Usko ja elämä: Näin opetamme Jumalan seurakunnasta
Viime aikoina on mediassa ja muuallakin keskusteluissa esiintynyt käsityksiä, joiden mukaan vanhoillis-lestadiolaisuus on harhaoppi. Kritiikin kohteena on ollut varsinkin kristillisyytemme seurakuntaoppi. Vakaumuksemme on kuitenkin tänään – samoin kuin Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) ja Juhani Raattamaan (1811–1899) aikaan – aitoa luterilaisuutta, joka perustuu Pyhän Raamatun ja kirkkomme uskonpuhdistajan opetuksiin.
Vanhoillislestadiolaisuus ja kirkkomme tunnustus
Me kuulumme Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ja tunnustamme sitä ”kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan” (Kirkko-järjestys 1 §).
Kuulijat ovat voineet havaita, että puhujamme ovat seuroissa perinteisesti vedonneet Raamatun ohella nimenomaan uskonpuhdistajamme ja tunnustuskirjojen opetuksiin varsinkin vanhurskauttamis-, rippi- ja seurakuntaopissa.
Jumalan elävä ääni kuuluu hänen seurakunnastaan
Me jaamme myös sen Lutherin Raamatun tulkinnan, jonka mukaan Jumalan elävä ääni kuuluu hänen seurakunnastaan. Jumala siis ilmoittaa tahtonsa, nuhtelee synnistä ja antaa synnit anteeksi Pyhän Hengen saaneiden ihmisten eli seurakuntansa välityksellä. Tästä Jeesus muistuttaa opetuslapsiaan myös pääsiäisajan evankeliumissa: ”Kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Luuk. 24:47). Hän luovutti seuraajilleen tähän työhön ”taivasten valtakunnan avaimet” ja varusti opetuslapsensa voimalla korkeudesta.
Juuri sillä tavalla Johannes täsmensi toimeksiantoa: ”Hän (Jeesus) puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:22–23.) Jeesus muistutti kuulijan vastuusta: ”Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.” (Luuk 10:16.)
Näin tulemme siihen kirkkomme kristinopin määritelmään, että ”Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan”
(KO 44).
Jumalan seurakunta ei ole organisaatio
Me uskomme Lutherin tavoin, että Jumalan seurakunta ei ole mikään ulkonainen organisaatio. Jumalan seurakunta on Kristukseen uskovien ihmisten yhteisö, jonka Pyhä Henki on luonut evankeliumillaan. Se pysyy näkymättömänä järjelle ja epäuskolle, mutta osoittautuu näkyväksi uskolle.
Vanhan raamatunkäännöksen Ilmestyskirjan esipuheessa ilmaistaan sattuvasti, että Jumalan seurakunta ei löydy järjen pohdinnalla. Sitä ei voi ihmissilmin nähdä, ”vaikka vielä kaikki nenälasit sen päälle pantaisiin, kyllä perkele sen pahennuksella ja eriseuralla peittää taitaa”. Saamme luottaa yksin Jumalan Pyhän Hengen työhön.
Kolmannen uskonkappaleen selityksessä Luther lohduttaakin: ”Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa: niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa.”
Viime aikoina on mediassa ja muuallakin keskusteluissa esiintynyt käsityksiä, joiden mukaan vanhoillis-lestadiolaisuus on harhaoppi. Kritiikin kohteena on ollut varsinkin kristillisyytemme seurakuntaoppi. Vakaumuksemme on kuitenkin tänään – samoin kuin Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) ja Juhani Raattamaan (1811–1899) aikaan – aitoa luterilaisuutta, joka perustuu Pyhän Raamatun ja kirkkomme uskonpuhdistajan opetuksiin.
Vanhoillislestadiolaisuus ja kirkkomme tunnustus
Me kuulumme Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ja tunnustamme sitä ”kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan” (Kirkko-järjestys 1 §).
Kuulijat ovat voineet havaita, että puhujamme ovat seuroissa perinteisesti vedonneet Raamatun ohella nimenomaan uskonpuhdistajamme ja tunnustuskirjojen opetuksiin varsinkin vanhurskauttamis-, rippi- ja seurakuntaopissa.
Jumalan elävä ääni kuuluu hänen seurakunnastaan
Me jaamme myös sen Lutherin Raamatun tulkinnan, jonka mukaan Jumalan elävä ääni kuuluu hänen seurakunnastaan. Jumala siis ilmoittaa tahtonsa, nuhtelee synnistä ja antaa synnit anteeksi Pyhän Hengen saaneiden ihmisten eli seurakuntansa välityksellä. Tästä Jeesus muistuttaa opetuslapsiaan myös pääsiäisajan evankeliumissa: ”Kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Luuk. 24:47). Hän luovutti seuraajilleen tähän työhön ”taivasten valtakunnan avaimet” ja varusti opetuslapsensa voimalla korkeudesta.
Juuri sillä tavalla Johannes täsmensi toimeksiantoa: ”Hän (Jeesus) puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:22–23.) Jeesus muistutti kuulijan vastuusta: ”Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.” (Luuk 10:16.)
Näin tulemme siihen kirkkomme kristinopin määritelmään, että ”Kristuksen työ maailmassa jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan”
(KO 44).
Jumalan seurakunta ei ole organisaatio
Me uskomme Lutherin tavoin, että Jumalan seurakunta ei ole mikään ulkonainen organisaatio. Jumalan seurakunta on Kristukseen uskovien ihmisten yhteisö, jonka Pyhä Henki on luonut evankeliumillaan. Se pysyy näkymättömänä järjelle ja epäuskolle, mutta osoittautuu näkyväksi uskolle.
Vanhan raamatunkäännöksen Ilmestyskirjan esipuheessa ilmaistaan sattuvasti, että Jumalan seurakunta ei löydy järjen pohdinnalla. Sitä ei voi ihmissilmin nähdä, ”vaikka vielä kaikki nenälasit sen päälle pantaisiin, kyllä perkele sen pahennuksella ja eriseuralla peittää taitaa”. Saamme luottaa yksin Jumalan Pyhän Hengen työhön.
Kolmannen uskonkappaleen selityksessä Luther lohduttaakin: ”Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa: niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa.”
Vastaukset 24
Vanhimmat
Seurakunta on maailmassa ”pieni pyhien joukko”
Seurakunta ei ole maailmaa syleilevä, ei suuri eikä mahtava. Ison katekismuksen mukaan se on ”pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia. -- Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä kuulen Jumalan sanaa.”
Jumalan sana on se tähti, joka johtaa meidät Vapahtajamme luo. Kristus on luvannut asua seurakunnassaan. Luther julistaa: ”Siellä, missä evankeliumia julistetaan, siellä tämä tähti loistaa, se on varmaa, siellä myös varmasti löydät kirkon (Jumalan seurakunnan), olkoot sitten vaikka Turkissa, Venäjällä, Böhmissä tahi missä vain.”
Usko tunnistaa Kristuksen ja löytää hänen seurakuntansa
Seurakunnan ”näkymättömyys” merkitsi Lutherille sitä, että epäusko ja luonnollinen silmä näkevät vain seurakunnan inhimillisen ja erehtyvän muodon. Uskonsilmä näkee enemmän. Usko tunnistaa Kristuksen ja löytää hänen seurakuntansa. Joulusaarnassaan Luther sanoo: ”Sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta. Kuinka tiedettäisiin, missä on Kristus ja hänen uskonsa, ellei tiedettäisi, missä hänen uskovaisensa ovat.”
Seurakunta on ”joukko Kristukseen uskovia ihmisiä. Heihin on pitäydyttävä ja tarkattava heidän uskoansa, heidän elämäänsä ja heidän opetustansa. Heidän keskuudessaan Kristus varmasti on, sillä kristillisen seurakunnan ulkopuolella ei ole olemassa mitään totuutta, ei mitään Kristusta, eikä mitään autuutta.”(Kirkkopostilla, joulup. evank. saarna.)
Kristus ja hänen seurakuntansa kuuluvat yhteen
Kristuksen elävä ääni kuuluu siis Pyhän Hengen saaneiden ihmisten eli seurakunnan välityksellä. Kristus ja Jumalan seurakunta kuuluvat yhteen. Seurakunta ei ole ”ulkonaisiin asioihin ja menoihin perustuva yhteisö” niin kuin muut yhteisöt, vaan ”pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö.” Ulkonaisena tunnusmerkkinä sillä on ”puhdas evankeliumin oppi ja Kristuksen evankeliumin mukainen sakramenttien hoito”.
Kristuksen työ jatkuu Pyhän Hengen työnä hänen seurakunnassaan siihen saakka, kunnes Hän tulee. Onnellisia ovat ne, jotka saavat siihen saakka varjeltua Kristuksen ja hänen seurakunnan hoidossa ja rakkaudessa. He saavat kuulla Vapahtajan sanat: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti."
ac
Aimo Hautamäki
rovasti
Vastaako henkeen?
>>Kristuksen elävä ääni kuuluu siis Pyhän Hengen saaneiden ihmisten eli seurakunnan välityksellä
Jokaiseen kirjoituksen sanaan on helppo yhtyä. Niin se on. Mitä sen jälkeen tulee tulkinnan osalta, niin ollaan harhaopissa ja vallitsee lahkolaishenki.
Ei oikein vastaa hengitykseen:)
"Kuulijat ovat voineet havaita, että puhujamme ovat seuroissa perinteisesti vedonneet Raamatun ohella nimenomaan uskonpuhdistajamme ja tunnustuskirjojen opetuksiin varsinkin vanhurskauttamis-, rippi- ja seurakuntaopissa."
Niinpä niin. Tunnustuskirjoja ja Lutherin kirjoituksia lainataan hyvin VALIKOIDUSTI kapealta sektorilta. Sitten korostetaan, että Luther ja tunnustuskirjat ovat joissakin asioissa harhassa.
"Juuri sillä tavalla Johannes täsmensi toimeksiantoa: ”Hän (Jeesus) puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:22–23.) Jeesus muistutti kuulijan vastuusta: ”Joka kuulee teitä, kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut. Mutta joka hylkää minut, hylkää sen, joka on minut lähettänyt.” (Luuk 10:16.)"
Samalla tavoin kuin tunnustuskirjoja ja Lutheria, Raamattuakin lainataan hyvin VALIKOIDUSTI. Juuri yllämainitut kohdat ovat vanhoillislestadiolaisten lempikohtia heidän perustellessaan hevosvaunuoppiaan.
"Seurakunta on maailmassa ”pieni pyhien joukko”
Seurakunta ei ole maailmaa syleilevä, ei suuri eikä mahtava. Ison katekismuksen mukaan se on ”pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan
pään, Kristuksen, alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakautumisia."
Joukon PIENUUTEEN vetoaminen kuuluu niin ikään klasiiseen lestadiolaiseen opetukseen. "Älä pelkää sinä piskuinen lauma". Pieni joukkohan se lestadiolaisuus on koko maailmaa ajatellen, mutta noilla Raamatun kohdilla sitä tuntuu olevan kätevä perustella.
"Jumalan sana on se tähti, joka johtaa meidät Vapahtajamme luo. Kristus on luvannut asua seurakunnassaan."
Ensin tulee siis vl-opetuksen mukaan seurakunta ja sen jälkeen Kristus. Näin se menee. Valitettavasti.
Kirjoitus ei saanut sinussa yhtään solua liikkeelle.
Raamatun mukaan Jumalan Sana ei tyhjänä palaa.
Mieti sitä, ennen kuin yhdyt "erehtymättömään" lehtikirjoitukseen.
Päivämiehen lukijana sinulla ei ole muuta tehdäkään, kuin tilata lehti ja huutaa aamenta.
Otan esimerkin:
"Luther sanoo: ”Sen siis, jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta."
Raamattu puolestaan opettaa, etsikää ensi Jumalan valtakuntaa!
Vertailua: Tuhlaajapoika palasi isänsä luo. Hän löysi ensin Jumalan valtakunnan ja sen jälkeen hänet vietiin seurakuntaan, eli toisten palvelijoiden joukkoon.
Taisit jummartaa väärin kirjoitukseni. En ole Päivämiehen tilaaja eikä ole suunnitelmissakaan. Pidän vanhoillislestadiolaisen yhdistyksen seurakuntatulkintaa, joka pitää vain heitä ainoina oikeina kristittyinä ehdottomasti vääränä, jota harhaopiksi luettavana. Minua lohduttaa se, että mainitun yhdistyksen - sekä keskus- että paikallisten - valta ei yllä lopullisen tuomion antamiseen. saahan täällä maan päällä vouhkata miten paljon tahansa.
Syöväthän koiratkin muruja, joita heidän isäntänsä pöydältä putoilee.
Lapsi huutaa toiselle, ett sinä et oo uskpvainrn vaan oot udkoton. Mikdi näin opetetaan lasten valtaunnassa. Lspsetko eivät kelpaisi
Törkeimmät vl-HARHAOPIT
1. Vain vanhoillislestadiolaiset ovat ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia.
2. Vain vanhoillislestadiolaisilla on Pyhä Henki.
3. Vain vanhoillislestadiolaisuus = Jumalan valtakunta.
4. Jumala ei kykene pelastamaan syntistä ihmistä ilman vanhoillislestadiolaisen apua.
5. Jumala ei pysty antamaan syntejä anteeksi - vain vl-henkilö voi tehdä sen.
6. Ehkäisy on syntiä.
Siinä erittäin selvä luettelo törkeimmistä harhaopeista, joita vl-herätysliike opettaa.
Vanhoillislestadiolaiset väittävät olevansa "ainoita maailmassa", jotka osaavat millin tuhannesosan tarkkuudella noudattaa Jumalan tahdon. Voin paljastaa totuuden:
SIIHEN EI KYKENE KUKAAN IHMINEN.
Tämän omassa KORSKASSAAN keksimänsä ajatuksen pohjalta veeällät ovat nostaneet itsensä kultavasikkaiselle korokkeelle. Sieltä korokkeelta he katselevat nenänvarttaan pitkin muita uskovaisia ja sinkoavat näiden suuntaan kehotuksiaan "Tee parannus sinä epäuskoinen!".
Sieltä kultavasikkatornistaan veeällät opettavat, että Jumala ei yksin pysty pelastamaan ihmistä synnin yöstä. Aina tarvitaan kyytipojaksi vl. Tällä suoraan helvetistä kumpuavalla opetuksellaan veeällät 1) väheksyvät ja pyrkivät mitätöimään kaikkivaltiaan Jumalan valtaa ja voimaa 2) pyrkivät nostamaan itsensä vähintään puolijumalaksi - mieluummin vähän korkeammalle. Syntien anteeksiannon kohdalla vanhoillislestadiolaiset ovat korottaneet itsensä Jumalan yläpuolelle.
Tämä KORSKAJOUKKO opettaa, että yksinomaan he muodostavat Jumalan valtakunnan maan päällä. Ihmisellä ei sen opin mukaan ole mitään asiaa "Jumalan juttusille" muutoin kuin rauhanyhdistyksen oven kautta. Mitäs väliä maailman muilla sadoilla miljoonilla elävässä uskossa olevilla on - EI MITÄÄN VÄLIÄ.
Heille on vain käynyt niin huono tuuri, että eivät ole kokeneet onnea syntyä tänne pikku-Suomeen ja eivät siksi pysty kävelemään rauhanyhdistyksen ovesta sisään ja sitä kautta myöskin Jumalan valtakuntaan sisään.
He joutuvat tyytymään vain Raamatun oppeihin ja siksi heidän kohtalonsa on kova: Helvetin ovi on jo raollaan kaikille näille muille uskoville ympäri maailmaa.
Miksi eivät hölmöt muuta Suomeen ja astele rauhanyhdistyksen ovesta sisälle. Siten hekin turvaisivat iäisen kohtalonsa.
Sanohan Alakäävän Ensio millä sinä perustelet että tuo Jumalan seurakunta on tässä vanhoillislestadiolaisuuden joukossa? Millä sinä voit perustella että Jumalan seurakunnassa tapahtuu sitä rakkaudettomuutta jota esim. hoitokokouksissa on tapahtunut, millä perustelet että Jumalan seurakunta on opettanut laittomuutta rippiopillaan, tehnyt mahdolliseksi vaientaa Jumalan valtakunnan suurimmat eli lapset näiden hirvittävien julmureiden käsiin, kerro kuka on antanut näille Jumalan seurakunnan jäsenille luvan vääristää Raamatun sanaa oman korvasyyhyn suuntaan? Millä oikeudella tämä korskea seurakunta vangitsee Pyhän hengen itselleen, toki vain sanoissa, koska sitähän ei voi näin vangita koska Raamattu sanoo miten se henki kulkee mihin tahtoo kuin tuuli. Liian paljon ristiriitaa näihin opetuksiin sisältyy että se jo todistaa ettei Pyhä henki ohjaa sitä vaikka kuinka nämä ihmiset sitä yrittää todistella.
Samaa kyselen: Milloin on kysytty seurakunnalta?
Onko esim. koskaan kysytty lippuäänestyksellä, mitä mieltä ollaan. Se olisi aitoa seurakunnalta kysymistä!
Korskea on julistus, mutta käytäntö puhuu vallan toista.
"Seurakunnalta kysyminen" tarkoittaa sitä, että SRK:n johtokunta, joka on Olavi Voittosen mukaan apostolinen kokous, päättää ja alamaiset (seurakunta) tottelevat!!!
""Jumalan elävä ääni kuuluu hänen seurakunnastaan.""
Näinhän se ennen olikin, kun ei ollut Raamattuja, Kyllä varmasti suuremmaksi osaksi se on varmasti totta tänä päivänäkin, mutta kaikkialla missä on Jumalan elävää sanaa, Raamattuja, niin siellä kuuluu Jumalan elävä ääni.
Jeesus Kristus käski julistamaan parannusta ja syntien anteeksiantamista HÄNEN NIMISSÄÄN. On aina riemastuttavaa kuulla evankeliumia eli ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, jossa Hän on pääroolissa syntien anteeksiantajana ja Herrana, jota kiitetään ja ylistetään, eikä kunniaa tuoda tämän raamatullisen viestin tuojalle, joka on saanut Pyhän Hengen kutsun julistaa Jeesusta Kristusta ja johdattaa ihmisiä Hänen luokseen.
Tärkein tehtävä Pyhän Hengen saaneilla puhujilla on johdattaa "tuhlaajapojat" armahtavan Isän luokse, Jeesuksen Kristuksen luo ja sen jälkeen vasta tulee palvelijat ja seurakunta, koska Raamatun mukaan, kun löytää Kristuksen, niin on löytänyt kaiken.
”Kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista” (Luuk. 24:47).
No noiin. multinikki 5x5:n , mitä ajattelet tuosta aloitttajan tekstistä? Pidätkö oppia oikeana?
Eli SRK:ta ja sen syntilistoja on noudatettava, vaikka SRK ei ole silmin nähtävissä eikä järjellä löydettävissä:(
Onneksi olkoon kaiken maailman alakäävät, puhuitte itsenne pussiin!
viisristivitoselle
11.1.2013 18:19
"""No noiin. multinikki 5x5:n , mitä ajattelet tuosta aloitttajan tekstistä? Pidätkö oppia oikeana? ""
Ensio alakääpä kirjoitti:
""Kuulijat ovat voineet havaita, että puhujamme ovat seuroissa perinteisesti vedonneet Raamatun ohella nimenomaan uskonpuhdistajamme ja tunnustuskirjojen opetuksiin varsinkin vanhurskauttamis-, rippi- ja seurakuntaopissa.""
Minä vastaan:
Tästä vetää helposti johtopäätöksen, että Raamatun rinnalle voidaan vetää uskonpuhdistajamme ja tunnustuskirjojen opetukset varsinkin vanhurskauttamis-, rippi- ja seurakuntaopissa. Ei näin, koska Raamattu on aina ja pysyy uskonelämän korkeimpana aukktoriteettinä eikä sen rinnalle voida asettaa mitään ei sen rinnalle eikä yli. Tässä on vanhoillislestadiolaisuudessa tehty virhe.
Toinen asia on Jeesuksen Kristuksen asema seurakunnassa kulmakivenä, mikä merkitsee myös seurakunnan pään ohessa myös kulmakivenä syntien anteeksiannossa, sillä Hänelle Jeesukselle Kristukselle on annettu KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä, eikä sitä Raamatun mukaan ole otettu Häneltä pois joten taivasten valtakunnan avaimia ei ole otettu häneltä pois, eikä niitä ole annettu vain "kristusruumiin " käyttöön. Se selviää hyvin siitä, kun "kristusruumis" yrittää käyttää niitä avaimia, niin ne eivät toimi ilman Kristusta, Kristuksen osuuttaa (Ilman minua, ette voi mitään tehdä), siis ilman Pyhää Henkeä. Vaikka puhujilla olisi Pyhä Henki, niin se ei ole koskaan puhujan "kiinteetä omaisuutta", "omaa omaisuutta", vaan se on annettu lahja, joka hyödyntyy vain JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESSÄ. Sitä ei voi omia ITSELLEEN eikä SEURAKUNNALLE. Se toimii vain Jeesuksen Kristuksen nimessä ja alaisuudessa. Siksi todelliset taivasten valtakunnan avaimet ovat vain Jeesuksella Kristuksella.
Toinen kohta, jossa tulee esiin kristusruumiin avainten vallan heikkous on se, että vaikka kuinka annettaisiin synninpäästö jollekin syntisellen niin ei auta, jos tämä syntinen ei usko, niinkuin Jeesus itse aina totesi: "Sinun uskosi on sinut pelastanut!" Tässäkin kohdassa on Kristuksen osuus äärimmäisen tärkeä, että on Pyhän Hengen kautta usko, jota puhujaveli ei voi antaa,jakaa tai lahjoittaa.
Kristuksessa minulla on kaikki. Hän on lunastus ja syntien anteeksisaaminen. Hän on tie, totuus ja elämä. Hänessä on eläminen ja kuoleminen.
Nyt joku varmasti kirjoittaa vastauksena tähän: Entäs seurakunta?
Hyvä seurakunta on sellainen, joka johdattaa minut Kristuksen luo ja Kristuksen tuntemiseen, että saan kokea ja elää todeksi: "En elä enään minä, vaan Kristus (ei seurakunta) minussa."
"Siksi todelliset taivasten valtakunnan avaimet ovat vain Jeesuksella Kristuksella."
Kyllä Jeesus jätti avinten käyttövallan maanpäälle.
Jeesus on seurakunnan pää. vrt lammaspaimen.
Jeesus on kulmakivi. vrt. Pietarin tunnustus.
>>Toinen asia on Jeesuksen Kristuksen asema seurakunnassa kulmakivenä, mikä merkitsee myös seurakunnan pään ohessa myös kulmakivenä syntien anteeksiannossa, sillä Hänelle Jeesukselle Kristukselle on annettu KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä,
>>avaimia, niin ne eivät toimi ilman Kristustasiis ilman Pyhää Henkeä
""Onkohan nyt Pyhä Henki ja seurakunta käsitty samaksi asiaksi?
Ei kait nyt Kristusta ja Jeesusta voi erottaa niin, että toisella olisi kaikki valta ja toinen olisi voimaton? ""
Eihän 5x5 ole niin kirjoittanutkaan! Lue tarkemmin!
Käytä sivusta seurannut vaan omaa nikkiäsi. Olet viisristivitosen pää**, etkä ,mikään sivusta seuraaja.
Mikähän teidät vetää palstalle tuomaan omaa oppianne?
(kirj.nim.viisristivitoselle)
Eihän tässä mitään omaa oppia tuoda, vaan yritetään vastata kysymyksiin, joita kysytään!
Jos kysytään: ""Onkohan nyt Pyhä Henki ja seurakunta käsitty samaksi asiaksi?
Ei kait nyt Kristusta ja Jeesusta voi erottaa niin, että toisella olisi kaikki valta ja toinen olisi voimaton? ""
Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: Ei ole käsitetty samaksi asiaksi, mutta seurakunta, joka kirkastaa Kristasta, niin Pyhä Henki yhtyy siihen sanomaan.
Vastaus toiseen kysymykseen: Jeesus esiintyy Raamatussa lähinnä fyysisenä ja historillisena henkilönä, kun taas Kristus esiintyy ylösnousseena Messiaana, syntien ja kuoleman Voittajana ja Herrana.
Jumalan rauhaa sinullekin!
Uskonpuhdistajat puhdistivat raamatullisen uskon niin kokonaan pois Jumalan seurakunnasta, ettei siihen jäänyt mitään alkuperäisen kristinuskon ainesta.
Lapsikasteen taikauskon harhassa elävät nämä surkeat vanhoillislestadiolaisetkin.
Raamatun ajatus herätyksestä on monin paikoin uskovien odotuksista poikkeava. Tässä siitä: http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=3752
Apt. 2:38, 41. ja 10:48 on voimassa olevaa Jumalan sanaa.
PS. Onko lestadiolaisten joukossa ihmisiä, jotka ovat tulleet elävään uskoon eli uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä kuten Raamattu opettaa?
Tuohan oli niin.
Ei ole ennen tällä palstalla nähty.
Lisää tässä:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Erikoishyvää opetusta siellä linkkien takana. Mm. tämä keskustelu 2KIEMURTELEVAT TEOLOGIT" on luettava:
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=3202
.