vietän uneni yksin
ja hiljaisuudessa on kaiku
menneisyyden ja tulevaisuuden
valon ja pimeän rajalla
siellä missä unelmat kääritään silkkiin
asuu minun rakkaani, minun toivoni
mutta yö on jälleen kylmä ja pimeä
tuuli heittää oksia ikkunaan
ulkona ulvovat sudet
ja ihmisiksi tunnistautuvat pedot
en pelkää pimeää
sillä valo voittaa aina, lopulta
yksinäisyydenkin voi kestää
kupillisella, jos toisellakin
kuuma kaakoa, pala leipää
nälkäinen peto poissa
ikkunalla vieraat jäljet
ja hiljaisuudessa on kaiku
menneisyyden ja tulevaisuuden
valon ja pimeän rajalla
siellä missä unelmat kääritään silkkiin
asuu minun rakkaani, minun toivoni
mutta yö on jälleen kylmä ja pimeä
tuuli heittää oksia ikkunaan
ulkona ulvovat sudet
ja ihmisiksi tunnistautuvat pedot
en pelkää pimeää
sillä valo voittaa aina, lopulta
yksinäisyydenkin voi kestää
kupillisella, jos toisellakin
kuuma kaakoa, pala leipää
nälkäinen peto poissa
ikkunalla vieraat jäljet
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Valo voittaa aina..pidin hiukan ovelasta runosta, ei liian surullinen, realismia, toiveikkuutta.
Tänne taas kerran kurkkasin.. Ja sanon ajatukseni.. saa kait sanoa mielipiteensä, vaikka se itsellä siihen jääkin ?)
Tietysti saa, mukava kuulla sinustakin :)
Kauniin surumielistä ja samalla voimakasta runokieltä.
Kiitos sanoistasi.
Tämä oli hieno, tunnelmallinen,
nuo viimeiset sanat jäivät vaivaamaan, "ikkunalla vieraat jäljet",
lintu? orava? ja miten se liittyisi petoon?
Runon kuuluukin herättää kysymyksiä, muuten se on liian tavallinen.
Mun mielestä runon kuuluukin herättää kysymyksiä eikä vastata niihin. Vastaukset siihen oivaltaa lukija, jokainen omalla tavallaan, omasta elämästä ja kokemuksista käsin.
Niinpä.