En tiedä, oleko vain yliherkkä paska, vai onko mun ongelmat muka oikeesti niin vakavia? Mun vanhemmat eros kun olin 6 isä on tehnyt harvinaisen selväks ettei sitä kiinnosta paskaakaan mun elämä. Mutsi joutuu maksaa sille jotta ottais mut kerran kuussa. Tässä on mennyt nyt 8 vuotta äifin kanssa kahdestaan ja kertaakaan tuona aikana EN ole kuullut yhtäkään positiivista asiaa itsestäni. Löysin lopulta neljännellä luokalla mitä psrhaimman ystävän ja meidät sekoitettiin toisiimme koska olimme niin paljon yhdessä. Mutta hän muutti kesän jälkeen viroon, hiukan ennen sitä löysin unelmieni pojan, mutta ikärroa oli. Kun suunnittelimme että näkisimme helsingin keskustassa. Äitini sai tietää meistä ja koska sitä ikäeria oli hän teki lopun suhteesyamme. Koulussa kaikki kaverini kääntyvät aina minua vastaan... Usein he purkavat minulle huolensa (iha hyvä kuuntelia ja lohduttaja olen..) Ja sen jälkeen sanovat jollekkin toiselle että olen huora. Isältäni en oöe odottanut edes puhelua piiiitkään aikaan ja äidin kanssa joka aamu alkaa sillä että varmaan toinen lause minkä äitini sanoo on "voi jeesus jos saisin valita mä en asuis sun kaa!". Viime vuoden jouluna minulla todettiin vakava masennus, itsetuho ja itseinho. Masennukseen syön lääkkeitä. Sterssi jatkuvasyi päällä ja yöt ovat noin 05:00-06:30... Siitä johtuen hirveän näköidet silmä pussit ja tummay silmän aluset. Poikaystäväni aikaan elämä loisti ja näytin oikeasti ihmiseltä enkä aaveelta... Äitini valittaa siitä kuinka kouluni on lähtenut laskemaan... Johtuisiko siitä, että pakotti minut irti siitä mikä piti hengissä! Niin ja joo, olen ollut koulukiusattu aina eskarista viidennelle ja se näkyy "hiukan" myös itsetunnossani... Olenko mä vaan niin helvetin säälittävå ja herkkä et masennun tämmösesgä? Vai onko mulla oikeesyi ongelmii? Mul on menny todellisuuden taju jo ajat sitten ja siksi joudun kyselee...
mitä mun pitäis ajatella?
väsynyt tähän
499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitäkö pitäis ajatella? No hoida tuo masennus kuntoon heti!!! Terapialla yms. Mikäli äitisi kohtelee sinua kaltoin kotona asumimen ei hoida masennustasi millään... Äitisihän on täysi paska jos sinulle noin sanoo?? Nyt heti muutat vaikka pois jos ei muu, koulut loppuun, työpaikka ja poikaystävä!!!
Niin ja lisäys... Isäni on myls alkoholisti ja hänellä on vaimo ja minun pikkusiskopuoleni. Joka on täyttämässä kolme. Haluaisin hänet luokseni, koska em halua häntä sinne. Olen tämän vuoden aikana yrittänyt muutamia kertoja hukuttaa itseni ja seissyt huoneessani veitsi ranteella. Joskus seisoin monta tuntia sanomatta mitään tai sitten kyyneleet vain valuivat eikä ääntäkään. Saan usein itsetuho "kohtauksia" käteni tärisevät ja tulen hulluksi, yritän satuttaa itseäni kaikilla mahdollisilla kkamoilla. Itseinho "kohtaukset" ovat lähinnä ahdistus tuyppisiä ja käperryn nurkkaan ja sädin itseni maanrakoon. Eikä minulla fyysisesti ole mitään hätää, vaan henkisesti.. Minua ei ole lyöty (juurikaan) nyt kun asun äitini kanssa...
Et ole valinnut olosuhteita, joissa olet joutunut elämään. Hetki, joka nyt tuntuu kestävän ikuisuuden, ei kestä ikuisesti. Olet kestävä, kun olet selvinnyt tähän asti. Niin tulet kestämään jatkossakin. Saat olla juuri sitä mitä olet, ja se riittää, sanoivat muut mitä tahansa.
http://www.youtube.com/watch?v=k20h4hZ4Roc
Sulla ei ole helppoa... Ei oo oikein, että isällesi maksetaan sinun tapaamisestasi. Tästä päätellen hän ei maksa elatusmaksujasikaan? Hyvä, että olet hoidossa, mutta ei jatkuva lääkityskäään pitemmän päälle ole hyväksi. Onko sinulla mummuta tai pappaa, jonka kanssa voisit puhua äidistäsi ja tilanteestasi. Yleensä vanhempien vanhemmat ovat parhaita sparraajia
Voimia!