Olen jo reilun vuoden ajan ollut ihastunut työkaveriini (ollaan töissä samassa paikassa, eri tehtävissä ja nähdään vain satunnaisesti työpaikalla). Jos on enemmän porukkaa paikalla, emme välttämättä edes juttele, mutta kahden kesken meillä on ns. hyvä yhteys, joskaan ei mitään flirttiä. Hän ei välttämättä tule ajatelleeksikaan minua muuna kuin pienten lasten heteroäitinä (eipä ole koskaan tullut puheeksi, että olen ihan itsellinen totaaliyhäri :)) Hän on eronnut jo vuosikaudet sitten ja lapsetkin jo isoja, mutta joku "homotutka" mulla on, mikä kertoo, ettei tämä nainen ole 100% hetero.
Nyt työsuhteeni on päättymässä ja mietin, kertoako hänelle ihastumisestani vaiko ei ja jos kerron, niin millä tavalla? Sanonko, että olisi kiva tavata, mennä leffaan, kävelylle?? Vai kirjoitanko hänelle? Itse tykkään, että mulle sanotaan suoraan, miten asiat on, mutta tiedän, että monet kokevat suorasukaisen lähestymisen kiusallisena. Oikeastaan tiedän, että tulen kertomaan asian tavalla tai toisella, koska mitään kiusallisia tilanteita työpaikalla ei enää synny ja mukava asia kannattaa kertoa, mutta...
Miten te haluaisitte kuulla ihastumisesta?
Nyt työsuhteeni on päättymässä ja mietin, kertoako hänelle ihastumisestani vaiko ei ja jos kerron, niin millä tavalla? Sanonko, että olisi kiva tavata, mennä leffaan, kävelylle?? Vai kirjoitanko hänelle? Itse tykkään, että mulle sanotaan suoraan, miten asiat on, mutta tiedän, että monet kokevat suorasukaisen lähestymisen kiusallisena. Oikeastaan tiedän, että tulen kertomaan asian tavalla tai toisella, koska mitään kiusallisia tilanteita työpaikalla ei enää synny ja mukava asia kannattaa kertoa, mutta...
Miten te haluaisitte kuulla ihastumisesta?
Vastaukset 39
Vanhimmat
sä oot nähnyt häntä vain duunipaikalla ja nyt olisit sitte sanomassa että ihastunut oot. Miks sä et vie tota ystävyyttä eka pois duunipaikalta, kato haluuko se viettää sun kanssa aikaa ulkopuolella, onko teillä siellä luonnollinen olotila vai ei. Mistä tulee se oletus että kun vaa pääsee kertomaan ihastuksensa ni maali on tavoitettu? Eiks eka kande kattoo mitä teillä on ja onko sulla mahdollisuuksii häneen ja jos ni ehkä ihan perinteisesti hurmata eikä lyödä faktaa pöytään että hei tykkään, ota tai jätä.
Tietty nykyään kaikki uusavuttomat sanoo ett pitää sanoa suoraan, että tuntemattomallekki vaa ilmoittamaan että ihastunu on, ihan niin kuin se ois se juttu, saada sanoa se. Juttu on siinä että saa suhteen, löytää toisen kanssa sen yhteyden ja tämä toinenki tuntisi samoin kuin sä. Yksipuolista suhdetta sanotaan sinkkuudeksi. Sen saa ku haluaa vain tuoda omat tunteensa julki, välittämättä mitä toinen ajattelee tai haluaa. Mä kunnioittaisin sen verran että ottaisin enempi selvää.
Yleensä tunteilla on tapana saada sellainen efekti aikaan että niistä tekee mieli kertoa sille ihmiselle.
Se ihastuksesta kertominen on vaan yks maali monien joukossa. Main Goal on tietty ykköspesä :D hehhee
Samoin linjoilla F4ckin kanssa. Tutustu ensin vapaa-ajassa ja jos synkkaa niin sitten voit kertoa. Muussa tapauksessa pidä asia omana tietonasi.
Itsellä se tilanne, että tapasin viime syksynä töissä ihanan naisen, joka on naimisissa ja pienen pojan äiti. Tulemme hyvin toimeen ja juttua on piisannut myös työasioiden ulkopuolelta. Ollaan puhuttu sitä, että ollaan jotenkin sielunserkuksia tai -sisaruksia kun tuntuu, että niin hyvin tajuamme toisiamme.
Ennen joulua hän kertoi oma-aloitteisesti, että pitää minua ystävänään työssä. Koin sen hyvänä, sillä olen todella kiintynyt häneen. Yhteistyö jatkuu, tuleeko sivilissä tapaamisia on auki, mutta semmoisestakin hän on puhunut. En ole puhunut enkä puhu siitä, että olen myös ihastunut, sillä minusta asia on päivänselvä molemmin puolin. Kuitenkin molemmat hakevat vain ystävää, varattuja kun ollaan molemmat. En pidä sitä huonona asiana, päin vastoin.
Jos olet päätöksesi tehnyt, niin sittenhän tässä pohditaan enää miten ja milloin. Neuvoni on, että tee se kevyesti. Ei mitään ranteet auki draamaa, vaan siten, että jätät ihastuksellesi tilaa.
Itse rakastuin työtoveriini ja olin kauan aikaa että häh, eihän tää voi olla totta kun olin silloin naimisissa miehen kanssa. Kaikki meni tosi hyvin tän naisen kanssa duunissa, tultiin hyvin toimeen ja keksittiin kaikkea mukavaa työhön kuuluvaa yhdessä. Ykskaks alettiin olemaan aina vain enemmän toistemme kanssa, mutta vain työpaikalla. Avioliittoni oli huonoissa kantimissa ollut jo kauan, mutta en pidä sitä syynä ihastumiseeni. Olin kauan sitten nuorempana sinkkuna hengannut tytön kanssa ja käväissyt sängyssäkin tämän kanssa, mutta ne kokemukset olivat vähäisiä ja mitättömiä. No, aloin olla jo korviani myöten rakastunut ja läheteltiin tekstareita ja puhuttiin pitkiä puheluita parisuhteistamme, mutta myös kivoista, meidän välisistä asioista. Sitten vain kerran tunnustin tekstarissa olevani kiinnostunut hänestä "luvattoman paljon". En saanut heti vastakaikua, mutta en täystyrmäystäkään. Tämä nainen halusi edelleen olla ystäväni. Ystävyys muuttui pikkuhiljaa suuremmaksi ja aloimme tavata duunin ulkopuolella. Kaikkea en voi tähän ylös kirjoittaa, mutta monet elämän rankat vaiheet kasvattivat meidät yhteen ja löysimme toisistamme turvaa, lohtua ja suurta rakkautta, joka on yhä totta tänäkin päivänä.
Ihana elämä.
Minua itseäni lähestyi mukava työkaverini , jonka kanssa meillä synkkasi monissa asioissa. Nauroimme samoille asioille ja tykkäsimme tehdä samanlaisia juttuja . Yksikertaisesti viihdyimme yhdessä.
Olin tiukasti naimisissa monen lapsen äiti. Ikinä en ollut ajatellut naista siinä mielessä. No en ajatellut heti nytkään.
Sitten tarvitsin apua työpaikan ulkopuolisiin juttuihin ja hän oli heti valmis auttamaan. Olin onnellinen kun olin saanut uuden hauskan mukavan ja erittäin jännittävän ystävän. Tunsin että tässä oli muutakin en vain tiennyt mitä? Kunnes hän eräänä iltana laittoi minulle viestin , jossa kertoi olevansa ihastunut minuun ehkä jopa sallitun rajan, muttei halua tuottaa minulle mitään hankaluuksia sen suhteen. Silloin vain tiesin mitä se jokin muu oli. En siitä pahastunut. Suhteemme sai kauniin alun , asioita ymparilläni tapahtui, minä rakastuin ja rakkauteni häneen on vain kasvanut näinä vuosina.
"Mistä tulee se oletus että kun vaa pääsee kertomaan ihastuksensa ni maali on tavoitettu?" No en mä mitään maalia tavoittelemassa, enkä ranteita epätoivoisen rakkauden vuoksi viiltämässä, kun en edes ole rakastunut, mutta tunnen tiettyä vetovoimaa sitä työkaveria kohtaan ja ajattelen, että jos joku tykkäis musta, haluaisin sen kuulla ja ehkä sekin nainen tykkäis, jos joku kertois hänestä tykkäävänsä. Mistä mä tiedän, vaikka se nainen olis jo vuosikymmenen miettinyt, että tykkää naisista, muttei mitään aavistusta, missä heitä kohtaa! Ja jos onkin ihan hetero, niin kait keski-ikäinen nainen osaa ottaa toisen naisen ihastumisen asiallisesti vastaan.
Tosin voinhan päätellä myös niin, että koskapa hän ei ole ikinä halunnut tavata minua työpaikan ulkopuolella, hän ei minusta myöskään pidä - ei jumaleissön edes siedä mun seuraa! Mutta miksi minä en koskaan ole uskaltanut pyytää häntä minnekään? En siksi, että hän olisi vastenmielinen, vaan siksi, että työkaverin ns. iskeminen saattaisi luoda kiusallisen ilmapiirin. Nyt kun jätän työpaikan, voisin ihan hyvin kertoa tunteistani - ja ei, ne eivät edelleenkään ole traagisia ranteidenviiltofiiliksiä. Ihan vaan normaalisti tykkään ja olen seksuaalisesti kiinnostunut saman ikäisestä ihmisestä.
No ehkä kerron, ehkä en. Mutta voinhan mä täällä sitten jälkijunassa kertoa, kerroinko vaiko enkö :D
miksi sä et kysy kun olet jättämässä työpaikkasi ett haluisiko hän pitää yhteyttä vielä sun kanssa? Mun mielestä se on vaa tökeröä mennä sanomaan ett ai nii, mä oon ollu ihastunut suhun jo kauan. Jos toinen ei ole edes antanut ymmärtää mitään sen suuntaista ett fiilikset on samat.
Toi sun miälenvikainen läpänderi ett kun se ei ole halunnu tavata sua työajan ulkopuolella ni ei varmaa sitte ees siedä sun seuraa, kertookin oikeestaa aika paljon.
Mene sanomaa, älä mene sanomaa, lopputulos on sama.
Ja ihan yleisesti, eiks kukaan enää viitsi nähdä vaivaa toisen hurmaamiseen, vaan eka haudotaan niit omia tunteita päänsä sisällä ja kasvatetaan sitä yksipuolista tunnetta kunnes saadaan sanottuu että HEI MÄ OLEN IHASTUNUT, sitten odotetaa miten käy toivoen parasta. Mahtavaa,
f4ck, kiitos kommenteista. Palautit mut maan pinnalle.
Itselläni oli samantapainen tilanne kerran ja päätin sitten sanoa, että sullahan on mun numero, ota yhteyttä jos vaikka haluat seuraa terassille tai jotakin. Ei hän koskaan yhteyttä ottanut, mutta en kadu yhtään sanojani, tein mitä tehtävissä oli. Ilman mitään tunnustuksia ihastumisesta. Jos hän olisi ollut ihastunut/halukas tapaamaan, hän olisi kyllä sitten ottanut yhteyttä. Kauniisti häntä edelleen muistelen joskus.
tämä on ihan hyvä esimerkki siitä miten asiassa voisi edetä. Omien tunteiden ilmituominen tilanteessa jossa esim ap on, ei mitää hajuakaan toisen kiinnostuksen asteesta, olisi hyvin itsekästä, "lopetan duunit täällä, olen ihastunut suhun, moikka". Siinä ei kauheesti anneta toiselle armoa vaan sysätään koko omassa päässä keitetty soppa kuumana toisen syliin.
No must toi ei ole ollenkaan hyvä esimerkki miten edetä.... todeta toiselle että sulla mun numero soittele jos haluat. Eli jos on itse kiinnostunut niin kaikista mauttomin tapa on vedota johonkin olemassaoleviin yhteystietoihin sillä verukkeella jättää pallo toiselle! Haloo?! Tietäähän se ihminen itekin että sillä on numero ja kaiketi voi halutessaan ottaa yhteyttä, sen takiahan yhteystiedot on olemassa.
Jos on ite ihastunut/kiinnostunut niin pikkusen enemmän vaivaa jos jotain haluaa tai toivoo tapahtuvan. Muuten on turha nyyhkytellä että eipä sitäkään näköjään kiinnostanut kun ei ikinä ottanut yhteyttä, huhhuh.
Tollasen voi nyt heittää ihan kelle tahansa, eikä sen tarvi merkitä mitään.
Jos avautuu tunteistaan ja ihastumisestaan niin silloin on ainakin avannut pelin tosissaan. Ei mitään puolihuolimatonta heittoa "soita jos kiinnostaa"...
Ja eihän se tarkoita että jos kertoo ihastumisestaan että sit on kaikki tehty ja voi jäädä lepäämään laakereillaan. Ei, vaan jos tunteistaan avautuu niin sen jälkeen on korrektia ehdottaa myös jotain konkreettista. Toinen osapuoli tietää sen jälkeen missä mielessä toinen on liikkeellä ja voi halutessaan vastata siihen tai jättää vastaamatta.
Näin se menee, mulla.
Mutta jos ihastuksen kohde ei ole itse tiedostanut mitään kiinnostusta aiemmin naisiin ja saa kuulla että toinen on ollut häneen ihastunut niin se voi peästyttää niin että vastaa automaattisesti kieltävästi tapaamisehdotukseen. Mutta jos samaiselle ihastuksen kohteelle antaakin aikaa ensin tutustua työn ulkopuolellakin ja vapaamuotoisesti tavata ensin niin se voi hänelle olla pienempi kynnys lähentyä toisen naisen kanssa kuin se, että saa suoraan tietää ihastumisen tunteista. Näin mä näen asian, mutta jokainen toimii omien vaistojensa ja tutkiensa kanssa, tietenkin.
Lähetä sähköposti tai viesti puhelimeen. Tai ota yhteyttä fasebookin kautta. Tai sano suoraan Kyllä sä voit tunteesi kertoa, sehän on vain pieni hetki elämäsi historiassa. Siitä voi tulla se suuri hetki jos kemiat kohtaavat. Tee se jo tänään, mitä odotat? Nyt toimeen ja anna mennä.
Tajuan f4ckin pointin. Itse tunnen suurta vetoa erästä naista kohtaan ja on sellainen sanomaton yhteys että tajutaan toisiamme ja nauretaan paljon yhdessä, ollaan samalla taajuudella. Kumpikaan ei ole sanonut olevansa ihastunut, mutta kumpikin tietää että molemmat nauttii toistensa seurasta hyvin paljon, sen vaan tuntee. Me tavallaan ajaudumme lähemmäs toisiamme, tavatessamme tulee aina puheeksi että koska nähdään seuraavan kerran. On hymyjä ja pikkukosketuksia puolin ja toisin ja kaikki on niin luonnollista. Häntä kuunnellessani ja katsellessani tulee usein mieleen ajatus kuinka hyvältä tuntuukaan olla siinä hänen kanssaan. En tiedä ollaanko me vain "sielunsiskoja" vai ajaudutaanko intiimimpään suhteeseen, ihaninta on että hän on minun elämässäni.
Vetovoima, kiitos hyvästä kirjoituksestasi. Mielestäni juuri tästä tässä on kyse, kun nautitaan toinen toisensa seurasta ja silloin on tärkeintä se, että saa pitää toisen jotenkin elämässään ilman vaatimuksia tai etukäteisodotuksia. Hän nimittäin tietää, että olen naisen kanssa ja siinä mielessä tuleekin joskus mieleen, että ehkä tämä hänen ystävällisyytensä on todellisuudessa sitä, että olen hänestä eksoottinen kaverina. Mutta minua se ei haittaa, parasta on ollut se, ettei hän "suhtaudu" minuun mitenkään, päinvastoin suhtautui mielestäni relammin sen jälkeen kun sai tietää.
Vetovoima, juuri tuosta elämässä on kyse: että löytää jonkun jonka kanssa on hyvä olla yhdessä, miten vaan. Jos siihen tulee jotakin intiimimpää, so what? Jos jonkun kanssa on hyvä olla, miksei silloin myös rakastaa häntä rakkauden kaikilla ilmenemismuodoilla? Minä ainakin osoitan naiselleni kaikin tavoin rakastavani häntä. Kunnioitan hänen toiveitaan ja halujaan niinkuin missä tahansa parisuhteessa tulisi tehdä. Elämä ei ole helppoa, mutta Rakkaan kanssa se on helpompaa. Takuulla.
Mun tapa käsitellä mutkikkaita asioita: mieti nukkumaan mennessä selkeä kysymys, johon haluat opastusta. Vastaus tulee uniin jossakin muodossa. jos ei heti samana yönä niin melko pian kuitenkin. Tähänkin harjaantuu ajan kanssa. Suosittelen kokeilemaan, ei menetä mitään.
Mietin mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi jos minulle ei olisi rohkeasti kerrottu tunteita jota minuun tunnettiin.
- En olisi tiennyt mitä on kun rakkaus roihuaa rinnassa ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Saada antaa hellyyttä sydämensä kyllyydestä. Kirjoitella ihania viestejä kun kun toinen on töissä tai muualla. Saada vastaan ottaa viestejä ja värähtää mielihyvästä viestiä lukiessa. Saada sanoa rakastan sinua jopa useamman kerran päivässä. Eikä se menetä merkitystään vaikka sitä sanoisikin. Ikävöidä kun ei nää toista. Olisin jäänyt paitsi kokonaisesta elämästä.
ei kukaan ole sanonut ettei pidä sanoa, vaan miten ja missä vaiheessa. Käsittääkseni joskus oon hyvä antaa suhteen ensin kehittyä ennen kuin sanoo mitä tuntee. Ap:n tapauksessa tuntuu ett heillä on hyvin tyypillinenkin työpaikkakaveruus. Tuntuisi jotenkin jopa kömpelölle mennä sanomaan ennen lähtöään ett on ihastunut.
Ehkä kannattaisi vain olla pikkuisen vielä kärsivällinen, koittaa viedä kaveruus työpaikan ulkopuolelle ja antaa kummallekkin mahdollisuuden kehittää suhdetta.
Se tunne joka sisälläni on hänen läheisyydessään on mahtava. En itsekään tarkoittanut etteikö ihastumisesta jossain vaiheessa pidä sanoa. Ensin vaan on kiva tutustua ja lähentyä ja saada tietää toisesta enemmän. Toki on monikin kestävä rakkaussuhde roihahtanut käyntiin parissa päivässä eikä siinä ole mitään väärää. Kukin tavallaan ja tilanteen mukaan. Tärkeintä, että jokainen joskus elämässään saisi tuntea sen voimakkaan ihanan rakastumisen tunteen.
.....norssi13, sinuna kertoisin, jos ei nyt kasvotusten, niin vaikka tekstarilla. Itse varmaan hämääntyisin, jos minulle laukastaisiin päin naamaa, vaikka samoin tuntisinkin. Päin naamaa sanottuna on niin helppo kieltää tunteet, mutta tekstari antaa aikaa miettiä. Koeta edes !
Kerro hänelle ensin omasta suuntautumisesta tyyliin toivottavasti tämä ei tule järkytyksenä mutta olen niinku kiinnostunut myös naisista jne. eli elä räväytä suoraan päin näköä että olet juuri hänestä kiinnostunut. se on liian tungettelevaa jotenkin.
Kun kysymys oli että miten haluaisin jonkun kertovan minulle, niin mielluumin noin koska silloin voin vielä perääntyä tai ottaa askeleen eteenpäin.
kerro vielä neuvoosi jatko miten ja missä vaiheessa kertoa olevansa lesbo, kun suhde on työsuhde ja käsittääseni ei mikään syvällinen. Meniskö ap vaan sanomaan, moi oon muuten lesbo. Yhtä hyvin se vois räkästä sen ett on ihastunut. Sama hienovaraisuus.
Miks ei ystävysty duunin ulkopuolella, katso haluaako toinen edes sitä.
alkuperäinen kysymys oli että mitenkä kertoo kun kertoo kuitenkin, eli vastaukseni oli lähinnä siihen.
Minä haluaisin että joku tulisi sanomaan sen minulle noin jos tulisi, että voisin lähteä joko kytkemään siitä tai sanoa että tämäpä sattui kivasti kun minäkin olen kiinnostunut naisista :D lievästi sanottuna.
Tietenkin olisi suotavaa että he tutustuisivat vähän paremmin, ottaisi vaikka selvää toisen harrastuksista taikka kiinnostuksen kohteista.
kehittäisi jonkun tekosyyn millä voi kysyä vaikka kuntosalille,(kun ei ole mitään eikä ketään seuraa, sukulaiset asuvat muualla, olen juuri muuttanut) tai taidenäyttelyyn, tai sitten koiran kanssa lenkille. tai kysyä harrastuksista ensin, ja sitten räväyttää että juuri aloinkin harrastamaan sitä sekuntti sitten ja ei vaan ole ketään kenen kanssa menisin, tulisitko sinä?
tästä sai kyllä ny sen kuvan että suosittelen valehtelua. Ei kun pitää totta puhua, mutta ne voi sanoa alussa sillei vähän pehmeämmin.
niin, luuletko että ihmisen jonka tuntee ja josta välittää, paljastuksen ottaisi toisin kuin duunikaverin jonka kanssa kippaa kupin kahvia kahvihuoneessa? Tunteita ei saisi käyttää hyökkäykseen tai pelkästään itsekkäästi ja jos ap heittäisi ilmoille tuollaisen ilmoituksen, eiks se vähän ole kumpaakin.
Toiselle voisi antaa mahiksen, itselleen voisi antaa mahiksen. Tunteet syntyy aina jostain, ap;lle ne on syntyneet jostain. Kohde ei ihan ole samassa tilassa. Syttyisikö sen tunteet kun työkaveri paljastaa ihastuksensa? Voihan se olla että uteliaisuus heräisi, mutta joskus kannattaa nähdä enemmän vaivaa.
Ulos voi pyytää rehellisestikkin, käsittääkseni jos sanoo: lähdetkö leffaan kanssani joskus? se ei ole mikään salakieli tai pyyntö alkaa olemaan. Se on hyvin helppo eka askel katsoa haluaako toinen viettää aikaa kanssasi.
heterot menevät aika suoraan asiaan, esimerkiksi tässä tapauksessa jos olisi mies ja nainen olisi helppoa jomman kumman tehdä aloite ja kysyä vaikka kahville. että olen katsellut vähän sillä silmällä ja olis kiva käydä kahvilla ja katsoa tuleeko siitä jotain..miksi ei naiset voi tehdä tuota samaa?
Olisi paljon helpompaa vaan sanoa näin, ja jos toinen ei ole kiinnostunut pätkääkään naisista, tai ap:sta itsestään niin sehän on sillä selvä.
ei sitä sen kummemmin tarvitse miettiä, kun eivät edes samassa duunipaikassa enää ole kohta.
Koska nythän siinä käy niin, että jos ap ei tee aloitetta se jää siihen. jää sitten miettimään miten olisi voinut käydä jos olisi jotain tehnyt.
On se sitten kahville pyytämistä, kertomista että on kiinnostunut naisista ja perään että haluatko lähteä kahville vaikka tiedät tämän, se kannattaa tehdä mieluummin kun jäädä pähkäilemään ja kaipailemaan.
jos toinen ottaa asian huonosti, niin sekin on parempi kun jokin selvyys siinä on.
olen sitä mieltä myös että kannattaa tutustua ensin mutta tuossa tilanteessa se ei ehkä ole niin yksikertaista. ainakin sinne kahville pitäisi pyytää.
olisi kiva tietää mitenkä tässä kävi? :)
No, menipä taas monimutkaseksi! Eikö alunperin ollu vaan tarkotuksena kertoa, että "musta on aina ollu jotenki kiva nähä sua täällä työpaikalla, ja mustois kiva nähä sua joskus. Lähtisikkö vaikka elokuviin?" Meneekö jonku keski-ikäisen naisen elämä tollasesta kysymyksestä sekaisin ja terapiaan kävelemällä joutuu kulkemaan, kyllä terapiaan jalakasin tarpoo, kun nainen on sanonut että kivat fiilikset hänestä tulee?
No jaa... En nyt tiedä, onko asian suoraan kertominen mitenkään epäasiallista. Itse ainakin tykkään rehellisyydestä, se puree todella paljon paremmin kuin mikään kiertely tai kaartelu. Vaikken olisi pätkän vertaa kiinnostunut, arvostan kyllä sitä, jos joku henkilö tulee kertomaan olevansa kiinnostunut tai ihastunut, olipa enemmän tai vähemmän tuttu.
En kuitenkaan tokaisisi omaa ihastumistani hätäisesti kahvitauolla kupinreunan yli. Voisin kertoa asian työpaikalla, jos työpäivä olisi loppumassa ja tilanne olisi varmasti rauhallinen ja kahdenkeskinen. Esimerkiksi jommankumman työhuoneessa silloin, kun olisin varma siitä, että kaikki muut tai ainakin melkein kaikki muut ovat jo varmasti poistuneet tai eivät ainakaan tulossa häiritsemään enää saman päivän aikana.
Mieluiten esittäisin toiselle kutsun tulla kahville, kävelylle, illalliselle tai luokseni. Kahville tai kävelylle silloin, kun liikkuisin epävarmemmalla maaperällä. Illalliselle tai luokseni silloin, kun olisin suhteellisen varma siitä, ettei toinen pyörry kauhusta asian kuullessaan tai juokse hädissään karkuun kesken aterian. Ja sitten kertoisin asiani keskustelun lomassa, niin että tilanne olisi rauhallinen ja toisella osapuolella olisi tilaa reagoida kuulemaansa, tavalla tai toisella.
Kutsun esittäessäni toteaisin varmasti yksinkertaisesti tilanteen, eli tulossa olevan poislähtöni ja sen, että haluaisin viettää toisen kanssa hetken aikaa ja keskustella rauhassa kahden kesken. Siitä voisi jo jollain tasolla päätellä, että minulla on jotain tärkeämpää sanottavaa.
Elämäni aikana olen tullut aika varovaiseksi varsinkin ns. heteronaisten kanssa. Mikäli minulla on jotain tunteita, haluan kertoa ne suoraan ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Muuten tuntisin ikään kuin pettäväni toisen luottamuksen salaamalla jotain olennaista. En halua toimia kaveruuden tai ystävyyden varjolla silloin kun tiedän, että minulla on myös muunlaisia tunteita. Mutten toki myöskään ajattele, että ihastumisen kertomisen jälkeen koko pallo jää toiselle. Siitähän se tutustuminen vasta alkaa, mikäli sille annetaan mahdollisuus.
Olen niin korviani myöten ihastunut kuin vain olla voi. Ajattelen häntä päivin ja öin ja seuraavan näkemisen odotus tuntuu pitkältä. Viimekertainen kohtaaminen oli ihaninta mitä tässä "tunnusteluvaiheessa" voi olla, välillämme suorastaan väreili kun hän säteili edessäni. Ajantaju katoaa aina hänen lähettyvillään, keskityn vain hänen keimailuunsa ja miettimään miten joku voi olla niin kaunis ja ihana. Parasta on tunne siitä että asiat etenee sulavasti itsestään, me vain annetaan virran viedä. Tällainen vaihe on kestänyt jo jonkin aikaa mutta toisaalta eipä tässä ole kiire mihinkään. Mitä enemmän tutustun häneen sitä voimakkaampaa kiintymystä tunnen häntä kohtaan. Ehkä pian koittaa se päivä jona uskallamme nämä kaikki tuntemukset pukea sanoiksi toisillemme, päivä jona olemme vihdoin niin lähekkäin että ihoa polttaa.
uuuuuh...mama ;) onnee vaan teille!
Ihanaa kuulla, että olet noin "pistoksissa".:) ja tykkäätte täysillä toisistanne. Minun työtoverini muutti sitten tänään sinne uuteen työpaikkaansa, välimatka ei ole pitkä ,mutta silti se TUNTUU pitkältä. Olen nähnyt häntä tähän mennessä joka päivä, nyt ehkä n. kerran viikossa tunnin ajan. Kyllä kieltämättä suru tulee puseroon. Hän tietysti keskittyy nyt uuteen työporukkaan tutustumiseen ja sinne kotiutumiseensa. Eilen oltiin vierekkäin syömässä ruokiksella ja hän tuli ihan kylkeen kiinni istumaan ja oli oma hurmaava itsensä. Juteltiin siitä, että yhteistyö jatkuu ja se on tärkeätä. Toivon tietysti sitä, mutta jollain tasolla ymmärrän ettei hän kuitenkaan kaipaa (ainakaan vielä) minua samalla tavalla kuin minä häntä.
Ajattelen kuitenkin, että näin on hyvä. Pääasia, että hän on jotenkin elämässäni vielä mukana.
tämä uusi tilanne voi olla ihan aidosti vain hyvä asia teidän suhteellenne, usko pois! säilytä luottavainen ja kiitollinen mielesi ja elä hetki kerrallaan. tarinanne etukäteinen rakentaminen johtaa harhaan.tein itse sen virheen, vaikka kaikki näytti hienolta. päivä kerrallaan on hyvä viisaus
Mites aloittajan tilanne on edistynyt ? Itselläni on ollut todella ristiriitainen olo työtoverini muuton jälkeen. En ole koskaan ennen kokenut tällaista, että kaipaan toista niin paljon joka päivä, että tekisi mieli tehdä tikusta asiaa. Ollaan nähty pari kertaa porukassa, mutta ei siis kahdestaan. On kuitenkin oma hymyilevä itsensä ja olen aina niin onnellinen ,kun nähdään tai edes kuullaan hetki puhelimessa.
Siitä olen samaa mieltä, että "ero" tekee hyvää. Ystävyyden rakentamisessa on tärkeätä, että molemmilla on oma tlansa ja hyvä olla siinä. Huomasin kuitenkin viimeksi puhelimssa, että jutut jäävät aina "kesken", - tiedättekö mitä tarkoitan?
Ketjun aloittaja on edelleen ihan alkutekijöissään, eli samoissa töissä eri hommissa tämän kivan naisen kanssa. Toisinaan nähdään ohimennen, joskus jutellaan enemmän.
Ja tähän aloituksestani jatkuneeseen ketjuun nyt pitää lisätä se mun alussa kirjoittamani: eli ei tässä ole kyse mistään latautuneesta, ilmaisematta jääneestä intohimosta. Jos alussa ilmaisin itseni epäselvästi, niin kyse on tosiaankin vain siitä, että tykkään yhdestä ihmisestä, olen ihastunutkin, mutten todellakaan mitenkään "kuolemanvakavasti" :) Ajattelin vaan, että olis kiva kertoa, että hän on työpaikallani ollut se, kenen näkeminen saa hymyn huulille ja olon kevyeksi. Itse en tosiaankaan panisi pahakseni jos joku, oli sitten mies tai nainen, sanoisi minulle noin.
Tottakait mulla on tästä ihmisestä myös lihallisempia unelmia seesteisten yhdessäolonkuvitelmien lisäksi (ja joo, olen jonkun mielestä taas hullu kun mulla on mielikuvituselämää), mutta entä sitten? Ei mun pointti ihastumisesta kertomisessa ollut siinä, että meistä välttämättä tulisi vuosisadan rakkaustarina, vaan siinä, että ihmiset yleensä tykkää kun niille kerrotaan kivoista asioista :D
mitä sä sitten arvot, senku menet sanomaan ja laittamaan hymyn sen naamalle. Mutta tiedoksesi ett melkein tuntemattoman, samaa sukupuolta olevan ihastumisilmoitus ei aina ole se joka tuo hymyn huulille. Mä en ymmärrä etkö sä osaa muuten ilmaista ittees kuin kertomalla ihastuksestas. Miks sä et sano että sen kans on kiva jutella ja se saa aina hymyn sun kasvoille.
Sä jo nillitit Oulu ketjussa miten aikuiselle ihmiselle ei voi sanoa muka ihastumisensa ilman ett tää siitä järkkyttyy. Miksi sä sitten et mene ja sano. Jos toi on sun mielipiteesi.