Ikävä

Mielkuvituksesi taitaa laukata taas....horatsuuuu,...

Hei,

En tiedä sopiiko tämä tänne mutta menköön nyt...
Tästä viestistä tulee sitten pitkä kuin nälkävuosi ja pahoittelen heti alkuun jos on kirjoitus virheitä.

Noniin aloitetaas:

Kun menin yläasteelle niin en ihastunut vaan ihan rakastuin yhteen tyttöön, ja kerroin sen hänelle kunhan olin ensin hieronut tuttavuutta. Kun olin tuntenut hänet jonkun vuoden verran kerroin tunteistani ihan kokonaan, siis olin kyllä kertonut aikaisemmin kertonut jo että on tunteita häntä kohtaa jne jne. Mutta kerroin siinä viestissä että rakastin häntä oikeasti että hän on se minun elämäni rakkaus ja tiedän että murrosikään kuuluu sekavia tunteita, mutta en ollut koskaan tuntenut niin. Kerroin myös ihan suoraan, että haluaisin perustaa myöhemmin hänen kanssa perheen ja mennä naimisiin, mutta hän ei tulevaisuudeltaan kumpaakaan halunnut, joten sanoin että olisin valmis mihin vain että saisin hänet, vaikka pitäisi muuttaa alaskaan tai siirtää Mount Everest afrikkaan. Avauduin aivan 100% Olin myös tuhlannut hänen kanssa pelkkään textailuun 260e, Tiesin kyllä kokoajan että hän ei tunne minua kohtaan yhtään mitään, mutta en halunnut uskoa sitä sen jälkeen, kun olin jopa valmis kuolemaan hän puolesta. (Enkä ammu yhtään yli tolla kuolemalla) Kunnes eräänä päivänä kysyin suoraan että mikä minussa on vialla? Onko vialla Ulkonäkö? Luonne? Pukeutuminen? Vai joku muu? Hän ei oikein osannut vastata. Hän sanoi että osittain kaikki ja osittain ei mikää. Se kyllä sattui kun kerta toisensa jälkeen hän sanoi että en merkitse hänelle mitään että olen vain frendi. Kaiken sen huolenpidon ja kohtelun jälkeen. En tietenkään voinut odottaa että hän pitäisi minusta, mutta se sattui ja sattuu yhä. Minä kulutin oman aikani häneen ja sain koulussa huonoja numeroita kokeista, kun olin keskittynyt häneen ja viimeisetkin voimavarani laitoin häneen. Noh ei voi mitään. Sanoin hänelle myös että jos kerran en voi saada häntä niin kunhan hän on onnellinen niin olen tyytyväinen. Mutta kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea ja jos joku jotain jaksaisi kommentoida nii ois tosi mahtavaa. Mut PLIIS ei sitä et aletaan viilaa pilkkuu jostai mitä oon kirjottanu.

Tuollaista sattuu.

Elämä on. Kun ymmärtäisi asioita, ei tekisi niin tyhmiä päätöksiä. Onkohan kysymyksessä sittenkin vielä ne kaapissa olevat "luurangot" jotka eivät vielä ole nähneet päivänvaloa. Muuta en ymmärrä tähän "kuurupiiloon". Sitä ajattelee ja miettii mitä on kokenut rakkauden alalla ja millaisia tunteita sitä on kohdannut.
Sellainen äärettömän voimakas rakkkauden tunne on harvinaista kokea. Mutta jos toinen on ajattelematon ja loukkaa toista niin itsesuojeluvaisto menee päälle. Silloin on vaikea päästä toisen "muurin läpi". Siinä auttaa vain ääretön rehellisyys ja luottamus toiseen.. Ja nämä kaksi ei valitettavasti synny missään palstalla.
Tiedän mitä haluan ja toivon sen toisenkin tietävän.
Taas tuli jonninjoutavaa skeidaa. Koittakaa kestää:)

http://www.youtube.com/watch?v=_S13ZRIsk3Y&list=WL470E10C4EC4E845F



Ikävä ja kaipuu on itkettävä pois.
Nyt se on hyvä tehdä, kun rakkaat nukkuu.
Ne on jo joutunu ihan liikaa näkemään kyyneleitä ja pahaa oloa.
Onneks ne on...
Niitten takia jaksaa, jos minkään.

Tänään yksinkertaisesti päätän olla ajattelematta sinua
ja ajattelen kuitenkin koko ajan.

Saunaan siis kera rakkaitten..
Jotain puuttuu...
Mitä se on?
Sitä oon paljon koittanu miettiä.
Onko se sitä, että haluaisi, jonkun olevan lähellä,
turvana, käytettävissä?
Onko se Rakkautta vai riippuvuutta, jostain mitä en käsitä?
Joka tapauksessa ahdistaa ajatuskin, että löydät jonkun muun ja tiedän sen olevan käsillä, jopa jo läsnä.
Sinä et näissä asioissa viivyttele..
Ajattelet, että minut on helppo ajaa sieltä sydämestä toisella naisella.
Minä en niin toimi. En nyt enkä koskaan...
Sydänsuruja ei hukuteta toiseen viattomaan ihmiseen.
Tämän illan koitan olla itkemättä.
Rakastan sinua, ajattelen sinua, vaikken haluaisi!

Pikkuinen peikko pieni vinkki:

Jos haluat unohtaa jonkun niin älä kirjoittele tänne tämmöisiä viestejä? Ok? On helpompaa jos vaik keskityt vaikka opiskeluun tai no minkä ikäne ikinä ootki...
Harrastuksetkin on myös hyviä jolla voi unohtaa.

En keskity opiskeluun. Keskityn pohtimaan asioita miksi tämä meni näin?
Miks ylipäätään olin tämmösessä suhteessa näinkin kauan.
Mitä siitä sain? No yhden jota rakastaa ihan ehdoitta, mut mitä muuta?
Tämä on terapeuttista... Tämä tänne asioitten purku... Sitä se vaan on.. Itselleen vakuuttamista, et tämä on oikea päätös ja tässä pitää pysyä..
Ei ne tunteet silti kuole nii, että päätän vain olla tuntematta...
Tänään otetaan hiukka omaa aikaa hyvän ystävän seurassa ja se tulee tarpeeseen. :)
Rakastan sinua!

Tämä on ollut täysin puhdasta höynäämistä ja ajan kulua. Nainen oli helppo iskeä, oli sitten kuka vain, en menis tuollaiseen p*****n.

Koitan kääntää kaiken vahvuudeksi.
Opiksi tulevaa varten.
En silti katkeroidu.
Annan mahdollisuuden kaikelle uudelle.
Mietin sinua, minua, meitä, mut en anna sen hallita elämääni.
Jatkan yksin, mutten kuitenkaan yksin.
Tiedän, itken vielä ja monesti, mutten nyt.
Rakastan sinua, mut opin elämään senkin kanssa.

http://www.youtube.com/watch?v=DPXwGp051bg



Joka päivä helpompi..
Elää ilman sinua...
Nythän se elämä vasta alkaakin..
Ei tarvitse pelätä, ehkä..
Koitan ainakin olla pelkäämättä..
Rakastan sinua