Haluaisin mielipiteitänne yleensäkin kätilöistä ja niiden työstä. Miten teidän synnytyksenne on hoitunut ja millälailla henkilökemiat ovat kolahtaneet, jos ovat?
Minä synnytin esikoiseni -94. kesto oli kutakuinkin noin 12h, joten voitte varmaan vaan kuvitella sen rajuutta. Silloinen kätilöni oli synnytyksessä todella tyly.(Kerron tähän väliin, että omaan erittäin alhaisen kipukynnyksen)
Hissillä mennessämme synnytyssaliin, kipuni oli luokkaa raju ja sanoin miehelleni, että auta, nyt sattuu, kätilö vain nauroi räkäsesti, että et vielä tiedä mitä on tulossa!!
Tarpeeksi auki ollessani sain epiduraalipuudutuksen, joka auttoi liiankin hyvin, olin varpaista rintoihin asti aivan puuduksissa. Minua piti käännellä sängyssä, kun en kyennyt liikkumaan.
Hyvä puoli siinä oli se, että kivut lakkasivat kokonaan ja pystyin jopa nukahtamaan joksikin aikaa.(itse puudutusta lisättiin sitten pari kertaa)
Osan ajan olin niin kipeä, että itkin aivan vuolaasti ja huusin äitiä, niin kätilöni sanoi, että eipä sitä 9kk sitten äitiä huudettu ja että lopeta huutaminen, muut synnyttäjät pelästyvät huutoasi!!
Ponnistusvaiheen alkaessa, olin niin turta ja väsynyt, ja puutunut edelleen, etten tuntenut ponnistustarvetta, ja kätilöni vain huusi, supistusten tullessa työnnä, työnnä!! Mutta enhän minä tuntenut mitään, yritin kyllä todenteolla, mutta kätilön mielestä tein kaiken väärin......
Lopulta, kaunis tummatukkainen tyttövauva syntyi, sairaanhoitajan työntäessä vauvan pepusta ja kätilön repiessä vauvan olkapäistä ja vielä huutaessa minulle, ponnista, ettei tarvitse turvautua imukuppiin!!!
Välilihan leikkaus olisi voinnut olla puolet pienempi, "vauva olisi kyllä mahtunut tulemaan pienemmästäkin aukosta", sanoi minut tutkinut lääkäri sitten muutama päivä myöhemmin.
En halua pelästyttää vasta ekaa kertaa synnyttämään menijöitä, halusin vaan saada liikkeelle keskustelun inhottavista ja ammattitaidottomista kätilöistä.
Kerrottakoon vielä lopuksi, että tämä kyseenomainen kätilö ei ollut itse synnyttänyt vielä kertaakaan. Kuulin toista lasta punnertaessani, että hänelle oli juuri pari viikkoa aiemmin syntynyt vasta esikoinen. joten miten muka hän oisi voinnut tietää kivustani yhtään mitään, KYSYNPÄ VAAN!
Onnellista odotusta kaikille!!
Minä synnytin esikoiseni -94. kesto oli kutakuinkin noin 12h, joten voitte varmaan vaan kuvitella sen rajuutta. Silloinen kätilöni oli synnytyksessä todella tyly.(Kerron tähän väliin, että omaan erittäin alhaisen kipukynnyksen)
Hissillä mennessämme synnytyssaliin, kipuni oli luokkaa raju ja sanoin miehelleni, että auta, nyt sattuu, kätilö vain nauroi räkäsesti, että et vielä tiedä mitä on tulossa!!
Tarpeeksi auki ollessani sain epiduraalipuudutuksen, joka auttoi liiankin hyvin, olin varpaista rintoihin asti aivan puuduksissa. Minua piti käännellä sängyssä, kun en kyennyt liikkumaan.
Hyvä puoli siinä oli se, että kivut lakkasivat kokonaan ja pystyin jopa nukahtamaan joksikin aikaa.(itse puudutusta lisättiin sitten pari kertaa)
Osan ajan olin niin kipeä, että itkin aivan vuolaasti ja huusin äitiä, niin kätilöni sanoi, että eipä sitä 9kk sitten äitiä huudettu ja että lopeta huutaminen, muut synnyttäjät pelästyvät huutoasi!!
Ponnistusvaiheen alkaessa, olin niin turta ja väsynyt, ja puutunut edelleen, etten tuntenut ponnistustarvetta, ja kätilöni vain huusi, supistusten tullessa työnnä, työnnä!! Mutta enhän minä tuntenut mitään, yritin kyllä todenteolla, mutta kätilön mielestä tein kaiken väärin......
Lopulta, kaunis tummatukkainen tyttövauva syntyi, sairaanhoitajan työntäessä vauvan pepusta ja kätilön repiessä vauvan olkapäistä ja vielä huutaessa minulle, ponnista, ettei tarvitse turvautua imukuppiin!!!
Välilihan leikkaus olisi voinnut olla puolet pienempi, "vauva olisi kyllä mahtunut tulemaan pienemmästäkin aukosta", sanoi minut tutkinut lääkäri sitten muutama päivä myöhemmin.
En halua pelästyttää vasta ekaa kertaa synnyttämään menijöitä, halusin vaan saada liikkeelle keskustelun inhottavista ja ammattitaidottomista kätilöistä.
Kerrottakoon vielä lopuksi, että tämä kyseenomainen kätilö ei ollut itse synnyttänyt vielä kertaakaan. Kuulin toista lasta punnertaessani, että hänelle oli juuri pari viikkoa aiemmin syntynyt vasta esikoinen. joten miten muka hän oisi voinnut tietää kivustani yhtään mitään, KYSYNPÄ VAAN!
Onnellista odotusta kaikille!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
tuollasta kohtelua ei kenenkään tarvii hyväksyä!
jos kemiat todella synnyttäjän ja kätilön välillä tökkii niin kätillöölle voi sanoa että haluaa toisen kätilön ja hänellä on velvollisuus se hommata..
Sinä kätilöopiskelija!
Luitko huolella tarinani? mielestäni kerroin hyvin selvästi olevani ekaa kertaa synnyttämässä, joten eihän minulla ollut hajuakaan miten kätilön pitäisi käyttäytyä. Onneksi sitten kahdessa muussa synnytyksessä oli asiansa osaavia kätilöitä.
Minun synnyttäessäni esikoistani meni käytävällä huoneeni ulkopuolella joku äiti, joka huusi kivusta:"Äiti, auta!" jne.
Olin avautumisvaiheessa, kätilö tuli huoneeseeni kohta, todeten:"Et kai pelästynyt tuota äskeistä meteliä? Se nyt vaan oli sellainen hermoherkkä ensisynnyttäjä". Omilta kivuiltani en saanut sanotuksi mitään, mutta jälkikäteen ajattelin että tuo kommentti oli kätilöltä TODELLA asiaton. Minuakin kyseinen kätilö kohteli tyylittömästi. Ponnistusvaiheessa:"Kuuntele nyt hitto vie, mitä sulle sanotaan!" jne. Kätilöä avusti yhtä epäkohtelias harjoittelija, joka sanoa töksäytteli mitä sattuu. Tapahtui Kotkassa - lieneekö sama kätilö?
Hei Kotkalainen äiti.
Alkuperäinen kirjoittaja kertoo seuraavaa:
Silloin vuonna -94 synnytin kyllä kätilöopiston sairaalassa, hesassa, joten todennäköisesti en ole sama henkilö. Kiva kuitenkin kuulla, että muitakin "äidin" huutajia löytyy......
Kiinnostuin kuitenkin, koska olen itse asunnut kotkassa, lähinnä Karhulassa noin 15v sitten, joten jos vaikka tunnetaan, eihän sitä koskaan tiedä, vai mitä? Mikähn ikäsi mahtaa olla?
Meni tuo kätilöopiston sairaala alkuperäisestä avauksesta ns. ohi :(
Olen kolmekymmentä.
Ikävää, että ensimmäinen synnytyksesi oli noin epämiellyttävä kätilön ammattitaidottomuuden takia. Ehdottomasti olisi kannattanut tehdä ko henkilöstä valitus hänen esimiehelleen. Ymmärtää kyllä, että uuden vauvan kanssa valituksenteko voi jäädä, kun on muutakin ajateltavaa...
Äitini synnytti esikoisensa 1956 Naistenklinikalla. Yhä vieläkin hän usein muistelee kauhulla sitä ilkeää käytöstä jota nuorena naisena sai osakseen. Kyse on varmaankin jonkinlaisesta sairaasta vallankäytöstä avutonta ihmistä kohtaan.
"Kyse on varmaankin jonkinlaisesta sairaasta vallankäytöstä avutonta ihmistä kohtaan."
Kyse voi olla myös huolesta. Kerron oman eka kokemukseni.
Synnytys eteni hyvin, viisi tuntia vedenmenosta kohdunsuu oli täysin auki. Mutta kun en tuntenut supistuksia, en osannut työntää oikein. Tunnin ponnistusvaiheen jälkeen tuli lääkäri sanomaan, että nyt pitää tehdä imukuppi. Kätilö pyysi häneltä vielä viisi minuuttia lisäaikaa ja sai sen. Lääkärin mentyä kätilö piti minulle hyvin kiukkuisen puhuttelun ja karjaisi, että nyt lapsi ulos ja sassiin. Ja tyttö syntyi kuin syntyikin sen viiden minuutin aikana.
Kun kaikki pesu- yms. hommat oli hoidettu, tuli kätilö keskustelemaan kanssani. Hän pyysi anteeksi tylyyttään, mutta sanoi sen johtuneen siitä, että hänellä oli huoli lapsesta, jonka on parempi syntyä ilman imukuppia. Ja kiukullaan hän sai adrenaaliinin eritykseni nousemaan ja siten lapseni ulos kunnialla.
Sinähän puhut asian vierestä.