henkemme tavaa
uutta ja vanhaa,
mukamas niin
uljasta maailmaa
turvallista ja
laiskaa toimettomuutta
hien ja hormonien
mehiläispesämäistä
kuhinaa,
kihelmöintiä päänahassa
ja silti
rakastaa hiljaisuutta,
joka näkee
ja kokee ympäristönsä
nousut ja laskut,
ilmaa ja avaruutta
ystävyyttä, joka
on muurattu betonista
ja silti kaatuisi
kuin keila nähdessään
rakkaansa alastomana
säkkärälle kiertyneen
suhteensa, jossa
leuat liikkuivat
saamatta sanakaan
suustaan
ympärillä oli
leijunut vain
fyysisyyden ja
läsnäolon aura
ihmisiä, jotka
olivat enemmän tai
vähemmän oman
nahkansa vankeja
etsiessään ainoastaan
vartalon ja
kasvojen piirteitä,
miellyttämisen
kaunis maailma
sokeus, jonka
tehtävä oli
ylläpitää uskottavuuden
julmaa muuria
ilman että
sisimmässään
olisi kertaakaan
kipinöinyt
että sielu
olisi päässyt tuttuun
maalaisidyllin raamiin
söpöstelyyn tarvitaan
hyviä ominaisuuksia,
jotka on haudattu
syvemmälle,
kompaktimpaan pakettiin
mitä geenit
voivat koskaan tarjota
sen jos ymmärtää,
koskettaa
ottaa vastaan
yrittämättä repiä
henkeä ruumiista
tai älyä tunteesta
halua ryömiä,
hyväksyä todellisuus
ilman sanoja
ja rajoja
näkee silmät,
katsoo ja
katsoo
tahtomatta hehkuu
ihon ja kehon
lämpö,
pehmeät huulet
ja keveästi liikkuva
hahmo
hengitys kaulallaan
kuinka katsomalla
huomaa henkisen
maailman siirtyvän
kerta kerralta kauemmaksi
kuinka veri
virtaa suonissa,
laskien lapsenomaiseen
haltioitumiseen
kuin merelle
lähtevä purjehtija
tutkii koko elämänsä
ylösalaisin
juomalla,
antaen
hilpeytensä tarttuu
tehden samassa
piirissä olevista
melkein lapsuudenystäviä
saaden aikaan
aallon, joka
tulvii rauhaa
ja rakkautta
lausuen tunteita
innoittavia ja
tukahduttavia
paljastaen salaisuutensa,
valheita,
totuuksia
raivoavaa merta
vastustelevat
tyyneyttä ja
turvallisuutta
rakastavat parit
pyrkien ulos
niistä huoneita,
ovista, joita sielun
kyyneleet kastelevat
toivoen rakkauden
voivan pelastaa
koputtaen
koputtaen kovempaa
toivoen voivansa
erottaa hyvän
pahasta,
pystyen olemaan
Oidipusta viattomampi
sillä ihminen ilman
unelmia on
sokea tai kuuro
rakentamalla muurin
sielunsa ja
paratiisin väliin
auringon laskun
mereen,
sen vaihtuminen
kuuksi, jota
pitkin uneksijat
eivät löydä
paikkaansa onnelasta
mahdottomuudesta, jota
ei ole olemassa,
on vain ihmisiä,
jotka eivät uskalla
hyväile pelkoa
haavoittuvuuden koko
voimalla
huokaile elämän
monimutkaisuutta
järjen ääntä
pimeässä
http://www.youtube.com/watch?v=ymLB3AwyRjk
uutta ja vanhaa,
mukamas niin
uljasta maailmaa
turvallista ja
laiskaa toimettomuutta
hien ja hormonien
mehiläispesämäistä
kuhinaa,
kihelmöintiä päänahassa
ja silti
rakastaa hiljaisuutta,
joka näkee
ja kokee ympäristönsä
nousut ja laskut,
ilmaa ja avaruutta
ystävyyttä, joka
on muurattu betonista
ja silti kaatuisi
kuin keila nähdessään
rakkaansa alastomana
säkkärälle kiertyneen
suhteensa, jossa
leuat liikkuivat
saamatta sanakaan
suustaan
ympärillä oli
leijunut vain
fyysisyyden ja
läsnäolon aura
ihmisiä, jotka
olivat enemmän tai
vähemmän oman
nahkansa vankeja
etsiessään ainoastaan
vartalon ja
kasvojen piirteitä,
miellyttämisen
kaunis maailma
sokeus, jonka
tehtävä oli
ylläpitää uskottavuuden
julmaa muuria
ilman että
sisimmässään
olisi kertaakaan
kipinöinyt
että sielu
olisi päässyt tuttuun
maalaisidyllin raamiin
söpöstelyyn tarvitaan
hyviä ominaisuuksia,
jotka on haudattu
syvemmälle,
kompaktimpaan pakettiin
mitä geenit
voivat koskaan tarjota
sen jos ymmärtää,
koskettaa
ottaa vastaan
yrittämättä repiä
henkeä ruumiista
tai älyä tunteesta
halua ryömiä,
hyväksyä todellisuus
ilman sanoja
ja rajoja
näkee silmät,
katsoo ja
katsoo
tahtomatta hehkuu
ihon ja kehon
lämpö,
pehmeät huulet
ja keveästi liikkuva
hahmo
hengitys kaulallaan
kuinka katsomalla
huomaa henkisen
maailman siirtyvän
kerta kerralta kauemmaksi
kuinka veri
virtaa suonissa,
laskien lapsenomaiseen
haltioitumiseen
kuin merelle
lähtevä purjehtija
tutkii koko elämänsä
ylösalaisin
juomalla,
antaen
hilpeytensä tarttuu
tehden samassa
piirissä olevista
melkein lapsuudenystäviä
saaden aikaan
aallon, joka
tulvii rauhaa
ja rakkautta
lausuen tunteita
innoittavia ja
tukahduttavia
paljastaen salaisuutensa,
valheita,
totuuksia
raivoavaa merta
vastustelevat
tyyneyttä ja
turvallisuutta
rakastavat parit
pyrkien ulos
niistä huoneita,
ovista, joita sielun
kyyneleet kastelevat
toivoen rakkauden
voivan pelastaa
koputtaen
koputtaen kovempaa
toivoen voivansa
erottaa hyvän
pahasta,
pystyen olemaan
Oidipusta viattomampi
sillä ihminen ilman
unelmia on
sokea tai kuuro
rakentamalla muurin
sielunsa ja
paratiisin väliin
auringon laskun
mereen,
sen vaihtuminen
kuuksi, jota
pitkin uneksijat
eivät löydä
paikkaansa onnelasta
mahdottomuudesta, jota
ei ole olemassa,
on vain ihmisiä,
jotka eivät uskalla
hyväile pelkoa
haavoittuvuuden koko
voimalla
huokaile elämän
monimutkaisuutta
järjen ääntä
pimeässä
http://www.youtube.com/watch?v=ymLB3AwyRjk
Vastaukset 4
Vanhimmat
"hyväile pelkoa
haavoittuvuuden koko
voimalla"
Miten kauniisti runoiltu.
Kiitos
Hämärän hetkellä hyvän huomenen toivotus
Kiitos itsellesi ja hyvää illanjatkoa.
Hyvin runoiltu, pidin erikoisesti tästä
"auringon laskun mereen,
sen vaihtuminen kuuksi, jota pitkin
uneksijat eivät löydä paikkaansa
onnelasta"
Kiitos Liona, sinä olet tämän päiväinen onnela, enemmän kuin aurinko ja sen kuut ;)