
        (tulevaisuuden ev.lut.kirkossa lähivuosien skenaario)
        jne. , jolloin kuolee homoaktissa kiroten Jumalaa,
        meneekö tämä kirkollisesti lapsikasteltu taivaaseen?

        Onko kastelussa vauvaan kirkollisesti sisääntungettu
        uudestisyntymisen saatanallinen sakramentti rauennut
        tyhjään vai mitä on voinut tällaisessa tapauksessa
        tapahtua lapsen sisimmässä?

        R: Tämä ei ole mahdollista. Jumala ei tee tällaista.

        Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Aleksi Lehtonen korosti
        "Kirkon pyhät toimitukset"-kirjassaan (sivulla 93):

        "Lapsikastetta ei missään Uuden Testamentin kohdassa
        mainita. Suoranaisia todistuksia siitä, että
        lapsikaste olisi ollut käytännössä alkuseurakunnassa,
        puuttuu."

        Rovasti (ev.lut.kirkossa) Urho Muroma toteaa "Herää
        Valvomaan" -lehdessä tammikuussa 1932:

        "Helvettiä lapsikasteopilla täytetään! ... Raamatussa
        ei kerrota mitään lapsikasteesta; siis Raamattuun
        vedoten emme voi siitä asiasta sanoa mitään."

        Arkkipiispa (ev.lut.kirkossa) Erkki Kaila toteaa
        "Roomalaiskirje"-kirjassaan (sivulla 81):

        "Kun muistamme, että alkukristillinen kaste tapahtui
        upottamalla, niin ymmärrämme, että se jo
        ulkonaisestikuvasi kuolemista."

        Piispa (ev.lut.kirkossa) E. Gulin toteaa teoksessaan
        "Raamatullinen Tietokirja" (osa II palsta 123):

        "UT:n aikana kastamistapana oli upottaa kastettava
        kokonaan virtaavaan veteen, mikä vertauskuvana ilmensi
        vanhan ihmisen hukuttamista ja uuden sijalle
        tulemista."

        Kohdassa "KASTE" piispa Gulin korostaa:

        "Uusi Testamentti ei missään erityisesti esitä
        kastetun lapsia. Voipa vielä Paavalin tulkita
        nimenomaan siten, ettei hän tunne lapsikasteen
        käyttöä."

        Kirkkoisä Tertullianus tunnetaan mitä kiivaimmaksi
        lapsikasteen vastustajaksi. Jos lapsikaste olisi ollut
        yleinen apostoleilta peritty kastekäytäntö, kuinka
        sitä vielä kaksisataa vuotta myöhemmin olisi
        vastustettu?

        Raamatusta ei sitä löydy eikä Raamatulla voi puolustaa
        LAPSIKASTETTA!

        Ja jos Luther ei sano saaneensa lapsikastetta
        Jumalalta, vaan paavilta! (Galatalaiskirjeen Selitys
        sivu 100), niin miksi vielä sinä tahtoisit eksyttää
        harhaisten ev.lut.piispojen johdolla ihmisiä
        pakanalliseen lapsikasteoppiin ja järjestelmään?

        Tämä kysymys on oikeutettu! Kysymys tulee esittää
        Suomen ev.lut.papeille ja teologeille ja muille
        järjestelmän mukaisesti epäraamatullista lapsikastetta
        käyttäville, koska he ovat hirvittävässä vastuussa
        Jumalan ja ihmisten edessä viimeisellä tuomiolla!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
        Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa
        mainiosti luterilais-protestanttinen
        Christensen-Göransson:in Kirkkohistorian ensimmäinen
        osa: Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet
        30-64) selostetaan:

        "Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon
        ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen.

        ... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa
        annettiin synnit anteeksi, ja otettiin kastettu
        Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus
        kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste
        Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu
        oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."

        Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä

        luku selostaa:

        "Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä
        valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka
        saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja
        eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää
        kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun
        kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen
        toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan,
        Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä
        tapahtui yleensä upottamalla. ... ...Kaste tapahtui
        Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti
        apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen
        Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti

        ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."

        Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan
        uskonto (vuodet 311- 395), luemme:

        "Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska
        kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä

        mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä,
        lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi,
        joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ...
        ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää
        noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin
        vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä
        (aspersio)."

        Edellä esitettämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus
        todellakin pitää todennäköisenä, että alkuaan
        apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä
        uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli
        perustettu katekumenaattejakin eli kastekouluja
        kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta
        periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi.

        Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli

        vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko

        lapsia lainkaan.

        Vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua
        kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli
        katekumenaattikin lakkasi.

        Edellä esitettyjen historian tosiasioiden valossa,
        väitteitä sylilapsikasteen apostoliselta ajalta
        periytymisestä ei suinkaan ole syytä hyväksyä sen
        perusteella, että jotkut kirkkoisät tällaista
        väittävät.

        Varsinkin Uuden testamentin opetusten valossa nämä
        lausumat eivät todellakaan vakuuta, eli ne eivät
        osoittaudu totuusarvoltaan luotettaviksi.

        Toistan tätä kysymystä:
        Mihin suuntaukseen kuulut?


      • Jeesuksen oma
        Ihmisluonto on turmeltunut kirjoitti:

        Toistan tätä kysymystä:
        Mihin suuntaukseen kuulut?

        Kysy mitä Jeesus Kristus ajattelee ihmistekoisista kirkollisista lahkoista kuten esim. luterilaisuus, jonka pelastuksen perustus on saatanan teossa lapsikastelu eikä Jumalan Kristuksessa tekemässä pelastusteossa?

        Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
        vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
        pelastuksen häivääkään.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
        tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
        eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
        Pyhän Raamatun välillä.

        Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
        molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
        oppeja.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
        lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
        totta.

        Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
        monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
        kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
        on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
        lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

        Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
        suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

        Tässä on esimerkki.

        Kuka pelastuu?

        Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
        koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
        Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

        "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
        mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
        näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
        3:36.

        Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

        "Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
        minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
        hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
        elämään." Joh. 5:24.

        Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
        aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:

        "Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
        täyttää Pyhällä Hengellä jne."

        Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
        rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
        saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
        valhetta.

        Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
        tehdään niin sekavaksi?

        Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
        johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
        kun ei ole pelastuksen häivääkään!

        Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
        päästä taivaaseen.

        Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
        saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
        lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
        edes pelastumaan?

        Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

        "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
        rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
        seurakunnissa." (1kor 14:33)

        Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
        sitten?

        Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

        Älä anna pettää itseäsi!

        Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
        pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
        Kristuksessa:

        "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
        kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
        turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
        teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

        Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
        lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

        Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
        pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
        kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
        2. Piet. 3:9.

        Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
        yksinkertaisena:

        Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

        Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
        lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

        Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
        oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
        tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
        alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
        Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
        saatanan valhe!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
        Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
        pelastaako Jeesus vai lapsikaste.

        Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!

        Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
        opettaa, että lapsikaste pelastaa.

        Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
        kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
        ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
        uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
        kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
        uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.

        Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
        Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
        uskonnollinen eksytys ja valhe?

        Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
        vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
        henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
        määritelmän kanssa kasteesta?

        Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
        tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
        Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
        pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
        lapsikastelu.

        Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
        "kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
        est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
        kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
        yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
        kirkon virallisen opin (lapsikastelu
        uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
        avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
        joutua omantuntonsa
        kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.

        Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
        tuntoja. Hän koki kirkon
        uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:

        "Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
        tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
        suruton mies ja olin kokenut todellisen
        uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
        minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
        uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
        kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
        sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).

        Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
        uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
        regenitorum).

        Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
        seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:

        "Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
        ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
        sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
        puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).

        Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
        kastenäkemystä?

        Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
        muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
        "tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
        B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".

        Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
        suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
        esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
        päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
        sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.

        Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
        näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
        hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
        "Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
        uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
        hartauskirja.

        On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
        menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
        tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.


      • Ihmisluonto on turmeltunut
        Jeesuksen oma kirjoitti:

        Kysy mitä Jeesus Kristus ajattelee ihmistekoisista kirkollisista lahkoista kuten esim. luterilaisuus, jonka pelastuksen perustus on saatanan teossa lapsikastelu eikä Jumalan Kristuksessa tekemässä pelastusteossa?

        Kirkollinen lapsikasteluriitti EI OLE RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMA KASTE vaan pelkästään pakanallinen
        vedenpirskoitus tai valeluriitti, jossa EI OLE
        pelastuksen häivääkään.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin jonkinlaisenkin
        tutkimisen jälkeen ei voi olla huomaamatta tärkeää
        eroa epäraamatullisen lapsikasteluoppijärjestelmän ja
        Pyhän Raamatun välillä.

        Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
        molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
        oppeja.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
        lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
        totta.

        Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
        monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
        kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
        on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
        lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

        Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
        suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

        Tässä on esimerkki.

        Kuka pelastuu?

        Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
        koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
        Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

        "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
        mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
        näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
        3:36.

        Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

        "Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
        minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
        hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
        elämään." Joh. 5:24.

        Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
        aiheesta. Tällaistä se pulputtaa:

        "Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa perkeleestä ja
        täyttää Pyhällä Hengellä jne."

        Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
        rakastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
        saatanallista kirkollissuuden kaapuun puettua
        valhetta.

        Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
        tehdään niin sekavaksi?

        Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
        johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
        kun ei ole pelastuksen häivääkään!

        Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
        päästä taivaaseen.

        Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
        saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
        lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
        edes pelastumaan?

        Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

        "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
        rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
        seurakunnissa." (1kor 14:33)

        Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin kuka
        sitten?

        Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

        Älä anna pettää itseäsi!

        Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
        pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
        Kristuksessa:

        "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
        kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
        turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
        teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

        Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
        lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

        Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän "on
        pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että
        kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen."
        2. Piet. 3:9.

        Jumala tahtoo pelastaa sinut. Siksi Hän pitää Sanansa
        yksinkertaisena:

        Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

        Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
        lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

        Mikäli lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen
        oppijärjestelmä ovat milloinkaan saaneet sinut
        tuntemaan olosi hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi
        alkaa asettamaan luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan
        Herraan Jeesukseen Kristukseen eikä enää koskaan
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
        saatanan valhe!

        Kumpi saa nyt ratkaista suhteesi kastekysymykseen,
        Raamattu vai ihmismielipiteet?

        Kaikkein tärkeintä on selvittää aluksi perustus:
        pelastaako Jeesus vai lapsikaste.

        Raamattu opettaa, että Jeesus pelastaa!

        Luterilaisuus ja muu uskonnollinen järjestelmä
        opettaa, että lapsikaste pelastaa.

        Jeesus sanoo: Ei kukaan pääse Isän tykö, kuin Minun
        kauttani! Huutamalla Jumalaa avuksi Hän pelastaa sinut
        ja antaa sinun syntisi anteeksi, teidän pitää syntyä
        uudesti ylhäältä, mitkään pakanalliset
        kastelurituaalit eivät sinua pelasta jos sinä et ole
        uudestisyntynyt Jumalan Hengestä.

        Kumpi saa ratkaista kysymyksen omasta pelastuksestasi:
        Raamatun Jumalan antama totuus vai kirkollinen ja
        uskonnollinen eksytys ja valhe?

        Raamattu antaa vastauksen kysymyksiin. Ja haluankin
        vain tuoda esille kysymyksen, että miten kunkin
        henkilökohtainen näkemys käy yksiin Raamatun
        määritelmän kanssa kasteesta?

        Raamatun mukaan Jeesuksessa Kristuksessa AINOASTAAN
        tarjotaan maailmalle Armo: Syntien ANTEEKSISAAMINEN!
        Raamatun mukaan JEESUKSEN NIMESSÄ on vain meidän
        pelastuminen eikä pakanallisessa taikariitissä:
        lapsikastelu.

        Luterilaisuuden perusperiaatteisiin tulisi kuulua
        "kulkutien tarkistus" (ecclesia semper reformanda
        est). Ja turha meidän on sitä kieltää, että yleisin
        kasteopin tarkistus tapahtuu tavallisesti uskoontulon
        yhteydessä. Ennen sitä oltiin (jopa kiihkomielisiä)
        kirkon virallisen opin (lapsikastelu
        uudestisyntymisen) kannattajia, mutta nyt silmien
        avauduttua on pakko sanoutua siitä irti - ellei halua
        joutua omantuntonsa
        kanssa räikeään ristiriitaan PYHÄN RAAMATUN JUMALAN
        ASETTAMAN OPETUKSEN kanssa.

        Urho Muroma tulkitsee hyvin vasta uskoon tulleen
        tuntoja. Hän koki kirkon
        uudestisyntymisopin vaikeimmin sulatettavaksi asiaksi:

        "Pahin kompastuskivi minulle oli oppi kasteessa
        tapahtuvasta uudestisyntymisestä. Olinhan ollut täysin
        suruton mies ja olin kokenut todellisen
        uudestisyntymisen elävään uskoon Kristuksessa. Nyt
        minulle kuitenkin väitettiin, että tämä
        uudestisyntymisen elävä ihme oli tapahtunut minussa jo
        kasteessa...Pidin tätä oppia mitä pahimpana Jumalan
        sanan väärennyksenä" (Uudestisyntynyt ihminen).

        Minulle tämä on keskeinen ja luovuttamaton asia
        uudestisyntyneiden teologiassa (theologia
        regenitorum).

        Luther itse joutui tarkistamaan kulkutietään ja sen
        seurauksena muuttamaan linjaansa. Pieper kirjoittaa:

        "Luther esittää myös useasti pyynnön, että hänen
        ensimmäisiä kirjojaan luettaessa oltaisiin hyvin
        sääliväisiä, koska ne eivät vielä olleet täysin
        puhtaita Rooman harhaopeista" (Dogmatiikka, s.34).

        Koskisiko sama Rooma-harha myös luterilaisuutta ja sen
        kastenäkemystä?

        Monien jumalanmiesten elämässä on ollut vaihe, joka on
        muuttanut heidän teologiansa. Lutherilla oli
        "tornikokemus". C.G.Finneyllä, D.L.Moodylla, ja
        B.Grahamilla ym. oli omat "tornikokemuksensa".

        Sana tulisi ohjata näkemyksemme "uskonvanhurskauden
        suuntaan" eikä lapsikasteluvalheeseen. Muutamat, kuten
        esim. Matti Väisänen ovat tarkistaneet linjaansa
        päinvastaiseen, taikauskoiseen ja pakanalliseen
        sakramenttivanhurskauteen päin - hyvin murheellista.

        Entinen arkkipiispa Martti Simojoki muutti teologisia
        näkemyksiään maailmaan päin. Hän on tunnustanut, ettei
        hän myöhemmällä iällään enää voinut yhtyä kaikkeen
        "Päivän sanan" tekstiin, joka on laajan suosion
        uskovien piirissä saavuttanut päivittäinen
        hartauskirja.

        On luonnollista, että monien "kypsän iän" tekstit
        menevät nuoruuden tekstien edelle. Tässä ei määrää
        tohtorin arvo, vaan hengellinen kasvu.

        En ainakaan nopeasti katsottuna löytänyt vastausta kysmykseeni.

        Onkohan kysymykseni liian vaikea. No, tuskin sentään...
        (Vai olikohan vastaus tekstissä, se oli niin pitkä...)


      • Aarne
        Ihmisluonto on turmeltunut kirjoitti:

        En ainakaan nopeasti katsottuna löytänyt vastausta kysmykseeni.

        Onkohan kysymykseni liian vaikea. No, tuskin sentään...
        (Vai olikohan vastaus tekstissä, se oli niin pitkä...)

        Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
        lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
        ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
        pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
        kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
        pitää siinä
        vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
        valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
        hyödylliseksi.

        Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
        sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
        ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
        lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
        lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
        perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.

        Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
        lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
        Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
        sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
        aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
        tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.

        Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
        sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
        selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
        kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
        uskoon tulleille ihmisille.

        Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
        harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
        ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
        ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
        sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.

        Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
        siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
        Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
        Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
        irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.

        Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
        sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
        tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.

        Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
        paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
        siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
        apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
        lapsikasteluksi.

        Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
        hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
        uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
        myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
        haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
        saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
        jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
        yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
        paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
        hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
        suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
        rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
        tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
        sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
        perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
        saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
        eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!

        lapsikasteluttajat, jos käytte
        kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
        johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
        kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
        (lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
        kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
        orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
        (Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
        eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
        että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
        epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
        nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
        ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
        häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
        pilkan!

        Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
        apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
        kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
        kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
        muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
        alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
        ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
        pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
        poikkeuksetta säännönmukaisesti.

        Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
        papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
        valtion virkamiehiä, joiden on pakko
        alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
        laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
        noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
        pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
        tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
        laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
        luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.

        HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
        kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
        alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
        taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
        lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
        kristinuskosta.

        Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
        tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
        hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
        jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
        mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
        loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
        vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
        vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
        jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.

        Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
        keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
        porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
        Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
        liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
        lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
        uskonnollista hartautta.

        Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
        puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
        he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
        turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
        varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
        mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
        upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
        kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
        omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
        siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
        voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
        upotuskastetta.

        Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
        lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
        vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
        selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
        ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
        omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
        äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
        mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
        väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
        luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
        ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
        edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
        kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
        puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
        elostelijat väärässä!


    • Missukka

      Jeesus: "sallikaa lasten tulla minun tyköni"

      Sinä: "Miksi lahkokultti pitää lapsikastelua "pyhän toimituksena" hellittämättä, vaikka Raamatun valossa se on vain perkeleellinen eksytyttävä taikameno, jossa ei ole pelastuksen häivääkään?"

      Minä: Kaste on arvokas sakramentti. Niille ketkä sitä arvostavat, kerta riittää ja pelastuksen häiväkin näkyy. Taikuus ei kuulu kristinuskoon.

      Jeesus: "Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellänsä"

      Sinä: "Veden pirskotus/valelu/kasteluriitti
      vauvojen päälle on pakanallinen pakanoiden
      pakanariitti."

      Minä: mielestäsi siis evankelis-luterilaiset papit ja kirkkokansa ovat kaikki teko-kristittyjä. Jassoo. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja toisten arvojen käsittelyyn. Harmi vain että tullaan kunkin omalle palstalle haukkumaan heitä. Ce la vie.

      Kertoisitko miten katolilaisuudessa vauvalle annetaan nimi?

      • Raamatullinen

        UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
        kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
        perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
        todista rintalasten kastamisen puolesta.

        1. Korneliuksen perhekunta

        Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
        10:33 Kaikki tulivat uskoon
        11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
        10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
        kastettiin

        2. Lyydian perhekunta
        Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
        uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski
        tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
        todennäköisesti hänen palvelusväkeään

        3. Vanginvartijan perhekunta
        Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
        tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
        Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi

        4. Krispuksen perhekunta
        Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
        perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
        että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
        Herraan.

        5 Stefanaan perhekunta
        1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
        palvelukseen"

        En kannata tappelua kasteesta. Silti omat kommenttisi
        ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin
        aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta
        puolustavilla on.

        "Ja minne se hävisi perisynti kun sitä ei näy missään.
        Ei taida vastenmielinen synti-käsite kattaakaan
        kaikkia ihmisiä. Jätetäämpä lapset käsitteen
        ulkopuolelle ja oppi on taas ehyt."

        Babtistien mielestä kasteella ei ole mitään merkitystä
        sylilapselle. Tosin Aadamin lankeemuksen seuraukset
        koskevat lapsiakin, mutta he ovat myös osallisia siitä
        pelastuksesta, joka hankittiin Kristuksen
        sovitustyöllä ja joka koskee kaikkia ihmisiä, Room
        5:18.

        Mikään teko sinänsä ei saata sylilasta lankeemuksen
        alaiseksi, ja yhtä vähän tarvitaan mitään tekoa
        saattamaan hänet armon vaikutuksen alaiseksi. Lapsi
        kuuluu langenneeseen sukuun, mutta myöskin siihen
        sukuun, jonka edestä Kristus kuoli.

        Missään kohden UT:ssa lapsen asemaa ei mainita
        ongelmana. "Sellaisten on Jumalan valtakunta". On myös
        syytä huomata, että nekään uskontokunnat, jotka
        opettavat uudestisyntymisen tapahtuvan lapsikasteessa
        eivät tee tästä opistansa sitä johtopäätöstä, että
        kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen.
        Kastenäkemyksestään huolimatta kaikki kristityn ovat
        sitä mieltä, että Jumala, joka täytti Johannes
        kastajan Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa, voi
        suorittaa tekonsa tänä päivänä tietämättömässä
        lapsessa. Pelastus on yksi Jeesus Kristus ja Hänen
        tekonsa.

        UT:n mukaan henkilökohtainen usko on kasteen ehdoton
        edellytys, esim. Mark 16:16, Apt 8:12,37, 10:43-48.
        Käsitys uskon ja kasteen erottamattomasta yhteydestä
        on ratkaiseva babtismin näkemyksessä kasteen
        sisällöstä ja merkityksestä. Samalla saadaan vastaus
        siihen kenellä on oikeus tulla kastetuksi, sekä
        kasteen ajankohta.

        Babtistisen käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
        ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
        seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
        jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
        omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
        lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
        toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
        henkilökohtainen merkitys.

        UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
        liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
        vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
        kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
        käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
        se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
        hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
        on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
        anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.

        Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
        on babtistien mukaan vieras UT:lle. Heidän mukaansa
        Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus ja
        uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
        Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.

        UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
        uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
        sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
        ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
        voisi tapahtua kasteen kautta.

        Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
        kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
        siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
        puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
        mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
        lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
        voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
        10:14.

        Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi
        aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."
        Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
        kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
        vapaasta tahdosta sallii itselleen. Babtistiuskovalle
        on siis selvää, että ainoastaan se voi tulla
        kastetuksi, joka sananjulistuksen kautta on tullut
        uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
        uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
        siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
        vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
        teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5 "He ottivat kasteen
        vastaan."

        Tämä on viimeinen vastaukseni tähän aiheeseen, mutta
        jos joku itse tekstiin haluaa vastauksia, voin siihen
        vielä puuttua.

        Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
        katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
        perusteella, joka on kirjoitettu ilman
        tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
        palvelevan tarkoitustaan, eli selittää babtistinen
        kastenäkemys.

        Sama kirja sisältää myös luterilaisen ja metodistisen
        näkemyksen, joihin olen tietysti tutustunut yhtä
        lailla. Kommenttisi, "tutki ilman opin antamia
        silmälaseja" on valitettavasti juuri tyypillinen
        kommentti käytäessä kaste-keskustelua. Asia on tärkeä,
        ja on oikein puhua siitä, mutta tälläistä kristikunnan
        jakoa sen ei saa antaa tehdä.

        Kansa kulki lapset sylissä meren uomaa, jossa he
        saivat kaikki kasteen. Myös lapset."

        No johan oli uusi tulkinta siitä, kun vedet
        jakaantuivat Israelin kansan edessä. Miksi silloin
        olisi ketään kastettu, kun kristillisen kasteen
        asettamiseen oli vielä tuhansia vuosia aikaa? Kasteen
        ja tämän tapauksen sotkeminen keskenään on erikoista,
        koska Uusi Testamentti itse puhuu kasteesta
        riittävästi, ilman että tukea pitäisi hakea näin
        kaukaa ja monen oletuksen kautta. Tässä ei menty veden
        kautta vaan maan kautta.

        Kastetta ei voi myöskään verrata sinettiin
        ovenpielessä. Siihen voi verrata ainoastaan Jeesuksen
        Kristuksen maahan vuotanutta vereä, jossa meillä on
        suoja vihollista vastaan.

        Kokonaisuudessaan kaste ei itsessään pelasta ketään,
        näin uskovat kaikki protestanttiset uskon suunnat.
        Vaikka Raamattu näyttää puhuvan kasteesta pelastavan,
        toisessa kohtaa se ilmaisee pelastuksen ainoastaan
        uskosta. Näin voimme ymmärtää näiden kahden liittyvän
        toisiinsa. Raamatussa uskoontuloa seurasi kaste, ja
        näin yhteenliitettyinä Raamatun oppi kasteesta tulee
        yksinkertaiseksi.


      • Missukka
        Raamatullinen kirjoitti:

        UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
        kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
        perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
        todista rintalasten kastamisen puolesta.

        1. Korneliuksen perhekunta

        Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
        10:33 Kaikki tulivat uskoon
        11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
        10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
        kastettiin

        2. Lyydian perhekunta
        Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
        uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski
        tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
        todennäköisesti hänen palvelusväkeään

        3. Vanginvartijan perhekunta
        Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
        tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
        Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi

        4. Krispuksen perhekunta
        Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
        perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
        että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
        Herraan.

        5 Stefanaan perhekunta
        1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
        palvelukseen"

        En kannata tappelua kasteesta. Silti omat kommenttisi
        ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin
        aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta
        puolustavilla on.

        "Ja minne se hävisi perisynti kun sitä ei näy missään.
        Ei taida vastenmielinen synti-käsite kattaakaan
        kaikkia ihmisiä. Jätetäämpä lapset käsitteen
        ulkopuolelle ja oppi on taas ehyt."

        Babtistien mielestä kasteella ei ole mitään merkitystä
        sylilapselle. Tosin Aadamin lankeemuksen seuraukset
        koskevat lapsiakin, mutta he ovat myös osallisia siitä
        pelastuksesta, joka hankittiin Kristuksen
        sovitustyöllä ja joka koskee kaikkia ihmisiä, Room
        5:18.

        Mikään teko sinänsä ei saata sylilasta lankeemuksen
        alaiseksi, ja yhtä vähän tarvitaan mitään tekoa
        saattamaan hänet armon vaikutuksen alaiseksi. Lapsi
        kuuluu langenneeseen sukuun, mutta myöskin siihen
        sukuun, jonka edestä Kristus kuoli.

        Missään kohden UT:ssa lapsen asemaa ei mainita
        ongelmana. "Sellaisten on Jumalan valtakunta". On myös
        syytä huomata, että nekään uskontokunnat, jotka
        opettavat uudestisyntymisen tapahtuvan lapsikasteessa
        eivät tee tästä opistansa sitä johtopäätöstä, että
        kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen.
        Kastenäkemyksestään huolimatta kaikki kristityn ovat
        sitä mieltä, että Jumala, joka täytti Johannes
        kastajan Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdussa, voi
        suorittaa tekonsa tänä päivänä tietämättömässä
        lapsessa. Pelastus on yksi Jeesus Kristus ja Hänen
        tekonsa.

        UT:n mukaan henkilökohtainen usko on kasteen ehdoton
        edellytys, esim. Mark 16:16, Apt 8:12,37, 10:43-48.
        Käsitys uskon ja kasteen erottamattomasta yhteydestä
        on ratkaiseva babtismin näkemyksessä kasteen
        sisällöstä ja merkityksestä. Samalla saadaan vastaus
        siihen kenellä on oikeus tulla kastetuksi, sekä
        kasteen ajankohta.

        Babtistisen käsityksen mukaan UT:sta käy selvästi
        ilmi, että kaste on enemmän kuin uskonnollinen
        seremonia, jollaisia olivat mm. Vanhan Testamentin
        jumalanpalvelusmenot. Kasteen ymmärretään olevan hyvän
        omantunnon pyytämistä Jumalalta (1.Piet 3:21), ei
        lihan saastan poistamista. Kristillinen kaste on
        toimenpide, jolla on syvä hengellinen ja
        henkilökohtainen merkitys.

        UT:sta käy ilmi, että usko, kaste ja pelastus
        liittyvät läheisesti yhteen. Pelastuksen sanoman
        vastaanottaminen johti välittömästi kasteeseen. Jos
        kaste ymmärretään näin, kaikki UT:ssa kasteesta
        käytetyt sanat ja ilmaisut sopivat keskenään yhteen:
        se joka on kastettu, on Kristuksen kuolemaan kastettu,
        hänet on haudattu ja herätetty Kristuksen kanssa, hän
        on pukeutunut Kristukseen, hänet on kastettu syntien
        anteeksisaamiseksi ja hän on pelastettu.

        Ajatus, jonka mukaan kastetoimitus pelastaa kastetun,
        on babtistien mukaan vieras UT:lle. Heidän mukaansa
        Raamattu opettaa selvästi, että vanhurskautus ja
        uudestisyntyminen tapahtuvat, kun ihminen uskoo
        Jeesukseen Kristukseen sijaisenaan ja sovittajanaan.

        UT:ssa on koko joukko kohtia, jotka selvästi liittävät
        uskon pelastukseen ja vanhurskautukseen , ja esittävät
        sen ainoana, suurena ehtona. Sitä vastoin Raamatussa
        ei sanota missään, että pelastus ja vanhurskautus
        voisi tapahtua kasteen kautta.

        Lapsia ei kasteta mm. sen takia, koska sylilapsien
        kohdalla ei voida puhua uskosta tai kääntymyksestä
        siinä merkityksessä, kuin Raamattu näistä käsitteistä
        puhuu. Raamattu ei tunne kastamattomia kristittyjä,
        mutta ei myöskään kastetta ilman uskoa. Tietämätön
        lapsi ei voi "kuulla" evankeliumia, ja "kuinka he
        voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet" Room.
        10:14.

        Tunnettu uskovien kasteen puolustaja Karl Barth totesi
        aikoinaan: "Kasteelle tullaan, kasteelle ei kanneta."
        Sanamuoto ottaa kaste, Apt 2:38, 8:12,19:5 osoittaa
        kasteen olevan henkilökohtainen teko, jonka ihminen
        vapaasta tahdosta sallii itselleen. Babtistiuskovalle
        on siis selvää, että ainoastaan se voi tulla
        kastetuksi, joka sananjulistuksen kautta on tullut
        uskoon ja joka kasteen kautta haluaa tunnustaa tämän
        uskon. Eroa lapsikasteen kannattajiin on siis myös
        siinä, että kasteen ei katsota olevan pelkkää
        vastaanottavuutta Jumalan edessä, vaan myös uskon
        teko. Tätä tukee mm. Apt 19:5 "He ottivat kasteen
        vastaan."

        Tämä on viimeinen vastaukseni tähän aiheeseen, mutta
        jos joku itse tekstiin haluaa vastauksia, voin siihen
        vielä puuttua.

        Kaste on kysymyksenä niin tunteita herättävä, että
        katsoin sopivaksi kirjoittaa tietosanakirjan
        perusteella, joka on kirjoitettu ilman
        tunteenpurkauksia, ja ajattelin sen näin parhaiten
        palvelevan tarkoitustaan, eli selittää babtistinen
        kastenäkemys.

        Sama kirja sisältää myös luterilaisen ja metodistisen
        näkemyksen, joihin olen tietysti tutustunut yhtä
        lailla. Kommenttisi, "tutki ilman opin antamia
        silmälaseja" on valitettavasti juuri tyypillinen
        kommentti käytäessä kaste-keskustelua. Asia on tärkeä,
        ja on oikein puhua siitä, mutta tälläistä kristikunnan
        jakoa sen ei saa antaa tehdä.

        Kansa kulki lapset sylissä meren uomaa, jossa he
        saivat kaikki kasteen. Myös lapset."

        No johan oli uusi tulkinta siitä, kun vedet
        jakaantuivat Israelin kansan edessä. Miksi silloin
        olisi ketään kastettu, kun kristillisen kasteen
        asettamiseen oli vielä tuhansia vuosia aikaa? Kasteen
        ja tämän tapauksen sotkeminen keskenään on erikoista,
        koska Uusi Testamentti itse puhuu kasteesta
        riittävästi, ilman että tukea pitäisi hakea näin
        kaukaa ja monen oletuksen kautta. Tässä ei menty veden
        kautta vaan maan kautta.

        Kastetta ei voi myöskään verrata sinettiin
        ovenpielessä. Siihen voi verrata ainoastaan Jeesuksen
        Kristuksen maahan vuotanutta vereä, jossa meillä on
        suoja vihollista vastaan.

        Kokonaisuudessaan kaste ei itsessään pelasta ketään,
        näin uskovat kaikki protestanttiset uskon suunnat.
        Vaikka Raamattu näyttää puhuvan kasteesta pelastavan,
        toisessa kohtaa se ilmaisee pelastuksen ainoastaan
        uskosta. Näin voimme ymmärtää näiden kahden liittyvän
        toisiinsa. Raamatussa uskoontuloa seurasi kaste, ja
        näin yhteenliitettyinä Raamatun oppi kasteesta tulee
        yksinkertaiseksi.

        "Silti omat kommenttisi ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta puolustavilla on."

        "Minä: Kaste on arvokas sakramentti. Niille ketkä sitä arvostavat, kerta riittää ja pelastuksen häiväkin näkyy. Taikuus ei kuulu kristinuskoon."

        "Minä: mielestäsi siis evankelis-luterilaiset papit ja kirkkokansa ovat kaikki teko-kristittyjä. Jassoo. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja toisten arvojen käsittelyyn. Harmi vain että tullaan kunkin omalle palstalle haukkumaan heitä. Ce la vie."

        Vai tunteellisia ja horjuvia kommentteja. Eikö riiteistä, taikauskosta ym.ym. kirjoittaminen ole tunteellista?
        Käsitin että evl:t on kirjoittajan mielestä kuten sanoin. Kyllä minä sen ymmärrän että aikuiskastetta kannattavat eivät kasta lapsiaan vauvoina. Sitä en ymmärrä että jos uskovaiset vanhemmat haluavat lapsensa kastaa vauvana niin sen perusteella haukutaan taikauskoiseksi pakanariittien suorittajaksi. Eipä ole takuita uskossa elämiseen sama mihin aikaan sen kasteen suorittaa.


      • uskova
        Missukka kirjoitti:

        "Silti omat kommenttisi ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin aiheelliseksi vastata, mikä kanta uskovien kastetta puolustavilla on."

        "Minä: Kaste on arvokas sakramentti. Niille ketkä sitä arvostavat, kerta riittää ja pelastuksen häiväkin näkyy. Taikuus ei kuulu kristinuskoon."

        "Minä: mielestäsi siis evankelis-luterilaiset papit ja kirkkokansa ovat kaikki teko-kristittyjä. Jassoo. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja toisten arvojen käsittelyyn. Harmi vain että tullaan kunkin omalle palstalle haukkumaan heitä. Ce la vie."

        Vai tunteellisia ja horjuvia kommentteja. Eikö riiteistä, taikauskosta ym.ym. kirjoittaminen ole tunteellista?
        Käsitin että evl:t on kirjoittajan mielestä kuten sanoin. Kyllä minä sen ymmärrän että aikuiskastetta kannattavat eivät kasta lapsiaan vauvoina. Sitä en ymmärrä että jos uskovaiset vanhemmat haluavat lapsensa kastaa vauvana niin sen perusteella haukutaan taikauskoiseksi pakanariittien suorittajaksi. Eipä ole takuita uskossa elämiseen sama mihin aikaan sen kasteen suorittaa.

        Tulin oikeasti uskoon. Ja keskustelin asiasta erään tuntemani papin kanssa. Hän on pappina luterilaisessa kirkossa. Kysyin häneltä kasteesta.

        Luterilainen pappi antoi ensin minun puhua ja kyseli sitten, oliko minulle avautunut sanasta jotain
        tässä suhteessa tai olinko muuten jonkin määrätyn käsityksen kannalla.

        Päästyään varmuuteen, että olin ilman mitään omaa näkemystä - olinhan vasta tullut henkilökohtaiseen uskoon - ja tässä asiassa puolueeton niin hyvin kirkkoon kuin vapaisiin herätysliikkeisiinkin nähden, ojensi hän minulle erään kirjan ja osoittisiinä paria sivua.

        Tuo kirja oli arkkipiispa Kailan kirjoittama teos nimeltä "Apostolien teot", ja se oli omistettu erään hiippakunnan papistolle.

        Eteeni avattu kohta käsitteli Pietarin helluntaipäivänä pitämää puhetta ja sen vaikutusta. Siinä kerrottiin, kuinka kuulijat joutuivat totuuden
        tuntoon ja huudahtivat hädässään:

        "Miehet, veljet, mitä meidän on tekeminen?"

        Tämän jälkeen luin luterilaisen arkkipiispan seuraavan selostuksen kohdasta:

        "Pietari vastasi nyt kaikkien puolesta:

        "Tehkää parannus ja kastattakoon kukin teistä itsensä
        Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin saatte Pyhän Hengen lahjan."

        Pietari liittyy tässä Luukkaan kertomaan Jeesuksen sanaan, ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään. (Luuk. 24: 47.) Siis
        ensin p a r a n n u s (= mielen muutos), sen jälkeen k a s t e, ja siinä anteeksiantamus ja P y h ä n
        H e n g e n o s a l l i s u u s. (Sivu 27. Harvennus arkkipiispa Kailan)

        Samalla sivulla oli myos maininta, joke puhui jotain kasteen tarkoituksesta. Se kuului näin:

        "Apostolit toimivat upottamalla eikä valelemalla". (Sivu 28, viimeinen kappale.)

        Arkkipiispa Kailan loppupäätelmä teki minuun vielä selventävämmän vaikutuksen. Se oli tämä:

        "Erittäin tärkeä on tiedonanto, etta kääntyneet kastettiin, sillä siitä tuli seurakunnassa jatkuva tapa. Kastetut muodostivat seurakunnan."

        En voinut väittää tätä kuvausta sekavaksi enkä vaikeatajuiseksi. Ja avattuani Raamattuni, tulin siihen hämmästyttävään toteamukseen, että Jumalan sana, arkkipiispan kirja ja helluntaiseurakunnissa vallalla oleva käytäntö pitivät täysin yhtä.

        "Mutta minkä tähden kirkko on luopunut tästä näin selvästä kaste- ja seurakuntaopista?" huudahdin minä hämmästyneenä.

        En enää muista, mitä syntyneessä keskustelussa tuli esille, mutta joka tapauksessa sain aloitteen tutkia
        historiallisten olojen vaikutusta alkuseurakunnan ja kirkon kehitykseen.

        Ymmärsin, että Jumalan pelastussuunnitelma ja ihmiskunnan valtiollisten ja hallinnollisten olojen
        kehitys olivat kaksi eri asiaa, joiden suhteen oli tehtävä valinta ja määrättävä niiden keskeinen
        johtoasema. Kumpi oli merkitsevä enemmän, Pyhä Raamattuko vai kirkolliskokouksien päätökset?

        Muistin jo kouluajoilta, etta Luther oli ollut saman taistelun edessä ja valinnut Pyhän Raamatun.

        Luin arkkipiispan kirjan oikein syventymällä. Sitten otin jalleen Raamattuni ja päätin täysin puolueettomasti katsoa, mitä se opettaa tästä asiasta.

        Minulla ei todellakaan olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikka Raamattu olisi tarjonnut minulle opin lapsikasteesta. Tahdoin vain saada selville,kumpi käsitys oli Jumalan sanaksi nimitetyn ohjeen mukainen.

        Ja tulos oli kieltämättömän selvä. Koko se tilanne, jossa kristinusko lähti liikkeelle, oli sen luontoinen, etta apostolit henkensä menettämisen
        uhalla todistivat Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta
        ja osoittivat HÄNEN olevan Jumalan asettaman Välimiehen ja Kristuksen. Samoin ne, jotka uskoivat tämän tunnusteoilla vahvistetun julistuksen,
        kastattivat itsensä henkensä menettämisen uhalla Jeesuksen nimeen antautuen HÄNEN seuraajikseen.

        Ainoakaan Pyhän Raamatun paikka ei antanut vihjettäkään siihen, että kaste olisi voinut kuulua muille kuin
        niille, jotka olivat evankeliumin kautta tulleet uskoon. Muuta kasteoppia en löytänyt Pyhästä Raamatusta.
        Totesin myöskin, etta opetus kasteesta ja seurakunnasta liittäytyivät yhteen.

        Olihan arkkipiispa Kailan selittämä Apostolien tekojen toinen luku aivan selvä kuvaus seurakunnan synnystä.

        Luin Raamatustani Pietarin sanojen jatkoa hänen kehoitettuaan heränneitä kastattamaan itsensä:

        "Ja Pietari vakavasti kehoitti heitä sanoen:

        "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta! - Jotka nyt ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin
        kolmetuhatta henkeä. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa. - Ja Herra lisäsi heidän
        yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat."

        Tästä Raamatun kohdasta siis vain, että uskoon tulleet irtisanoutuivat entisestä vaelluksestaan ja antoivat pelastaa itsensä uskottomien yhteydestä ja
        hallinnasta, kastattivat itsensä Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuen täten HÄNEEN kaikessa, sekä muodostivat
        keskinäisen yhteyden, maailmasta erotetun seurakunnan, joka vaelsi apostolien opetuksessa, leivän murtamisessa ja rukouksessa. Ja tähän
        Kristukselle eroitettuun joukkoon lisäsi Jumala joka päivä niitä, jotka olivat samalla tavoin kokeneet uskoon tulon ja pelastuksen.

        Tämä oli aivan selvä, ja täten opetti myos arkkipiispa kirjassaan aikoinaan tapahtuneeksi.

        Sitten otin asian puheeksi sellaisten kirkollisten kanssa, joiden uskoin voivan pätevästi edustaa vastakkaista kantaa ja esittää todistuksia
        lapsikasteteorian puolesta. Heidän pätevin väitteensä oli se, että Raamattu puhuu perhekuntien kastamisesta. Tämä ei kuitenkaan valaissut paljoakaan, koska myös kirkollisen arkkipiispa Kailan
        kirja painotti näissä kohdissa sitä, että läsnaolijat olivat tulleet uskoon.

        Arkkipiispa päättää esim. Korneliuksen perhekunnan kastamista koskevan kuvauksen sanoihin:

        "Eikä kukaan asettunut uskoon tulleiden kastamista vastaan. Olivathan he jo kastetut Pyhällä Hengellä."

        Ei ollut siis pikkulapsista kysymys eikä missään tapauksessa vauvoista!

        Samoin arkkipiispa Kaila kirjoittaa Filipin vanginvartijan perhekunnan tapauksesta:

        "Päästäkseen uskoon tarvitsi vanginvartija lähempää opetusta, muutenhan Jeesus olisi ollut hänelle vain pelkkä nimi. Sentähden Paavali ja Siilas puhuivat Herran sanaa hanelle kuin kaikille, jotka olivat
        hänen kodissaan. Kun vanginvartija perheinensä oli kastettu, riemuitsi hän siitä, etta hän perhekuntineen
        oli tullut Jumalaan uskovaksi."

        Näin täysin Raamattuun nojautuvat arkkipiispa Kailan esitykset eivät suinkaan herätä sitä käsitystä, etta
        apostolit olisivat ilman muuta tulleet koteihin ja alkaneet kastaa lapsia.

        Sen täytyy olla aivan kyvyttömän tasapuoliseen arvostelemiseen, joka voi nähdä Raamatussa kirkollisen lapsikasteen.

        Sitäpaitsi tuo selvä todistus, että apostolit toimivat Hengen johdossa ja heillä oli kasteessa pääasiana
        Jeesukseen tunnustautuminen, tekee ajatuksen pikkuvauvojen kasteesta aivan mahdottomaksi.

        Onhan merkille pantavaa, että kun etiopialainen hoviherra oli kuullut Filippuksen saarnan ja pyysi sen
        valtaamana kastetta, niin ei Filippus häntäkään ilman muuta kastanut, vaan kysyi painavasti:

        "Jos uskot koko sydämestäsi, niin se sinulle tapahtukoon."

        Ja kun hoviherra vastasi:

        "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika",

        silloin vasta Filippus johdatti tämän pelastuneen miehen veteen."

        Arkkipiispan Kailan kirjan maininta siitä, että kaste toimitettiin upottamalla, on selvästi Pyhän Raamatun mukainen.

        Muut lapsikasteen puoltajien väitteet olivat hyvin hataria. Useimmat eivat halunneet lainkaan keskittää
        tutkimusta siihen, oliko tapa Raamatun mukainen, vaan esittivät vain tunnelmallisia kuvauksia kauniista
        ristiäistilaisuuksista. Toiset huuudahtivat vain: "Ei kukaan voi estää meitä tuomasta lapsia kasteessa Jeesuksen luo!"

        Monet vetosivat siihen, ettei Raamatussa ollut nimenomaista kieltoa lasten kastamisesta, ja kun tällaisia selittäjiä on hyvin paljon.

        Tahdon kuulemallani vertauksella osoittaa; mihin tämä kanta johtaa:

        Eräs työnjohtaja viitoitti linjakepeillä tien suunnan ja käski miesten ryhtyä raivaamaan tietä. Kun hän jonkin ajan kuluttua tuli katsomaan; olikin tietä
        ryhdytty tekemään aivan toiseen suuntaan.

        "Mitä te oikein tarkoitatte!?! huusi työnjohtaja.

        "Minä määräsin suunnan tuosta kulkemaan!"

        "Mutta eihän mestari kieltänyt meitä tännekään suunnalle tekemästä", oli vastaus.

        Jollei joku tämän perusteella pääse selville, että Jumalan opetus on luotettava, vaikkei jokaisen
        määräyksen jälkeen olekaan lisätty huomautusta:

        "Päinvastainen menettely kielletään!", niin tällainen ihminen jääköön omiin näkemyksiinsä.

        Eräs yleisesti kuulemani väite oli tämä:

        "Kuinka lapsikaste voisi olla vaara, kun niin jalot ja oppineet henkilöt kuin ne ja ne ovat sen kannalla!"

        Tähän täytyy meidän vastata, etta roomlaiskatolinen oppi kaikkine väärinkäytöksineen oli vallalla toista
        tuhatta vuotta, ja kuitenkin sen opin piirissä oli monia erittäin jaloja ja syvällisiä kristittyjä, kuten
        Bernhard Clairvauxlainen ja Fransiskus Assisilainen.

        Ei Luther ollut ainoa rehellinen mies keskiajalla, mutta suunnattomalla voimalla vallitsevia ja syvälle
        kansan olemukseen juurrutettuja käsityksiä ei vähällä käännetä, varsinkin kun vastassa on koko valtiollinen ja kirkollinen mahti.

        Näyttää olevan niin, että kirkkolaitoksen etuja nauttivien henkilöiden on äärimmäisen vaikeata tutkia täysin puolueettomasti
        Raamattua.

        Kuuluisan jumalanmiehen, Yrjö Müllerin elämäkerta osoittaa, kuinka vaikea hänen oli nähdä Raamatun kasteoppi. Ja kuitenkin hän, sen lopultakin nähtyään, sanoo sitä Raamatun selvimmäksi opiksi.

        Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi pitänyt minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi.

        Päinvastoin avuttomuus tässä suhteessa oli täysin ilmeinen.

        Noudattaakseni Jeesuksen kehoitusta HÄNEN kuolemansa muistoaterian viettämisestä ja antaakseni pelastaa
        itseni nurjan sukukunnan yhteydestä Jeesuksen seuraajien joukkoon, Jumalan seurakunnan jäseneksi, kastatin itseni. Ja Jumala salli vaimoni kypsyä uskossaan niin, että saatoimme yhdessä mennä yhtä aikaan raamatulliselle kasteelle.


      • Missukka
        uskova kirjoitti:

        Tulin oikeasti uskoon. Ja keskustelin asiasta erään tuntemani papin kanssa. Hän on pappina luterilaisessa kirkossa. Kysyin häneltä kasteesta.

        Luterilainen pappi antoi ensin minun puhua ja kyseli sitten, oliko minulle avautunut sanasta jotain
        tässä suhteessa tai olinko muuten jonkin määrätyn käsityksen kannalla.

        Päästyään varmuuteen, että olin ilman mitään omaa näkemystä - olinhan vasta tullut henkilökohtaiseen uskoon - ja tässä asiassa puolueeton niin hyvin kirkkoon kuin vapaisiin herätysliikkeisiinkin nähden, ojensi hän minulle erään kirjan ja osoittisiinä paria sivua.

        Tuo kirja oli arkkipiispa Kailan kirjoittama teos nimeltä "Apostolien teot", ja se oli omistettu erään hiippakunnan papistolle.

        Eteeni avattu kohta käsitteli Pietarin helluntaipäivänä pitämää puhetta ja sen vaikutusta. Siinä kerrottiin, kuinka kuulijat joutuivat totuuden
        tuntoon ja huudahtivat hädässään:

        "Miehet, veljet, mitä meidän on tekeminen?"

        Tämän jälkeen luin luterilaisen arkkipiispan seuraavan selostuksen kohdasta:

        "Pietari vastasi nyt kaikkien puolesta:

        "Tehkää parannus ja kastattakoon kukin teistä itsensä
        Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin saatte Pyhän Hengen lahjan."

        Pietari liittyy tässä Luukkaan kertomaan Jeesuksen sanaan, ja parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään. (Luuk. 24: 47.) Siis
        ensin p a r a n n u s (= mielen muutos), sen jälkeen k a s t e, ja siinä anteeksiantamus ja P y h ä n
        H e n g e n o s a l l i s u u s. (Sivu 27. Harvennus arkkipiispa Kailan)

        Samalla sivulla oli myos maininta, joke puhui jotain kasteen tarkoituksesta. Se kuului näin:

        "Apostolit toimivat upottamalla eikä valelemalla". (Sivu 28, viimeinen kappale.)

        Arkkipiispa Kailan loppupäätelmä teki minuun vielä selventävämmän vaikutuksen. Se oli tämä:

        "Erittäin tärkeä on tiedonanto, etta kääntyneet kastettiin, sillä siitä tuli seurakunnassa jatkuva tapa. Kastetut muodostivat seurakunnan."

        En voinut väittää tätä kuvausta sekavaksi enkä vaikeatajuiseksi. Ja avattuani Raamattuni, tulin siihen hämmästyttävään toteamukseen, että Jumalan sana, arkkipiispan kirja ja helluntaiseurakunnissa vallalla oleva käytäntö pitivät täysin yhtä.

        "Mutta minkä tähden kirkko on luopunut tästä näin selvästä kaste- ja seurakuntaopista?" huudahdin minä hämmästyneenä.

        En enää muista, mitä syntyneessä keskustelussa tuli esille, mutta joka tapauksessa sain aloitteen tutkia
        historiallisten olojen vaikutusta alkuseurakunnan ja kirkon kehitykseen.

        Ymmärsin, että Jumalan pelastussuunnitelma ja ihmiskunnan valtiollisten ja hallinnollisten olojen
        kehitys olivat kaksi eri asiaa, joiden suhteen oli tehtävä valinta ja määrättävä niiden keskeinen
        johtoasema. Kumpi oli merkitsevä enemmän, Pyhä Raamattuko vai kirkolliskokouksien päätökset?

        Muistin jo kouluajoilta, etta Luther oli ollut saman taistelun edessä ja valinnut Pyhän Raamatun.

        Luin arkkipiispan kirjan oikein syventymällä. Sitten otin jalleen Raamattuni ja päätin täysin puolueettomasti katsoa, mitä se opettaa tästä asiasta.

        Minulla ei todellakaan olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikka Raamattu olisi tarjonnut minulle opin lapsikasteesta. Tahdoin vain saada selville,kumpi käsitys oli Jumalan sanaksi nimitetyn ohjeen mukainen.

        Ja tulos oli kieltämättömän selvä. Koko se tilanne, jossa kristinusko lähti liikkeelle, oli sen luontoinen, etta apostolit henkensä menettämisen
        uhalla todistivat Jeesuksen ylösnousemuksen puolesta
        ja osoittivat HÄNEN olevan Jumalan asettaman Välimiehen ja Kristuksen. Samoin ne, jotka uskoivat tämän tunnusteoilla vahvistetun julistuksen,
        kastattivat itsensä henkensä menettämisen uhalla Jeesuksen nimeen antautuen HÄNEN seuraajikseen.

        Ainoakaan Pyhän Raamatun paikka ei antanut vihjettäkään siihen, että kaste olisi voinut kuulua muille kuin
        niille, jotka olivat evankeliumin kautta tulleet uskoon. Muuta kasteoppia en löytänyt Pyhästä Raamatusta.
        Totesin myöskin, etta opetus kasteesta ja seurakunnasta liittäytyivät yhteen.

        Olihan arkkipiispa Kailan selittämä Apostolien tekojen toinen luku aivan selvä kuvaus seurakunnan synnystä.

        Luin Raamatustani Pietarin sanojen jatkoa hänen kehoitettuaan heränneitä kastattamaan itsensä:

        "Ja Pietari vakavasti kehoitti heitä sanoen:

        "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta! - Jotka nyt ottivat vastaan hänen sanansa, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin
        kolmetuhatta henkeä. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksessa. - Ja Herra lisäsi heidän
        yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat."

        Tästä Raamatun kohdasta siis vain, että uskoon tulleet irtisanoutuivat entisestä vaelluksestaan ja antoivat pelastaa itsensä uskottomien yhteydestä ja
        hallinnasta, kastattivat itsensä Jeesuksen seuraajiksi tunnustautuen täten HÄNEEN kaikessa, sekä muodostivat
        keskinäisen yhteyden, maailmasta erotetun seurakunnan, joka vaelsi apostolien opetuksessa, leivän murtamisessa ja rukouksessa. Ja tähän
        Kristukselle eroitettuun joukkoon lisäsi Jumala joka päivä niitä, jotka olivat samalla tavoin kokeneet uskoon tulon ja pelastuksen.

        Tämä oli aivan selvä, ja täten opetti myos arkkipiispa kirjassaan aikoinaan tapahtuneeksi.

        Sitten otin asian puheeksi sellaisten kirkollisten kanssa, joiden uskoin voivan pätevästi edustaa vastakkaista kantaa ja esittää todistuksia
        lapsikasteteorian puolesta. Heidän pätevin väitteensä oli se, että Raamattu puhuu perhekuntien kastamisesta. Tämä ei kuitenkaan valaissut paljoakaan, koska myös kirkollisen arkkipiispa Kailan
        kirja painotti näissä kohdissa sitä, että läsnaolijat olivat tulleet uskoon.

        Arkkipiispa päättää esim. Korneliuksen perhekunnan kastamista koskevan kuvauksen sanoihin:

        "Eikä kukaan asettunut uskoon tulleiden kastamista vastaan. Olivathan he jo kastetut Pyhällä Hengellä."

        Ei ollut siis pikkulapsista kysymys eikä missään tapauksessa vauvoista!

        Samoin arkkipiispa Kaila kirjoittaa Filipin vanginvartijan perhekunnan tapauksesta:

        "Päästäkseen uskoon tarvitsi vanginvartija lähempää opetusta, muutenhan Jeesus olisi ollut hänelle vain pelkkä nimi. Sentähden Paavali ja Siilas puhuivat Herran sanaa hanelle kuin kaikille, jotka olivat
        hänen kodissaan. Kun vanginvartija perheinensä oli kastettu, riemuitsi hän siitä, etta hän perhekuntineen
        oli tullut Jumalaan uskovaksi."

        Näin täysin Raamattuun nojautuvat arkkipiispa Kailan esitykset eivät suinkaan herätä sitä käsitystä, etta
        apostolit olisivat ilman muuta tulleet koteihin ja alkaneet kastaa lapsia.

        Sen täytyy olla aivan kyvyttömän tasapuoliseen arvostelemiseen, joka voi nähdä Raamatussa kirkollisen lapsikasteen.

        Sitäpaitsi tuo selvä todistus, että apostolit toimivat Hengen johdossa ja heillä oli kasteessa pääasiana
        Jeesukseen tunnustautuminen, tekee ajatuksen pikkuvauvojen kasteesta aivan mahdottomaksi.

        Onhan merkille pantavaa, että kun etiopialainen hoviherra oli kuullut Filippuksen saarnan ja pyysi sen
        valtaamana kastetta, niin ei Filippus häntäkään ilman muuta kastanut, vaan kysyi painavasti:

        "Jos uskot koko sydämestäsi, niin se sinulle tapahtukoon."

        Ja kun hoviherra vastasi:

        "Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika",

        silloin vasta Filippus johdatti tämän pelastuneen miehen veteen."

        Arkkipiispan Kailan kirjan maininta siitä, että kaste toimitettiin upottamalla, on selvästi Pyhän Raamatun mukainen.

        Muut lapsikasteen puoltajien väitteet olivat hyvin hataria. Useimmat eivat halunneet lainkaan keskittää
        tutkimusta siihen, oliko tapa Raamatun mukainen, vaan esittivät vain tunnelmallisia kuvauksia kauniista
        ristiäistilaisuuksista. Toiset huuudahtivat vain: "Ei kukaan voi estää meitä tuomasta lapsia kasteessa Jeesuksen luo!"

        Monet vetosivat siihen, ettei Raamatussa ollut nimenomaista kieltoa lasten kastamisesta, ja kun tällaisia selittäjiä on hyvin paljon.

        Tahdon kuulemallani vertauksella osoittaa; mihin tämä kanta johtaa:

        Eräs työnjohtaja viitoitti linjakepeillä tien suunnan ja käski miesten ryhtyä raivaamaan tietä. Kun hän jonkin ajan kuluttua tuli katsomaan; olikin tietä
        ryhdytty tekemään aivan toiseen suuntaan.

        "Mitä te oikein tarkoitatte!?! huusi työnjohtaja.

        "Minä määräsin suunnan tuosta kulkemaan!"

        "Mutta eihän mestari kieltänyt meitä tännekään suunnalle tekemästä", oli vastaus.

        Jollei joku tämän perusteella pääse selville, että Jumalan opetus on luotettava, vaikkei jokaisen
        määräyksen jälkeen olekaan lisätty huomautusta:

        "Päinvastainen menettely kielletään!", niin tällainen ihminen jääköön omiin näkemyksiinsä.

        Eräs yleisesti kuulemani väite oli tämä:

        "Kuinka lapsikaste voisi olla vaara, kun niin jalot ja oppineet henkilöt kuin ne ja ne ovat sen kannalla!"

        Tähän täytyy meidän vastata, etta roomlaiskatolinen oppi kaikkine väärinkäytöksineen oli vallalla toista
        tuhatta vuotta, ja kuitenkin sen opin piirissä oli monia erittäin jaloja ja syvällisiä kristittyjä, kuten
        Bernhard Clairvauxlainen ja Fransiskus Assisilainen.

        Ei Luther ollut ainoa rehellinen mies keskiajalla, mutta suunnattomalla voimalla vallitsevia ja syvälle
        kansan olemukseen juurrutettuja käsityksiä ei vähällä käännetä, varsinkin kun vastassa on koko valtiollinen ja kirkollinen mahti.

        Näyttää olevan niin, että kirkkolaitoksen etuja nauttivien henkilöiden on äärimmäisen vaikeata tutkia täysin puolueettomasti
        Raamattua.

        Kuuluisan jumalanmiehen, Yrjö Müllerin elämäkerta osoittaa, kuinka vaikea hänen oli nähdä Raamatun kasteoppi. Ja kuitenkin hän, sen lopultakin nähtyään, sanoo sitä Raamatun selvimmäksi opiksi.

        Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi pitänyt minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi.

        Päinvastoin avuttomuus tässä suhteessa oli täysin ilmeinen.

        Noudattaakseni Jeesuksen kehoitusta HÄNEN kuolemansa muistoaterian viettämisestä ja antaakseni pelastaa
        itseni nurjan sukukunnan yhteydestä Jeesuksen seuraajien joukkoon, Jumalan seurakunnan jäseneksi, kastatin itseni. Ja Jumala salli vaimoni kypsyä uskossaan niin, että saatoimme yhdessä mennä yhtä aikaan raamatulliselle kasteelle.

        Kiitos asiallisesta vastauksesta.

        "Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi pitänyt minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi."

        Jollei pappi ja arkkipiispan kirja (en ole lukenut yhtään Kailaa) siihen pysty, tuskin pystyn minäkään. Harmi ettet muista papin vastausta.


      • Mirka
        Missukka kirjoitti:

        Kiitos asiallisesta vastauksesta.

        "Ketään sellaista en siis tavannut, joka olisi pitänyt minulle valaisevan raamattutunnin kasteesta ja osoittanut sen perusteella lapsikasteen oikeaksi."

        Jollei pappi ja arkkipiispan kirja (en ole lukenut yhtään Kailaa) siihen pysty, tuskin pystyn minäkään. Harmi ettet muista papin vastausta.

        Tiedoksesi, että Raamattu opettaa "yhtä ja samaa"
        kasteesta. Voi ihmetystä, että jotkut vaan voivat
        edelleen pitää silmälaput silmillään ja kädet
        korvillaan ollen vieläpä haluttomia ottamaan Raamatun
        yksiselitteistä kastenäkemystä huomioon, vaikka sitä
        perille saamisen toivossa jonkun mielestä jopa joku
        jaksaa yhä "jankuttaa".

        Sinun autuutesi tähden se tehdään. On hämmästellen
        kysyttävä; mihin lapsikasteluttajien epäraamatullinen
        miltei täysin vastakkainen maagillinen
        tulkinta Raamatusta voi pohjautua, eihän Raamattu itse
        anna kuin yhdenlaisen selkeän ohjeen asiaa koskien.

        Olen tuonut jo tämän keskustelun aikana esille
        Jeesuksen menettelyn lasten suhteen:

        "He toivat hänen tykönsä lapsia. -- Ja hän otti heitä
        syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi
        heitä" - Mark. 10:13-16

        Edellä ei viittaustakaan lapsikasteluttajien opin
        tueksi, vaan aivan päinvastainen on tosi.

        "Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että
        hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset
        nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä
        ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä
        estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
        valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota
        vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei
        pääse sinne sisälle' " (Luuk. 18:15-17).

        Sylilapsikastetelua puolustetaan usein Jeesuksen
        sanoilla: älkääkä estäkö heitä.

        Kuitenkin Jeesus itse siunasi lapset, jotka tuotiin
        Hänen luokseen.

        Vanhemmat antoivat Jeesukselle tilaisuuden tehdä
        lapsille, mitä Hän halusi. Lapset luovutettiin
        Jeesuksen syliin.

        Jo toimintansa alussa Jeesus kastoi opetuslastensa
        välityksellä (Joh. 4:l, 2). Hän olisi voinut nytkin
        käskeä opetuslapsiaan suorittamaan
        kasteen. Varsinkin, jos se olisi voinut tapahtua
        vihmomalla tai valelemalla siis kastelemalla, siinä ei

        olisi ollut
        vaikeuksia. Tämä ei ollut Jeesuksen tahto!

        "Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän
        päällensä ja
        siunasi heitä" (Mark. 10:16).

        Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsilta ei
        tarvitse eikä voi vaatia uskoontuloa, kastetta eikä
        pyhitystä. Vasta, kun he tulevat ymmärtävään ikään,
        heillä on tilaisuus ratkaista, tahtovatko ottaa
        Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12), pukea Hänet
        päälleen(Gal. 3:27).

        Raamatusta ei löydy lapsikastelua.


      • Missukka
        Mirka kirjoitti:

        Tiedoksesi, että Raamattu opettaa "yhtä ja samaa"
        kasteesta. Voi ihmetystä, että jotkut vaan voivat
        edelleen pitää silmälaput silmillään ja kädet
        korvillaan ollen vieläpä haluttomia ottamaan Raamatun
        yksiselitteistä kastenäkemystä huomioon, vaikka sitä
        perille saamisen toivossa jonkun mielestä jopa joku
        jaksaa yhä "jankuttaa".

        Sinun autuutesi tähden se tehdään. On hämmästellen
        kysyttävä; mihin lapsikasteluttajien epäraamatullinen
        miltei täysin vastakkainen maagillinen
        tulkinta Raamatusta voi pohjautua, eihän Raamattu itse
        anna kuin yhdenlaisen selkeän ohjeen asiaa koskien.

        Olen tuonut jo tämän keskustelun aikana esille
        Jeesuksen menettelyn lasten suhteen:

        "He toivat hänen tykönsä lapsia. -- Ja hän otti heitä
        syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi
        heitä" - Mark. 10:13-16

        Edellä ei viittaustakaan lapsikasteluttajien opin
        tueksi, vaan aivan päinvastainen on tosi.

        "Ja he toivat hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että
        hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset
        nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä
        ja sanoi: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä
        estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
        valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota
        vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei
        pääse sinne sisälle' " (Luuk. 18:15-17).

        Sylilapsikastetelua puolustetaan usein Jeesuksen
        sanoilla: älkääkä estäkö heitä.

        Kuitenkin Jeesus itse siunasi lapset, jotka tuotiin
        Hänen luokseen.

        Vanhemmat antoivat Jeesukselle tilaisuuden tehdä
        lapsille, mitä Hän halusi. Lapset luovutettiin
        Jeesuksen syliin.

        Jo toimintansa alussa Jeesus kastoi opetuslastensa
        välityksellä (Joh. 4:l, 2). Hän olisi voinut nytkin
        käskeä opetuslapsiaan suorittamaan
        kasteen. Varsinkin, jos se olisi voinut tapahtua
        vihmomalla tai valelemalla siis kastelemalla, siinä ei

        olisi ollut
        vaikeuksia. Tämä ei ollut Jeesuksen tahto!

        "Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän
        päällensä ja
        siunasi heitä" (Mark. 10:16).

        Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsilta ei
        tarvitse eikä voi vaatia uskoontuloa, kastetta eikä
        pyhitystä. Vasta, kun he tulevat ymmärtävään ikään,
        heillä on tilaisuus ratkaista, tahtovatko ottaa
        Jeesuksen vastaan (Joh. 1:12), pukea Hänet
        päälleen(Gal. 3:27).

        Raamatusta ei löydy lapsikastelua.

        "Kaste perustuu ylösnousseen Kristuksen kirkolleen antamaan tehtävään, joka on kiteytetty kastekäskyssä:

        Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

        Matt. 28:19-20

        Kaste on keskeisin kirkollisista toimituksista, sillä se on ehtoollisen ohella toinen luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan vain kasteen kautta. Kasteessa Jumala liittää ihmisen Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja hänen kirkkonsa jäseneksi, jolloin kastettava saa pelastuksen lahjan ja Pyhän Hengen.

        Valtaosa suomalaisista (noin 88 %) kastetaan pieninä sylilapsina. Näin noudatetaan useimpien suurten kristillisten kirkkojen vanhaa perinnettä, jossa pidetään tärkeänä ihmisen pääsemistä osalliseksi jo pienestä pitäen kasteen välittämistä hyvistä lahjoista ja Jumalan siunauksesta."

        Ylläoleva on kopioitu googlella ensimmäisestä osoitteesta mikä löytyi. Jos mielestäsi Raamatusta ei varmasti löydy sitä mutta selvästi löytyy tätä niin keskustelumme on turha. Yritä ymmärtää kuinka meille tärkeää asiaa sinä haukut.


      • kirkkoherra
        Missukka kirjoitti:

        "Kaste perustuu ylösnousseen Kristuksen kirkolleen antamaan tehtävään, joka on kiteytetty kastekäskyssä:

        Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

        Matt. 28:19-20

        Kaste on keskeisin kirkollisista toimituksista, sillä se on ehtoollisen ohella toinen luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan vain kasteen kautta. Kasteessa Jumala liittää ihmisen Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ja hänen kirkkonsa jäseneksi, jolloin kastettava saa pelastuksen lahjan ja Pyhän Hengen.

        Valtaosa suomalaisista (noin 88 %) kastetaan pieninä sylilapsina. Näin noudatetaan useimpien suurten kristillisten kirkkojen vanhaa perinnettä, jossa pidetään tärkeänä ihmisen pääsemistä osalliseksi jo pienestä pitäen kasteen välittämistä hyvistä lahjoista ja Jumalan siunauksesta."

        Ylläoleva on kopioitu googlella ensimmäisestä osoitteesta mikä löytyi. Jos mielestäsi Raamatusta ei varmasti löydy sitä mutta selvästi löytyy tätä niin keskustelumme on turha. Yritä ymmärtää kuinka meille tärkeää asiaa sinä haukut.

        Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
        on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä
        10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
        lapsikastelulla.

        Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää
        omistavansa lähes miljardi jäsentä.

        Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi
        olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:

        "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on
        avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on,
        jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas
        ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
        jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14.

        Jeesuksen mukaan massat hyväksyvät halukkaasti
        valheelliset uskonnolliset
        lapsikastelujärjestelmät, jotka johtavat helvetin
        käristykseen, kun taas harvat löytävät todellisen
        pelastuksen, joka johtaa taivaan kirkkauteen.

        Voidaanko 90 % suomalaisista pitää "harvoina"?

        Sanoisiko kukaan, että miljardi ihmistä
        maailmanlaajuisesti on "harvoja"?

        Kun Jeesus vaelsi maan päällä, pieni vähemmistö
        seurasi Häntä. Useimmat torjuivat Hänen opetuksensa ja
        pysyivät hyvin vakiintuneissa,sosiaalisesti
        hyväksytyissä perkeleen uskonnoissaan.

        Toisin sanoen, he hylkäsivät totuuden voidakseen pitää
        uskonnolliset perkeleelliset traditionsa.

        Jeesus puhui seuraavat sanat niille, jotka tekivät
        näin:

        "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
        perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

        Jeesuksen saarnatessa eräs kuuntelija, joka alkoi
        käsittämään tämän totuuden, kysyi Jeesukselta:

        "‘Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?’ Niin Hän
        (Jeesus) sanoi heille: ‘Kilvoitelkaa päästäksenne
        sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä
        teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi’."
        Luuk. 13:23-24.

        Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan menemään ja
        julistamaan evankeliumia, Hän sanoi:

        "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän."Matt. 9:37.

        Toisin sanoen, suurin osa ihmisistä on kadotettuja ja
        lapsikasteluharhalahkovalheporttolaitoksessa ja
        tarvitsee Pelastajaa, mutta
        harvoilla on totuus, jota mennä kertomaan heille.

        Lapsikasteluharhalahkovalheoppi on loukannut ja
        häpäissyt Jumalan Sanaa. Miljoonat
        lapsikasteluharhalahkovalheharhaopissa eivät välitä
        Jumalan käskyistä ja asetuksista RAAMATUSSA ja
        jatkavat ihmisten traditioiden noudattamista ja
        väittävät olevansa oikeassa, koska ovat uskonnollista
        enemmistöä kun kuuluvat
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiporttoon.

        Jeesus varoittaa:

        "Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
        ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen
        mieheen ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
        eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään
        mieheen..." Matt. 7:24,26.

        Pitääkö Jumala sinua viisaana vaiko tyhmänä ihmisenä?

        Jos uskot voivasi olla välittämättä Jumalan käskyistä,
        koska kuulut uskonnolliseen enemmistöön lapsikastelu
        harhalahkovalheportossa, sinun
        pitää lukea Matt. 7:24 ja 26 uudelleen.

        Jeesus antaa vielä yhden varoituksen
        lapsikasteluharhalahkovalhe-enemmistölle, joka on
        halveksinut Jumalan Sanaa ja luottaa ansaitsevansa
        pelastuksensa lapsikastelukusetuksella:

        "Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra,
        emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun
        nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi
        kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ ja silloin
        minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä
        tuntenut. Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden
        tekijät’!" Matt. 7:22-23.

        Mistä johtuu, että niin monet lapsikastellut voivat
        sanoa jopa Jeesusta Herrakseen, mutta halveksivat
        kuitenkin täysin Hänen käskyjään?

        Jeesus teki juuri tuon saman kysymyksen Sanassaan:

        "Miksi te huudatte minulle: ‘Herra, Herra!’ ettekä
        tee, mitä minä sanon?" Luuk. 6:46.

        Voit olla välittämättä tästä kysymyksestä nyt, mutta
        mitä sanot, kun Jeesus tekee sinulle
        henkilökohtaisesti saman kysymyksen kuoltuasi,kun
        seisot Hänen edessään tuomiolla?

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin tutkimisen jälkeen ei
        voi olla huomaamatta tärkeää eroa epäraamatullisen
        lapsikasteluoppijärjestelmän ja Pyhän Raamatun
        välillä.

        Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
        molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
        oppeja.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
        lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
        totta.

        Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
        monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
        kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
        on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
        lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

        Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
        suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

        Tässä on esimerkki.

        Kuka pelastuu?

        Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
        koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
        Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

        "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
        mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
        näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
        3:36.

        Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

        "Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
        minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
        hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
        elämään." Joh. 5:24.

        Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
        aiheesta. Tällaistä se pulputtaa "valheen kaikella
        voimalla":

        "Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa jne."

        Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
        rajastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
        saatanallista valhetta.

        Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
        tehdään niin sekavaksi?

        Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
        johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
        ei ole pelastuksen häivääkään.

        Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
        päästä taivaaseen.

        Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
        saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
        lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
        edes pelastumaan?

        Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

        "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
        rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
        seurakunnissa." (1kor 14:33)

        Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin
        kuka sitten?

        Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

        Älä anna lapsikasteluttajien tai kenenkään muun epäraamatullisia
        lahko-oppeja esittävien harhaoppisen lahkolaisen
        pettää enää itseäsi!

        Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
        pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
        Kristuksessa:

        "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
        kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
        turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
        teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

        Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
        lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

        Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän

        "on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo,
        että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat
        parannukseen." 2. Piet. 3:9.

        Jumala tahtoo sinut taivaaseen. Siksi Hän pitää
        Sanansa yksinkertaisena:

        Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

        Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
        lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

        Mikäli lapsikasteluttajien kannattama
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen oppijärjestelmä
        ovat milloinkaan saaneet sinut tuntemaan olosi
        hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi alkaa asettamaan
        luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan Herraan Jeesukseen
        Kristukseen eikä enää koskaan
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
        saatanan valhe!

        Voi että jotkut ovat niin eksyneitä ja pimeydessä,
        että vaikka kuinka näyttäisi kirkjasta valoa
        Raamatusta, niin he, lapsikasteluttajat erityisesti, kääntävät päänsä
        vain yhä syvempään pimeyteen, josta ovat syntyisinkin:
        saatanan sakramenttitaikatempusta: lapsikastelu!


      • Sofia
        kirkkoherra kirjoitti:

        Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
        on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä
        10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
        lapsikastelulla.

        Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää
        omistavansa lähes miljardi jäsentä.

        Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi
        olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:

        "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on
        avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on,
        jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas
        ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
        jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14.

        Jeesuksen mukaan massat hyväksyvät halukkaasti
        valheelliset uskonnolliset
        lapsikastelujärjestelmät, jotka johtavat helvetin
        käristykseen, kun taas harvat löytävät todellisen
        pelastuksen, joka johtaa taivaan kirkkauteen.

        Voidaanko 90 % suomalaisista pitää "harvoina"?

        Sanoisiko kukaan, että miljardi ihmistä
        maailmanlaajuisesti on "harvoja"?

        Kun Jeesus vaelsi maan päällä, pieni vähemmistö
        seurasi Häntä. Useimmat torjuivat Hänen opetuksensa ja
        pysyivät hyvin vakiintuneissa,sosiaalisesti
        hyväksytyissä perkeleen uskonnoissaan.

        Toisin sanoen, he hylkäsivät totuuden voidakseen pitää
        uskonnolliset perkeleelliset traditionsa.

        Jeesus puhui seuraavat sanat niille, jotka tekivät
        näin:

        "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
        perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

        Jeesuksen saarnatessa eräs kuuntelija, joka alkoi
        käsittämään tämän totuuden, kysyi Jeesukselta:

        "‘Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?’ Niin Hän
        (Jeesus) sanoi heille: ‘Kilvoitelkaa päästäksenne
        sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä
        teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi’."
        Luuk. 13:23-24.

        Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan menemään ja
        julistamaan evankeliumia, Hän sanoi:

        "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän."Matt. 9:37.

        Toisin sanoen, suurin osa ihmisistä on kadotettuja ja
        lapsikasteluharhalahkovalheporttolaitoksessa ja
        tarvitsee Pelastajaa, mutta
        harvoilla on totuus, jota mennä kertomaan heille.

        Lapsikasteluharhalahkovalheoppi on loukannut ja
        häpäissyt Jumalan Sanaa. Miljoonat
        lapsikasteluharhalahkovalheharhaopissa eivät välitä
        Jumalan käskyistä ja asetuksista RAAMATUSSA ja
        jatkavat ihmisten traditioiden noudattamista ja
        väittävät olevansa oikeassa, koska ovat uskonnollista
        enemmistöä kun kuuluvat
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiporttoon.

        Jeesus varoittaa:

        "Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
        ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen
        mieheen ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
        eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään
        mieheen..." Matt. 7:24,26.

        Pitääkö Jumala sinua viisaana vaiko tyhmänä ihmisenä?

        Jos uskot voivasi olla välittämättä Jumalan käskyistä,
        koska kuulut uskonnolliseen enemmistöön lapsikastelu
        harhalahkovalheportossa, sinun
        pitää lukea Matt. 7:24 ja 26 uudelleen.

        Jeesus antaa vielä yhden varoituksen
        lapsikasteluharhalahkovalhe-enemmistölle, joka on
        halveksinut Jumalan Sanaa ja luottaa ansaitsevansa
        pelastuksensa lapsikastelukusetuksella:

        "Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra,
        emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun
        nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi
        kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ ja silloin
        minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä
        tuntenut. Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden
        tekijät’!" Matt. 7:22-23.

        Mistä johtuu, että niin monet lapsikastellut voivat
        sanoa jopa Jeesusta Herrakseen, mutta halveksivat
        kuitenkin täysin Hänen käskyjään?

        Jeesus teki juuri tuon saman kysymyksen Sanassaan:

        "Miksi te huudatte minulle: ‘Herra, Herra!’ ettekä
        tee, mitä minä sanon?" Luuk. 6:46.

        Voit olla välittämättä tästä kysymyksestä nyt, mutta
        mitä sanot, kun Jeesus tekee sinulle
        henkilökohtaisesti saman kysymyksen kuoltuasi,kun
        seisot Hänen edessään tuomiolla?

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin tutkimisen jälkeen ei
        voi olla huomaamatta tärkeää eroa epäraamatullisen
        lapsikasteluoppijärjestelmän ja Pyhän Raamatun
        välillä.

        Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
        molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
        oppeja.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
        lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
        totta.

        Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
        monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
        kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
        on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
        lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

        Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
        suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

        Tässä on esimerkki.

        Kuka pelastuu?

        Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
        koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
        Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

        "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
        mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
        näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
        3:36.

        Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

        "Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
        minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
        hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
        elämään." Joh. 5:24.

        Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
        aiheesta. Tällaistä se pulputtaa "valheen kaikella
        voimalla":

        "Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa jne."

        Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
        rajastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
        saatanallista valhetta.

        Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
        tehdään niin sekavaksi?

        Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
        johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
        ei ole pelastuksen häivääkään.

        Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
        päästä taivaaseen.

        Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
        saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
        lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
        edes pelastumaan?

        Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

        "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
        rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
        seurakunnissa." (1kor 14:33)

        Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin
        kuka sitten?

        Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

        Älä anna lapsikasteluttajien tai kenenkään muun epäraamatullisia
        lahko-oppeja esittävien harhaoppisen lahkolaisen
        pettää enää itseäsi!

        Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
        pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
        Kristuksessa:

        "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
        kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
        turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
        teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

        Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
        lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

        Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän

        "on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo,
        että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat
        parannukseen." 2. Piet. 3:9.

        Jumala tahtoo sinut taivaaseen. Siksi Hän pitää
        Sanansa yksinkertaisena:

        Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

        Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
        lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

        Mikäli lapsikasteluttajien kannattama
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen oppijärjestelmä
        ovat milloinkaan saaneet sinut tuntemaan olosi
        hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi alkaa asettamaan
        luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan Herraan Jeesukseen
        Kristukseen eikä enää koskaan
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
        saatanan valhe!

        Voi että jotkut ovat niin eksyneitä ja pimeydessä,
        että vaikka kuinka näyttäisi kirkjasta valoa
        Raamatusta, niin he, lapsikasteluttajat erityisesti, kääntävät päänsä
        vain yhä syvempään pimeyteen, josta ovat syntyisinkin:
        saatanan sakramenttitaikatempusta: lapsikastelu!

        Kasteen pilkkaaminen on SYNTIÄ ! Uudelleenkasteliat anateemaan !!!


      • piispa
        Sofia kirjoitti:

        Kasteen pilkkaaminen on SYNTIÄ ! Uudelleenkasteliat anateemaan !!!

        Näytä Raamatustasi, missä tuomitaan lapsikastelua harhaopiksi Raamatulla osoittavat Jeesuksen opetuslapset?

        Löytyykö se kuudennesta mooseksen kirjastasi? Muualta sitä ei voi kukaan löytää. Voi noita lapsikasteluttajien pöpötyksiä? Ihan kuin "lapsikastelu" olisi heidän jumalansa. Kuulkaas lapsikasteluttajat lapsikasteluttamisen jumalanne on itse saatana!

        Kehotan irtisanoutumaan siitä välittömästi! Väliaikatietona voin kertoa, että olette matkalla helvettiin, ellette irtisanoudu saatanan teosta lapsikastelu
        !
        Joskus sitä tosin kuulee sylilasten kasteluttamista perusteltavan
        sillä, ettei Raamattu missään
        suoranaisesti kiellä sitä. Kuitenkin voidaan esittää
        ainakin kuusi syytä, miksi
        kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:

        1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus
        sanoi: "Jos tepysytte
        minun sanassani, niin te totisesti olette minun
        opetuslapsiani", (Joh.8:31).
        Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta.

        Raamattu ei missään
        mainitse muunlaista kastetta.

        2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
        Jeesuksen opetuksen kanssa.
        Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät

        esikuviksi Jumalan
        valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten
        asemaa (kasteen avulla)
        joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.

        3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
        uudestisyntymisen kanssa.
        Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
        uudestisyntymistä. Se oli
        kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon
        yhteydessä tapahtunut
        tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja sanan
        vastaanottamisen kautta (1.
        Piet. 1:23).

        4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
        mielenmuutoksen kanssa. Kaste kuuluu
        tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).

        5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen
        kanssa. Sana sanoo:"Anna
        kastaa itsesi", ei lapsesi. Lapsena toimitettu kaste
        on myöhemminsuoranainen
        este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen
        turvataan. Siitä tulee
        ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun
        omakohtainen usko ja raamatullisen
        kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.

        6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen

        kanssa. Seurakunnan
        kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtui
        vain Vanhan testamentin
        Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa,
        johon kuulutaan
        omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen
        perusteella. Seurakunnan
        jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen
        syntymän perustalla johtaa
        maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.

        Kysymys: Entä kun Raamattu sanoo, että voi olla vain
        yksi kaste?

        Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
        kastetta voisi suorittaa
        uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu
        Raamatun mukaisesti. Paavali
        itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heille

        hän kirjoitti että on
        vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
        Apostoli oli tarkka.

        Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
        oikeaan nimeen, vaikka he olivat
        uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen
        (Ap.t. 19:1-6).

        Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos

        sinulla aiemmin on ollut
        uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta,
        se ei kuitenkaan merkitse
        ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.

        Siinä on kirjoitettu myös: Yksi
        Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista
        herraa aikaisemmin,
        sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
        uutta Herraa, Jeesusta
        Kristusta.

        Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus

        kuin Herran Jeesuksen
        asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee

        sitä että sinua ei vielä
        koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan mukaisella
        yhdellä kasteella.

        Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
        Testamentin opetus ja käytäntö.

        Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
        jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
        vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
        kastekäsitystämme.

        Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
        löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
        Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
        raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
        voitaisi pitää raamatullisena kasteena.

        Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
        Testamentin opetus ja käytäntö.

        Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
        kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei
        aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti!

        Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
        juuri heille hän kirjoitti että on vain "yksi Herra,
        yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka.
        Huomaa Pyhän Hengen johtamana Paavalin asettama
        järjestys: 1. yksi Herra 2. yksi usko 3. yksi kaste.

        Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
        oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
        opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen (Ap.t.
        19:1-6).

        Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
        sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat
        raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
        ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.

        Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on
        ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin,
        sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
        uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.

        Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
        kuin Herran Jeesuksen asettama raamatullinen uskoviksi
        tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua
        ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun SANAN
        mukaisella yhdellä kasteella.

        Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
        jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
        vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
        kastekäsitystämme.

        Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa raamatullisesti,
        meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön
        toteutus Raamatusta.

        Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista
        arvovaltaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää
        raamatullisena kasteena vaan epäraamatullisena
        pakanarituaalina kuten lapsikasterituaali, jonka
        avulla lahkoporttokirkkojärjestelmät saavat pirun
        kierosti jäsenensä ja veronmaksajansa.

        Uskonnollinen noituus nimenomaan kirkollinen kusetus =
        lapsikastelu ei ole tavanomaista okkultismia siinä
        mielessä, että sen harjoittajat olisivat tietoisesti
        tehneet sopimuksen pimeyden valtojen kanssa. Mutta se
        on yhtä todellinen pimeyden vaikutus, joka estää
        uskovia pääsemästä totuuteen, vapauteen sekä
        todelliseen voiteluun. Tiedä, että perkeleen
        ovelimpaan ja kieroimpaan eksytysmenoon=lapsikasteluun
        liittyy pelkästään valhetta, hallintaa,
        manipulaatiota, hyväksikäyttöä, uskonnollisia
        kuvatuksia ja rituaaleja, henkilöpalvontaa,
        valheellisia ilmiöitä, saastaisuutta, katkeruutta,
        vihaa, juonittelua, juoruilua, salailua yms.
        vaikutuksia, jotka ovat tunnusmerkillisiä
        okkultismissa yleensä.
        Esim. kirkollisesti eksytetty päättelee
        lapsikastelusynnin tilassa saamiensa demonisten
        kosketusten perusteella, että myös Jumala tekee
        hänelle asioita vastoin hänen tahtoaan. Tämä
        'kokeminen' vahvistetaan valheellisella opetuksella
        (esim. luterilainen kasteluoppi).

        Tämän vaikutuksen takana on saatanallispakanallinen
        noituus, mutta ratkaisevalla tavalla
        lapsikastelukäytäntö avaa lisää portteja tälle
        eksyttävälle virralle ihmisten sieluissa. Vaikka monet
        uskoon tulleet ovat ymmärtäneet totuuden ja
        irrottautuneet tästä perkeleen lapsikasteluopista,
        sillä voi olla edelleen sielun syvemmillä tasoilla
        voimaa. Sekoitus ilmenee vastuuttomuutena,
        epäitsenäisyytenä, lihallisuutena, uskonnollisena
        näytelmänä, vääristyminä Hengen lahjojen yhteydessä,
        eksymisinä jne. Mutta Pyhän Hengen tuli ja kirkkaus on
        ilmestynyt sitä varten, että kaikki pimeys tulee
        ihmisen sielusta puhdistetuksi. Pelastus on ilmestynyt
        tähänkin kierteeseen! Ei muuta kuin ulos
        saatanallisesta lapsikastelusta, sillä sehän on täyttä
        pirun paskaa eikä sillä ole mitään muuta tekemistä
        JUMALAN SANAN kanssa kuin, että siitä tulee lisää
        "kakkua" varsinkin niille, jotka sillä ihmisiä
        eksyttää!

        Hyväksy tosiasiana, että sinun on arvioitava uskosi ja
        elämäsi puitteita perusteellisesti tämänkin kysymyksen
        kohdalla. Et ole etuoikeutettu tai poikkeustapaus.
        Vihollinen käy sinunkin ympärilläsi, mutta Jeesuksen
        nimessä olet jo kutsuttu pimeyden=perkeleen
        kirkollisen lapsikastelun voittajaksi!

        Jumala haluaa muuttaa sinua enemmän kuin uskotkaan ja
        vapauttaa sinut perkeleen kirkollisesta
        lapsikastelusta!

        Hän haluaa rakentaa sinuun uuden luomuksen olemuksen,
        joka ei enää ole alaikäinen tai orjuutettu. Sinussa
        asuu Jeesus, todellinen uskon sankari, jolla on
        hengen, sielun, mielen ja ruumiin voima toteuttaa
        Jumalan valtakunnan suunnitelmia.

        Jeesus on valmistanut sinulle äärimmäisen siunatun ja
        voimakkaan henkilökohtaisen yhteyden kanssaan. Sinä
        olet Hänen omansa ja Hän kuuluu sinulle. Jeesus johtaa
        sinut Jumalan Isän, elämäsi Lähteen ja Luojan
        kirkastettuun yhteyteen henkilökohtaisesti. Usko tämä
        ja omista se iloiten!

        Tee parannus ja luovu kaikista valheopeista alkaen
        lapsikastelusta ja erilaisista muista valheellisista
        uskonnollisista teorioista. Ota henkilökohtainen
        vastuu elämästäsi ja nouse siihen kutsumukseen ja
        elämään, jonka Jeesus on sinulle valmistanut.

        Parantuminen ja uudistuminen alkaa hengen ja minuuden
        vahvistumisen alueelta. Viivy Jumalan Isän rakkauden
        parantavassa ja eläväksi tekevässä kosketuksessa. Ota
        ilmestyksen Hengen kautta vastaan uusi näky terveestä,
        vapaasta ja rohkeasta minuudestasi. Hylkää
        orjamentaliteetti ja kirkollisen orjuuden ajatukset.
        Nouse uskon kautta vastaanottamaan lisää Jeesuksen
        kirkkautta.

        Puhdistaudu nöyryydessä ja perusteellisesti kaikista
        aikaisemmista mahdollisista kosketuksistasi
        lapsikastelunoituuteen, väkivaltaan, vihaan,
        hallintaan, hylkäämisiin, petoksiin, varastamiseen
        jne. Pyhä Henki on vuodatettu yllesi ja Hän johtaa
        sinut 'kaikkeen totuuteen'.

        Anna anteeksi ja omista anteeksiantamus kaikille
        elämäsi alueille. Anna sydämesi muuttua, sulaa ja
        tulla täyteen Jumalan Isän rakkautta. Omista minuutesi
        perustaksi, että olet Jumalan Isän rakastettu ja
        täydellisesti hyväksytty lapsi. Vuodata tästä
        yltäkylläisyydestä rakkautta lähimmäisillesi.

        Kun palvelet, tiedosta kaikki motiivisi. Älä antaudu
        petokseen millään alueella, sillä Pyhä Henki vahvistaa
        sinua totuudessa koko ajan. Jos koet heikkoutta missä
        tahansa palvelutilanteessa, tee heti parannus
        sydämessäsi ja Jeesus puhdistaa ja vahvistaa sinut
        välittömästi.
        Opeta lähimmäisillesi todellista Hengen vapautta ja
        puhtautta. Julista Pyhän Hengen voimasta ja
        todellisesta Jumalan kirkkauden ilmestymisestä. Kutsu
        ihmisiä parannuksentekoon ja vapauteen kaikenlaisen
        orjuuden alta, erityisesti lapsikastelusta.

        Gal. 4:28 - 5:1: Ja te, veljet, olette lupauksen
        lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan
        mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan
        syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu?
        "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika
        ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." Niin me
        siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
        Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis
        lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne
        orjuuden ikeeseen.

        On ollut selkeästi havaittavissa, että täällä ei
        ainakaan osata lukea alkutekstejä. Tästä syystä
        kehotan jokaista viisastumaan seuraavasta.

        Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
        päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut

        Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit —
        että
        saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
        ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
        Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa
        Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
        (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
        Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
        rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
        kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
        Ananias sanoi hänelle:

        "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
        on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
        Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
        hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
        pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
        ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
        verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
        16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-

        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
        16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
        alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
        pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen.
        Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa eikä
        missään tapauksessa kastelemaan niitä, jotka eivät
        usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni.

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään

        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
        aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
        Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
        olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
        Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
        lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
        noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
        Kor. 1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
        on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
        Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
        kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
        testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
        Apt. 22:16.

        Evlutporttokirkkolaitos opettaa lapsikastelun
        pelastavan ja kirkko käyttää mielellään 1 Piet
        3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa tukemaan kirkon
        valheellista opetusta. Tämä Raamatun kohta opettaa
        vertauskuvan Nooasta, joka uskossa rakensi arkkia
        kuivalle maalle, kun Jumalan pitkämielisyys odotti
        ihmisten tekevän parannuksen elämässään ja kääntyvän
        Jumalan puoleen. Ja kahdeksan sielua uskoivat Jumalaa
        ja menivät uskossa arkkiin ja sen jälkeen tulvavesi
        pelasti ja erotti heidät jumalattomista ihmisistä.
        Mutta tuo pelastava vesi hukutti ne, jotka eivät
        uskoneet Jumalaa.

        Tässäkin näkyy selvästi Jumalan järjestys, ensin usko
        ja sitten vesikaste. Vesi koituikin niille kuolemaksi,

        jotka eivät usko Jumalaan. Tämä onkin vakava varoitus
        kaikille ihmisille, että Jumalan luokse tullaan uskon
        kautta eikä lapsikastelun. Mutta kaikilla muilla
        tavoilla yrittäen, käy samalla lailla kuin Nooan
        päivinä, eli hukutaan. Kirjoittihan Pietari aivan
        selvästi ettei raamatullinen vesikaste poista lihan
        saastaa, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää
        omaatuntoa. Vain ihminen, joka on uskossa ottanut
        vastaan Jeesuksen, haluaa pyytää hyvää omatuntoa
        Jumalan edessä. Hyvän omantunnon pyytäminen tarkoittaa

        sitä, että ihminen, joka on tehnyt parannuksen haluaa
        puhdistua synneistään.

        Ihminen, joka ei halua tehdä parannusta ja haluaa elää

        synneissään ei halua myöskään hyvää omaatuntoa Jumalan

        edessä, eikä hän silloin tarvitse kastettakaan. Ei
        vesikaste puhdista ketään, vaan se kun ihminen pyytää
        Jumalalta puhdistusta synneistään, niin uskon kautta
        Jeesuksen veri tuo sitten puhdistuksen. Vaikka
        kasteltaisiin kuinka sylivauvana tai aikuisena ei se
        puhdista ketään, tulee olla usko ensin sitten vasta
        raamatullinen kaste. Kasteluvesi eikä raamatullinen
        kaste ei pelasta ketään, vaan Raamatun osoittama
        pelastus-tie.

        Uusi käännös v:lta 1992 on halunnut vahvistaa
        epäraamatullista lapsikastelua kääntämällä 1 Piet
        3:21:n näin; “tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa

        nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte
        saastaisesta elämästä , vaan koska Jumala teki
        kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on

        Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus”. On käännetty
        pahasti väärin;” teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi
        että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä”. Kreik.

        tekstissä on kirjoitettuna; kaste- joka ei ole lihan
        saastan poistamista. Pyytäminen sanakin on vaihdettu
        liitto sanaan, jotta saataisiin tukea kirkon kasteen
        armo liitto opetukselle.

        Kreikkalaisessa Raamatussa tuo sana on (eperootema),
        joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä.
        Septuagintassa esiintyy muutaman kerran sana
        (eperootema) ja se on käännetty VT:ssa v:n 33/38
        käännöksessä aina sanoilla kysyä ja pyytää. Sana
        (eperootema) tulee kääntää kysyä tai pyytää ja 33/38
        käännös on kääntänyt tämän jakeen ihan oikein.
        Kreikassa on sana kuvaamaan liittoa ja se on
        (diatheekee); joka esiintyy UT:ssa 30:tä kertaa ja on
        lähes aina käännetty sanalla liitto muutaman kerran se

        on käännetty sanalla testamentti. On täysin selvää,
        että kääntäjät ovat kääntäneet tämän sanan
        (eperootema) väärin.

        Novum osa 5, s.357, selvitetään tarkasti sanan
        eperooteema merkitys joka kuuluu näin: Tätä sanaa on
        käytetty myöhemmän ajan klassisessa kreikassa
        lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen
        päätöksen tai lausunnon pyytämistä. Sanalla
        tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka

        sisälsi myös toivomuksen. Sen merkitys voi olla myös
        innokas etsiminen, tärkeä toivomus tai jonkin
        kaipaaminen. Se ilmaisee myös vaatimusta tai
        vetoomusta. UT:ssa substantiivi eperooteema esiintyy
        ainoastaan 1 Piet 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli
        opettaa kasteesta. Hän sanoo kasteen olevan hyvän
        omantunnon pyytämistä (eperooteema) Jumalalta. Sana
        voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko
        hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän
        omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys, joka on
        kasteen edellytyksenä, antaa ihmiselle hyvän
        omantunnon).

        Uusi käännös on yrittänyt istuttaa lapsikastelun
        armohöpötysliitto käsityksen Raamattuun, mutta niin
        kuin tutkimme on Raamatussa toinen sana joka
        tarkoittaa liittoa (diatheekee) ja sana (eperootema)
        tarkoittaa tässä Pietarin kirjeessä pyytämistä niin
        kuin 33/38 käännös oikein kääntääkin. Lut.
        porttokirkon käännös v:lta 1992 on törkeästi kääntänyt

        tämän Pietarin kirjeen jakeen väärin, jotta
        epäraamatullinen vesikastelun sakramentti saataisiin
        näyttämään Raamatulliselta. Tämä kohtahan on selvästi
        täysin väärin käännetty, jotta kirkonmiehet voivat nyt

        näyttää Raamatusta lapsikastelun perustuvan
        Raamattuun. Ei törkeillä väärin käännetyillä jakeilla
        saada syrjäytettyä Raamatun totuutta. Tällaiset
        väärennökset kolahtavakin omaan nilkkaan ja vain
        selvemmin paljastavat väärän opetuksen. Kirkkoraamattu

        v:lta 1992 ei olekaan alkukielelle uskollinen käännös,

        vaan siinä on satoja pahoja käännösvirheitä.
        Suosittelenkin erityisesti BIBLIAA, mutta myös 33/38
        käännöstä ja Toivo Koilon kääntämää Uutta
        Testamenttia.

        "Joka ei synny vedestä ja Hengestä " Raamatun kohdan
        luterilainen porttokirkko opettaa tarkoittavan, että
        vesi tarkoittaa kastetta ja Henki Pyhää Henkeä ja
        lapsikastelussa sitten lapsi saa Pyhän Hengen. Joka ei

        synny Hengestä tarkoittaa kyllä Pyhää Henkeä, mutta
        tämä vesi ei tarkoita lapsikastetta. Vesi on kreikaksi

        hydor ja kasteella on omat sanat, jotka ovat baptidzo
        ja baptisma. Nämä sanat Baptidzo ja hydor on
        Raamatussa selvästi erotettu toisistaan, eikä niitä
        sotketa keskenään. Kun UT:ssa puhutaan kasteesta,
        siitä käytetään aina sanaa baptisma, eikä hydor, joka
        tarkoittaa vettä. UT käyttää sanaa baptidzoo vain
        näissä seuraavissa merkityksissä. Ne jotka ovat
        tulleet uskoon tuli kastaa upottamalla veteen ja ne
        jotka ovat tulleet uskoon heidät kastetaan Pyhällä
        Hengellä ja tulella. Jumala itse on Raamatussa elävän
        veden lähde ja Raamattu opettaa Jumalan sanan olevan
        Henki ja elämä. Raamattu opettaa myös elävän veden
        virtaavan niiden sisimmässä, jotka uskovat Jeesukseen
        niin kuin Raamattu sanoo. Joh 3:5:ssä esiintyvä vesi
        tarkoittaa siis selvästi Jumalaa ja Hänen sanaansa.
        Taivaalliset koordinaatit pysyvät taas Raamatullisessa

        järjestyksessä. Ensin Jumalan sanan kuuleminen ja
        parannuksen teon jälkeen uskoontulo, jonka jälkeen
        kasteelle ja uskon kautta saadaan luvattu Pyhä Henki.
        Jaak 1: 18; Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
        totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
        esikoiset. 1 Piet 1:23: te, jotka olette
        uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
        katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
        sanan kautta. Vesikaste ei uudestisynnytä ihmistä,
        vaan Jumalan sanan kuulemisen kautta ihminen tulee
        uskoon, eli uudestisyntyy ja vasta sen jälkeen
        Raamatullisen järjestyksen mukaan, tulee kaste. Jeesus

        ei sotkenut keskenään taivaallisia koordinaatteja ja
        ihmisten perinnäissääntöjä. Ihmisillä on taipumus
        sotkea keskenään Jumalan sana ja ihmisten
        perinnäissäännöt. Mutta, ei ihminen silti pysty
        muuttamaan Jumalan sanan totuutta, joka on ja pysyy
        niin kuin se on kirjoitettu.

        Uudestisyntymisen peso Raamatun kohdan lut.
        porttokirkko opettaa tarkoittavan lapsikasteessa
        tapahtuvaa uudestisyntymistä. Siitähän tässä jakeessa
        ei ole ollenkaan kyse. Tuo peso sana on (lutron), joka

        tarkoittaa pesua ja kylpyä. Kaste sanat taas ovat
        (baptisma, baptidzoo ja baptismos), jotka tarkoittavat

        kastaa upottamalla. Tässä jakeessa ei puhutakaan
        mitään kastamisesta, vaan uudestisyntymisen peso
        tarkoittaa, sitä kun Jeesuksen veri pesee puhtaaksi
        Häneen uskovat. Kristuksen Golgatalla vuodattama
        sovintoveri puhdistaa ne synnistä, jotka tekevät
        parannuksen ja haluavat vaeltaa Jumalan Sanan
        valkeudessa omassa elämässään. TIIT 3:5:uk eks ergoon
        teen en dikaiosunee toon epoieesamen hemeis alla kata
        ton autou eleon esoosen hemas dia loutrou
        palingenesias kai anakainooseoos pneumatos hagiou.
        Loppujae kertoo, että Pyhän Hengen työtä on sekä
        uudestisyntyminen että uudistaminen eikä
        lapsikastelussa, jota ei koko jakeessa edes mainita.

        Niin kuin olemme tutkineet Raamatun käyttävän
        kasteesta sanoja baptidzo tai baptisma ei tässäkään
        Raamatun kohdassa ole epäselvyyttä, tuo sana peso ei
        tarkoita kastetta, vaan Jeesuksen veripesua. Pietari
        kirjoittaa kirjeessään, ettei kaste poista lihan
        saastaa, eli toisin sanoen kaste ei puhdista meitä
        synneistämme, niin kuin valtiokirkkolaitokset
        opettavat. Katsomme mitä Raamattu opettaa siitä mikä
        puhdistaa meidät synnistä. Jumalan sanan mukainen
        elämä Pyhän Hengen vaikuttamana puhdistaa meidät
        synnistä. Usko puhdistaa meidän sydämemme synnistä.
        Jumalan sana jos sitä toteutetaan uskossa puhdistaa
        meidät synnistä. Jos me vaellamme valkeudessa niin
        Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos

        me tunnustamme syntimme niin Jeesus puhdistaa meidät
        kaikesta synnistä. Jeesuksen uhri ristinkuolemassa ja
        ylösnousemus puhdistaa niiden sydämet, jotka tulevat
        uskoon.

        Kristus pyhittää ja puhdistaa vedellä pesten sanan
        kautta seurakuntansa Raamatun kohdan lapsikastelun
        kannattajat käyttävät tukemaan heidän harhaoppista
        kastelu näkemystään. Heidän mukaansa heidän
        epäraamatullinen kasteluvetensä puhdistaa ihmisen.
        Mutta, muistakaamme, että Raamatullinen järjestys on
        aina sopusoinnussa keskenään, eikä sotke ja sekoita
        asioita keskenään. Jakeessa 26 oleva sana pesten on
        kreik. lutron, eli sama sana kuin on Tiit 3:5:ssa
        oleva peso sana. Niin kuin Raamattu opettaa, ettei
        kastevesi poista lihan saastaa, niin ei se myöskään
        voi puhdistaa ketään.

        Jeesus itse sanoi näin: "Jos joku janoaa, niin tulkoon

        minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin
        Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän
        veden virrat." Mutta sen Jeesus sanoi Hengestä, joka
        niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen. Jeesus
        sanoi myös näin: Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa

        jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle
        annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä
        hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka

        kumpuaa iankaikkiseen elämään. Mitä vettä Jeesus antaa

        niille, jotka uskovat Häneen? Jeesus antaa Sanansa ja
        Pyhän Henkensä niille, jotka uskovat Häneen ja
        parannuksen teon jälkeen usko, jonka Jeesus vaikuttaa
        Pyhän Hengen ja Sanan kautta, puhdistaa sitten niiden
        sydämet, jotka uskovat Jumalan Sanaan ja Jeesukseen.
        Apt 15: 7-9; Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala
        jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen
        valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla
        evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala,
        sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen
        heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin, eikä tehnyt
        mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän
        puhdisti heidän sydämensä uskolla.

        Opetus lapsikastelussa tapahtuvasta
        uudestisyntymisestä on valhe- ja harhaoppi. Raamatun
        oma todistus on vesiselvä tässä asiassa. Raamattu
        opettaa Jumalan sanan uudestisynnyttävän ne, jotka
        tekevät parannuksen ja tulevat uskoon. Raamattu ei
        sotke taivaallisia koordinaatteja, eikä Jumalan Sanan
        ilmoitus muutu, vaan se on aina johdonmukainen ja
        säilyttää aina säädetyn Raamatullisen järjestyksen.

        Raamatun opetus on selvä, ettei vesikaste puhdista,
        pyhitä, eikä pelasta. Raamattu puhuu yhdestä ainoasta
        uhrista, jonka Kristus antoi Golgatalla siinä on
        pelastus ja syntien anteeksisaaminen. Lut.
        porttokirkko syrjäyttää Raamatun opettaman
        pelastustien ja siirtää sen lapsikastelulle. Tällaista

        oppia ei opeta Raamattu ja tällainen oppi on toista
        evankeliumia, joka kadottaa jokaisen siihen uskovan.
        Lut. porttokirkon valheoppi tuo pelastuksen
        välittäjäksi lapsikastelun sakramentin eikä Herran
        Jeesus Kristus. Lut. porttola uskoo sakramenttiin ja
        sakramentti on porttokirkon pelastuksen välittäjänä.
        Tällainen oppi ei paljon eroa katolisen kirkon opista,

        jossa joka kerta messu-uhrissa uhrataan Kristus
        uudelleen verettömällä tavalla. Messu-uhri on
        katolisen katekismuksen mukaan voimakkain sovitusuhri.

        Molemmissa opeissa porttokirkon sakramentit toimivat
        pelastuksen ja syntien anteeksisaamisen välittäjinä.

        Tällaiset opetukset, ovat toista evankeliumia ja
        tuovat kadotuksen jokaiselle, joka niihin uskoo.
        Jumalan Sanan opetus lepää Golgatan ristinkuolemassa,
        syntien anteeksisaamisen paikkana. Ristinkuolema ei
        tuo ihmiselle automaattisesti syntien
        anteeksisaamista. Ensin julistettiin ristinsanomaa ja
        ne, jotka tekivät parannuksen ja ottivat Sanan vastaan

        ja uskoivat Jeesukseen niille on risti syntien
        anteeksisaamisen paikka. Niille jotka eivät tee
        parannusta eivätkä usko Jeesukseen, niille risti
        julistaa kuolemaa ja kadotustuomiota.

        Antakaa lasten tulla kohta. Kun Jeesuksen luokse
        tuotiin lapsia, niin Jeesus otti heidät syliinsä ja
        pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Jeesus

        ei käskenyt kastamaan lapsia, koska Jeesus tiesi
        Raamatullisen järjestyksen siitä, että mitenkä ihminen

        tulee Jumalan lapseksi. Jumalan sana opettaa
        tunnustamaan ja hylkäämään synnin, sitä et voi vaatia
        pieneltä vauvalta. Pieni vauva syntyy kyllä
        syntiseksi, mutta ei sen tähden vauvaa tarvitse
        porttokastella.

        Lapsikastelun kannattajat luulevat pienen vauvan
        joutuvan kadotukseen ja myös siksi he kastelevat
        vauvansa, mutta vain synninharjoittajat tuomitaan
        kadotukseen Raamatun opetuksen mukaan. Vauva kyllä
        pääsee kuollessaan Jumalan luokse, koska Raamattu
        edellyttää niiltä parannuksen tekemistä, jotka voivat
        erottaa hyvän ja pahan, eli kuullessaan evankeliumin
        he voivat sen ymmärtää ja tehdä parannuksen omassa
        elämässään.

        Lut. kirkon lapsikastelu onkin selvä eksytys, lupaahan

        se siihen uskovalle, pelastuksen synnistä, vapautuksen

        perkeleen vallasta, siinä saa Pyhän Hengen, tullaan
        seurakunnan jäseneksi, tullaan Jumalan lapseksi.
        Raamattu opettaa, että kun tunnustamme syntimme ja
        uskossa vastaanotamme Jeesuksen saamme syntimme
        anteeksi ja meistä tulee Jumalan lapsia, Kristuksen
        seurakunnan jäseniä ja sitten otamme kasteen Herran
        Jeesuksen nimeen ja saamme uskon kautta Pyhän Hengen.
        Jumalan Sanan ilmoitus määrittelee kuka kastetaan ja
        miksi kastetaan ja miten kastetaan.

        Lapsikastelun kannattajat hakevat tukea näkemyksilleen

        Apostolien jälkeisestä seurakunnan historiasta, jossa
        heidän mukaansa on kasteltu lapsia. Tällainen ajatus
        ja oppirakennelman muodostaminen on Raamatun selvän
        ilmoituksen ulkopuolista todistelua, lapsikastelun
        raamatullisuudesta. Raamatullinen yksi kaste löytyy
        vain ja ainoastaan Raamatusta, joka on kaikille
        sukupolville ainoa Raamatullinen Jumalan sanan
        ilmoitus. Lapsikastelu onkin porttokirkon väärä
        opetus, jonka tulisi jokaisen uskovan hylätä pois
        elämästään lihan tekona.

        Ja siunatuksi lopuksi on todettava, että lapsikastelu
        EI ole mikään RAAMATUSSA ESITETTY ns. kristillinen
        kaste vaan täysin pakanallinen kasteluriitti!

        UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
        kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
        perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
        todista rintalasten kastamisen puolesta.

        1. Korneliuksen perhekunta

        Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
        10:33 Kaikki tulivat uskoon
        11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
        10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
        kastettiin

        2. Lyydian perhekunta
        Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
        uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski

        tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
        todennäköisesti hänen palvelusväkeään

        3. Vanginvartijan perhekunta
        Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
        tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
        Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi

        4. Krispuksen perhekunta
        Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
        perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
        että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
        Herraan.

        5 Stefanaan perhekunta
        1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
        palvelukseen"

        En kannata tappelua kasteesta. Silti täällä esitetyt
        kommentit
        ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin
        aiheelliseksi vastata, mikä kanta raamatullisilla
        uskovien kastetta
        puolustavilla on.


      • Mies8
        piispa kirjoitti:

        Näytä Raamatustasi, missä tuomitaan lapsikastelua harhaopiksi Raamatulla osoittavat Jeesuksen opetuslapset?

        Löytyykö se kuudennesta mooseksen kirjastasi? Muualta sitä ei voi kukaan löytää. Voi noita lapsikasteluttajien pöpötyksiä? Ihan kuin "lapsikastelu" olisi heidän jumalansa. Kuulkaas lapsikasteluttajat lapsikasteluttamisen jumalanne on itse saatana!

        Kehotan irtisanoutumaan siitä välittömästi! Väliaikatietona voin kertoa, että olette matkalla helvettiin, ellette irtisanoudu saatanan teosta lapsikastelu
        !
        Joskus sitä tosin kuulee sylilasten kasteluttamista perusteltavan
        sillä, ettei Raamattu missään
        suoranaisesti kiellä sitä. Kuitenkin voidaan esittää
        ainakin kuusi syytä, miksi
        kyseinen toimenpide on ristiriidassa Raamatun kanssa:

        1. Se on ristiriidassa opetuslapseuden kanssa. Jeesus
        sanoi: "Jos tepysytte
        minun sanassani, niin te totisesti olette minun
        opetuslapsiani", (Joh.8:31).
        Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta.

        Raamattu ei missään
        mainitse muunlaista kastetta.

        2. Se on ristiriidassa lasten asemaa koskevan
        Jeesuksen opetuksen kanssa.
        Vapahtaja siunasi lapsia sellaisinaan ja asetti heidät

        esikuviksi Jumalan
        valtakunnan perillisistä. Pyrkimys muuttaa lasten
        asemaa (kasteen avulla)
        joksikin muuksi on Jeesuksen opetuksen vastaista.

        3. Se on ristiriidassa uskoontulossa tapahtuvan
        uudestisyntymisen kanssa.
        Lapsikasteen yhteydessä opetetaan tiedostamatonta
        uudestisyntymistä. Se oli
        kuitenkin kaikilla Raamatun henkilöillä uskoontulon
        yhteydessä tapahtunut
        tietoinen kokemus Pyhän Hengen (Ef. 1:13) ja sanan
        vastaanottamisen kautta (1.
        Piet. 1:23).

        4. Se on ristiriidassa parannuksenteon eli
        mielenmuutoksen kanssa. Kaste kuuluu
        tämän parannuksenteon yhteyteen (Ap.t. 2:38).

        5. Se on ristiriidassa Jumalan pelastusjärjestyksen
        kanssa. Sana sanoo:"Anna
        kastaa itsesi", ei lapsesi. Lapsena toimitettu kaste
        on myöhemminsuoranainen
        este uskoontulolle ja parannuksenteolle, kun siihen
        turvataan. Siitä tulee
        ongelma lapselle myös myöhemmällä iällä, kun
        omakohtainen usko ja raamatullisen
        kasteen ottaminen käy ajankohtaiseksi.

        6. Se on ristiriidassa Raamatun seurakuntajärjestyksen

        kanssa. Seurakunnan
        kasvu luonnollisen syntyvyyden perustalla tapahtui
        vain Vanhan testamentin
        Israelissa, ei enää Uuden testamentin seurakunnassa,
        johon kuulutaan
        omakohtaisen uskon ja hengellisen uudestisyntymisen
        perusteella. Seurakunnan
        jäseneksi ottaminen kasteen kautta luonnollisen
        syntymän perustalla johtaa
        maailman ja seurakunnan tietoiseen sekoittamiseen.

        Kysymys: Entä kun Raamattu sanoo, että voi olla vain
        yksi kaste?

        Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
        kastetta voisi suorittaa
        uudelleen, mikäli sitä ei aiemmin ole toimitettu
        Raamatun mukaisesti. Paavali
        itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka juuri heille

        hän kirjoitti että on
        vain "yksi Herra, yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5).
        Apostoli oli tarkka.

        Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
        oikeaan nimeen, vaikka he olivat
        uskovia ja opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen
        (Ap.t. 19:1-6).

        Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos

        sinulla aiemmin on ollut
        uskomuksia, jotka poikkeavat raamatullisesta uskosta,
        se ei kuitenkaan merkitse
        ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.

        Siinä on kirjoitettu myös: Yksi
        Herra. Jos sinulla on ollut vaikka kymmenen erilaista
        herraa aikaisemmin,
        sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
        uutta Herraa, Jeesusta
        Kristusta.

        Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus

        kuin Herran Jeesuksen
        asettama uskoviksi tulleiden upotuskaste, se merkitsee

        sitä että sinua ei vielä
        koskaan ole kastettu tällä Raamatun sanan mukaisella
        yhdellä kasteella.

        Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
        Testamentin opetus ja käytäntö.

        Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
        jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
        vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
        kastekäsitystämme.

        Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa, meidän on
        löydettävä sen teologia ja käytännön toteutus
        Raamatusta. Muussa tapauksessa se jäisi ilman
        raamatullista arvovaltaa, eikä sitä näin ollen
        voitaisi pitää raamatullisena kasteena.

        Ohjeena kastekysymyksessä tulee olla ainoastaan Uuden
        Testamentin opetus ja käytäntö.

        Sana yhdestä kasteesta ei merkitse sitä, etteikö
        kastetta voisi suorittaa uudelleen, mikäli sitä ei
        aiemmin ole toimitettu Raamatun mukaisesti!

        Paavali itse kastoi efesolaiset uudelleen, vaikka
        juuri heille hän kirjoitti että on vain "yksi Herra,
        yksi usko, yksi kaste" (Ef. 4:5). Apostoli oli tarkka.
        Huomaa Pyhän Hengen johtamana Paavalin asettama
        järjestys: 1. yksi Herra 2. yksi usko 3. yksi kaste.

        Vain se seikka, ettei efesolaisia oltu kastettu
        oikeaan nimeen, vaikka he olivat uskovia ja
        opetuslapsia, sai hänet uusimaan kasteen (Ap.t.
        19:1-6).

        Samassa yhteydessä on kirjoitettu myös: Yksi usko. Jos
        sinulla aiemmin on ollut uskomuksia, jotka poikkeavat
        raamatullisesta uskosta, se ei kuitenkaan merkitse
        ettetkö nyt saisi uskoa uudelleen oikein.

        Siinä on kirjoitettu myös: Yksi Herra. Jos sinulla on
        ollut vaikka kymmenen erilaista herraa aikaisemmin,
        sekään ei merkitse, ettetkö nyt voisi ottaa omaksesi
        uutta Herraa, Jeesusta Kristusta.

        Samoin jos sinulle on aiemmin tehty jokin muu toimitus
        kuin Herran Jeesuksen asettama raamatullinen uskoviksi
        tulleiden upotuskaste, se merkitsee sitä, että sinua
        ei vielä koskaan ole kastettu tällä Raamatun SANAN
        mukaisella yhdellä kasteella.

        Ihmisten tulkinnat ja historiallinen kehitys ovat
        jättäneet jälkensä kaikkeen, mutta myöhempien
        vuosisatojen kehitys ei saa olla ohjaamassa myöskään
        kastekäsitystämme.

        Pysyäksemme Raamatullisessa kasteessa raamatullisesti,
        meidän on löydettävä sen teologia ja käytännön
        toteutus Raamatusta.

        Muussa tapauksessa se jäisi ilman raamatullista
        arvovaltaa, eikä sitä näin ollen voitaisi pitää
        raamatullisena kasteena vaan epäraamatullisena
        pakanarituaalina kuten lapsikasterituaali, jonka
        avulla lahkoporttokirkkojärjestelmät saavat pirun
        kierosti jäsenensä ja veronmaksajansa.

        Uskonnollinen noituus nimenomaan kirkollinen kusetus =
        lapsikastelu ei ole tavanomaista okkultismia siinä
        mielessä, että sen harjoittajat olisivat tietoisesti
        tehneet sopimuksen pimeyden valtojen kanssa. Mutta se
        on yhtä todellinen pimeyden vaikutus, joka estää
        uskovia pääsemästä totuuteen, vapauteen sekä
        todelliseen voiteluun. Tiedä, että perkeleen
        ovelimpaan ja kieroimpaan eksytysmenoon=lapsikasteluun
        liittyy pelkästään valhetta, hallintaa,
        manipulaatiota, hyväksikäyttöä, uskonnollisia
        kuvatuksia ja rituaaleja, henkilöpalvontaa,
        valheellisia ilmiöitä, saastaisuutta, katkeruutta,
        vihaa, juonittelua, juoruilua, salailua yms.
        vaikutuksia, jotka ovat tunnusmerkillisiä
        okkultismissa yleensä.
        Esim. kirkollisesti eksytetty päättelee
        lapsikastelusynnin tilassa saamiensa demonisten
        kosketusten perusteella, että myös Jumala tekee
        hänelle asioita vastoin hänen tahtoaan. Tämä
        'kokeminen' vahvistetaan valheellisella opetuksella
        (esim. luterilainen kasteluoppi).

        Tämän vaikutuksen takana on saatanallispakanallinen
        noituus, mutta ratkaisevalla tavalla
        lapsikastelukäytäntö avaa lisää portteja tälle
        eksyttävälle virralle ihmisten sieluissa. Vaikka monet
        uskoon tulleet ovat ymmärtäneet totuuden ja
        irrottautuneet tästä perkeleen lapsikasteluopista,
        sillä voi olla edelleen sielun syvemmillä tasoilla
        voimaa. Sekoitus ilmenee vastuuttomuutena,
        epäitsenäisyytenä, lihallisuutena, uskonnollisena
        näytelmänä, vääristyminä Hengen lahjojen yhteydessä,
        eksymisinä jne. Mutta Pyhän Hengen tuli ja kirkkaus on
        ilmestynyt sitä varten, että kaikki pimeys tulee
        ihmisen sielusta puhdistetuksi. Pelastus on ilmestynyt
        tähänkin kierteeseen! Ei muuta kuin ulos
        saatanallisesta lapsikastelusta, sillä sehän on täyttä
        pirun paskaa eikä sillä ole mitään muuta tekemistä
        JUMALAN SANAN kanssa kuin, että siitä tulee lisää
        "kakkua" varsinkin niille, jotka sillä ihmisiä
        eksyttää!

        Hyväksy tosiasiana, että sinun on arvioitava uskosi ja
        elämäsi puitteita perusteellisesti tämänkin kysymyksen
        kohdalla. Et ole etuoikeutettu tai poikkeustapaus.
        Vihollinen käy sinunkin ympärilläsi, mutta Jeesuksen
        nimessä olet jo kutsuttu pimeyden=perkeleen
        kirkollisen lapsikastelun voittajaksi!

        Jumala haluaa muuttaa sinua enemmän kuin uskotkaan ja
        vapauttaa sinut perkeleen kirkollisesta
        lapsikastelusta!

        Hän haluaa rakentaa sinuun uuden luomuksen olemuksen,
        joka ei enää ole alaikäinen tai orjuutettu. Sinussa
        asuu Jeesus, todellinen uskon sankari, jolla on
        hengen, sielun, mielen ja ruumiin voima toteuttaa
        Jumalan valtakunnan suunnitelmia.

        Jeesus on valmistanut sinulle äärimmäisen siunatun ja
        voimakkaan henkilökohtaisen yhteyden kanssaan. Sinä
        olet Hänen omansa ja Hän kuuluu sinulle. Jeesus johtaa
        sinut Jumalan Isän, elämäsi Lähteen ja Luojan
        kirkastettuun yhteyteen henkilökohtaisesti. Usko tämä
        ja omista se iloiten!

        Tee parannus ja luovu kaikista valheopeista alkaen
        lapsikastelusta ja erilaisista muista valheellisista
        uskonnollisista teorioista. Ota henkilökohtainen
        vastuu elämästäsi ja nouse siihen kutsumukseen ja
        elämään, jonka Jeesus on sinulle valmistanut.

        Parantuminen ja uudistuminen alkaa hengen ja minuuden
        vahvistumisen alueelta. Viivy Jumalan Isän rakkauden
        parantavassa ja eläväksi tekevässä kosketuksessa. Ota
        ilmestyksen Hengen kautta vastaan uusi näky terveestä,
        vapaasta ja rohkeasta minuudestasi. Hylkää
        orjamentaliteetti ja kirkollisen orjuuden ajatukset.
        Nouse uskon kautta vastaanottamaan lisää Jeesuksen
        kirkkautta.

        Puhdistaudu nöyryydessä ja perusteellisesti kaikista
        aikaisemmista mahdollisista kosketuksistasi
        lapsikastelunoituuteen, väkivaltaan, vihaan,
        hallintaan, hylkäämisiin, petoksiin, varastamiseen
        jne. Pyhä Henki on vuodatettu yllesi ja Hän johtaa
        sinut 'kaikkeen totuuteen'.

        Anna anteeksi ja omista anteeksiantamus kaikille
        elämäsi alueille. Anna sydämesi muuttua, sulaa ja
        tulla täyteen Jumalan Isän rakkautta. Omista minuutesi
        perustaksi, että olet Jumalan Isän rakastettu ja
        täydellisesti hyväksytty lapsi. Vuodata tästä
        yltäkylläisyydestä rakkautta lähimmäisillesi.

        Kun palvelet, tiedosta kaikki motiivisi. Älä antaudu
        petokseen millään alueella, sillä Pyhä Henki vahvistaa
        sinua totuudessa koko ajan. Jos koet heikkoutta missä
        tahansa palvelutilanteessa, tee heti parannus
        sydämessäsi ja Jeesus puhdistaa ja vahvistaa sinut
        välittömästi.
        Opeta lähimmäisillesi todellista Hengen vapautta ja
        puhtautta. Julista Pyhän Hengen voimasta ja
        todellisesta Jumalan kirkkauden ilmestymisestä. Kutsu
        ihmisiä parannuksentekoon ja vapauteen kaikenlaisen
        orjuuden alta, erityisesti lapsikastelusta.

        Gal. 4:28 - 5:1: Ja te, veljet, olette lupauksen
        lapsia, niinkuin Iisak oli. Mutta niinkuin lihan
        mukaan syntynyt silloin vainosi Hengen mukaan
        syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo Raamattu?
        "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika
        ei saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." Niin me
        siis, veljet, emme ole orjattaren lapsia, vaan vapaan.
        Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis
        lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne
        orjuuden ikeeseen.

        On ollut selkeästi havaittavissa, että täällä ei
        ainakaan osata lukea alkutekstejä. Tästä syystä
        kehotan jokaista viisastumaan seuraavasta.

        Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen
        päälleen ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut

        Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit —
        että
        saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi
        ja otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa
        Damaskossa jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa
        Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan Poika"
        (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun
        Ananias tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan
        rukoilemaan hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti
        kasteen Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä
        Ananias sanoi hänelle:

        "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala
        on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . .
        Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi
        hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä
        pois syntisi" (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä
        ei ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan
        verbi on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark.
        16:16 kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-

        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark.
        16:16 pitää tarkasti ottaen suomentaa
        alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se
        pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen.
        Herra Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa eikä
        missään tapauksessa kastelemaan niitä, jotka eivät
        usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni.

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään

        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa
        aivan päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja
        Gaiuksen, niin ettei kukaan saata sanoa, että te
        olette minun nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin
        Stefanaankin perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei
        lähettänyt minua kastamaan, (pakanaperinteitä
        noudattava kirkko sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1
        Kor. 1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä
        on aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto.
        Siinä subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan
        kastaa itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa
        testamentissa ja esiintyy esimerkiksi jakeessa
        Apt. 22:16.

        Evlutporttokirkkolaitos opettaa lapsikastelun
        pelastavan ja kirkko käyttää mielellään 1 Piet
        3:18-21:ssa olevaa Raamatun kohtaa tukemaan kirkon
        valheellista opetusta. Tämä Raamatun kohta opettaa
        vertauskuvan Nooasta, joka uskossa rakensi arkkia
        kuivalle maalle, kun Jumalan pitkämielisyys odotti
        ihmisten tekevän parannuksen elämässään ja kääntyvän
        Jumalan puoleen. Ja kahdeksan sielua uskoivat Jumalaa
        ja menivät uskossa arkkiin ja sen jälkeen tulvavesi
        pelasti ja erotti heidät jumalattomista ihmisistä.
        Mutta tuo pelastava vesi hukutti ne, jotka eivät
        uskoneet Jumalaa.

        Tässäkin näkyy selvästi Jumalan järjestys, ensin usko
        ja sitten vesikaste. Vesi koituikin niille kuolemaksi,

        jotka eivät usko Jumalaan. Tämä onkin vakava varoitus
        kaikille ihmisille, että Jumalan luokse tullaan uskon
        kautta eikä lapsikastelun. Mutta kaikilla muilla
        tavoilla yrittäen, käy samalla lailla kuin Nooan
        päivinä, eli hukutaan. Kirjoittihan Pietari aivan
        selvästi ettei raamatullinen vesikaste poista lihan
        saastaa, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää
        omaatuntoa. Vain ihminen, joka on uskossa ottanut
        vastaan Jeesuksen, haluaa pyytää hyvää omatuntoa
        Jumalan edessä. Hyvän omantunnon pyytäminen tarkoittaa

        sitä, että ihminen, joka on tehnyt parannuksen haluaa
        puhdistua synneistään.

        Ihminen, joka ei halua tehdä parannusta ja haluaa elää

        synneissään ei halua myöskään hyvää omaatuntoa Jumalan

        edessä, eikä hän silloin tarvitse kastettakaan. Ei
        vesikaste puhdista ketään, vaan se kun ihminen pyytää
        Jumalalta puhdistusta synneistään, niin uskon kautta
        Jeesuksen veri tuo sitten puhdistuksen. Vaikka
        kasteltaisiin kuinka sylivauvana tai aikuisena ei se
        puhdista ketään, tulee olla usko ensin sitten vasta
        raamatullinen kaste. Kasteluvesi eikä raamatullinen
        kaste ei pelasta ketään, vaan Raamatun osoittama
        pelastus-tie.

        Uusi käännös v:lta 1992 on halunnut vahvistaa
        epäraamatullista lapsikastelua kääntämällä 1 Piet
        3:21:n näin; “tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa

        nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte
        saastaisesta elämästä , vaan koska Jumala teki
        kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on

        Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus”. On käännetty
        pahasti väärin;” teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi
        että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä”. Kreik.

        tekstissä on kirjoitettuna; kaste- joka ei ole lihan
        saastan poistamista. Pyytäminen sanakin on vaihdettu
        liitto sanaan, jotta saataisiin tukea kirkon kasteen
        armo liitto opetukselle.

        Kreikkalaisessa Raamatussa tuo sana on (eperootema),
        joka tarkoittaa kysymistä ja pyytämistä.
        Septuagintassa esiintyy muutaman kerran sana
        (eperootema) ja se on käännetty VT:ssa v:n 33/38
        käännöksessä aina sanoilla kysyä ja pyytää. Sana
        (eperootema) tulee kääntää kysyä tai pyytää ja 33/38
        käännös on kääntänyt tämän jakeen ihan oikein.
        Kreikassa on sana kuvaamaan liittoa ja se on
        (diatheekee); joka esiintyy UT:ssa 30:tä kertaa ja on
        lähes aina käännetty sanalla liitto muutaman kerran se

        on käännetty sanalla testamentti. On täysin selvää,
        että kääntäjät ovat kääntäneet tämän sanan
        (eperootema) väärin.

        Novum osa 5, s.357, selvitetään tarkasti sanan
        eperooteema merkitys joka kuuluu näin: Tätä sanaa on
        käytetty myöhemmän ajan klassisessa kreikassa
        lakikielessä, ja se ilmaisee silloin juridisen
        päätöksen tai lausunnon pyytämistä. Sanalla
        tarkoitettiin myöhemmin kysymystä tai vaatimusta, joka

        sisälsi myös toivomuksen. Sen merkitys voi olla myös
        innokas etsiminen, tärkeä toivomus tai jonkin
        kaipaaminen. Se ilmaisee myös vaatimusta tai
        vetoomusta. UT:ssa substantiivi eperooteema esiintyy
        ainoastaan 1 Piet 3:21:ssa kohdassa, jossa apostoli
        opettaa kasteesta. Hän sanoo kasteen olevan hyvän
        omantunnon pyytämistä (eperooteema) Jumalalta. Sana
        voi kuvata vetoomusta tai rukousta Jumalalle, joko
        hyvästä omastatunnosta tulevaa rukousta tai hyvän
        omantunnon pyytämistä. Usko ja kääntymys, joka on
        kasteen edellytyksenä, antaa ihmiselle hyvän
        omantunnon).

        Uusi käännös on yrittänyt istuttaa lapsikastelun
        armohöpötysliitto käsityksen Raamattuun, mutta niin
        kuin tutkimme on Raamatussa toinen sana joka
        tarkoittaa liittoa (diatheekee) ja sana (eperootema)
        tarkoittaa tässä Pietarin kirjeessä pyytämistä niin
        kuin 33/38 käännös oikein kääntääkin. Lut.
        porttokirkon käännös v:lta 1992 on törkeästi kääntänyt

        tämän Pietarin kirjeen jakeen väärin, jotta
        epäraamatullinen vesikastelun sakramentti saataisiin
        näyttämään Raamatulliselta. Tämä kohtahan on selvästi
        täysin väärin käännetty, jotta kirkonmiehet voivat nyt

        näyttää Raamatusta lapsikastelun perustuvan
        Raamattuun. Ei törkeillä väärin käännetyillä jakeilla
        saada syrjäytettyä Raamatun totuutta. Tällaiset
        väärennökset kolahtavakin omaan nilkkaan ja vain
        selvemmin paljastavat väärän opetuksen. Kirkkoraamattu

        v:lta 1992 ei olekaan alkukielelle uskollinen käännös,

        vaan siinä on satoja pahoja käännösvirheitä.
        Suosittelenkin erityisesti BIBLIAA, mutta myös 33/38
        käännöstä ja Toivo Koilon kääntämää Uutta
        Testamenttia.

        "Joka ei synny vedestä ja Hengestä " Raamatun kohdan
        luterilainen porttokirkko opettaa tarkoittavan, että
        vesi tarkoittaa kastetta ja Henki Pyhää Henkeä ja
        lapsikastelussa sitten lapsi saa Pyhän Hengen. Joka ei

        synny Hengestä tarkoittaa kyllä Pyhää Henkeä, mutta
        tämä vesi ei tarkoita lapsikastetta. Vesi on kreikaksi

        hydor ja kasteella on omat sanat, jotka ovat baptidzo
        ja baptisma. Nämä sanat Baptidzo ja hydor on
        Raamatussa selvästi erotettu toisistaan, eikä niitä
        sotketa keskenään. Kun UT:ssa puhutaan kasteesta,
        siitä käytetään aina sanaa baptisma, eikä hydor, joka
        tarkoittaa vettä. UT käyttää sanaa baptidzoo vain
        näissä seuraavissa merkityksissä. Ne jotka ovat
        tulleet uskoon tuli kastaa upottamalla veteen ja ne
        jotka ovat tulleet uskoon heidät kastetaan Pyhällä
        Hengellä ja tulella. Jumala itse on Raamatussa elävän
        veden lähde ja Raamattu opettaa Jumalan sanan olevan
        Henki ja elämä. Raamattu opettaa myös elävän veden
        virtaavan niiden sisimmässä, jotka uskovat Jeesukseen
        niin kuin Raamattu sanoo. Joh 3:5:ssä esiintyvä vesi
        tarkoittaa siis selvästi Jumalaa ja Hänen sanaansa.
        Taivaalliset koordinaatit pysyvät taas Raamatullisessa

        järjestyksessä. Ensin Jumalan sanan kuuleminen ja
        parannuksen teon jälkeen uskoontulo, jonka jälkeen
        kasteelle ja uskon kautta saadaan luvattu Pyhä Henki.
        Jaak 1: 18; Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
        totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
        esikoiset. 1 Piet 1:23: te, jotka olette
        uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
        katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
        sanan kautta. Vesikaste ei uudestisynnytä ihmistä,
        vaan Jumalan sanan kuulemisen kautta ihminen tulee
        uskoon, eli uudestisyntyy ja vasta sen jälkeen
        Raamatullisen järjestyksen mukaan, tulee kaste. Jeesus

        ei sotkenut keskenään taivaallisia koordinaatteja ja
        ihmisten perinnäissääntöjä. Ihmisillä on taipumus
        sotkea keskenään Jumalan sana ja ihmisten
        perinnäissäännöt. Mutta, ei ihminen silti pysty
        muuttamaan Jumalan sanan totuutta, joka on ja pysyy
        niin kuin se on kirjoitettu.

        Uudestisyntymisen peso Raamatun kohdan lut.
        porttokirkko opettaa tarkoittavan lapsikasteessa
        tapahtuvaa uudestisyntymistä. Siitähän tässä jakeessa
        ei ole ollenkaan kyse. Tuo peso sana on (lutron), joka

        tarkoittaa pesua ja kylpyä. Kaste sanat taas ovat
        (baptisma, baptidzoo ja baptismos), jotka tarkoittavat

        kastaa upottamalla. Tässä jakeessa ei puhutakaan
        mitään kastamisesta, vaan uudestisyntymisen peso
        tarkoittaa, sitä kun Jeesuksen veri pesee puhtaaksi
        Häneen uskovat. Kristuksen Golgatalla vuodattama
        sovintoveri puhdistaa ne synnistä, jotka tekevät
        parannuksen ja haluavat vaeltaa Jumalan Sanan
        valkeudessa omassa elämässään. TIIT 3:5:uk eks ergoon
        teen en dikaiosunee toon epoieesamen hemeis alla kata
        ton autou eleon esoosen hemas dia loutrou
        palingenesias kai anakainooseoos pneumatos hagiou.
        Loppujae kertoo, että Pyhän Hengen työtä on sekä
        uudestisyntyminen että uudistaminen eikä
        lapsikastelussa, jota ei koko jakeessa edes mainita.

        Niin kuin olemme tutkineet Raamatun käyttävän
        kasteesta sanoja baptidzo tai baptisma ei tässäkään
        Raamatun kohdassa ole epäselvyyttä, tuo sana peso ei
        tarkoita kastetta, vaan Jeesuksen veripesua. Pietari
        kirjoittaa kirjeessään, ettei kaste poista lihan
        saastaa, eli toisin sanoen kaste ei puhdista meitä
        synneistämme, niin kuin valtiokirkkolaitokset
        opettavat. Katsomme mitä Raamattu opettaa siitä mikä
        puhdistaa meidät synnistä. Jumalan sanan mukainen
        elämä Pyhän Hengen vaikuttamana puhdistaa meidät
        synnistä. Usko puhdistaa meidän sydämemme synnistä.
        Jumalan sana jos sitä toteutetaan uskossa puhdistaa
        meidät synnistä. Jos me vaellamme valkeudessa niin
        Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos

        me tunnustamme syntimme niin Jeesus puhdistaa meidät
        kaikesta synnistä. Jeesuksen uhri ristinkuolemassa ja
        ylösnousemus puhdistaa niiden sydämet, jotka tulevat
        uskoon.

        Kristus pyhittää ja puhdistaa vedellä pesten sanan
        kautta seurakuntansa Raamatun kohdan lapsikastelun
        kannattajat käyttävät tukemaan heidän harhaoppista
        kastelu näkemystään. Heidän mukaansa heidän
        epäraamatullinen kasteluvetensä puhdistaa ihmisen.
        Mutta, muistakaamme, että Raamatullinen järjestys on
        aina sopusoinnussa keskenään, eikä sotke ja sekoita
        asioita keskenään. Jakeessa 26 oleva sana pesten on
        kreik. lutron, eli sama sana kuin on Tiit 3:5:ssa
        oleva peso sana. Niin kuin Raamattu opettaa, ettei
        kastevesi poista lihan saastaa, niin ei se myöskään
        voi puhdistaa ketään.

        Jeesus itse sanoi näin: "Jos joku janoaa, niin tulkoon

        minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin
        Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän
        veden virrat." Mutta sen Jeesus sanoi Hengestä, joka
        niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen. Jeesus
        sanoi myös näin: Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa

        jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle
        annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä
        hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka

        kumpuaa iankaikkiseen elämään. Mitä vettä Jeesus antaa

        niille, jotka uskovat Häneen? Jeesus antaa Sanansa ja
        Pyhän Henkensä niille, jotka uskovat Häneen ja
        parannuksen teon jälkeen usko, jonka Jeesus vaikuttaa
        Pyhän Hengen ja Sanan kautta, puhdistaa sitten niiden
        sydämet, jotka uskovat Jumalan Sanaan ja Jeesukseen.
        Apt 15: 7-9; Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala
        jo kauan aikaa sitten teki teidän keskuudessanne sen
        valinnan, että pakanat minun suustani saisivat kuulla
        evankeliumin sanan ja tulisivat uskoon. Ja Jumala,
        sydänten tuntija, todisti heidän puolestansa, antaen
        heille Pyhän Hengen samoinkuin meillekin, eikä tehnyt
        mitään erotusta meidän ja heidän kesken, sillä hän
        puhdisti heidän sydämensä uskolla.

        Opetus lapsikastelussa tapahtuvasta
        uudestisyntymisestä on valhe- ja harhaoppi. Raamatun
        oma todistus on vesiselvä tässä asiassa. Raamattu
        opettaa Jumalan sanan uudestisynnyttävän ne, jotka
        tekevät parannuksen ja tulevat uskoon. Raamattu ei
        sotke taivaallisia koordinaatteja, eikä Jumalan Sanan
        ilmoitus muutu, vaan se on aina johdonmukainen ja
        säilyttää aina säädetyn Raamatullisen järjestyksen.

        Raamatun opetus on selvä, ettei vesikaste puhdista,
        pyhitä, eikä pelasta. Raamattu puhuu yhdestä ainoasta
        uhrista, jonka Kristus antoi Golgatalla siinä on
        pelastus ja syntien anteeksisaaminen. Lut.
        porttokirkko syrjäyttää Raamatun opettaman
        pelastustien ja siirtää sen lapsikastelulle. Tällaista

        oppia ei opeta Raamattu ja tällainen oppi on toista
        evankeliumia, joka kadottaa jokaisen siihen uskovan.
        Lut. porttokirkon valheoppi tuo pelastuksen
        välittäjäksi lapsikastelun sakramentin eikä Herran
        Jeesus Kristus. Lut. porttola uskoo sakramenttiin ja
        sakramentti on porttokirkon pelastuksen välittäjänä.
        Tällainen oppi ei paljon eroa katolisen kirkon opista,

        jossa joka kerta messu-uhrissa uhrataan Kristus
        uudelleen verettömällä tavalla. Messu-uhri on
        katolisen katekismuksen mukaan voimakkain sovitusuhri.

        Molemmissa opeissa porttokirkon sakramentit toimivat
        pelastuksen ja syntien anteeksisaamisen välittäjinä.

        Tällaiset opetukset, ovat toista evankeliumia ja
        tuovat kadotuksen jokaiselle, joka niihin uskoo.
        Jumalan Sanan opetus lepää Golgatan ristinkuolemassa,
        syntien anteeksisaamisen paikkana. Ristinkuolema ei
        tuo ihmiselle automaattisesti syntien
        anteeksisaamista. Ensin julistettiin ristinsanomaa ja
        ne, jotka tekivät parannuksen ja ottivat Sanan vastaan

        ja uskoivat Jeesukseen niille on risti syntien
        anteeksisaamisen paikka. Niille jotka eivät tee
        parannusta eivätkä usko Jeesukseen, niille risti
        julistaa kuolemaa ja kadotustuomiota.

        Antakaa lasten tulla kohta. Kun Jeesuksen luokse
        tuotiin lapsia, niin Jeesus otti heidät syliinsä ja
        pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Jeesus

        ei käskenyt kastamaan lapsia, koska Jeesus tiesi
        Raamatullisen järjestyksen siitä, että mitenkä ihminen

        tulee Jumalan lapseksi. Jumalan sana opettaa
        tunnustamaan ja hylkäämään synnin, sitä et voi vaatia
        pieneltä vauvalta. Pieni vauva syntyy kyllä
        syntiseksi, mutta ei sen tähden vauvaa tarvitse
        porttokastella.

        Lapsikastelun kannattajat luulevat pienen vauvan
        joutuvan kadotukseen ja myös siksi he kastelevat
        vauvansa, mutta vain synninharjoittajat tuomitaan
        kadotukseen Raamatun opetuksen mukaan. Vauva kyllä
        pääsee kuollessaan Jumalan luokse, koska Raamattu
        edellyttää niiltä parannuksen tekemistä, jotka voivat
        erottaa hyvän ja pahan, eli kuullessaan evankeliumin
        he voivat sen ymmärtää ja tehdä parannuksen omassa
        elämässään.

        Lut. kirkon lapsikastelu onkin selvä eksytys, lupaahan

        se siihen uskovalle, pelastuksen synnistä, vapautuksen

        perkeleen vallasta, siinä saa Pyhän Hengen, tullaan
        seurakunnan jäseneksi, tullaan Jumalan lapseksi.
        Raamattu opettaa, että kun tunnustamme syntimme ja
        uskossa vastaanotamme Jeesuksen saamme syntimme
        anteeksi ja meistä tulee Jumalan lapsia, Kristuksen
        seurakunnan jäseniä ja sitten otamme kasteen Herran
        Jeesuksen nimeen ja saamme uskon kautta Pyhän Hengen.
        Jumalan Sanan ilmoitus määrittelee kuka kastetaan ja
        miksi kastetaan ja miten kastetaan.

        Lapsikastelun kannattajat hakevat tukea näkemyksilleen

        Apostolien jälkeisestä seurakunnan historiasta, jossa
        heidän mukaansa on kasteltu lapsia. Tällainen ajatus
        ja oppirakennelman muodostaminen on Raamatun selvän
        ilmoituksen ulkopuolista todistelua, lapsikastelun
        raamatullisuudesta. Raamatullinen yksi kaste löytyy
        vain ja ainoastaan Raamatusta, joka on kaikille
        sukupolville ainoa Raamatullinen Jumalan sanan
        ilmoitus. Lapsikastelu onkin porttokirkon väärä
        opetus, jonka tulisi jokaisen uskovan hylätä pois
        elämästään lihan tekona.

        Ja siunatuksi lopuksi on todettava, että lapsikastelu
        EI ole mikään RAAMATUSSA ESITETTY ns. kristillinen
        kaste vaan täysin pakanallinen kasteluriitti!

        UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
        kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
        perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
        todista rintalasten kastamisen puolesta.

        1. Korneliuksen perhekunta

        Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
        10:33 Kaikki tulivat uskoon
        11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
        10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
        kastettiin

        2. Lyydian perhekunta
        Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
        uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski

        tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
        todennäköisesti hänen palvelusväkeään

        3. Vanginvartijan perhekunta
        Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
        tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
        Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi

        4. Krispuksen perhekunta
        Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
        perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
        että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
        Herraan.

        5 Stefanaan perhekunta
        1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
        palvelukseen"

        En kannata tappelua kasteesta. Silti täällä esitetyt
        kommentit
        ovat niin horjuvia ja tunteellisia, että katsoin
        aiheelliseksi vastata, mikä kanta raamatullisilla
        uskovien kastetta
        puolustavilla on.

        Lapsikasteen kieltäjät vievät ihmisiä lain alle (ja monesti myös hurmahenkisyyteen). (Kasteesta tulee lapsikasteen kieltäjillä ihmisen "kuuliaisuuden teko". Mitä muuta tuo on kuin lain alle raahaamista? Myös kaste tyhjennetään merkityksestään. Tällöin suuntauksesta tulee lahko.)

        Galatalaiskirjeessä tuomitaan lain alle viejät.


      • Maija
        Mies8 kirjoitti:

        Lapsikasteen kieltäjät vievät ihmisiä lain alle (ja monesti myös hurmahenkisyyteen). (Kasteesta tulee lapsikasteen kieltäjillä ihmisen "kuuliaisuuden teko". Mitä muuta tuo on kuin lain alle raahaamista? Myös kaste tyhjennetään merkityksestään. Tällöin suuntauksesta tulee lahko.)

        Galatalaiskirjeessä tuomitaan lain alle viejät.

        Nekin, jotka vauvansa kasteluttavat, eivät saata
        vauvoja uudestisyntyneeseen tilaan, vaan kirkollliseen
        suohon. Se on ihan totta, eikä kirkollista kusetustas
        kukaan oikea opetuslapsi varmaan uskokaan. Sillä onhan
        kunkin tehtävä parannus synneistään ja
        uudestisynnyttävä. Tämä on sanoma joka on Raamatussa,
        tee parannus!

        Sen vuoksi veljet ja siskot, näillä palstoilla varmaan kaikki
        tietävät ettei vauvakasteluun saa luottaa, vaan
        siihen, että parannus tehdään ja uskotaan SANA ja
        sitten Jumalan Henki uudestisynnyttää.

        Kaikki me olemme uskoakseni sen kokeneet, ainakin
        minä.

        Mutta kirkollisiin taikasakramentteihin yksin ei saa
        perustaa, sillä se vie harhaan ja johtaa kuolemaan ja
        sitten helvettiin.

        Jeesuskin opetti ja saarnasi: Tehkää parannus sillä
        taivasten valtakunta on tullut lähelle. Tehkää
        parannuksen soveliaita hedelmiä.

        Herran rauhaan siskot ja veljet, Hän on hyvä ja sangen
        ylistettävä, pelastuksemme Jumala, JOKA tahtoo
        kautttani kysäistä:

        Ovatko sakramentit välttämättömiä pelastukselle?

        Rooman porttokirkko on vahvistanut, että kukaan ei voi

        pelastua ilman sakramentteja.

        Mitä sakramentit ovat?

        Paavinporttokirkossa on seitsemän sakramenttia:
        kastelu, konfirmaatio eli krismaatio, ehtoollinen,
        katumusharjoitus, sairaiden voitelu, pappisvihkimys ja
        avioliitto. Tytärporttoilijoilla on kastelusakramentti
        pääsakramentti.

        Nämä seitsemän sakramenttia eivät ole mitään muuta
        kuin sarja hyviä töitä.

        Kuten jokainen voi nähdä, ja Raamattu ilmoittaa
        toistuvasti, että hyvät työt eivät koskaan
        pelasta ketään:

        “Sen tähden, lain teoista ei mikään liha vanhurskaudu
        Hänen edessään.“ Room. 3:20.

        Tätä Jumala ajattelee meidän hyvistä teoistamme:

        “Kaikki me olemme kuin saastaiset, ja niin kuin
        tahrattu vaate on kaikki meidän
        vanhurskautemme...“ Jes. 64:6.

        Täytyykö olla lapsikastelujärjestelmässä
        pelastuakseen?

        Koska sakramentit ovat oletettavasti välttämättömiä
        pelastukseen ja koska ne ovat saatavilla ainoastaan
        porttokirkon kautta, niin ilmeisesti on oltava
        porttokirkon uskollinen jäsen, jotta voisi pelastua.

        Vaikka et milloinkaan kuule porton puolestapuhujan
        myöntävän sitä, tämä on
        täsmälleen sitä, mitä tämä porton oppi tarkoittaa.

        Kysyn sinulta uudelleen:

        voitko hyväksyä sen, että jokainen porttokirkon
        ulkopuolella oleva palaa iankaikkisesti helvetissä?

        Ihmisten traditiot

        Koeta ymmärtää, että nämä sakramentit, joiden
        porttokirkko sitkeästi väittää
        olevan välttämättömiä, jotta voisit pelastua, eivät
        edes tulleet Jumalalta.

        Ne ovat ihmistekoisia sääntöjä, jotka ovat kulkeneet
        perintönä läpi sukupolvien.

        Siispä, kun suoritat niitä, et tottele Jumalaa, vaan
        ihmisten traditioita.

        Moisissa olosuhteissa täytyisi ihmetellä, että ovatko
        nämä sakramentit todella välttämättömiä vai käyttääkö
        porttokirkko ihmistraditioita pelotellakseen ihmisiä
        elinikäiseen kuuliaisuuteen kirkolle ikuisen
        kadotuksen uhalla.

        Pelastus: Kristuksen vai sakramenttien kautta?

        Jos sakramentit ovat välttämättömiä, jotta voisit
        pelastua, niin miksi Jumalan Sana julistaa seuraavaa?

        “Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te
        uskoisitte, että Jeesus on Kristus,
        Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä

        Hänen Nimessänsä.“ Joh. 20:31.

        Paavali, apostoli, lausui nämä vakavoittavat sanat
        asiasta:

        “Sillä sana rististä on hullutus niille,
        jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka olemme

        pelastuneet, se on Jumalan voima.“ 1 Kor. 1:18.

        Porton ystävä: uskotko, että hyvät työt kuten
        sakramentit ovat välttämättömiä,
        jotta voisit pelastua?

        Pidätkö järjettömyytenä uskoa, että pelastuksen voi
        saada ainoastaan uskon kautta Kristuksen tekoon
        ristillä?

        Jos niin on, Jumalan Sana
        varoittaa, että sinä joudut helvettiin.

        Kun Jeesus julisti, että pelastus tulee vain Hänen
        kauttaan, Hän ei ainoastaan
        sanonut totuutta, vaan toisti sen, minkä kuuli Isältä:

        “Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne,
        ihmistä, joka on puhunut teille totuuden, jonka minä
        olen kuullut Jumalalta...“ Joh. 8:40.

        Vihjaus, että Jeesus on väärässä, on vihjaus, että Isä

        on väärässä.

        Jeesus jatkaa valaisemalla, miksi ihmiset kieltäytyvät

        uskomasta
        Hänen Sanojaan:

        “Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen
        tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.“
        Joh. 8:47.

        Jos hyväksyt esim. porton kasteluopin, niin sinun
        täytyy kieltäytyä kuulemasta Jumalan Sanoja.

        Jeesus sanoi, että mikäli voit tehdä sen, siinä
        tapauksessa sinä et ole Jumalasta.

        Oletko varma ilman mitään epäilyksen häivää, porton
        ystävä, että sinä
        olet Jumalasta?

        Oletko halukas kääntämään selkäsi Jumalan Sanalle,
        jotta voisit hyväksyä ihmisen sanat?

        Jos voit tehdä sen, sinulla on aihetta vakavaan
        huoleen:

        “Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja
        sanoivat:

        ‘Meidän tulee totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä’.“
        Ap.t.5:29.


      • Missukka
        kirkkoherra kirjoitti:

        Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
        on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä
        10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
        lapsikastelulla.

        Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää
        omistavansa lähes miljardi jäsentä.

        Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi
        olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:

        "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on
        avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on,
        jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas
        ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
        jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14.

        Jeesuksen mukaan massat hyväksyvät halukkaasti
        valheelliset uskonnolliset
        lapsikastelujärjestelmät, jotka johtavat helvetin
        käristykseen, kun taas harvat löytävät todellisen
        pelastuksen, joka johtaa taivaan kirkkauteen.

        Voidaanko 90 % suomalaisista pitää "harvoina"?

        Sanoisiko kukaan, että miljardi ihmistä
        maailmanlaajuisesti on "harvoja"?

        Kun Jeesus vaelsi maan päällä, pieni vähemmistö
        seurasi Häntä. Useimmat torjuivat Hänen opetuksensa ja
        pysyivät hyvin vakiintuneissa,sosiaalisesti
        hyväksytyissä perkeleen uskonnoissaan.

        Toisin sanoen, he hylkäsivät totuuden voidakseen pitää
        uskonnolliset perkeleelliset traditionsa.

        Jeesus puhui seuraavat sanat niille, jotka tekivät
        näin:

        "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa
        perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.

        Jeesuksen saarnatessa eräs kuuntelija, joka alkoi
        käsittämään tämän totuuden, kysyi Jeesukselta:

        "‘Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?’ Niin Hän
        (Jeesus) sanoi heille: ‘Kilvoitelkaa päästäksenne
        sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä
        teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi’."
        Luuk. 13:23-24.

        Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan menemään ja
        julistamaan evankeliumia, Hän sanoi:

        "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän."Matt. 9:37.

        Toisin sanoen, suurin osa ihmisistä on kadotettuja ja
        lapsikasteluharhalahkovalheporttolaitoksessa ja
        tarvitsee Pelastajaa, mutta
        harvoilla on totuus, jota mennä kertomaan heille.

        Lapsikasteluharhalahkovalheoppi on loukannut ja
        häpäissyt Jumalan Sanaa. Miljoonat
        lapsikasteluharhalahkovalheharhaopissa eivät välitä
        Jumalan käskyistä ja asetuksista RAAMATUSSA ja
        jatkavat ihmisten traditioiden noudattamista ja
        väittävät olevansa oikeassa, koska ovat uskonnollista
        enemmistöä kun kuuluvat
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiporttoon.

        Jeesus varoittaa:

        "Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
        ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen
        mieheen ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani
        eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään
        mieheen..." Matt. 7:24,26.

        Pitääkö Jumala sinua viisaana vaiko tyhmänä ihmisenä?

        Jos uskot voivasi olla välittämättä Jumalan käskyistä,
        koska kuulut uskonnolliseen enemmistöön lapsikastelu
        harhalahkovalheportossa, sinun
        pitää lukea Matt. 7:24 ja 26 uudelleen.

        Jeesus antaa vielä yhden varoituksen
        lapsikasteluharhalahkovalhe-enemmistölle, joka on
        halveksinut Jumalan Sanaa ja luottaa ansaitsevansa
        pelastuksensa lapsikastelukusetuksella:

        "Moni sanoo minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra,
        emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun
        nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi
        kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ ja silloin
        minä lausun heille julki: ‘Minä en ole koskaan teitä
        tuntenut. Menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden
        tekijät’!" Matt. 7:22-23.

        Mistä johtuu, että niin monet lapsikastellut voivat
        sanoa jopa Jeesusta Herrakseen, mutta halveksivat
        kuitenkin täysin Hänen käskyjään?

        Jeesus teki juuri tuon saman kysymyksen Sanassaan:

        "Miksi te huudatte minulle: ‘Herra, Herra!’ ettekä
        tee, mitä minä sanon?" Luuk. 6:46.

        Voit olla välittämättä tästä kysymyksestä nyt, mutta
        mitä sanot, kun Jeesus tekee sinulle
        henkilökohtaisesti saman kysymyksen kuoltuasi,kun
        seisot Hänen edessään tuomiolla?

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin tutkimisen jälkeen ei
        voi olla huomaamatta tärkeää eroa epäraamatullisen
        lapsikasteluoppijärjestelmän ja Pyhän Raamatun
        välillä.

        Ensiksikin ja kaikkein tärkeimpänä tulee huomata, että
        molemmat opettavat jatkuvasti jyrkästi vastakkaisia
        oppeja.

        Lapsikasteluharhalahkovalheopin väite, että
        lapsikastelussa on pelastus, ei yksinkertaisesti ole
        totta.

        Toiseksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi sisältää
        monimutkaisia ja usein hämmentävää sepustusta, joita
        kaikkien lapsikasteluharhalahkovalheoppijärjestelmässä
        on noudatettava tyydyttääkseen ja miellyttääkseen
        lapsikasteluharhalahkovalheoppikirkkoaan.

        Raamattu on sen sijaan selkeä, mutkaton,
        suora,johdonmukainen ja helppo ymmärtää.

        Tässä on esimerkki.

        Kuka pelastuu?

        Raamattu ei voisi ilmaista kantaansa enää selvemmin
        koskien ikuista kohtaloamme, mitä pitääkin odottaa
        Jumalalta näin tärkeässä asiassa.

        "Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä,
        mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää
        näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä." Joh.
        3:36.

        Tässä on toinen esimerkki. Jeesus Itse julisti:

        "Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen,joka on
        minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä
        hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta
        elämään." Joh. 5:24.

        Tuota on hyvin helppo ymmärtää. Katsotaanpa nyt, mitä
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi sanoo samasta
        aiheesta. Tällaistä se pulputtaa "valheen kaikella
        voimalla":

        "Lapsikaste pelastaa ja vapauttaa jne."

        Raamatun Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittava ja
        rajastava ei viitsi eikä tahdo esittää enempää sen
        saatanallista valhetta.

        Miksi niin selkeä Raamatun Herran antama opetus
        tehdään niin sekavaksi?

        Miksi lapsikasteluharhalahkovalheoppi tarkoituksella
        johtaa ihmiset helvettiin valheellaan. Lapsikastelussa
        ei ole pelastuksen häivääkään.

        Varmasti Jumala haluaa jokaisen ymmärtävän, kuinka
        päästä taivaaseen.

        Laatisiko todella rakastava Jumala taivaan
        saavuttamiseksi niin Kristuksen sovitustyötä herjaavan
        lapsikasteluharhalahkovalheopin, ettei kukaan pystyisi
        edes pelastumaan?

        Mieti myös seuraavaa Raamatun jaetta:

        "sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen Jumala, vaan
        rauhan Jumala. Niinkuin kaikissa pyhien
        seurakunnissa." (1kor 14:33)

        Jos Jumala ei ole tämän hämmentävän
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä, niin
        kuka sitten?

        Raamatulliset näkevät ja ymmärtävät, että perkele on
        lapsikasteluharhalahkovalheopin tekijä.

        Älä anna lapsikasteluttajien tai kenenkään muun epäraamatullisia
        lahko-oppeja esittävien harhaoppisen lahkolaisen
        pettää enää itseäsi!

        Raamattu jopa varoittaa meitä tulemasta niiden
        pettämiksi, jotka mutkistavat Raamatun SANOMAN
        Kristuksessa:

        "Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme
        kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä
        turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
        teissä on Kristusta kohtaan." 2Kor. 11:3.

        Voisiko Jumala olla yrittämättä varoittaa sinua
        lapsikasteluharhalahkovalheoppilahkokirkosta?

        Jumala teki Sanansa helppotajuiseksi, koska Hän

        "on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo,
        että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat
        parannukseen." 2. Piet. 3:9.

        Jumala tahtoo sinut taivaaseen. Siksi Hän pitää
        Sanansa yksinkertaisena:

        Herra Jeesus Kristus pelastaa eikä lapsikastelu.

        Jumala ei tahdo sinun olevan hämmentynyt ja
        lapsikasteluharhalahkovalheopin eksyttämä.

        Mikäli lapsikasteluttajien kannattama
        lapsikasteluharhalahkovalheoppi ja sen oppijärjestelmä
        ovat milloinkaan saaneet sinut tuntemaan olosi
        hämmentyneeksi, kenties sinun pitäisi alkaa asettamaan
        luottamuksesi yksin Jumalan Poikaan Herraan Jeesukseen
        Kristukseen eikä enää koskaan
        lapsikasteluharhalahkovalheoppiin, koska se on
        saatanan valhe!

        Voi että jotkut ovat niin eksyneitä ja pimeydessä,
        että vaikka kuinka näyttäisi kirkjasta valoa
        Raamatusta, niin he, lapsikasteluttajat erityisesti, kääntävät päänsä
        vain yhä syvempään pimeyteen, josta ovat syntyisinkin:
        saatanan sakramenttitaikatempusta: lapsikastelu!

        Liian pitkä viesti entistä samaa propagandaa, luin puoleen väliin. Ei tuo ole keskustelua. Todellisuus iski silmille ensimmäisessä kappaleessa.

        "Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
        on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä 10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
        lapsikastelulla."

        Siis mitä? Jatkotekstistäsi tulkitsen että löydät Raamatusta jostain kohtaa tekstin että kaikki kastetut pääsee taivaaseen.

        "Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää omistavansa lähes miljardi jäsentä.

        Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:

        "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
        jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14."

        Tätä kohtaa et mitenkään voi käyttää perusteluna vauvana kastamista vastaan. Evl oppi ei sano että pelkkä kaste pelastaa, mistä ihmeestä haluat keskustella?


      • Missukka
        Maija kirjoitti:

        Nekin, jotka vauvansa kasteluttavat, eivät saata
        vauvoja uudestisyntyneeseen tilaan, vaan kirkollliseen
        suohon. Se on ihan totta, eikä kirkollista kusetustas
        kukaan oikea opetuslapsi varmaan uskokaan. Sillä onhan
        kunkin tehtävä parannus synneistään ja
        uudestisynnyttävä. Tämä on sanoma joka on Raamatussa,
        tee parannus!

        Sen vuoksi veljet ja siskot, näillä palstoilla varmaan kaikki
        tietävät ettei vauvakasteluun saa luottaa, vaan
        siihen, että parannus tehdään ja uskotaan SANA ja
        sitten Jumalan Henki uudestisynnyttää.

        Kaikki me olemme uskoakseni sen kokeneet, ainakin
        minä.

        Mutta kirkollisiin taikasakramentteihin yksin ei saa
        perustaa, sillä se vie harhaan ja johtaa kuolemaan ja
        sitten helvettiin.

        Jeesuskin opetti ja saarnasi: Tehkää parannus sillä
        taivasten valtakunta on tullut lähelle. Tehkää
        parannuksen soveliaita hedelmiä.

        Herran rauhaan siskot ja veljet, Hän on hyvä ja sangen
        ylistettävä, pelastuksemme Jumala, JOKA tahtoo
        kautttani kysäistä:

        Ovatko sakramentit välttämättömiä pelastukselle?

        Rooman porttokirkko on vahvistanut, että kukaan ei voi

        pelastua ilman sakramentteja.

        Mitä sakramentit ovat?

        Paavinporttokirkossa on seitsemän sakramenttia:
        kastelu, konfirmaatio eli krismaatio, ehtoollinen,
        katumusharjoitus, sairaiden voitelu, pappisvihkimys ja
        avioliitto. Tytärporttoilijoilla on kastelusakramentti
        pääsakramentti.

        Nämä seitsemän sakramenttia eivät ole mitään muuta
        kuin sarja hyviä töitä.

        Kuten jokainen voi nähdä, ja Raamattu ilmoittaa
        toistuvasti, että hyvät työt eivät koskaan
        pelasta ketään:

        “Sen tähden, lain teoista ei mikään liha vanhurskaudu
        Hänen edessään.“ Room. 3:20.

        Tätä Jumala ajattelee meidän hyvistä teoistamme:

        “Kaikki me olemme kuin saastaiset, ja niin kuin
        tahrattu vaate on kaikki meidän
        vanhurskautemme...“ Jes. 64:6.

        Täytyykö olla lapsikastelujärjestelmässä
        pelastuakseen?

        Koska sakramentit ovat oletettavasti välttämättömiä
        pelastukseen ja koska ne ovat saatavilla ainoastaan
        porttokirkon kautta, niin ilmeisesti on oltava
        porttokirkon uskollinen jäsen, jotta voisi pelastua.

        Vaikka et milloinkaan kuule porton puolestapuhujan
        myöntävän sitä, tämä on
        täsmälleen sitä, mitä tämä porton oppi tarkoittaa.

        Kysyn sinulta uudelleen:

        voitko hyväksyä sen, että jokainen porttokirkon
        ulkopuolella oleva palaa iankaikkisesti helvetissä?

        Ihmisten traditiot

        Koeta ymmärtää, että nämä sakramentit, joiden
        porttokirkko sitkeästi väittää
        olevan välttämättömiä, jotta voisit pelastua, eivät
        edes tulleet Jumalalta.

        Ne ovat ihmistekoisia sääntöjä, jotka ovat kulkeneet
        perintönä läpi sukupolvien.

        Siispä, kun suoritat niitä, et tottele Jumalaa, vaan
        ihmisten traditioita.

        Moisissa olosuhteissa täytyisi ihmetellä, että ovatko
        nämä sakramentit todella välttämättömiä vai käyttääkö
        porttokirkko ihmistraditioita pelotellakseen ihmisiä
        elinikäiseen kuuliaisuuteen kirkolle ikuisen
        kadotuksen uhalla.

        Pelastus: Kristuksen vai sakramenttien kautta?

        Jos sakramentit ovat välttämättömiä, jotta voisit
        pelastua, niin miksi Jumalan Sana julistaa seuraavaa?

        “Mutta nämä ovat kirjoitetut, että te
        uskoisitte, että Jeesus on Kristus,
        Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä

        Hänen Nimessänsä.“ Joh. 20:31.

        Paavali, apostoli, lausui nämä vakavoittavat sanat
        asiasta:

        “Sillä sana rististä on hullutus niille,
        jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka olemme

        pelastuneet, se on Jumalan voima.“ 1 Kor. 1:18.

        Porton ystävä: uskotko, että hyvät työt kuten
        sakramentit ovat välttämättömiä,
        jotta voisit pelastua?

        Pidätkö järjettömyytenä uskoa, että pelastuksen voi
        saada ainoastaan uskon kautta Kristuksen tekoon
        ristillä?

        Jos niin on, Jumalan Sana
        varoittaa, että sinä joudut helvettiin.

        Kun Jeesus julisti, että pelastus tulee vain Hänen
        kauttaan, Hän ei ainoastaan
        sanonut totuutta, vaan toisti sen, minkä kuuli Isältä:

        “Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne,
        ihmistä, joka on puhunut teille totuuden, jonka minä
        olen kuullut Jumalalta...“ Joh. 8:40.

        Vihjaus, että Jeesus on väärässä, on vihjaus, että Isä

        on väärässä.

        Jeesus jatkaa valaisemalla, miksi ihmiset kieltäytyvät

        uskomasta
        Hänen Sanojaan:

        “Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sen
        tähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.“
        Joh. 8:47.

        Jos hyväksyt esim. porton kasteluopin, niin sinun
        täytyy kieltäytyä kuulemasta Jumalan Sanoja.

        Jeesus sanoi, että mikäli voit tehdä sen, siinä
        tapauksessa sinä et ole Jumalasta.

        Oletko varma ilman mitään epäilyksen häivää, porton
        ystävä, että sinä
        olet Jumalasta?

        Oletko halukas kääntämään selkäsi Jumalan Sanalle,
        jotta voisit hyväksyä ihmisen sanat?

        Jos voit tehdä sen, sinulla on aihetta vakavaan
        huoleen:

        “Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja
        sanoivat:

        ‘Meidän tulee totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä’.“
        Ap.t.5:29.

        "Sen vuoksi veljet ja siskot, näillä palstoilla varmaan kaikki tietävät ettei vauvakasteluun saa luottaa, vaan siihen, että parannus tehdään ja uskotaan SANA ja sitten Jumalan Henki uudestisynnyttää."

        Eipä taida luterilaisuus-palstalla tietää. Kai täällä evl:liäkin jutustelee.

        Kaste kuuluu kristinuskoon ja kun kastetaan vauvana niin kyllä siihen liittoon voi luottaa. Liitto on meille päin eikä meiltä päin.


      • piispa
        Missukka kirjoitti:

        "Sen vuoksi veljet ja siskot, näillä palstoilla varmaan kaikki tietävät ettei vauvakasteluun saa luottaa, vaan siihen, että parannus tehdään ja uskotaan SANA ja sitten Jumalan Henki uudestisynnyttää."

        Eipä taida luterilaisuus-palstalla tietää. Kai täällä evl:liäkin jutustelee.

        Kaste kuuluu kristinuskoon ja kun kastetaan vauvana niin kyllä siihen liittoon voi luottaa. Liitto on meille päin eikä meiltä päin.

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armoliitto, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä.

        "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9.

        "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armoliitto" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti kasteltu.

        Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastelemalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kasteltua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoliittoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kasteenarmoliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta.

        Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon".

        Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kastelunarmoliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kasteltu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kirkollisesti kasteltua pakanuutta.

        Katolinen kirkko otti lapsikastelun käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikastelun tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.

        Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla.

        Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.

        Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.


      • askel
        Missukka kirjoitti:

        Liian pitkä viesti entistä samaa propagandaa, luin puoleen väliin. Ei tuo ole keskustelua. Todellisuus iski silmille ensimmäisessä kappaleessa.

        "Monissa maissa 90 % väestöstä tai enemmänkin
        on lapsikasteltuja, mikä tarkoittaa että 9 ihmistä 10:stä pääsisi taivaan helmiporttien läpi
        lapsikastelulla."

        Siis mitä? Jatkotekstistäsi tulkitsen että löydät Raamatusta jostain kohtaa tekstin että kaikki kastetut pääsee taivaaseen.

        "Maailmanlaajuisesti lapsikasteluporttolaitos väittää omistavansa lähes miljardi jäsentä.

        Sinä et ehkä usko, että melkein miljardi ihmistä voisi olla väärässä, mutta katso, mitä Jeesus sanoi:

        "Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät, mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne,
        jotka sen löytävät." Matt. 7:13-14."

        Tätä kohtaa et mitenkään voi käyttää perusteluna vauvana kastamista vastaan. Evl oppi ei sano että pelkkä kaste pelastaa, mistä ihmeestä haluat keskustella?

        Koko tekstin luettuani minä sain varmuuden sille, että Raamatusta ei löydy lapsikastetta.


      • Missukka
        piispa kirjoitti:

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armoliitto, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä.

        "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9.

        "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armoliitto" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti kasteltu.

        Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastelemalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kasteltua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoliittoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kasteenarmoliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta.

        Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon".

        Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kastelunarmoliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kasteltu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kirkollisesti kasteltua pakanuutta.

        Katolinen kirkko otti lapsikastelun käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikastelun tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.

        Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla.

        Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.

        Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.

        ""Kasteen armoliitto" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti kasteltu."

        Entä sitten? Monet elävät Jeesuksen ristin vihollisina huolimatta siitä, että heidät on omasta tahdostaan kastettu.
        Tuosta nukuttamisesta en sano juuta enkä jaata, kun en ole semmoisen pään sisällä, joka noin ajattelee.

        Raamatussa on kertomus että koko perhekunta kastetaan yhtäaikaa, sitä ei kerrota, minkä ikäisiä lapsia heillä sattui olemaan.


      • Missukka
        askel kirjoitti:

        Koko tekstin luettuani minä sain varmuuden sille, että Raamatusta ei löydy lapsikastetta.

        Ok. Toivottavasti löydät lukemastasi aineistosta myös sen, että pyrkimys yhteen yhteiseen seurakuntaan omat erimielisyydet sopien on päämäärä. Siihen pääseminen vaikeutuu, jos toinen toista loukkaa ja määräilee.


      • Riku
        Missukka kirjoitti:

        Ok. Toivottavasti löydät lukemastasi aineistosta myös sen, että pyrkimys yhteen yhteiseen seurakuntaan omat erimielisyydet sopien on päämäärä. Siihen pääseminen vaikeutuu, jos toinen toista loukkaa ja määräilee.

        Yhden ja oikean Kristuksen seurakunnan oppiin Raamatussa jokaisen tulee yhtyä. Ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.


      • Onni
        Missukka kirjoitti:

        ""Kasteen armoliitto" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kirkollisesti kasteltu."

        Entä sitten? Monet elävät Jeesuksen ristin vihollisina huolimatta siitä, että heidät on omasta tahdostaan kastettu.
        Tuosta nukuttamisesta en sano juuta enkä jaata, kun en ole semmoisen pään sisällä, joka noin ajattelee.

        Raamatussa on kertomus että koko perhekunta kastetaan yhtäaikaa, sitä ei kerrota, minkä ikäisiä lapsia heillä sattui olemaan.

        Sinä, Missukka, et seiso ainakaan Raamatun SANAN varassa, mutta minä seison Raamatun SANAN varassa, niinkuin ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhaoppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Älä kulje enää ohi Raamatun SANAN, vaan pakota itsesi
        katsomaan Raamatun Sanaa:

        1. Helluntaina opetuslapset saivat voiman
        todistamiseen (Apt. 1:8).

        Pietari puhui kansanjoukolle: "Tehkää parannus ja
        ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen
        nimeen syntienne anteeksisaamiseksi,
        niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja
        teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille,
        jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän
        Jumalamme, kutsuu" (Apt. 2:38, 39).

        Pietari seurasi tarkasti Jeesuksen käskyä:

        Syntien anteeksisaamiseksi tuli tehdä parannus ja
        ottaa kaste.

        Myös lapsille kuului sama lupaus: He saavat Pyhän
        Hengen, kun tekevät parannuksen ja ottavat kasteen.

        Lupaus koskee vieläkin kaikkia.

        "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan ne kastettiin
        ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta
        sielua" (Apt.2:41).

        Sanan vastaanottaminen merkitsi sitä, että nämä
        kolmetuhatta antoivat pelastaa itsensä nurjasta
        sukupolvesta (Apt. 2:40). Raamatullisesti pelastetut
        ottivat sitten raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        2. "Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
        heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
        siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen
        sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
        Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
        evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
        Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
        miehet että naiset" (Apt. 8:5, 6, 12).

        Alkukielen sana "ottaa vaarin" tarkoittaa myös
        noudattamista ja pitäytymistä. Koko kansa tuli
        raamatullisesti uskoon, ja he ottivat sitten myös
        raamatullisesti kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        3. Enkeli lähetti Filippuksen Gassan tielle, ja tämä
        tapasi Etiopian kuningattaren Kandaken hoviherran.

        "Niin Filippus avasi suunsa ja ... julisti hänelle
        evankeliumia Jeesuksesta. Ja kulkiessaan tietä he
        tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: 'Katso,
        tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?' Niin
        Filippus sanoi hänelle: 'Jos uskot koko sydämestäsi,
        niin se tapahtukoon.' Hän vastasi ja sanoi:

        'Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.'

        Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin
        veteen sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus
        kastoi hänet"(Apt. 8:36—38).

        Filippus edellytti kastettavaltaan henkilökohtaista
        uskonsuhdetta Jeesukseen. Riitti, kun hoviherra
        tunnusti raamatullisesti suullaan Jeesuksen ja pyysi
        raamatullisesti raamatullista kastetta.

        Raamatullinen uskovien kaste oli ainoa käytäntö
        alkuseurakunnassa.

        Kandaken hoviherran kohdalla on kysymys uskovien
        raamatullisesti kasteesta.

        4. Jeesus ilmestyi Saulukselle tiellä. Kohta sen
        jälkeen "Ananias pani molemmat kätensä hänen päälleen
        ja sanoi: 'Veljeni Saul, Herra lähetti minut — Jeesus,
        joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit — että saisit
        näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä
        Hengellä.' Ja heti putosivat hänen silmistään
        ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja
        otti kasteen. Ja kun hän nautti ruokaa, niin hän
        vahvistui. Ja hän oli opetuslasten seurassa Damaskossa
        jonkun aikaa. Ja kohta hän saarnasi
        synagoogissa Jeesusta, julistaen, että hän on Jumalan
        Poika" (Apt.9:17—20).

        Saulus oli jo raamatullisesti uskossa, kun Ananias
        tuli, sillä Herra oli lähettänyt Ananiaan rukoilemaan
        hänelle Pyhän Hengen täyteyttä, ei
        uudestisyntymistä. Ottaessaan raamatullisesti kasteen
        Saulus oli jo Jumalan valittu, sillä Ananias sanoi
        hänelle: "Saul, veljeni, saa näkösi
        jälleen (Saulus sai näön). Meidän isiemme Jumala on
        valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa . . . Ja nyt,
        mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä
        ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi"
        (Apt.22:14, 16).

        On väitetty, että Uuden testamentin alkukielessä ei
        ole ollenkaan muotoa 'kastattaa itsensä', vaan verbi
        on aina passiivissa. Esimerkiksi jakeessa Mark. 16:16
        kastaa-verbi on passiivissa. Alkukielessä uskoa-
        sana ja kastaa-sana ovat aoristissa, ja Mark. 16:16
        pitää tarkasti ottaen suomentaa alkukielestä:

        "Joka tuli uskoon ja kastettiin, se pelastuu."

        Se, joka ei siis usko, tuomitaan kadotukseen. Herra
        Jeesus Kristus ei ole siis käskenyt kastaa niitä,
        jotka eivät usko Häneen.

        Tästä apostoli Paavali piti kiinni:

        "Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään
        (pakanaperinteitä noudattava kirkko kiittelee
        pakanaperinteitä noudattavien pappiensa kanssa aivan
        päinvastaisesta) muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,
        niin ettei kukaan saata sanoa, että te olette minun
        nimeeni kastetut. Kastoinhan tosin Stefanaankin
        perhekunnan; sitten en tiedä, olenko
        ketään muuta kastanut. Sillä Kristus ei lähettänyt
        minua kastamaan, (pakanaperinteitä noudattava kirkko
        sanoo aivan päinvastaista) vaan
        evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella,
        ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." 1 Kor.
        1:14-17.

        On kuitenkin muistettava, että kreikan kielessä on
        aktiivin ja passiivin lisäksi mediumimuoto. Siinä
        subjekti on myös verbin välittömänä
        objektina. Esim. pesen (aktiivi), minua pestään
        (passiivi), peseydyn (mediumi). Kastaa-verbin
        mediumimuoto merkitsee: 'kastattaudun, annan kastaa
        itseni'. Tämä on yleinen muoto Uudessa testamentissa
        ja esiintyy esimerkiksi jakeessa Apt. 22:16.

        Seuraavaksi Apostolien teot kertoo kokonaisten
        perhekuntien kasteista:

        5. Korneliuksen kotiin olivat kokoontuneet tämän
        kutsumat sukulaiset ja lähimmät ystävät (Apt. 10:24).

        "Kornelius ... oli kutsunut koolle sukulaisensa ja
        lähimmät ystävänsä."

        Tilaisuudessa ei siis ollut pikkuvauvoja.

        Kun Pietari puhui heille, "tuli Pyhä Henki kaikkien
        päälle, jotka puheen kuulivat" (Apt. 10:44). Pietarin
        mukana tulleet uskovaiset "kuulivat heidän puhuvan
        kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari
        vastasi: 'Ei kaiketi
        kukaan voi kieltää kastamasta vedessä näitä, jotka
        ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?' Ja hän
        käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen" (Apt.
        10:46 48).

        Raamatussa kastettavat kastettiin aina "veteen" tai
        "vedessä". Baptizoo-verbin kanssa käytetään
        prepositiota "eis" (=johonkin) ja "en" (=jossakin).
        Tässä ei ole kysymys varsinaisesti perheestä, vaan
        sukulaisista ja ystävistä. Nämä kaikki tulivat
        raamatullisesti uskoon (Apt. 15:9), täyttyivät Pyhällä
        Hengellä ja he siis uskoon tultuaan vasta
        ottivat raamatullisen kasteen. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        6. "Ja eräs Lyydia niminen purppuranmyyjä Tyatiran
        kaupungista, jumalaapelkäävä nainen, oli kuulemassa;
        ja Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vaarin siitä,
        mitä Paavali puhui. Ja kun hänet ja hänen
        perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen:
        'Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa
        minun kotiini ja majailkaa siellä' " (Apt. 16:14, 15).

        Paavali ja Silas joutuivat tämän jälkeen vankilaan,
        mutta vapautuivat ihmeen kautta. "Niin he lähtivät
        vankilasta ja menivät Lyydian tykö; ja
        nähtyään veljet ja rohkaistuaan heitä he lähtivät
        pois" (Apt. 16:40).

        Lyydian perhekuntaan kuului miespuolisia henkilöitä.
        Raamattu nimittää heitä veljiksi, mikä tarkoittaa
        uskoon tulleita miehiä (1 Kor. 5:11).

        Nämä olivat se perhekunta, joka raamatullisesti
        kastettiin Lyydian kanssa. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        7. Vankilassa Paavali ja Silas tapasivat Filippin
        vanginvartijan. He "puhuivat Jumalan Sanaa hänelle
        ynnä kaikille, jotka hänen kodissansa olivat. Ja hän
        otti, heidät mukaansa samalla yön hetkellä ja
        pesi heidän haavansa, ja hänet ja kaikki hänen
        omaisensa kastettiin kohta. Ja hän vei heidät ylös
        asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä,
        että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan
        uskovaksi" (Apt. 16:32—34).

        Paavali ja Silas osoittivat puheensa koko perheelle.
        He kaikki siis ymmärsivät puheen. Koko perhe tuli tuon
        puheen kautta raamatullisesti
        uskoon (jae 34).

        Ainoastaan raamatullisesti uskoon tulleet kastettiin
        raamatullisesti. Uskoontulleet ottivat raamatullisen
        kasteen raamatullisesti.

        8. "Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
        perhekuntansa uskoivat Herraan: ja myöskin monet
        korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
        heidät kastettiin" (Apt. 18:8).

        Uskoontulleet ottivat raamatullisen kasteen
        raamatullisesti.

        9. Paavali kastoi Stefanaan perhekunnan (1 Kor. 1:16).

        Hän kirjoitti heistä myöhemmin: "Mutta minä kehoitan
        teitä, veljet: te tunnette Stefanaan perhekunnan ja
        tiedätte, että se on Akaian ensi hedelmä ja että he
        ovat antautuneet pyhien palvelukseen" (1 Kor.
        16:15).

        Koko Stefanaan perhekunta oli Akaian ensi hedelmä — he
        olivat siis tulleet uskoon ensimmäisinä koko Akaiassa.

        Kun koko perhe oli henkilökohtaisesti raamatullisesti
        uskossa, ja Paavali saattoi kastaa heidät kaikki
        raamatullisesti.

        Kaikkien näiden perhekuntien jäsenet olivat
        ymmärtävässä iässä, tulivat raamatullisesti uskoon ja
        raamatullisesti kastettiin. Uskoontulleet ottivat
        raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        10. Efesossa oli 12 opetuslasta (Apt. 19:1).
        Opetuslapsi-sana tarkoittaa Uudessa testamentissa
        uskoon tullutta (Apt. 14:22). He ottivat kasteen
        Jeesuksen nimeen (Apt. 19:5), koska olivat kastetut
        vain Johanneksen kasteella (Apt. 19:3).

        Raamatusta ei siis löydy kirkollista epäraamatullista
        lapsikastelurituaalia, vaan Raamatussa uskoontulleet
        ottivat raamatullisen kasteen raamatullisesti.

        Koska ensimmäiset Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        noudattivat Jeesuksen kastekäskyä. Ja Jeesuksen
        Kristuksen opetuslapset noudattavat Jeesuksen
        kastekäskyä edelleenkin eivätkä missään tapauksessa
        koskaan epäraamatullista lapsikasteluharhalahko-oppia.

        Kastaminen seurasi silloin ja seuraa aina vain
        evankeliointia, mikä tarkoitti silloin ja tarkoittaa
        edelleenkin, että Kristuksen Jeesuksen evankeliumista
        uskoontulleet Jeesuksen Kristuksen opetuslapset
        kastettiin silloin ja kastetaan edelleenkin Raamatun
        SANAN mukaisesti ainoastaan juuri niin kuin Raamatussa
        on kirjoitettu!

        Myöhempien aikojen mielipiteet

        Alkuseurakunnat kehittyivät ajan myötä kirkoksi.

        Kastekeskusteluissa on usein vedottu näin syntyneen
        kirkon johtajien mielipiteisiin.

        Heillä oli jo kuitenkin varsin toisistaan poikkeavat
        näkemykset.

        Toisella vuosisadalla eläneet apostoliset isät olivat
        vielä uskovien upotuskasteen kannalla.

        Barnabas sanoi: "Autuaat ne, jotka ovat panneet
        toivonsa ristiin ja sitten astuneet veteen."

        'Kahdentoista apostolin opetus' säätää: "Mitä
        kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti. Kun olette
        lausuneet kaiken edellä olevan, kastakaa Isän ja
        Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, juoksevaa vettä
        käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä,
        kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa
        kylmää vettä käyttäen,kasta lämpimällä. Mutta jos
        sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti
        vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ennen
        kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä
        jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan
        käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta."

        Tämä kirjoitus säätää lievennyksiä uskovien
        upotuskaste käytäntöön. Jos seuraamme niitä, olemme
        velvolliset noudattamaan myös
        paastomääräystä. Pienille vauvoille jo yhden päivän
        paasto on hengenvaarallinen. Kaksi paastopäivää on jo
        pikkuvauvoille tappava. Vauvat eivät tule kysymykseen
        edes tässä myöhäisessä historiallisessa vaiheessa!

        Polykarpos sanoi tulleensa lapsena pelastetuksi. Tätä
        on pidetty viittauksena lapsikasteeseen.

        Hän on kuitenkin voinut tarkoittaa tuon ajan
        ajatteluntavan mukaisesti mitä tahansa ikäkautta
        vuosien 0 - 20 välillä.

        Myöhemmin eläneiden kirkkoisien mielipiteet olivat jo
        enemmän hajaantuneet:

        Justinus Marttyyri nimitti kastetta
        uudestisyntymiseksi.

        Hän salli kastaa kuitenkin vain uskoontulleita.

        Tertullianus esitti, että viattomia lapsia ei tulisi
        kastaa. Näiden tulisi kasvaa ja itse pyytää kastetta.

        Origeneen väitetään kirjoittaneen: "Kirkko on perinyt
        apostoleilta tavan antaa kaste pienille lapsillekin."

        On siis mahdotonta rakentaa kasteoppia kirkkoisien
        mielipiteiden varaan.

        Ei ole ihme, että heidän näkemyksensä olivat niin
        toisistaan poikkeavat.

        Esiintyihän apostoli Johanneksen aikana jo harhautunut
        nikolaiittain oppi (llm. 2:15): Erottautui papisto,
        joka väitti olevansa ns. maallikoiden
        yläpuolella.

        Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa meille Raamatussa
        ainoastaan alkuperäisen kastekäytännön.

        Pitäytykäämme siis siihen!

        "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on, ettette pöyhkeillen
        asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kor.
        4:6).

        Luther opetti, että Raamattu on uskon ja elämän ainoa
        ohje. Jos otamme rinnalle varhaiskirkon mielipiteet,
        emme voi torjua niitäkään, jotka
        nojaavat myöhäisemmän katolisen kirkon
        epäraamatullisiin pakanallisiin näkemyksiin.

        Olkaamme kuin jalot Berean juutalaiset, jotka tutkivat
        joka päivä Raamattuaan, oliko niin, kuin heille
        opetettiin (Apt. 17:11).

        Ja tehkäämme Sanan mukaan, ettemme olisi vain Sanan
        kuulijoita, vaan SANAN tekijöitä.


    • hovi

      Niin. Lapsikaste ilman opetusta ja aikuisiän uskoa jää turhaksi. Niin perin vähän on opetusta siitä mitä kaste tarjoaa.
      Kirkko ei täytä tehtäväänsä kansan kasvattajana. Ei epäuskoinen pappi voi opettaa uskoa muille.

      Kuitenkin Suomen luterilaisessa evankeliumi yhdistyksessä (Sley) ja käsittääkseni vapaissa luterilaisissa seurakunnissa lapsikaste idea toimii sangen hyvin.
      Näissä paikoissa lapset kasvavat pienestä asti Kristuksen tuntemisessa, sillä siihen he saavat hyvän pohjan uskovilta vanhemmiltaan ja seurakunnalta.

      Tällaisen opin kanssa matkaaminen on armollisempaa, kuin "kuuliaisuuden askel" kristillisyydessa.

      Itse sen tiedän, kun olin vuosia siellä ollut.
      Nyt uskovien kaste on minulle sangen tyhjä tapahtuma, josta ei ole mitään annettavaa kenellekään.
      Jos siitä joku hyvän omantunnon saa, niin menköön vain.
      Kyllä minulle parempi hyvän omantunnon lähde on syntien anteeksi anto Jeesuksen veressä, joka ilmoitettiin minulle kasteessa.
      Vielä parempana omatuntoni säilyy, kun se tietää Jumalan hyväksyneen minut jo vauvana, vaikka on edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi.

      Minut, joka tallaan päivittäin Kristuksen jalkojeni alle teoillani.

      • Reijo

        Sinulle kirkolisesti eksynyt sillä ei varmaan olekaan merkitystä, koska
        sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku
        Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit tai muita
        Raamatun perustotuuksia ollakseen 'uskova'.

        En ala toistamaan jo useaan kertaan esittämiäni
        sanankohtia siitä, kenelle kaste UT:ssa annettiin ja
        kenelle sitä ei annettu. Täysin naurettavia väitteitä
        esität. Vain paatunut valehtelija voi esittää
        tuollaisia väitteitä.

        Sillä logiikalla, että "Raamattu ei kiellä kastamasta"
        voitaisiin todella kastaa vaikkapa kissoja tai koiria.
        On todella typerää väittää, etteikö kasteen ja sanan
        kuulemisen ja vastaanottamisen ajallinen ja
        syy-seurausuhde olisi UT:ssa päivänselvä.

        Usko tulee todellakin Jumalan sanan kuulemisesta ja
        kuuliaisuudesta sille. Jos siis toimitaan täysin Sanan
        ilmoitusta vastaan, se ei ole uskoa ollenkaan.

        Miksi uskoon tulleen pitäisi omistaa uskossa väärällä
        perusteella asioita, joita ei ole hänen kohdallaan
        koskaan aikaisemmin tapahtunut - toisin sanoen satuja?

        Ihmisessä ei tapahdu mitään Kol 2:ssa mainituja
        asioita, ennen kuin hän "ottaa vastaan sanan", mikä
        oli kasteen antamisen ehtona apostolisessa
        seurakunnassa.

        Vauvakasteluriitti on epäraamatullista ja pakanallista
        magiaa ilman minkäänlaista perustaa Raamtussa. Se on
        pelkkä kirkon jäseneksi liittämisriitti. Kaste
        annettiin UT:n seurakunnassa vain niille, jotka olivat
        ottaneet sanan vastaan. Kristillisessä seurakunnassa
        ei ole mitään syytä tehhdä toisin kasteen suhteen kuin
        apostolien opetuksessa sanotaan.

        Kaste ei ole mikään taikakalu tai elävä olento. Se ei
        lupaa yhtään mitään kenellekään, eikä se auta tai
        pelasta ketään yhtä vähän kuin hauta pelastaa ketään
        tai lupaa kenellekään mitään.

        Apt. 2:38 lupaus ei ole 'kasteen lupaus' vaan lupaus
        siitä, että 1. parannuksen tekoa ja 2. kasteen
        ottamista seuraisi Pyhän Hengen saaminen.

        Lupaus ei siis koske sitä, että kaste taikakaluna
        vaikuttaisi mitään, vaan että se, joka kuulee
        evankeliumin ja ottaa sen vastaan sekä uskoo sen ja
        ottaa kasteen, saa sen mitä lupaus koskee.

        Uskon etä 'kasteen lupauksiin' luottavat turvaavat
        sellaiseen, mitä ei Jumalan sana turvaksemme pane.

        Kol.2:12 "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa,
        jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon
        kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet
        kuolleista."

        Kuinka
        mistään tietämätön vauva muka 'on herätetty uskon
        kautta' muutoin kuin fantasioissa ja uskonnollisissa
        kuvitteluissa?

        Mitään ei muuten haudata, ellei jotain - tässä
        tapauksessaa uutta luomusta - ensin ole syntynyt
        maailmaan. Lapsen pään valelu ei ole mikään
        hautaaminen eikä 'lihan ruumiin poisriisuminen', koska
        lapsi ei ole uudestisyntynyt eikä uudestisynny
        kasteessa. Tiedottomien vauvojen pään vedellä valelu
        on täysin merkityksetön ja epäkristillinen riitti.

        Olen käsittänyt ilmeisesti aivan väärin -tai siis
        toisaalta nähtävästi aivan oikein- kun olen
        pitänyt tätä palstaa LUTERILAISUSKOVIEN
        "kokoontumispaikkana".

        Väärin sikäli, kun näyttäisi ETTEI täällä olekaan
        USKOVAISIA vauvakasteltuja, tämähän kyllä taas
        toisaalta todistaa VAUVAKASTEEN MERKITYSSISÄLLÖN
        "TOIMIVUUDEN", -so. väitetyn uudestisynnyttävyyden.

        Tekstin taso kun nimittäin yleisemminkin näillä
        vauvakastelun
        kannattajilla vaikuttaa olevan yllä esittäytyvän
        kirjoittajan hengentuotteiden kaltaista SUORANAISTA SOKEUTTA
        VAILLA MINKÄÄNLAISTA HENKEVÄÄN VUOROVAIKUTUKSEEN
        KYKENEVYYTTÄ.

        Ja minkä takia, koska vaikka hyvin
        asiallisesti ja
        Raamatulla kaiken selkeästi perustellen osoitetaan
        vauvakastelun toimimattomuus -epäraamatullisuus,
        juuri samoin kuin rovasti U. Muroma aikoinaan.

        Surutonta ihmistä EI KUITENKAAN millään tavoin
        pelota TOIMIA JULKEASTI Jeesuksenkaan sanojen
        vastaisesti.

        Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa
        veljeänsä, se on yhä
        vielä pimeydessä. -1 Joh. 2:9-

        Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja
        vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä
        pimeys on sokaissut hänen silmänsä
        -1 Joh. 2:11-

        Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te
        tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole
        iankaikkista elämää, joka hänessä
        pysyisi. -1 Joh. 3:15-

        Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa
        veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei
        rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi
        rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. -1 Joh.
        4:20-

        Huolimatta rienauksista Raamatun ohje on: "siunatkaa
        niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä,
        jotka teitä parjaavat". -Luuk. 6:28-
        sekä kehoittaa meitä ojentamaan vastustelijoita;
        "ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että
        tulevat tuntemaan totuuden". -2.Tim. 2:25-

        KUITENKIN ETTEI PERUSKYSYMYS UNOHTUISI:
        MONTAKO VAUVAA UT:TTI KERTOO KASTETUN? (todella
        KERTOO, ei siis mitään olettamuksiin
        pohjautuvia kuvitelmia).
        HERÄTYSTÄ KYLLÄ HUUDETAAN, MUTTA VISUSTI
        VAROTAAN VAHINGOSSAKAAN HERÄTTÄMÄSTÄ
        TÄSSÄ "VAUVASAKRAMENTISSA" TYYTYVÄISINÄ UINUVIA
        KADOTUKSEN MATKALAISIA.


      • hovi
        Reijo kirjoitti:

        Sinulle kirkolisesti eksynyt sillä ei varmaan olekaan merkitystä, koska
        sinulle ei ole merkitystä edes sillä, uskooko joku
        Jeesuksen sovittaneen ihmisten synnit tai muita
        Raamatun perustotuuksia ollakseen 'uskova'.

        En ala toistamaan jo useaan kertaan esittämiäni
        sanankohtia siitä, kenelle kaste UT:ssa annettiin ja
        kenelle sitä ei annettu. Täysin naurettavia väitteitä
        esität. Vain paatunut valehtelija voi esittää
        tuollaisia väitteitä.

        Sillä logiikalla, että "Raamattu ei kiellä kastamasta"
        voitaisiin todella kastaa vaikkapa kissoja tai koiria.
        On todella typerää väittää, etteikö kasteen ja sanan
        kuulemisen ja vastaanottamisen ajallinen ja
        syy-seurausuhde olisi UT:ssa päivänselvä.

        Usko tulee todellakin Jumalan sanan kuulemisesta ja
        kuuliaisuudesta sille. Jos siis toimitaan täysin Sanan
        ilmoitusta vastaan, se ei ole uskoa ollenkaan.

        Miksi uskoon tulleen pitäisi omistaa uskossa väärällä
        perusteella asioita, joita ei ole hänen kohdallaan
        koskaan aikaisemmin tapahtunut - toisin sanoen satuja?

        Ihmisessä ei tapahdu mitään Kol 2:ssa mainituja
        asioita, ennen kuin hän "ottaa vastaan sanan", mikä
        oli kasteen antamisen ehtona apostolisessa
        seurakunnassa.

        Vauvakasteluriitti on epäraamatullista ja pakanallista
        magiaa ilman minkäänlaista perustaa Raamtussa. Se on
        pelkkä kirkon jäseneksi liittämisriitti. Kaste
        annettiin UT:n seurakunnassa vain niille, jotka olivat
        ottaneet sanan vastaan. Kristillisessä seurakunnassa
        ei ole mitään syytä tehhdä toisin kasteen suhteen kuin
        apostolien opetuksessa sanotaan.

        Kaste ei ole mikään taikakalu tai elävä olento. Se ei
        lupaa yhtään mitään kenellekään, eikä se auta tai
        pelasta ketään yhtä vähän kuin hauta pelastaa ketään
        tai lupaa kenellekään mitään.

        Apt. 2:38 lupaus ei ole 'kasteen lupaus' vaan lupaus
        siitä, että 1. parannuksen tekoa ja 2. kasteen
        ottamista seuraisi Pyhän Hengen saaminen.

        Lupaus ei siis koske sitä, että kaste taikakaluna
        vaikuttaisi mitään, vaan että se, joka kuulee
        evankeliumin ja ottaa sen vastaan sekä uskoo sen ja
        ottaa kasteen, saa sen mitä lupaus koskee.

        Uskon etä 'kasteen lupauksiin' luottavat turvaavat
        sellaiseen, mitä ei Jumalan sana turvaksemme pane.

        Kol.2:12 "ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa,
        jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon
        kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet
        kuolleista."

        Kuinka
        mistään tietämätön vauva muka 'on herätetty uskon
        kautta' muutoin kuin fantasioissa ja uskonnollisissa
        kuvitteluissa?

        Mitään ei muuten haudata, ellei jotain - tässä
        tapauksessaa uutta luomusta - ensin ole syntynyt
        maailmaan. Lapsen pään valelu ei ole mikään
        hautaaminen eikä 'lihan ruumiin poisriisuminen', koska
        lapsi ei ole uudestisyntynyt eikä uudestisynny
        kasteessa. Tiedottomien vauvojen pään vedellä valelu
        on täysin merkityksetön ja epäkristillinen riitti.

        Olen käsittänyt ilmeisesti aivan väärin -tai siis
        toisaalta nähtävästi aivan oikein- kun olen
        pitänyt tätä palstaa LUTERILAISUSKOVIEN
        "kokoontumispaikkana".

        Väärin sikäli, kun näyttäisi ETTEI täällä olekaan
        USKOVAISIA vauvakasteltuja, tämähän kyllä taas
        toisaalta todistaa VAUVAKASTEEN MERKITYSSISÄLLÖN
        "TOIMIVUUDEN", -so. väitetyn uudestisynnyttävyyden.

        Tekstin taso kun nimittäin yleisemminkin näillä
        vauvakastelun
        kannattajilla vaikuttaa olevan yllä esittäytyvän
        kirjoittajan hengentuotteiden kaltaista SUORANAISTA SOKEUTTA
        VAILLA MINKÄÄNLAISTA HENKEVÄÄN VUOROVAIKUTUKSEEN
        KYKENEVYYTTÄ.

        Ja minkä takia, koska vaikka hyvin
        asiallisesti ja
        Raamatulla kaiken selkeästi perustellen osoitetaan
        vauvakastelun toimimattomuus -epäraamatullisuus,
        juuri samoin kuin rovasti U. Muroma aikoinaan.

        Surutonta ihmistä EI KUITENKAAN millään tavoin
        pelota TOIMIA JULKEASTI Jeesuksenkaan sanojen
        vastaisesti.

        Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa
        veljeänsä, se on yhä
        vielä pimeydessä. -1 Joh. 2:9-

        Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja
        vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä
        pimeys on sokaissut hänen silmänsä
        -1 Joh. 2:11-

        Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te
        tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole
        iankaikkista elämää, joka hänessä
        pysyisi. -1 Joh. 3:15-

        Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa
        veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei
        rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi
        rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. -1 Joh.
        4:20-

        Huolimatta rienauksista Raamatun ohje on: "siunatkaa
        niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä,
        jotka teitä parjaavat". -Luuk. 6:28-
        sekä kehoittaa meitä ojentamaan vastustelijoita;
        "ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että
        tulevat tuntemaan totuuden". -2.Tim. 2:25-

        KUITENKIN ETTEI PERUSKYSYMYS UNOHTUISI:
        MONTAKO VAUVAA UT:TTI KERTOO KASTETUN? (todella
        KERTOO, ei siis mitään olettamuksiin
        pohjautuvia kuvitelmia).
        HERÄTYSTÄ KYLLÄ HUUDETAAN, MUTTA VISUSTI
        VAROTAAN VAHINGOSSAKAAN HERÄTTÄMÄSTÄ
        TÄSSÄ "VAUVASAKRAMENTISSA" TYYTYVÄISINÄ UINUVIA
        KADOTUKSEN MATKALAISIA.

        kadotuksen lapsi
        Kirjoittanut: hovi, 26.7.2004 klo 22.58

        Tämä kertomus on jo ollut joillakin muilla palstoilla. En muista onko se ollut tälläkin palstalla aijemmin.

        Tässä pieni todistus menneisyydestäni.
        Taipaleeni ja "kilvoitteluni" ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
        Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
        Silloin minulle oli melko selvää, että usko ilmenee kuuliaisuutena ja niistä myös pelastus on riippuvainen.

        Myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" kuuliaista elämää.

        Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...

        Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
        Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.

        Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
        Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen (parannuksella tarkoitetaan nyt vapaiden suuntien parannusta, joka tarkoittaa elämänsä muuttamista)enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.

        Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".

        Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.

        Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.

        Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
        Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.

        Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
        Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
        Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin...


      • hovi
        hovi kirjoitti:

        kadotuksen lapsi
        Kirjoittanut: hovi, 26.7.2004 klo 22.58

        Tämä kertomus on jo ollut joillakin muilla palstoilla. En muista onko se ollut tälläkin palstalla aijemmin.

        Tässä pieni todistus menneisyydestäni.
        Taipaleeni ja "kilvoitteluni" ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
        Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
        Silloin minulle oli melko selvää, että usko ilmenee kuuliaisuutena ja niistä myös pelastus on riippuvainen.

        Myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" kuuliaista elämää.

        Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...

        Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
        Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.

        Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
        Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen (parannuksella tarkoitetaan nyt vapaiden suuntien parannusta, joka tarkoittaa elämänsä muuttamista)enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.

        Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".

        Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.

        Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.

        Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
        Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.

        Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
        Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
        Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin...

        Ei minun Jumalani tarvitse minulta kuuliaisuuden askeleita. Minun uskollisuuteni ei ole minkään arvoista. Armoa minä tarvitsen synnin hätään. En voi rakentaa pelastustani kuuliaisuuden tekoihin Jeesusta kohtaan.

        En voi esitellä uskollista kilvoittelua, hyviä tekoja. Kun ymmärtää Raamatun vaatimukset tälläiseen, niin joudun taas syntisen paikalle, sillä en ole tehnyt tarpeeksi.
        Jos minä sitoudun seuraamaan Jeesusta. Niin minun pitää myös elää, niin kuin Hän esimerkin jätti.
        Minä en pysty lähellekään Jeesuksen esimerkkiin.
        Ja taas minä olen syntisen paikalla.

        En voi esitellä uskoakaan. Minun uskoni epäilee. Minun omatuntoni ei syyllisyyden keskeltä aina löydä omantunnon rauhoittajaa omasta uskosta, eikä edes Raamatusta.
        En voi siis vedota uskoonikaan Jumalan edessä.

        Ehtoollisella, jossa vapaissa suunnissa muisteltiin Kristuksen työtä. Ja kun kehoitettiin tutkiskelemaan, onko kelvollinen. Minä aina totesin itseni kelvottomaksi näin hienon asian nauttimiseen. En ollut sellainen pyhä, jolla olisi ollut riittävästi uskoa ja hyvää omaatuntoa mo

        Pelastusvarmuuden menettäminen on paha juttu.

        Minun omaatuntoani rauhoittaa Jumalan lupaukset kasteessa ja ehtoollisessa.

        Kasteessa Jumala on julistanut syntini anteeksi.
        Siis siitä huolimatta, vaikka on tiennyt minun kuuliaisuuteni ja seuraamis kunniakkuuteni olevan vähän niin tai näin.
        Kasteessa ei ihminen ole julistanut syntejä anteeksi, vaan Jumala, ihmisen ja Sanan kautta.

        Kun minua vaivaa syntini, niin voin huoletta mennä ehtoolliselle, joka kertoo Kristuksen tähden syntien anteeksi annon olevan siinä minulle tarjolla.

        Mutta Reijo, jos sinä olet vahvauskoinen ja pyhitys elämäsi on suht moiteetonta, niin jatka vaellustasi.
        Iloitse uskostasi, joka sinulla on. Esittele sitä ja kiitä siitä. Ole varma uskostasi ja opistasi. Ole iloinen puhtaasta omastatunnostasi.

        Ole onnellinen voimasta elää kuuliaista elämää.
        Ja jos joskus joku pikku synti tulee, niin eihän se vahvauskoista haittaa, kun Jeesus armahtaa.
        Näin se on.


      • Reijo
        hovi kirjoitti:

        kadotuksen lapsi
        Kirjoittanut: hovi, 26.7.2004 klo 22.58

        Tämä kertomus on jo ollut joillakin muilla palstoilla. En muista onko se ollut tälläkin palstalla aijemmin.

        Tässä pieni todistus menneisyydestäni.
        Taipaleeni ja "kilvoitteluni" ovat olleet seuraavia: Ennen uskoon tuloa minua vaivasi syyllisyys monesta asiasta. Tiesin tehneeni väärin, mutten tiennyt ratkaisua siihen.
        Uskoontuloratkaisu ei tapahtunut syntieni tähden, eikä siinä syntien anteeksisaamis kokemusta ollut, vaikka ne todennäköisesti anteeksi julistettiin.
        Silloin minulle oli melko selvää, että usko ilmenee kuuliaisuutena ja niistä myös pelastus on riippuvainen.

        Myöhemmin minulla heräsi epäily, etten kelpaa uskovaksi, koska olen, niin syntinen, enkä pysty elämään "synnitöntä" kuuliaista elämää.

        Väliaikaisen rauhan sain, kun aloin elämään "tosissaan" Jumalalle. Onnistuin, mahtavaa! Elin vaihetta, jossa Raamattu aukeni, rukous maistui ja ajattelin, että jos kaikki olisivat samallaisia uskovia, kuin minä, niin miten hienoa olisikaan...

        Alon ahdistumaan. Väsyin, sairastelin jatkuvasti. Aloin kapinoimaan mielessäni. Kaikki alkoi mättämään. En jaksanut enää ponnistella ja pitää paloa yllä.
        Syvästä depressiosta löysin palan armoa. Ei minun tarvitsekkaan elää täysillä Jumalalle. Voin antaa jotain itsellenikin.

        Minua alkoi vaivata minun syntini. Ennen olin mielestäni ollut kunnon uskovainen. Syntinen tosin, mutta armahdettu.
        Syntini kasvoi yhä suuremmaksi. En enää löytänyt itsestäni voimia totiseen parannukseen (parannuksella tarkoitetaan nyt vapaiden suuntien parannusta, joka tarkoittaa elämänsä muuttamista)enkä pystynyt Sanasta uskomaan syntejäni anteeksi. Minulta hävisi pelastusvarmuus. Jumalan Sana totesi minut syylliseksi ja omatuntoni tuomitsi minut helvettiin. Jumalaa ja Jeesusta en voinut kieltää, sillä he ovat todellisuutta.

        Niin hullulta, kuin se joidenkin mielestä saattaa kuulostaa, niin minä entinen kiihko helluntalainen löysin armon luterilaisesta kasteopista: "Vaikka Jumala on jo edeltä nähnyt minut syntiseksi epäonnistujaksi, niin silti Hän on Kristuksessa ottanut minut lapsekseen".

        Olin jo aikaisemmin kapinoinut oppia ihmisen kyvyistä melko puhtaaseen pyhitykseen "Pyhän Hengen avulla". Nyt näin Pyhän Hengen päätehtävien olevan Jumalan lain avulla johdattaa ihminen syntisen paikalle (yhä uudestaan) ja toisena Hengen tehtävänä näin näyttää todeksi myös evankeliumin tuoma armo.

        Minulle heikkouskoiselle, jolle syyllisyys käy liian raskaaksi kantaa on tullut rakkaaksi ihmisen julistama synninpäästö, kaste, sekä ehtoolinen, jotka Jumalan Sanan kautta julistavat minulle syntien anteeksiantoa.

        Sen vain sanon ettei kuuliaisuuden halu ole mihinkään kadonnut. Nyt vain näen Jumalan lain täydellisyyden olevan aivan ehdoton. Ja Jumalan pyhyyden, joka vaatii myös minulta pyhyyttä, olevan minulle aivan liian kirkas.
        Sen tähden on minulle tullut tärkeäksi kuulla yhä uudelleen Kristuksen työstä syntieni tähden.

        Ehdotonta pelastusvarmuutta ei minulla vieläkään ole. Mutta varmuus on, että Kristus on kärsinyt minun syntieni tähden.
        Myös minä haluan olla hänestä osallinen. Minä uskon. Kaste kertoo minun liittyneen häneen jo silloin ja antaneen syntini anteeksi. Ehtoollinen julistaa minun olevan osallinen hänen ruumiistaan ja verestään, jotka vuodatettiin minun syntieni tähden. Ja synninpäästö, se saa usein minut armoliikutuksen valtaan.
        Tässä minä lepään. Paavalin tavoin en rohkene minäkään itseäni enää tuomita, vaan annan Jumalalle sen tehtävän, kun aika koittaa ja minäkin, ehkä pääsen kotiin...

        Pelastusvarmuus ON VAIN JEESUKSEN omilla, mutta lapsikastelulla petetyillä sitä ei voi koskaan olla!


      • Maria
        hovi kirjoitti:

        Ei minun Jumalani tarvitse minulta kuuliaisuuden askeleita. Minun uskollisuuteni ei ole minkään arvoista. Armoa minä tarvitsen synnin hätään. En voi rakentaa pelastustani kuuliaisuuden tekoihin Jeesusta kohtaan.

        En voi esitellä uskollista kilvoittelua, hyviä tekoja. Kun ymmärtää Raamatun vaatimukset tälläiseen, niin joudun taas syntisen paikalle, sillä en ole tehnyt tarpeeksi.
        Jos minä sitoudun seuraamaan Jeesusta. Niin minun pitää myös elää, niin kuin Hän esimerkin jätti.
        Minä en pysty lähellekään Jeesuksen esimerkkiin.
        Ja taas minä olen syntisen paikalla.

        En voi esitellä uskoakaan. Minun uskoni epäilee. Minun omatuntoni ei syyllisyyden keskeltä aina löydä omantunnon rauhoittajaa omasta uskosta, eikä edes Raamatusta.
        En voi siis vedota uskoonikaan Jumalan edessä.

        Ehtoollisella, jossa vapaissa suunnissa muisteltiin Kristuksen työtä. Ja kun kehoitettiin tutkiskelemaan, onko kelvollinen. Minä aina totesin itseni kelvottomaksi näin hienon asian nauttimiseen. En ollut sellainen pyhä, jolla olisi ollut riittävästi uskoa ja hyvää omaatuntoa mo

        Pelastusvarmuuden menettäminen on paha juttu.

        Minun omaatuntoani rauhoittaa Jumalan lupaukset kasteessa ja ehtoollisessa.

        Kasteessa Jumala on julistanut syntini anteeksi.
        Siis siitä huolimatta, vaikka on tiennyt minun kuuliaisuuteni ja seuraamis kunniakkuuteni olevan vähän niin tai näin.
        Kasteessa ei ihminen ole julistanut syntejä anteeksi, vaan Jumala, ihmisen ja Sanan kautta.

        Kun minua vaivaa syntini, niin voin huoletta mennä ehtoolliselle, joka kertoo Kristuksen tähden syntien anteeksi annon olevan siinä minulle tarjolla.

        Mutta Reijo, jos sinä olet vahvauskoinen ja pyhitys elämäsi on suht moiteetonta, niin jatka vaellustasi.
        Iloitse uskostasi, joka sinulla on. Esittele sitä ja kiitä siitä. Ole varma uskostasi ja opistasi. Ole iloinen puhtaasta omastatunnostasi.

        Ole onnellinen voimasta elää kuuliaista elämää.
        Ja jos joskus joku pikku synti tulee, niin eihän se vahvauskoista haittaa, kun Jeesus armahtaa.
        Näin se on.

        kirkollinen lapsikastelu on saatanan teko, kirkollista kusetusta ja täyttä pirun paskaa!


      • hovi
        Reijo kirjoitti:

        Pelastusvarmuus ON VAIN JEESUKSEN omilla, mutta lapsikastelulla petetyillä sitä ei voi koskaan olla!

        uskomatonta porukkaa!

        Miettikäähän nyt vähän. Jos minä sanon olevani Jeesuksen oma ja sanon kasteen ja ehtoollisen Raamatun sanassa siitä todistavan, niin sanotteko te minut helvettiin menijäksi harhojeni kanssa?

        Eikö minuá siis lasketa pelastuneeksi?
        Vaikka Jeeus on kuollut syntieni vuoksi ja uskon ja luotan siihen.

        Noh. Onneksi te ette ole tuomareita, vaan jätän itseni Korkeimman käsiin.


      • hovi
        hovi kirjoitti:

        uskomatonta porukkaa!

        Miettikäähän nyt vähän. Jos minä sanon olevani Jeesuksen oma ja sanon kasteen ja ehtoollisen Raamatun sanassa siitä todistavan, niin sanotteko te minut helvettiin menijäksi harhojeni kanssa?

        Eikö minuá siis lasketa pelastuneeksi?
        Vaikka Jeeus on kuollut syntieni vuoksi ja uskon ja luotan siihen.

        Noh. Onneksi te ette ole tuomareita, vaan jätän itseni Korkeimman käsiin.

        No te ette todellakaan vapaitten suuntien nimeä kirkasta touhullanne.
        Kiitän Jumalaa, että tunnen sellaisiakin helluntalaisia ja vapaakirkollisia, jotka pitävät minuakin uskovaisena, eivätkä siten tuomitse helvettiin.
        Kuinka helposti moni teidän juttujanne lukeva saa todella vasten- ja ahdasmielisen kuvan esim. helluntalaisuudesta.
        Kiitos Jumalalle myös siitä, etten voi pelkästään teidän perusteella lyödä leimaa kaikkien vapaiden suuntien niskaan.


      • Eeva
        hovi kirjoitti:

        No te ette todellakaan vapaitten suuntien nimeä kirkasta touhullanne.
        Kiitän Jumalaa, että tunnen sellaisiakin helluntalaisia ja vapaakirkollisia, jotka pitävät minuakin uskovaisena, eivätkä siten tuomitse helvettiin.
        Kuinka helposti moni teidän juttujanne lukeva saa todella vasten- ja ahdasmielisen kuvan esim. helluntalaisuudesta.
        Kiitos Jumalalle myös siitä, etten voi pelkästään teidän perusteella lyödä leimaa kaikkien vapaiden suuntien niskaan.

        Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

        Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

        Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
        Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

        Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

        Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

        Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

        Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

        Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".

        Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

        Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.

        Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

        Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.

        Oppi perisynnistä

        Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

        Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

        Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.

        Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.

        Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.

        Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.

        Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.

        Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.

        Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.

        Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.

        Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.

        Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

        Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.

        Oppi kasteen armosta

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kaste on Jumalan teko

        Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.

        Kasteesta oma evankeliumi

        Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".

        Oppi kasteen sakramentista

        Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.

        Oppi armovälineistä

        Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.

        Oppi kummeista

        Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.

        Oppi ennättävästä armosta

        Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.

        Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.

        Oppi hätäkasteesta

        Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.

        Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.

        Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.

        Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.

        Oppi lapsen uskosta

        Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".

        Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).

        Kastetapa

        Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.

        Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.

        Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.

        Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

        Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".

        Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

        Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

        Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

        Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

        Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!


      • Verna
        Eeva kirjoitti:

        Tiedätkö edes, mitä luterilainen kirkko opettaa kasteesta?

        Lyhennettyjä katkelmia kirkon julkaisuista:

        Katekismus, sivu 86. Kasteessa " annetaan kaikki anteeksi ja puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin".
        Sivu 88. "Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän". "Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta". "Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla".

        Jokamiehen uskonoppi, sivu 64. "Kastehan portti Jumalan valtakuntaan".

        Aikuiskatekismus, sivut 28, 29. "Kaste on elämämme tärkein tapahtuma". "Missään muussa elämäni vaiheessa Jumalan pelastava armo ei tule näin sataprosenttisesti ilmi kuin pyhän kasteen sakramentissa".

        Olet kastettu, sivu 15. "Raamattu on täynnä kastevettä".

        Sydämen puhetta, sivu 173. " kaste on pelastuksen perusta ja hengellisen elämän lähtökohta".

        Antakaa lasten tulla, sivu 91. "Kristityn koko elämä on kasteen armossa olemista, jatkuvaa paluuta kasteeseen, kunnes kerran kirkkaudessa ". Sivu 101. "Kaikki Jumalan lahjat omistettiin meille kasteessa".

        Luterilaisen kirkon kasteopetus maassamme vallitsevassa asemassa

        Luterilainen kirkko on viime aikoina voimakkaasti korostanut lapsikastetta eri yhteyksissä. Siitä puhutaan lähes kaikissa tilanteissa, jumalanpalvelus- ym. tilaisuuksissa, radion aamu- ja iltahartauksissa ja hautaustilaisuuksissa. Kouluissa annettava opetus, johon osallistuvat yleensä myös ns. vapaiden suuntien kotien lapset, on luterilaisen tunnustuksen mukaista. Helluntaiherätyksen piirissä uskovien kasteesta on puhuttu viime aikoina hyvin harvoin. On pyritty yhteistyöhön luterilaisen kirkon kanssa ja vältetty puhumista tästä asiasta, jotta olisimme tulleet hyväksytyiksi luterilaisen kirkon taholta. Yhteiskristillinen toiminta ja ekumenia ovat edellyttäneet myös vaikenemista uskovien kasteesta. Tämä kaikki on vahvistanut vain luterilaisen kirkon asemaa maassamme. Oppi raamatullisesta kasteesta on hämärtynyt oman herätysliikkeemme sisällä ja myös sen ulkopuolella. Ja näin se opetus, jota saadaan luterilaisen kirkon taholta otetaan vastaan täytenä totuutena. Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi, että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin Raamattuun.

        Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita

        Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä, jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit: perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että kaste on Jumalan teko.

        Oppi perisynnistä

        Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä syntiä.

        Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle. "Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).

        Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella. Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan". Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan". Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor. 11:15.

        Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes. 18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte: 'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja 39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.

        Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21). Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa, (vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa. Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.

        Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.

        Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio. Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä (Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu: "Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla osallisiksi.

        Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa, eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.

        Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä iässä.

        Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.

        Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15 jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi. Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin, kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.

        Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark. 16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

        Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon häntä kastettaessa.

        Oppi kasteen armosta

        Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja. Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).

        "Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan. Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina, huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu. Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan aikaan vain kastettua pakanuutta.

        Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille, joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).

        Kaste on Jumalan teko

        Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.

        Kasteesta oma evankeliumi

        Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi" löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta, "Kasteen evankeliumi".

        Oppi kasteen sakramentista

        Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli saarnaviranhoitajat.

        Oppi armovälineistä

        Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa. Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun sakramenttioppiin.

        Oppi kummeista

        Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä kasvatuksen kannalta merkitystä.

        Oppi ennättävästä armosta

        Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen ihmisen tietoista armon vastaanottamista.

        Oppi kasteen liiton uudistamisesta

        Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan "tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana, "tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu" vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta. Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua pakanuutta.

        Oppi hätäkasteesta

        Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista. Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.

        Oppi uudestisyntymisestä kasteessa

        Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla. Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.

        Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim. saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana. Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin, mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät: tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin sokeita, että uskovat tällaisen valheen.

        Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla. (Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa: "pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste, uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä, jotta voidaan pestä.

        Oppi lapsen uskosta

        Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa lapsen".

        Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).

        Kastetapa

        Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen. Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista, upottamista veteen. Veteen upottaminen oli katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen. Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut käytössä lähes tähän saakka.

        Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.

        Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa

        Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla. Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi. Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman. Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100, saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta lapsikasteen paavilta.

        Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä

        Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".

        Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin kuin se on kirjoitettu

        Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

        Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

        Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

        Tiedä, että lapsikaste EI ole mikää kaste, vaan pakanallinen kasteluriitti ja taikameno, jolla kirkko saa pirun kierosti ihmiset kirkon jäseniksi ja veronmaksajiksi!

        luterilaisesta Katekismuksesta lauseita sieltä täältä? Kun muuten kirjoitat noin pitkästi, niin olisit voinut siteerata Katekismuksestakin kokonaisia jaksoja, niin että asiayhteys olisi tullut selväksi.

        Minäpä autan: "Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuken puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin." ( Katekismus s. 86 )

        "Kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille uskoa sekä elää että kuolla." ( Katekismus s. 88 )

        Sitten tästä kohdasta viestissäsi: " Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulla opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi:`Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen.` Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapsiksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaanottamista."

        Jos sanotaan näin: "... tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla", niin siinä ilmaistaan, millä tavalla kansat tehdään opetuslapsiksi eli siis kastamalla. Näin on muoto `kastamalla` ( aktiivin III infinitiivin adessiivi ) selitetty Suomen kielen käsikirjassa. Tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla heidät = Tehkää kansat opetuslapsiksi siten, että kastatte heidät.

        Ei siis ole suomen kielessä kysymys siitä, että ensin pitäisi tehdä opetuslapsiksi ja sitten vasta kastaa. Eikö helluntailaisten parissa ole ketään sellaista, joka olisi opiskellut suomen kieltä yliopistossa, joka edes katsoisi Suomen kielen käsikirjasta ja joka voisi selittää muille asioita suomen kielen kannalta? Vai riittääkö se, että suomen kieltä kukin selittää niin kuin itseä huvittaa?


      • Jenni
        Verna kirjoitti:

        luterilaisesta Katekismuksesta lauseita sieltä täältä? Kun muuten kirjoitat noin pitkästi, niin olisit voinut siteerata Katekismuksestakin kokonaisia jaksoja, niin että asiayhteys olisi tullut selväksi.

        Minäpä autan: "Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuken puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin." ( Katekismus s. 86 )

        "Kerran saatu kaste kantaa läpi elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille uskoa sekä elää että kuolla." ( Katekismus s. 88 )

        Sitten tästä kohdasta viestissäsi: " Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista. Pienestä sylivauvasta ei voi tulla opetuslasta eikä hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi:`Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen.` Hän käski tehdä heidät ensin opetuslapsiksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaanottamista."

        Jos sanotaan näin: "... tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla", niin siinä ilmaistaan, millä tavalla kansat tehdään opetuslapsiksi eli siis kastamalla. Näin on muoto `kastamalla` ( aktiivin III infinitiivin adessiivi ) selitetty Suomen kielen käsikirjassa. Tehkää kansat opetuslapsiksi kastamalla heidät = Tehkää kansat opetuslapsiksi siten, että kastatte heidät.

        Ei siis ole suomen kielessä kysymys siitä, että ensin pitäisi tehdä opetuslapsiksi ja sitten vasta kastaa. Eikö helluntailaisten parissa ole ketään sellaista, joka olisi opiskellut suomen kieltä yliopistossa, joka edes katsoisi Suomen kielen käsikirjasta ja joka voisi selittää muille asioita suomen kielen kannalta? Vai riittääkö se, että suomen kieltä kukin selittää niin kuin itseä huvittaa?

        Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier. Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther. Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja tulkinnat, joista monet ovat peräisin roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi".

        Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi, jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.

        Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta. Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita enemmän.

        Joillekin ihmisille lapsikaste on myös arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".

        Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi. Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan: "Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi". Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla, ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan, että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen Kristukseen on Jumalan teko.


    • Jaa-a

      Onkohan täällä kuten aiemmissakin tämmöisissä keskusteluissa,
      -samat keskustelijat
      -samat tekstit
      -samat väitteet ja vastaväitteet
      -homma ei koskaan edisty (kukaan ei muuta kantaansa)
      (?)

      Mutta hyvä jos joku haluaa näitä asioita pohtia (haluaa avoimesti löytää raamatullisen vastauksen asiohin).

      nimim. "itsekin samoihin keskusteluihin osallistuva" (ja vastaväittäjä)

      Ja niinhän se on, lapsikasteen perustelut ovat raamatulliset / lapsikaste on Jumalan tahdon mukainen asia.

      • Verna

        Eipä homma taida kovinkaan paljon edistyä. Samoja väitteitä saa kuulla koko ajan. Varsinkin luterilaisten lapsikaste on näköjään ikuinen aihe. Voi, että kun muistaisin pitää näppini erossa siitä.

        Minua ei loukkaa eikä häiritse tippaakaan se, että joku hyväksyy vain aikuiskasteen, minua häiritsee vain se, että tänne tullaan jatkuvasti paasaamaan vääräoppisesta lapsikastelusta. Urg! ( En ole oppien suhten fundamentalisti, mutta sanojen suhteen taidan olla. Niitä ei pitäisi tahallaan ja ärsyttävästi käyttää väärin. ) Aikuiskasteen kannattajilta voisi odottaa myös aikuismaista käytöstä ... vai voisiko?


    • starets

      Mukava oli kuulla julistustasi, harvinaista että vielä sinun kaltaisia on; yleensä kun joku puhuu Jumalan sanaa niin kuin se on, hänet pannaan.

      • Turust

        saa sielulleen ja elämälleen rauhaa toisia tuomitsemalla.


      • luterilainen

        Starets, niin kirkko on aina polttanut ja tappanut ne, jotka haluavat luottaa yksin Raamatun pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa!

        Tämä palsta osoittaa, että kirkko ja sen orjuuttamat ihmispoloiset eivät voi sietää oikeaa Raamatun opetusta kasteesta.

        Keskustelusta pääteltyä: he eivät voi myöntyä Raamatun opetukseen ja tulla johtopäätökseen, että heidän lapsikasteluoppinsa on saatanallsita harhaoppia, josta on irtisanouduttava.


      • starets
        luterilainen kirjoitti:

        Starets, niin kirkko on aina polttanut ja tappanut ne, jotka haluavat luottaa yksin Raamatun pelastukseen Jeesuksessa Kristuksessa!

        Tämä palsta osoittaa, että kirkko ja sen orjuuttamat ihmispoloiset eivät voi sietää oikeaa Raamatun opetusta kasteesta.

        Keskustelusta pääteltyä: he eivät voi myöntyä Raamatun opetukseen ja tulla johtopäätökseen, että heidän lapsikasteluoppinsa on saatanallsita harhaoppia, josta on irtisanouduttava.

        Näinhän se on että Kristuksen yksinkertainen oppi, väännetään ja käännetään mieleisen mukaisesti parhaiten palvelemaan itseään. Kun lukee Kristuksen ja Apostoleiden (oikeiden apotoleiden, ei ns. 'pyhien isien'.)kirjoituksia, niin Heidän sanomansa minua syntistä lohduttaa ja ruoskii, ja näinhän se pitää ollakin. Jos se ei omaa tuntoa ruoski, niin silloin olen hukassa ja väärin täydellinen. Ensi usko, sitten kaste, hyvin yksinkertaista!


      • uskova
        starets kirjoitti:

        Näinhän se on että Kristuksen yksinkertainen oppi, väännetään ja käännetään mieleisen mukaisesti parhaiten palvelemaan itseään. Kun lukee Kristuksen ja Apostoleiden (oikeiden apotoleiden, ei ns. 'pyhien isien'.)kirjoituksia, niin Heidän sanomansa minua syntistä lohduttaa ja ruoskii, ja näinhän se pitää ollakin. Jos se ei omaa tuntoa ruoski, niin silloin olen hukassa ja väärin täydellinen. Ensi usko, sitten kaste, hyvin yksinkertaista!

        Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
        lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
        ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
        pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
        kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
        pitää siinä
        vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
        valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
        hyödylliseksi.

        Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
        sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
        ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
        lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
        lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
        perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.

        Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
        lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
        Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
        sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
        aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
        tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.

        Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
        sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
        selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
        kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
        uskoon tulleille ihmisille.

        Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
        harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
        ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
        ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
        sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.

        Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
        siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
        Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
        Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
        irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.

        Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
        sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
        tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.

        Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
        paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
        siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
        apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
        lapsikasteluksi.

        Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
        hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
        uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
        myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
        haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
        saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
        jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
        yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
        paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
        hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
        suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
        rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
        tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
        sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
        perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
        saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
        eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!

        lapsikasteluttajat, jos käytte
        kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
        johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
        kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
        (lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
        kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
        orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
        (Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
        eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
        että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
        epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
        nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
        ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
        häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
        pilkan!

        Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
        apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
        kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
        kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
        muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
        alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
        ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
        pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
        poikkeuksetta säännönmukaisesti.

        Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
        papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
        valtion virkamiehiä, joiden on pakko
        alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
        laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
        noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
        pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
        tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
        laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
        luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.

        HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
        kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
        alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
        taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
        lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
        kristinuskosta.

        Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
        tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
        hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
        jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
        mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
        loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
        vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
        vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
        jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.

        Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
        keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
        porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
        Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
        liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
        lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
        uskonnollista hartautta.

        Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
        puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
        he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
        turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
        varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
        mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
        upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
        kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
        omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
        siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
        voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
        upotuskastetta.

        Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
        lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
        vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
        selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
        ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
        omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
        äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
        mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
        väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
        luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
        ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
        edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
        kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
        puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
        elostelijat väärässä!


      • starets
        uskova kirjoitti:

        Tällä palstalla esitettyihin lapsikastelua puoltaviin
        lapsikasteluttajien köykäisiin sepustuksiin on todettava, että
        ne ovat taas kerran vain näyte selvästä yrityksestä
        pettää ja eksyttää, jolla talutusnuoraan tottuneita
        kansanjoukkoja pidetään ja yritetään väen vängällä
        pitää siinä
        vallitsevassa epäraamatullisessa käsityksessä, minkä
        valtiokastelukirkko oli nähnyt itselleen
        hyödylliseksi.

        Täytyihän jokaisen noiden tarkoituksella laadittujen
        sepitelmien lukijan joutua siihen harhaluuloon, että
        ensiksikin Raamatussa mainittaisiin jotain
        lapsikasteesta, ja toiseksi, että tämä
        lapsikastelumeno esitettäisiin jopa selvästi ja
        perusteltuna ja valaistuna Raamatussa.

        Tuo lapsikasteluttajien umpimähkäinen sepustaminen
        lapsikastelun puolesta ei voi näyttää ainoatakaan
        Raamatun jaetta, jossa olisi puhuttu selkeästi
        sanallakaan lapsikasteesta, vaan Raamatussa on totta
        aivan päinvastainen kuin se, mitä lapsikasteluharhalle
        tunnustautunut lapsikasteluttajat esittävät.

        Koko Raamatun opetus kasteesta ja sen merkityksestä
        sekä myös sen toimitustavasta käytännössä osoittaa
        selvästi alkukristillisen ja apostolisen kasteen
        kuuluneen vain kääntymyksen kautta omakohtaiseen
        uskoon tulleille ihmisille.

        Raamatun asettamaan arvoon tulee asettaa kaikki
        harhaopit, kuten esim. lapsikasteharhaoppi, sillä ei
        ole Raamatun Hengen mukaista helliä pimeyden
        ruhtinaan, saatanan, perkeleen valhekyhäelmiä -ja
        sepitelmiä kuten juuri lapsikaste.

        Ellei lapsikastelua puoltava lapsikasteluttaja ole selvillä
        siitä, että hänen täytyisi ohjeeksi osoittaa joitakin
        Raamatun kohtia, jotka kelpaisivat valaisemaan asiaa
        Raamatusta, niin Raamatun Hengen mukaista on
        irtisanoutua lapsikasteesta välittömästi.

        Raamatullisen kasteopin rehelliselle tutkijalle lienee
        sen sijaan tukea siitä, mikä on ilmituotu Raamatussa
        tarjottavassa yksinkertaisessa ja selkeässä muodossa.

        Tyhjien sanojen esittelemisen sijasta olisi sen sijaan
        paikallaan seikkaperäinen näyttö Raamatulla, jos
        siihen kyetään ilman että koetetaan taivuttaa Raamatun
        apostolista kasteoppia epäraamatulliseksi
        lapsikasteluksi.

        Niin kuin maailman ja seurakunnan rajaa umpeuttavat ja
        hämärtävät ilmiöt tulkitaan Raamatussa
        uskottomuudeksi, haureudeksi, pornoiluksi, niin on
        myöskin lapsikaste katsottava uskottomuudeksi,
        haureudeksi, pornoiluksi!, sillä sen välityksellä on
        saatana, pimeyden ruhtinas, perkele saanut koko
        jumalattoman maailman tulvailemaan mukamas "pyhäin
        yhteyteen" niin, että valtiokirkollinen
        paikalliskirkko on nyt sama kuin jokin maallinen
        hallintopiiri rajoineen: kaupunki, pitäjä, kauppala
        suurimpine ja iljettävine huorineen ja kauhistavine
        rikollisineen ja varkaineen ja murhaajineen jne. Jos
        tämä kaikki pannaan Jumalan Pyhän Hengen tilille, mitä
        sitten on jäänyt pimeyden ruhtinaan, saatanan,
        perkeleen osuudeksi? Oi miten pimeyden ruhtinas,
        saatana, perkele on onnistunut pettämään ja
        eksyttämään ihmisiä sepittämällään lapsikastelulla!

        lapsikasteluttajat, jos käytte
        kuitenkin väittämään, että uskotte Pyhän Hengen
        johtaneen Kristuksen seurakunnan alkukristillisestä
        kirkkaudesta kasteasiassa paavikirkon pimeyteen
        (lapsikastelun avulla se on saanut vaivattomasti
        kääntymättämän ja maailmanmielisen kansanpaljouden
        orjuuteensa), niin minkä sille kukaan mahtaa
        (Lutheruskin sanoi saaneensa kasteoppinsa paavilta
        eikä Raamatusta), mutta jos lisäksi vielä väitätte,
        että paavikirkon piirissä esiintyvät muutkin
        epäraamatulliset mahdottomat väärinkäytökset voidaan
        nimittää koko Kristuksen seurakunnan totuuden
        ilmentymäksi, niin se vaikuttaa jo siltä, että olette
        häväisseet törkeästi Kristusta ja tehneet Pyhän Hengen
        pilkan!

        Pyhän Hengen johdossa ja vapaudessa elävällä
        apostolisella raamatullisella seurakunnalla oli oikea
        kaste, joka kuului uskoon tulleille, mutta, kun
        kirkkolaitos kehitti rituaalinsa ja käsikirjansa ja
        muut muotomenonsa - missä usko loppuu, siellä temput
        alkaa - niin Pyhän Hengen vapautta ei ollut ja
        ihmisviisauden (riivaajien viisautta! ja
        pappispimitystä!) määräämisvalta vallitsi
        poikkeuksetta säännönmukaisesti.

        Kastelulaitoksen leipäpapisto ei ole Kristuksen
        papistoa eikä Hengen johtamia elämän kanavia, vaan
        valtion virkamiehiä, joiden on pakko
        alistua ja alistaa kaikki suuren epäraamatullisen
        laitoksensa ohjesääntösepitelmien ja kyhäelmien
        noudattamiseen. Kirkon ulkonainen voima takaa sen
        pelonsekaisen kunnioituksen ja siksi se on kasvanut
        tämän kautta ja siitä on tullut maallisesti mahtava
        laitos, mutta sillä EI ole sisäistä puhtautta ja se on
        luisumassa aina vain surkeampaan tilaan.

        HJ. Holmquistin Kirkkohistorian I osassa sivulla 106
        kirkkohistorioitsija paljastaa, että apostolinen
        alkuperäinen seurakunnan kastekäytäntö muunnettiin
        taikauskoiseksi taikatemppuiluksi, koska aistilinen ja
        lihallinen antiikin ihminen ei välittänyt puhtaasta
        kristinuskosta.

        Kristinuskon ulkonainen "menestyminen" katsottiin niin
        tärkeäksi, että pidettiin sopivana väärentää sen
        hengellinen perusluonne, jotta se kelpaisi suurille
        jumalattomille kansanjoukoille, joille Raamatun
        mukaisen opin sisäinen pyhyys oli pahennus ja
        loukkaus. Raamatun mukaisen opin sisäinen pyhyys
        vaihdettiin uskonnolliseksi materialismiksi, joka oli
        vaivatonta ja helposti sulatettavaa rappeutuneille
        jumalattomille ja lihallisille elostelijoille.

        Lapsikastelu on jatkuvasti ollut portolaitoksella se
        keino, jolla maailmallisia ihmisiä voidaan pitää
        porttolaitoksen uskollisena kannattajana ja tukijana.
        Lapsikastelu on vaivaton eksyttävä muodollisuus, johon
        liittyy kauniita ja taianomaisia tunnelmia ja
        lihallista jumalatonta ihmistä viihdyttävää
        uskonnollista hartautta.

        Lapsikastelulla petetyt eivät voi alistua
        puolueettomaan rehelliseeen Raamatun tutkisteluun, ja
        he eivät anna pelastaa itseään "isiltä peritystä
        turhasta vaelluksesta", vaikka saisivat nähdä kuinka
        varmoja todisteita, koska he ovat lihallisensa
        mielensä sokaisemia ja saatanalle raamatullinen
        upotuskaste muistuttaa liikaa tappiosta, jonka se koki
        kun israelilaiset ylittivät Punaisen Meren ja saatanan
        omat hukkuivat vesiin, ja vedenpaisumuskaan ei ole
        siltä unohtunut, siksi saatana ja sen pettämät eivät
        voi sietää oikeaa raamatullista uskoon tulleiden
        upotuskastetta.

        Lapsikastelun kannattajat antautuvat toimimaan
        lapsikasteluharhan hyväksi Raamatun kastenäkemystä
        vastaan vaivautumatta edes omakohtaisesti ottamaan
        selvää asiasta. Tämä osoittaa vain sen, kuinka he
        ovatkaan kirkkonsa pettämiä. He luottavat kirkkonsa
        omaksumaan ja esittämään kantaan yhtä sokeasti kuin
        äitinporttonsa - katolisetkin. He eivät voi pitää
        mahdollisenakaan, että laitosportto voisi olla
        väärässä. Mutta miten harhaan johtavaa oli sekin
        luottamus, jota Jeesuksen ajan juutalaiset osoittivat
        ylipapeilleen ja sen laitoksen sen aikaisille
        edustajistolle. Oppimattomat kalastajat olivat
        kuitenkin oikeassa ja isien perinnäissääntöjen kunnian
        puolesta kiivailevat muotouskonnollisuuden lihalliset
        elostelijat väärässä!

        Näin on!


      • uskova
        starets kirjoitti:

        Näin on!

        Aamen!


    • Pietari

      Olipa kysymys mistä tahansa Raamatun totuudesta, se seikka, että totuuden kieltää joukko kirkollisesti eksytettyjä, ei todista yhtään mitään. Raamattua ei laadittu kansanäänestyksellä eikä sitä kumota, vaikka koko kansa äänestäisi sitä vastaan. Se on iankaikkista Jumalan sanaa eikä HÄN kysynyt ihmisiltä neuvoa, kun HÄN sen ilmoitti.

      Jumala varoittaa asioista, jotka ovat valhetta. Raamattu on totuuden kirja. Voimme luottaa siihen, että kirkollinen lapsikastelu on Raamatun ulkopuolelta saatanalta peräisin oleva tiedon nimellä kulkeva valhetieto (1. Tim. 6:20).

      Jumala jätti lapsikastelun tietoisesti pois VT:sta ja UT:sta, koska sellaista ei ole Jumalalle olemassakaan, mutta saatanalle lapsikasteluoppi on miltei kaikkein tärkein, ja se on muuntanut sen kansoille sopivaksi. niin, ja lapsikastelulla se tekee tyhjäksi Raamatussa ilmoitetun pelastuksen Jeesuksessa, ja siksi lapsikasteluoppi on keksitty ja sitä syötetään ihmisille jatkuvasti saarnastuoleista ja muiden saatanalle uskollisten kautta.

      Kirkollisille tarvitaan vain lapsikastelu, mutta Jumalan lähettämää SOVITTAJAA ja RISTIN TEKOA ei tarvita: lapsikasteluttajille niillä ei ole ratkaisevaa merkitystä pelastuksessa, sillä lapsikastelussa on heille se ainut pelastus! Jumalan Jeesuksessa tekemän sovituksen sijaan pannaan kirkollisesti ts. saatanallisesti lapsikastelu, joka tapahtuu sangen mystisellä tavalla taianomaisesti valeluriitissä. SE on taikuutta! Se on täynnä tyhjää spekulaatiota! Se ei perustu vähimmissäkään määrin JUMALAN OMAAN SANAAN! Lapsikastelu on saatanan valhe, jonka sinulle on syöttänyt saatanan kätyri lipereidensä takaa. Lapsikastelussa ei ole pelastuksen häivääkään, vaikka kirkolliset esittävät täysin päinvastaista. Yksin Jeesuksessa on pelastus! Saamme uskoa Jumalan sanan perusteella todeksi Jeesuksen meille ansaitseman pelastuksen ja iloita siitä. Tämän toivon saatana haluaa ryöstää sinulta ja panna tilalle oman valheensa, lapsikastelun, jossa ei ole mitään toivoa. Lapsikastelu on Jumalan pilkkaa. Täytyy oikein sääliä ihmisiä, jotka ovat mielummin ottaneet sen, kuin Jumalan tekemän pelastuksen ristin kautta Jeesuksessa. Jäljelle jää kysymys: miksi ihmiset niin helposti hyväksyvät kirkollisen lapsikastelun pelastuksekseen? Ja vastaus on tässä: ihmiset eivät lue eivätkä tunne Raamattua, ja luulevat lapsikastelun sisältyvän Raamattuun! Ehkä syy on heidän papeissaan, jotka monet eivät edes usko Jeesuksen ylösnousemukseen. Kun lapsikastelu opissa on lapsesta saakka elänyt ja kasvanut, niin siitä on hyvin vaikea pyristellä pois saati myöntää olevansa harhassa, vieläpä omaksua Raamatun oppi kasteesta, mikä on täysin vastoin kirkollista oppia.

      On tärkeätä pysyä Raamatussa esitetyssä opissa. "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika."

      2.Johanneksen kirje jae 9

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9245
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      374
      8100
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5895
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2420
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2135
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1775
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1719
    8. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1498
    9. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1494
    10. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1399
    Aihe