Minusta tuntuu että olen alkanut muuttua ylimieliseksi ja piittaamattomaksi kaikkien asioiden suhteen. Ajattelen olevani parempi ihminen kuin muut.
Voiko narsistiksi muuttua vielä yli 20-vuotiaana?
13+19
24569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Johtuisiko jostain vaikeasta elämäntilanteesta, jota et ole saanut käsiteltyä? Hyvä merkki on , että olet huolissasi käytöksestäsi ja kun saat vaikeat asiat käsiteltyä, palaudut entiselleen mukavaksi omaksi itseksesi.
Ei voi muuttua. Mutta niin kauan kuin annamme pahan vaikeuttaa elämäämme, puramme tunteitamme muita kohtaan tuolla tavalla.
Ettet sattuisi olemaan narsistin uhri? Uhrit alkavat tuntemaan tuolla tavalla, koska kadottavat itsensä narsistille ja sulautuvat siihen pahaan jota narsisti meistä etsii tarpeisiinsa.
Totta kai voi. Parikymppisenä vasta alkaa tämä aikuisten maailma tehdä todellista tehtäväänsä ihmisen mielelle. Kaikki eivät sitä kestä, jolloin he lähtevät mukaan "leikkiin", koska se on niin paljon helpompaa. Nykyaikuiset ovat kylmäkiskoisia oman edun ajattelijoita = narsistiset piirteet ovat pinnassa.
Tässä mielessä moni on ns. "narsistin uhri", ja siksi ovat alkaneet ajatella ja käyttäytyä samoin. Ja joissain asioissa varmasti oletkin parempi kuin muut, muttet kaikessa.
Mulla on ollut todella vaikeaa jo monta vuotta. Ehkä siksi olen alkanut käyttäytyä hieman narsistisesti.
Paljon mahdollista että olen myös narsistin uhri ja olen alkanut matkia narsistin käytöstä.
Lisäksi toivon monille ihmisille salaa mielessäni epäonnistumisia asioissa jotta voisin tuntea itseni paremmaksi ihmiseksi. Olen kateellinen muille ihmisille jotka onnistuu asioissa minua paremmin.
Narsisti on kateellinen kaikelle, ei paremmin onnistujille sen erityisemmin.
Narsisti voi yhtäkkiä muuttua kuin myrskynmerkiksi allakan reunassa vain jonkun iloiseta ilmeestä.
Narsisti on maailman onnettomin ihminen jopa siksi, että kurjinkin siipirokko nauttii elämästään narsistia enemmän, vaikkei oikeasti niin olisikaan, mutta narsisti luulee niin ja taas kaikki saavat tuntea nahoissaan.
Ja narsistihan ei tunne narsiutta itsessään, eikä narsisti epäile narsiuttaan koskaan. Narsisti on sitä mitä on, koska hän ei osaa eriytyä muista omaksi persoonakseen.
Narsisti ei ole siten ihminen kuin tuntevat ihm,iset ovat, narsisti näyttelee elämää, tilanteita ja tunteita.
Vaikea ihminen kenenkään riesaksi, narsistia ei toivoisi kenenkään kohdalle. Mutta minkä teemme, ihmishamoja kun ovat.
Kukaan ei käyttäydy niin röyhkeän törkeästi toista ihmistä kohtaan, kuin narsisti käyttäytyy, eikä narsisti itse huomaa siinä mitään outoa.
Narsistin sadismi kohdistuu ihmisen psyykkeeseen.
Lisään tähän vielä että välillä tunnen suoraastaan raivoa toisten onnistumisesta. Ainakin nämä tuntemukset täsmää narsismiin.
KYLLÄ VOI
Minä olen miettinyt samaa. Olen ikäni ollut narsistien uhri (ensin äiti, sitten ex-mies), jonka ymmärsin vasta, kun olin niin loppu, että jouduin terapiaan. Nykyään huomaan välillä, että käyttäydyn ja ennen kaikkea ajattelen muista ihmisistä hyvin ylimielisesti ja välinpitämättömästi. Kuuntelen kyllä muiden murheita, mutta mielessäni mietin (pitkästyneenä), että mitähän tuokin tuossa meuhkaa... Oikeasti tuntuu kamalalta edes nimettömänä tuota tunnustaa, en halua muuttua tunteettomaksi ihmishirviöksi.
Minulla sama kuvio. Vuosia meni sumussa ja voimia etsiskellen.
Nuorena kokemaani asiaa en ymmärtänyt kuin vasta muutaman vuoden päästä kun sain välimatkaa kohteeseeni. Mutta onneksi kuitenkin melko pian.
Onneksi narsistiksi ei voi tulla enää varhaislapsuuden jälkeen :)
Mutta narsistiseksi kyllä ja se on aika yleistä narsistien uhreilla.
Narsistisella ihmisellä ja narsistillahan on se ero, ettei narsistinen ihminen elä peilimaailmassa, niin kuin narsisti ja tästä syystä tarvetta kulisseihin ei ole (ei ainakaan niin suurta kuin narsistilla). Tästä syystä narsistisia ihmisiä pidetään huomattavasti todennäköisemmin narsistina kuin oikeaa narsistia, joka pitää kulisseista kiinni hinnalla millä hyvänsä.
Ikävä vain, että uhrille ei välttämättä ole merkitystä onko sortaja narsisti vai narsistinen henkilö... kumpikin aiheuttaa helposti korjaamatonta tuhoa.
Narsisti voi muuttua. Pahemmaksi.
Tää on lyhyen ytimekkään hirtehisen hauska kommentti!
Narsisti siis todellakin voi muuttua :DD
Narsisti todella muuttuu "puhtaammaksi" pahaksi vuosi vuodelta, narsistinen trauma, narsistiselta traumalta.
Pitää muistaa narsistin elävän mielikuvitusmaailmassa ja tämän tarkoittavan, että hänen pitää pahat tekonsa uudelleenkirjoittaa mielessään, ettei ne vaaranna hänen jumalharhaansa. Jos kuuntelette vanhan narsistin kertomaa menneisyydestään, niin se paljastaa kauheuden aika hyvin. Kertominen tapahtuu tavallaan kolmannessa persoonassa, kuin kertoisi elokuvan tapahtumia (ei omaa elämäänsä) ja tarina on erilaisia irrallisia tapahtumia ilman jatkumoa.
Narsisti ei menetä vain tulevaisuuttaan vaan myös nykyhetken ja jopa menneisyytensäkin.
Pääsääntöisesti, mitä vanhempi (oikea) narsisti on, sitä sekavampaa se käytös on... viha tavallaan kasvaa korkoa korolle...
Paska loppu paskalle elämälle :) ja se on niille IHAN OIKEIN!!!!!!!
Olen joskus lukenut jostain, että narsistisen persoonallisuushäiriön piirteet kehittyisivät diagnosoitavaan mittaan 25 ikävuoteen mennessä. Sen vanhempana ei siis ainakaan varsnainen persoonallisuuden häiriö voisi enää kehittyä. Se on sitten eri asia, missä iässä se diagnosoidaan, jos diagnosoidaan.
Poikkeuksellisen voimakasta itsekkyyttä voi kyllä esiintyä myöhemmälläkin iällä esim. jonkun vaikean elämäntilanteen yhteydessä.
Onhan narsistikin aina uhri. Voiko kamalampaa kohtaloa kuvitella kuin elää luonnehäiriönsä vankina koko elämänsä ajan. Varmasti narsisti joutuu itsekin kärsimään omasta mielenvikaisuudestaan todella paljon.
Totta, mutta ihmisellä on vapaa tahto ja synnin tekeminen on oma valinta. Toisaalta Jumala armahtaa kyllä narsistinkin, jos narsisti vaan kykenee nöyrtymään ja tunnustamaan syntinsä, mikä ei yleensä onnistu tavalliselta ihmiseltäkään ennen kuin on iskenyt päänsä tosi pahasti seinään.
Narsisti voi uskoon tultuaan ja parantua aika hyvinkin itsekkyydestään, koska luottaminen Jumalaan poistaa narsismin perusongelmat (hylätyksi tulemisen ja häpeän pelon) sekä antaa elämälle turvalliset rajat.
Narsistinen ihminen voi parantua (olen itse elävä esimerkki siitä), mutta narsisti ei.
Narsistisena ihmisenä pystyin silti pohjakosketuksessa näkemään omat vikani, vaikka vauhdissa sitä en nähnyt. Minulla oli pohjalla omatunto, jolle parantuminen rakentui.
Minä uskon Jumalaan, pidän itseäni mitättömänä ja Jumalaa täydellisenä, täytenä maailmankaikkeuten
Oikea narsisti ei omaa omaatuntoa ja hän pitää Jumalaa alapuolellaan olevana, jonain, mitä käyttää käsikassarana muita varten.
Siinä, missä minä olen alamainen, mietin mitä joku raamatun sanoma tarkoittaa ja pyydän Jumalalta johdatusta, apua.
Narsisti pitää Jumalaa itseään varten olevana ja uskoo Jumalan tottelevan häntä.
Siis uskon siihen, että jopa narsisti kokisi paranemisen ihmeen, jos aidosti uskoisi, aidosti pyytäisi, kääntyisi oikeasti Jumalan puoleen ja olisi pyyteetön...
Se, mitä en usko, että narsisti tekisi tuota "alistumista", se menee häpeäkokemuksen puolelle.
Minusta homoksi ja narsistiksi synnytään ja olen sitä mieltä, että meidän ei tule tuomita ihmisiä sen perusteella mitä tai millaisia he ovat. Uskon että näillä ihmisillä on tarkoituksena ehkä opettaa meille muille suvaitsevaisuutta, mutta myöskin näkökantaa pahuudesta ja hyvyydestä sekä armosta ja rakkaudesta. Emme tiedä Jumalan tarkoituksia ja aivoituksia ja siksi meillä ei ole oikeutta vaatia ketään nöyrtymään ja alistumaan, jos se ei hänen luonnolleen käy. Jumala käyttää erilaisia ihmisiä erilaisiin tarkoituksiinsa ja me emme koskaan tule ymmärtämään miksi pahuutta on ja miksi se sallitaan ja mikä sen tarkoitus on. Voimme vain itse yrittää tehdä parhaamme oikeuden ja rakkauden saattamiseksi maailmaan.
Narsisti ei opeta suvaitsevaisuutta. Narsisti on saatanan tekeleitä, ei Jumalan.
"Uskon että näillä ihmisillä on tarkoituksena ehkä opettaa meille muille suvaitsevaisuutta, mutta myöskin näkökantaa pahuudesta ja hyvyydestä sekä armosta ja rakkaudesta"
Niin, ehkä noinkin...minäkin uskoin tietäväni mitä on pahuus...että se on jotain joka näkyy useimmiten päälle...niin että sen pystyy tunnistamaan...mitä se on, mistä se johtuu...
Itsekin olen lukenut tämän kirjan... https://www.ps-kustannus.fi/tuote/Johanna_Hurtig_Merja_Laitinen/Pahan_kosketus/900025295.html
etiikan tenttiin liittyen...kirjoittanut essee vastauksen aiheeseen liittyen...josta saanut vitosen ja erityismaininan siitä miten monipuolisesti osaan pohtia etiikkaan ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä...
Tuo kaikki oli ennen Ännä suhdettani...
tiesin paljon pahuudesta...mutta itselleni oli jäänyt kuitenkin vieraammaksi ...se erityinen pahuuden laji...joka pukeutuu ns. hyvän kaapuun...
pidän sitä vieläkin pahempana...kuin sellaista selvää näkyvää pahaa...
Ännääni ajatellen...hän oli mukava mies, ulkoisesti mikään ei kielinyt siitä, miten mätä ihminen hän sisältä oli...
Vieläkin...ajatuskin tuollaisista ihmisistä tuntuu käsittämättömältä...saa aikaan surun, inhonkin tunteita...
Mitä taas tuohon tulee...
"Voimme vain itse yrittää tehdä parhaamme oikeuden ja rakkauden saattamiseksi maailmaan"
niin...koko maailmaa emme voi muuttaa...meillä kaikilla on vaan se oma pieni maailmamme.. ja ne ihmiset siinä...ihmisinä samanlaisia kuin me itsemmekin olemme...
"meissä kaikissa on jälkiä kaikista niistä ihmisistä, joita olemme elämämme aikana kohdanneet. He ovat vahingoittaneet meitä ja auttaneet meitä. He ovat joskus asettaneet tiellemme esteitä ja toisinaan nostaneet meidät pystyyn kun olemme kompastuneet eikä omat voimamme ole riittäneet.
He ovat olleet peilejä, joista olemme nähneet oman kuvamme, välillä siihen rakastuen ja välillä sitä säikähtäen."
"Jos toivomme, että meistä pidetään, on meidän opittava pitämään muista, se on ainoa mahdollisuus..."
lopun ajatukset, olen joskus lukenut jostain, ovat kirjoituksia, lauseita, joita olen keräillyt vuoisien varrella...itselleni tärkeiksi asioiksi muistaa...
ja tuntui siltä, että ne sopivat tähänkin aiheeseen...
No ei varmasti ole noin, että "synnytään" tietynlaiseksi ihmiseksi. Sehän on aivan varmasti niin, että ihminen rakentuu suurilta osin sellaiseksi miten sitä kohdellaan. Tottakai jos vaikka miehellä on ylidominoiva narsistinen äiti, niin sillon saattaa tulla naisia kohtaan pelkoa ja vihaa. Sama juttu myös narsismissa, jos vanhemmat näyttää omalla käytöksellään, että toisten mollaaminen ja hyväksikäyttäminen on "ok", niin sitä vaan oppii sellaisille tavoille.
Narsistiksi kasvatetaan, ei muututa.