Tällaista rupesin murehtimaan, kun on kolme lasta, ja tänään vanhin 6-vuotias tyttö kertoi, että kun hän oli mummolassa, mun anopin luona 1,5-vuotiaan pikkusiskonsa kanssa, niin mummo on antanut tälle 1,5-vuotiaalle tytölle luunappeja aina kun se räpsytteli valoja. Ja tietysti tyttö rupes itkemään siitä. En tiedä mitä ajatella tästä. Varsinkin nyt, kun ollaan päätetty, että kun itse menen töihin, niin nuorin menee mummolaan hoitoon. Mitä jos mummo rupee enemmänkin käyttämään fyysistä kuritusta, kun kukaan ei ole näkemässä...
Tää vanhin tyttö oli vihainen ja surullinen siitä että näki mitä mummo teki. Ja tuli itsellenikin paha mieli.
Miestä ei kiinnostanut koko asia.
Mutta toisaalta meillä kotona mies sanoi, kun tyttö taas rämppäs valoja, että antaa rämpätä, ei kiinnitetä siihen mitään huomiota. Onko lapselle vähän ristiriitasta, jos kotona saa niin tehdä, mutta mummolassa tulee luunappi samasta asiasta?
En tiedä, toisaalta en haluais moittia anoppia, koska meillä menee helposti välit poikki. Ei olla niin kovin läheisiä.
Voinko luottaa siihen, että jos laps menee yksin sinne hoitoon, että hänellä on siellä turvallista ja saa rakkautta...Kun ajattelen mummoja ja pappoja, niin mieluummin antaisin heidän enemmänki hemmotella lasta, ku että pitäisivät kovaa kuria, kun laps kylässä. Eikö se oo vanhempien tehtävä hoitaa kurinpito ja isovanhempien hemmotella...
Tää vanhin tyttö oli vihainen ja surullinen siitä että näki mitä mummo teki. Ja tuli itsellenikin paha mieli.
Miestä ei kiinnostanut koko asia.
Mutta toisaalta meillä kotona mies sanoi, kun tyttö taas rämppäs valoja, että antaa rämpätä, ei kiinnitetä siihen mitään huomiota. Onko lapselle vähän ristiriitasta, jos kotona saa niin tehdä, mutta mummolassa tulee luunappi samasta asiasta?
En tiedä, toisaalta en haluais moittia anoppia, koska meillä menee helposti välit poikki. Ei olla niin kovin läheisiä.
Voinko luottaa siihen, että jos laps menee yksin sinne hoitoon, että hänellä on siellä turvallista ja saa rakkautta...Kun ajattelen mummoja ja pappoja, niin mieluummin antaisin heidän enemmänki hemmotella lasta, ku että pitäisivät kovaa kuria, kun laps kylässä. Eikö se oo vanhempien tehtävä hoitaa kurinpito ja isovanhempien hemmotella...
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tuli tuossa vielä mieleen, että ehkä nää pelot siitä, että mummo hoitais huonosti lasta, johtuu siitä kun mun oma mummu oli ilkeä ja kohteli huonosti. Jouduin esim. kerran juoksemaan pakoon kun toinen tuli pitkävartisella harjalla perässä ja uhkas lyödä.
Ei siis pitänyt minusta ja menikin monta vuotta, että tajusin, ettei kaikki mummot ole samanlaisia vihamielisiä ja ilkeitä.
Ja nyt tietysti ajattelen heti pahinta mitä omien lasten mummo voi tehdä heille.
Meidän 6-vuotiaamme ei edes tietäisi mikä on luunappi. Käyttikö hän oikeasti tuota sanaa?
Tietää kun on kerrottu. Toisessa perheessä jossa käy joskus kaverin kanssa leikkimässä, pidetään kuria niinku "ennen vanhaan". Jos jotain kysyy, mitä ihmettelee, niin kerrotaan. Mutta se nyt ei tässä ollut se pääasia, vaan se että murehdinko nyt turhaan aina kun lapset käy mummolla hoidossa. Toki isommat osaa jo kertoa jos joku asia vaivaa, mutta nuorin ei osaa.
ja eiköhän jo esikoulussa lapset opi vaikka mitä sanoja. Tuntuu joillaki jo olevan aika laaja mitä oon kuullut...
tuo fyysisesti kos.-keminenhan on väärin tänä päivänä varsinkin,mutta tuosta olen eri mieltä hieman että vanhemmat kasvattaa ja isovanhemmat hellii--kyllä lapsen pitää oppia että eripaikoissa on eri säännöt......eli rakkautta ja rajoja myös sinne mummolaan......
1,5-vuotiaalle luunappien antaminen on täyttä typeryyttä. Ei sen ikäinen ymmärrä! Kun lapsi räpsyttää valoja ja sitten joku tulee ja antaa luunapin niin ei varmasti toimi. Tekee sitä vielä uudelleenkin.
Sanot anopillesi suoraan, että sinun lastasi EI kuriteta fyysisesi, ja kerrot mitkä rangaistukset ja rajat teillä on käytössä, joita mummokin sitten noudattaa.
Tuo sinun murheesi siitä että välit menee anopin kanssa on aika pieni verrattuna tuohon, että hän napsuttelee pienen lapsesi päätä.
Mä en sulattas tota jos mun lasta joku tukistais, antas luunapin tms.
Ei pidä tietenkään sulattaa että mummo jakelee luunappeja mutta jos meinaat että lapsesi menee sinne hoitoon kun itse menet töihin, niin meinaatko että mummo hellii ja lellii vaan lastasi eikä pidä mitään kuria? On eri asia jos nähdään kerta viikkoon tai harvemmin, ts. käydään vaan kylässä, silloin isovanhemmilta tuskin kysytään kovaa kurinpitoa mutta jos lapsi menee sinne hoitoon ja mummostasi tulee näin lapselle läheinen ja tärkeä ihminen, niin siellä ollaan pian helisemässä jos ei lapselle saa asettaa rajoja ja pitää kuria..
Mutta jos teillä on huonot välit anopin kanssa,niin eiköhän se silloin kannata tämän asian tiedottaminen delegoida miehellesi... niminerkillä: kokemusta huonoista väleistä anoppiin on...
Joo ymmärrän että tietenkin pitää olla myös mummolassa ne rajat ja mummon pitää saada hoitaa lasta normaalisti. Muutenkin kuin lellimällä.=) Noh, tyttö ehtii täs vielä kasvamaan ennenkuin menee sinne hoitoon ja ymmärrys lisääntyy. En tiedä nippaako se päähän vai sormille. Sitä en kysynyt. No pitää selvittää tää asia, itsekin pidän 1,5-vuotiasta niin pienenä ettei tuommonen rangaistus sovi.
Ei meillä nyt niin huonot välit ole, mutta ei myöskään kovin lämpimät.
Anna sinä mummolle luunappeja.Mummolla menee hermot sen kersan kanssa ja vielä lukitsee sen komeroon.Mummo ei ole lastenhoitaja, joten älä odota mitään ihmeitä.
Älä pelottele. On muutenkin huonoja muistoja omasta mummosta. Ja sitä tässä pelkäänkin että mummolla menee hermot ja tekee vielä jotain...Vaikka nää pelot on oman pään sisällä, eikä pidä antaa mielikuvituksen lentää liikaa.
Minun mielestäni toimit jo suorastaan vastuuttomasti, jos kaikkien näiden pelkojen ja tapahtumien jälkeen yleensä viet lapsesi sinne hoitoon päiviksi. Muutenkaan mummolat eivät ole vakituisia hoitopaikkoja, vai onko kyse kokopäiväisestä, jokapäiväisestä työstä? Itse en missään tapauksessa hyväksyisi lasteni pahoinpitelyä ja jos joku sitä olisi tehnyt, niin en todellakaan antaisi siihen mahdollisuuksia enää uudestaan.
Luonto on antanut naiselle sen ajan, jolloin hän synnyttää ja hoitaa pienet lapset. On luonnotonta panna nainen 20-30 v. tämän ajan jälkeen hoitamaan lapsenlapsia ja vaatia, että heillä riittää kykyä, kärsivällisyyttä ja voimia samalla tavalla kuin äidillä.
Isoäiti voi rakastaa lasta vielä enemmän kuin omiaan koskaan, mutta kysymys onkin hänen voimistaan, jaksamisestaan ja pinnan kireydestä. Onko voimissaan? Onko terve? Jaksaako fyysisesti nostella painavaa lasta? Kestääkö kantti toisen lapsen hoitamiseen kymmenen tuntia päivässä? Osaako kasvattaa? Ajat ovat muuttuneet, enää ei voi päästää lasta yksin pihaan, sallia hänen ajaa polkupyörällä kioskille, mennä naapuriin leikkimään. Aina on oltava mukana itse. Jaksaako mummu?
On niin helppo sanoa, että mummu hoitaa.
Miten on, mummut, hoidatteko helposti?
En ole vielä menossa töihin. Perhepäivähoito on ainut mihin suostun alle kolmevuotiaan viemään, jos ei voi olla kotona. Päiväkoti liian iso noin pienelle. Tää mummo sitä oli ehdottanut et hän ottaisi nuorimman hoitoonsa kun pääsen töihin. Ja me maksettaisiin mummolle jonkunlaista palkkaa siitä sitten.
Harmittaa kun tuli tällänen tilanne, ettei voi luottaa aikuiseen ihmiseen. Ihmettelen vaan ettei miestä taas kiinnosta mitä oma äitinsä tekee tai ei kommentoinut asiaa mitenkään.
Tarvitseeko lasta viedä mummolle hoitoon, mikäli siinä on ongelmia? Eikö lapselle löydy lastenhoitajaa mistään muualta?
Tuntuu olevan yleistä, että mummoja moititaan siitä kuinka he lapsenlapsiaan hoitavat. Siitä huolimatta lasta tuodaan jatkuvasti hoitoon mummolle.
Olet selvästi unohtanut opettaa nuorimmaisellesi, mitä EI tarkoittaa. Se pitää opettaa lapselle jo vuoden vanhana, tai saat vallattoman terroristin kotiisi jos lapsi on vähänkin vilkaampi. En minä ainakaan katselisi, jos puolitoistavuotias räpsyttelisi valoja kiellosta huolimatta, jotenkin hänelle on opetettava mitä saa tehdä ja mitä ei. On siis korkea aika itsesi opettaa nuorimmaisellesi eittä ei tarkoittaa oikeasti ei. Sen jälkeen voit viedä hänet turvallisesti mihin tahansa hoitoon.
Sinä "EI kunniaan".
Varsinainen lapsipsykologi.
Mitä yhteistä on tulevalla terroristilla ja 1,5 vuotiaalla lapsella, jonka ajatus ei yllä huomista pitemmälle?
EI mitään yhteistä.
Kärsimätön ja laiska kasvattaja olettaa, että kymmenen luunapin jälkeen taapero tajuaa ja oitis muistaa ikuisesti EI:n.
Taapero oppii sen, että toiselle karjaistaan "EI" pyllynreiästä asti, rynnätään paikalle ja lyödään kipeästi.
Mieluummin niin, että lyöty on pienempi ja heikompi. Sen se lapsi oppii.
Olisihan se laiskalle kasvattajalle hankalampaa, sanoa EI ja nostaa lapsi pois sivummalle muuta puuhamaan. Joka kerta. Kymmenen kertaa päivässä kymmenen päivän ajan.
Laiska ihminen ei viitsi sellaista. Laiskalle pitää kasvattaminen olla helppoa ilman vaivannäköä ja kärsivällisyyttä.
Jaa en kyllä väittänyt olevani lapsipsykologi, mutta et sinä ainakaan ole sitä saati kasvatusalan ammattilainen.Jos lasta palkitaan joka kerta antamalla mukavaa tekemistä kun hän tekee jotain värää, niin siitähän kehittyy nopeasti oppivalle lapselle malli..kun vaikka räpsytän valoja--äiti tulee leikkimään jotain kivaa kanssani..eli kun haluan seuraa..räpsytän valoja.jippii ja soppa on valmis. Tällä periaatteella saadaa juuri ne kauhukakarat aikaiseksi. Sillä että ei halua palkita lasta virheestä ei ole mitään tekemistä kenenkään ahkeruuden kanssa. Mutta mitäs tässä väittelemään Liina Anniina kasvattakoon omat muksunsa kuten haluaa,mutta turha kuvitella, että heitä koulussa paapotaan samaan malliin.
Kyllä ollaan opetettu ja itseasiassa nuorin ymmärtää tosi hyvin puhetta:) Kun on sanottu sillle, että "laita huoneen ovi kiinni", niin on sen jälkeen laittanut oven kiinni. Ymmärtää mitä sana "mnennään ulos" tarkottaa, hakee meinaan omat ulkovehkeet heti. Ja "ei" sanaa käytetään kyllä. Ja itse kyllä kiellän valoja räpsyttelemästä ja haen lapsen pois jos ei tottele. En anna luunappeja tai mitään muutakaan.
Sano sille mummille että käyttää sitä EI sanaa ja ottaa pois, keksii jotain kivaa tekemistä.
Ton ikäinen lapsi ei ole tahallaan ilkeä, niin että luunappeja tms.kuritusta, vaikkakin mummon mielestä sitä vanhanajan kuria, mutta ei setäs noin pientä kuriteta joka ei edes ymmärrä mitään "pahaa" tehneensä.
Miten semmoinen pikku, siis lyhyt lapsi, edes ylettyy valokatkaisimeen?
Älä vie päivähoitoon mummolle, vie perhepäivähoitoon ammattihoitajalle, saa silloin myös tärkeitä leikkikavereita.
Mieti kumman lapsi haluaa, ainakin 3vuotiaana, leikkikavereita vai luunappeja jakelevan vanhan ihmisen :)
Onhan se hyvä että lapsi saa tietää mikä on oikein tai väärin ja mummo antaa luunapin rakaudesta eikä vihasta jos ojetaa lasta oikealle tielle. Eikä se hellä tukkapöllykään ole liikaa, jos muu ei auta.
Tiedätkö, että fyysinen rangaistus on rikos nykyaikana. Luunappi tai tukistaminen ovat myös rangaistavia tekoja lapsia kohtaan, oli sitten kyseessä isovanhemmat tai vanhemmat!
Näin on. 1,5-v. on ihan vauva vielä muutenkin. Mä ottaisin puhutteluun mummon ja veisin mieluummin lapsen vaikka päiväkotiin. Siellä ei kukaan anna luunappeja.
ei päiväkodissa anneta luunappeja, mutta sidotaan jeesusteipillä tuoliin istumaan...
teillä se kurinpito on tainnut unohtua..
pieniä lapsia pitää opettaa kuin koiranpentua konsanaan.
koiranpentu tietää pennusta pitäen mitä tarkoittaa sana EI, jos sen siis pennulle opettaa. sitten kun koira osaa jo sanan EI merkityksen, sitten voi alkaa opettamaan muuta juurikin peruskäskyt: istu, maahan, anna tassua, odota jne..
jos lapsesi ei osaa edes peruskäskyn merkitystä ja häntä lellitään minkä keretään niin en yhtään ihmettele jos mummi ei katsele tuollaista, "ennenvanhaan" kun lapsilla oli kuri ja säännöt mitä noudatettiin. muistan itsekin kun äitini aina ennen kylään menoa sanoi että kylässä käyttäydytään nätisti eikä sormeilla joka esinettä ja tongita joka paikkaa.
ja nuo säännöt pitivät vaikka mentiin vain mummilla käymään.
nykyään lapsia lellitään liikaa. pitäisi mennä niinkuin koiran kanssa; ensin kuri sitten vasta hellyyttä..nykyään lapsille annetaan vain hellyyttä eikä ole mitään kuria ja sääntöjä olemassakaan, pitäisi olla vain kivaa kokoa ajan.
olisko ap:llä peiliin katsomisen paikka.
on niin paljon omia traumoja että unohtaa sääntöjen ja kurin merkityksen kasvatuksessa(mikä ei tarkoita lapsen pahoinpitelyä).
Siis koiranpentu ja lapsi on ihan eri asia! Sulla ei toivottavasti ole koiraa, muuten olet pilannut sen. Lapsi ei mene niin helposti pilalle kuin koira. Sori vaan!
Koiralle EI ON KÄSKYSANA, niinkuin TÄNNE myöskin. Siis jos jankuttanut pennulle EI joka asiassa, jos vaikka ottaa jonkun villasukat, nakertaa pikkusen jotain matonreunaa tai vaikka sun hihaa tai muuta olemattoman tärkeetä, niin silloin se sana EI ei enään tehoa!
EI OTA sanotaan vain silloin kun koiran terveys on vaarassa, siis joku paha asia suuhun otettuna, eli EHDOTON EI, siitä ei siten lipsuta. Joku villasukka on vaaraton siinä ei tartte käyttää EITÄ.
IRTI on myös ehdoton joka pitää opettaa!
TÄNNE, PAIKKA, ODOTA on myös ehdottomia mistä ei saa lipsua, nämä kun koiranpennulle oletat niin se on turvassa!!!
Kaikki muut on ehdollisia ja ei niin tärkeitä, siis niissä ei saa käyttää näitä ehdottomia kieltosanoja koskaan.
Ihmislapsille taas voi opettaa jokainen mitä itse haluaan niillä on ihmisen mieli ja älykkyys, vaikka joskus tuntuukin näin koiraihmisenä, että mun koirat on liiankin ÄLYKKÄITÄ ja ihmisen parhaita ystäviä
hohhoijaa kanssasi, luitko ihan tarkoituksella kirjoittamani kuin idiootti?
tietenkään en hoe koiralle EItä joka käänteessä, tyhmäksikö luulet?
ja kyllä, minulla on koira, englanninbulldoggi joka omaa todella itsepäisen luonteen, mutta on oppinut milloin on lupa tehdä jotain ja milloin ei..tosin vieraiden suhteen koira on edelleen yli-innokas ja ottaa kaikki vieraat vastaan todella sydämellisesti. koiramme osaa peruskäskyt muttei ole robotti.
joskus sanonkin miehelleni että ihmisten tulisi ensin kasvattaa koira kunnolliseksi ja sitten vasta harkita perheen perustamista, sillä todella usein näkee lapsia joilla ei ole minkäänlaisia sääntöjä(varmaankaan?), kun tehdään mitä sattuu ja ollaan ilkeitä ja varastellaan jne..tuollainen ihminen joka on lepsusti "kasvattanut" lapsensa tuskin kykenisi koiraa sen kummemmin pitämään, sillä jos jo lapsi oireilee noin niin koira varmaan olisi ihan mahdoton tuollaisilla ihmisillä..
mutta joo, en ole mikään sadisti, mitä tulee koiran omistamiseen ja hoitamiseen ja hellimiseen, pyrin vain käyttämään järkeäni..ja aivan varmasti koiranpentu ihan ensimmäiseksi elämässään oppii sen EI sanan, kun yrittää hieman kiusaa tehdä tai kuvittelee että on ok pureksia sähköjohtoja ja sohvankulmaa.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että jokaisen pitäisi kouluttaa onnistuneesti koira ennen kuin alkaa kasvattaa omia lapsiaan. Ja syyhän on se, että koira on NIIN PALJON helpompi kouluttaa kuin lapsi. Eli vaikka sen koiran kuinka hyvin saa tottelemaan, niin lapsen kohdalla ei välttämättä vielä onnistu sinne päinkään. Joten oikeammin lause menisi, että jos ei koiraakaan saa tottelemaan, niin lapsi olisi ihan mahdoton.
"jos lapsi oireilee noin niin koira varmaan olisi ihan mahdoton tuollaisilla ihmisillä"
Onko se sinun mielestäsi kovinkin pahaa "oireilua" kun 1,5 vuotias lapsi rämpyttää valoja. Se on niin vauva, hauskaa kun valot vilkkuu.
En lukenut kuin idiootti, enkä tunne sinua, niin en tiedä oletko tyhmä.
Hyvää työpäivää kaikille :)
pienistä asioista kuitenkin pitää aloittaa se kouluttaminen.
onkohan sillä lapsella kenties tylsää/haluaa huomiota kun rämpyttää valoja?
ja mitä se seuraavaksi on kun annetaan valoja rämpyttää huomionkipeänä, hajottaa kohta esineitä?
kaikkeen ei-toivottuun käytökseen tulee puuttua ja lapsen pitää jo pienestä pitäen oppia ns.kuka on pomo ja ketä lapsen pitää totella.
nykyään tyylinä vain tahtoo olla että lapsi määrää perheessä kaiken..esim. mitä syödään, mitä tehdään milloinkin..
ja kuten sanoin, aina ja jokaikinen hetki ei voi olla kivaa, joskus pitää olla vähemmän kivaa.
ja ihan tiedoksi, niinkin voi käydä valoja räpyttäessään että lamppu pamahtaa rikki ja sitten on lasinsirua ympäriinsä..eikö tuo ole myös ihan tarpeeksi hyvä syy opettaa lapselle että valoja ei rämpytetä jos ei halua lasinsiruja jalkapohjiinsa..
Meillä ei ole ikinä ollut lasinsirpaleita pitkin lattiaa kun lamppu on mennyt rikki.
Se on vaan poksahtanut ja sammunut, vähän ehkä mustunut, ei mitään muuta.
Eikös lapsen niinkuin koirankin pidä saada huomiota, ettei tartte sitä mitenkään kerjätä. Meillä ainakin, rakkautta jaellaan lapsille ja lemmikeille, paljon.
No eipä taida mennä perille sulle "kuriakuriakuria" haluat vaan olle se "pomo".
No, lykkyä sulle jos noilla keinoin meinaat ansaita vielä kunnioituksenkin ja halun totella sua, kun se jälkikasvu tahtoo jossain iässä kapinoida.
Koiran voi kovalla kurilla, jos hyvin käy, niin alistaa, mutta silloin se ei kunnioita sua.
Ihmislapsi myöskin tietää aika varhain mikä on epäreilua, pomo asenteella yleensä ollaan m......a
voi jeesus sun kanssasi.
silloin jos lapsi saa tarpeeksi huomiota, ja kotona on kuri olemassa, niin ei se lapsi niitä valoja rämpytä!
tuossakin mitä ap kirjoitti;
"Mutta toisaalta meillä kotona mies sanoi, kun tyttö taas rämppäs valoja, että antaa rämpätä, ei kiinnitetä siihen mitään huomiota", niin eikö tuossa tilanteessa pitäisi lasta kieltää ja opettaa että noin ei saa tehdä, sen sijaan että lapsi hakemalla hakee huomiota(oli se sitten negatiivista tai positiivista kunhan saa huomiota).
se että sinulla ei ole ollut lasinsirpaleita lattialla lampun poksahdettua, ei tarkoita sitä että se ei olisi mahdollista.
kyse onkin siitä saako lapsi kotona tarpeeksi huomiota, en ole missään vaiheessa sanonut etteikö lapselle saisi antaa huomiota, mutta kuria ja sääntöjä tarvitaan myös.
ja voin sanoa että koira kunnioittaa ja tottelee paremmin ihmistä joka on johdonmukainen ja ylläpitää kuria ja sääntöjä sen sijaan että vain leikkii ja hellii koko ajan. kyllä leikin koirani kanssa palloilla ja milloin milläkin, mutta samalla edellytän koiralta tottelevaisuutta.
sinä varmaan taas kuvittelet että olen kamala tyranni joka pieksee kaikkea elävää, mutta ei, minä en piekse en lyö, en hakkaa tai huuda, omaan vain vahvan auktoriteetin ja maalaisjärjen, joka tuntuu nykyään olevan hukassa aika monilta vanhemmilta kuin myös koiranomistajilta.
usein lenkilläni näen koiria jotka alkavat rähisemään meidän koiralle ja alkavat hyökkäilemään hihnassa, mitä tekee siinä vaiheessa sen koiran omistaja;"hyvä poika ei hypi, ollaan nätisti" samalla repien koiraa kaulapannasta eteenpäin..
minun ei koskaan ole tarvinnut pelätä että maillä koira alkaisi hyökkäilemään tai rähisemään kenellekkään koiralle, meillä koirien ohi kävellään nätisti, paitsi jos tulee tuttuja kavereita vastaan..kaverit moikataan aina.
ja mitä tulee vielä ihmislapseen ja "epäreiluun fiilikseen" niin eiköhän vähän jokainen lapsi koe että jokin asia on epäreilua jos ei saa mitä haluaa..."höh epistä"
lapsen pitää oppia että aina ei saa mitä haluaa, joskus tulee elämässä pettymyksiäkin, joskus hävitään peleissä ja joskus voitetaan, ei ole maailmanloppu hävitä tai olla saamatta jotakin.
mitä siitä tulee jos lapsi/koira saa aina tahtonsa läpi?silloinhan lapsesta/koirasta tulee se pomo joka alkaa hyppiä nenille ja osoittaa mieltä..
silloin kun lapsi/koira tietää ketä totella ja millä säännöillä mennään, niin silloin hänellä/sillä on turvallinen olo.kun tietää ja tuntee kodin kurin ja säännöt, silloin tietää mikä on toivottua käytöstä ja mikä ei.
ASIAA PUHUT! Näkee että siinä on hyvällä asenteella varustettu ihminen. Oikein huvittaa tuo luunappi -hysteria mitä tällä sivulla puidaan. Ennen annettiin tukkapöllöä ja fiksuja ihmisiä on syntynyt eivätkä edes muistele pahalla. Elänmaailmassakin emot kurittaa pentujaan eivätkä kysele että eikö saa kurittaa. Lapsia kuritetaan ei niiden kanssa neuvotella. Miksi lapset sittenn saavat hyppiä nenille...voi hellan lettas noita uusavuttomia vanhempia.
Kyllä se niin on et joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Sano Mummolle, että teillä ei käytetä luunappeja kasvatushommassa ja kysy voisiko jättää sen pois, samoin kuin kaikki muutkin fyysiset rangaistukset. Keskustelu ihmisten kanssa avaa monia mahdollisuuksia :)
Minusta kohtuutonta vaatia mummolta enää kokopäiväistä hoitamista, silloin tällöin, puoli päivää ok jos mummo itse haluaa.
Kyllä omat lapset pitäisi itse voida hoitaa ja kasvattaa, sitähän se vanhemmuuden vastuu on, eikä täällä palstoilla vikistä kun ilmainen apu ei noudata omia "pyhiä" kasvatusperiaatteita omille räkänenille, ei enää eläkkeellä todellakaan tarvitse eikä kuulu ottaa vastuuta ja kasvattaa.
Mutta kun se mummo on ilmanen hoitaja, jolle ei tarvii maksaa mitään ja vielä ostaakin lapselle ylimääräistä krääsää. Sit se kun mummolla on hoidossa, ei tarvitse välittää hoitoajoista, voi venyttää miten sattuu huvittamaan lapsen hakemista.
Moi taas. Niin, en itse ole pyytänytkään että mummo hoitaisi meidän lasta, vaan hän oli mun miehelle siitä sanonut että ottaisi sitten hoitoonsa kun menen töihin. Perhepäivähoitajalle voin myös viedä lapsen, ihan mielellään. Ja jos nyt mummo ottaa hoitoonsa, niin kyllä sille palkkaa myös maksetaan. Ei ole tarkoitus käyttää ihmistä hyväksi ja olettaa että toinen kustantaisi vielä lapsen ruuatkin omasta pussistaan.
Sinuna veisin lapsen perhepäivähoitoon. Et voi mitenkään valvoa, etteikö mummo käyttäisi fyysistä kuritusta.
En oikein jaksa uskoa, että ikäihminen pystyisi muuttamaan pinttyneitä tapojaan ja käsityksiään hyvästä lapsen hoidosta noin vain...
toisekseen hän ei ehkä jaksa olla enää niin kärsivällinen pikkulapsen kanssa. Vaihdevuodet ja ikä tuovat omat vaivansa...
Kokopäiväinen lapsenhoito on kuitenkin aika rankka pesti iäkkäälle, ja vaatii hyvää kuntoa.
Välinne pysyvät hyvinä, kun mummoa ei rasiteta liikaa.
Totta kai lapsen voisi silloin tällöin viedä, mutta että koko päiväksi about viisi päivää viikossa... aika paljon...
Jos viet nuorimmaisesi hoitoon n.3v. Niin siinä iässä alkaa jo kaipaamaan toisten lasten seuraa ja paljon virikkeitä. Siskohan hänellä on mutta on aika paljon vanhempi ja päivät koulussa.
Jos ajattelet lapsesi parasta niin vie hänet vaikka perhepäivähoitoon jossa on päivän rutiinit, askartelua, ulkoilua, leikkiseuraa, vaihteleva ja terveellinen ruoka.
Nämä asiat vaaditaan myöskin kotona lapsia hoitavilta, on jatkuvaa koulutusta ja valvontakäyntejä, ainakin kunnallisilla tai kaupungin palveluksessa olevilla.
Tosiaan lapsenhoito vanhemmalla iällä on tosi raskasta, ei se ole kokopäiväisesti mummojen hommaa.
ASIAA PUHUT nimim. kuruakuriakuria! Näkee että siinä on hyvällä asenteella varustettu ihminen. Oikein huvittaa tuo luunappi -hysteria mitä tällä sivulla puidaan. Ennen annettiin tukkapöllöä ja fiksuja ihmisiä on syntynyt eivätkä edes muistele pahalla. Elänmaailmassakin emot kurittaa pentujaan eivätkä kysele että eikö saa kurittaa. Lapsia kuritetaan ei niiden kanssa neuvotella. Miksi lapset sittenn saavat hyppiä nenille...voi hellan lettas noita uusavuttomia vanhempia.
Kyllä se niin on et joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Laitoit sitten kaksi kertaa saman viestin, no samapa tuo.
Minusta "kuriakuriakuria" on vähän liian kova ja ankara ihminen, onkohan jossain armeijan hommissa?!
Totta on kyllä, että koira on helpompi opettaa kun lapsi. Koira myös kuulee jopa kuiskauksen, huutaa ei koiralle tarvitse. Seuraa isännän/emännä ilmeitä, lukee niistä paljon. Muistaa kaikki käskysanat ei niitä tarvii opettaa joka päivä uudestaan.
Seuraa lenkillä jopa ilman talutinta. Eikä kiukuttele, on aina iloinen...lista ois pitkä..
Lapselle pitää kärsivällisesti opettaa toistoa toistojen perään, aina "unohtuu" opetukset. Vanhempana kokeilee jatkuvasti rajoja. Työsarkaa riittää hamaan tulevaisuuteen.
No puhe oli kuitenkin siitä, että kovakourainen fyysinen kuritus on KIELLETTYÄ kaikkea elollista kohtaan, myös huutaminen ja pelottelu!!
Vai mitä?