Miksi lestadiolaisuus hajosi?

Kerman lorauttaa kahvin sekaan SRK ja sokerin hoitelevat halukkaille 70-luvun sankarit.

Kahvia kaataa belsebuubi, hoh, hoh, hoo, kylläpä murjaisit hauskan vitsin.
Vallanhimoa esiintyy toki muuallakin, kuin uskonnollisissa kööreissä.
Sitä esiintyy kaikkialla, alkaen lasten hiekkalaatikoilta päätyen yhdysvaltain presidenttiin.
Ei ole olemassa poppoota, jossa vallanhimoa ja väärinkäytöksiä ei esiintyisi.
Sitä löytyy ensinnäkin omasta itsestä, työpaikalta, omasta perhepiiristä ennenkaikkea.

Elämä on siis taistelua vallasta ja omista eduista.
"Minä oon minä ja muut ei oo mittää, sano Rannanjärvikin aikoinaan!"

Onko lestadiolaisuudessa siis vallanhimoa ja oman edun tavoittelua.
No onhan sitä, mutta on sitä kaikilla muillakin.
Siksipä tästä asiasta ei pidä tehdä mitään numeroa.
Emme voi elää sellaista elämää, että olisimme ystävät kaikkien kanssa ilman mitään hankauksia ja säröjä.
Ihminen ei kertakaikkijaan sellaiseen pysty.

Lenin yritti kerran luoda ihanneyhteiskuntaa sosialismin periaatteilla ja mikä oli tulos.
Vaikka aate olis hyvä, niin ihmiset eivät pystyneet elämään aatteen ihannoivalla tavalla, vaan panivat sen kertakaikkisen fiaskoksi.

Uskovaisen tapa elää on eräänlainen jalo aate, mutta se ei toteudu, elikkä ihmiset eivät pysty tai halaukkaan elää sillä Kristuksen osoittamalla lähimäisen rakkauden tavalla.
Näkihän tuon jo Kristuksen aikana, miten kävi.
Jeesuksen hieno aate kärsi takaiskun ja hänellä oli vain kourallinen kannattajia.

Ei vanhoillislestadiolainen pysty elämään sillä tavalla, kuin Kristus tarkoitti.
Nyt täytyy kuitenkin muistaa tämä vanha totuus, että vaikka vanhoillislestadiolaisuus on raadollinen uskonto, sen jäsenet voivat uskoa kurjat syntinsä anteeksi ja Kristus kyllä antaa, sillä hän tietää, millaista tekoa me olemme.
Olemme hauraita ja vikapäät moneen syntiin.
Kurjinkin syntinen ja tupakoija saa uskoa aina synnit anteeksi, vaikka jatkaisi kurjaa syntistä elämäänsä ja tupakointiaan päivästä päivään.

Siinä se on jokainen UH EL ja RS syyttivät vanhoillisia liiasta evankeelisuudesta.

Heidän mielestä olisi pitäny ruoskia itteä enemmän itsetutkiskelulla.

Yksinkertaisesti siitä syystä, kun Kittilän pahtapäät hylkäsivät Laestadiuksen ja Raattamaan opetukset. Ottivat sitten oman maakunnan kauppamiehet opettajikseen jotka sian ravalla täyttää heidän ruokahalunsa.