Sos. Fobia

ajauduin amikseen kun todistus oli niin huono. Murrosikäni oli myöhässä ja tyypit siellä tuntuivat isoilta ja vaikuttivat potentiaalisilta uhilta. Varsinkin yksi tyyppi meidän luokalla.
Punastuin sitten pari kertaa melko perusteellisesti kun piti lukea tekstiä ääneen. Tämä tietenkin keräsi kaikkien huomion. Jostain syystä kuitenkin punastumiset loppui, mutta aloin jännittään muuten vaan luokassa, myös sitä että se yksi tyyppi alkaisi kiusaan. Jännitys paheni niin että jouduin jättään koulun kesken.
Seuraavat koulut keskeytin noin joka toisen.
Vakio jännityksen ilmenemismuoto oli sisätiloissa jossa oli vieraita tai muuten epäluotettavia tyyppejä jännitin että joku kääntyy katsomaan minua, mahdollisesti potentiaalinen kiusaaja, säikähdän, ja toinen huomaa sen pääni tärinästä. Joten tulikin nojattua leukaa aika paljon käteen, pulssin ollessa semmoinen 120.
No, en koskaan "paljastunut" eikä kukaan alkanut kiusaankaan mutta voihan sitä silläkin lailla parikymmentä vuotta kuluttaa.

Ainakin jouduin murrosikään mennessä jännittämään aika paljon:

- Kotona olin varuillani koko ajan perheeseen liittyvien asioiden takia. Sairautta ja riitaa mm.

- Koulussa ja koulumatkoilla oli väkivallan pelkoa ja päällekin käytiin joskus, vaikka sanallista yleensä.

Ensiksi jätin kouluruokailun monesti väliin peruskoulun jälkeen. Se oli erikoista että peruskoulussa ruokailussa ei ollut mitään ongelmia. Muuten vieraiden seurassa oli jännitystä.

Jossain vaiheessa tuntui etten osaa edes kävellä kaupungilla. Piti juosta välillä.

Sitten ongelmat pahenivat toisella paikkakunalla. Alkoholi ja koulustressi varmaan myötävaikutti. Koulustressiä ei varmaan olisi ollut niin paljon, jos olisin uskaltanut käydä tunneilla.

Samat kuin yllä olevalla, eli kiusaamisesta ja väkivallan pelkoa.