huomiosta, joita sain osakseni. Sinä osasit jarrutella oiekalla tavalla siinäkin.
En tuntenut tätä maailmaa. Kirjoitin sinulle. Ja mitä sinä teit? Olen kasvanut ajatuksen kanssa. Olet kasvattanut minua paljon.
Kiitos.
Miksi sitten olin niin ilkeä sinulle? Avaa sydämesi jollekin, mitä hän tekee? Ihminen on aina ihminen. Vaikka olenkin kasvanut tynnyrissä, tunteet ne on minullakin kuin dementikolla, jolla on elämä elettynä ja reagoi asioihin tunteella.
Sinäkö muka tunteet tiedostava?
Teit siitä pilaa. Kaikesta viisaudestasi huolimatta, on uskomatonta, että et ymmärtänyt tätä seikkaa minussa. Oletit sen olevan tietoisella tasolla. No nyt se on. Kiitos siitä. En ole enää sama ihminen.
En tuntenut tätä maailmaa. Kirjoitin sinulle. Ja mitä sinä teit? Olen kasvanut ajatuksen kanssa. Olet kasvattanut minua paljon.
Kiitos.
Miksi sitten olin niin ilkeä sinulle? Avaa sydämesi jollekin, mitä hän tekee? Ihminen on aina ihminen. Vaikka olenkin kasvanut tynnyrissä, tunteet ne on minullakin kuin dementikolla, jolla on elämä elettynä ja reagoi asioihin tunteella.
Sinäkö muka tunteet tiedostava?
Teit siitä pilaa. Kaikesta viisaudestasi huolimatta, on uskomatonta, että et ymmärtänyt tätä seikkaa minussa. Oletit sen olevan tietoisella tasolla. No nyt se on. Kiitos siitä. En ole enää sama ihminen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Huomautus: Vaikka ihminen elää tynnyrissä, se on kuvaannollista tässä tapauksessa. VIRIKKEELLISESSÄ tynnyrissä!
Älykkyys on silti olemassa, riippuu siitä mitä stimuloidaan. Ja mulla se on reilusti yli 120. Että tiedoksi vaan sinne.
ei sun kai tarvitsisi tuosta älykkyydestä vakuutella, lause sopisi paremminkin mulle. Älykkyys on olemassa, riipuu siitä, miten sitä stimuloidaan. eikö tarkkanäköisyys ole älyä?
Asiasta ei ole viisasta keskustella palstalla. Näin se vain menee
Mutta se on lukuja, kun sitä vaaditaan eikä se silloin ole suhteellista. Sori.. Pitää olla silloin jotakin jättä pidempää---- ja on on inhottavaa olla tietoinen siiitä mistä joku muu ei ole!
Enkä pidä itseäni yhtään älykkäämpänä kuin joku toinen. Minusta fiksuus on se juttu!
Mutta hänen kanssa voin sanoa että tätä on kysytty! Ja se on yksi hyvä syy miksi käytökseni on mitä on.
Kuten huomaamme, vastauksia löytyy. Mitä jos olisin kirjoittanut ylpeänä että äö nipin napin 80..... Mutta nyt, ensikerran tiedän että suuremmista luvuista on hyötyä.
Masennus voi iskeä keneen tahansa. Ja voin sanoa että kyseenalaistan kaikkien niiden todllisen masentuneisuuden, joiden äö: n tiedän olevan alle 130-140! Se on vain tietoisuus joka masentaa, ei muu. Tai ehkä olen väärässä, mutta kokemus opettaa!
Elämä on!
tajuatko että mun sinisilmäisyys on tietoista?vaikka mitä väliä,mitään en ole tehnyt täysillä ikinä.
Avaudut palstalla.
mitä päässäsi oikeasti liikkuu ja missä näen sinut vaikkapa vuoden päästä. Mutta vaikka en tiedä mitään, ja aavistelen sinua toisinaan, niin ymmärrä sen verran että kirjoitin sinusta joskus tänne kun älyä ihailin. Parhaita hetkiä kokisin kaltaisesi kanssa. Sun kanssa puhua sieluntoveruudesta, ne hetket olet varannut muille. Mahtaako tielleni sellaista osua, jonka kanssa voisi sellaista haaveille? Tai olla se joka ymmärtää. Ymmärtää. Siihen minulla on varattu kapasiteettia, kohteita löytyy varmaan elämässä. Viisaudestani? Kiitos että näet sen minussa. Ethän sinä tunne minua. Et tiedä, etten ole koskaan osannut ottaa itseäni toisissaan saati tunteitani.Ei se ole sitäetten ottaisi toista tosissaan.Näitkö,lankesin taas.Sana sinne toinen tänne, mitäpä väliä, eikö niin.
Mitä minä tein. Mitä minä tein?
hyvä olet
Älä syyttele, et ole minulle oikea ihminen. Pysy sitten poissa jos tuntuu tuolta.
Olet ehkä liian herkkä, mikset luota tähän ihmiseen, mitä on tapahtunut?????
Taas näitä keskusteluja, joissa todennäköisesti toisilleen tuntemattomat ihmiset haavoittavat ja harhauttavat syyttelyillä toisiaan. Mielestäni tällä tyylillä kirjoitetut tekstit olisivat parhaimmillaan pöytälaatikkoon kirjoitettuna: ne palvelisivat silloin edelleen kirjoittajaansa, mutta eivät satuttaisi viattomia ulkopuolisia.
Tämä lähinnä Ikävä-palstan lukija alkaa olla loppusuoralla näiltä sivuilta, on saanut yliannoksen tämäntyyppistä ajatusten purkua ja tyhjänpäiväisiä gallupeja. Haluan kohdata kaipaamani miehen joskus puhtaalta pöydältä, enkä ainakaan niin, että tällaiset tuntemattomien riitelyt vaikuttavat siihen jollain tavalla. Arvokasta, sillä hän oli minulle poikkeuksellinen ihminen jo siinä vähässä, jonka hänestä tunsin.