Kynttiläillallinen

Kolme pientä porsasta
(tai itse asiassa kaikki porsaat
olivat erikokoisia keskenään)
istuivat kapakassa ryyppäämässä,
kunnes illan ehdittyä kypsään
ikään ja viinan kihottua huiviin,
joku porsaista sai päännouseman
lähteä punahilkan mökille.

Ensimmäiseksi liikkeelle selvisi
pienin porsas, koska hänen
vierimiskitkansa oli kaikkein
pienin. Toivorikkaana miniporsas
rapsutteli punahilkan mökin ovea,
mutta tietenkin turhaan. Eihän
punahilkka edes kuullut moista
rapistelua.

Otettuaan vielä yhdet neuvoa
antavat matkaan urkeni keskimmäinen
porsas ja saapui sitten kolistelemaan
punahilkan mökille.

Tätä porsasta
punahilkka luulu murtovarkaaksi
ja uhkasi hälyttää poliisin,
jos kolistelu ovella ei lopu.

Keskimmäisen porsaan ei tietenkään
auttanut muu kuin poistua häntä
koipien välissä.

Kuultuaan, miten kavereille oli
käynyt, päätti suurin porsas panna
likoon kaiken viehätysvoimansa:
ns. sikaenergiansa.

Ryvettyään
kuraojassa ja mellastettuaan vatukossa
iso sika saapui viimein punahilkan
mökille todella epäilyttävässä
kunnossa.

Ison porsaan meuhkaaminen kuului
tietenkin kilometrien päähän, joten
punahahilkalla ei ollut vaikeuksia
paikantaa, missä porsas minäkin
ajankohtana oli tulossa.

Niinpä punahilkka oli jo hyvissä ajoin
pannut padan tulelle, vettä ja suolaa
pataan, minkä lisäksi hän oli
pirauttanut nokialaisellaan hyvälle
ystävälleen Waldmeister Joachim Gutenbergille,
joka jo odottelikin eteisessä haulikon
molemmat piiput ladattuina.

Tällainen oli punahilkan eräs syksyinen
kynttiläillallinen Waldmeister
Joachim Gutenbergin viehättävässä
seurassa.