Olen saanut kaksisuuntaisen mielialahäiriö (tyyppi II) -diagnoosin puoli vuotta sitten. Jäin burn outin takia sairaslomalle neljä kuukautta sitten, ja masennus tuntuu vain syvenevän.
Paluu työlämään mietityttää, ja paljon. Olen aina ollut pidetty työntekijä, koska pystyn hypomanioissani tekemään pitkää päivää ja olemaan järkyttävän tehokas. Viikonloput ja lomat olen maannut yliväsyneenä ja masentuneena. Työyhteisömme on myös hyvin vino, ja kannustaa tähän. Kun tekee paljon, saa palkkioksi vielä lisää töitä.
Kaikissa bipolaari-oppaissa kerrotaan, että tauti pysyy parhaiten hallinnassa kun stressin määrä pysyy pienenä. Että ei tee liikaa, nukkuu säännöllisesti ja tarpeeksi.
Miten ihmeessä minä pystyisin palaamaan vanhaan työpaikkaani ja tekemään siellä töitä ihan eri tavalla kuin ennen? Miten työyhteisö suhtautuu minuun jos alankin jatkuvasti rajata töitäni ja sanoa "en tee/ en ehdi/ ei kuulu minulle"?
Olen miettinyt myös alan vaihtoa nykyisestä tietotyöstä johonkin yksinkertaisempaan. Mutta miten pystyn tekemään töitä jossain mikä ei kuormita aivoja, miten jaksan tehdä töitä jotka eivät haasta?
Kuulisin mielelläni muiden työssäkäyvien bipojen kokemuksia ja ratkaisuja tähän "vähän stressaavan työn" löytämiseen.
Paluu työlämään mietityttää, ja paljon. Olen aina ollut pidetty työntekijä, koska pystyn hypomanioissani tekemään pitkää päivää ja olemaan järkyttävän tehokas. Viikonloput ja lomat olen maannut yliväsyneenä ja masentuneena. Työyhteisömme on myös hyvin vino, ja kannustaa tähän. Kun tekee paljon, saa palkkioksi vielä lisää töitä.
Kaikissa bipolaari-oppaissa kerrotaan, että tauti pysyy parhaiten hallinnassa kun stressin määrä pysyy pienenä. Että ei tee liikaa, nukkuu säännöllisesti ja tarpeeksi.
Miten ihmeessä minä pystyisin palaamaan vanhaan työpaikkaani ja tekemään siellä töitä ihan eri tavalla kuin ennen? Miten työyhteisö suhtautuu minuun jos alankin jatkuvasti rajata töitäni ja sanoa "en tee/ en ehdi/ ei kuulu minulle"?
Olen miettinyt myös alan vaihtoa nykyisestä tietotyöstä johonkin yksinkertaisempaan. Mutta miten pystyn tekemään töitä jossain mikä ei kuormita aivoja, miten jaksan tehdä töitä jotka eivät haasta?
Kuulisin mielelläni muiden työssäkäyvien bipojen kokemuksia ja ratkaisuja tähän "vähän stressaavan työn" löytämiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei,
itse sain myös puoli vuotta sitten diagnoosin ja mulle lyötiin käteen opas miten elää bipolaarin kanssa.
Olen ammatiltani sh ja töitä tein kolmessa vuorossa ja paljon. Tuo opas sai minut järjiltään, koska siinä kieletään lähes kaikki normaaliin elämään liittyvät asiat. Ainoa sallittu asia taitaa olla nukkuminen.
Järjetöntä soopaa, kun asiaa miettii järjellä.
Liika liikunta, musiikki, työnteko, harrastaminen jne ovat merkki hypomaniasta ellei peräti maniasta.
Näitä juttuja olen tässä nyt kuukausia kelannut ja todennut, että roskaa. Ihan silkkaa aivopesua. Ihmiset ovat kautta aikojen tehneet töitä eikä siitä ole kukaan sairastunut.
Tämä bipolaarisuus on aivan lääkeyhtiöiden keksimä muotisairaus. Ihmisillä kun ei saisi enää olla tunteita tai ei saisi enää tehdä virhearviointeja.
Järki käteen..
Sairaus ei ole mikään keksintö tai muoti virtaus se vakava mieli sairaus ja hoitamattomana vaarallinen itsellesi ja muillekkin. Lukemalla opii jos on haluja tukia tosi asioita niitä on netti täys mutta ne ei ole muotisivuilla. Todella järki käteen jos ?
hankalaa.... Mä yritän pysyä "rivikoodaajana" ja yritän välttää sitä että mut huomattaisiin ja alettaisiin tyrkätä vaativapia hommia. Bipo 2 ehkä diagnoosina mutta huono stressinsietokyky kyllä enemminkin syynä siihen etten halua vaativia hommia. Luultavatsi pitkä ja tuskainen sekamuotoinen jakso tuhosi hermot.
Itsellä on myös paluu työelämään lähiaikoina. Itse ajattelin niin, että tässä vaiheessa on nykyisessä työpaikassa enää turha esittää liian tervettä kun ei sitä ole. Jos se tarkoittaa sitä, että tulee kenkää tai muita ongelmia, niin sille ei sitten voi mitään. Tosin liian avomieliseksi en ole heittäytynyt eli en ole puhunut diagnooseista tai kertonut, että on kyseessä pitkäaikaissairaus. Eikä sairauteni ole koko työyhteisön asia, joten olen puhunut vain esimieheni kanssa. Omia työtehtäviäni on siis järjestelty siten, että palaan töihin osa-aikasairaspäivärahalla ja siitä sitten toivottavasti palaan töihin kokopäiväisesti.
Itse olen omalta kohdalta todennut, että parempi pysytellä sellaisissa hommissa, joissa ei ole painetta esim. ylitöihin tai sosiaalisesti kovin hektistä. Älyllisesti haastavaa työtä voin mielestäni tehdä ja liian mekaaninen, tylsä työ voi myös olla pahasta.
Kai sitä voi poistaa stressiä elämästään ts. elää tosi tylsää elämää, mutta myös opetella stressinhallintakykyjä ja oman henkisen tilansa lukemista. Silloin ehkä tajuaa, milloin kannattaa toimia ja milloin ei.
olen ollut kohta vuoden sairaslomalla ja sain myönteisen kuntoutustukipäätöksen. Lääkärini suositteli kuntoutustuen hakemista heti perään pitemmäksi aikaa ja nyt sitten haetaan. Tässä yrittänyt laskeskella paljonko kuntoutustukea saan. Vähän sekavaa toi "tulevan ajan eläke"..