Lopetin peruskoulun vähän alle vuosi sitten ja hain amikseen opiskelemaan. En tiennyt/tiedä yhtään mitä haluan tehdä isona joten hain sinne minne pääsin ja mikä kuulosti vähän kiinnostavalta. Nyt oon huomannut että tuo ala ei oo todellakaan mun juttu ja ei kiinnosta yhtään käydä siellä. Joka aamu on vaikeaa lähteä kouluun ja pysyä siellä. Kärsin myös masennuksesta. En tiedä yhtään mitä voisin tehdä koska en pysty jatkamaan tuolla opiskelua, tiedän sen, mutta mikään ala ei oikeastaan kiinnosta ja niihin en pääse korkean pisterajan takia jotka kiinnostaisivat. Haluaisin pitää välivuoden ja parantua masennuksesta, mutta vanhemmat eivät suostu koska eivät ymmärrä tilannettani. Tuntuu että oon ihan hukassa mitä teen nyt ja voimat ei riitä. Itsarikin tuntuu läheisemmältä ajatukselta kuin eläminen.
Elämä umpikujassa
cloud
3119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kehottaisin sinua puhumaan asioista lisää läheistesi kanssa, tai vaikka ammattiauttajan. Luovu itsari ajatuksesta, olet niin nuori vielä! Kerkeät tehdä vaikka mitä elämässäsi, ja parantua masennuksesta, älä heitä elämää, mikä sinulle on annettu, hukkaan.
Ei sinun tarvitsekaan tietää mitä halaut tehdä elämässäi nyt, tai mitä työtä haluaisit tehdä. Tutki vaihtoehtoja rauhassa..
Selvästikään vanhempasi eivät nää lävitsesi, ja eiväthän he voikaan ymmärtää masennusta, ellei heillä itsellään ole. Puhumista vaan lisää.
Haluisin viel muistuttaa, että voi olla joskus parempi olla mieluummin koulussa tai työelämässä tai jossain kiinni, kun vain "olla" ja pitää välivuotta. Vaikka se olisi vaikeaa, sillä helposti jos jäät kotiin, sieltä voi olla sitten oikeasti vaikea lähteä taas liikkeelle. Mutta en mene tosiaan sanomaan mitä sinun tulisi tehdä.
Voimia
ilman ammatilista tutkintoa on aika heikoilla tukien suhteen jatkossa.
Kuullostaa aika tutulta.
Mä jäin 8lk luokalle kun lintsasin lähes koko lukuvuoden. Suoritin sit koulun vuoden muita ikäisiäni jäljessä (lastenkodissa).
Hain ekassa yhteishaussa ainoaan paikkaan jonka luulin mua kiinnostavan. Kävin siellä syyslomaan asti, mutta koska kärsin kaiken maailman ahdistuksista ja paniikkihäiriöistä, en tuntenu kuuluvani sinne ja lopetin sen. Seuraavan kevään yhteishaussa hain yhteen lukioon, mutta en ottanu koulupaikkaa vastaan koska se ei ollu mun juttu, se paikka oli metsän keskellä enkä ois pystyny siihen.
Eli tän koko lukuvuoden oon vaan hengaillu, täytin syksyllä 18v ja nyt elän n. 500€/kk sossujen tuella.
Seuraava yhteishaku alkaa reilu kuukauden päästä ja oon vakaasti päättäny löytää jonkun paikan missä voisin opiskella. Ei tää oo mitään elämää vaan lusmuilla kaiket päivät kotona, yksin, ilman syytä herätä yms. Eli koitat vaan löytää jonkun paikan johon haet. Ei se helppoo oo (tiedän kokemuksesta koska en oo edelleenkään löytäny ku yhen paikan minne haluan mennä), mutta toivottavasti keksit jotain.
Ite aion hakee Kannukseen eläintenhoitajalinjalle & kennelalalle sitku oon valmis muuttaan yli 400km päähän.
Tsemppiä sinne!