Kun tunteet ovat mukana, pystyn puhumaan mistä tahansa muusta kuin tunteista..Ihan mistä tahansa.
Ilmeisesti tietyissä tunnepitoisissa tilanteissa "ulkoistan" itseni omista tunteistani, jotta tilanteesta selviäisin, pyörtymättä. :/
Alkuun ainakin.
Ehkä minusta siksi saa asiallisen ja ei kiinnostuneen kuvan.
Lempeyttä, lämpöä ja intohimoa riittäisi pinnan alla vaikka miten..
Mutta miten tuoda se esiin, en tiedä..
Ilmeisesti tietyissä tunnepitoisissa tilanteissa "ulkoistan" itseni omista tunteistani, jotta tilanteesta selviäisin, pyörtymättä. :/
Alkuun ainakin.
Ehkä minusta siksi saa asiallisen ja ei kiinnostuneen kuvan.
Lempeyttä, lämpöä ja intohimoa riittäisi pinnan alla vaikka miten..
Mutta miten tuoda se esiin, en tiedä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä tunnen yhen naisen joka ulkoistaa tunteensa. Joskus tuli keskusteltua tunneasioista ja hän asetteli tunteensa siihen malliin että ne ovat tosiaan jossain muualla kuin hänessä. Tasoilla, puolilla, yms.
Harmi että sua pyörryttää kovien tunteitten kanssa. Jos sä olisit tää mun tunteman nainen niin ottaisin kyl heti kiinni ettei satu :)
Pystyn ystävilleni ja läheisilleni näyttämään tunteitani, sekä niistä puhumaan, nou hätä, mutta noissa tietyissä tilanteissa en saa itsestäni sellaista ulos, josta seuraa, että taas ihmettelen, minne toinen kadonnut.
No, harva kai osaa ajatuksia lukea..
Minustakin tuntuu, että sulle ei vois mitään sanoa. Olet siinä vähän jotenkin ulkopuolella itsestäsi. Minulla vähän tietysti sama juttu. Oommeko toisillemme sellaisia, että järi van menee?
Mitä kylmempi ulkoa, sen kuumempi sisältä..
Niin käy, kun joku resonoi oikein syvällä..