Ihastunut varattu: miten menee kotona?

no tietty pillua puuttuu kotona jos ihastuu johonkin mut voihan olla myös ettei oma nainen ole se ruusunen vaan esim kauneuteen ja myös luonteeseen ihastuu. No nussimaanhan ois nasta päästä

On kyllä aika pahanlaatuinen ihastus kyseessä. Mielessä, unissa on tämä mies kaiken aikaa. Haluaisin antaa hänelle hellyyttä. Haluaisin ottaa häneen yhteyttä, mutta en uskalla. Hänkin vaikuttaisi olevan minusta kiinnostunut. Toivoisin että voisimme viettää kahdenkeskistä aikaa ja katsoa miten tilanne kehittyy.

Oma parisuhde, se olemassa oleva ok, mutta silti jotain puuttuu.

Parisuhteen tylsyys ja seksittömyys vaikutti ihastumiseen. Nykyään olen ihastumisautomaatti. Ensimmäinen oli tosi "paha", nykyään otan rennommin. Ei ole suunnitelmia kenenkään suhteen, yritän vaan nauttia elämästä.

Mielestäni elämässä täytyy ottaa riskejä, eikä aina tyytyä siihen mitä on tai haaveilla siitä mitä voisi olla.. Saattaa sitten kiikkustuolissa jälkikäteen harmittaa! Ja tiedän kyllä, helpommin sanottu kuin tehty! Kumpaa sitten kuuntelee sydäntä vai järkeä?

Ei muuten mutta seksiä on enemmän kun tietyistä syistä kuvittelen Hänet sänkyyn. Ihastuminen on erittäin vakava.
Suunnitelmana on unohtaa koko juttu.
Toiveena on että Hän osoittaisi myös välittävänsä mutta sehän toisaalta vasta kauheaa olisi, kun järki ei nytkään kulje.

Taisin ihastua aika palavasti silloin, vaikka tarkoitus ei ollut yhtään. En jotenkin osaa luottaa tunteen aitouteen, jos se perustuu vaan negatiivisemman tunteen peittämiseen. Sen enempää kuin lohtuun tai laastarointiinkaan. Entä intohimo sitten? Onko se sallittua? Pahiten pelkäsin sitä, että myös luonne kolahtaa. Kolahtihan se. Ja mikä on parisuhteen määritelmä? Missä hetkessä? Yhdessä asuminen? Siinäkin tapauksessa, että toinen on tapaillut muita kohta puoli vuotta? Onhan sitä oltu on/off ennenkin... Itse olen välitilassa. En tahdo jäädä, mutta en uskalla lähteäkään. Pitäisi ensin oppia olemaan yksin. Onneksi mitään ei ole vielä tapahtunut sentään. Ajatuksenkin tasolla aikamoinen sekamelska. Kuten tämä viestikin varmaan.

Olin hetken ehkä(?) ihastunut yhden jutun jälkeen. Tai no, en ole varma siitäkään. Vaikea erottaa mikä on ihastumista ja mikä uuden ihmisen kanssa sekstaamisen huumaa.
Tunne meni kyllä erittäin nopeasti ohi ja sitten tulikin sellaista "mitä tuli tehtyä" häpeää.
Kotona kun ei voinut kertoa, niin oli kyllä vaikeaa.

Ihastumisen syitä on varmaan yhtä paljon kuin ihastujia. Joskus voi olla paikallaan vaihtaa uuteen, joskus taas ei. Itse olen näissä olosuhteissa valmis vaihtamaan, jos tästä jotain tulee, vaikkei sekään helppo ratkaisu olisi mutta uskon, että pidemmän päälle oikea.

Totta kai jokaisella esim naimisissaolevalla on jonkinlaisia tunteita puolisoaan kohtaan, vaikka sydämessä olisikin toinen. On ihan luonnollista tuntea huonoa omaatuntoa tai murehtia toisen jaksamisesta. Se ei silti tarkoita, että olisi hyvät edellytykset olla parisuhteessa yhdessä.

Tuo seksiasia on mielenkiintoinen, minäkin olin alkuvaiheessa halukkaampi kuin pitkään aikaan, koska olin niin himoissani nähdessäni ihastuksen silmissäni jatkuvasti, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että oman kanssa ei pysty.

aloittaja

Samaa mieltä olen tuosta.. tottakai puolisoaan kohtaan on tunteita, vaikka itse parisuhde olisinkin kuollut. Olisi epänormaalia jos ei yhtään välittäisi enää ihmisestä jonka kanssa on pitkään yhdessä ollut. Se onkin sitten toinen juttu pystyykö tai haluaako kyseisen ihmisen kanssa jatkaa pariskuntana, voiko tämän ihmisen kanssa olla aidosti onnellinen.

Parisuhde on kahden kauppaa. En usko,että kumpikaan osapuoli voi olla tyytyväinen suhteeseen oikeasti, vaikka toinen saattaisi kuvitella,että "vain minä" olen se joka on tyytymätön.

Varattu ja ihastunut toiseen varattuun. Ystäviä yritetään olla .

Vaikeaa ei ole koska molemmat pelkäävät tilannetta ja ottavat etäisyyttä.

Pettäminen ei ole mielessä, ja varmasti fyysinen kontakti voisi johtaa ikävään tilanteeseen jopa eroihin.

Helposti voi olla ihastunut omaansa ja vieraaseen samaan aikaaan.
Vähän pelotttaakin tulevaisuus

En usko, että kaikkia parisuhteita on tarkoitettu koko elämän kestäviksi. Joillain käy onni kun ovat onnellisia yhdessä vielä 40 vuotta sitoutumisesta, mutta kaikille ei käy niin hyvin.

Täällä myös varattuun ihastunut varattu. Ystäviä ollaan, mutta vaikeaa se on, sillä ihastuminen on molemminpuolista. Tilanne on jo kerran johtanut pettämiseen ja nyt välttelemme tilanteita, joissa näin voi käydä. Nykyinen suhde on kuollut jo aikaa sitten molemminpuoliseen luottamuspulaan, mutta silti ollaan tavan vuoksi yhdessä. Kuitenkin ihastus vierailee unissani lähes joka yö ja valveilla hänen syliinsä kaipaan.

Seksiä en ole tämän miehen kanssa harrastanut mutta mieli teki kyllä..Tilanne vaan oli senkaltainen että siihen ei ollut mahdollisuuksia.Ihastumisen tunne oli pitkään sydämessä mutta on hiipumassa..Ei mitään realistisia mahdollisuuksia tavata komistusta..että kiva oli kuitenkin tavata edes kerran :)

Ihastuin varattuna varattuun. Hän teki aloitteen. Pakitti, ja mikäpäs siinä jos sai siten virtaa suhteeseensa. Mutta ei mitään fyysistä siis. Se oli elämäni suurin virhe, eikä tule toistumaan. Oltiin kai kuin sisko ja veli mieheni kanssa...

Olen kuullut tai lukenut jostain,ettei kannata pitkässä parisuhteessa "säikähtää" jos tälläisiä ihastumisia tulee, että se on kuulemma "normaalia" ja ohimenevää =D
Voi olla, mutta se ei enää kuulu pitkään suhteeseen,että täytyy toisen lakanoissa pyöriä..
Entäpä tälläinen "normaali" ihastuminen, milloin sen kuuluu sitten mennä ohi? kuukauden vaiko puolen jälkeen? Milloin asioille täytyy todella alkaa tekemään jotain? jos vaikka "se oikea" käveleekin sitten ohi, kun ei itse uskalla tehdä asian suhteen mitään, kuten lähteä parisuhteesta joka on vain pelkkä "tapa".
Kertokaapa jos jolloin kokemusta asiasta mitkä ovat teillä ne syyt miksi huonoon suhteeseen "haluaa" jäädä, vaikka olisi tosissaan toiseen ihastunut. Yhteiset lapset kyllä ymmärrän jotenkin.

Ihastuminen on ihanaa, mutta toisaalta ahdistavaa jos on parisuhteessa!!!!

Olen alle 35v mies ja ihastunut 10v nuorempaan naiseen varattuna. Hänkin on varattu. Olen ottanut häneen yhteyttä ja niin kauan kuin en paljastanut ihastustani pystyimme juttelemaan, mutta kun paljastin sen niin hän ei halua pitää mitään yhteyttä. Tätä on kestänyt ainakin 6 vuotta enkä pääse tunteesta eroon. Viimeksi näin hänet vilaukselta ostoskeskuksessa ja kaikki palasi mieleeni sen parin sekunnin aikana.

En halua enää edes parisuhdetta hänen kanssaan mutta olisi mahtava vielä joskus katsoa silmiin ja jutella. Meili tai tekstari häneltä jossa hän kertoisi omista tunteistaan tai niiden puuttumisesta olisi hienoa saada.

Ei hemmetti sentään, sehän on jo selvää ettei se nainen ole missään nimessä kiinnostunut olemaan tekemisissä "niin hän ei halua pitää mitään yhteyttä". Anna siis olla sen ihmisen rauhassa, äläkä vaivaa häntä enää. Yritä päästä eroon tuosta pakkomielteestäsi hyvän sään aikana ettei mene poliisiasiaksi.

Mitä varten et käyttänyt 20 8:lle tarkoitettua vastaa-painiketta? Siihen taisit vastailla.

Ihastumiseni laatu on pahinta mahdollista. Suunnitelmia ja odotuksia on paljonkin, mutta tuskin koskaan toteutuvat. :(
Kotona menee todella huonosti, melkein jo eroa tässä suunnittelen ahistaa vain ku toinen suunnittelee häitä meille. :( En tiedä haluanko naimisiin tuon nykyiseni kanssa vaiko ihastukseni kanssa. Nykyiseni kanssa en koskaan saisi lapsia, mutta ihastukseni kanssa niitä saisinkin, koska hän niitä haluaa.
Sanoin ihastukseni ei kammoa kotitöitä vaan tekee niitä siinä missä minäkin. Nykyiseni taasen ei suostu tekemään mitään kotitöitä.
Olenko onnellinen? En. Haluanoo erota? Ehkä jos ihastukseni haluaa minusta suhdetta tms.

Mun vaimoni on hieno ihminen, ehkä hienoin jonka tunnen. Mä en vain oikein pysty antamaan vastakaikua hänen tunteilleen, kun se jokin on puuttunut oikeastaan aina. Nyt sitten tämä mun ihastuminen on sen verran vakavaa laatua, että tunnen oikeasti löytäneeni nyt se oikean. Vaan jos lähden siihen kelkkaan, rikon perheeni ja tuhoan tämän ihanan ihmisen unelmat.

Eli ei ole vaikuttanut vielä, mutta johonkuhun sattuu.

YRITTÄKÄÄ HYVÄT IHMISET OTTAA PUOLISOITTENNE KANSSA KESKUSTELUYHTEYS, MITÄ KUMPIKIN TODELLA HALUAA PARISUHTEELTA JA ELÄMÄLTÄ. TURHA SITÄ VASTAUSTA TÄÄLTÄ ON HAKEA, TAI SIVUSUHTEISTA. KUNNIOITTAKAA TOINEN TOISIANNE!!!

Tunnistin itsessäni tuon "ihastumismagneetin", se on kuin sisäänrakennettu piru joka ei jätä rauhaan, jota ei saa off nappulalla pois päältä.

Kun katson elämääni taaksepäin, olen aivan liian monesti ihastunut pikaisesti hyvin moneen toiseen mieheen suhteemme aikana. Olen myös pettänyt, en lakanoissa peuhannut mutta pienempää suudelmaa ollut ja mieletön morkkis aina pitkään, mutta ajan kanssa taas unohtuu ja sama kierre jatkuu. Koskaan en ole silti halunnut lähteä toisen matkaan, kerran koitimme puolikkaani kanssa (ennen lapsia parikymppisinä) erota ja katsoa löytyykö jostain joku toinen ihana, vaikka olimme erossa, olimme koko ajan yhdessä ;) Palasimme yhteen.

Yhteistä elämää yli toistakymmentä vuotta, hyvää elämää kaikkine mausteineen, mutta silti - ihastumismagneetti ei jätä rauhaan. Katseeni rekisteröi salamannopeasti ympäriltäni missä vaan sen "jonkun", on se sitten hyvännäköinen tai muuten silmänruoka..hemmetti. En siis ala pettämään tälläisten kanssa tietenkään mutta ärsyttää tämä oma minä jolle en vaan voi mitään. Sekään ei tietenkään auta, että itse olen ihan nätti ja saan katseita osakseni, tai mieheni sanoo jonkun vilkuilevan minua tms. Onko ikäänkuin "pakko" testata "loppuun" asti - kelpaanko? Onko tuttua kenellekään? Parantuuko tästä?

En osaa vastata tuohon. Itse en vieraiden kanssa ole koskaan uskaltanut lähentyä, vaikka olisi ketä niin en. Yleensä ihastuminen käy juuri jollakin lailla tuttuihin ihmisiin, ajan kanssa, kun tutustuu niin voi käydä hassusti ja jotka tasan tietävät elämäntilanteeni , tuntevat ehkä puolisonikin ja tuntuvat "turvallisilta" muutoinkin, sellaisilta jotka ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia kuin itse olen, jotka ehkä itsekin toimivat tietämättään tai tiedostamattaan samoin kuin minä. Silloin "pelisäännöt" ovat selkeät. Ja jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin ( en siis päivät pitkät katsele tai metsästele muita) niin viimeisen 10 vuoden aikana on ollut vain tasan 1 ihastus ja sekin sitten vakavampaa sorttia, tosin kun hän laittoi puoltoista vuotta sitten etäisyyttä ei tunnesyistä mutta muista tekijöistä, niin olenpahan minäkin kuutamolla, millasen kaverin oikein kohtasin...vertaiseni?

olen, että lopetin avoliittoni (jossa toki paljon muutakin vialla) ja nyt lähden opettelemaan omaa elämää. Katsotaan sitten myöhemmin, miten tämä ihastukseni jaksaa odottaa itsenäistymistäni.

Minä olen ihastunut sinkkuun miesystävääni ja en häntä saa mielestä. Ihastun muutenkin herkästi ihmisiin,kerran ihastuin jopa bi naiseen,mutta se meni ohi viikossa. Olen miesystäväni kerran nähnyt kasvotusten,muttei nyt juuri ehditty puhua silloin,kun mulla oli sinne paikkakunnalle pikainen reissu ihan muista syistä. Tiedän kyllä,että se miesystävä on minusta myös kiinnostunut,mutta enpä oikein tiedä tulisiko siitä koskaan mitään pysyvää. Olen itse varattu ja siinä menee kyllä paremmin,kun hyvin mutta silti en saa tätä ihastusta mielestä.

Miksi tenttaat?
Mihin käytät tiedot?
Kenelle?
Kuka?
Mitä?
Häh?

Mitä se sulle kuuluu?

Voiko varattu tuntea mustasukkaisuutta suhteen ulkopuolista ihmistä kohtaan? Itsellä on tilanne missä ihastuin varattuun, nyt kumminkin olen huomannut että silmäpeliä olisi toisenkin naisen kanssa, olen miettinyt jos alkaisin yrittämään tätä toista naista. Ongelma on vaan että kun kumpikin nainen on samassa työpaikassa, että voisiko tästä tulla ongelmia, leikinkö tulella?

Ymmärrän että tämä nainen on varattu johon ensiksi ihastuin, thats it, mutta en voi ikuisesti odotella josko se eroaisi, vaikka kuinka hymyillään ja katsellaan pitkään toisiamme.

Ihan päin persettä menee, mutta menköön...............