Jätän nämä palstat, vaikka uudenvuodenlupaus pääsi venymään muutamalla päivällä.
Hyvästi
Kiitos kaikesta
6284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
meitä ei kiinnosta.
Mun ikäväni taisi jäädä vanhan vuoden puolelle, mikä on helpotus, sillä kyllä sitä kestikin! Hajoamispisteessä olin jo lopuksi! :( En ole koskaan ennen niin pohjalla ja maassa ollut! Mutta jotenkin sain kasattua itseni, pikkuhiljaa..
En tiedä iskeekö ikävä enää, kohdataanko enää, unohtanut en kuitenkaan ole.. mutta nyt on huomio muissa asioissa. On muuta ajateltavaa, kun pitää itsensä kiireisenä, se on aika terapeuttista. Ja saa nukuttuakin vähän paremmin. Olen kiitollinen monista asioista elmässäni, mutta silti pieni toive elää..ja sitähän ei saa kertoa kellekään, muutoin se ei toteudu.. jos nyt muutenkaan.
Ensimmäinen askel elämänmuutokseen on jättää nämä palstat, siihen pyrin itsekin. Hyvää jatkoa ap:lle, mikä "tarinasi" onkaan!
olen nyt pohjalla ja maassa...erään vuoksi ja olipa pudotus! Minun tapaukseni on tosi tuore joten sydän itkee vielä varmasti jonkin aikaa. Vain yhtä asiaa olin odottanut ja toivonut ja kuitenkin kaikki meni niin pieleen... Toista mahdollisuutta ei varmasti tule.
Minunkin pitäisi jättää tämä palsta ja mennä eteenpäin, mutta vaikealta se tuntuu...
Minulla kun ei ole ketään kenen kanssa jutella kalvavasta asiasta, kukaan ei kuitenkaan ymmärtäisi...joten pidän kaiken sisälläni ja kärsin. Tänne nyt vaan tuli purkauduttua pahaa oloani...
Mutta päivä kerrallaan mennään!
Kuulostaa niin tutulta.. tämä palsta on itse asiassa hyvä paikka purkaa itseään, kun ei ole ketään kenen puoleen kääntyä, kun ei ole ymmärtäjää, lohduttajaa.. mutta aikansa kutakin, on hyvä alkaa tekemään pikkuhiljaa pesäeroa täältä netistä oikeaan elämään, jos tuntuu että pahimmat patoutumat on saanut purettua, eikä ikävä, katkeruus ym. ole päällimmäisenä ajatuksena. Tämä palsta oli minun "auttajani" kun elämä murjoi, sain päästää tänne koko tunteiden kirjon, ja nyt aion myös jättää ne tänne. En koskaan tietenkään unohda kokemustani, joku tarkoitus silläkin oli.. Ehkä se valkenee minulle jossain vaiheessa elämää...
Koita kestää!!! Raskasta se on aikansa, elää ikävän ja koko sen kaiken muun tunneskaalan kanssa mitä "kylkiäisenä" tulee. Vanha klisee "mikä ei tapa, se vahvistaa" todella pitää paikkansa. Niin pohjamudissa ravasin itse niin kauan että luulin etten oikeasti selviä siitä.. Mutta voimia sinulle oikein paljon, kyllä se aikaa myöten helpottaa, vaikkei nyt tuntuisikaan siltä! Askel ja päivä kerrallaan :)
Kiitos sinulle, ihanaa huomata että tuollaisia hyviä, ymmärtäviä ihmisiä on olemassa. Voimia sinullekin ja toivon kaikkea hyvää elämääsi!
Onko tämä nyt totta, ei vaan kiinnosta.